Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään kellään ole velvollisuutta olla viihdekeskus leikkipuistossa hengailevalle yksinäiselle lapselle. Tuskin tästä kukaan on eri mieltä.
Tässä ketjussa on vain tuotu esille supisuomalaista tunnekylmyyttä, jota jotkut olisivat valmiita vierasta lasta kohtaan toteuttamaan.
Lapselle voi tehdä hyvää, jos hän kohtaa ystävällisen aikuisen, sen sijaan että kohtaa jonkun joka kihisee "häivy! olen tässä oman lapseni kanssa!!!"
Jos aikuisen tilanne on noin paha, että yksi lapsi saa järkytettyä hänet vihamieliseksi, niin silloin ei kannata valita leikkipuistoa paikaksi, jossa yrittää olla oman lapsensa kanssa yksin.
Jos tapaa leikkipuistossa koko ajan takertuvaa yksin olevaa lasta, niin silloin pitäisi aikuisen tajuta, että on syytä ilmoittaa siitä sossulle, jotta he voivat selvittää lapsen kotiolot.
...supisuomalaista tunnekylmyyttä... olet niin oikeassa, mutta mistäköhän se johtuu? Mikä on se yhteinen tekijä näille?
Kun olin lapsi, niin naapurin poika (perhe vuokralla yläkerrassa) sanoi, että voin maistaa kypsiä karviaisia heidän pensaistaan. Kieltäydyin, mutta poika sanoi, että saan ottaa, on lupa. Otin yksi tai kaksi marjaa ja samassa naapurin nainen karjui hulluna avoimesta ikkunasta: painu kotiisi (100m) syömään omia marjojasi äläkä varasta meiltä!
Arvatenkin oli oikein kytännyt...
Minulle se oli hirveä kokemus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
qwerty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Katselin joskus, kun taapero kiipesi korkealle ja mätkähti maahan. Jokaisen äidin oma asia, jos antaa muksujen mennä keskenään leikkipuistoon. Minä en vahdi ventovieraita taaperoita, koska en ole luvannut vahtia ketään.
Kyllä minä vahdin 4 vuotiaita ja kannan lähes saman vastuu kun kannan, tai olen kantanut 17 omasta jälkeläisestäni.
En ole mitään menettänyt.
Joka päivä leikkipuistossa vahdit muiden lapsia, selvä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
qwerty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Katselin joskus, kun taapero kiipesi korkealle ja mätkähti maahan. Jokaisen äidin oma asia, jos antaa muksujen mennä keskenään leikkipuistoon. Minä en vahdi ventovieraita taaperoita, koska en ole luvannut vahtia ketään.
Kyllä minä vahdin 4 vuotiaita ja kannan lähes saman vastuu kun kannan, tai olen kantanut 17 omasta jälkeläisestäni.
En ole mitään menettänyt.
Joka päivä leikkipuistossa vahdit muiden lapsia, selvä hyvä.
+ sitten vielä hän vahtii omia muksuja 7 päivää viikossa + kotityöt ja 365 päivää vuodessa niinkuin me muut, joilla lapset ei ole hoidossa muualla eikä mies osallistu.
qwerty kirjoitti:
Niillä ei ole ikäistänsä kaveria.
He ovat erakkokodista jossa on ihmissuhteet hakusessa ja lapset eivät osaa keskustella.
Mitä pitäisi tehdä oli kysymys.
Pitää mennä silloin päivällä kun ovat koulussa tai kestää. Yleinen puisto niin eipä tuossa muuta vaihtoehtoa ole.
Erikoinen kysymys.
Mitä pitäisi tehdä, kun menen puistoon ja siellä on muita piknikillä ja en jaksaisi katsoa niitä? Niinpä...
Mene muualle.
Vieraat lapset on ajettava pois jotta ei saa syytettä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ärsyttää uimarannoilla muut ihmiset. Olen työpäivän jälkeen niin väsynyt, että en jaksaisi muuta kuin olla oman perheen kesken. Varsinkin vedestä juoksevat ja riehuvat lapset. Haluaisin makoilla ottamassa aurinkoa ja ärsyttää päälleni lentävät vesipisarat mitkä tulee ohi juoksevista lapsista. Mitä pitäisi tehdä?
Tämä keskustelu kuvastaa niin täysin suomalaista umpimielistä sielunmaisemaa, että oikein naurattaa! Miten voi olla noin kiusallista lapsen hakeutuminen seuraan? Miten voi toisten lapset olla noin vastenmielisiä? Miksi kaikki kuvittelee, että seurallinen lapsi olisi jotenkin kaltoinkohdeltu kotonaan? Miten niin 6-vuotias ei voisi olla yksin lähipuistossa tai pihapiirissä? Miten niin 3-vuotias ei voisi leikkiä, ja nauttia siitä, 6-vuotiaan kanssa? Onko tosiaan tuo puistokäynti teidän ainoa yhteinen leikkiaika, ettei siitä voisi uhrata siihen, että ottaisitte vieraankin lapsen mukaan leikkiin ja yhdessä opettelisitte tätä tärkeää sosiaalista taitoa? Itse väitän, että omat lapset ihan missä iässä vaan, olisivat valinneet toisen lapsen leikkikaveriksi ennemmin, kuin aina sen saman äidin 😅
Olen asunut nyt reilun vuoden rivitalossa kaupungin laidalla, muutin tänne maalta. Pihapiirissä on paljon lapsia. Osa heistä on seurallisempia kuin toiset. Monesti kaupasta tai töistä tullessani joku lyöttäytyy seuraan kertomaan jotain juttuja tai kyselemään jotain. Ihan normaalia kanssakäymistä. Juttu jatkuisi niin pitkään kuin jaksan kuunnella, usein en jaksa pitkiä jorinoita, mutta tottakai hetken siinä jutustelen. Kivoja tyyppejähän ne, kun oppii vähän tuntemaan. Pihapiirissä kaikki lapset leikkivät keskenään sekä porukalla että pareittain, riippumatta iästä. Ketä nyt milloinkin sattuu pihalla olemaan. Itse nautin, kun näen omat lapset leikkimässä muiden kanssa. Ja pidän luottamuksen osoituksena, kun naapurin lapsi tulee pyytämään apua jossakin asiassa. Tietysti toivon, että muutkin aikuiset suhtautuvat samalla tavalla omiin lapsiini.
Lapset ovat ihmisiä, yksilöitä ja yhteiskunnan tärkeitä osia. Miksei voida koittaa olla heitä kohtaan ymmärtäväisiä, he vasta opettelevat elämää. Otetaan mukaan ja näytetään, miten tätä elämää eletään. Pätee myös niihin seurankipeisiin mummoihin kaupassa. Ihan tottako se on niin vaikeaa hetki jutella ja ehkä tehdä pieni valopilkku vanhan ihmisen yksinäiseen elämään? Kokeilkaapa joskus, voitte saada vaikka hyvän mielen itsellenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen olo tulee tästä ketjusta. Hävettää olla suomalainen. On tämä sisäänpäinkääntynyt ja umpimielinen kansa. Täynnä sosiaalisesti itsekkäitä kasvattajia.
Muistan ihan samanlaisia kokemuksia omien poikien lapsuudesta. Minä mielelläni juttelin ja otin oppia, mitä tulossa kun omat kasvaa samaan ikään. Pikkuisten mielikuvitus oli ihan hulvatonta ja hyviä juttuja ja leikkejä saatiin aikaseksi, kun itsekin osallistuin.
Se mun päätehtävä oli aina huomioida, sitä että ne pienimmät ei jää jalkoihin ja pystyy osallistuamaan. Kiipeilyjä, pallopelejä, hiekkarakenteluja, kaikkea, mutta lapsista lähtöisin ja yleensä juuri niiden vieraiden lasten toiveesta. Oma ja omat lähti aina innolla mukaan, kun isäkin oli fiilareissa. Aikakin vierähti aina tosi paljon paremmin ja omat lapset terveellä tapaa väsähtivät iltapuuhille.
Seuraamaankin usein lähtivät ja olisivat tulleet kotiin. Siihen sitten asetin tiukat rajat, ja monesti sovittiin että taas huomenna tai parin päivän päästä uudelleen. Nyt omat teinejä ja enää ei sillä tavalla seura edes ole niin coolia. Hyvät välit ja sosiaaliset lapset kuitenkin.
Jatkan vielä...
Muistan jopa omasta lapsuudesta, sen ajan kun oli rohkeutta ja "röyhkeyttä" mennä juttelemaan turvallisen tuntuisille oudoille aikuisille. Testata ottaako ne miten vastaan ja kohtelee. Saako niihin kontaktia, kuin opettajaan tai sukulaisiin. Ja oikein tasapainoisessa perheessa lapsuuteni vietin!!!
Enemmistä luultavasti asiallisia ja fiksuja tasapainoisia aikuisia vastaan, kun normaaliksi kasvoin. Pienellä paikkakunnalla silloin asuin. Varmaan myös aloittajan kaltaisia, joista sitten oppii kyllä varomaan ja ehkäpä saa tervettäkin itsesuojeluvaistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatta olla tarkka silmäinen ja silmäillä myös tuntemattomien tapoja ja aikeita - se on luonnollista oikaa toimintaa, ettei tuuditeta itseämme vaarilliseen turvallisuuden tunteeseen.
Ole valpas lasten hyvinvoinnin suhteen ja ilmoita jos epäilet lasten elämässä olevan jotakin johon on puututtava.
Harvoin suomalainen lapsi on noin utelias että tyrkyttäytyy liian lähelle - mutta sekin on mahdollista ja tiedän tapauksiakin.
Lapselle sinun on puhuttava kuten aikuinen puhuu lapselle - tasaarvoisesti toiselle henkiolennolle ilman ylemmyyden tuntoa tai alistamispyrkimyksiä. Kaikki eivät osaa olla opettajia, eikä todella useilla lapsilla ole kykyä puhua lapselle - On hyvä olla varovainen jos vaisto kehoittaa varomaan, Myös lapsia käytetään rikollisissa pyrkimyksissä - siis suomessakin, en siis yleistä, harvoin mutta sitä tapahtuu.
Omelle lapsellesi toimit jokatapauksessa esimerkkinä toimit toisien lasten suhteen sitten miten toimitkin. Ajattele mikä on toimiva ja kestävä ja turcvallinen toiminta malli. Älä loukkaa toista lasta olemalla liian jyrkkä , mutta pidä myös myös etäisyys jonka toisenkin lapsi tietää pitää. Ihmiset ovat kadoksissa vanhemmuuden rooleissaan koska punaisenlangan lisäksi ovat kadoksissa luonnolliset vaistot. Vanhemmuteen kuuluu oman lapsen lisäksi vastuunkanto kaikista maailman lapsista - vaikka varokin puuttumasta osaamattomina asioihin jotka eivät ole aluettasi.
Eihän tässä käsittääkseni ole kyse siitä, että kuusivuotias vieras lapsi haluaa leikkiä kolmevuotiaan kanssa. Vaan että isompi lapsi takertuu aikuiseen ja haluaa häneltä jatkuvaa huomiota. Ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdan puistoa tai olen omalla pihalla.
Nämä jotka on sitä mieltä että vieras vastuussa omasta kultapupusesta ovat niitä vanhempia joita ei tunnu myöskään haittaavan jos se lapsi varatetaan niiltä? Mitäs siihen sanotte jos se vieras ihminen houkuttelee teidän kultamussukan vaikka lupaamalla karkkia heidän omasta talosta,sitten kidnappaavat lapsenne? Olisko ok?? Uskomatonta että suurin osa vaan heittää lapsen yksinään puistoon ja luottaa sokeasti että kyl ne tuntemattomat vahtii vierasta lasta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoan myös välillä niille lapsille jätskit :D kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa niin täysin suomalaista umpimielistä sielunmaisemaa, että oikein naurattaa! Miten voi olla noin kiusallista lapsen hakeutuminen seuraan? Miten voi toisten lapset olla noin vastenmielisiä? Miksi kaikki kuvittelee, että seurallinen lapsi olisi jotenkin kaltoinkohdeltu kotonaan? Miten niin 6-vuotias ei voisi olla yksin lähipuistossa tai pihapiirissä? Miten niin 3-vuotias ei voisi leikkiä, ja nauttia siitä, 6-vuotiaan kanssa? Onko tosiaan tuo puistokäynti teidän ainoa yhteinen leikkiaika, ettei siitä voisi uhrata siihen, että ottaisitte vieraankin lapsen mukaan leikkiin ja yhdessä opettelisitte tätä tärkeää sosiaalista taitoa? Itse väitän, että omat lapset ihan missä iässä vaan, olisivat valinneet toisen lapsen leikkikaveriksi ennemmin, kuin aina sen saman äidin 😅
Olen asunut nyt reilun vuoden rivitalossa kaupungin laidalla, muutin tänne maalta. Pihapiirissä on paljon lapsia. Osa heistä on seurallisempia kuin toiset. Monesti kaupasta tai töistä tullessani joku lyöttäytyy seuraan kertomaan jotain juttuja tai kyselemään jotain. Ihan normaalia kanssakäymistä. Juttu jatkuisi niin pitkään kuin jaksan kuunnella, usein en jaksa pitkiä jorinoita, mutta tottakai hetken siinä jutustelen. Kivoja tyyppejähän ne, kun oppii vähän tuntemaan. Pihapiirissä kaikki lapset leikkivät keskenään sekä porukalla että pareittain, riippumatta iästä. Ketä nyt milloinkin sattuu pihalla olemaan. Itse nautin, kun näen omat lapset leikkimässä muiden kanssa. Ja pidän luottamuksen osoituksena, kun naapurin lapsi tulee pyytämään apua jossakin asiassa. Tietysti toivon, että muutkin aikuiset suhtautuvat samalla tavalla omiin lapsiini.
Lapset ovat ihmisiä, yksilöitä ja yhteiskunnan tärkeitä osia. Miksei voida koittaa olla heitä kohtaan ymmärtäväisiä, he vasta opettelevat elämää. Otetaan mukaan ja näytetään, miten tätä elämää eletään. Pätee myös niihin seurankipeisiin mummoihin kaupassa. Ihan tottako se on niin vaikeaa hetki jutella ja ehkä tehdä pieni valopilkku vanhan ihmisen yksinäiseen elämään? Kokeilkaapa joskus, voitte saada vaikka hyvän mielen itsellenne!
Pikkuisen eri juttu. Sinulla ei ole omia lapsia niin jaksat kuunnella. Monella äidillä ei ole omaa aikaa ollenkaan ja silloin riittää kyllä omien lapsien hoito ja omat kotityöt 24 H / vuorokaudessa 7 päivää viikossa 365 päivää vuodessa.
Tarjoan myös välillä niille lapsille jätskit :D kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa niin täysin suomalaista umpimielistä sielunmaisemaa, että oikein naurattaa! Miten voi olla noin kiusallista lapsen hakeutuminen seuraan? Miten voi toisten lapset olla noin vastenmielisiä? Miksi kaikki kuvittelee, että seurallinen lapsi olisi jotenkin kaltoinkohdeltu kotonaan? Miten niin 6-vuotias ei voisi olla yksin lähipuistossa tai pihapiirissä? Miten niin 3-vuotias ei voisi leikkiä, ja nauttia siitä, 6-vuotiaan kanssa? Onko tosiaan tuo puistokäynti teidän ainoa yhteinen leikkiaika, ettei siitä voisi uhrata siihen, että ottaisitte vieraankin lapsen mukaan leikkiin ja yhdessä opettelisitte tätä tärkeää sosiaalista taitoa? Itse väitän, että omat lapset ihan missä iässä vaan, olisivat valinneet toisen lapsen leikkikaveriksi ennemmin, kuin aina sen saman äidin 😅
Olen asunut nyt reilun vuoden rivitalossa kaupungin laidalla, muutin tänne maalta. Pihapiirissä on paljon lapsia. Osa heistä on seurallisempia kuin toiset. Monesti kaupasta tai töistä tullessani joku lyöttäytyy seuraan kertomaan jotain juttuja tai kyselemään jotain. Ihan normaalia kanssakäymistä. Juttu jatkuisi niin pitkään kuin jaksan kuunnella, usein en jaksa pitkiä jorinoita, mutta tottakai hetken siinä jutustelen. Kivoja tyyppejähän ne, kun oppii vähän tuntemaan. Pihapiirissä kaikki lapset leikkivät keskenään sekä porukalla että pareittain, riippumatta iästä. Ketä nyt milloinkin sattuu pihalla olemaan. Itse nautin, kun näen omat lapset leikkimässä muiden kanssa. Ja pidän luottamuksen osoituksena, kun naapurin lapsi tulee pyytämään apua jossakin asiassa. Tietysti toivon, että muutkin aikuiset suhtautuvat samalla tavalla omiin lapsiini.
Lapset ovat ihmisiä, yksilöitä ja yhteiskunnan tärkeitä osia. Miksei voida koittaa olla heitä kohtaan ymmärtäväisiä, he vasta opettelevat elämää. Otetaan mukaan ja näytetään, miten tätä elämää eletään. Pätee myös niihin seurankipeisiin mummoihin kaupassa. Ihan tottako se on niin vaikeaa hetki jutella ja ehkä tehdä pieni valopilkku vanhan ihmisen yksinäiseen elämään? Kokeilkaapa joskus, voitte saada vaikka hyvän mielen itsellenne!
Sellainen ihminen jaksaakin kuunnella muita, joka asuu yksin.
Mutta kun kuuntelet omia lapsia aamusta iltaan joka päivä niin ei halua kuunnella ketään muuta, jos tulee joku hiljainen hetki.
Kyllä lapset haluavat leikkiä lasten kanssa ja se on ihan normaalia. Isommat lapset voivat leikkiä myös pienempien kanssa. Tämän äidin pitäisi jopa kannustaa omaa lastaan leikkimään puistossa muiden lasten kanssa. Jos suhtaudut torjuvasti vieraaseen lapseen, oma lapsesi ei opikaan leikkimään muiden kanssa. Ohjaa mieluummin yhteiseen leikkiin niin oma lapsesi oppii suhtautumaan suopeasti toisiin lapsiin. Tuntuu että oma lapsesi on ainoa perheessä ja tottunut leikkimään vain äidin kanssa kaiket päivät.
Kovin yksipuolista tämä keskustelu. Miksi ihmeessä vanhemman/jonkun ulkopuolisen pitäisi aina toimia jonakin viihdekeskuksena puistossa? Eikö lapsi voisi leikkiä siellä puistossa itsekseen tai muiden lapsien kanssa? Ulkonahan on parasta leikkiä mielikuvitusleikkejä, sosiaalisia leikkejä tai kehittää motorisia taitoja. Mielestäni puisto on juuri tätä varten, yhteiset leikkihetket vanhemman kanssa hoidetaan sitten kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsilla nykyään pelkkä äiti? Kaikissa viesteissä puhutaan vain äidistä. Lapsiparat.
Kyllä, meillä mies ei osallistunut lapsen eikä kodin hoitoon. Vain äitiä arvostellaan siitä onko lapsi pihalla tarpeeksi ja siitä onko koti siisti.
Tuo on yksi syy, miksi en jaksanut naapurin lapsen 12 H ovikellonsoittoa. Meillä taapero meni ovelle, kun naapurin lapsi soitti ovikelloa, taapero sai ulko - oven auki ja minä juoksin kuuman paistinpannun kanssa perään, kun olin tekemässä ruokaa ja kaikki hellan levyt päällä.
Ulko-ovea voi pitää myls takalukossa, jolloin sen saa auki sisäpuoleltakin vain avaimella. Vai oliko taaperolla tiirikka jemmassa vaipoissa?
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalolaisten ja kaupunkilaisten ongelmia. Lapsetkin leikitettävä puistoissa.
Onneksi on aina ollut oma iso piha. Ei tule vieraat muksut läänille.
Itsekin aikanaan sain leikkiä omassa pihassa. Eikä tarvinnut kenenkään aikuisen siinä istua vieressä vahtimassa.
Teininä olin kaupungissa hoitamassa sukulaislasta yhden kesän. Joka päivä piti vaeltaa puistoon leikkimään ja keinutaan, kun mitään pihaa ei ollut Siellä liepeili aina yksi selkeästi pedofiili äijä polkupyörineen. Äidit, mummot ja hoitajat tuli mua varoittamaan, että seuraa tuota miestä, ettei pääse hoidettavasi lähelle.
Just äsken nostettiin vanha ketju, jossa aloittaja ihmetteli, kun naapurit olettavat, että tontti, jolle he olivat juuri rakentaneet talonsa, olisi edelleen naapuruston lasten leikkipaikka, kuten se oli ollut tontin ollessa tyhjillään.
Onpa kalliita muutama ystävällinen sana tai parin minuutin huomio! Sen jälkeen voisit sanoa, että lapseni ei osaa leikkiä.....