Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistossa opetellaan ottamaan toisia lapsia huomioon, tällä hetkellä ap ei osaa toimia yhteisöllisesti. Kyselisin lapsilta että missä heidän vanhempansa ovat ja katsoisin että tarviiko puuttua asioihin. Muuten hyörikööt siinä, jos osaavat käyttäytyä muuten. Heillä on oikeus leikkiä puistossa
En tosiaan ole mikään yhteisöllinen ihminen, en ole koskaan ollut luonteeltani sellainen. Vaikka en mitenkään ujo olekaan. Pitääkö oikeasti jokaisen jaksaa ja haluta olla yhteisöllinen? Entä jos vain luonteeltaan ei ole yhtään sitä? Maassamme on kuitenkin myös yhteisöllisiä ihmisiä ja hyvä niin. Kai tällainen epäyhteisöllinenkin yksilö kuin minä saa olla olemassa. Vai eikö erilaisuutta sallita ollenkaan?
Ap
No mikäs siinä sitten: Ainahan voi muuttaa jonnekkin metsään asumaan ja erota yhteisöllisyydestä kokonaan: Turha sitten haaveilla muiden rakentamista teistä, rakennuksista, leikkipuistoista tai muiden ylläpitämistä päiväkodeista ja kouluista tai muiden tarjoamasta avusta jos sairastut tai loukkaannut :)
Valitettavati meidän kaikkien on vähän pakko olla yhteisöllisiä ja sietää toisiamme, jos haluamme nauttia yhteisömme tuomista eduista. Ihminen noin lähtökohtaisesti on kuitenkin laumaeläin, joka tuntee olonsa turvattomaksi ilman yhteisöä, joten en itse kyllä usko, että hirveästi olisi ihmisiä jotka ei oikeasti olisi "yhteisöllisiä". Sosiaalisuus on sitten asia erikseen ja se, että jaksaako panostaa mihinkään pienempään yhteisöön tai tekemään työnsä lisäksi ylimääräisiä yhteisöllisiä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen on puistossa vahdittava lapsia. Kuuluu jo hyviin tapoihinkin ja kiva lasten äideille saavat välillä rentoutua hekin.
Ei kuulu. Jokainen on vastuussa omista lapsistaan. Alle kouluikäistä ei päästetä puistoon ilman vanhempaa ellet sitten halua että lapsesi huostaanotetaan. Seuraavan kerran soitan sosiaalityöntekijän paikalle, jos taapero on puistossa ilman äitiä.
"Lastensuojelussa ei ole kriteereitä, minkä ikäisenä lapsi voi olla yksin ulkona." https://www.is.fi/perhe/art-2000000894726.html
Joo. Minäkin soitan aina äidille, jos vaimo vaatii viemään roskat ulos iltamyöhällä.
M51
Mitähän osaa sanoa taloyhtiön naapuruston lapselle joka tulee valittamaan kun ei ole ketään leikkikaveria, jos satun olemaan pihalla jotain tekemässä, en minäkään kyllä voi hälle leikkikaveriksi muuttua :P
Minä jatkaisin töitäni, vastaisin lyhyesti hänelle. Pian huomaa, ettei tuon tädin/sedän kanssa ole oikein mitään kivaa leikkimistä luvassa, ja lähtee pois.
Jos siihen pysähtyy, juttelu ja vieressä roikkuminen ei lopu koskaan.
Lopuksi joutuu itse menemään ahdistuneena sisälle muka jotain työtä tekemään, ja suututtaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen kiehnääminen on ikävää. Siirtyisin kauemmaksi ja jos lapsi seuraisin, sanoisin ystävällisesti mutta napakasti, että emme kaipaa nyt seuraa.
Miten olis, jos vaikka hieman keskustelisit. Jos jonkun toisen lapsen vanhempi sinua lähestyisi, vaihtaisitko edes muutaman sanan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jatkaisin töitäni, vastaisin lyhyesti hänelle. Pian huomaa, ettei tuon tädin/sedän kanssa ole oikein mitään kivaa leikkimistä luvassa, ja lähtee pois.
Jos siihen pysähtyy, juttelu ja vieressä roikkuminen ei lopu koskaan.
Lopuksi joutuu itse menemään ahdistuneena sisälle muka jotain työtä tekemään, ja suututtaa.
No juttelin hälle edes vähän aikaa, mutta olin tekemässä autoon jarruhuoltoa, niin sanoin sitten, että ehkäpä hänen olisi turvallisinta mennä siitä vähän kauemmas, kun tämä auton laitto on vähän vaarallista, yksi nurkka tunkilla ilmaan kohotettuna ei se ihan perätönkään väite ollut... :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jatkaisin töitäni, vastaisin lyhyesti hänelle. Pian huomaa, ettei tuon tädin/sedän kanssa ole oikein mitään kivaa leikkimistä luvassa, ja lähtee pois.
Jos siihen pysähtyy, juttelu ja vieressä roikkuminen ei lopu koskaan.
Lopuksi joutuu itse menemään ahdistuneena sisälle muka jotain työtä tekemään, ja suututtaa.
No juttelin hälle edes vähän aikaa, mutta olin tekemässä autoon jarruhuoltoa, niin sanoin sitten, että ehkäpä hänen olisi turvallisinta mennä siitä vähän kauemmas, kun tämä auton laitto on vähän vaarallista, yksi nurkka tunkilla ilmaan kohotettuna ei se ihan perätönkään väite ollut... :P
On hieman säälittävää kun itse tuossa iässä 70-80-luvun taitteessa ei ollut leikkikavereista pulaa, vaikka meidän 70-luvulla syntyneiden piti olla pieniä ikäluokkia myös. Ei tullut mieleenkään kysellä aikuisia leikkikaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän osaa sanoa taloyhtiön naapuruston lapselle joka tulee valittamaan kun ei ole ketään leikkikaveria, jos satun olemaan pihalla jotain tekemässä, en minäkään kyllä voi hälle leikkikaveriksi muuttua :P
Annat sille jonkun homman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jatkaisin töitäni, vastaisin lyhyesti hänelle. Pian huomaa, ettei tuon tädin/sedän kanssa ole oikein mitään kivaa leikkimistä luvassa, ja lähtee pois.
Jos siihen pysähtyy, juttelu ja vieressä roikkuminen ei lopu koskaan.
Lopuksi joutuu itse menemään ahdistuneena sisälle muka jotain työtä tekemään, ja suututtaa.
No juttelin hälle edes vähän aikaa, mutta olin tekemässä autoon jarruhuoltoa, niin sanoin sitten, että ehkäpä hänen olisi turvallisinta mennä siitä vähän kauemmas, kun tämä auton laitto on vähän vaarallista, yksi nurkka tunkilla ilmaan kohotettuna ei se ihan perätönkään väite ollut... :P
On hieman säälittävää kun itse tuossa iässä 70-80-luvun taitteessa ei ollut leikkikavereista pulaa, vaikka meidän 70-luvulla syntyneiden piti olla pieniä ikäluokkia myös. Ei tullut mieleenkään kysellä aikuisia leikkikaveriksi.
Se oli tosiaan eri juttu, vellottiin ympäri naapurustoa ja aina jotenkin kokoonnuttiin jollekin pihalle. Kivoja aikoja. Oma lapseni kasvoi aika erilaisessa ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoan myös välillä niille lapsille jätskit :D kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa niin täysin suomalaista umpimielistä sielunmaisemaa, että oikein naurattaa! Miten voi olla noin kiusallista lapsen hakeutuminen seuraan? Miten voi toisten lapset olla noin vastenmielisiä? Miksi kaikki kuvittelee, että seurallinen lapsi olisi jotenkin kaltoinkohdeltu kotonaan? Miten niin 6-vuotias ei voisi olla yksin lähipuistossa tai pihapiirissä? Miten niin 3-vuotias ei voisi leikkiä, ja nauttia siitä, 6-vuotiaan kanssa? Onko tosiaan tuo puistokäynti teidän ainoa yhteinen leikkiaika, ettei siitä voisi uhrata siihen, että ottaisitte vieraankin lapsen mukaan leikkiin ja yhdessä opettelisitte tätä tärkeää sosiaalista taitoa? Itse väitän, että omat lapset ihan missä iässä vaan, olisivat valinneet toisen lapsen leikkikaveriksi ennemmin, kuin aina sen saman äidin 😅
Olen asunut nyt reilun vuoden rivitalossa kaupungin laidalla, muutin tänne maalta. Pihapiirissä on paljon lapsia. Osa heistä on seurallisempia kuin toiset. Monesti kaupasta tai töistä tullessani joku lyöttäytyy seuraan kertomaan jotain juttuja tai kyselemään jotain. Ihan normaalia kanssakäymistä. Juttu jatkuisi niin pitkään kuin jaksan kuunnella, usein en jaksa pitkiä jorinoita, mutta tottakai hetken siinä jutustelen. Kivoja tyyppejähän ne, kun oppii vähän tuntemaan. Pihapiirissä kaikki lapset leikkivät keskenään sekä porukalla että pareittain, riippumatta iästä. Ketä nyt milloinkin sattuu pihalla olemaan. Itse nautin, kun näen omat lapset leikkimässä muiden kanssa. Ja pidän luottamuksen osoituksena, kun naapurin lapsi tulee pyytämään apua jossakin asiassa. Tietysti toivon, että muutkin aikuiset suhtautuvat samalla tavalla omiin lapsiini.
Lapset ovat ihmisiä, yksilöitä ja yhteiskunnan tärkeitä osia. Miksei voida koittaa olla heitä kohtaan ymmärtäväisiä, he vasta opettelevat elämää. Otetaan mukaan ja näytetään, miten tätä elämää eletään. Pätee myös niihin seurankipeisiin mummoihin kaupassa. Ihan tottako se on niin vaikeaa hetki jutella ja ehkä tehdä pieni valopilkku vanhan ihmisen yksinäiseen elämään? Kokeilkaapa joskus, voitte saada vaikka hyvän mielen itsellenne!
Rasituin jo lukiessani
Vierailija kirjoitti:
Mitähän osaa sanoa taloyhtiön naapuruston lapselle joka tulee valittamaan kun ei ole ketään leikkikaveria, jos satun olemaan pihalla jotain tekemässä, en minäkään kyllä voi hälle leikkikaveriksi muuttua :P
sanoisn kerro vanhemmille, eiköhän ne keksi mistä muualta saisit kavereita. me teemme nyt ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän osaa sanoa taloyhtiön naapuruston lapselle joka tulee valittamaan kun ei ole ketään leikkikaveria, jos satun olemaan pihalla jotain tekemässä, en minäkään kyllä voi hälle leikkikaveriksi muuttua :P
sanoisn kerro vanhemmille, eiköhän ne keksi mistä muualta saisit kavereita. me teemme nyt ....
Ja taas roskia viedessä joku naapuruston lapsi, olisiko 3-4v kyseli leikkikavereita. Olen 48v mies ja sanoin että minulla ei ole lapsia, ehkäpä kohta joku naapurin lapsi tulisi hälle kaveriksi ulos?
Vastaus ei kelvannut kun sanoi jotain siihen tyyliin että: "voi isot ja pienet leikkiä keskenään". No ei kyllä voi.
Mitä noille osaisi sanoa, en edes tiedä kenen lapsi se oli.
Tämä on jo hieman kiusallista, pitääkö kohta rueta roskat viemään keskiyöllä.
Ei me 70-luvulla syntyneet koskaan kinuttu aikuisia leikkikavereiksi, meillä oli tekemistä muutenkin, kavereita oli ja keksittiin kyllä omin päinkin tekemistä vaikka sitten kerrostalon leikkipaikalla jos ei muuten.
Sisareni naapurustossa asui aikoinaan n. 5-vuotias poika, joka tuli aina heidän pihaansa, vaikka heidän lapset olivat 1 ja 3 v.
Poika käyttäytyi hyvin ja tuli muiden mukana sisälle. Hän söi muiden mukana. Joskus hän vietti heillä koko päivän eikä kukaan kysellyt häntä vaikka kello oli jo iltakymmenen. Aluksi sisareni kävi vanhemmille kertomassa asiasta, mutta he eivät reagoineet mitenkään.
Sitten äkkiä poika lakkasi tulemasta. Selvisi, että hän oli jäänyt pihassaan isänsä peruuttaman auton alle ja menehtynyt heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen verran vielä itsestäni, että olen jonkun verran uupunut ja väsynyt ja kotitilanteemme ei ole mikään helppo. En oikeasti jaksa antaa itsestäni yhtään mitään täysin vieraille ihmisille, tässä tapauksessa vieraille lapsille. Kun olen puistossa lapseni kanssa haluan itse rentoutua ja tarjota omalleni huomioni ja energiani ja aikani. Ap
Jos ei jaksa muita,ei kannata mennä sinne missä muita ihmisiä on.Voi jäädä omalle pihalle tai kotiin.Kyllä kai sitä ihan ystävällisyydestä voisi muutaman sanan sanoa vieraallekin lapselle ja omakin lapsi voisi oppia leikkimään toisten kanssa ja ainakin olemaan ystävällinen.Jos menee puistoon ,täytyy varautua ,että siellä voi olla muitakin.
Ei ole sinun tehtäväsi huolehtia muista lapsista, varsinkin jos oma lapsesi kokee tilanteen kiusallisena. Tee lasu jos pikkunen on pantu ulos yksin leikkimään.
Vierailija kirjoitti:
Tarjoan myös välillä niille lapsille jätskit :D kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa niin täysin suomalaista umpimielistä sielunmaisemaa, että oikein naurattaa! Miten voi olla noin kiusallista lapsen hakeutuminen seuraan? Miten voi toisten lapset olla noin vastenmielisiä? Miksi kaikki kuvittelee, että seurallinen lapsi olisi jotenkin kaltoinkohdeltu kotonaan? Miten niin 6-vuotias ei voisi olla yksin lähipuistossa tai pihapiirissä? Miten niin 3-vuotias ei voisi leikkiä, ja nauttia siitä, 6-vuotiaan kanssa? Onko tosiaan tuo puistokäynti teidän ainoa yhteinen leikkiaika, ettei siitä voisi uhrata siihen, että ottaisitte vieraankin lapsen mukaan leikkiin ja yhdessä opettelisitte tätä tärkeää sosiaalista taitoa? Itse väitän, että omat lapset ihan missä iässä vaan, olisivat valinneet toisen lapsen leikkikaveriksi ennemmin, kuin aina sen saman äidin 😅
Olen asunut nyt reilun vuoden rivitalossa kaupungin laidalla, muutin tänne maalta. Pihapiirissä on paljon lapsia. Osa heistä on seurallisempia kuin toiset. Monesti kaupasta tai töistä tullessani joku lyöttäytyy seuraan kertomaan jotain juttuja tai kyselemään jotain. Ihan normaalia kanssakäymistä. Juttu jatkuisi niin pitkään kuin jaksan kuunnella, usein en jaksa pitkiä jorinoita, mutta tottakai hetken siinä jutustelen. Kivoja tyyppejähän ne, kun oppii vähän tuntemaan. Pihapiirissä kaikki lapset leikkivät keskenään sekä porukalla että pareittain, riippumatta iästä. Ketä nyt milloinkin sattuu pihalla olemaan. Itse nautin, kun näen omat lapset leikkimässä muiden kanssa. Ja pidän luottamuksen osoituksena, kun naapurin lapsi tulee pyytämään apua jossakin asiassa. Tietysti toivon, että muutkin aikuiset suhtautuvat samalla tavalla omiin lapsiini.
Lapset ovat ihmisiä, yksilöitä ja yhteiskunnan tärkeitä osia. Miksei voida koittaa olla heitä kohtaan ymmärtäväisiä, he vasta opettelevat elämää. Otetaan mukaan ja näytetään, miten tätä elämää eletään. Pätee myös niihin seurankipeisiin mummoihin kaupassa. Ihan tottako se on niin vaikeaa hetki jutella ja ehkä tehdä pieni valopilkku vanhan ihmisen yksinäiseen elämään? Kokeilkaapa joskus, voitte saada vaikka hyvän mielen itsellenne!
Sellainen ihminen jaksaakin kuunnella muita, joka asuu yksin.
Mutta kun kuuntelet omia lapsia aamusta iltaan joka päivä niin ei halua kuunnella ketään muuta, jos tulee joku hiljainen hetki.
Kannattaa jäädä kotiin jos haluaa hiljaisuutta,eiväthän muut voi tietää mitä kaikki ympärillä olevat haluavat ja käyttäytyä sen mukaan.Ihan kaikki ei aina mene juuri niinkuin itse haluaa ,mutta eihän se kuitenkaan ole paha asia jos joku juttelee ja haluaa leikkiä.Jos ei millään jaksa,voi aina lähteä kotiin.Ystävällinen kannattaa kuitenkin aina olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jatkaisin töitäni, vastaisin lyhyesti hänelle. Pian huomaa, ettei tuon tädin/sedän kanssa ole oikein mitään kivaa leikkimistä luvassa, ja lähtee pois.
Jos siihen pysähtyy, juttelu ja vieressä roikkuminen ei lopu koskaan.
Lopuksi joutuu itse menemään ahdistuneena sisälle muka jotain työtä tekemään, ja suututtaa.
No juttelin hälle edes vähän aikaa, mutta olin tekemässä autoon jarruhuoltoa, niin sanoin sitten, että ehkäpä hänen olisi turvallisinta mennä siitä vähän kauemmas, kun tämä auton laitto on vähän vaarallista, yksi nurkka tunkilla ilmaan kohotettuna ei se ihan perätönkään väite ollut... :P
On hieman säälittävää kun itse tuossa iässä 70-80-luvun taitteessa ei ollut leikkikavereista pulaa, vaikka meidän 70-luvulla syntyneiden piti olla pieniä ikäluokkia myös. Ei tullut mieleenkään kysellä aikuisia leikkikaveriksi.
Meidän naapurustossa asui pieni vilkas tyttö joka seurallisena soitteli ihmisten ovikelloja saadakseen juttuseuraa,sitten selitti kaikille ,että hänellä on myös aikuiskavereita.
Tämmöset kiehnääjät eivät ymmärrä ystävällistä puhetta. Eivät ole kuulleet sitä koskaan kotonaan. Ehkä pitää haistattaa ja käskeä painua vit.. uun. Ymmärtävät siitä että ollaan tosissaan, koska tyyli on sama kuten vanhempansa puhuvat heille. Aamulla toivoteltu: painua päiväksi pihalle muitten harmiksi.
Kannattaa varoa noita kiehnääjä - luultavasti jotain psykopaatteja joilla ikävät, heikosti koulutetut vanhemmat.
Toki saat olla epäyhteisöllinen, mutta älä opeta lastasi kaltaiseksesi. Täällä on sosiaalisen henkilön niin paljon helpompi elää ja olla.