Siis mikä tää pointti on monien jatkuvassa vippikierteessä elävien aikuisten ihmisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät raukat ole niitä fiksuimpia

Palkka- tai tuenmaksupäivänä tuhlataan kaikki kun eihän rahaa kahden viikon päästä mihinkään tarvita.

Veronpalautukset ja kaikki on sitä kuuluisaa ylimääräistä rahaa. Sillä hemmotellaan itseä, kun ei olla kuulemma pitkään aikaan saatu itselle mitään. Se hemmottelu on ihan päätöntä, kunhan vain törsätään johonkin krääsään, jota ei kohta edes muista ostaneensa. Ilkeillään kaverille, että hyvähän sun on kun sulla on säästöjä. No, se sun ylimääräinen raha on juuri sitä, minkä minä pistän aina suoraan säästöön.

Ja sit vielä röyhkeimmät ajattelee, että kun sinulla on säästöjä, niin miksi et antaisi niistä mulle, kun mä tarviin rahaa! 

Köyhien tuhlailu on psyykkinen juttu. Kun on kerrankin rahaa niin sillä halutaan ostaa kalliimpaa "luksusta", oli se sitten vaikka apetit pakastevihanneksia rainbowin sijaan. Hyvin useasti jos rahatilanne paranee niin myös tuhlailu loppuu, kun se ei ole enää luksusta.

Niillä on semmoiset aivot. Palkkiojärjestelmä toimii niin, että mieluummin nopea nautinto kuin kaukana häämöttävä palkinto. Katsoin joskus dokumentin aiheesta. Olikohan se niin, että on addiktin aivot. Ei pysty suunnittelemaan hetkeä pidemmälle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Pointti on se, että raha polttaa taskuissa, vaikka sitä ei olisi kuin 5 senttiä. Kaikki on saatava pistettyä menemään heti. Kyse on jonkinlaisesta pakkomielteestä. Se on jonkinlainen psyykkinen juttu. Talousneuvonta ei useinkaan auta heitä. He kyllä ymmärtävät sen tärkeyden, mutta se pakkomielle ajaa kuluttamaan rahat ennätysajassa. Säästäminen ja vähintään kolmen kuukauden puskurirahastot ovat heille käytännössä täysin tuntematon käsite. 

Nimenomaan. Jos ovat töissä, niin heillä on sellainen asenne, että "ahaa, nyt tuli 2000e tilille; voin siis tässä kuussa käyttää 2000e". Kaikki raha mitä saadaan, käytetään heti pois. Eivät jotenkin tajua säästämisen ideaa tai pysty sitä toteuttamaan.

Ehkä kyse on pitkäjänteisyyden puutteesta ja kyvyttömyydestä vastustaa kiusauksia. Onhan maailmassa kaikkea kivaa, mitä voisi ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Eräällä tutullani tuo on näyttämlsemhalua. Kadehtii kaikkia itseään rikkaampia ja yrittää näyttää rikkaammille kavereilla, että on meilläkin varaa laatuun.

Joo, esim. Apetitin pakastevihanneksiin :(

Mitäs sitä rahaa säästämään, kun media huutaa maailmanloppua hetkellä millä hyvänsä. Kuka nyt maailmanlopun koittaessa haluaa huomata, että hitto, olisi pitänyt varmaan vähän elääkin. Elämässä ei kuitenkaan voita se, jolla on isoin numero tilillä kun kuolo korjaa. Mutta joo, köyhyys on aika monella ihmisellä vain mielentila. Tunnen joitakin osakesäästäjiä, joilla on sijoituksissa satoja tuhansia euroja ja koko ajan ollaan seuraamassa kursseja seuraavien osakeostojen kanssa. Sitten kun kysyy, miksi ei vain nyt osta jo uusia kenkiä, kun vanhoissa alkaa olla pohjissa montakin reikää, niin ollaan niin köyhiä, ettei ole varaa niitä kenkiä laittaa. Sitten pitkin hampain jostain kirpparilta käydään hakemassa ja kehutaan miten taas säästettiin. Ja osakesalkku vain lihoo lihomistaan.

Miksi köyhä heittäisi pois syömäkelpoista ruokaa?! Sehän nyt on viimeinen asia, mitä vähävaraisen ihmisen kannattaa tehdä. Vai haluavatko he väkisin olla peeaa?

Köyhä käsiään levitellen: - Tällaista tämä elämä nyt on. Näin ne asiat vaan menee. Juttuja tapahtuu niin kuin tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhä heittäisi pois syömäkelpoista ruokaa?! Sehän nyt on viimeinen asia, mitä vähävaraisen ihmisen kannattaa tehdä. Vai haluavatko he väkisin olla peeaa?

Se on sellaista "kituuttamisesta kieltäytymistä". Jos niitä tähteitä söisi, otsassa suorastaan lukisi, että köyhä.

Sellaisella, jolla ei ole tulo-ongelmia, ei ole tarvetta tällaiseen käyttäytymiseen. Tähteiden syöminen on fiksua.

Vierailija kirjoitti:

Köyhä käsiään levitellen: - Tällaista tämä elämä nyt on. Näin ne asiat vaan menee. Juttuja tapahtuu niin kuin tapahtuu.

Totta. Näille ihmisille asiat vain tapahtuvat. Mihinkään ei voi itse vaikuttaa. Jokainen hetki voi olla viimeinen. Kai siksi pikavippimainokseen on pakko tarttua, koska entäs jos tämä on viimeinen mahdollisuuteni koskaan saada rahaa? Entäs jos en ehdi käyttää näitä rahoja enää myöhemmin? Pakko löytää jotakin mihin ne menevät yhden illan aikana!

Tuntuu puuttuvan täysin kyky katsoa yhtään pidemmälle. Hahmottavatko nämä ihmiset maailman jotenkin niin, että mikään ei toimi loogisesti, mikään ei ole pysyvää, mihinkään ei voi luottaa ja on elettävä täsmälleen tässä hetkessä? Mitään, mitä ei voi saavuttaa juuri nyt, ei maksa vaivaa edes ajatella? Kuulostaa kauhealta ja stressaavalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei toi Apetit oikein herätä paheksuntaa.

Apetit sopii hyvin niille köyhille, jotka osaa käyttää rahaa suht fiksusti - eihän kaikesta tarvitse pihistää, jos saa rahansa riittämään. Mutta kyllä siinä vaiheessa, jos joutuu ottamaan pikavipin toisensa jälkeen, pitäisi ymmärtää vaihtaa halvempaan.

Kyllä tuota tekee jotkut hyvätuloisetkin. Yhdellä työkaverilla on noin 5 tonnin palkka + autoetu ja hän koko ajan kertoilee, miten ei ole rahaa mihinkään, kaikkea isompaa pitää miettiä ja säästää. Tiedän missä hän asuu, se ei ole kallista seutua, hän ei pukeudu erityisen kalliisti, ei harrasta mitään erikoista, ei käy matkoilla.

Häneltä menee pikkupuroja rahaa ihan jatkuvasti. Käy toimiston ruokalassa aamupalalla, lounaalle ostaa aina erikoiskahvin, iltapäivällä automaatista suklaata jne.

Toki kukin saa tehdä rahoillaan mitä haluaa, mutta älköön vaivatko muita, jos pistävät ne turhuuteen. Se on ikävä huoli kantaa läheisestä, mutta tosiaan ei se rahan lainaaminen, antaminen, neuvominen jne. mitään auta. Vaikka miljoonan antaisit niin hetken päästä tarvittaisiin lisää.

Mikä siinä vielä on, että pitää sitä apua pyytää vasta kun on laskut ulosotossa tai just ne sähköt katkeamassa huomenna tai laskun eräpäivä oli toissapäivänä? Eikö sen vertaa osaa laskea tulevaa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä vielä on, että pitää sitä apua pyytää vasta kun on laskut ulosotossa tai just ne sähköt katkeamassa huomenna tai laskun eräpäivä oli toissapäivänä? Eikö sen vertaa osaa laskea tulevaa?

Tämä! Sulle kiikutetaan perintätoimiston lasku eikä siitä selviä mikä se alunperin on ollut. Onko se se sähkölasku vai mikä bilevippi.

Lapsia käy sääliksi. Joutuvat kärsimään ja isommat vielä vahtimaan pienempiä. Heistäkään ei ymmärretä ottaa vastuuta. Ikäänkuin leikitään kotia.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä vielä on, että pitää sitä apua pyytää vasta kun on laskut ulosotossa tai just ne sähköt katkeamassa huomenna tai laskun eräpäivä oli toissapäivänä? Eikö sen vertaa osaa laskea tulevaa?

Tuleva talvi voi olla köyhälistölle varsin haastava ihan jo pelkästään sähkölaskujen suuruutta ajatellen. Kannattaisi varmaan yrittää alkaa laittaa rahaa jo sukanvarteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä vielä on, että pitää sitä apua pyytää vasta kun on laskut ulosotossa tai just ne sähköt katkeamassa huomenna tai laskun eräpäivä oli toissapäivänä? Eikö sen vertaa osaa laskea tulevaa?

Tuleva talvi voi olla köyhälistölle varsin haastava ihan jo pelkästään sähkölaskujen suuruutta ajatellen. Kannattaisi varmaan yrittää alkaa laittaa rahaa jo sukanvarteen.

Ei. He ajattelevat nimenomaan niin päin, että kaikki tulee kallistumaan niin kovasti, että kaikki raha mikä tulee kannattaa käyttää pois. Muuten voi joutua käyttämään ne rahat vaikka juuri siihen sähkölaskuun.

Eivät voi ymmärtää, miksi "hillota rahoja tilillä" kun ei kerran käytä niitä ulkomaille matkustamiseen tai miksi ei vaikka tilaa joka päivä ravintolaruokaa, kun rahaa kerran on.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin keräisivät tyhjiä pulloja ja tölkkejäkään jos niitä tulisi matkalla vastaan vaikka niistäkin voisi saada mukavan lisän siihen arjen rahalliseen niukkuuteen. Ehkä se on liian nöyryyttävää.

Eivät keräile pulloja. Asun paikassa, jossa on lähellä useita kaupungin vuokrataloja. Niiden ympäriltä löytyy eniten pulloja. Ymmärrän tuon asian niin, että heidän tilanteensa ei korjaannu pulloja keräämällä. Tarvitaan lottovoitto.

Mieheni on korkeamman tulotason perheestä ja nykyään ulosotossa pikavippihelvetin takia. Hänen kotoaan oppima mentaliteetti on "halvalla ei saa laatua". Hänen tekemien ruokaostosten hinta on siis minun koko viikkobudjetin summa, eikä ostoksissa ole yhtään ruoka-ainetta. Pelkkää sipsiä, limua ja paistopisteen tuotteita. Sanomattakin on siis selvää, että meillä on omat erilliset rahat ja minä hoidan ruokasuunnittelun itsenäisesti, jonka summa maksetaan puoliksi. Toimii meillä.

Kyllähän se aiheuttaa minussa närää, että mies painaa duunia kuin työhevonen ja saa ison palkan, mutta tuhlaa kaiken ja loppukuussa ei ole hänellä rahaa. Alkukuussa ostellaan pelejä, elektroniikkaa, kalastustarvikkeita jne. ja vakuutellaan, että on varaa. Joo, no nyt on mutta entäs kolmen viikon kuluttua? Rahapuskuria hän ei ole onnistunut kerryttämään.

Onhan se jokin sisäänrakennettu vika. Toisaalta hän ihailee rahaa, luksusta ja laatua. Itseäni kiinnostaa lähinnä halvimman perunan hinta.