Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?

Koiria ei saa viedä leikkipuistoon. Meilläpäin kielto lukee kyltissä, missä on leikkipuiston nimi ja myös muita ohjeita.

Mutta suomalaiset ei noudata mitään sääntöjä. Se koira kun voi purra jotain lasta, kun sitä ärsytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on juuri tuollainen kato -tyyppi aina välillä (keväällä korostui nimenomaan siellä leikkipaikoissa). On kärsinyt selektiivisestä mutismista ihan tähän vuoteen saakka ja ilmeisesti ottaa nyt menetetyt vuodet takaisin. Lisäksi hänellä on päälle puheentuoton ja ymmärtämisen vaikeus ja pituuden takia ihmiset pistävät heti ajatuksissaan +2 vuotta lapsen ikään. Ongelmistaan huolimatta mielestäni lapsi kyllä saa harjoitella niitä taitoja ja sosiaalista kanssakäymistä lapsille tarkoitetuissa leikkipuistoissa.

Yksin en toki päästä 4-vuotiasta lastani ulos ja vähintään vierestä seuraan lapseni edesottamuksia, mutta ihan jokaiseen epäkorrektiin kato mitä mä osaan en puutu. Ymmärrän aloittajankin tuskan, mutta jos haluaa lapsensa kanssa olla kaksin ja varmistaa ettei kukaan ulkopuolinen joukkoon änkeä tai tule kommentoimaan, ehkä se julkinen leikkipaikka lähtökohtaisesti ei kuitenkaan ole siihen ihan paras paikka

Mihin kerrostalossa asuvat äidit sitten menisivät? Eli heidän pitää olla sisällä ja kävellä korkeintaan kadulla.

.

Eli oletuksena on, että leikkipuistoissa jokainen on omassa seurassaan eikä vahingossakaan puhu tai kommunikoi toisten kanssa? Ettei kerrostaloissa asuville äideille tule paha mieli?

Oletuksena on, että jos lapsesi on eskari ikäinen niin tulet itse vahtimaan lastasi. Tai sitten voisit edes antaa käyttämis neuvoja.

Minä annan ja vahdin, mutta siihen ei toistaiseksi kuulu se, että kieltäisin lastani leikkimästä toisten lasten kanssa, puhumasta heille tai heidän vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppivat mitään sosiaalisia taitoja jos kuljette jopa eskarilaisen vanavedessä kuin paita ja peppu, estätte lasten luontaiset sosiaaliset tilanteet (jotka ovat välillä kömpelöitä ja lapsellisia... KOSKA KYSE ON LAPSISTA) ja annatte vielä epäsosiaalisen ja epäempaattisen esimerkin?

Curling-vanhemmuus ei ole hyvä idea. Lapsen tulisi saada vähitellen itse opetella toimimaan maailmassa, jossa on erilaisia ihmisiä ja osa ehkä ärsyttäviäkin.

Tämän takia lapset, joilla on paljon sisaruksia, ovat yleensä sosiaalisesti todella taitavia. Aikuisilla ei yksinkertaisesti voi olla aikaa kulkea hengittämässä jokaisen lapsosensa niskaan. Lapset ovat oppineet pärjäämään ja luottamaan omiin taitoihinsa ihmisten kanssa. Sisarusten kanssa tulee nahisteltua, sovittua,  neuvoteltua, autettua, oltua epäitsekäs ja välillä saamarin itsekäs, opittua ryhmässä toimimista ja vaikka ja mitä. Sisarukset ne vasta ärsyttäviä välillä ovatkin. Osa vielä aikuisenakin. :)

Voi kuule, ainoassa laosissa on yllättävän paljon sosiaalisesti hyvin taitavia ja tilannetajuisia. Kun ei kotona voi nahistella sisaruksen kanssa, tulee hakeuduttua (ja pienempänä vanhemmat usein hoitavat sen asian) muiden lasten seuraan ja harrastuksiin aktiivisesti. Ja kun ne ihmiset ei pysy tietenkään, jos käyttäytyy huonosti, on osattava herkällä korvalla ja silmällä kuunnella ja käyttäytyä, sekä ratkoa riidatkin menestyksekkäästi. Sinulla lapsilla onkin usein paljon ystäviä. Niitä elinikäisiä. Mutta toki kaltaisesi kääntää selkänsä ja sanoo hyi hyi sopimatonta seuraa, kun kuulee sanan ainokainen.

Miksi ihmeessä ainokainen olisi sopimatonta seuraa? Kyllä varmasti on paljon tilannetajuisia, jos on annettu viettää aikaa lasten kanssa, eikä kasvatettu vain aikuisten kanssa eläen kuplassa. Esimerkiksi leikkipuistossa annetaan lasten olla lapsia, eikä vältellä kontaktia kuin ruttoa.

Kokemukseni aikuisista ihmisistä on se, että keskimäärin sosiaaliset taidot kasvavat sisarusmäärän myötä. Ainokaisissa on sosiaalisesti taitavia, mutta on myös niitä joista huomaa että ovat ainokaisia.

Kannattaa kokeilla tutustumista ihmisiin niin, ettet tiedä sisarustilanteesta mitään eli onko kuopus, ainoa vai mikä. Lupaan, että yllätyt, kun et näe ihmistä sokeasti asenteidesi välittämien lasien läpi ja ehkä hylkää ihmistä ap:n tavoin, kun ajattelet valmiiksi negatiivisesti.

Niin teenkin, ei sisarusten määrä ole mikään ensimmäinen kysymys. Mistä olet keksinyt että syrjisin ainokaisia lapsia? Nimenomaan heille tekee erityisen hyvää viettää aikaa muiden lasten kanssa, kun ei ole sisaruksia kenen kanssa tulee automaattisesti opeteltua ikäisten kanssa toimimista. Ei ketään lasta saa hylätä ja syrjiä. (Viesti lähti äsken liian aikaisin.)

Yhdellä lapsella oli pikkukoira mukana leikkipuistossa ja se oli lapsen mukana liukumäessä. Minusta näytti siltä, että koira ei oikein tykännyt. Koira ei ollut lapsen sylissä laskutilanteessa vaan hihnassa.

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistossa opetellaan ottamaan toisia lapsia huomioon, tällä hetkellä ap ei osaa toimia yhteisöllisesti. Kyselisin lapsilta että missä heidän vanhempansa ovat ja katsoisin että tarviiko puuttua asioihin. Muuten hyörikööt siinä, jos osaavat käyttäytyä muuten. Heillä on oikeus leikkiä puistossa

Kylläpä vitsin murjaisit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppivat mitään sosiaalisia taitoja jos kuljette jopa eskarilaisen vanavedessä kuin paita ja peppu, estätte lasten luontaiset sosiaaliset tilanteet (jotka ovat välillä kömpelöitä ja lapsellisia... KOSKA KYSE ON LAPSISTA) ja annatte vielä epäsosiaalisen ja epäempaattisen esimerkin?

Curling-vanhemmuus ei ole hyvä idea. Lapsen tulisi saada vähitellen itse opetella toimimaan maailmassa, jossa on erilaisia ihmisiä ja osa ehkä ärsyttäviäkin.

Tämän takia lapset, joilla on paljon sisaruksia, ovat yleensä sosiaalisesti todella taitavia. Aikuisilla ei yksinkertaisesti voi olla aikaa kulkea hengittämässä jokaisen lapsosensa niskaan. Lapset ovat oppineet pärjäämään ja luottamaan omiin taitoihinsa ihmisten kanssa. Sisarusten kanssa tulee nahisteltua, sovittua,  neuvoteltua, autettua, oltua epäitsekäs ja välillä saamarin itsekäs, opittua ryhmässä toimimista ja vaikka ja mitä. Sisarukset ne vasta ärsyttäviä välillä ovatkin. Osa vielä aikuisenakin. :)

Voi kuule, ainoassa laosissa on yllättävän paljon sosiaalisesti hyvin taitavia ja tilannetajuisia. Kun ei kotona voi nahistella sisaruksen kanssa, tulee hakeuduttua (ja pienempänä vanhemmat usein hoitavat sen asian) muiden lasten seuraan ja harrastuksiin aktiivisesti. Ja kun ne ihmiset ei pysy tietenkään, jos käyttäytyy huonosti, on osattava herkällä korvalla ja silmällä kuunnella ja käyttäytyä, sekä ratkoa riidatkin menestyksekkäästi. Sinulla lapsilla onkin usein paljon ystäviä. Niitä elinikäisiä. Mutta toki kaltaisesi kääntää selkänsä ja sanoo hyi hyi sopimatonta seuraa, kun kuulee sanan ainokainen.

Miksi ihmeessä ainokainen olisi sopimatonta seuraa? Kyllä varmasti on paljon tilannetajuisia, jos on annettu viettää aikaa lasten kanssa, eikä kasvatettu vain aikuisten kanssa eläen kuplassa. Esimerkiksi leikkipuistossa annetaan lasten olla lapsia, eikä vältellä kontaktia kuin ruttoa.

Kokemukseni aikuisista ihmisistä on se, että keskimäärin sosiaaliset taidot kasvavat sisarusmäärän myötä. Ainokaisissa on sosiaalisesti taitavia, mutta on myös niitä joista huomaa että ovat ainokaisia.

Kannattaa kokeilla tutustumista ihmisiin niin, ettet tiedä sisarustilanteesta mitään eli onko kuopus, ainoa vai mikä. Lupaan, että yllätyt, kun et näe ihmistä sokeasti asenteidesi välittämien lasien läpi ja ehkä hylkää ihmistä ap:n tavoin, kun ajattelet valmiiksi negatiivisesti.

Niin teenkin, ei sisarusten määrä ole mikään ensimmäinen kysymys. Mistä olet keksinyt että syrjisin ainokaisia lapsia? Nimenomaan heille tekee erityisen hyvää viettää aikaa muiden lasten kanssa, kun ei ole sisaruksia kenen kanssa tulee automaattisesti opeteltua ikäisten kanssa toimimista. Ei ketään lasta saa hylätä ja syrjiä. (Viesti lähti äsken liian aikaisin.)

Mielestäni sisarusten kanssa nimenomaan ei opi kovin avarakatseiseksi, eikä saa monipuolista laajaa näkemystä ihmisten erilaisuudesta. Ellei perhe satu olemaan vanhempia myöten valmiiksi hyvin erilaisuutta ymmärtävä, jalomielinen ja empaattinen. Perheessä on oma kulttuurinsa, joka voi olla hyvin yksisilmäinen. Siellä keskenään sisarusten kanssa sitten nahistellen ja kadehtien riidellen ei opi kuin kyseenalaisia luonteenpiirteitä ja köyttäytymismalleja.

Porukassa huomaa, kuka on oppinut kyseenalaisia ihmissuhdetaitoja (omasta mielestään oikein normaaleja, tottakai. Kun on kerta sisarusten kesken sisarusaatelisena ne oppinut) ja -asenteita sisarusten kesken. Ja kuvittelee silti olevansa maailman sosiaalisin, mutta voikin olla kadehtivin, epäreiluin, ilkein, valehtelevin tai häikäilemättömin. Joku ei siedä sitä väärällä tavalla juttelevat lasta leikkikentälläkään. Kehtaakin mokoma lapsi tunkea siihen, omalla on kyllä paljon parempia kavereita kotona sisaruksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani perhetilanteesta ja tunnistan tuon, että välillä voimavarat ei riitä mihinkään ylimääräiseen. Mutta ajattelen leikkipuistot lähtökohtaisesti yhteisöllisinä paikkoina, jossa tavataan toisia lapsia/vanhempia, leikitään yhdessä ja samalla lapsetkin oppivat monia ihmisenä olemisen taitoja. Jos haluaisin olla vain kaksin lapseni kanssa, valitsisin jonkin muun paikan.

Lapseni haluaa keinua ja leikkiä hiekkalaatikolla. Niitä on vain leikkipuistoissa. Enkä siis saisi lapseni kanssa niissä käydä, jos en halua tai jaksa yhteisöllisyyttä? Olin itse kuvitellut leikkipuistot paikoiksi, joissa lapsi saa ilmaiseksi vaikkapa keinua. Kaikilla ei ole varaa käydä koko ajan jossain hoplopissa.

Kiitos kuitenkin pahoitteluista.

Ap

Niissä saa olla ilmaiseksi. Ja nyt opitte, että leikkipuisto on YHTEINEN.

En tarkoita, että teillä olisi mitään velvollisuutta leikkiä tuon isomman lapsen kanssa, vaan, että tuollaista se yhteisöllisyys joskus on. Sosiaalista navigoimista. Eikä aina kivaa.

Voimia perhetilanteeseenne!

En minä tarkoittanut, että haluaisin omia leikkipuiston jotenkin itselleni. Tietenkin siellä voi ja saa olla muita. Mutta minusta siellä jokaisella saa olla omat leikit, jos haluaa. Ymmärrätköhän millaista on, kun yrittää oman lapsen kanssa leikkiä ja joku paljon vanhempi lapsi seisoo puoli tuntia vieressä kyselemässä mitä sinä sanoit, mitä te teette, miksi teette noin, millainen auto sinulla on, katso millainen uusi paita minulla on, katso minun hiuspinnejä, miksi sanoit noin jne. Ja oma lapsi ei saa siinä suunvuoroa. Jos näillä toisilla olisi vaikka vanhemmat mukana vähän ohjaamassa sitä olemista, niin ongelmaa ei olisi. Ap

Tosiaan. Olisipa paikalla joku VANHEMPI, eikä vain sinun taaperosi ja hänen taaperoäitinsä.

Mene ja ota se VANHEMMAN rooli! En ikinä suostuisi puistossa ottamaan vanhemman roolia vieraalle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli pikkukoira mukana leikkipuistossa ja se oli lapsen mukana liukumäessä. Minusta näytti siltä, että koira ei oikein tykännyt. Koira ei ollut lapsen sylissä laskutilanteessa vaan hihnassa.

Osalla työssäkäyvistä vanhemmista ei ole hajuakaan mitä heidän lapset touhuavat.

Tai ei tietysti, kun ovat itse sisällä tai töissä.

Meidän kerrostalossa oli lapsia ajamassa parkkipaikalla autojen väleissä. Ei ne autojen välit parkkipaikoilla kauhean isoja ole. Iso riski, että tulee autoihin jälkiä. Nuo lapset eivät asuneet meidän kerrostalossa.

Voiko olla "suomalaisempaa" ongelmaa kuin joku tällainen?

=Kuinka pitää etäisyyttä toisiin ihmisiin ja opettaa lapsensakin epäluuloisiksi ja huolestuneiksi joka ikisestä asiasta!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli pikkukoira mukana leikkipuistossa ja se oli lapsen mukana liukumäessä. Minusta näytti siltä, että koira ei oikein tykännyt. Koira ei ollut lapsen sylissä laskutilanteessa vaan hihnassa.

Osalla työssäkäyvistä vanhemmista ei ole hajuakaan mitä heidän lapset touhuavat.

Tai ei tietysti, kun ovat itse sisällä tai töissä.

Meidän kerrostalossa oli lapsia ajamassa parkkipaikalla autojen väleissä. Ei ne autojen välit parkkipaikoilla kauhean isoja ole. Iso riski, että tulee autoihin jälkiä. Nuo lapset eivät asuneet meidän kerrostalossa.

Vanhemmat nauttivat, kun heillä on omaa aikaa.

Meilläpäin yksi äiti päästi 4 - vuotiaan yksin pihalle, kun tämä lapsi hajoitti ikkunan kepeillä lyömällä ja kyseinen äiti joutui maksamaan tuon ikkunan niin ei halunnutkaan päästää lastaan yksin enää pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin yksi äiti päästi 4 - vuotiaan yksin pihalle, kun tämä lapsi hajoitti ikkunan kepeillä lyömällä ja kyseinen äiti joutui maksamaan tuon ikkunan niin ei halunnutkaan päästää lastaan yksin enää pihalle.

Se on kiva maksaa kerrostalon alaikkunoita varsinkin, kun ei itse asu kyseisessä talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli pikkukoira mukana leikkipuistossa ja se oli lapsen mukana liukumäessä. Minusta näytti siltä, että koira ei oikein tykännyt. Koira ei ollut lapsen sylissä laskutilanteessa vaan hihnassa.

Osalla työssäkäyvistä vanhemmista ei ole hajuakaan mitä heidän lapset touhuavat.

Tai ei tietysti, kun ovat itse sisällä tai töissä.

Meidän kerrostalossa oli lapsia ajamassa parkkipaikalla autojen väleissä. Ei ne autojen välit parkkipaikoilla kauhean isoja ole. Iso riski, että tulee autoihin jälkiä. Nuo lapset eivät asuneet meidän kerrostalossa.

Niitä voi harmittaa kenellä on joku uudempi Audi tai Mersu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli pikkukoira mukana leikkipuistossa ja se oli lapsen mukana liukumäessä. Minusta näytti siltä, että koira ei oikein tykännyt. Koira ei ollut lapsen sylissä laskutilanteessa vaan hihnassa.

Osalla työssäkäyvistä vanhemmista ei ole hajuakaan mitä heidän lapset touhuavat.

Tai ei tietysti, kun ovat itse sisällä tai töissä.

Meidän kerrostalossa oli lapsia ajamassa parkkipaikalla autojen väleissä. Ei ne autojen välit parkkipaikoilla kauhean isoja ole. Iso riski, että tulee autoihin jälkiä. Nuo lapset eivät asuneet meidän kerrostalossa.

Meidän kerrostalon parkkipaikan autoihin oli piirrelty tusseilla.

Kyllä on aikuiset(?) ihmiset lapsellisia, kuten tämä aloittaja, ja muutenkin aikuisten kesken puhutaan KIUSAAMISESTA, joka on paremminkin epäsopivaa käytöstä tai yms. yläpeukutetaan, alapeukutetaan, menkää lastentarhaan, siellä on tasoistanne seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli pikkukoira mukana leikkipuistossa ja se oli lapsen mukana liukumäessä. Minusta näytti siltä, että koira ei oikein tykännyt. Koira ei ollut lapsen sylissä laskutilanteessa vaan hihnassa.

Osalla työssäkäyvistä vanhemmista ei ole hajuakaan mitä heidän lapset touhuavat.

Tai ei tietysti, kun ovat itse sisällä tai töissä.

Meidän kerrostalossa oli lapsia ajamassa parkkipaikalla autojen väleissä. Ei ne autojen välit parkkipaikoilla kauhean isoja ole. Iso riski, että tulee autoihin jälkiä. Nuo lapset eivät asuneet meidän kerrostalossa.

Meidän kerrostalon parkkipaikan autoihin oli piirrelty tusseilla.

Mielestäni pitäisi olla lapsien puolesta huolissaan eikä autojen, iso riski, että lapselle käy huonosti jos autolla lähtevä ei huomaa lasta

Vierailija kirjoitti:

Teidän taaperoista tulee samanlaisia. Leikkivät vain aikuisen kanssa eivätkä osaa myöhemminkään ottaa kontaktia muihin lapsiin.

Eipä tullut ainakaan minun lapsestani. Ihan normisti meni kaikki, vaikka ei halunnut leikkiä isompien lasten kanssa.

Valitsetko sinä, kenen kanssa seurustelet?

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsella oli pikkukoira mukana leikkipuistossa ja se oli lapsen mukana liukumäessä. Minusta näytti siltä, että koira ei oikein tykännyt. Koira ei ollut lapsen sylissä laskutilanteessa vaan hihnassa.

Et sitten puuttunut asiaan, vaan tulit tänne kertomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppivat mitään sosiaalisia taitoja jos kuljette jopa eskarilaisen vanavedessä kuin paita ja peppu, estätte lasten luontaiset sosiaaliset tilanteet (jotka ovat välillä kömpelöitä ja lapsellisia... KOSKA KYSE ON LAPSISTA) ja annatte vielä epäsosiaalisen ja epäempaattisen esimerkin?

Curling-vanhemmuus ei ole hyvä idea. Lapsen tulisi saada vähitellen itse opetella toimimaan maailmassa, jossa on erilaisia ihmisiä ja osa ehkä ärsyttäviäkin.

Tämän takia lapset, joilla on paljon sisaruksia, ovat yleensä sosiaalisesti todella taitavia. Aikuisilla ei yksinkertaisesti voi olla aikaa kulkea hengittämässä jokaisen lapsosensa niskaan. Lapset ovat oppineet pärjäämään ja luottamaan omiin taitoihinsa ihmisten kanssa. Sisarusten kanssa tulee nahisteltua, sovittua,  neuvoteltua, autettua, oltua epäitsekäs ja välillä saamarin itsekäs, opittua ryhmässä toimimista ja vaikka ja mitä. Sisarukset ne vasta ärsyttäviä välillä ovatkin. Osa vielä aikuisenakin. :)

Voi kuule, ainoassa laosissa on yllättävän paljon sosiaalisesti hyvin taitavia ja tilannetajuisia. Kun ei kotona voi nahistella sisaruksen kanssa, tulee hakeuduttua (ja pienempänä vanhemmat usein hoitavat sen asian) muiden lasten seuraan ja harrastuksiin aktiivisesti. Ja kun ne ihmiset ei pysy tietenkään, jos käyttäytyy huonosti, on osattava herkällä korvalla ja silmällä kuunnella ja käyttäytyä, sekä ratkoa riidatkin menestyksekkäästi. Sinulla lapsilla onkin usein paljon ystäviä. Niitä elinikäisiä. Mutta toki kaltaisesi kääntää selkänsä ja sanoo hyi hyi sopimatonta seuraa, kun kuulee sanan ainokainen.

Miksi ihmeessä ainokainen olisi sopimatonta seuraa? Kyllä varmasti on paljon tilannetajuisia, jos on annettu viettää aikaa lasten kanssa, eikä kasvatettu vain aikuisten kanssa eläen kuplassa. Esimerkiksi leikkipuistossa annetaan lasten olla lapsia, eikä vältellä kontaktia kuin ruttoa.

Kokemukseni aikuisista ihmisistä on se, että keskimäärin sosiaaliset taidot kasvavat sisarusmäärän myötä. Ainokaisissa on sosiaalisesti taitavia, mutta on myös niitä joista huomaa että ovat ainokaisia.

Kannattaa kokeilla tutustumista ihmisiin niin, ettet tiedä sisarustilanteesta mitään eli onko kuopus, ainoa vai mikä. Lupaan, että yllätyt, kun et näe ihmistä sokeasti asenteidesi välittämien lasien läpi ja ehkä hylkää ihmistä ap:n tavoin, kun ajattelet valmiiksi negatiivisesti.

Niin teenkin, ei sisarusten määrä ole mikään ensimmäinen kysymys. Mistä olet keksinyt että syrjisin ainokaisia lapsia? Nimenomaan heille tekee erityisen hyvää viettää aikaa muiden lasten kanssa, kun ei ole sisaruksia kenen kanssa tulee automaattisesti opeteltua ikäisten kanssa toimimista. Ei ketään lasta saa hylätä ja syrjiä. (Viesti lähti äsken liian aikaisin.)

Mielestäni sisarusten kanssa nimenomaan ei opi kovin avarakatseiseksi, eikä saa monipuolista laajaa näkemystä ihmisten erilaisuudesta. Ellei perhe satu olemaan vanhempia myöten valmiiksi hyvin erilaisuutta ymmärtävä, jalomielinen ja empaattinen. Perheessä on oma kulttuurinsa, joka voi olla hyvin yksisilmäinen. Siellä keskenään sisarusten kanssa sitten nahistellen ja kadehtien riidellen ei opi kuin kyseenalaisia luonteenpiirteitä ja köyttäytymismalleja.

Porukassa huomaa, kuka on oppinut kyseenalaisia ihmissuhdetaitoja (omasta mielestään oikein normaaleja, tottakai. Kun on kerta sisarusten kesken sisarusaatelisena ne oppinut) ja -asenteita sisarusten kesken. Ja kuvittelee silti olevansa maailman sosiaalisin, mutta voikin olla kadehtivin, epäreiluin, ilkein, valehtelevin tai häikäilemättömin. Joku ei siedä sitä väärällä tavalla juttelevat lasta leikkikentälläkään. Kehtaakin mokoma lapsi tunkea siihen, omalla on kyllä paljon parempia kavereita kotona sisaruksista.

Meillä on sitten täysin erilaiset kokemukset asiasta. Todellisuus kertoo toista tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapset oppivat mitään sosiaalisia taitoja jos kuljette jopa eskarilaisen vanavedessä kuin paita ja peppu, estätte lasten luontaiset sosiaaliset tilanteet (jotka ovat välillä kömpelöitä ja lapsellisia... KOSKA KYSE ON LAPSISTA) ja annatte vielä epäsosiaalisen ja epäempaattisen esimerkin?

Curling-vanhemmuus ei ole hyvä idea. Lapsen tulisi saada vähitellen itse opetella toimimaan maailmassa, jossa on erilaisia ihmisiä ja osa ehkä ärsyttäviäkin.

Tämän takia lapset, joilla on paljon sisaruksia, ovat yleensä sosiaalisesti todella taitavia. Aikuisilla ei yksinkertaisesti voi olla aikaa kulkea hengittämässä jokaisen lapsosensa niskaan. Lapset ovat oppineet pärjäämään ja luottamaan omiin taitoihinsa ihmisten kanssa. Sisarusten kanssa tulee nahisteltua, sovittua,  neuvoteltua, autettua, oltua epäitsekäs ja välillä saamarin itsekäs, opittua ryhmässä toimimista ja vaikka ja mitä. Sisarukset ne vasta ärsyttäviä välillä ovatkin. Osa vielä aikuisenakin. :)

Voi kuule, ainoassa laosissa on yllättävän paljon sosiaalisesti hyvin taitavia ja tilannetajuisia. Kun ei kotona voi nahistella sisaruksen kanssa, tulee hakeuduttua (ja pienempänä vanhemmat usein hoitavat sen asian) muiden lasten seuraan ja harrastuksiin aktiivisesti. Ja kun ne ihmiset ei pysy tietenkään, jos käyttäytyy huonosti, on osattava herkällä korvalla ja silmällä kuunnella ja käyttäytyä, sekä ratkoa riidatkin menestyksekkäästi. Sinulla lapsilla onkin usein paljon ystäviä. Niitä elinikäisiä. Mutta toki kaltaisesi kääntää selkänsä ja sanoo hyi hyi sopimatonta seuraa, kun kuulee sanan ainokainen.

Miksi ihmeessä ainokainen olisi sopimatonta seuraa? Kyllä varmasti on paljon tilannetajuisia, jos on annettu viettää aikaa lasten kanssa, eikä kasvatettu vain aikuisten kanssa eläen kuplassa. Esimerkiksi leikkipuistossa annetaan lasten olla lapsia, eikä vältellä kontaktia kuin ruttoa.

Kokemukseni aikuisista ihmisistä on se, että keskimäärin sosiaaliset taidot kasvavat sisarusmäärän myötä. Ainokaisissa on sosiaalisesti taitavia, mutta on myös niitä joista huomaa että ovat ainokaisia.

Kannattaa kokeilla tutustumista ihmisiin niin, ettet tiedä sisarustilanteesta mitään eli onko kuopus, ainoa vai mikä. Lupaan, että yllätyt, kun et näe ihmistä sokeasti asenteidesi välittämien lasien läpi ja ehkä hylkää ihmistä ap:n tavoin, kun ajattelet valmiiksi negatiivisesti.

Niin teenkin, ei sisarusten määrä ole mikään ensimmäinen kysymys. Mistä olet keksinyt että syrjisin ainokaisia lapsia? Nimenomaan heille tekee erityisen hyvää viettää aikaa muiden lasten kanssa, kun ei ole sisaruksia kenen kanssa tulee automaattisesti opeteltua ikäisten kanssa toimimista. Ei ketään lasta saa hylätä ja syrjiä. (Viesti lähti äsken liian aikaisin.)

Mielestäni sisarusten kanssa nimenomaan ei opi kovin avarakatseiseksi, eikä saa monipuolista laajaa näkemystä ihmisten erilaisuudesta. Ellei perhe satu olemaan vanhempia myöten valmiiksi hyvin erilaisuutta ymmärtävä, jalomielinen ja empaattinen. Perheessä on oma kulttuurinsa, joka voi olla hyvin yksisilmäinen. Siellä keskenään sisarusten kanssa sitten nahistellen ja kadehtien riidellen ei opi kuin kyseenalaisia luonteenpiirteitä ja köyttäytymismalleja.

Porukassa huomaa, kuka on oppinut kyseenalaisia ihmissuhdetaitoja (omasta mielestään oikein normaaleja, tottakai. Kun on kerta sisarusten kesken sisarusaatelisena ne oppinut) ja -asenteita sisarusten kesken. Ja kuvittelee silti olevansa maailman sosiaalisin, mutta voikin olla kadehtivin, epäreiluin, ilkein, valehtelevin tai häikäilemättömin. Joku ei siedä sitä väärällä tavalla juttelevat lasta leikkikentälläkään. Kehtaakin mokoma lapsi tunkea siihen, omalla on kyllä paljon parempia kavereita kotona sisaruksista.

Pätee kenties tilanteeseen, jossa perhe asuu eristettynä eikä tapaa muita lapsia lainkaan. Niillä lapsilla, joilla on sisaruksia on MYÖS ne muut ikäiset lapset. He saavat tuplataidot. Sisarusten kanssa tulee monia sellaisia asioita opittua, mitä on vaikea oppia kaverin kanssa jos välit eivät ole todella läheiset.