Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistossa olen ottanut juttusille tulevat mukaan leikkiin, katsonut että leikki sujuu ja itse liuennut syrjemmälle seuraamaan siinä vaiheessa, kertonut millä ehdoilla meidän tavaroita saa lainata, puhutellut suoraan ja tarvittaessa komentanut kaavalla käsky+perustelu ystävällisillä sanavalinnoilla esim kiehnääminen ei ole ystävällinen sanavalinta. Sanoittanut omat toiveeni ja vaatimukseni, johtanut tilannetta ja rajannut esim katson nyt yhden kerran sitten haluan keskittyä lehteen (=vain seurata sivusta) ja voit lukea siinä vieressä hiljaa jotain omaa luettavaasi jos haluat tai mennä tuonne mukaan leikkiin. Jos ei todella suju niin ei sitten sillä kertaa suju, vaihtaisin paikkaa vaikka viereiseen puistoon, metsään, kahvilaan. Tässä vaikuttaisi myös se miten lapseni kokisi tilanteen, jos hän haluaa jäädä ja tilanne on hänen kannaltaan ok niin pärjään kyllä.
Oma lapsi seuraa vierestä miten ihmisiä kohdellaan, erityisesti jämäkkä rajojen pitämisen mallintaminen on tärkeää.
En menisi julkiselle leikkipaikalle sillä odotuksella että muiden pitäisi ymmärtää että meille ei saa tulla puhumaan, en odottaisi tätä aikuisiltakaan saati sitten lapsilta.
Harvinaisen järkevä kirjoitus nykyäidiltä. Julkisella paikalla voi ja saa olla muitakin ja ihminen on luonnollisesti utelias ja haluaa ottaa kontaktia muihinkin kuin omiin vanhempiin. Tämä näyttää olevan joillekin kauhistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että Suomessa on noin monia ihmisiä joiden mielestä lapsen ei kuulu jutella aikuisten kanssa, tai että lapsi ei saisi tehdä virheitä lähestyessään vaikkapa aikuista sosiaalisessa mielessä. Puhumattakaan siitä, että ajatellaan, että puistossa olevaa yksinäistä lasta pitäisi ryhtyä kokoaikaisesti vahtimaan.
Lapsen kuuluu olla kiinnostunut ympäristöstään ja siinä olevista ihmisistä. Sellainen on normaali lapsi. Lapselle tekee hyvää jutella vieraidenkin ihmisten kanssa (tahallisesti väärinymmärtäville pilkunrais kaajille: en tarkoita etteikö ympäristössä voisi olla vaarallisiakin aikuisia, joille ei pitäisi jutella). Lapsen luonne on olla utelias ja lapsi tekee tieteellisiä kysymyksiä: miksi, miten, missä, milloin. Joskus loputtomiin asti. Lapsi saattaa haluta viettää aikaa aikuisen läheisyydessä, koska lapsi voi silloin kokea, että tarvitsee hetken aikuisen lähellä - sekin on psykologinen tarve. Leikkipuistossa yksin oleva lapsi kerää kokemuksia yksinolosta, yksin pärjäämisestä jne., kokemuksia, joiden avulla on helppo kehittyä eteenpäin. Sellaista lasta ei tarvitse alkaa kokoaiksesti vahtimaan, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan vanhempana, sitä pitää silmällä muitakin lapsia samalla kuin omaansa, vaikka muilla lapsilla olisi omatkin vanhemmat mukana.... Se tulee luonnostaan. Jos tuntuu siltä, että lapsi on aina yksin ja että jotain voi olla lapsen perheoloissa vialla, niin asiastahan voi saada selvyyden jututtamalla lasta tai sitten vaikka tekemällä huoli-ilmoituksen sossulle. Aikuinen voi ihan hyvin vastata lapsen kysymyksiin asiallisesti ja jos tuntuu, että lapsi kysyy jotain mistä aikuinen ei halua puhua, siitäkin voi sanoa lapselle ihan asiallisesti. Lapsi kyllä oppii. Nuokin ovat tilanteita, joista lapsi oppii sosiaalisia taitoja. Ja lapsen ollessa kyse, niin lapsi tarvitsee toistoja, joten sama kysymys voi tulla esille seuraavalla kerralla. Sekin on normaalia.
Joku tuolla kyseli minua ällistyttäneen kysymyksen, että miten tuntemattomasta lapsesta voi tehdä ilmoituksen, kun ei tiedä nimeä eikä missä hän asuu. No... ihan samalla lailla kuin nimellisestä ja tunnetusta lapsesta: soittaa päivystävälle sosiaalityöntekijälle ja esittää asiansa. Kertoo ettei tiedä kuka lapsi on tai missä asuu, mutta lapsi on ollut usein siinä ja siinä leikkipuistossa siihen ja siihen aikaan (+lapsen tuntomerkit) ja että lapsen kotiolot ovat alkaneet huolestuttaa, koska lapsella ei koskaan tunnu olevan aikuisia mukana. Sillä lailla se onnistuu. Ei ollut vaikeaa, eihän :)
No niinpäs olikin tavallisille tallaajille, että voi soittamalakin tehdä ilmoituksen. Virkansa puolesta ilmoitusta tekevien täytyy tehdä se kirjallisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähistöllä asui tuollainen lapsi. Ei varmaan saanut koskaan aikaa eikä huomiota vanhemmiltaan. Hän olisi usein tunkenut mukaan autoommekin kun olimme lähdössä jonnekin. Sanoi vain että haluaa lähteä mukaan ja yritti kiivetä autoon. Minusta tuo on aikamoisen vaarallista lapsen oman turvallisuuden kannalta, kun on valmis lähtemään vieraiden ihmisten matkaan.
Teitte tietysti selväksi että olette vähän parempia ihmisiä ja hänen seuransa ei kelpaa. Tuo nyt olisi helpoin hetki puuttua ja hoitaa asia kuntoon lapsen vanhempien kanssa.
Ei me voida vieraita lapsia meidän mukaan kauppareissuille tai mökille ottaa. Oma lapsemme oli vauva joten ei edes ollut leikkikaverin tarvetta. Vai siis mitä meidän olisi pitänyt mielestäsi tehdä? Alkaa viettää aikaa tämän lapsen kanssa vai? Miksi?
Se nyt on aivan selvä ettei voi ottaa mukaan minnekään ilman vanhempien lupaa, kyllähän se tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistossa olen ottanut juttusille tulevat mukaan leikkiin, katsonut että leikki sujuu ja itse liuennut syrjemmälle seuraamaan siinä vaiheessa, kertonut millä ehdoilla meidän tavaroita saa lainata, puhutellut suoraan ja tarvittaessa komentanut kaavalla käsky+perustelu ystävällisillä sanavalinnoilla esim kiehnääminen ei ole ystävällinen sanavalinta. Sanoittanut omat toiveeni ja vaatimukseni, johtanut tilannetta ja rajannut esim katson nyt yhden kerran sitten haluan keskittyä lehteen (=vain seurata sivusta) ja voit lukea siinä vieressä hiljaa jotain omaa luettavaasi jos haluat tai mennä tuonne mukaan leikkiin. Jos ei todella suju niin ei sitten sillä kertaa suju, vaihtaisin paikkaa vaikka viereiseen puistoon, metsään, kahvilaan. Tässä vaikuttaisi myös se miten lapseni kokisi tilanteen, jos hän haluaa jäädä ja tilanne on hänen kannaltaan ok niin pärjään kyllä.
Oma lapsi seuraa vierestä miten ihmisiä kohdellaan, erityisesti jämäkkä rajojen pitämisen mallintaminen on tärkeää.
En menisi julkiselle leikkipaikalle sillä odotuksella että muiden pitäisi ymmärtää että meille ei saa tulla puhumaan, en odottaisi tätä aikuisiltakaan saati sitten lapsilta.Mutta mitä mieltä olet aloituksen aiheesta eli aikuiseen takertuvat vieraat lapset, jotka eivät halua leikkiä muiden lasten vaan vain vieraiden aikuisten kanssa?
Ei aloituksessa kyllä,lapsi takertunut aikuiseen vaan halusi olla ja leikkiä heidän kanssaan ja oli ehkä utelias ja tunkeileva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että Suomessa on noin monia ihmisiä joiden mielestä lapsen ei kuulu jutella aikuisten kanssa, tai että lapsi ei saisi tehdä virheitä lähestyessään vaikkapa aikuista sosiaalisessa mielessä. Puhumattakaan siitä, että ajatellaan, että puistossa olevaa yksinäistä lasta pitäisi ryhtyä kokoaikaisesti vahtimaan.
Lapsen kuuluu olla kiinnostunut ympäristöstään ja siinä olevista ihmisistä. Sellainen on normaali lapsi. Lapselle tekee hyvää jutella vieraidenkin ihmisten kanssa (tahallisesti väärinymmärtäville pilkunrais kaajille: en tarkoita etteikö ympäristössä voisi olla vaarallisiakin aikuisia, joille ei pitäisi jutella). Lapsen luonne on olla utelias ja lapsi tekee tieteellisiä kysymyksiä: miksi, miten, missä, milloin. Joskus loputtomiin asti. Lapsi saattaa haluta viettää aikaa aikuisen läheisyydessä, koska lapsi voi silloin kokea, että tarvitsee hetken aikuisen lähellä - sekin on psykologinen tarve. Leikkipuistossa yksin oleva lapsi kerää kokemuksia yksinolosta, yksin pärjäämisestä jne., kokemuksia, joiden avulla on helppo kehittyä eteenpäin. Sellaista lasta ei tarvitse alkaa kokoaiksesti vahtimaan, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan vanhempana, sitä pitää silmällä muitakin lapsia samalla kuin omaansa, vaikka muilla lapsilla olisi omatkin vanhemmat mukana.... Se tulee luonnostaan. Jos tuntuu siltä, että lapsi on aina yksin ja että jotain voi olla lapsen perheoloissa vialla, niin asiastahan voi saada selvyyden jututtamalla lasta tai sitten vaikka tekemällä huoli-ilmoituksen sossulle. Aikuinen voi ihan hyvin vastata lapsen kysymyksiin asiallisesti ja jos tuntuu, että lapsi kysyy jotain mistä aikuinen ei halua puhua, siitäkin voi sanoa lapselle ihan asiallisesti. Lapsi kyllä oppii. Nuokin ovat tilanteita, joista lapsi oppii sosiaalisia taitoja. Ja lapsen ollessa kyse, niin lapsi tarvitsee toistoja, joten sama kysymys voi tulla esille seuraavalla kerralla. Sekin on normaalia.
Joku tuolla kyseli minua ällistyttäneen kysymyksen, että miten tuntemattomasta lapsesta voi tehdä ilmoituksen, kun ei tiedä nimeä eikä missä hän asuu. No... ihan samalla lailla kuin nimellisestä ja tunnetusta lapsesta: soittaa päivystävälle sosiaalityöntekijälle ja esittää asiansa. Kertoo ettei tiedä kuka lapsi on tai missä asuu, mutta lapsi on ollut usein siinä ja siinä leikkipuistossa siihen ja siihen aikaan (+lapsen tuntomerkit) ja että lapsen kotiolot ovat alkaneet huolestuttaa, koska lapsella ei koskaan tunnu olevan aikuisia mukana. Sillä lailla se onnistuu. Ei ollut vaikeaa, eihän :)
Mitä ne sossut mielestäsi tuon pohjalta sitten tekee? Tulee päivystämään sinne puistoon, jos siellä sattuisi jonain päivänä olemaan paikalla se vaaleatukkainen punatakkinen tyttö vai?
Esimerkiksi noin. voivat myös tarvittaessa ilmoittaa poliisille, että kun ajelettu sen ja sen puiston ohi, katsokaa onko siellä tällaista ja tällaista lasta, jos on, niin sitten tehdään niin ja niin. Sossuilla on monenlaisia keinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan häiritsee nyt aloittajan asenne.
Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistossa olen ottanut juttusille tulevat mukaan leikkiin, katsonut että leikki sujuu ja itse liuennut syrjemmälle seuraamaan siinä vaiheessa, kertonut millä ehdoilla meidän tavaroita saa lainata, puhutellut suoraan ja tarvittaessa komentanut kaavalla käsky+perustelu ystävällisillä sanavalinnoilla esim kiehnääminen ei ole ystävällinen sanavalinta. Sanoittanut omat toiveeni ja vaatimukseni, johtanut tilannetta ja rajannut esim katson nyt yhden kerran sitten haluan keskittyä lehteen (=vain seurata sivusta) ja voit lukea siinä vieressä hiljaa jotain omaa luettavaasi jos haluat tai mennä tuonne mukaan leikkiin. Jos ei todella suju niin ei sitten sillä kertaa suju, vaihtaisin paikkaa vaikka viereiseen puistoon, metsään, kahvilaan. Tässä vaikuttaisi myös se miten lapseni kokisi tilanteen, jos hän haluaa jäädä ja tilanne on hänen kannaltaan ok niin pärjään kyllä.
Oma lapsi seuraa vierestä miten ihmisiä kohdellaan, erityisesti jämäkkä rajojen pitämisen mallintaminen on tärkeää.
En menisi julkiselle leikkipaikalle sillä odotuksella että muiden pitäisi ymmärtää että meille ei saa tulla puhumaan, en odottaisi tätä aikuisiltakaan saati sitten lapsilta.Mutta mitä mieltä olet aloituksen aiheesta eli aikuiseen takertuvat vieraat lapset, jotka eivät halua leikkiä muiden lasten vaan vain vieraiden aikuisten kanssa?
Ei aloituksessa kyllä,lapsi takertunut aikuiseen vaan halusi olla ja leikkiä heidän kanssaan ja oli ehkä utelias ja tunkeileva.
Ap kyllä nimenomaan kertoi, että tuo lapsi sivuutti hänen lapsensa täysin ja halusi seuraa vain ap:sta, aikuisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiukan häiritsee nyt aloittajan asenne.
Ei mulla muuta.
No mikä siinä häiritsee? Jos haluaa jotain kommentoida niin olisihan se aika hyvä jos asiaansa hieman selittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistossa olen ottanut juttusille tulevat mukaan leikkiin, katsonut että leikki sujuu ja itse liuennut syrjemmälle seuraamaan siinä vaiheessa, kertonut millä ehdoilla meidän tavaroita saa lainata, puhutellut suoraan ja tarvittaessa komentanut kaavalla käsky+perustelu ystävällisillä sanavalinnoilla esim kiehnääminen ei ole ystävällinen sanavalinta. Sanoittanut omat toiveeni ja vaatimukseni, johtanut tilannetta ja rajannut esim katson nyt yhden kerran sitten haluan keskittyä lehteen (=vain seurata sivusta) ja voit lukea siinä vieressä hiljaa jotain omaa luettavaasi jos haluat tai mennä tuonne mukaan leikkiin. Jos ei todella suju niin ei sitten sillä kertaa suju, vaihtaisin paikkaa vaikka viereiseen puistoon, metsään, kahvilaan. Tässä vaikuttaisi myös se miten lapseni kokisi tilanteen, jos hän haluaa jäädä ja tilanne on hänen kannaltaan ok niin pärjään kyllä.
Oma lapsi seuraa vierestä miten ihmisiä kohdellaan, erityisesti jämäkkä rajojen pitämisen mallintaminen on tärkeää.
En menisi julkiselle leikkipaikalle sillä odotuksella että muiden pitäisi ymmärtää että meille ei saa tulla puhumaan, en odottaisi tätä aikuisiltakaan saati sitten lapsilta.Mutta mitä mieltä olet aloituksen aiheesta eli aikuiseen takertuvat vieraat lapset, jotka eivät halua leikkiä muiden lasten vaan vain vieraiden aikuisten kanssa?
Ei aloituksessa kyllä,lapsi takertunut aikuiseen vaan halusi olla ja leikkiä heidän kanssaan ja oli ehkä utelias ja tunkeileva.
Ap kyllä nimenomaan kertoi, että tuo lapsi sivuutti hänen lapsensa täysin ja halusi seuraa vain ap:sta, aikuisesta.
Lapset kyselevät mitä te teette.
Aikuinen kertoo, että rakennetaan hiekkalinnaa. Tuutteko tekin rakentamaan.
Mutta ei. Aikuinen ahdistuu, 3 v. ahdistuu. He ovat kahdestaan leikkipuistossa. 3 v:lle voisi opettaa leikkimistä muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan häiritsee nyt aloittajan asenne.
Ei mulla muuta.No mikä siinä häiritsee? Jos haluaa jotain kommentoida niin olisihan se aika hyvä jos asiaansa hieman selittäisi.
Itsessäni on ilmeisesti jotain vikaa, mutta nuo ap:n kuvailemat lapset kuulostavat ihan normaaleilta introverteilta tyypeiltä. Ap & 3 v. ahdistuu kuulostaa omituiselta. Onko koronaeristykset tehneet tuon?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistossa olen ottanut juttusille tulevat mukaan leikkiin, katsonut että leikki sujuu ja itse liuennut syrjemmälle seuraamaan siinä vaiheessa, kertonut millä ehdoilla meidän tavaroita saa lainata, puhutellut suoraan ja tarvittaessa komentanut kaavalla käsky+perustelu ystävällisillä sanavalinnoilla esim kiehnääminen ei ole ystävällinen sanavalinta. Sanoittanut omat toiveeni ja vaatimukseni, johtanut tilannetta ja rajannut esim katson nyt yhden kerran sitten haluan keskittyä lehteen (=vain seurata sivusta) ja voit lukea siinä vieressä hiljaa jotain omaa luettavaasi jos haluat tai mennä tuonne mukaan leikkiin. Jos ei todella suju niin ei sitten sillä kertaa suju, vaihtaisin paikkaa vaikka viereiseen puistoon, metsään, kahvilaan. Tässä vaikuttaisi myös se miten lapseni kokisi tilanteen, jos hän haluaa jäädä ja tilanne on hänen kannaltaan ok niin pärjään kyllä.
Oma lapsi seuraa vierestä miten ihmisiä kohdellaan, erityisesti jämäkkä rajojen pitämisen mallintaminen on tärkeää.
En menisi julkiselle leikkipaikalle sillä odotuksella että muiden pitäisi ymmärtää että meille ei saa tulla puhumaan, en odottaisi tätä aikuisiltakaan saati sitten lapsilta.Mutta mitä mieltä olet aloituksen aiheesta eli aikuiseen takertuvat vieraat lapset, jotka eivät halua leikkiä muiden lasten vaan vain vieraiden aikuisten kanssa?
Ei aloituksessa kyllä,lapsi takertunut aikuiseen vaan halusi olla ja leikkiä heidän kanssaan ja oli ehkä utelias ja tunkeileva.
Ap kyllä nimenomaan kertoi, että tuo lapsi sivuutti hänen lapsensa täysin ja halusi seuraa vain ap:sta, aikuisesta.
Lapset kyselevät mitä te teette.
Aikuinen kertoo, että rakennetaan hiekkalinnaa. Tuutteko tekin rakentamaan.
Mutta ei. Aikuinen ahdistuu, 3 v. ahdistuu. He ovat kahdestaan leikkipuistossa. 3 v:lle voisi opettaa leikkimistä muiden kanssa.
Olet tainnut lukea eri aloituksen kuin tämän ketjun ap:n aloitus ja täsmentävät kommentit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhempi joka ei anna eskarilaisen mennä yksin lähipuistoon menettää oikeuden valittaa väsymystä.
Vanha kansa lausui "laiska äiti, ahkera tytär" nykykielellä vaikkapa "laiska huoltaja, ahkera lapsiolento". Kannattaa ottaa vähän rennommin ja kaikki voittavat.
Ja onhan se kiva jos leikkikentän lapselle puhuu ystävällisesti, mutta ei siellä mikään puistotäti tarvitse olla. Lasten hyvä oppia että aikuisiakin on erilaisia, osa saattaa olla vaikkapa kiukkuisiakin tai muuten ärsyttäviä ja sen kanssa oppii kyllä elämään.
Ei vaan. Laiska itsekäs äiti laittaa eskarilaisen yksin puistoon. Siellä vanhemmat lapset yllyttävät, että saat 5 euroa, kun kiipeät tuonne korkealle ja hyppäät alas. Olen noita nähnyt.
Alapeukuttajalle tiedoksi, että leikkipuistossa käy myös esim. ala-asteen kuudesluokkalaisia ja perjantai ja lauantai illalla jossain vaiheessa voi tulla yläaste ikäisiäkin.
No nyt meni taas ylitse. Ei kai eskarilaiset enää illalla ole ulkona kun äityköiden rivokielet tulee leikkikentille?
Mihin se lapsen kaitsemisinto äideiltä häviää kun lapsi täyttää vaikkapa 12? Sittenkin ois syytä mennä sinne kannabisjengiin mukaan ja käskeä mukulat koteihinsa.Nuo kuudesluokkalaiset ovat puistossa päivälläkin esim. koulun jälkeen, kun ovat matkalla kotiin sekä myös iltaisin.
Mutta miten sinä tietäisit mistään mitään, kun et siellä puistossa käy ja lähetät lapsesi sinne yksin.
Miksi kuudesluokkalaiset eivät saisi olle leikkipuistossa, lapsiahan he ovat? Lähtökohtaisesti en pidä kuudesluokkalaisia rkollusina, vaan laosina. Jokaisen ihanasta taaperosta tulee joskus kuudesluokkalainen.
Kirjoitin että eskarilainen voi olla jo kotipihassa ja lähileikkarilla yksin kavereineen. Kirjoitin että vanhempien lupa koska ikkunoista näkee kummatkin.
Lähiön isolle leikkikentälle, kerhoja, iltapäiväkerho, lähden mukaan.
Lapset ovat toisten kanssa toimeentulevia, päiväkodin, eskarin käyneet.
Kotona kasvaa lasta jos oikeen suojellaan muilta lapsilta, koulun alkaminen voi olla paha juttu.
Muistan kun omat lapset olivat srk:n kerhossa äitiyslomani aikana. Sinne tuli kotiäitien lapsia jotka itkivät ja parkuivat ihmisiä nähdessään, parin lapsen äiti joutui olemaan jouluun asti 2krt viikko hiljaa kerhohuoneen nurkassa jotta lapsi suostui sinne jäämään.Kyse ei ole mistään kirjainyhdistelmälapsesta, nyt aikuisena koulutettuja työssäkäyviä ihmisiä mutta liikaa varjeltuja lapsia äiti ( ja isä) ainoina kavereinaan.
Leikkipuistossa saa olla kuka vaan, mutta omaa eskarilaista en yksin päästäisi ja jos menen oman lapsen kanssa niin en ole vastuussa niistä lapsista, jotka käyvät siellä yksin. En ole myöskään vastuussa kenenkään koirasta. Leikkipuistoon ei saa viedä koiraa.
Joku kirjoitti, että leikkipuistossa opetellaan sosiaalisia taitoja ja tutustutaan muihin. Tämä on tietysti totta, mutta kyllä jokaisella on oikeus viettää aikaa siellä myös perheenä ilman että pitää koko ajan viihdyttää jonkun toisen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan häiritsee nyt aloittajan asenne.
Ei mulla muuta.No mikä siinä häiritsee? Jos haluaa jotain kommentoida niin olisihan se aika hyvä jos asiaansa hieman selittäisi.
Itsessäni on ilmeisesti jotain vikaa, mutta nuo ap:n kuvailemat lapset kuulostavat ihan normaaleilta introverteilta tyypeiltä. Ap & 3 v. ahdistuu kuulostaa omituiselta. Onko koronaeristykset tehneet tuon?
-ohis
Normaaleilta introverteiltä? Mitä kummaa.
Kerrostalolaisten ja kaupunkilaisten ongelmia. Lapsetkin leikitettävä puistoissa.
Onneksi on aina ollut oma iso piha. Ei tule vieraat muksut läänille.
Itsekin aikanaan sain leikkiä omassa pihassa. Eikä tarvinnut kenenkään aikuisen siinä istua vieressä vahtimassa.
Teininä olin kaupungissa hoitamassa sukulaislasta yhden kesän. Joka päivä piti vaeltaa puistoon leikkimään ja keinutaan, kun mitään pihaa ei ollut Siellä liepeili aina yksi selkeästi pedofiili äijä polkupyörineen. Äidit, mummot ja hoitajat tuli mua varoittamaan, että seuraa tuota miestä, ettei pääse hoidettavasi lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että Suomessa on noin monia ihmisiä joiden mielestä lapsen ei kuulu jutella aikuisten kanssa, tai että lapsi ei saisi tehdä virheitä lähestyessään vaikkapa aikuista sosiaalisessa mielessä. Puhumattakaan siitä, että ajatellaan, että puistossa olevaa yksinäistä lasta pitäisi ryhtyä kokoaikaisesti vahtimaan.
Lapsen kuuluu olla kiinnostunut ympäristöstään ja siinä olevista ihmisistä. Sellainen on normaali lapsi. Lapselle tekee hyvää jutella vieraidenkin ihmisten kanssa (tahallisesti väärinymmärtäville pilkunrais kaajille: en tarkoita etteikö ympäristössä voisi olla vaarallisiakin aikuisia, joille ei pitäisi jutella). Lapsen luonne on olla utelias ja lapsi tekee tieteellisiä kysymyksiä: miksi, miten, missä, milloin. Joskus loputtomiin asti. Lapsi saattaa haluta viettää aikaa aikuisen läheisyydessä, koska lapsi voi silloin kokea, että tarvitsee hetken aikuisen lähellä - sekin on psykologinen tarve. Leikkipuistossa yksin oleva lapsi kerää kokemuksia yksinolosta, yksin pärjäämisestä jne., kokemuksia, joiden avulla on helppo kehittyä eteenpäin. Sellaista lasta ei tarvitse alkaa kokoaiksesti vahtimaan, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan vanhempana, sitä pitää silmällä muitakin lapsia samalla kuin omaansa, vaikka muilla lapsilla olisi omatkin vanhemmat mukana.... Se tulee luonnostaan. Jos tuntuu siltä, että lapsi on aina yksin ja että jotain voi olla lapsen perheoloissa vialla, niin asiastahan voi saada selvyyden jututtamalla lasta tai sitten vaikka tekemällä huoli-ilmoituksen sossulle. Aikuinen voi ihan hyvin vastata lapsen kysymyksiin asiallisesti ja jos tuntuu, että lapsi kysyy jotain mistä aikuinen ei halua puhua, siitäkin voi sanoa lapselle ihan asiallisesti. Lapsi kyllä oppii. Nuokin ovat tilanteita, joista lapsi oppii sosiaalisia taitoja. Ja lapsen ollessa kyse, niin lapsi tarvitsee toistoja, joten sama kysymys voi tulla esille seuraavalla kerralla. Sekin on normaalia.
Joku tuolla kyseli minua ällistyttäneen kysymyksen, että miten tuntemattomasta lapsesta voi tehdä ilmoituksen, kun ei tiedä nimeä eikä missä hän asuu. No... ihan samalla lailla kuin nimellisestä ja tunnetusta lapsesta: soittaa päivystävälle sosiaalityöntekijälle ja esittää asiansa. Kertoo ettei tiedä kuka lapsi on tai missä asuu, mutta lapsi on ollut usein siinä ja siinä leikkipuistossa siihen ja siihen aikaan (+lapsen tuntomerkit) ja että lapsen kotiolot ovat alkaneet huolestuttaa, koska lapsella ei koskaan tunnu olevan aikuisia mukana. Sillä lailla se onnistuu. Ei ollut vaikeaa, eihän :)
Mitä ne sossut mielestäsi tuon pohjalta sitten tekee? Tulee päivystämään sinne puistoon, jos siellä sattuisi jonain päivänä olemaan paikalla se vaaleatukkainen punatakkinen tyttö vai?
tyypillistä naisten rikkoutunutta logiikkaa. jätetään joku asia tekemättä, koska ei itse osata ajatella mitä (esim. viranomainen) sille voitaisiin tehdä. Takerrutaan lillukanvarsiin sen sijaan, että tehtäisiin jotain.....
Eli jos ekaluokan aloittanut lapsi hengailee yksin leikkipuistossa niin pitää soittaa sosiaalipäivystykseen?
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ekaluokan aloittanut lapsi hengailee yksin leikkipuistossa niin pitää soittaa sosiaalipäivystykseen?
Miksi?
Oletko jotenkin tyhmä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ekaluokan aloittanut lapsi hengailee yksin leikkipuistossa niin pitää soittaa sosiaalipäivystykseen?
Miksi?Oletko jotenkin tyhmä?
Kun argumentit loppuu, alkaa haukkumaan muita.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kuudesluokkalaiset eivät saisi olle leikkipuistossa, lapsiahan he ovat? Lähtökohtaisesti en pidä kuudesluokkalaisia rkollusina, vaan laosina. Jokaisen ihanasta taaperosta tulee joskus kuudesluokkalainen.
Kirjoitin että eskarilainen voi olla jo kotipihassa ja lähileikkarilla yksin kavereineen. Kirjoitin että vanhempien lupa koska ikkunoista näkee kummatkin.
Lähiön isolle leikkikentälle, kerhoja, iltapäiväkerho, lähden mukaan.
Lapset ovat toisten kanssa toimeentulevia, päiväkodin, eskarin käyneet.
Kotona kasvaa lasta jos oikeen suojellaan muilta lapsilta, koulun alkaminen voi olla paha juttu.
Muistan kun omat lapset olivat srk:n kerhossa äitiyslomani aikana. Sinne tuli kotiäitien lapsia jotka itkivät ja parkuivat ihmisiä nähdessään, parin lapsen äiti joutui olemaan jouluun asti 2krt viikko hiljaa kerhohuoneen nurkassa jotta lapsi suostui sinne jäämään.
Kyse ei ole mistään kirjainyhdistelmälapsesta, nyt aikuisena koulutettuja työssäkäyviä ihmisiä mutta liikaa varjeltuja lapsia äiti ( ja isä) ainoina kavereinaan.