Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä paljon kuin tämä isompi vieras lapsi on takertuva, niin on myös tämä 3 vuotias. Kyllä 3 vuotiaan pitäisi osata leikkiä toisten lasten kanssa eikä ahdistua heistä, jos ajattelee asiaa objektiivisesti ja yleisesti. Onko teidän mielestä normaalia, että 3 vuotias on noin kiinni äidissä eikä ole kiinnostunut muista lapsista? Myös tätä näkökulmaa olisi syytä miettiä.
Kyllä mun lapsi leikki 3 vuotiaana toisten aivan umpituntemattomien lasten kanssa leikkipuistossa ja on ollut koko pienen ikänsä kiinnostunut muista lapsista. Varsinkin itseään vanhemmista, esim. serkkujen kanssa on leikkinyt aina ja vanhimpaan heistä on 6 vuoden ikäero :D Nojoo ihan ymmärrettävästi tätä varhaisteiniä ei enää kauheasti kiinnosta leikkiä 6 vuotiaan kanssa. Mutta eikö täällä kukaan kiinnitä huomiota ap:n lapsen käytökseen? Onko tarpeeksi leikkikavereita/leikkiseuraa lapsista? Onko ihan normaalia ahdistua muista lapsista?
Ap ei sanonut että oma lapsensa on takertuva
Ei mutta hän ahdistui muista lapsista ja halus vaan äidin kanssa olla = takertuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, tulee kyllä sääli sellaisia yksinäisiä reppanoita lapsia :( Ja itsekin oon pari sellaista tavannut. Yksi tuntematon lapsi tuli aina ihan iholle, otti kädestä kiinni samalla kun höpötti omaa juttuaan, asetti jopa minun käteni päänsä päälle tai kädelleen! Siis ihan järkyttävän hellyyden kipeä ja halusi olla aina jossain aikuisessa ihan kiinni, ihan kuka vaan tuntematon kävi.
En tunne sitä lasta, en tiedä mikä oli hätänä vai oliko vaikka neurologista ongelmaa.
Kyllähän se todella paljon häiritsee mitä vain muuta tekemistä, kun sellainen lapsi puhuu koko ajan päälle (esim jos puhut omalle lapselle, niin tää tuntematon roikkuu kädessä ja kailottaa miten hänelläkin on hieno keppi, katso katso katso) ja on kuin intensiivinen takiainen.
Päällimmäisenä tunteena joku suru tai sääli jää kun tuollaisen tapaa. Ja... tietynlainen halu irrottautua, ei se minusta tuntunut kovin kivalta, jotenkin siinä oli niin epäterve vire koko hommassa, että toivoin lapsen menevän pois.Sellainen epäterveellä tavalla takertuva lapsi häiritsee tosiaan. Eri asia jos joku lapsi tulee vaan höpöttämään, näyttämään jotain käpyä, leikkimään omaa leikkiä viereen ja haluaa vaikka minun lapsen kanssa leikkiä. Silloinhan on vain mukavaa, tervetuloa! Mutta ei kaikki maailman lapset ole terveitä ja hyvinvoivia iloisia leikkijöitä, joillain on ongelmia jo hyvin pienenä. Syliin väkisin kiipeävä ja paijausta vaativa tuntematon lapsi, joka ei poistu hetkeksikään ja vaatii kaiken huomion... no se ei ole kellekään mukava tilanne.
Kyllähän aikuisen pitääkin jotain rajaa asettaa. Yrittää ohjata se lapsi leikkimään omiaan, ohjata niin että omakin lapsi saa huomiota eikä tule syrjäytetyksi seuraavan tunnin ajaksi.Ja hei. Ei kaikista tarvitse tykätä. En mä jaksa puhua 45min intensiivisesti formuloista vain koska joku tulisi mun luo pitämään formula monologia. Ja aina kun yrittäisin vaihtaa aihetta, se puhuisi mun päälle ja näyttäisi formulavideota. Jos kävelisin pois, se tulisi perässä ja puhuisi vaan formulasta. Kenenkään muun kanssa en voisi puhua ja tää tulisi vessanoven taaksekin huutelemaan viimeisimpiä kisatuloksia. Kai sitä nyt joskus saa ärsyyntyä tai vaivaantua seuraan väkisin tuppautuvasta ihmisestä!
Lapselle ei ikinä tarvitse sanoa epäkohteliaasti ja käskeä pois, mutta jotain rajaa pitää vetää, jos toinen tulee ihan kiinni ja ei ymmärrä että se ei ole sopivaa käytöstä.
Näissä on hyvä pointti ja näin se juuri on.
Itseäkin nämä lapset käy sääliksi ja haluaisi jotenkin auttaa mutta ensimmäinen ajatus on että tilanteesta täytyy päästä pois koska siinä on jotain epätervettä.
En myöskään halua syrjäyttää omaa lastani joten tilanne on senkin takia epämukava.
Jos kyseessä täysin vieras lapsi niin ei siinä oikein voi mitenkään auttaa.
Kerran olen tehnyt lasun joka johtikin huostaanottoon. Oli siis muitakin ilmoituksia kuin minun. Kyseessä naapurin lapsi eli tilanne oli ihan eri tavalla silmillä. Tämä lapsi oli myös tuollainen rajaton ja vaati tauotonta huomiota. Se ei kuitenkaan ollut syy lasuun vaan ihan muut syyt ja aika vakavatkin syyt.
Hämmentävin tilanne oli kuitenkin se kun oltiin joskus leirintäalueella ja siellä yksi pieni poika tuli koko ajan minun kainaloon istumaan! Hänkin jutteli ja kaipasi huomiota. Ajattelin silloin että miten minä toimin että joku soittaa kohta poliisit minusta kun vierasta lasta pidän sylissä/kainalossa 😬 Siinä sitten koitin hiukan tuuppia kauemmas mutta ei auttanut. Oli minusta muutenkin turhan pieni lapsi ulkoilmaan ilman valvontaa mutta tämäkin on tietysti tapauskohtaista. Tästä aikaa muutama vuosi mutta muistelisin että lapsi oli kolmen-neljän vanha.
Seurasin niin oli puiston viereisestä asuntovaunusta. Siinä oli muutaman vaunun "leiri". Mitä siinä tilanteessa voi tehdä? Soittaa lasuun että täällä vieras lapsi tunkee kainaloon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä paljon kuin tämä isompi vieras lapsi on takertuva, niin on myös tämä 3 vuotias. Kyllä 3 vuotiaan pitäisi osata leikkiä toisten lasten kanssa eikä ahdistua heistä, jos ajattelee asiaa objektiivisesti ja yleisesti. Onko teidän mielestä normaalia, että 3 vuotias on noin kiinni äidissä eikä ole kiinnostunut muista lapsista? Myös tätä näkökulmaa olisi syytä miettiä.
Kyllä mun lapsi leikki 3 vuotiaana toisten aivan umpituntemattomien lasten kanssa leikkipuistossa ja on ollut koko pienen ikänsä kiinnostunut muista lapsista. Varsinkin itseään vanhemmista, esim. serkkujen kanssa on leikkinyt aina ja vanhimpaan heistä on 6 vuoden ikäero :D Nojoo ihan ymmärrettävästi tätä varhaisteiniä ei enää kauheasti kiinnosta leikkiä 6 vuotiaan kanssa. Mutta eikö täällä kukaan kiinnitä huomiota ap:n lapsen käytökseen? Onko tarpeeksi leikkikavereita/leikkiseuraa lapsista? Onko ihan normaalia ahdistua muista lapsista?
Ap ei sanonut että oma lapsensa on takertuva
Hänen oman kuvailunsa mukaan kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä paljon kuin tämä isompi vieras lapsi on takertuva, niin on myös tämä 3 vuotias. Kyllä 3 vuotiaan pitäisi osata leikkiä toisten lasten kanssa eikä ahdistua heistä, jos ajattelee asiaa objektiivisesti ja yleisesti. Onko teidän mielestä normaalia, että 3 vuotias on noin kiinni äidissä eikä ole kiinnostunut muista lapsista? Myös tätä näkökulmaa olisi syytä miettiä.
Kyllä mun lapsi leikki 3 vuotiaana toisten aivan umpituntemattomien lasten kanssa leikkipuistossa ja on ollut koko pienen ikänsä kiinnostunut muista lapsista. Varsinkin itseään vanhemmista, esim. serkkujen kanssa on leikkinyt aina ja vanhimpaan heistä on 6 vuoden ikäero :D Nojoo ihan ymmärrettävästi tätä varhaisteiniä ei enää kauheasti kiinnosta leikkiä 6 vuotiaan kanssa. Mutta eikö täällä kukaan kiinnitä huomiota ap:n lapsen käytökseen? Onko tarpeeksi leikkikavereita/leikkiseuraa lapsista? Onko ihan normaalia ahdistua muista lapsista?
Käsitin että ap:n tilanteessa ap:n pitäisi leikkiä tämän vieraan lapsen kanssa ja ap:n lapsen pitäisi leikkiä itsekseen.
Vähän eri asia jos ap olisi sanonut että häntä ahdistaa vieraat lapset jotka tulevat leikkimään hänen lapsensa kanssa ja myös lapsi ahdistuu tästä.
Näin ei ap mielestäni sanonut.
Mitähän sinun taaperosi olisi tuumannut jos olisitkin alkanut tehdä vieraan lapsen kanssa hiekkakalkuja ja jutella intensiivisesti tämän kanssa?
Normaali taapero kyllä reagoisi tilanteeseen kuten AP:n taapero ja ahdistuisi.
Onkohan aloittajalla nyt jotain omia henkilökohtaisia traumoja omasta lapsuudestaan? Onko hän ollut seksuaalisen hyväksikäytön kohteena vai pelkääkö että itse leimataan pedofiiliksi? Vai miksei hän voi hyväksyä vieraita lapsia? Naisethan ovat normaalisti hyvinkin suojelevia lapsia kohtaan, oli kyseessä oma tai vieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kun itse vein lapsen 1,5 vuotiaana päiväkotiin, niin jo 2 vuotiaana vasu-keskustelussa alettiin ottaa kantaa tähän, että leikkiikö lapsi muiden lasten kanssa. ja pikkuhiljaa kolme vuotiaana painotettiin, että rinnakkaisleikkien sijaan leikki kehittyisi yhteisleikiksi. Niin nyt mä ihmettelen, miten nämä kotona kasvaneet 3 vuotiaat, jotka ei ole ollenkaan kiinnostuneita toisista lapsista, vain äidistä ja suorastaan ahdistuvat toisista lapsista, millaisia heistä tulee? Omasta nyt 6 vuotiaasta on tullut sosiaalisesti äärimmäisen taitava ja kiitän siitä osittain lapsen persoonaa, mutta suurin kiitos kuuluu päiväkotiin.
Tiesithän, että siellä päiväkodissakin yhteisleikit leikitään lasten kesken aikuisen ohjaamana eikä niin, että yksi lapsi saa omia aikuisen ja muiden pitää pärjätä keskenään? Moni vanhempien mielestä sosiaalisesti taitava 6v on oikeastaan päiväkodissa riehuva, muita alistava ja kovalla äänellään muita pelottava lapsi, joka ei anna muille sanansijaa. Ja todella omii ne hoitajat itselleen hankalalla käytöksellään.
Jos sinä menet parhaan kaverisi kanssa festareille, niin onko ihan OK, että paras kaverisi häipyy paikalta jonkun muun kanssa ja sinä jäät yksin? Vai oletko ahdistunut ja kaveriisi takertuva, laitat viestejä ja ihmettelet, että missä olet eli täysin riippuvainen siitä lupauksesta, että mennään yhdessä kuuntelemaan musiikkia. Samalla kentällähän te olette, joten miksi kokisit, että tämän ei pitänyt mennä näin.
Lapsi joka ei saa tarpeeksi huomiota kotonaan. Vaikka olet omalla epämukavuus-alueellasi, sinä voit kenties pelastaa tämän yksilön olemalla mukava, turvallinen aikuinen. Juttelisin, ottaisin huomioon, osoittaisin hyväksyntää, ja näin olen aikoinani (omat lapset jo aikuisia) tehnytkin. Ajattele, teet hyvän, lähimmäisenrakkaudellisen työn <3
"Minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä, sen te teette minulle", sanoi Jeesus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, tulee kyllä sääli sellaisia yksinäisiä reppanoita lapsia :( Ja itsekin oon pari sellaista tavannut. Yksi tuntematon lapsi tuli aina ihan iholle, otti kädestä kiinni samalla kun höpötti omaa juttuaan, asetti jopa minun käteni päänsä päälle tai kädelleen! Siis ihan järkyttävän hellyyden kipeä ja halusi olla aina jossain aikuisessa ihan kiinni, ihan kuka vaan tuntematon kävi.
En tunne sitä lasta, en tiedä mikä oli hätänä vai oliko vaikka neurologista ongelmaa.
Kyllähän se todella paljon häiritsee mitä vain muuta tekemistä, kun sellainen lapsi puhuu koko ajan päälle (esim jos puhut omalle lapselle, niin tää tuntematon roikkuu kädessä ja kailottaa miten hänelläkin on hieno keppi, katso katso katso) ja on kuin intensiivinen takiainen.
Päällimmäisenä tunteena joku suru tai sääli jää kun tuollaisen tapaa. Ja... tietynlainen halu irrottautua, ei se minusta tuntunut kovin kivalta, jotenkin siinä oli niin epäterve vire koko hommassa, että toivoin lapsen menevän pois.Sellainen epäterveellä tavalla takertuva lapsi häiritsee tosiaan. Eri asia jos joku lapsi tulee vaan höpöttämään, näyttämään jotain käpyä, leikkimään omaa leikkiä viereen ja haluaa vaikka minun lapsen kanssa leikkiä. Silloinhan on vain mukavaa, tervetuloa! Mutta ei kaikki maailman lapset ole terveitä ja hyvinvoivia iloisia leikkijöitä, joillain on ongelmia jo hyvin pienenä. Syliin väkisin kiipeävä ja paijausta vaativa tuntematon lapsi, joka ei poistu hetkeksikään ja vaatii kaiken huomion... no se ei ole kellekään mukava tilanne.
Kyllähän aikuisen pitääkin jotain rajaa asettaa. Yrittää ohjata se lapsi leikkimään omiaan, ohjata niin että omakin lapsi saa huomiota eikä tule syrjäytetyksi seuraavan tunnin ajaksi.Ja hei. Ei kaikista tarvitse tykätä. En mä jaksa puhua 45min intensiivisesti formuloista vain koska joku tulisi mun luo pitämään formula monologia. Ja aina kun yrittäisin vaihtaa aihetta, se puhuisi mun päälle ja näyttäisi formulavideota. Jos kävelisin pois, se tulisi perässä ja puhuisi vaan formulasta. Kenenkään muun kanssa en voisi puhua ja tää tulisi vessanoven taaksekin huutelemaan viimeisimpiä kisatuloksia. Kai sitä nyt joskus saa ärsyyntyä tai vaivaantua seuraan väkisin tuppautuvasta ihmisestä!
Lapselle ei ikinä tarvitse sanoa epäkohteliaasti ja käskeä pois, mutta jotain rajaa pitää vetää, jos toinen tulee ihan kiinni ja ei ymmärrä että se ei ole sopivaa käytöstä.
Näissä on hyvä pointti ja näin se juuri on.
Itseäkin nämä lapset käy sääliksi ja haluaisi jotenkin auttaa mutta ensimmäinen ajatus on että tilanteesta täytyy päästä pois koska siinä on jotain epätervettä.
En myöskään halua syrjäyttää omaa lastani joten tilanne on senkin takia epämukava.
Jos kyseessä täysin vieras lapsi niin ei siinä oikein voi mitenkään auttaa.
Kerran olen tehnyt lasun joka johtikin huostaanottoon. Oli siis muitakin ilmoituksia kuin minun. Kyseessä naapurin lapsi eli tilanne oli ihan eri tavalla silmillä. Tämä lapsi oli myös tuollainen rajaton ja vaati tauotonta huomiota. Se ei kuitenkaan ollut syy lasuun vaan ihan muut syyt ja aika vakavatkin syyt.Hämmentävin tilanne oli kuitenkin se kun oltiin joskus leirintäalueella ja siellä yksi pieni poika tuli koko ajan minun kainaloon istumaan! Hänkin jutteli ja kaipasi huomiota. Ajattelin silloin että miten minä toimin että joku soittaa kohta poliisit minusta kun vierasta lasta pidän sylissä/kainalossa 😬 Siinä sitten koitin hiukan tuuppia kauemmas mutta ei auttanut. Oli minusta muutenkin turhan pieni lapsi ulkoilmaan ilman valvontaa mutta tämäkin on tietysti tapauskohtaista. Tästä aikaa muutama vuosi mutta muistelisin että lapsi oli kolmen-neljän vanha.
Seurasin niin oli puiston viereisestä asuntovaunusta. Siinä oli muutaman vaunun "leiri". Mitä siinä tilanteessa voi tehdä? Soittaa lasuun että täällä vieras lapsi tunkee kainaloon?
Nimenomaan soittaa lastensuojeluun ja ilmoittaa tilanteesta. Sen voi tehdä nimettömänä ja kuvailemassasi tilanteessa olisivat kenties lähettäneet jonkun tarkistamaan asuntovaunuporukassa pyörivien lasten olot-täysin epänormaalia että noin pieni pyörii jossain ilman valvontaa, eikä ollut myöskään normaalia käytöstä tuo mitä kuvailit (tai sinänsä normaalia, jos taustalla on ongelmia perheessä, lapset kun oireilevat huonoja kotiolojaan ja rakkauden puutetta). Niin surullista miten heitteillä monien lapset ovat.
Ei lapsi ihan tuollasta rajaamista pysty ottaan vastaan. Että aikuinen leikkipuistossa sanoisi ettemme tarvitse tähän nyt ulkopuolisia. Lapselle se kuullostaisia samalta kuin et kelpaa tähän leikkiin mukaan.
Parempi vältellä vaikka koko puistoa kuin mennä sinne kohtaamaan tuo aikuista kurotteleva lapsi torjuen.
Paras vaihtoehto olis kohdata se vieras lapsi sen rajatun ajan siinä. Kysyä kuka hän on, missä vanhemmat ja mitä tykkää leikkiä. Kylän piti kasvattaa lapset.
Leikkipuisto on yhteinen, yhteisöllinen tila. Reagoit niinku hän olis tulossa teille kylään ovel koko aja. Menkää seuraavaan puistoo ettet vahingoita lisää tuota osatonta lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä Vuosaaressa romanityttö n-6v tuli kokeilemaan kaulaketjuani kun olin ulkoilemassa oman lapseni 3v kanssa. Romanityttö kysyi onko kaulaketjuni aitoa kultaa,kiehnäsi penkillä vieressäni, ei ollut vanhempia näköpiirissä, mutta hyvin oli tyttö koulutettu, mitä nyt kukaan rihkamalla tekee?
Parempi pysyä omalla takapihalla, jos ei kestä muita ihmisiä ja heidän seuraansa. Ei taida olla muuta konstia päästä tilanteesta, koska julkisella paikalla ihmiset saavat kyllä olla missä haluavat, eikä toisilla jutteleminenkaan kiellettyä valitettavasti ole, joten ei voi mitään.
Ja jos itse en jaksa vieraiden lasten kanssa olla minkäänlaisissa tekemisissä, niin leikkipuisto on kyllä viimeinen paikka minne kannattaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä tuon perusteella alkaisi lastensuojeilmoitusta tekemään kuitenkaan, jotku ihmiset nyt vai on sosiaalisempia kuin toiset ja lapset ei ole vielä oppineet kulttuurillemme ominaista tapaa kyräillä jossain nurkassa hiljaa jos kohtaamme vieraita ihmisiä, ainakaan ei kannata liikaa ketään häiritä varsinkaan puhumalla ja menemällä lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä paljon kuin tämä isompi vieras lapsi on takertuva, niin on myös tämä 3 vuotias. Kyllä 3 vuotiaan pitäisi osata leikkiä toisten lasten kanssa eikä ahdistua heistä, jos ajattelee asiaa objektiivisesti ja yleisesti. Onko teidän mielestä normaalia, että 3 vuotias on noin kiinni äidissä eikä ole kiinnostunut muista lapsista? Myös tätä näkökulmaa olisi syytä miettiä.
Kyllä mun lapsi leikki 3 vuotiaana toisten aivan umpituntemattomien lasten kanssa leikkipuistossa ja on ollut koko pienen ikänsä kiinnostunut muista lapsista. Varsinkin itseään vanhemmista, esim. serkkujen kanssa on leikkinyt aina ja vanhimpaan heistä on 6 vuoden ikäero :D Nojoo ihan ymmärrettävästi tätä varhaisteiniä ei enää kauheasti kiinnosta leikkiä 6 vuotiaan kanssa. Mutta eikö täällä kukaan kiinnitä huomiota ap:n lapsen käytökseen? Onko tarpeeksi leikkikavereita/leikkiseuraa lapsista? Onko ihan normaalia ahdistua muista lapsista?
Käsitin että ap:n tilanteessa ap:n pitäisi leikkiä tämän vieraan lapsen kanssa ja ap:n lapsen pitäisi leikkiä itsekseen.
Vähän eri asia jos ap olisi sanonut että häntä ahdistaa vieraat lapset jotka tulevat leikkimään hänen lapsensa kanssa ja myös lapsi ahdistuu tästä.
Näin ei ap mielestäni sanonut.
Mitähän sinun taaperosi olisi tuumannut jos olisitkin alkanut tehdä vieraan lapsen kanssa hiekkakalkuja ja jutella intensiivisesti tämän kanssa?
Normaali taapero kyllä reagoisi tilanteeseen kuten AP:n taapero ja ahdistuisi.
En huomannut leikkimistoivetta. Vieras lapsi haluaa jutella AP:n kanssa ja sekä AP että AP:n lapsi ahdistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen AP:lle omakotitaloa ja omaa hiekkalaatikkoa. Toki sinnekin saattaa tupsahtaa naapuruston lapsia.
Meillä ei ollut vielä omia lapsia kun rakennettiin talos, mutta kyllä naapuruston lapsia kiinnosti meidän rakennushommat. Välillä taisin laittaa jollekin naapurin lapsista laastarinkin polveen, kun oli kaatunut pyörällä ja äiti oli kaupassa.
Kukaan ei käsittääkseni ahdistunut.
Luin vain aloituksen. Meidän tytär oli kyllä tuon ikäisenä ihan innoissaan jos vaan joku samanikäinen tai isompi lapsi ilmestyi näköpiiriin ja halusi leikkiä.
Paljon mieluimmin leikki toisten lasten kuin äitinsä kanssa. Äiti tietysti piti silmällä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyäidit on älyttömän hankalia. Vieras lapsi on vihollinen jota ei pidä päästää lähelle. Melkein toivon ettei omat pojat tee lapsia kun muistelen näitä ihania äitejä. Olihan siellä joukossa muutama normaali.
Nykyään on ihailtavaa, jos persoonallisuuspiirteesi sattuu olemaan epäsosiaalinen introvertti. On vain ymmärrettävää, että vanhemmat pyrkivät lapsistaan sellaisia muovaamaan, koska tällä hetkellä ajatellaan introverttien olevan muita ylempänä ja viisaita, kun taas ekstrovertit on typeriä kovaäänisiä kälättäjiä.
Kukapa tuota jälkimmäistä haluaisi, joten pyritään välttämään ettei omassa lapsessa pääse moinen persoonallisuus esiin ja ahdistutaan, jos jonkun tosien lapsi vaikuttaa sellaiselta alhaiselta persoonallisuustyypiltä
Vierailija kirjoitti:
Lapsi joka ei saa tarpeeksi huomiota kotonaan. Vaikka olet omalla epämukavuus-alueellasi, sinä voit kenties pelastaa tämän yksilön olemalla mukava, turvallinen aikuinen. Juttelisin, ottaisin huomioon, osoittaisin hyväksyntää, ja näin olen aikoinani (omat lapset jo aikuisia) tehnytkin. Ajattele, teet hyvän, lähimmäisenrakkaudellisen työn <3
"Minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä, sen te teette minulle", sanoi Jeesus.
Kyllä, mutta kuinka monta kertaa pitää ratketa toisten perheiden lasten sosiaaliterapeutiksi? Kumma sekin että Jeesus ei ikinä pyytämättä auta, ihmeen nihkeä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäidit on älyttömän hankalia. Vieras lapsi on vihollinen jota ei pidä päästää lähelle. Melkein toivon ettei omat pojat tee lapsia kun muistelen näitä ihania äitejä. Olihan siellä joukossa muutama normaali.
Nykyään on ihailtavaa, jos persoonallisuuspiirteesi sattuu olemaan epäsosiaalinen introvertti. On vain ymmärrettävää, että vanhemmat pyrkivät lapsistaan sellaisia muovaamaan, koska tällä hetkellä ajatellaan introverttien olevan muita ylempänä ja viisaita, kun taas ekstrovertit on typeriä kovaäänisiä kälättäjiä.
Kukapa tuota jälkimmäistä haluaisi, joten pyritään välttämään ettei omassa lapsessa pääse moinen persoonallisuus esiin ja ahdistutaan, jos jonkun tosien lapsi vaikuttaa sellaiselta alhaiselta persoonallisuustyypiltä
Jos tietää että oma lapsi on epänormaalin sosiaalinen, sille pitää vanhempien itse pitää seuraa eikä olettaa että muut jossain puistossa sitä jatkuvasti viihdyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä paljon kuin tämä isompi vieras lapsi on takertuva, niin on myös tämä 3 vuotias. Kyllä 3 vuotiaan pitäisi osata leikkiä toisten lasten kanssa eikä ahdistua heistä, jos ajattelee asiaa objektiivisesti ja yleisesti. Onko teidän mielestä normaalia, että 3 vuotias on noin kiinni äidissä eikä ole kiinnostunut muista lapsista? Myös tätä näkökulmaa olisi syytä miettiä.
Kyllä mun lapsi leikki 3 vuotiaana toisten aivan umpituntemattomien lasten kanssa leikkipuistossa ja on ollut koko pienen ikänsä kiinnostunut muista lapsista. Varsinkin itseään vanhemmista, esim. serkkujen kanssa on leikkinyt aina ja vanhimpaan heistä on 6 vuoden ikäero :D Nojoo ihan ymmärrettävästi tätä varhaisteiniä ei enää kauheasti kiinnosta leikkiä 6 vuotiaan kanssa. Mutta eikö täällä kukaan kiinnitä huomiota ap:n lapsen käytökseen? Onko tarpeeksi leikkikavereita/leikkiseuraa lapsista? Onko ihan normaalia ahdistua muista lapsista?
Ap ei sanonut että oma lapsensa on takertuva
Ei mutta hän ahdistui muista lapsista ja halus vaan äidin kanssa olla = takertuva
No olen eri mieltä yhä vieläkin
Ap ei sanonut että oma lapsensa on takertuva