Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?

Olen nyt kolmekymppinen mutta tunnistan ilmiön omasta lapsuudestani.

Olin juuri tuollainen rasittava, höpöttävä ja takertuva lapsi.

Aikuisena myisrellessani olen aika paljon hävennyt omaa lapsuudenaikaista käytöstäni. Joskus saatoin vain mennä puiston vieressä olevaan randomtaloon pyytämään aikuisilta mehua 🙈

Mutta äitini oli yksinhuoltaja ja aina töissä, minulla ei ollut koskaan kavereita lapsena. Kotona ei ollut ruokaa kuin iltaisin, paitsi jos itse rohkenin tehdä itselleni puuron (kerran opetellessani kaadoin vahingossa kuuman puurokattilan syliini - siitä asti jäänyt puurokauhu)

Äidillä oli myös vaihtelevia miehiä jotka ryyppäsivät ja ja aika usein sain selkääni. Kerran minut otettiin mukaan baariin ja istuin pöydän alla ja nukahdin sinne, äiti ja uusi mies lähtivät baarista ja unohtivat minut pöydän alle (ehkä vain tunniksi)

Ergo turvaton, nälkäinen, säännötön ja yksinäinen lapsi hakeutuu ystävällisen ja turvallisen oloisen aikuisen seuraan. Varsinkin jos näkee että aikuinen kohtelee muita lapsia hyvin.

Mutta omat kokemukseni ovat siis ysäriltä, voihan maailma olla aika erilainen nykyään. Tousaalta voisi kuvitella että lapsen perustarpeet on aikojen alusta asti olleet samat kuin nykyään.

Tsemppiä.

Ja jos lapsen elämässä on tarpeeksi kurjaa jo valmiiksi, lapsi ei välttämättä välitä enää epäystävällisestä hätsitelystä ja vihjauksista vaikka ne oikein ymmärtäisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä syyllistävin ketju aikoihin. Jos ap haluaa olla lapsensa kanssa rauhassa edes kerran, mitä se teidän syyllistäjien napaa kaivelee?

Ei se ainakaan minun napaani mitenkään kaivele, mutta se ei nyt vaan ole realistinen odotus, että yleisessä leikkipuistossa saisi olla rauhassa muilta lapsilta. Jos tällaista odottaa niin tulee takuuvarmasti pettymään.

Eikä muut vanhemmat vahdi, kun laitat pienemmän yksin leikkipuistoon. Selvität sitten päivystyksessä miten lapsi loukkasi

Miksi tämä pitää koko ajan vääntää lapsellisiin henkilökohtaisuuksiin? Ei tässä ole minun lapsistani kyse, vaan siitä että aina on niitä eskari-ikäisiä tai ekaluokkalaisia jotka käy yksin lähipuistossa ja aina tulee olemaan. Ei se täällä kiukuttelemalla ja uhoamalla muutu.

Ei muutukaan. Se on jokaisen oma asia, jos päästää eskari ikäisen yksin puistoon. Jos lapselle tulee traumoja, kun häntä kiusataan niin äiti vie sitten lapsen psykologille.

Ei se eskarilainen ole muiden vanhempien vastuulla ja jos se loukkaa niin vanhempi se on sairaalassa joka selittelee ja joka saa haukut.

Tämän ketjun perusteella eipä tarvi ihmetellä, että kiusaaminen lisääntyy ja ihmiset voi huonosti. Kaikessa ajatellaan vaan itseä. Aikuisen ihmisen kuuluu puuttua AINA kiusaamiseen. Vanhemmuuteen kuuluu osana epämukavuusalueelle meneminen. Lapselle on opetettava elämästä perusasiat, vaikka itseä ei kiinnostaisi.

Ei tarvitse puuttua kiusaamiseen, jos vanhenpi päästää eskari ikäisen yksin puistoon.

Jokainen vanhempi hoitakoon lapsensa itse. Ei muilla ole velvollisuuttaa olla tarhatätinä puistossa. Osa kotiäideistä käy siellä oman lapsen kanssa joka päivä ja heillä on vastuu vain ja ainoastaan omista lapsista.

Aivan totta. Ei myöskään ole mitään velvollisuutta olla hiljaa ja pysyä kaukana muista ihmisistä. Kehää näin kierrämme trallallaaa!

On hassua, että tämän ketjun aiheena on ärsyynytyminen johonkin asiaan joka ei ole laitonta, mutta sitten saman otsikon alla nämä ärtyilijät vetoaa taas omassa toiminnassaan siihen että "ei ole pakko, kun ei ole sellaista lakia!".

Voi jeesus nyt :D Jos aikuiset ihmisetkään ei tee asioita siksi kun ei ole lailla pakotettu/määrätty, niin miten he voi olettaa eskarilaisen/ekaluokkalaisen sitten tekevän toisin? Vai onko niin, että sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä ei just sun tarvitse noudattaa jos et halua ja ei huvita, mutta kaikkien muiden kuitenkin täytyy niin tehdä, etteivät vain ärsyttäisi ja ahdistaisi sinua?

Ihan sama mitä kirjoitat, mutta itse olet siitä eskari ikäisestä lapsestasi vastuussa, ei kukaan muu.

Ei mulla ole lapsia. Suosittelisin samaa sinullekkin kun et näe, miten paljon muut ihmiset turvaa lapsesi kulkemista ja olemista vaikkei heidän olisi lain mukaan mikään pakko ja ilmeisesti sun mielestä olisi jopa toivottavaa ettei muut tekisi yhtään enempää kuin on pakko. Pahoittelut, jos joskus pelastan lapsesi hengen tai puolustan häntä kiusaajia vastaan :(

Niin, sinä olet varmaan niitä hyväksikäyttäjä ihmisiä, joka harrastaa seksiä uuden miehen kanssa ja lapsi käsketään siksi aikaa pihalle.

Se alle kouluikäinen lapsi ei ole muiden aikuisten vastuulla, kun se ulos päästät.

Jos lapsesi loukkaa leikkipuistossa niin se on iham sinun omalla vastuullasi vanhempana.

Ei siitä ventovieraalle leikkipuistossa olevalle äidille tule mitään syytettä. Ei se edes katso mitä lapsesi touhuaa.

Ei mulla edelleenkään ole lapsia. Ventovieraana ihmisenä kyllä puutun jos näen lasten tekevän jotain vaarallista, olen puuttunut vaikka vanhemmat on olleetkin lähellä ja sain vanhemmilta tästä suurta kiitosta. Mielestäni me elämme yhteisössä, jossa pidetään huolta muistakin kuin omista, vaikka ensisijainen vastuu olisikin lasten vanhemmilla, niin tyhmäksi ja välinpitämättömäksi ei silti tarvitse heittäytyä, vaikka eihän se toki laitonta ole, että jos vain oikeusturvalla on asioissa merkitystä, niin antaa mennä vain: toimikaa tyhmästi ja välinpitämättömästi, eipä sille mitään mahda, on varmasti tosi hyvä ja onnellinen olotila näin toimimalla (ei ainakaan kirjoitusten perusteella vaikuta siltä).

Kaunis ajatus tuo, että kaikki toisilleen tuntemattomat ihmiset muodostavat yhteisön, jossa tarvittaessa autetaan toinen toisiaan ja välitetään myös tuntemattomista ihmisistä. Mutta tämä toimii vain, jos kaikki ajattelevat noin. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät ajattele, vaan he haluavat vain hyödyn muista. Jättävät esimerkiksi lapsensa valvomatta ja laskevat sen varaan, että muut kyllä huolehtivat heidänkin asiat kuntoon, ja nämä muut, huolehtivaiset, tulevat siinä hyväksikäytetyiksi. Toimivat yhteisöt perustuu vastavuoroisuuteen. Ja tämä sinun kuvittelema tuntemattomien muodostama yhteisö ei ikävä kyllä ole sellainen.

En todellakaan kuvittele että kaikki ajattelisi noin, eiköhän se ole käynyt jo selväksi :,D Ja ei kai tässsä nyt ollut kyse, että muiden pitäisi nyt ottaa toisten lapset tiivisti oman valvovan silmän alle, vaan siitä, että jos sattuun näkemään että jonkun lapsi tekee jotain vaarallista/on kiusattuna tms. niin siihen puututaan.

Tottakai vanhemmillakin on vastuunsa, mutta on aika julma ajatus ihan sitä lasta kohtaan, että "voivoi, itseppäs valitsit vanhempasi, joten en nyt kyllä auta sinua, kun ei sun omat vanhemmat ole tässä vahtimassa".

Ja kyllä minusta vastavuoroisuus todellakin toimii, vaikka onkin kylmiä ja välinpitämättömiä ihmisiä, niin paljon on niitäkin jotka eivät sellaisia ole: Olen itse auttanut muita ja saanut itse apua muilta, ihanaa ja lämminhenkistä menoa :)

Mutta kyse on siitä, että se vastavuoroisuus ei toimi. Ne tietyt samat vanhemmat on eskari ikäisen kanssa puistossa joka päivä ja ne tietyt samat vanhemmat päästää joka päivä sen eskari ikäisen yksin pihalle.

Ei toisilla vamhemmilla ole vastuuta olla ilmaisena lapsen vahtina.

Tarhakin ottaa hoitomaksut.

Onko ne vanhemmat käskeneet sinua vahtimaan lastaan? Eivät ole. Ei sinun tarvitse kenenkään lasta VAHTIA, ei edes moraalisessa mielessä, mutta jos satut näkemään vaaratilanteen, niin kyllä mielestäni on velvollisuus siihen puuttua _moraalinen_ velvollisuus, tai olet aika paska vanhempi itsekkin, kun opetat omalle lapsellesi, ettei muista tarvitse välittää.

Ei tarvitse puuttua vaaratilanteeseen, jos kyse on alle kouluikäisestä lapsesta. Pidä se lapsi sisällä, jos et itse sitä jaksa vahtia.

Nämä ovat niitä, jotka ovat ajaneet sen karanneen maantiellä yöllä kävelleen pojan ohi. Ei tarvitse vahtia muiden lapsia.

Kuule ei ajella yöllä missään. Mutta jos omat lapseni olen hoitanut 7 päivää viikossa yksin + kotityöt niin ei minun tarvitse siellä leikkipuistossa toisen ihmisen eskarilaista vahtia, kun vahdin omaa, se vanhempi voi tulla ihan itse sitä omaa lastaan vahtimaan.

Jos olen itse tunnollinen äiti niin ei se silti tarkoita, että minun täytyisi muidenkin lapset vahtia.

Ja mistä sinä tiedät kenenkään perheestä hoitaako siellä äiti yksin lapset 7 päivää viikossa, ei se äiti yksityisasioitaan ole velvollinen muille kertomaan ja jos oma lapsi on rauhallinen ja kiltisti niin ei silloin halua ruveta kuuntelemaan jonkun toisen lasta.

Jännä kun täällä lähes jokaisella on kokemusta rajattomista/takertuvista lapsista yms. Olen pari vuotta aktiivisesti pyörinyt useammissa puistoissa, mutta en ole itse törmännyt kyseisiin lapsiin enkä ole joutunut vieraiden lasten lapsenvahdiksi. Joskus on tullut juteltua parin 5-6 vuotiaan kanssa, mutta ovat 5 min juttelun jälkeen jatkaneet omia touhujaan. Osa lapsista on kyllä huonosti vahdittuja, mutta eivät ole vaarassa niin ei ole ollut mitään syytä puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppivat mitään sosiaalisia taitoja jos kuljette jopa eskarilaisen vanavedessä kuin paita ja peppu, estätte lasten luontaiset sosiaaliset tilanteet (jotka ovat välillä kömpelöitä ja lapsellisia... KOSKA KYSE ON LAPSISTA) ja annatte vielä epäsosiaalisen ja epäempaattisen esimerkin?

Curling-vanhemmuus ei ole hyvä idea. Lapsen tulisi saada vähitellen itse opetella toimimaan maailmassa, jossa on erilaisia ihmisiä ja osa ehkä ärsyttäviäkin.

Tämän takia lapset, joilla on paljon sisaruksia, ovat yleensä sosiaalisesti todella taitavia. Aikuisilla ei yksinkertaisesti voi olla aikaa kulkea hengittämässä jokaisen lapsosensa niskaan. Lapset ovat oppineet pärjäämään ja luottamaan omiin taitoihinsa ihmisten kanssa. Sisarusten kanssa tulee nahisteltua, sovittua,  neuvoteltua, autettua, oltua epäitsekäs ja välillä saamarin itsekäs, opittua ryhmässä toimimista ja vaikka ja mitä. Sisarukset ne vasta ärsyttäviä välillä ovatkin. Osa vielä aikuisenakin. :)

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kohdella muiden lapsia, kuin haluaisitte omia lapsia kohdeltavan. Esimerkistänne lapsi oppii paljon. Jos hän näkee, että ette pidä muita ihmisiä arvossa, eli puhu heille arvostaen ja kohteliaasti, lapsenne oppii samat tavat. Pahimmassa tapauksessa lapsi oppii myös olla pitämättä itseään arvossa. Muiden ja itsensä arvostaminen kulkevat käsi kädessä. Ei kannata antaa maailmankuvaa, jossa ihmiset eivät ole tarpeeksi arvokkaita kunnioittavaan kohteluun ja edes lapsille ei anneta armoa, kun ovat vasta opettelemassa miten maailmassa toimitaan.

Ei sille teidänkään lapsenne ole hyväksi olla koko ajan seurassanne. Oppii paremmin, jos kulkee myös itsenäisesti sen verran kuin ikä antaa myöten. Helikopterien lapset tiedetään. Ei toimi.

Tämä toimii myös itsensä arvostukseen. Jos vanhempi esimerkiksi moittii jatkuvasti omaa ulkonäköään, itseinho siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kohtele siis jokaista ihmistä, kuin toivoisit muiden kohtelevan lastasi. -Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppivat mitään sosiaalisia taitoja jos kuljette jopa eskarilaisen vanavedessä kuin paita ja peppu, estätte lasten luontaiset sosiaaliset tilanteet (jotka ovat välillä kömpelöitä ja lapsellisia... KOSKA KYSE ON LAPSISTA) ja annatte vielä epäsosiaalisen ja epäempaattisen esimerkin?

Curling-vanhemmuus ei ole hyvä idea. Lapsen tulisi saada vähitellen itse opetella toimimaan maailmassa, jossa on erilaisia ihmisiä ja osa ehkä ärsyttäviäkin.

Tämän takia lapset, joilla on paljon sisaruksia, ovat yleensä sosiaalisesti todella taitavia. Aikuisilla ei yksinkertaisesti voi olla aikaa kulkea hengittämässä jokaisen lapsosensa niskaan. Lapset ovat oppineet pärjäämään ja luottamaan omiin taitoihinsa ihmisten kanssa. Sisarusten kanssa tulee nahisteltua, sovittua,  neuvoteltua, autettua, oltua epäitsekäs ja välillä saamarin itsekäs, opittua ryhmässä toimimista ja vaikka ja mitä. Sisarukset ne vasta ärsyttäviä välillä ovatkin. Osa vielä aikuisenakin. :)

Ja tietysti kun niitä lapsia on enemmän, niin ei haittaa vaikka yksi tai kaksi niistä matkalla puistoon jää auton alle, plumpsahtaa paljuun tai jokeen tai lähtee katsomaan tuntemattoman tyypin kissanpoikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kohdella muiden lapsia, kuin haluaisitte omia lapsia kohdeltavan. Esimerkistänne lapsi oppii paljon. Jos hän näkee, että ette pidä muita ihmisiä arvossa, eli puhu heille arvostaen ja kohteliaasti, lapsenne oppii samat tavat. Pahimmassa tapauksessa lapsi oppii myös olla pitämättä itseään arvossa. Muiden ja itsensä arvostaminen kulkevat käsi kädessä. Ei kannata antaa maailmankuvaa, jossa ihmiset eivät ole tarpeeksi arvokkaita kunnioittavaan kohteluun ja edes lapsille ei anneta armoa, kun ovat vasta opettelemassa miten maailmassa toimitaan.

Ei sille teidänkään lapsenne ole hyväksi olla koko ajan seurassanne. Oppii paremmin, jos kulkee myös itsenäisesti sen verran kuin ikä antaa myöten. Helikopterien lapset tiedetään. Ei toimi.

Tämä toimii myös itsensä arvostukseen. Jos vanhempi esimerkiksi moittii jatkuvasti omaa ulkonäköään, itseinho siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kohtele siis jokaista ihmistä, kuin toivoisit muiden kohtelevan lastasi. -Ohis

Ei se silti tarkoita, että yhden tunnollisen äidin täytyy leikkipuistossa jatkuvasti kuunnella muiden lapsia, kun heidän omat äidit on sisällä.

Oma lapseni on juuri tuollainen kato -tyyppi aina välillä (keväällä korostui nimenomaan siellä leikkipaikoissa). On kärsinyt selektiivisestä mutismista ihan tähän vuoteen saakka ja ilmeisesti ottaa nyt menetetyt vuodet takaisin. Lisäksi hänellä on päälle puheentuoton ja ymmärtämisen vaikeus ja pituuden takia ihmiset pistävät heti ajatuksissaan +2 vuotta lapsen ikään. Ongelmistaan huolimatta mielestäni lapsi kyllä saa harjoitella niitä taitoja ja sosiaalista kanssakäymistä lapsille tarkoitetuissa leikkipuistoissa.

Yksin en toki päästä 4-vuotiasta lastani ulos ja vähintään vierestä seuraan lapseni edesottamuksia, mutta ihan jokaiseen epäkorrektiin kato mitä mä osaan en puutu. Ymmärrän aloittajankin tuskan, mutta jos haluaa lapsensa kanssa olla kaksin ja varmistaa ettei kukaan ulkopuolinen joukkoon änkeä tai tule kommentoimaan, ehkä se julkinen leikkipaikka lähtökohtaisesti ei kuitenkaan ole siihen ihan paras paikka

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on juuri tuollainen kato -tyyppi aina välillä (keväällä korostui nimenomaan siellä leikkipaikoissa). On kärsinyt selektiivisestä mutismista ihan tähän vuoteen saakka ja ilmeisesti ottaa nyt menetetyt vuodet takaisin. Lisäksi hänellä on päälle puheentuoton ja ymmärtämisen vaikeus ja pituuden takia ihmiset pistävät heti ajatuksissaan +2 vuotta lapsen ikään. Ongelmistaan huolimatta mielestäni lapsi kyllä saa harjoitella niitä taitoja ja sosiaalista kanssakäymistä lapsille tarkoitetuissa leikkipuistoissa.

Yksin en toki päästä 4-vuotiasta lastani ulos ja vähintään vierestä seuraan lapseni edesottamuksia, mutta ihan jokaiseen epäkorrektiin kato mitä mä osaan en puutu. Ymmärrän aloittajankin tuskan, mutta jos haluaa lapsensa kanssa olla kaksin ja varmistaa ettei kukaan ulkopuolinen joukkoon änkeä tai tule kommentoimaan, ehkä se julkinen leikkipaikka lähtökohtaisesti ei kuitenkaan ole siihen ihan paras paikka

Mihin kerrostalossa asuvat äidit sitten menisivät? Eli heidän pitää olla sisällä ja kävellä korkeintaan kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kohdella muiden lapsia, kuin haluaisitte omia lapsia kohdeltavan. Esimerkistänne lapsi oppii paljon. Jos hän näkee, että ette pidä muita ihmisiä arvossa, eli puhu heille arvostaen ja kohteliaasti, lapsenne oppii samat tavat. Pahimmassa tapauksessa lapsi oppii myös olla pitämättä itseään arvossa. Muiden ja itsensä arvostaminen kulkevat käsi kädessä. Ei kannata antaa maailmankuvaa, jossa ihmiset eivät ole tarpeeksi arvokkaita kunnioittavaan kohteluun ja edes lapsille ei anneta armoa, kun ovat vasta opettelemassa miten maailmassa toimitaan.

Ei sille teidänkään lapsenne ole hyväksi olla koko ajan seurassanne. Oppii paremmin, jos kulkee myös itsenäisesti sen verran kuin ikä antaa myöten. Helikopterien lapset tiedetään. Ei toimi.

Tämä toimii myös itsensä arvostukseen. Jos vanhempi esimerkiksi moittii jatkuvasti omaa ulkonäköään, itseinho siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kohtele siis jokaista ihmistä, kuin toivoisit muiden kohtelevan lastasi. -Ohis

Ei se silti tarkoita, että yhden tunnollisen äidin täytyy leikkipuistossa jatkuvasti kuunnella muiden lapsia, kun heidän omat äidit on sisällä.

Kuka on sanonut että tarkoittaisi? Vaikka se lapsi olisi miten rasittava, häntä ei ole kuitenkaan oikeus tylyttää vaan rajat on laitettava arvostavasti. Miten toivoisi muiden puhuvan vastaavassa tilanteessa omalle lapselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppivat mitään sosiaalisia taitoja jos kuljette jopa eskarilaisen vanavedessä kuin paita ja peppu, estätte lasten luontaiset sosiaaliset tilanteet (jotka ovat välillä kömpelöitä ja lapsellisia... KOSKA KYSE ON LAPSISTA) ja annatte vielä epäsosiaalisen ja epäempaattisen esimerkin?

Curling-vanhemmuus ei ole hyvä idea. Lapsen tulisi saada vähitellen itse opetella toimimaan maailmassa, jossa on erilaisia ihmisiä ja osa ehkä ärsyttäviäkin.

Tämän takia lapset, joilla on paljon sisaruksia, ovat yleensä sosiaalisesti todella taitavia. Aikuisilla ei yksinkertaisesti voi olla aikaa kulkea hengittämässä jokaisen lapsosensa niskaan. Lapset ovat oppineet pärjäämään ja luottamaan omiin taitoihinsa ihmisten kanssa. Sisarusten kanssa tulee nahisteltua, sovittua,  neuvoteltua, autettua, oltua epäitsekäs ja välillä saamarin itsekäs, opittua ryhmässä toimimista ja vaikka ja mitä. Sisarukset ne vasta ärsyttäviä välillä ovatkin. Osa vielä aikuisenakin. :)

Ja tietysti kun niitä lapsia on enemmän, niin ei haittaa vaikka yksi tai kaksi niistä matkalla puistoon jää auton alle, plumpsahtaa paljuun tai jokeen tai lähtee katsomaan tuntemattoman tyypin kissanpoikia.

Miksi vedät tahallasi överiksi? Onko kultainen keskitie tuttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kohdella muiden lapsia, kuin haluaisitte omia lapsia kohdeltavan. Esimerkistänne lapsi oppii paljon. Jos hän näkee, että ette pidä muita ihmisiä arvossa, eli puhu heille arvostaen ja kohteliaasti, lapsenne oppii samat tavat. Pahimmassa tapauksessa lapsi oppii myös olla pitämättä itseään arvossa. Muiden ja itsensä arvostaminen kulkevat käsi kädessä. Ei kannata antaa maailmankuvaa, jossa ihmiset eivät ole tarpeeksi arvokkaita kunnioittavaan kohteluun ja edes lapsille ei anneta armoa, kun ovat vasta opettelemassa miten maailmassa toimitaan.

Ei sille teidänkään lapsenne ole hyväksi olla koko ajan seurassanne. Oppii paremmin, jos kulkee myös itsenäisesti sen verran kuin ikä antaa myöten. Helikopterien lapset tiedetään. Ei toimi.

Tämä toimii myös itsensä arvostukseen. Jos vanhempi esimerkiksi moittii jatkuvasti omaa ulkonäköään, itseinho siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kohtele siis jokaista ihmistä, kuin toivoisit muiden kohtelevan lastasi. -Ohis

Ei se silti tarkoita, että yhden tunnollisen äidin täytyy leikkipuistossa jatkuvasti kuunnella muiden lapsia, kun heidän omat äidit on sisällä.

Kuka on sanonut että tarkoittaisi? Vaikka se lapsi olisi miten rasittava, häntä ei ole kuitenkaan oikeus tylyttää vaan rajat on laitettava arvostavasti. Miten toivoisi muiden puhuvan vastaavassa tilanteessa omalle lapselleen?

Ymmärrätkö sinä lainkaan mitenkä tuo vaikuttaa sen äidin jaksamiseen. Hän kuuntelee omien lasten kiukuttelut kotona ja sitten pitäisi vielä kuunnella muiden lasten kiukuttelut leikkipuistossa, kun heidän äidit on sisällä eikä vahdi.

Suosittelen kotiäitejä viettämään kaikki päivät sisällä niin ongelma poistuu.

Seisooko sillä isommalla lapsella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kohdella muiden lapsia, kuin haluaisitte omia lapsia kohdeltavan. Esimerkistänne lapsi oppii paljon. Jos hän näkee, että ette pidä muita ihmisiä arvossa, eli puhu heille arvostaen ja kohteliaasti, lapsenne oppii samat tavat. Pahimmassa tapauksessa lapsi oppii myös olla pitämättä itseään arvossa. Muiden ja itsensä arvostaminen kulkevat käsi kädessä. Ei kannata antaa maailmankuvaa, jossa ihmiset eivät ole tarpeeksi arvokkaita kunnioittavaan kohteluun ja edes lapsille ei anneta armoa, kun ovat vasta opettelemassa miten maailmassa toimitaan.

Ei sille teidänkään lapsenne ole hyväksi olla koko ajan seurassanne. Oppii paremmin, jos kulkee myös itsenäisesti sen verran kuin ikä antaa myöten. Helikopterien lapset tiedetään. Ei toimi.

Tämä toimii myös itsensä arvostukseen. Jos vanhempi esimerkiksi moittii jatkuvasti omaa ulkonäköään, itseinho siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kohtele siis jokaista ihmistä, kuin toivoisit muiden kohtelevan lastasi. -Ohis

Ei se silti tarkoita, että yhden tunnollisen äidin täytyy leikkipuistossa jatkuvasti kuunnella muiden lapsia, kun heidän omat äidit on sisällä.

Kuka on sanonut että tarkoittaisi? Vaikka se lapsi olisi miten rasittava, häntä ei ole kuitenkaan oikeus tylyttää vaan rajat on laitettava arvostavasti. Miten toivoisi muiden puhuvan vastaavassa tilanteessa omalle lapselleen?

Ymmärrätkö sinä lainkaan mitenkä tuo vaikuttaa sen äidin jaksamiseen. Hän kuuntelee omien lasten kiukuttelut kotona ja sitten pitäisi vielä kuunnella muiden lasten kiukuttelut leikkipuistossa, kun heidän äidit on sisällä eikä vahdi.

Suosittelen kotiäitejä viettämään kaikki päivät sisällä niin ongelma poistuu.

Ja sitten jos olet sisällä niin naapurin mummot kyttää ikkunassa ja alkaa valittamaan, että lasta ei viedä pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppivat mitään sosiaalisia taitoja jos kuljette jopa eskarilaisen vanavedessä kuin paita ja peppu, estätte lasten luontaiset sosiaaliset tilanteet (jotka ovat välillä kömpelöitä ja lapsellisia... KOSKA KYSE ON LAPSISTA) ja annatte vielä epäsosiaalisen ja epäempaattisen esimerkin?

Curling-vanhemmuus ei ole hyvä idea. Lapsen tulisi saada vähitellen itse opetella toimimaan maailmassa, jossa on erilaisia ihmisiä ja osa ehkä ärsyttäviäkin.

Tämän takia lapset, joilla on paljon sisaruksia, ovat yleensä sosiaalisesti todella taitavia. Aikuisilla ei yksinkertaisesti voi olla aikaa kulkea hengittämässä jokaisen lapsosensa niskaan. Lapset ovat oppineet pärjäämään ja luottamaan omiin taitoihinsa ihmisten kanssa. Sisarusten kanssa tulee nahisteltua, sovittua,  neuvoteltua, autettua, oltua epäitsekäs ja välillä saamarin itsekäs, opittua ryhmässä toimimista ja vaikka ja mitä. Sisarukset ne vasta ärsyttäviä välillä ovatkin. Osa vielä aikuisenakin. :)

Ja tietysti kun niitä lapsia on enemmän, niin ei haittaa vaikka yksi tai kaksi niistä matkalla puistoon jää auton alle, plumpsahtaa paljuun tai jokeen tai lähtee katsomaan tuntemattoman tyypin kissanpoikia.

Lasta ei voi loppumattomiin kontrolloida ja vahtia. Ikätason mukaan pieniä riskejä on aina otettava ja ne lapset, jotka ovat saaneet kokemuksen siitä että osaavat ratkaista sopivan kokoisia tilanteita itse, kasvavat myös pärjäämään erilaisissa tilanteissa. Toki oltava tarkkana, ettei anna liikaa vapautta liian nuorelle, mutta tässä keskustelussa moni ei ole lähelläkään tällaista tilannetta.

Esimerkiksi jos leikkipuistossa kulkee koko ajan hengittämässä lapsen niskaan ettei hän tipahda mistään ja on koko ajan varmasti 100 % täydellisen turvallisesti. Ei kovia vauhteja kiikussa, ei puihin kiipeämistä (missä on sallittua), ei mitään tällaista vähänkään jännittävää – tällainen lapsi todennäköisemmin myöhemmin joko satuttaa itsensä pahasti kun ei ole saanut opetella normaalin lapsen lailla asioita tai sitten kasvaa araksi ja ylivarovaiseksi pelkääjäksi.

Lapset joilla on ollut luksus leikkiä vaikkapa metsässä itsekseen ja touhuta, tutkia, pärjätä kaikenlaista – heistä tulee rohkeita ja reippaita pärjääjiä, jotka osaavat pitää huolen itsestään ja muista sekä uskaltavat elämässä tehdä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kohdella muiden lapsia, kuin haluaisitte omia lapsia kohdeltavan. Esimerkistänne lapsi oppii paljon. Jos hän näkee, että ette pidä muita ihmisiä arvossa, eli puhu heille arvostaen ja kohteliaasti, lapsenne oppii samat tavat. Pahimmassa tapauksessa lapsi oppii myös olla pitämättä itseään arvossa. Muiden ja itsensä arvostaminen kulkevat käsi kädessä. Ei kannata antaa maailmankuvaa, jossa ihmiset eivät ole tarpeeksi arvokkaita kunnioittavaan kohteluun ja edes lapsille ei anneta armoa, kun ovat vasta opettelemassa miten maailmassa toimitaan.

Ei sille teidänkään lapsenne ole hyväksi olla koko ajan seurassanne. Oppii paremmin, jos kulkee myös itsenäisesti sen verran kuin ikä antaa myöten. Helikopterien lapset tiedetään. Ei toimi.

Tämä toimii myös itsensä arvostukseen. Jos vanhempi esimerkiksi moittii jatkuvasti omaa ulkonäköään, itseinho siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kohtele siis jokaista ihmistä, kuin toivoisit muiden kohtelevan lastasi. -Ohis

Ei se silti tarkoita, että yhden tunnollisen äidin täytyy leikkipuistossa jatkuvasti kuunnella muiden lapsia, kun heidän omat äidit on sisällä.

Kuka on sanonut että tarkoittaisi? Vaikka se lapsi olisi miten rasittava, häntä ei ole kuitenkaan oikeus tylyttää vaan rajat on laitettava arvostavasti. Miten toivoisi muiden puhuvan vastaavassa tilanteessa omalle lapselleen?

Ymmärrätkö sinä lainkaan mitenkä tuo vaikuttaa sen äidin jaksamiseen. Hän kuuntelee omien lasten kiukuttelut kotona ja sitten pitäisi vielä kuunnella muiden lasten kiukuttelut leikkipuistossa, kun heidän äidit on sisällä eikä vahdi.

Suosittelen kotiäitejä viettämään kaikki päivät sisällä niin ongelma poistuu.

Jos jaksaminen ei riitä kunnioittavaan käytökseen, ei kannata mennä leikkipuistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppivat mitään sosiaalisia taitoja jos kuljette jopa eskarilaisen vanavedessä kuin paita ja peppu, estätte lasten luontaiset sosiaaliset tilanteet (jotka ovat välillä kömpelöitä ja lapsellisia... KOSKA KYSE ON LAPSISTA) ja annatte vielä epäsosiaalisen ja epäempaattisen esimerkin?

Curling-vanhemmuus ei ole hyvä idea. Lapsen tulisi saada vähitellen itse opetella toimimaan maailmassa, jossa on erilaisia ihmisiä ja osa ehkä ärsyttäviäkin.

Tämän takia lapset, joilla on paljon sisaruksia, ovat yleensä sosiaalisesti todella taitavia. Aikuisilla ei yksinkertaisesti voi olla aikaa kulkea hengittämässä jokaisen lapsosensa niskaan. Lapset ovat oppineet pärjäämään ja luottamaan omiin taitoihinsa ihmisten kanssa. Sisarusten kanssa tulee nahisteltua, sovittua,  neuvoteltua, autettua, oltua epäitsekäs ja välillä saamarin itsekäs, opittua ryhmässä toimimista ja vaikka ja mitä. Sisarukset ne vasta ärsyttäviä välillä ovatkin. Osa vielä aikuisenakin. :)

Ja tietysti kun niitä lapsia on enemmän, niin ei haittaa vaikka yksi tai kaksi niistä matkalla puistoon jää auton alle, plumpsahtaa paljuun tai jokeen tai lähtee katsomaan tuntemattoman tyypin kissanpoikia.

Lasta ei voi loppumattomiin kontrolloida ja vahtia. Ikätason mukaan pieniä riskejä on aina otettava ja ne lapset, jotka ovat saaneet kokemuksen siitä että osaavat ratkaista sopivan kokoisia tilanteita itse, kasvavat myös pärjäämään erilaisissa tilanteissa. Toki oltava tarkkana, ettei anna liikaa vapautta liian nuorelle, mutta tässä keskustelussa moni ei ole lähelläkään tällaista tilannetta.

Esimerkiksi jos leikkipuistossa kulkee koko ajan hengittämässä lapsen niskaan ettei hän tipahda mistään ja on koko ajan varmasti 100 % täydellisen turvallisesti. Ei kovia vauhteja kiikussa, ei puihin kiipeämistä (missä on sallittua), ei mitään tällaista vähänkään jännittävää – tällainen lapsi todennäköisemmin myöhemmin joko satuttaa itsensä pahasti kun ei ole saanut opetella normaalin lapsen lailla asioita tai sitten kasvaa araksi ja ylivarovaiseksi pelkääjäksi.

Lapset joilla on ollut luksus leikkiä vaikkapa metsässä itsekseen ja touhuta, tutkia, pärjätä kaikenlaista – heistä tulee rohkeita ja reippaita pärjääjiä, jotka osaavat pitää huolen itsestään ja muista sekä uskaltavat elämässä tehdä asioita.

Kyllähän ne lapset eskarissa kiipeilee telineessä. Mutta siellä on pihalla tarhatädit, jotka auttaa, jos jotain tulee ja he saa palkan.

Jos äiti on kotihoidontuella tai työttömyyskorvauksella niin ei siinä kenenkään toisen lasta halua vahtia.

Omat lapset oli pieniä asuin kerrostalossa maatasossa. Pihan lapset tuli aina hakemaan vettä tai jostain muuta mitä tarvitsivat. Vessaan menivät koteihinsa, koska ei meille ainakaan kukaan sitä tullut pyytämään. Hakivat myös minut, jos pihalla oli ongelmia yms. Se oli rasittavaa, mutta toisaalta hienoa olla luottohenkilö. Lapseni kasvoi, mutta pihan lapset jatkoivat vedenpyytämistä.yms. kunnes laitoin stopin. Sitten se loppuun. Ihan kauniisti ilmoitin että nyt ei meille tulla enää. Puistossa on tietysti vaikeampi sanoa, ettei toinen lapsi saa tulla tälle alueelle. Ehkä.hänelle voi sano, että en jaksa puhua tai kuunnella mitään. Haluan nyt levätä ja rentoutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppivat mitään sosiaalisia taitoja jos kuljette jopa eskarilaisen vanavedessä kuin paita ja peppu, estätte lasten luontaiset sosiaaliset tilanteet (jotka ovat välillä kömpelöitä ja lapsellisia... KOSKA KYSE ON LAPSISTA) ja annatte vielä epäsosiaalisen ja epäempaattisen esimerkin?

Curling-vanhemmuus ei ole hyvä idea. Lapsen tulisi saada vähitellen itse opetella toimimaan maailmassa, jossa on erilaisia ihmisiä ja osa ehkä ärsyttäviäkin.

Tämän takia lapset, joilla on paljon sisaruksia, ovat yleensä sosiaalisesti todella taitavia. Aikuisilla ei yksinkertaisesti voi olla aikaa kulkea hengittämässä jokaisen lapsosensa niskaan. Lapset ovat oppineet pärjäämään ja luottamaan omiin taitoihinsa ihmisten kanssa. Sisarusten kanssa tulee nahisteltua, sovittua,  neuvoteltua, autettua, oltua epäitsekäs ja välillä saamarin itsekäs, opittua ryhmässä toimimista ja vaikka ja mitä. Sisarukset ne vasta ärsyttäviä välillä ovatkin. Osa vielä aikuisenakin. :)

Voi kuule, ainoassa laosissa on yllättävän paljon sosiaalisesti hyvin taitavia ja tilannetajuisia. Kun ei kotona voi nahistella sisaruksen kanssa, tulee hakeuduttua (ja pienempänä vanhemmat usein hoitavat sen asian) muiden lasten seuraan ja harrastuksiin aktiivisesti. Ja kun ne ihmiset ei pysy tietenkään, jos käyttäytyy huonosti, on osattava herkällä korvalla ja silmällä kuunnella ja käyttäytyä, sekä ratkoa riidatkin menestyksekkäästi. Sinulla lapsilla onkin usein paljon ystäviä. Niitä elinikäisiä. Mutta toki kaltaisesi kääntää selkänsä ja sanoo hyi hyi sopimatonta seuraa, kun kuulee sanan ainokainen.

Ensi talvena irtisanotaan porukkaa. He voi varmaan pihalla sitten vahtia muidenkin lapsia, kun se on niin kivaa ja samalla miettiä millä maksaa laskut.