Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?

Vierailija kirjoitti:

Se vanhempi joka ei anna eskarilaisen mennä yksin lähipuistoon menettää oikeuden valittaa väsymystä.

Vanha kansa lausui "laiska äiti, ahkera tytär" nykykielellä vaikkapa "laiska huoltaja, ahkera lapsiolento". Kannattaa ottaa vähän rennommin ja kaikki voittavat.

Ja onhan se kiva jos leikkikentän lapselle puhuu ystävällisesti, mutta ei siellä mikään puistotäti tarvitse olla. Lasten hyvä oppia että aikuisiakin on erilaisia, osa saattaa olla vaikkapa kiukkuisiakin tai muuten ärsyttäviä ja sen kanssa oppii kyllä elämään.

Samaa mieltä. Toki sitten jos jokainen leikkipuiston vanhempi alkaa olla hermoheikko persiilleammuttu karhu, voi alkaa miettimään että mikä yhteiskunnassa on vikana kun pienten lasten vanhemmat ovat loppuunsa puristettuja rättejä.

Olen 43-vuotias ja olen elämässäni yhden kerran kohdannut tuollaisen aloituksessa kuvatun tuntemattoman aikuistakiaislapsen. Jos en olisi sellaista kohdannut ikinä en ehkä minäkään uskoisi, että tuollaisia lapsia oikeasti on ja ne oikeasti voi olla iso ongelma.

Pitää sanoa tiukasti, että häivy, leikkipuisto on varattu teille eikä muilla ole silloin sinne asiaa. Muistan takavuosina, kun kuulin jutun, että aikuinen nainen oli käskenyt alle kouluikäisen lapsen pois keinusta ja mennyt itse keinumaan. Näin pitää toimia, myös lapsille tulee näyttää paikkansa yhteisössä..

Vierailija kirjoitti:

Pitää sanoa tiukasti, että häivy, leikkipuisto on varattu teille eikä muilla ole silloin sinne asiaa..

Sano mielummin, että puistoon kyllä mahtuu, mutta mene leikkimään, älä kyhnää aikuisessa. Ja jos kaipaat aikuisen seuraa, mene vanhempiesi luokse.

Leikkipuistossa olen ottanut juttusille tulevat mukaan leikkiin, katsonut että leikki sujuu ja itse liuennut syrjemmälle seuraamaan siinä vaiheessa, kertonut millä ehdoilla meidän tavaroita saa lainata, puhutellut suoraan ja tarvittaessa komentanut kaavalla käsky+perustelu ystävällisillä sanavalinnoilla esim kiehnääminen ei ole ystävällinen sanavalinta. Sanoittanut omat toiveeni ja vaatimukseni, johtanut tilannetta ja rajannut esim katson nyt yhden kerran sitten haluan keskittyä lehteen (=vain seurata sivusta) ja voit lukea siinä vieressä hiljaa jotain omaa luettavaasi jos haluat tai mennä tuonne mukaan leikkiin. Jos ei todella suju niin ei sitten sillä kertaa suju, vaihtaisin paikkaa vaikka viereiseen puistoon, metsään, kahvilaan. Tässä vaikuttaisi myös se miten lapseni kokisi tilanteen, jos hän haluaa jäädä ja tilanne on hänen kannaltaan ok niin pärjään kyllä.

Oma lapsi seuraa vierestä miten ihmisiä kohdellaan, erityisesti jämäkkä rajojen pitämisen mallintaminen on tärkeää.

En menisi julkiselle leikkipaikalle sillä odotuksella että muiden pitäisi ymmärtää että meille ei saa tulla puhumaan, en odottaisi tätä aikuisiltakaan saati sitten lapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hämmentävää luettavaa. Suurin osa lukijoista ei ymmärrä ollenkaan aloituksen sisältöä. Joka on, että vieras lapsi tulee vaatimaan aikuisen huomiota leikkipuistossa eikä halua leikkiä lapsen kanssa ollenkaan. Haluaa leikkiä ainoastaan aikuisen kanssa. Haluaa esitellä aikuiselle temppujaan. Kyselee aikuiselta loputtomia kysymyksiä. Haluaa vain aikuisen seuraa. Tuo lapsi ei millään tavalla leiki aloittajan lapsen kanssa vaan käyttäytyy kuin aloittajan lapsi ei olisi paikalla ollenkaan. Hän on aikuisennälkäinen aikuistakiainen. Ei leikkikaveria lapsesta itselleen etsivä lapsi.

On hyvin vaikea käsittää miksi suuri osa kommenteista on sitä, että arvostellaan aloittajaa, kun hän ei anna lapsensa leikkiä vieraan lapsen kanssa. Tai käsketään vain antamaan lasten leikkiä keskenään, kun sitä varten leikkipuistot on. Eihän koko aloitusta olisi olemassakaan, jos tuo vieras lapsi olisi potentiaalista leikkiseuraa aloittajan lapselle. Koko ketjun pointti on se, että mitä tehdä leikkipuistossa tuntemattomille aikuistakiaisille, joita ei toiset lapset kiinnosta pätkääkään.

Luin ketjun ja ihan samaa ihmettelin.

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistossa olen ottanut juttusille tulevat mukaan leikkiin, katsonut että leikki sujuu ja itse liuennut syrjemmälle seuraamaan siinä vaiheessa, kertonut millä ehdoilla meidän tavaroita saa lainata, puhutellut suoraan ja tarvittaessa komentanut kaavalla käsky+perustelu ystävällisillä sanavalinnoilla esim kiehnääminen ei ole ystävällinen sanavalinta. Sanoittanut omat toiveeni ja vaatimukseni, johtanut tilannetta ja rajannut esim katson nyt yhden kerran sitten haluan keskittyä lehteen (=vain seurata sivusta) ja voit lukea siinä vieressä hiljaa jotain omaa luettavaasi jos haluat tai mennä tuonne mukaan leikkiin. Jos ei todella suju niin ei sitten sillä kertaa suju, vaihtaisin paikkaa vaikka viereiseen puistoon, metsään, kahvilaan. Tässä vaikuttaisi myös se miten lapseni kokisi tilanteen, jos hän haluaa jäädä ja tilanne on hänen kannaltaan ok niin pärjään kyllä.

Oma lapsi seuraa vierestä miten ihmisiä kohdellaan, erityisesti jämäkkä rajojen pitämisen mallintaminen on tärkeää.

En menisi julkiselle leikkipaikalle sillä odotuksella että muiden pitäisi ymmärtää että meille ei saa tulla puhumaan, en odottaisi tätä aikuisiltakaan saati sitten lapsilta.

Mutta mitä mieltä olet aloituksen aiheesta eli aikuiseen takertuvat vieraat lapset, jotka eivät halua leikkiä muiden lasten vaan vain vieraiden aikuisten kanssa?

Joku perhe oli päästänyt pappansa kalsarisillaan tuonne metsään. Yritti vielä tulla juttelemaan kun olin viettämässä laatuaikaa 3 vuotiaani kanssa. Häippästiin nopeasti paikalta ja onneksi ei lähtenyt seuraamaan kun en halua että lapseni kuulee niin sekavia juttuja. Tämä oli viime marraskuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vanhempi joka ei anna eskarilaisen mennä yksin lähipuistoon menettää oikeuden valittaa väsymystä.

Vanha kansa lausui "laiska äiti, ahkera tytär" nykykielellä vaikkapa "laiska huoltaja, ahkera lapsiolento". Kannattaa ottaa vähän rennommin ja kaikki voittavat.

Ja onhan se kiva jos leikkikentän lapselle puhuu ystävällisesti, mutta ei siellä mikään puistotäti tarvitse olla. Lasten hyvä oppia että aikuisiakin on erilaisia, osa saattaa olla vaikkapa kiukkuisiakin tai muuten ärsyttäviä ja sen kanssa oppii kyllä elämään.

Ei vaan. Laiska itsekäs äiti laittaa eskarilaisen yksin puistoon. Siellä vanhemmat lapset yllyttävät, että saat 5 euroa, kun kiipeät tuonne korkealle ja hyppäät alas. Olen noita nähnyt.

Se olisi kyllä tarpeen, että aikuiset ensinnäkin juttelisivat koululaisten kanssa, miten ulkona käyttäydytään. Toiseksi ulkoilisivat silloin tällöin heidän kanssa illalla pihalla, kun on kavereita kylässä ja katsoisivat sitä toimintaa miten se sujuu. Koululaisten ei kuulu lyödä toisiaan eikä pienempiä, ei hajottaa paikkoja, ei repiä kukkia, ei heitellä roskia maahan, ei harrastaa tyhmiä haasteita. Ennen aikaan naapurikyttäys pelasi ja joku mummo tai talkkari tuli nopeasti huutamaan. Kanteli vanhemmille ja seurauksena oli joillain vitsaa. Myös isommat vastuutettiin vahtimaan pienempiä, joten he toimivat turvamiehinä. Mutta nykyään jää vanhempien huoleksi kasvattaa ja opettaa miten ollaan.

Osa koululaisista on fiksusti, mutta kun olin lapsen kanssa kotona niin näin niitä muita ihan tarpeeksi. Niitä sai komentaa leikkipuistossa, kadulla ym. Kerran kävin poliisillekin sanomassa. Ja nämä eivät suinkaan ole kaikki mitään "huonojen perheiden" lapsia. Kullannuput vain tarvitsee vähän peräänkatsomista ja sääntöjen opetusta, muuten meno riistäytyy.

Meidän lähistöllä asui tuollainen lapsi. Ei varmaan saanut koskaan aikaa eikä huomiota vanhemmiltaan. Hän olisi usein tunkenut mukaan autoommekin kun olimme lähdössä jonnekin. Sanoi vain että haluaa lähteä mukaan ja yritti kiivetä autoon. Minusta tuo on aikamoisen vaarallista lapsen oman turvallisuuden kannalta, kun on valmis lähtemään vieraiden ihmisten matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vanhempi joka ei anna eskarilaisen mennä yksin lähipuistoon menettää oikeuden valittaa väsymystä.

Vanha kansa lausui "laiska äiti, ahkera tytär" nykykielellä vaikkapa "laiska huoltaja, ahkera lapsiolento". Kannattaa ottaa vähän rennommin ja kaikki voittavat.

Ja onhan se kiva jos leikkikentän lapselle puhuu ystävällisesti, mutta ei siellä mikään puistotäti tarvitse olla. Lasten hyvä oppia että aikuisiakin on erilaisia, osa saattaa olla vaikkapa kiukkuisiakin tai muuten ärsyttäviä ja sen kanssa oppii kyllä elämään.

Ei vaan. Laiska itsekäs äiti laittaa eskarilaisen yksin puistoon. Siellä vanhemmat lapset yllyttävät, että saat 5 euroa, kun kiipeät tuonne korkealle ja hyppäät alas. Olen noita nähnyt.

Alapeukuttajalle tiedoksi, että leikkipuistossa käy myös esim. ala-asteen kuudesluokkalaisia ja perjantai ja lauantai illalla jossain vaiheessa voi tulla yläaste ikäisiäkin.

No nyt meni taas ylitse. Ei kai eskarilaiset enää illalla ole ulkona kun äityköiden rivokielet tulee leikkikentille?

Mihin se lapsen kaitsemisinto äideiltä häviää kun lapsi täyttää vaikkapa 12? Sittenkin ois syytä mennä sinne kannabisjengiin mukaan ja käskeä mukulat koteihinsa.

Nuo kuudesluokkalaiset ovat puistossa päivälläkin esim. koulun jälkeen, kun ovat matkalla kotiin sekä myös iltaisin.

Mutta miten sinä tietäisit mistään mitään, kun et siellä puistossa käy ja lähetät lapsesi sinne yksin.

Surullista, että Suomessa on noin monia ihmisiä joiden mielestä lapsen ei kuulu jutella aikuisten kanssa, tai että lapsi ei saisi tehdä virheitä lähestyessään vaikkapa aikuista sosiaalisessa mielessä. Puhumattakaan siitä, että ajatellaan, että puistossa olevaa yksinäistä lasta pitäisi ryhtyä kokoaikaisesti vahtimaan.

Lapsen kuuluu olla kiinnostunut ympäristöstään ja siinä olevista ihmisistä. Sellainen on normaali lapsi. Lapselle tekee hyvää jutella vieraidenkin ihmisten kanssa (tahallisesti väärinymmärtäville pilkunrais kaajille: en tarkoita etteikö ympäristössä voisi olla vaarallisiakin aikuisia, joille ei pitäisi jutella). Lapsen luonne on olla utelias ja lapsi tekee tieteellisiä kysymyksiä: miksi, miten, missä, milloin. Joskus loputtomiin asti.  Lapsi saattaa haluta viettää aikaa aikuisen läheisyydessä, koska lapsi voi silloin kokea, että tarvitsee hetken aikuisen lähellä - sekin on psykologinen tarve.  Leikkipuistossa yksin oleva lapsi kerää kokemuksia yksinolosta, yksin pärjäämisestä jne., kokemuksia, joiden avulla on helppo kehittyä eteenpäin. Sellaista lasta ei tarvitse alkaa kokoaiksesti vahtimaan, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan vanhempana, sitä pitää silmällä muitakin lapsia samalla kuin omaansa, vaikka muilla lapsilla olisi omatkin vanhemmat mukana.... Se tulee luonnostaan. Jos tuntuu siltä, että lapsi on aina yksin ja että jotain voi olla lapsen perheoloissa vialla, niin asiastahan voi saada selvyyden jututtamalla lasta tai sitten vaikka tekemällä huoli-ilmoituksen sossulle. Aikuinen voi ihan hyvin vastata lapsen kysymyksiin asiallisesti ja jos tuntuu, että lapsi kysyy jotain mistä aikuinen ei halua puhua, siitäkin voi sanoa lapselle ihan asiallisesti. Lapsi kyllä oppii. Nuokin ovat tilanteita, joista lapsi oppii sosiaalisia taitoja. Ja lapsen ollessa kyse, niin lapsi tarvitsee toistoja, joten sama kysymys voi tulla esille seuraavalla kerralla. Sekin on normaalia.

Joku tuolla kyseli minua ällistyttäneen kysymyksen, että miten tuntemattomasta lapsesta voi tehdä ilmoituksen, kun ei tiedä nimeä eikä missä hän asuu. No... ihan samalla lailla kuin nimellisestä ja tunnetusta lapsesta: soittaa päivystävälle sosiaalityöntekijälle ja esittää asiansa. Kertoo ettei tiedä kuka lapsi on tai missä asuu, mutta lapsi on ollut usein siinä ja siinä leikkipuistossa siihen ja siihen aikaan (+lapsen tuntomerkit) ja että lapsen kotiolot ovat alkaneet huolestuttaa, koska lapsella ei koskaan tunnu olevan aikuisia mukana. Sillä lailla se onnistuu. Ei ollut vaikeaa, eihän :)

 

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähistöllä asui tuollainen lapsi. Ei varmaan saanut koskaan aikaa eikä huomiota vanhemmiltaan. Hän olisi usein tunkenut mukaan autoommekin kun olimme lähdössä jonnekin. Sanoi vain että haluaa lähteä mukaan ja yritti kiivetä autoon. Minusta tuo on aikamoisen vaarallista lapsen oman turvallisuuden kannalta, kun on valmis lähtemään vieraiden ihmisten matkaan.

Teitte tietysti selväksi että olette vähän parempia ihmisiä ja hänen seuransa ei kelpaa. Tuo nyt olisi helpoin hetki puuttua ja hoitaa asia kuntoon lapsen vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Surullista, että Suomessa on noin monia ihmisiä joiden mielestä lapsen ei kuulu jutella aikuisten kanssa, tai että lapsi ei saisi tehdä virheitä lähestyessään vaikkapa aikuista sosiaalisessa mielessä. Puhumattakaan siitä, että ajatellaan, että puistossa olevaa yksinäistä lasta pitäisi ryhtyä kokoaikaisesti vahtimaan.

Lapsen kuuluu olla kiinnostunut ympäristöstään ja siinä olevista ihmisistä. Sellainen on normaali lapsi. Lapselle tekee hyvää jutella vieraidenkin ihmisten kanssa (tahallisesti väärinymmärtäville pilkunrais kaajille: en tarkoita etteikö ympäristössä voisi olla vaarallisiakin aikuisia, joille ei pitäisi jutella). Lapsen luonne on olla utelias ja lapsi tekee tieteellisiä kysymyksiä: miksi, miten, missä, milloin. Joskus loputtomiin asti.  Lapsi saattaa haluta viettää aikaa aikuisen läheisyydessä, koska lapsi voi silloin kokea, että tarvitsee hetken aikuisen lähellä - sekin on psykologinen tarve.  Leikkipuistossa yksin oleva lapsi kerää kokemuksia yksinolosta, yksin pärjäämisestä jne., kokemuksia, joiden avulla on helppo kehittyä eteenpäin. Sellaista lasta ei tarvitse alkaa kokoaiksesti vahtimaan, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan vanhempana, sitä pitää silmällä muitakin lapsia samalla kuin omaansa, vaikka muilla lapsilla olisi omatkin vanhemmat mukana.... Se tulee luonnostaan. Jos tuntuu siltä, että lapsi on aina yksin ja että jotain voi olla lapsen perheoloissa vialla, niin asiastahan voi saada selvyyden jututtamalla lasta tai sitten vaikka tekemällä huoli-ilmoituksen sossulle. Aikuinen voi ihan hyvin vastata lapsen kysymyksiin asiallisesti ja jos tuntuu, että lapsi kysyy jotain mistä aikuinen ei halua puhua, siitäkin voi sanoa lapselle ihan asiallisesti. Lapsi kyllä oppii. Nuokin ovat tilanteita, joista lapsi oppii sosiaalisia taitoja. Ja lapsen ollessa kyse, niin lapsi tarvitsee toistoja, joten sama kysymys voi tulla esille seuraavalla kerralla. Sekin on normaalia.

Joku tuolla kyseli minua ällistyttäneen kysymyksen, että miten tuntemattomasta lapsesta voi tehdä ilmoituksen, kun ei tiedä nimeä eikä missä hän asuu. No... ihan samalla lailla kuin nimellisestä ja tunnetusta lapsesta: soittaa päivystävälle sosiaalityöntekijälle ja esittää asiansa. Kertoo ettei tiedä kuka lapsi on tai missä asuu, mutta lapsi on ollut usein siinä ja siinä leikkipuistossa siihen ja siihen aikaan (+lapsen tuntomerkit) ja että lapsen kotiolot ovat alkaneet huolestuttaa, koska lapsella ei koskaan tunnu olevan aikuisia mukana. Sillä lailla se onnistuu. Ei ollut vaikeaa, eihän :)

 

Mitä ne sossut mielestäsi tuon pohjalta sitten tekee? Tulee päivystämään sinne puistoon, jos siellä sattuisi jonain päivänä olemaan paikalla se vaaleatukkainen punatakkinen tyttö vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähistöllä asui tuollainen lapsi. Ei varmaan saanut koskaan aikaa eikä huomiota vanhemmiltaan. Hän olisi usein tunkenut mukaan autoommekin kun olimme lähdössä jonnekin. Sanoi vain että haluaa lähteä mukaan ja yritti kiivetä autoon. Minusta tuo on aikamoisen vaarallista lapsen oman turvallisuuden kannalta, kun on valmis lähtemään vieraiden ihmisten matkaan.

Teitte tietysti selväksi että olette vähän parempia ihmisiä ja hänen seuransa ei kelpaa. Tuo nyt olisi helpoin hetki puuttua ja hoitaa asia kuntoon lapsen vanhempien kanssa.

Ei me voida vieraita lapsia meidän mukaan kauppareissuille tai mökille ottaa. Oma lapsemme oli vauva joten ei edes ollut leikkikaverin tarvetta. Vai siis mitä meidän olisi pitänyt mielestäsi tehdä? Alkaa viettää aikaa tämän lapsen kanssa vai? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Joku perhe oli päästänyt pappansa kalsarisillaan tuonne metsään. Yritti vielä tulla juttelemaan kun olin viettämässä laatuaikaa 3 vuotiaani kanssa. Häippästiin nopeasti paikalta ja onneksi ei lähtenyt seuraamaan kun en halua että lapseni kuulee niin sekavia juttuja. Tämä oli viime marraskuussa.

Soitto 112:een

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähistöllä asui tuollainen lapsi. Ei varmaan saanut koskaan aikaa eikä huomiota vanhemmiltaan. Hän olisi usein tunkenut mukaan autoommekin kun olimme lähdössä jonnekin. Sanoi vain että haluaa lähteä mukaan ja yritti kiivetä autoon. Minusta tuo on aikamoisen vaarallista lapsen oman turvallisuuden kannalta, kun on valmis lähtemään vieraiden ihmisten matkaan.

Teitte tietysti selväksi että olette vähän parempia ihmisiä ja hänen seuransa ei kelpaa. Tuo nyt olisi helpoin hetki puuttua ja hoitaa asia kuntoon lapsen vanhempien kanssa.

Ei me voida vieraita lapsia meidän mukaan kauppareissuille tai mökille ottaa. Oma lapsemme oli vauva joten ei edes ollut leikkikaverin tarvetta. Vai siis mitä meidän olisi pitänyt mielestäsi tehdä? Alkaa viettää aikaa tämän lapsen kanssa vai? Miksi?

Ilmoittaa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua kiinnosta vieraat lapset,olen peruskohtelias mutta nykyajan lapset on niin röyhkeitä ja rajattomia että mikään kohtelias,ystävällinen tms sanoma ei mene perille ei edes se vaikka ärähtäisi rumasti näille. Jos vieras lapsi tulee kiehnäämään viereen eikä usko tai tottele niin nappasen lapseni kainaloon ja sanon että mennään kotiin ku täällä ei saa olla rauhassa.

Kyllä ärähtäminen usein auttaa, mutta tämä on ihan totta, että lapset ovat nykyään erilaisia kuin esim. vuosikymmen sitten. Nykylapsilla ei ole sellaista peruskunnioitusta aikuisia kohtaan, eikä minkäänlaista halua tehdä yhteistyötä, pienistäkin asioista saa vääntää ihan jatkuvasti ja siirtymätilanteet kestävät kohtuuttoman pitkään.

Tämän vuoksi on työ päiväkodeissakin muuttunut erittäin haastavaksi, etenkin kun työntekijöiden määrä on pysynyt samana viimeiset vuosikymmenet, vaikka työ on muuttunut täysin.

T: Varhaiskasvattaja.

Kiehnääminen on huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähistöllä asui tuollainen lapsi. Ei varmaan saanut koskaan aikaa eikä huomiota vanhemmiltaan. Hän olisi usein tunkenut mukaan autoommekin kun olimme lähdössä jonnekin. Sanoi vain että haluaa lähteä mukaan ja yritti kiivetä autoon. Minusta tuo on aikamoisen vaarallista lapsen oman turvallisuuden kannalta, kun on valmis lähtemään vieraiden ihmisten matkaan.

Teitte tietysti selväksi että olette vähän parempia ihmisiä ja hänen seuransa ei kelpaa. Tuo nyt olisi helpoin hetki puuttua ja hoitaa asia kuntoon lapsen vanhempien kanssa.

Ei me voida vieraita lapsia meidän mukaan kauppareissuille tai mökille ottaa. Oma lapsemme oli vauva joten ei edes ollut leikkikaverin tarvetta. Vai siis mitä meidän olisi pitänyt mielestäsi tehdä? Alkaa viettää aikaa tämän lapsen kanssa vai? Miksi?

Ilmoittaa kotiin.

Kyllä ne vanhemmat tiesi tilanteen. Kaikki eivät katsos silti muuta käytöstään. Heille oli ok että lapsi teki noin. Heille olisi hyvin sopinut että oltaisiin otettu lasta aina kauppaan ja muualle.