Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua kiinnosta vieraat lapset,olen peruskohtelias mutta nykyajan lapset on niin röyhkeitä ja rajattomia että mikään kohtelias,ystävällinen tms sanoma ei mene perille ei edes se vaikka ärähtäisi rumasti näille. Jos vieras lapsi tulee kiehnäämään viereen eikä usko tai tottele niin nappasen lapseni kainaloon ja sanon että mennään kotiin ku täällä ei saa olla rauhassa.

Kyllä ärähtäminen usein auttaa, mutta tämä on ihan totta, että lapset ovat nykyään erilaisia kuin esim. vuosikymmen sitten. Nykylapsilla ei ole sellaista peruskunnioitusta aikuisia kohtaan, eikä minkäänlaista halua tehdä yhteistyötä, pienistäkin asioista saa vääntää ihan jatkuvasti ja siirtymätilanteet kestävät kohtuuttoman pitkään.

Tämän vuoksi on työ päiväkodeissakin muuttunut erittäin haastavaksi, etenkin kun työntekijöiden määrä on pysynyt samana viimeiset vuosikymmenet, vaikka työ on muuttunut täysin.

T: Varhaiskasvattaja.

Ja sitten vanhemmat vielä leikkii tyhmää (tai ovat tyhmiä) kun VANHEMMILLE AIKUISILLE joutuu selittämään miksi niiden omat lapset ei saa käyttäytyä tai sanoa mitä sattuu nyt huvittamaan täälläkin se tulee selväksi ketkä haluaa ja luottaa että kyl ne tuntemattomat ihmiset katsoo sen kauhukakaran perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ekaluokan aloittanut lapsi hengailee yksin leikkipuistossa niin pitää soittaa sosiaalipäivystykseen?

Miksi?

Oletko jotenkin tyhmä?

Kun argumentit loppuu, alkaa haukkumaan muita.

Sama juttu kuin se että ruvetaan solvaamaan ja haukkumaan persuksi jos on eri mieltä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ekaluokan aloittanut lapsi hengailee yksin leikkipuistossa niin pitää soittaa sosiaalipäivystykseen?

Miksi?

Oletko jotenkin tyhmä?

Kun argumentit loppuu, alkaa haukkumaan muita.

Sama juttu kuin se että ruvetaan solvaamaan ja haukkumaan persuksi jos on eri mieltä asioista.

Onko persu joku nykyajan haukkumasana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ekaluokan aloittanut lapsi hengailee yksin leikkipuistossa niin pitää soittaa sosiaalipäivystykseen?

Miksi?

Oletko jotenkin tyhmä?

Kun argumentit loppuu, alkaa haukkumaan muita.

Sama juttu kuin se että ruvetaan solvaamaan ja haukkumaan persuksi jos on eri mieltä asioista.

Onko persu joku nykyajan haukkumasana?

Jep, tuntuu olevan...

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ekaluokan aloittanut lapsi hengailee yksin leikkipuistossa niin pitää soittaa sosiaalipäivystykseen?

Miksi?

No koska se lapsi on ärsyttävä ja sen takia pitää sitten kiukustuksissaan häiriköidä sosiaalipäivystystä. Siksi tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua kiinnosta vieraat lapset,olen peruskohtelias mutta nykyajan lapset on niin röyhkeitä ja rajattomia että mikään kohtelias,ystävällinen tms sanoma ei mene perille ei edes se vaikka ärähtäisi rumasti näille. Jos vieras lapsi tulee kiehnäämään viereen eikä usko tai tottele niin nappasen lapseni kainaloon ja sanon että mennään kotiin ku täällä ei saa olla rauhassa.

Kyllä ärähtäminen usein auttaa, mutta tämä on ihan totta, että lapset ovat nykyään erilaisia kuin esim. vuosikymmen sitten. Nykylapsilla ei ole sellaista peruskunnioitusta aikuisia kohtaan, eikä minkäänlaista halua tehdä yhteistyötä, pienistäkin asioista saa vääntää ihan jatkuvasti ja siirtymätilanteet kestävät kohtuuttoman pitkään.

Tämän vuoksi on työ päiväkodeissakin muuttunut erittäin haastavaksi, etenkin kun työntekijöiden määrä on pysynyt samana viimeiset vuosikymmenet, vaikka työ on muuttunut täysin.

T: Varhaiskasvattaja.

Ja sitten vanhemmat vielä leikkii tyhmää (tai ovat tyhmiä) kun VANHEMMILLE AIKUISILLE joutuu selittämään miksi niiden omat lapset ei saa käyttäytyä tai sanoa mitä sattuu nyt huvittamaan täälläkin se tulee selväksi ketkä haluaa ja luottaa että kyl ne tuntemattomat ihmiset katsoo sen kauhukakaran perään.

Välillä tuntuu, että ne vanhemmat on melkein yhtä vaikeita kuin lapsetkin. Ei toki kaikki tai edes suurin osa, mutta se vähemmistö hankalia vanhempia kyllä työllistää ja lisää stressiä älyttömästi. Esim. joka paikassa lukee että nimeä lapsesi vaatteet, lasten vaatteissa on ihan lappukin sitä varten, että siihen laitetaan lapsen nimi: Mutta ei, mihinkään vaatteeseen ei voida laittaa nimeä ja sitten ollaan ihan raivona kun joku vaate on hukassa ja meidän pitäisi etsiä se.

Tai vanhempi unohtaa lapsen kuravaatteet kotiin tai tuo lapsen toipilaana hoitoon ja vaati, että hänen lapsensa ei saa sitten mennä ulos. Mitä ihmettä? Luuleeko että yksi työntekijöistä voi jäädä vain hänen lapsensa kanssa sisälle?

Ja sitten on kaikenlaisia erityisvaatimuksia, että pitää ulos laittaa se sininen paita, ei sitä pinkkiä ja että villasukat on aina laitettava (sitä sitten hämmästellään, kun lokerossa lukee että villasukat pitää aina laittaa ja ulkona on +30 lämmintä). Ja niistä allergioista en lähde edes puhumaan mitään, saisi niistäkin alkaa vaatimaan sen lääkärintodistuksen kuten ennenmuinoin oli, nyt siellä on A4-paperi täynnä lasten makumieltymyksiä verhoiltuna allergioiksi. Ja näistä allergioista tietenkin poiketaan sitten, kun onkin jotakin herkkua tarjolla, eikä vaihtoehtoa sille herkulle ole ja lapselle tulee paha mieli jos ei sitä herkkua saa.

Vanhemmat voisivat siis omalta osaltaan helpottaa hyvinkin paljon sitä oman lapsensa hoitoa, mutta ei, tuntuu melkein kuin joidenkin elämäntehtävä olisi tehdä asioista mahdollisimman vaikeita.

Ja hirvittää, että ne lapset on jossain vaiheessa menossa kouluun ja ne samat vaatimukset jatkuu sitten koulussa opetta-raukalle, jolla on vielä vähemmän resursseja kuin meillä päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ekaluokan aloittanut lapsi hengailee yksin leikkipuistossa niin pitää soittaa sosiaalipäivystykseen?

Miksi?

No koska se lapsi on ärsyttävä ja sen takia pitää sitten kiukustuksissaan häiriköidä sosiaalipäivystystä. Siksi tietenkin.

Tuskin kukaan soittaa, jos tuo lapsi on kerran, mutta kun osa on joka päivä siellä esittämässä kysymyksiä toisen lapsen äidille, osa heittää vielä hiekkaa toisten päälle ja kaikkea muuta kivaa.

Leikkipuistoon tuli joskus 3 lapsen poppoo: 7 - vuotias ja pari alle kouluikäistä taaperoa. 7-vuotias alkoi leikkimään oman ikäisensä lapsen kanssa. Taaperot olivat keskenään. Toinen taaperoista heitti lastani isolla lumikokkareella lähelle silmää, siinä vaiheessa lähdin lapseni kanssa pois. En ymmärrä mitä liikkuu noiden äitien päässä, jotka päästävät pienet lapset keskenään puistoon ilman aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ekaluokan aloittanut lapsi hengailee yksin leikkipuistossa niin pitää soittaa sosiaalipäivystykseen?

Miksi?

Oletko jotenkin tyhmä?

Kun argumentit loppuu, alkaa haukkumaan muita.

Ei loppunut argumentit kesken, tuo tyyppi halusi vain trollailla. Heitä voi aivan hyvin sanoa tyhmiksi (kun kysymys estietään trollaillen, niin silloin saa trollailla takaisin)

Ap väittä kohdanneensa tuon lapsen useamman kerran, täysin ok soittaa siitä sossuille. Nuo jotka alkoivat vttuilemaan ehdotukselle varmasti omaavat niin huonot vanhemmuustaidot, että tajusivat, että se lapsi voi olla heidän ja nyt joutuvat sitten sossujen mielenkiinnon kohteeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistossa olen ottanut juttusille tulevat mukaan leikkiin, katsonut että leikki sujuu ja itse liuennut syrjemmälle seuraamaan siinä vaiheessa, kertonut millä ehdoilla meidän tavaroita saa lainata, puhutellut suoraan ja tarvittaessa komentanut kaavalla käsky+perustelu ystävällisillä sanavalinnoilla esim kiehnääminen ei ole ystävällinen sanavalinta. Sanoittanut omat toiveeni ja vaatimukseni, johtanut tilannetta ja rajannut esim katson nyt yhden kerran sitten haluan keskittyä lehteen (=vain seurata sivusta) ja voit lukea siinä vieressä hiljaa jotain omaa luettavaasi jos haluat tai mennä tuonne mukaan leikkiin. Jos ei todella suju niin ei sitten sillä kertaa suju, vaihtaisin paikkaa vaikka viereiseen puistoon, metsään, kahvilaan. Tässä vaikuttaisi myös se miten lapseni kokisi tilanteen, jos hän haluaa jäädä ja tilanne on hänen kannaltaan ok niin pärjään kyllä.

Oma lapsi seuraa vierestä miten ihmisiä kohdellaan, erityisesti jämäkkä rajojen pitämisen mallintaminen on tärkeää.

En menisi julkiselle leikkipaikalle sillä odotuksella että muiden pitäisi ymmärtää että meille ei saa tulla puhumaan, en odottaisi tätä aikuisiltakaan saati sitten lapsilta.

Mutta mitä mieltä olet aloituksen aiheesta eli aikuiseen takertuvat vieraat lapset, jotka eivät halua leikkiä muiden lasten vaan vain vieraiden aikuisten kanssa?

Ei aloituksessa kyllä,lapsi takertunut aikuiseen vaan halusi olla ja leikkiä heidän kanssaan ja oli ehkä utelias ja tunkeileva.

Ap kyllä nimenomaan kertoi, että tuo lapsi sivuutti hänen lapsensa täysin ja halusi seuraa vain ap:sta, aikuisesta.

Lapset kyselevät mitä te teette.

Aikuinen kertoo, että rakennetaan hiekkalinnaa. Tuutteko tekin rakentamaan.

Mutta ei. Aikuinen ahdistuu, 3 v. ahdistuu. He ovat kahdestaan leikkipuistossa. 3 v:lle voisi opettaa leikkimistä muiden kanssa.

Minulle jutteli joskus 6 - vanha, että hänen äitinsä oli viime yön kännissä ja huusi ja radio oli päällä eikä hän saanut nukuttua. Äidin sisko oli kyllä vahtimassa. Lapsi sanoi ettei ollut aamupalaa, koska äiti oli yöllä syönyt ja jättänyt kaikki pöydälle pilaantumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistossa opetellaan ottamaan toisia lapsia huomioon, tällä hetkellä ap ei osaa toimia yhteisöllisesti. Kyselisin lapsilta että missä heidän vanhempansa ovat ja katsoisin että tarviiko puuttua asioihin. Muuten hyörikööt siinä, jos osaavat käyttäytyä muuten. Heillä on oikeus leikkiä puistossa

En tosiaan ole mikään yhteisöllinen ihminen, en ole koskaan ollut luonteeltani sellainen. Vaikka en mitenkään ujo olekaan. Pitääkö oikeasti jokaisen jaksaa ja haluta olla yhteisöllinen? Entä jos vain luonteeltaan ei ole yhtään sitä? Maassamme on kuitenkin myös yhteisöllisiä ihmisiä ja hyvä niin. Kai tällainen epäyhteisöllinenkin yksilö kuin minä saa olla olemassa. Vai eikö erilaisuutta sallita ollenkaan?

Ap

Mitä tarkoitat yhteisöllisellä? Yhteisöllisen vastakohta on syrjäytynyt. Tuskin aiot lapsestasi sellaista kasvattaa. Tarkoitammeko koko sanalla eri asiaa?

Leikkipuisto on yhteisöllinen paikka. Siellä joudut tsemppaamaan, kyllä. Olet aikuinen ja vastuussa siitä millaisen esimerkin annat

Yhteisöllisyyteen kuuluu sekin, että sanoo muille lapsille ihan suoraa, että meidän leikkiin ei nyt pääse mukaan. Lapsille voi sanoa ei, se on yksi vieraan aikuisen tärkeimpiä esimerkkejä  lapsille.

Miten lapsi pärjää päiväkodissa ja koulussa, jos ei pienestä pitäen ole tarvinnut opetella muiden kanssa vuorovaikutustaitoja tai myöhemmin aikuisena työelämässä, kun pitäisi tulla kaikkien kanssa juttuun.

Mitä sosiaalisia taitoja ap:n lapsi oppii tilanteessa, jossa tuntematon lapsi vie ainoan aikuisen huomion ja jättää sen aikuisen lapsen täysin huomiotta? Tästä tilanteesta puuttuu mainitsemasi vuorovaikutus lasten väliltä kokonaan. Suuri osa tuntuu vain sivuuttavan tämän ja haukkuvat ap:ta huonoksi äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistossa olen ottanut juttusille tulevat mukaan leikkiin, katsonut että leikki sujuu ja itse liuennut syrjemmälle seuraamaan siinä vaiheessa, kertonut millä ehdoilla meidän tavaroita saa lainata, puhutellut suoraan ja tarvittaessa komentanut kaavalla käsky+perustelu ystävällisillä sanavalinnoilla esim kiehnääminen ei ole ystävällinen sanavalinta. Sanoittanut omat toiveeni ja vaatimukseni, johtanut tilannetta ja rajannut esim katson nyt yhden kerran sitten haluan keskittyä lehteen (=vain seurata sivusta) ja voit lukea siinä vieressä hiljaa jotain omaa luettavaasi jos haluat tai mennä tuonne mukaan leikkiin. Jos ei todella suju niin ei sitten sillä kertaa suju, vaihtaisin paikkaa vaikka viereiseen puistoon, metsään, kahvilaan. Tässä vaikuttaisi myös se miten lapseni kokisi tilanteen, jos hän haluaa jäädä ja tilanne on hänen kannaltaan ok niin pärjään kyllä.

Oma lapsi seuraa vierestä miten ihmisiä kohdellaan, erityisesti jämäkkä rajojen pitämisen mallintaminen on tärkeää.

En menisi julkiselle leikkipaikalle sillä odotuksella että muiden pitäisi ymmärtää että meille ei saa tulla puhumaan, en odottaisi tätä aikuisiltakaan saati sitten lapsilta.

Mutta mitä mieltä olet aloituksen aiheesta eli aikuiseen takertuvat vieraat lapset, jotka eivät halua leikkiä muiden lasten vaan vain vieraiden aikuisten kanssa?

Ei aloituksessa kyllä,lapsi takertunut aikuiseen vaan halusi olla ja leikkiä heidän kanssaan ja oli ehkä utelias ja tunkeileva.

Ap kyllä nimenomaan kertoi, että tuo lapsi sivuutti hänen lapsensa täysin ja halusi seuraa vain ap:sta, aikuisesta.

Lapset kyselevät mitä te teette.

Aikuinen kertoo, että rakennetaan hiekkalinnaa. Tuutteko tekin rakentamaan.

Mutta ei. Aikuinen ahdistuu, 3 v. ahdistuu. He ovat kahdestaan leikkipuistossa. 3 v:lle voisi opettaa leikkimistä muiden kanssa.

Minulle jutteli joskus 6 - vanha, että hänen äitinsä oli viime yön kännissä ja huusi ja radio oli päällä eikä hän saanut nukuttua. Äidin sisko oli kyllä vahtimassa. Lapsi sanoi ettei ollut aamupalaa, koska äiti oli yöllä syönyt ja jättänyt kaikki pöydälle pilaantumaan.

Kun näkee tuon äidin ja lapsen kaupassa niin voi sanoa sille äidille kovaan ääneen, että jättäisitkö ne ryyppäämiset väliin ettei tarvitse kuunnella sun muksun valittamista leikkipuistossa. Tuon voi sanoa siinä kassajonon lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistossa opetellaan ottamaan toisia lapsia huomioon, tällä hetkellä ap ei osaa toimia yhteisöllisesti. Kyselisin lapsilta että missä heidän vanhempansa ovat ja katsoisin että tarviiko puuttua asioihin. Muuten hyörikööt siinä, jos osaavat käyttäytyä muuten. Heillä on oikeus leikkiä puistossa

En tosiaan ole mikään yhteisöllinen ihminen, en ole koskaan ollut luonteeltani sellainen. Vaikka en mitenkään ujo olekaan. Pitääkö oikeasti jokaisen jaksaa ja haluta olla yhteisöllinen? Entä jos vain luonteeltaan ei ole yhtään sitä? Maassamme on kuitenkin myös yhteisöllisiä ihmisiä ja hyvä niin. Kai tällainen epäyhteisöllinenkin yksilö kuin minä saa olla olemassa. Vai eikö erilaisuutta sallita ollenkaan?

Ap

Mitä tarkoitat yhteisöllisellä? Yhteisöllisen vastakohta on syrjäytynyt. Tuskin aiot lapsestasi sellaista kasvattaa. Tarkoitammeko koko sanalla eri asiaa?

Leikkipuisto on yhteisöllinen paikka. Siellä joudut tsemppaamaan, kyllä. Olet aikuinen ja vastuussa siitä millaisen esimerkin annat

Yhteisöllisyyteen kuuluu sekin, että sanoo muille lapsille ihan suoraa, että meidän leikkiin ei nyt pääse mukaan. Lapsille voi sanoa ei, se on yksi vieraan aikuisen tärkeimpiä esimerkkejä  lapsille.

Miten lapsi pärjää päiväkodissa ja koulussa, jos ei pienestä pitäen ole tarvinnut opetella muiden kanssa vuorovaikutustaitoja tai myöhemmin aikuisena työelämässä, kun pitäisi tulla kaikkien kanssa juttuun.

Mitä sosiaalisia taitoja ap:n lapsi oppii tilanteessa, jossa tuntematon lapsi vie ainoan aikuisen huomion ja jättää sen aikuisen lapsen täysin huomiotta? Tästä tilanteesta puuttuu mainitsemasi vuorovaikutus lasten väliltä kokonaan. Suuri osa tuntuu vain sivuuttavan tämän ja haukkuvat ap:ta huonoksi äidiksi.

oppii vaikka odottamaan omaa vuoroaan, tai ymmärtämään, että äiti voi joskus puhua toisillekin, tai vaikka oppii sosiaalisen vuorovaikutuksen alkeita tilanteessa, jossa osallistujia onkin useampi... ihan peruspsykologiaa, ei se noin vaikeaa voi olla....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistossa olen ottanut juttusille tulevat mukaan leikkiin, katsonut että leikki sujuu ja itse liuennut syrjemmälle seuraamaan siinä vaiheessa, kertonut millä ehdoilla meidän tavaroita saa lainata, puhutellut suoraan ja tarvittaessa komentanut kaavalla käsky+perustelu ystävällisillä sanavalinnoilla esim kiehnääminen ei ole ystävällinen sanavalinta. Sanoittanut omat toiveeni ja vaatimukseni, johtanut tilannetta ja rajannut esim katson nyt yhden kerran sitten haluan keskittyä lehteen (=vain seurata sivusta) ja voit lukea siinä vieressä hiljaa jotain omaa luettavaasi jos haluat tai mennä tuonne mukaan leikkiin. Jos ei todella suju niin ei sitten sillä kertaa suju, vaihtaisin paikkaa vaikka viereiseen puistoon, metsään, kahvilaan. Tässä vaikuttaisi myös se miten lapseni kokisi tilanteen, jos hän haluaa jäädä ja tilanne on hänen kannaltaan ok niin pärjään kyllä.

Oma lapsi seuraa vierestä miten ihmisiä kohdellaan, erityisesti jämäkkä rajojen pitämisen mallintaminen on tärkeää.

En menisi julkiselle leikkipaikalle sillä odotuksella että muiden pitäisi ymmärtää että meille ei saa tulla puhumaan, en odottaisi tätä aikuisiltakaan saati sitten lapsilta.

Mutta mitä mieltä olet aloituksen aiheesta eli aikuiseen takertuvat vieraat lapset, jotka eivät halua leikkiä muiden lasten vaan vain vieraiden aikuisten kanssa?

Ei aloituksessa kyllä,lapsi takertunut aikuiseen vaan halusi olla ja leikkiä heidän kanssaan ja oli ehkä utelias ja tunkeileva.

Ap kyllä nimenomaan kertoi, että tuo lapsi sivuutti hänen lapsensa täysin ja halusi seuraa vain ap:sta, aikuisesta.

Lapset kyselevät mitä te teette.

Aikuinen kertoo, että rakennetaan hiekkalinnaa. Tuutteko tekin rakentamaan.

Mutta ei. Aikuinen ahdistuu, 3 v. ahdistuu. He ovat kahdestaan leikkipuistossa. 3 v:lle voisi opettaa leikkimistä muiden kanssa.

Minulle jutteli joskus 6 - vanha, että hänen äitinsä oli viime yön kännissä ja huusi ja radio oli päällä eikä hän saanut nukuttua. Äidin sisko oli kyllä vahtimassa. Lapsi sanoi ettei ollut aamupalaa, koska äiti oli yöllä syönyt ja jättänyt kaikki pöydälle pilaantumaan.

Kun näkee tuon äidin ja lapsen kaupassa niin voi sanoa sille äidille kovaan ääneen, että jättäisitkö ne ryyppäämiset väliin ettei tarvitse kuunnella sun muksun valittamista leikkipuistossa. Tuon voi sanoa siinä kassajonon lähellä.

Joistakin perheistä tiedetään tosi paljon kaikkea, kun lapset kertoo. Äidit ei ole mukana.

Tiettyjen perheiden eron syyt paljastuu ulkopuolisillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua kiinnosta vieraat lapset,olen peruskohtelias mutta nykyajan lapset on niin röyhkeitä ja rajattomia että mikään kohtelias,ystävällinen tms sanoma ei mene perille ei edes se vaikka ärähtäisi rumasti näille. Jos vieras lapsi tulee kiehnäämään viereen eikä usko tai tottele niin nappasen lapseni kainaloon ja sanon että mennään kotiin ku täällä ei saa olla rauhassa.

Kyllä ärähtäminen usein auttaa, mutta tämä on ihan totta, että lapset ovat nykyään erilaisia kuin esim. vuosikymmen sitten. Nykylapsilla ei ole sellaista peruskunnioitusta aikuisia kohtaan, eikä minkäänlaista halua tehdä yhteistyötä, pienistäkin asioista saa vääntää ihan jatkuvasti ja siirtymätilanteet kestävät kohtuuttoman pitkään.

Tämän vuoksi on työ päiväkodeissakin muuttunut erittäin haastavaksi, etenkin kun työntekijöiden määrä on pysynyt samana viimeiset vuosikymmenet, vaikka työ on muuttunut täysin.

T: Varhaiskasvattaja.

Tää on kyllä karua miten tosi moni aikuinen täysin luopunut omasta auktoriteetistaan. Useasti kuulee kun 1-vuotiaalta kysytään neuvoa perheen suunnitelmiin ja ruokaostoksiin. Hulluinta oli kun aikuinen kysyi 1v10kk ikäiseltä ravintolassa että syödäänkö täällä vai otetaanko mukaan? Lapsi halusi syödä siellä, sitten aikuinen alkoi haastaa riitaa lapsen kanssa että kun isi odottaa kotona että tuodaan ruokaa niin jospa otettaisiin mukaan. Lopputulos että he söivät ravintolassa, koska lapsi niin halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistossa opetellaan ottamaan toisia lapsia huomioon, tällä hetkellä ap ei osaa toimia yhteisöllisesti. Kyselisin lapsilta että missä heidän vanhempansa ovat ja katsoisin että tarviiko puuttua asioihin. Muuten hyörikööt siinä, jos osaavat käyttäytyä muuten. Heillä on oikeus leikkiä puistossa

En tosiaan ole mikään yhteisöllinen ihminen, en ole koskaan ollut luonteeltani sellainen. Vaikka en mitenkään ujo olekaan. Pitääkö oikeasti jokaisen jaksaa ja haluta olla yhteisöllinen? Entä jos vain luonteeltaan ei ole yhtään sitä? Maassamme on kuitenkin myös yhteisöllisiä ihmisiä ja hyvä niin. Kai tällainen epäyhteisöllinenkin yksilö kuin minä saa olla olemassa. Vai eikö erilaisuutta sallita ollenkaan?

Ap

Mitä tarkoitat yhteisöllisellä? Yhteisöllisen vastakohta on syrjäytynyt. Tuskin aiot lapsestasi sellaista kasvattaa. Tarkoitammeko koko sanalla eri asiaa?

Leikkipuisto on yhteisöllinen paikka. Siellä joudut tsemppaamaan, kyllä. Olet aikuinen ja vastuussa siitä millaisen esimerkin annat

Yhteisöllisyyteen kuuluu sekin, että sanoo muille lapsille ihan suoraa, että meidän leikkiin ei nyt pääse mukaan. Lapsille voi sanoa ei, se on yksi vieraan aikuisen tärkeimpiä esimerkkejä  lapsille.

Miten lapsi pärjää päiväkodissa ja koulussa, jos ei pienestä pitäen ole tarvinnut opetella muiden kanssa vuorovaikutustaitoja tai myöhemmin aikuisena työelämässä, kun pitäisi tulla kaikkien kanssa juttuun.

Mitä sosiaalisia taitoja ap:n lapsi oppii tilanteessa, jossa tuntematon lapsi vie ainoan aikuisen huomion ja jättää sen aikuisen lapsen täysin huomiotta? Tästä tilanteesta puuttuu mainitsemasi vuorovaikutus lasten väliltä kokonaan. Suuri osa tuntuu vain sivuuttavan tämän ja haukkuvat ap:ta huonoksi äidiksi.

Jos se lapsi on joskus menossa päiväkotiin, niin ihan hyvä oppi tämäkin, että joskus toiset lapset vievän aikuisen huomion ja itse jää ilman. Aloittajalla oli sentään vain kaksi lasta tilanteessa, päiväkodissa niitä lapsia on 7/aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua kiinnosta vieraat lapset,olen peruskohtelias mutta nykyajan lapset on niin röyhkeitä ja rajattomia että mikään kohtelias,ystävällinen tms sanoma ei mene perille ei edes se vaikka ärähtäisi rumasti näille. Jos vieras lapsi tulee kiehnäämään viereen eikä usko tai tottele niin nappasen lapseni kainaloon ja sanon että mennään kotiin ku täällä ei saa olla rauhassa.

Kyllä ärähtäminen usein auttaa, mutta tämä on ihan totta, että lapset ovat nykyään erilaisia kuin esim. vuosikymmen sitten. Nykylapsilla ei ole sellaista peruskunnioitusta aikuisia kohtaan, eikä minkäänlaista halua tehdä yhteistyötä, pienistäkin asioista saa vääntää ihan jatkuvasti ja siirtymätilanteet kestävät kohtuuttoman pitkään.

Tämän vuoksi on työ päiväkodeissakin muuttunut erittäin haastavaksi, etenkin kun työntekijöiden määrä on pysynyt samana viimeiset vuosikymmenet, vaikka työ on muuttunut täysin.

T: Varhaiskasvattaja.

Ja sitten vanhemmat vielä leikkii tyhmää (tai ovat tyhmiä) kun VANHEMMILLE AIKUISILLE joutuu selittämään miksi niiden omat lapset ei saa käyttäytyä tai sanoa mitä sattuu nyt huvittamaan täälläkin se tulee selväksi ketkä haluaa ja luottaa että kyl ne tuntemattomat ihmiset katsoo sen kauhukakaran perään.

Välillä tuntuu, että ne vanhemmat on melkein yhtä vaikeita kuin lapsetkin. Ei toki kaikki tai edes suurin osa, mutta se vähemmistö hankalia vanhempia kyllä työllistää ja lisää stressiä älyttömästi. Esim. joka paikassa lukee että nimeä lapsesi vaatteet, lasten vaatteissa on ihan lappukin sitä varten, että siihen laitetaan lapsen nimi: Mutta ei, mihinkään vaatteeseen ei voida laittaa nimeä ja sitten ollaan ihan raivona kun joku vaate on hukassa ja meidän pitäisi etsiä se.

Tai vanhempi unohtaa lapsen kuravaatteet kotiin tai tuo lapsen toipilaana hoitoon ja vaati, että hänen lapsensa ei saa sitten mennä ulos. Mitä ihmettä? Luuleeko että yksi työntekijöistä voi jäädä vain hänen lapsensa kanssa sisälle?

Ja sitten on kaikenlaisia erityisvaatimuksia, että pitää ulos laittaa se sininen paita, ei sitä pinkkiä ja että villasukat on aina laitettava (sitä sitten hämmästellään, kun lokerossa lukee että villasukat pitää aina laittaa ja ulkona on +30 lämmintä). Ja niistä allergioista en lähde edes puhumaan mitään, saisi niistäkin alkaa vaatimaan sen lääkärintodistuksen kuten ennenmuinoin oli, nyt siellä on A4-paperi täynnä lasten makumieltymyksiä verhoiltuna allergioiksi. Ja näistä allergioista tietenkin poiketaan sitten, kun onkin jotakin herkkua tarjolla, eikä vaihtoehtoa sille herkulle ole ja lapselle tulee paha mieli jos ei sitä herkkua saa.

Vanhemmat voisivat siis omalta osaltaan helpottaa hyvinkin paljon sitä oman lapsensa hoitoa, mutta ei, tuntuu melkein kuin joidenkin elämäntehtävä olisi tehdä asioista mahdollisimman vaikeita.

Ja hirvittää, että ne lapset on jossain vaiheessa menossa kouluun ja ne samat vaatimukset jatkuu sitten koulussa opetta-raukalle, jolla on vielä vähemmän resursseja kuin meillä päiväkodissa.

Lellitystä lapsesta tulee lellitty aikuinen joka lellii myös oman lapsensa pilalle.

Lyö sitä elukkkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ekaluokan aloittanut lapsi hengailee yksin leikkipuistossa niin pitää soittaa sosiaalipäivystykseen?

Miksi?

No koska se lapsi on ärsyttävä ja sen takia pitää sitten kiukustuksissaan häiriköidä sosiaalipäivystystä. Siksi tietenkin.

Tuskin kukaan soittaa, jos tuo lapsi on kerran, mutta kun osa on joka päivä siellä esittämässä kysymyksiä toisen lapsen äidille, osa heittää vielä hiekkaa toisten päälle ja kaikkea muuta kivaa.

Leikkipuistoon tuli joskus 3 lapsen poppoo: 7 - vuotias ja pari alle kouluikäistä taaperoa. 7-vuotias alkoi leikkimään oman ikäisensä lapsen kanssa. Taaperot olivat keskenään. Toinen taaperoista heitti lastani isolla lumikokkareella lähelle silmää, siinä vaiheessa lähdin lapseni kanssa pois. En ymmärrä mitä liikkuu noiden äitien päässä, jotka päästävät pienet lapset keskenään puistoon ilman aikuista.

Ei nuo 7-vuotiaat mitään vahdi, he varmaan ajattelevat, että puistossa oleva aikuinen vahtii. En ole ilmaishoitaja. Katselin joskus, kun taapero kiipesi korkealle ja mätkähti maahan. Jokaisen äidin oma asia, jos antaa muksujen mennä keskenään leikkipuistoon. Minä en vahdi ventovieraita taaperoita, koska en ole luvannut vahtia ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos ekaluokan aloittanut lapsi hengailee yksin leikkipuistossa niin pitää soittaa sosiaalipäivystykseen?

Miksi?

No koska se lapsi on ärsyttävä ja sen takia pitää sitten kiukustuksissaan häiriköidä sosiaalipäivystystä. Siksi tietenkin.

Tuskin kukaan soittaa, jos tuo lapsi on kerran, mutta kun osa on joka päivä siellä esittämässä kysymyksiä toisen lapsen äidille, osa heittää vielä hiekkaa toisten päälle ja kaikkea muuta kivaa.

Leikkipuistoon tuli joskus 3 lapsen poppoo: 7 - vuotias ja pari alle kouluikäistä taaperoa. 7-vuotias alkoi leikkimään oman ikäisensä lapsen kanssa. Taaperot olivat keskenään. Toinen taaperoista heitti lastani isolla lumikokkareella lähelle silmää, siinä vaiheessa lähdin lapseni kanssa pois. En ymmärrä mitä liikkuu noiden äitien päässä, jotka päästävät pienet lapset keskenään puistoon ilman aikuista.

Ei nuo 7-vuotiaat mitään vahdi, he varmaan ajattelevat, että puistossa oleva aikuinen vahtii. En ole ilmaishoitaja. Katselin joskus, kun taapero kiipesi korkealle ja mätkähti maahan. Jokaisen äidin oma asia, jos antaa muksujen mennä keskenään leikkipuistoon. Minä en vahdi ventovieraita taaperoita, koska en ole luvannut vahtia ketään.

valitettavasti ei ole jokaisen äidin oma asia. Meitä suomalaisia velvoittaa laki auttamaan: "3 §

Yleinen toimintavelvollisuus

Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen TAI MUUN onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."