Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi on niitä samoja lapsia, joiden kanssa muut lapset ei halua olla, mutta opettajat ja vanhemmat kehottaa olemaan kaikkien kavereita onneksi aikuisena ei väkisin tartte olla kenenkään kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
Mahtavia kommentteja taas. Kehoitetaan käskemään lapsen painua vit*uun tai tekemään lasu alakouluikäisestä LEIKKIPAIKALLA.
Oikea vastaus on kertoa, että me tehdään tässä hiekkakakkuja, tuletko mukaan? Ja joko jatkaa leikkiä kolmestaan tai perääntyä itse puiston penkille kun lapset leikkii keskenään.
Mun mielestä on kyllä lasun ainekset jo siinä, ettei lapsen vanhemmat opeta ettei tuntemattomille aikuisille mennä puhumaan
Ikävää mutta sun pitää ajatella vain sun muksua. Tehkää teidän juttuja, vaihtakaa paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varoa noita kiehnääjä - luultavasti jotain psykopaatteja joilla ikävät, heikosti koulutetut vanhemmat.
Aika usein maistereilta ja tohtoreilta unohtuu omat lapset, kun pitää "tiedettä tehdä" 24/7.
Niiden lapset tulevat naapurien luo, kun niillä on nälkä, mutta niiden vanhemmat eivät siitä välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtavia kommentteja taas. Kehoitetaan käskemään lapsen painua vit*uun tai tekemään lasu alakouluikäisestä LEIKKIPAIKALLA.
Oikea vastaus on kertoa, että me tehdään tässä hiekkakakkuja, tuletko mukaan? Ja joko jatkaa leikkiä kolmestaan tai perääntyä itse puiston penkille kun lapset leikkii keskenään.
Asuin lapsuuteni maaseudulla, missä ei asunut samanikäisiä lapsia lähellä. Hengailin monta vuotta vanhempien tai paljon nuorempien kanssa. Kaikki tulivat hyvin toimeen toistensa kanssa. Ehkä vanhempia lapsia harmitti, mutta eivät kertoneet sitä?
Siihen aikaan lapset saivat seikkailla vapaasti, kunhan tultiin ruoka-aikaan kotiin. Maailma on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varoa noita kiehnääjä - luultavasti jotain psykopaatteja joilla ikävät, heikosti koulutetut vanhemmat.
Tai korkeakoulutetut itsekkäät, jotka ajattelevat vain omaa egoaan ja lapsia kasvattaa joku muu, kuten kotiapulainen tai peräti mummo.
Onhan näitä nähhty!
Heikosti koulutetut vanhemmat voivat olla hyvinkin rakkaudellisia ja usein ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoan myös välillä niille lapsille jätskit :D kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa niin täysin suomalaista umpimielistä sielunmaisemaa, että oikein naurattaa! Miten voi olla noin kiusallista lapsen hakeutuminen seuraan? Miten voi toisten lapset olla noin vastenmielisiä? Miksi kaikki kuvittelee, että seurallinen lapsi olisi jotenkin kaltoinkohdeltu kotonaan? Miten niin 6-vuotias ei voisi olla yksin lähipuistossa tai pihapiirissä? Miten niin 3-vuotias ei voisi leikkiä, ja nauttia siitä, 6-vuotiaan kanssa? Onko tosiaan tuo puistokäynti teidän ainoa yhteinen leikkiaika, ettei siitä voisi uhrata siihen, että ottaisitte vieraankin lapsen mukaan leikkiin ja yhdessä opettelisitte tätä tärkeää sosiaalista taitoa? Itse väitän, että omat lapset ihan missä iässä vaan, olisivat valinneet toisen lapsen leikkikaveriksi ennemmin, kuin aina sen saman äidin 😅
Olen asunut nyt reilun vuoden rivitalossa kaupungin laidalla, muutin tänne maalta. Pihapiirissä on paljon lapsia. Osa heistä on seurallisempia kuin toiset. Monesti kaupasta tai töistä tullessani joku lyöttäytyy seuraan kertomaan jotain juttuja tai kyselemään jotain. Ihan normaalia kanssakäymistä. Juttu jatkuisi niin pitkään kuin jaksan kuunnella, usein en jaksa pitkiä jorinoita, mutta tottakai hetken siinä jutustelen. Kivoja tyyppejähän ne, kun oppii vähän tuntemaan. Pihapiirissä kaikki lapset leikkivät keskenään sekä porukalla että pareittain, riippumatta iästä. Ketä nyt milloinkin sattuu pihalla olemaan. Itse nautin, kun näen omat lapset leikkimässä muiden kanssa. Ja pidän luottamuksen osoituksena, kun naapurin lapsi tulee pyytämään apua jossakin asiassa. Tietysti toivon, että muutkin aikuiset suhtautuvat samalla tavalla omiin lapsiini.
Lapset ovat ihmisiä, yksilöitä ja yhteiskunnan tärkeitä osia. Miksei voida koittaa olla heitä kohtaan ymmärtäväisiä, he vasta opettelevat elämää. Otetaan mukaan ja näytetään, miten tätä elämää eletään. Pätee myös niihin seurankipeisiin mummoihin kaupassa. Ihan tottako se on niin vaikeaa hetki jutella ja ehkä tehdä pieni valopilkku vanhan ihmisen yksinäiseen elämään? Kokeilkaapa joskus, voitte saada vaikka hyvän mielen itsellenne!
Ymmärräthän sinä ettei se millään käy tuppisuu toljottajalta!
Monet ovat tässä ketjussa kritisoineet sitä, ettei vierasta lasta vain oteta mukaan kivoihin leikkeihin ja anneta lasten nauttia yhteisleikeistä. Tämähän olisikin ideaali tilanne, jos puistossa olisi enemmänkin lapsia tai samanikäisiä lapsia sekä vanhempia ohjaamassa niitä lapsiaan, joilla on vielä opittavaa sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Ymmärrän ap:tä hyvin. Olen itsekin joutunut useasti vanhemman lapsen pommittamaksi ollessani pikkuisen ujon lapseni kanssa puistossa. Ei siinä juurikaan leikit suju 3-vuotiaan kanssa jos kouluikäinen keskittyy tuijottamaan ja tenttaamaan: "miks tolla on tollaset vaatteet, miks siltä valuu räkä yök, mikä sun nimi on (minulta, ei lapselta), mikä sun sukunimi on, missä te asutte, mä voin tylla teille tänään kylään, miks sulla on tollanen hattu... "
Ei ole kiinnostunut lapsestani, muutoin kuin ryntäämään aina juuri siihen keinuun tai liukumäkeen johon lapseni on menossa.
Olen kyllä kärsivällinen ja ystävällinen ja osaan "pitää puoleni", mutta on se raskasta pidemmän päälle.
Vanhempi muuten kerran istui leikkikentän ulkopuolella ystävänsä kanssa ja huusi kerran "älä häiritse muita", mikä ei vaikuttanut lapsen käytökseen millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap
Siis komevuotias ja kaksi eskarilaista pitää sua tossun alla ja pyörittää sun elämää? Leikkipuistossa? Julkisella paikalla? 😂😂 Oikeesti? Miksi aloit äidiksi? Miten sä et osaa olla aikuinen et omallesi etkä muiden mukuloille? Uskomatonta.
Miksi kirjoitat noin ilkeästi?
Ap
Onhan totta että nykyään on paljon kaikenlaista jaksamattomuutta ja elämäm koulu
Muistan, kun oma lapseni oli leikkipuisto iässä, kyllä siinä niin äidit (+isit) kuin lapsetkin seurustelivat keskenään, jos vain yhtään puhe- etäisyydellä olivat. Lapset ajelivat pyörillään, juoksentelivat, kiipeilivät telineillä etc. välillä tuli kinaa jostakin lelusta tms; niitäkin soviteltiin, pyydeltiin anteeksi, otettiin kaulasta kiinni. Suuren kaupungin suuri leikkipuisto; porukkaa oli aina ,joten vaikkapa pallon pelaamiseen löytyi aina kavereita. (ulkomailta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että ei halua vierasta lasta siihen pyörimään jos ikävä käytökseltään, mutta jos toinen nätisti haluaa tulla leikkimään niin silloin en ymmärrä mikä ongelma.
Mikäli parkkeeraa viereen vaan aikuisen kanssa puhumaan niin se on taas asia erikseen, itseä ainakaan ei ole kiinnostanut saada lapsia itselleni juttuseuraksi, mutta minun lapsen kanssa on saanut tulla leikkimään jos osaa käyttäytyä.
Olen tottunut kotipaikkakunnallani siihen, että leikkipuistoon mennään jotta lapsi voi leikkiä ja mahdollisesti saada toisten lasten seuraa. Itse olen jättäytynyt sivusta seuraajaksi jos on löytynyt leikkikavereita.
Jotenkin jäänyt mieleen yksi tilanne, kun olin nuorimman lapseni kanssa käymässä yhdessä harrastukseeni liittyvässä kaupassa ja vieressä oli leikkipuisto johon lapseni pyysi päästä ennen kotimatkaa. Hyvä idea, jaksaa sitten istua autossa. Mentiin tyhjään puistoon ja lapseni kiipeili ja touhuili ympäriinsä. Puistoon tuli toinen lähelle hänen ikäänsä oleva lapsi ja minun lapsi meni iloisesti tervehtien hänen luokseen ja kysyi tuleeko hänen kanssaan leikkimään. Tämän lapsen äiti mulkoili sivusta ja käski lapsensa muualle leikkimään. Kyllä silloin mietin, että outoa käytöstä ja erikoinen tyyli kasvattaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat tässä ketjussa kritisoineet sitä, ettei vierasta lasta vain oteta mukaan kivoihin leikkeihin ja anneta lasten nauttia yhteisleikeistä. Tämähän olisikin ideaali tilanne, jos puistossa olisi enemmänkin lapsia tai samanikäisiä lapsia sekä vanhempia ohjaamassa niitä lapsiaan, joilla on vielä opittavaa sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Ymmärrän ap:tä hyvin. Olen itsekin joutunut useasti vanhemman lapsen pommittamaksi ollessani pikkuisen ujon lapseni kanssa puistossa. Ei siinä juurikaan leikit suju 3-vuotiaan kanssa jos kouluikäinen keskittyy tuijottamaan ja tenttaamaan: "miks tolla on tollaset vaatteet, miks siltä valuu räkä yök, mikä sun nimi on (minulta, ei lapselta), mikä sun sukunimi on, missä te asutte, mä voin tylla teille tänään kylään, miks sulla on tollanen hattu... "
Ei ole kiinnostunut lapsestani, muutoin kuin ryntäämään aina juuri siihen keinuun tai liukumäkeen johon lapseni on menossa.
Olen kyllä kärsivällinen ja ystävällinen ja osaan "pitää puoleni", mutta on se raskasta pidemmän päälle.
Vanhempi muuten kerran istui leikkikentän ulkopuolella ystävänsä kanssa ja huusi kerran "älä häiritse muita", mikä ei vaikuttanut lapsen käytökseen millään tavalla.
Juuri näin. Puhutaan ihan eri asiasta, jos lapsi saa leikkiseuraa. Tässä on kyse häiritsevästä käyttäytymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan yrittäisin olla seurana lapselle ja ottaa hänet mukaan leikkeihimme, ainakin joinakin kertoina. Käy sääliksi tuollaisia lapsia :( Tulee jotenkin olo, että eivät saa kotona huomiota vanhemmiltaan ja hakevat siksi seuraa muualta. Eihän se niin välttämättä ole, mutta siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistossa opetellaan ottamaan toisia lapsia huomioon, tällä hetkellä ap ei osaa toimia yhteisöllisesti. Kyselisin lapsilta että missä heidän vanhempansa ovat ja katsoisin että tarviiko puuttua asioihin. Muuten hyörikööt siinä, jos osaavat käyttäytyä muuten. Heillä on oikeus leikkiä puistossa
En tosiaan ole mikään yhteisöllinen ihminen, en ole koskaan ollut luonteeltani sellainen. Vaikka en mitenkään ujo olekaan. Pitääkö oikeasti jokaisen jaksaa ja haluta olla yhteisöllinen? Entä jos vain luonteeltaan ei ole yhtään sitä? Maassamme on kuitenkin myös yhteisöllisiä ihmisiä ja hyvä niin. Kai tällainen epäyhteisöllinenkin yksilö kuin minä saa olla olemassa. Vai eikö erilaisuutta sallita ollenkaan?
ApToki saat olla epäyhteisöllinen, mutta älä opeta lastasi kaltaiseksesi. Täällä on sosiaalisen henkilön niin paljon helpompi elää ja olla.
Päinvastoin. Sosiaalinen ihminen ei ole olemassa, jos ei jatkuvasti saa peilattua itseään muista. Tämä luo monenmoista ongelmaa. On myös ihmisiä, joille on opetettu, että PITÄÄ olla sosiaalinen, vaikka itse ei siltä tuntuisi. Introvertimpi on hyvin onnellinen yksinkin eikä silti yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtavia kommentteja taas. Kehoitetaan käskemään lapsen painua vit*uun tai tekemään lasu alakouluikäisestä LEIKKIPAIKALLA.
Oikea vastaus on kertoa, että me tehdään tässä hiekkakakkuja, tuletko mukaan? Ja joko jatkaa leikkiä kolmestaan tai perääntyä itse puiston penkille kun lapset leikkii keskenään.
Mun mielestä on kyllä lasun ainekset jo siinä, ettei lapsen vanhemmat opeta ettei tuntemattomille aikuisille mennä puhumaan
No ei todellakaan ole. T. Lastensuojelun sossu
Tässä on myös yksi syy, miksi en ole lapsia hankkinut. Tulee ihan liikaa kaikenlaista "oheisporukkaa" siinä mukana. Itsekin olen huomannut sisarukseni lapsen kanssa leikkipuistossa leikkineenä, että siihen tunkee aina joku hieman isompi lapsi hakemaan aikuisen huomiota. Itsekin olen yrittänyt sanoa, että me leikitään nyt tässä tän lapsen kanssa kahdestaan, että keksi jotain omaa puuhaa, mutta ei. Todella raskasta ja tuntuu siltä kuin tosiaankin pitäisi toisenkin lapsia kaitsea.
Minulla oli samanlainen tilanne kun esikoinen oli kaksivuotias. Mutta lapset asuivat meidän lähellä ja tulivat usein soittamaan ovikelloa ja halusivat leikkiä meidän 2v.n kanssa.
Meillä se meni jotenkin mukavasti. Kaikki tyttöjä ja en kokenut tilannetta hankalaksi. Välillä sanoin että nyt teidän pitää varmaan lähteä kotona käymään kun me aletaan syömään tms.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen kiehnääminen on ikävää. Siirtyisin kauemmaksi ja jos lapsi seuraisin, sanoisin ystävällisesti mutta napakasti, että emme kaipaa nyt seuraa.
Ei kai tällaista kukaan lapselle sano :D
Mahtavia kommentteja taas. Kehoitetaan käskemään lapsen painua vit*uun tai tekemään lasu alakouluikäisestä LEIKKIPAIKALLA.
Oikea vastaus on kertoa, että me tehdään tässä hiekkakakkuja, tuletko mukaan? Ja joko jatkaa leikkiä kolmestaan tai perääntyä itse puiston penkille kun lapset leikkii keskenään.