Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäidit on älyttömän hankalia. Vieras lapsi on vihollinen jota ei pidä päästää lähelle. Melkein toivon ettei omat pojat tee lapsia kun muistelen näitä ihania äitejä. Olihan siellä joukossa muutama normaali.

Nykyään on ihailtavaa, jos persoonallisuuspiirteesi sattuu olemaan epäsosiaalinen introvertti. On vain ymmärrettävää, että vanhemmat pyrkivät lapsistaan sellaisia muovaamaan, koska tällä hetkellä ajatellaan introverttien olevan muita ylempänä ja viisaita, kun taas ekstrovertit on typeriä kovaäänisiä kälättäjiä.

Kukapa tuota jälkimmäistä haluaisi, joten pyritään välttämään ettei omassa lapsessa pääse moinen persoonallisuus esiin ja ahdistutaan, jos jonkun tosien lapsi vaikuttaa sellaiselta alhaiselta persoonallisuustyypiltä

Tämä ei nyt kuitenkaan ollut ap:n kuvailema tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Ala-asteikäiset liikkuu välillä myös ilman vanhempia. Jos ei kestä kohdata sellaisia, niin ei kannata mennä yleiseen puistoon.

Ok no ehkä sulle onkin ok lähettää lapsesi puistoon heilumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani perhetilanteesta ja tunnistan tuon, että välillä voimavarat ei riitä mihinkään ylimääräiseen. Mutta ajattelen leikkipuistot lähtökohtaisesti yhteisöllisinä paikkoina, jossa tavataan toisia lapsia/vanhempia, leikitään yhdessä ja samalla lapsetkin oppivat monia ihmisenä olemisen taitoja. Jos haluaisin olla vain kaksin lapseni kanssa, valitsisin jonkin muun paikan.

Lapseni haluaa keinua ja leikkiä hiekkalaatikolla. Niitä on vain leikkipuistoissa. Enkä siis saisi lapseni kanssa niissä käydä, jos en halua tai jaksa yhteisöllisyyttä? Olin itse kuvitellut leikkipuistot paikoiksi, joissa lapsi saa ilmaiseksi vaikkapa keinua. Kaikilla ei ole varaa käydä koko ajan jossain hoplopissa.

Kiitos kuitenkin pahoitteluista.

Ap

Niissä saa olla ilmaiseksi. Ja nyt opitte, että leikkipuisto on YHTEINEN.

En tarkoita, että teillä olisi mitään velvollisuutta leikkiä tuon isomman lapsen kanssa, vaan, että tuollaista se yhteisöllisyys joskus on. Sosiaalista navigoimista. Eikä aina kivaa.

Voimia perhetilanteeseenne!

En minä tarkoittanut, että haluaisin omia leikkipuiston jotenkin itselleni. Tietenkin siellä voi ja saa olla muita. Mutta minusta siellä jokaisella saa olla omat leikit, jos haluaa. Ymmärrätköhän millaista on, kun yrittää oman lapsen kanssa leikkiä ja joku paljon vanhempi lapsi seisoo puoli tuntia vieressä kyselemässä mitä sinä sanoit, mitä te teette, miksi teette noin, millainen auto sinulla on, katso millainen uusi paita minulla on, katso minun hiuspinnejä, miksi sanoit noin jne. Ja oma lapsi ei saa siinä suunvuoroa. Jos näillä toisilla olisi vaikka vanhemmat mukana vähän ohjaamassa sitä olemista, niin ongelmaa ei olisi. Ap

Tästä ei käy ilmi, miksi et itse tilanteen ainoana aikuisena ohjaa lasta, jos tämän käytös on mielestäsi jotenkin epäsopivaa? Turha sitä on harmitella, ettei lapsen omat vanhemmat ole ohjaamassa, kun lapsi mitä ilmeisimmin aina ilmaantuu paikalle yksin juuri siksi että vanhemmat eivät syystä tai toisesta ole sillä hetkellä läsnä hänelle ja hän selkeästi kuitenkin kaipaisi seuraa.

Jos puhuu lapsesi päälle tai keskeyttää toisten puheita, ihan hyvin voi sanoa että anna muillekin vuoro puhua tms. Jos ottaa leluja tai tulee liian lähelle, niin näistä voi huomauttaa ystävällisesti mutta jämäkästi niin monta kertaa, että viesti menee perille.

Kai se paljon mukavampaa olisi sinun ja lapsesikin kannalta sanoa asioista lapselle kuin hampaita kiristellen kärvistellä hiljaa ja vain toivoa että lapsi ymmärtää itse mikä sinua ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.

Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.

Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.

Haluatko tahallaan olla ymmärtämättä mitä eroa on sosiaalisella lapsella ja vieraisiin aikuisiin takiaisen lailla liimautuvalla lapsella?

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni olivat molemmat näitä seuraan lyöttäytyjiä puistossa, varsinkin vanhempi. Vaikka siis itse olin mukana.

Lapseni vaan olivat pienestä asti tosinkiinnostuneita muista lapsista ja etsivät kaveria. Seuraksi kelpasi itseä pienempi ja mukana oleva vanhempi tai oman ikäiset ja isommatkin.

Meillä sai kyllä kotona huomiota, mutta ne vaan tykkäsi otta kontaktia.

Itsekin helposti aloitin juttua puistossa jos oli muita aikuisia paikalla. Eli me ollaan vaan kai aika sosiaalista porukkaa.

Vinkkinä niille jotka kyselee mitä pitäisi tehdä jos ei tykkää seurasta: Yleensä nämä tuppautuivat lapset ovat reipasta ja ulospäinsuuntautuvaa sorttia . Ja siksi mun mielestä ainakin omille lapsilleni olisi voinut vaan sanoa vaikka tämä meidän Maija tykkää mieluummin leikkiä yksin , se on aika ujo. Menisitkö kauemmaksi leikkimään Ja ystävällinen hymy päälle. Joka arka ja herkkä lapsi voisi pahoittaa mielensä, mutta nämä reippaat yleensä ottavat tällaisen ihan vaan. Omani varmaan olisivat vaan juosseet sanomaan minulle, että myötätuntoisesti että tuolla on joku arka pieni jonka lähelle ei saa mennä ettei se pelkää tms.

Kyse oli siitä että tuntematon lapsi halusi jutskailla aikuisen kanssa eikä leikkiä toisen lapsen kanssa. Vinkkinä että jos lapsesi ovat jotenkin ylitunkeilevia, sun kuuluu olla siellä ohjeistamassa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huomaa tässä miten joidenkin on vaikea ymmärtää millainen on sosiaalisesti taitava ihminen. Se ei ole sellainen kaikille mölisevä ja muita jyräävä, uteleva, jankkaava. Sellaiselta ihmiseltä puuttuu taito huomata ihmisten välisiä eroja ja tunnistaa, milloin on sopivaa mennä johonkin tai millaisia kysymyksiä on sopivaa esittää. Ja näistä rajattomista muka-sosiaalisista lapsista kasvaa sitten työpaikkojen muka-sosiaalisia, joiden kailotus ja papatus ja kaakatus (anteeksi..) kaikuu avokonttorista kahvioon, he puhuvat, he kysyvät, he jankuttavat - ja he ovat mielestään hyvin sosiaalisia.

Hyvät ihmiset. Erittäin tärkeä osa sosiaalisia kykyjä on kuunteleminen. Ei puhuminen. Vaan kuunteleminen. Ja toisen ihmisen "lukeminen". Vaistoaminen, millainen toinen ihminen on, ja hänen sanojensa ymmärtäminen.

Onko sinun vaikea ymmärtää, että LAPSI ei ole sosiaalisesti taitava syntyessään tai aina edes kuusivuotiaana. LAPSEN täytyy opetella sosiaalisesti taitavaksi ja joskus se menee noin kuin ap on vieraan lapsen kanssa kokenut. Mitä luultavimmin sen lapsen oma äiti ei ole sosiaalistanut lastaan tarpeeksi ja nyt se LAPSI joutuu tekemään ja oppimaan asiat yksin. Miksi AIKUINEN ihminen ei voisi sen vertaa ajatella LAPSEN parasta, että ohjaisi lasta sosiaalisesti taitavammaksi. Miten hullu aikuinen on, joka ei osaa ymmärtää asiaa tuon lapsen näkökulmasta. Jos aikuinen ei osaa, niin menkööt toiseen leikkipuistoon välillä etsimään sitä rauhaansa.

Tässä keskustelussa on puolusteltu takertuvan omituisen lapsen toimintaa sillä, että hän on reipas ja sosiaalinen lapsi, joka ei pelkää ja josta kasvaa sosiaalinen ja reipas aikuinen...

Muakin aina ärsyttää, kun menen koiran kanssa koirapuistoon ja siellä on muiden koiria jotka tulee mun koiran luokse ja yrittää koko ajan leikkiä mun koiran kanssa, vaikka ihan selvästi pitäisi nähdä, ettei mun koiraa kiinnosta toisten koirien seura :( Sitten ne omistajatkin joskus juttelee minulle, vaikka haluaisin vain olla rauhassa ja hiljaa. Mitä voin tehdä? Ei auta, että sanon, että ei kiinnosta seura, koska seuraavalla kerralla siellä onkin eri ihminen ja eri koira?

Ja nuo mun kohtaamat ihmiset on kuitenkin aikuisia, luulis tajuavan, ettei me meidän koiran kanssa haluta seuraa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.

Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.

Haluatko tahallaan olla ymmärtämättä mitä eroa on sosiaalisella lapsella ja vieraisiin aikuisiin takiaisen lailla liimautuvalla lapsella?

Aloittaja on kyrpiintyneenä käyttänyt värikkäitä sanankäänteitä ja te takerrutte niihin.

Vai oikeastikko se lapsi siis roikkuu aloittajassa kiinni häneen takertuneena? Tuskinpa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa meidän lapsista tekee tuota. Se on minusta jokseenkin kiusallista, mutta kun lapsia on monta niin en pysty koko ajan pitämään jokaista kädestä. En myöskään halua ikäänkuin lähteä siitä oletuksesta, ettei lapseni seura ole kaivattua, koska sekin on kiusallista. Useimmiten kyllä näkee, että muut lapset ovat selvästi mukana mutta vanhemmista on välillä vaikeampi tulkita. Varmasti vähän outo tilanne, kun vieras lapsi haluaa tulla esim. yhdessä keinumaan tai leikkimään hiekkalaatikolla ilman omaa aikuista, mutta minä olen aika sidottu siihen pienimpään. Lähdetään kyllä pois jos tulee sellainen olo että selvästi häiritsee, mutta kyllä minä ajattelen niin, ettei minun tarvitse julkisessa leikkipuistossa koko ajan kytätä ettei minun lapseni vaan puhu kenellekään. Jos haluaa olla ihan omissa oloissaan niin ei ehkä kannata tulla yleiseen leikkipuistoon. Itse siis yritän vähän edes katsoa, mutta kouluikäiset liikkuu jo ilman vanhempia eikä joltain 6-10 v lapselta voi odottaa täydellistä sosiaalista silmää. Minusta on tavallaan ihan hyvä tilanne, ettei lapsella käy edes mielessä ettei hänestä ehkä tykätä. Aikuisena ehtii sitten jatkuvasti märehtiä sitä omaa kelpaamista muille. Tarvitseeko tuon ikäisenkin oikeasti jatkuvasti varautua torjuntoihin?

Tarvitset selvästi lisäapua lastesi valvontaan. Et voi olettaa että joku tuntematon puistossa on lapsenvahtisi. Lasten toisiin aikuisiin liimautuminen on outoa.

Ei ne mitään vahtia tarvitse. Eivätkä liimaudu siihen aikuiseen, vaan hakevat seuraa lapsista joilla on mukana sellainen jatkuvasti kädestä kiinni pitävä vanhempi. Myös. Toki myös niistä vapaammin leikkivistä. Yleensä jälkimmäisistä, jos on valinnanvaraa.

Minusta jatkuvaa kädestä kiinni pitämistä tarvitsee sen ikäinen lapsi, joka voi vielä satuttaa itsensä leikeissä. Kuten meidän nuorin 2 v. Sen sijaan 5 v osaa jo ihan itsenäisesti ja turvallisesti keinua, laskea liukumäkeä, jne. Minusta on ihan outo ajatus, että sitten jos siihen liukumäkeen tuleekin toinen lapsi, niin yhtäkkiä pitäisikin olla vieressä vahtimassa ettei se lapsi vaan puhu sille toiselle.

Ja joo, ihan kuten Ap:n kaltaiset introvertit eivät lakkaa käymästä puistoissa (vaikka ehkä kannattaisi), en minäkään lakkaa käymästä siellä vain siksi että minulla on monta lasta ja vain kaksi kättä. Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.

Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.

Haluatko tahallaan olla ymmärtämättä mitä eroa on sosiaalisella lapsella ja vieraisiin aikuisiin takiaisen lailla liimautuvalla lapsella?

Minä en usko, että tässä on oikeasti lapsi liimautunut takiaisen lailla keneenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Ala-asteikäiset liikkuu välillä myös ilman vanhempia. Jos ei kestä kohdata sellaisia, niin ei kannata mennä yleiseen puistoon.

Useimmat ala-asteelaiset ovat normaaleja lapsia jotka leikkivät normaaliin tapaan toisten lasten kanssa eivätkä tule kyselemään aikuisilta mistä tämä on ostanut rillinsä ja mitä teidän auto maksoi ja onko teidän mummolassa pizzauuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.

Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.

Haluatko tahallaan olla ymmärtämättä mitä eroa on sosiaalisella lapsella ja vieraisiin aikuisiin takiaisen lailla liimautuvalla lapsella?

Minä en usko, että tässä on oikeasti lapsi liimautunut takiaisen lailla keneenkään.

Ap kyllä ihan selitti tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Ala-asteikäiset liikkuu välillä myös ilman vanhempia. Jos ei kestä kohdata sellaisia, niin ei kannata mennä yleiseen puistoon.

Ok no ehkä sulle onkin ok lähettää lapsesi puistoon heilumaan.

Ei niitä tuossa iässä tarvitse mihinkään "lähettää", ihan itse ne saattavat palata koulusta ja käydä välillä puiston kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa meidän lapsista tekee tuota. Se on minusta jokseenkin kiusallista, mutta kun lapsia on monta niin en pysty koko ajan pitämään jokaista kädestä. En myöskään halua ikäänkuin lähteä siitä oletuksesta, ettei lapseni seura ole kaivattua, koska sekin on kiusallista. Useimmiten kyllä näkee, että muut lapset ovat selvästi mukana mutta vanhemmista on välillä vaikeampi tulkita. Varmasti vähän outo tilanne, kun vieras lapsi haluaa tulla esim. yhdessä keinumaan tai leikkimään hiekkalaatikolla ilman omaa aikuista, mutta minä olen aika sidottu siihen pienimpään. Lähdetään kyllä pois jos tulee sellainen olo että selvästi häiritsee, mutta kyllä minä ajattelen niin, ettei minun tarvitse julkisessa leikkipuistossa koko ajan kytätä ettei minun lapseni vaan puhu kenellekään. Jos haluaa olla ihan omissa oloissaan niin ei ehkä kannata tulla yleiseen leikkipuistoon. Itse siis yritän vähän edes katsoa, mutta kouluikäiset liikkuu jo ilman vanhempia eikä joltain 6-10 v lapselta voi odottaa täydellistä sosiaalista silmää. Minusta on tavallaan ihan hyvä tilanne, ettei lapsella käy edes mielessä ettei hänestä ehkä tykätä. Aikuisena ehtii sitten jatkuvasti märehtiä sitä omaa kelpaamista muille. Tarvitseeko tuon ikäisenkin oikeasti jatkuvasti varautua torjuntoihin?

Tarvitset selvästi lisäapua lastesi valvontaan. Et voi olettaa että joku tuntematon puistossa on lapsenvahtisi. Lasten toisiin aikuisiin liimautuminen on outoa.

Ei ne mitään vahtia tarvitse. Eivätkä liimaudu siihen aikuiseen, vaan hakevat seuraa lapsista joilla on mukana sellainen jatkuvasti kädestä kiinni pitävä vanhempi. Myös. Toki myös niistä vapaammin leikkivistä. Yleensä jälkimmäisistä, jos on valinnanvaraa.

Minusta jatkuvaa kädestä kiinni pitämistä tarvitsee sen ikäinen lapsi, joka voi vielä satuttaa itsensä leikeissä. Kuten meidän nuorin 2 v. Sen sijaan 5 v osaa jo ihan itsenäisesti ja turvallisesti keinua, laskea liukumäkeä, jne. Minusta on ihan outo ajatus, että sitten jos siihen liukumäkeen tuleekin toinen lapsi, niin yhtäkkiä pitäisikin olla vieressä vahtimassa ettei se lapsi vaan puhu sille toiselle.

Ja joo, ihan kuten Ap:n kaltaiset introvertit eivät lakkaa käymästä puistoissa (vaikka ehkä kannattaisi), en minäkään lakkaa käymästä siellä vain siksi että minulla on monta lasta ja vain kaksi kättä. Sori siitä.

Yhä vieläkään et tajua aloitusta. Mukavia puistopäiviä suurperheellenne kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni olivat molemmat näitä seuraan lyöttäytyjiä puistossa, varsinkin vanhempi. Vaikka siis itse olin mukana.

Lapseni vaan olivat pienestä asti tosinkiinnostuneita muista lapsista ja etsivät kaveria. Seuraksi kelpasi itseä pienempi ja mukana oleva vanhempi tai oman ikäiset ja isommatkin.

Meillä sai kyllä kotona huomiota, mutta ne vaan tykkäsi otta kontaktia.

Itsekin helposti aloitin juttua puistossa jos oli muita aikuisia paikalla. Eli me ollaan vaan kai aika sosiaalista porukkaa.

Vinkkinä niille jotka kyselee mitä pitäisi tehdä jos ei tykkää seurasta: Yleensä nämä tuppautuivat lapset ovat reipasta ja ulospäinsuuntautuvaa sorttia . Ja siksi mun mielestä ainakin omille lapsilleni olisi voinut vaan sanoa vaikka tämä meidän Maija tykkää mieluummin leikkiä yksin , se on aika ujo. Menisitkö kauemmaksi leikkimään Ja ystävällinen hymy päälle. Joka arka ja herkkä lapsi voisi pahoittaa mielensä, mutta nämä reippaat yleensä ottavat tällaisen ihan vaan. Omani varmaan olisivat vaan juosseet sanomaan minulle, että myötätuntoisesti että tuolla on joku arka pieni jonka lähelle ei saa mennä ettei se pelkää tms.

Kyse oli siitä että tuntematon lapsi halusi jutskailla aikuisen kanssa eikä leikkiä toisen lapsen kanssa. Vinkkinä että jos lapsesi ovat jotenkin ylitunkeilevia, sun kuuluu olla siellä ohjeistamassa niitä.

Leikkipuisto on tehty lasten leikkimistä varten, osa lapsista on puheliaita ja sosiaalisia. Jos ei kestä kaikenlaisia lapsia, niin ei kannata mennä leikkipuistoon, asia on niin yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Ala-asteikäiset liikkuu välillä myös ilman vanhempia. Jos ei kestä kohdata sellaisia, niin ei kannata mennä yleiseen puistoon.

Useimmat ala-asteelaiset ovat normaaleja lapsia jotka leikkivät normaaliin tapaan toisten lasten kanssa eivätkä tule kyselemään aikuisilta mistä tämä on ostanut rillinsä ja mitä teidän auto maksoi ja onko teidän mummolassa pizzauuni.

Lastenhoitajana sanoisin, että kyllä tuollainen kuulostaa ihan normaalilta lapsen jutustelulta, ei todellakaan ole merkki mistään epänormaaliudesta eikä herätä ainakaan meissä ammattilaisissa tuollaisenaan minkäänlaista huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni olivat molemmat näitä seuraan lyöttäytyjiä puistossa, varsinkin vanhempi. Vaikka siis itse olin mukana.

Lapseni vaan olivat pienestä asti tosinkiinnostuneita muista lapsista ja etsivät kaveria. Seuraksi kelpasi itseä pienempi ja mukana oleva vanhempi tai oman ikäiset ja isommatkin.

Meillä sai kyllä kotona huomiota, mutta ne vaan tykkäsi otta kontaktia.

Itsekin helposti aloitin juttua puistossa jos oli muita aikuisia paikalla. Eli me ollaan vaan kai aika sosiaalista porukkaa.

Vinkkinä niille jotka kyselee mitä pitäisi tehdä jos ei tykkää seurasta: Yleensä nämä tuppautuivat lapset ovat reipasta ja ulospäinsuuntautuvaa sorttia . Ja siksi mun mielestä ainakin omille lapsilleni olisi voinut vaan sanoa vaikka tämä meidän Maija tykkää mieluummin leikkiä yksin , se on aika ujo. Menisitkö kauemmaksi leikkimään Ja ystävällinen hymy päälle. Joka arka ja herkkä lapsi voisi pahoittaa mielensä, mutta nämä reippaat yleensä ottavat tällaisen ihan vaan. Omani varmaan olisivat vaan juosseet sanomaan minulle, että myötätuntoisesti että tuolla on joku arka pieni jonka lähelle ei saa mennä ettei se pelkää tms.

Kyse oli siitä että tuntematon lapsi halusi jutskailla aikuisen kanssa eikä leikkiä toisen lapsen kanssa. Vinkkinä että jos lapsesi ovat jotenkin ylitunkeilevia, sun kuuluu olla siellä ohjeistamassa niitä.

Leikkipuisto on tehty lasten leikkimistä varten, osa lapsista on puheliaita ja sosiaalisia. Jos ei kestä kaikenlaisia lapsia, niin ei kannata mennä leikkipuistoon, asia on niin yksinkertainen.

Eli jos puistossa on aina joku lapsi, jonka mielestä on kivaa heittää kiviä ja hiekkaa koko ajan kauas ympäriinsä, niin se on ihan ok kun puisto on tehty lapsia varten. Ja ne jotka ei tykkää saada kiviä naamaansa pysykööt pois sieltä puistosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Ala-asteikäiset liikkuu välillä myös ilman vanhempia. Jos ei kestä kohdata sellaisia, niin ei kannata mennä yleiseen puistoon.

Useimmat ala-asteelaiset ovat normaaleja lapsia jotka leikkivät normaaliin tapaan toisten lasten kanssa eivätkä tule kyselemään aikuisilta mistä tämä on ostanut rillinsä ja mitä teidän auto maksoi ja onko teidän mummolassa pizzauuni.

Tuollainen käytös ON ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni olivat molemmat näitä seuraan lyöttäytyjiä puistossa, varsinkin vanhempi. Vaikka siis itse olin mukana.

Lapseni vaan olivat pienestä asti tosinkiinnostuneita muista lapsista ja etsivät kaveria. Seuraksi kelpasi itseä pienempi ja mukana oleva vanhempi tai oman ikäiset ja isommatkin.

Meillä sai kyllä kotona huomiota, mutta ne vaan tykkäsi otta kontaktia.

Itsekin helposti aloitin juttua puistossa jos oli muita aikuisia paikalla. Eli me ollaan vaan kai aika sosiaalista porukkaa.

Vinkkinä niille jotka kyselee mitä pitäisi tehdä jos ei tykkää seurasta: Yleensä nämä tuppautuivat lapset ovat reipasta ja ulospäinsuuntautuvaa sorttia . Ja siksi mun mielestä ainakin omille lapsilleni olisi voinut vaan sanoa vaikka tämä meidän Maija tykkää mieluummin leikkiä yksin , se on aika ujo. Menisitkö kauemmaksi leikkimään Ja ystävällinen hymy päälle. Joka arka ja herkkä lapsi voisi pahoittaa mielensä, mutta nämä reippaat yleensä ottavat tällaisen ihan vaan. Omani varmaan olisivat vaan juosseet sanomaan minulle, että myötätuntoisesti että tuolla on joku arka pieni jonka lähelle ei saa mennä ettei se pelkää tms.

Kyse oli siitä että tuntematon lapsi halusi jutskailla aikuisen kanssa eikä leikkiä toisen lapsen kanssa. Vinkkinä että jos lapsesi ovat jotenkin ylitunkeilevia, sun kuuluu olla siellä ohjeistamassa niitä.

Leikkipuisto on tehty lasten leikkimistä varten, osa lapsista on puheliaita ja sosiaalisia. Jos ei kestä kaikenlaisia lapsia, niin ei kannata mennä leikkipuistoon, asia on niin yksinkertainen.

Eli jos puistossa on aina joku lapsi, jonka mielestä on kivaa heittää kiviä ja hiekkaa koko ajan kauas ympäriinsä, niin se on ihan ok kun puisto on tehty lapsia varten. Ja ne jotka ei tykkää saada kiviä naamaansa pysykööt pois sieltä puistosta.

Olen eri, mutta jos puhuminen on sinusta sama asia kuin kivillä heittely, niin ei ehkä kannata poistua kotiovesta.