Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Mulla oli ihana perhe, huomioivat vanhemmat, seuraa parista sisaruksesta ja paljon kavereitakin lapsena. Silti minusta oli lapsena ihan mukavaa puistossa jutella aikuisten ja lasten kanssa. Olen edelleen tosi sosiaalinen ja kiinnostunut ihmisistä.
Että ihan hyvin voi olla temperamenttijuttu, turha täällä on yhdestä kuvauksesta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä vaikka lapsen perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?
Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.
Nykyaikana varmasti noin 99% aikuisista? Lapsi ei välttämättä osaa tehdä eroa sille, onko tuntematon ihminen pedofiili vai jotain muuta. Jo minun lapsuudessa oli ihan perusjuttu ettei tuntemattomille puhuta tai oteta tuntemattomilta tikkareita vastaan. Jossain päin maailmaa jopa kaapataan lapsia.
No jossain päin maailmaa ei ole Suomessa. Kyllä täällä peruslähiölapset voivat varsin turvallisesti luottaa ympärillä oleviin ihmisiin ja aivan turhaa on lietsoa pelkoa muihin. Jos ei leikkipuistossa olevaan lapsen kanssa leikkivään aikuiseen voi luottaa niin on kyllä oudoksi mennyt meno. Ja joka tapauksessa, se luottamuksen puute sitten heijastuu vaikka opettajiin, harrastusten ohjaajiin jne kaikkiin vieraisiin aikuisiin, jos kategorisesti pelotellaan vieraiden aikuisten olevan pahoja.
Myös maalla tämä oli normi, että jutellaan kaikille ja lapsina mentiin naapureihin kutsumattakin :D naapurin mummo ja papparainen ilosena otti kylään. Olen huomannut alkuperäisesti maalaisena, että kaupungissa on eri kulttuuri tämän asian suhteen. Liittyy varmasti siihen, että kaupungissa on enemmän vaaroja. Liikennettä, juoppoja, pedofiilejä jne. Maalla sai ihan vapaasti mennä omakotitalon pihaan leikkimään jo 3 vuotiaana. Täällä isossa kaupungissa en päästäisi edes 6 vuotiasta yksin kerrostalon sisäpihalle, johon mulla on suora näkyvyys. En edes kaverin kanssa.
Maalla on rentoja ihmisiä ja kaupungissa äidit ahdistuu heti jos vieras lapsi tulee lähelle.
Ei katsos tykätä muiden lapsista. Sulatetaan se lapsen paras kaveri koska siitä hyötyä omalle lapselle.
Juuri näin! ja sitten taas päinvastoin tämä ap:n kaltainen homma ei toimisi maalla ollenkaan. Heti joutuisi kyllä johonkin outous-kategoriaan ja ihmiset alkaisi puhua, luuleeko se olevansa jotain tai hienompi kuin muut :D
Vierailija kirjoitti:
Nykyäidit on älyttömän hankalia. Vieras lapsi on vihollinen jota ei pidä päästää lähelle. Melkein toivon ettei omat pojat tee lapsia kun muistelen näitä ihania äitejä. Olihan siellä joukossa muutama normaali.
Oletko tietoinen, että netissä jotkut trollaa ja käännyttää huvikseen ihmisiä toisiaan vastaan.
J olette sekaisin. Lasua vaan kun lapsi roikkuu teissä kiinni. Eilen piti lasua tehdä kun lapsi ruinasi ruokaa.
Lastensuojelu kuormittuu teidän pellejen ilmoituksista. Mitään siitä ei synny mutta vie sossujen aikaa.
Ottaisin selvää, missä nuo kiehnäävät lapset asuvat, millaiset vanhemmat, onko lapsella ketään aikuista joka katsoisi perään jne. Tuollainen rajaton ja häiritsevän tunkeileva käytös ei ole normaalia, vaan johtuu siitä, että kiehnääjillä ei ole omaa sosiaalista piiriä tai lapsen kotona on muuten jotain ongelmaa, ei ole aikuisia, joilta saisivat tarvitsemansa huomion ja turvan tai kasvatusta, kuinka toisten ihmisten kanssa toimitaan. Lasua/huoli-ilmoitusta tekemään jos vanhemmat eivät katso jälkikasvunsa perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää naapurin lapsen käytös vähän samanlaisesta syystä. Naapurin lapsi nimittäin hengailee kerrostalon pihassa jatkuvasti yksin. Ilmeisesti joitain kavereitakin kuitenkin on, koska niitä on välillä näkynyt, mutta ei samasta talosta. On useimmiten kuitenkin yksin ja tuijottaa kaikkea mitä aikuiset tekee. Esim. tuijottaa kun viedään roskia, tuijottaa kun otetaan pyöriä esiin, tuijottaa kun pakataan autoa. Ei lähietäisyydeltä, mutta 10 metrin päästä hievahtamatta niin ettei ilmekään värähdä pitkiä aikoja. Mietin välillä että eikö tuollainen noin ekatokaluokkalainen keksi mitään muuta pihalla tai pitääkö hänen yleensä olla siellä, jos tekemistä ei ole? :/
MIkä ongelma? On mullakin joskus tullut joku yksinäinen lapsi juttelemaan mutta yritän näyttää hyvää esimerkkiä omille ja ilman muuta juttelen ainakin vähän, yritän kannustaa tilannetta niin että omat juttelisivat ja itse voisin lepuuttaa itseäni rauhassa. Mitään komentelua tai käskyttämistä en hyväksy kenenkään puolelta, en omani enkä vieraan. Toisen leluista pitää aina kysyä ja niitä lainataan eli pidetään sen aikaa kun se on ok sille, jonka se lelu on. Muistan vain muutaman kerran missään tilanteessa tavanneeni niin vajaapäisen lapsen, ettei puhe ole mennyt perille. Tietysti niitäkin on ja kaiken maailman ongelmia. Jos omani alkaisi kysellä milloin vieras lapsi lähtee pois olisin kyllä aika silmät pyöreänä, puistossa saa olla kaikki. Eikai nyt lasta kannata opettaa epäsosiaaliseksi tuppisuuksi ja vielä sallia oudot kommentit muista?
Me oltiin kesäreissulla ja siellä oli tosi kovaa ääntä pitävä kehitysvammainen. Mun lapsi kysyi ihan asiallisesti minulta (niin että muut kuuli) että miksi tuo poika pitää niin kovaa ääntä. Isänsä sitten siihen että hänellä on niin paha olla tms. Siitähän alkoi utelu miksi on paha olla. Oikaisin heti ettei muiden olotiloja tms arvuutella ääneen eikä kommentoida alkuunkaan, samoin ulkonäön minkäänlainen kommentointi on ihan nollatoleranssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoinen ketju kyllä. Siinä mielessä siis että useamman mukaan tuo lapsen käytös on normaalia. Teillä ei ilmeisesti ole kokemusta vastaavista tilanteista?
Minä ymmärrän ap:n tilanteen ihan täysin.
Minulla on itselläni lapsia ikähaarukassa 19-5-v eli kokemusta on erilaisista lapsista kyllä.
Minäkin olen kohdannut ap:n kohtaaman lapsen kaltaisia lapsia. Se ei ole millään tavalla normaalia vuorovaikutusta että vieras lapsi liimaantuu vieraaseen aikuiseen sivuuttaen sen toisen lapsen ja alkaa tauottoman kyselyn ja kehujen kalastelun.
Se on ihan hemmetin rasittavaa ja varsinkin silloin kun et yhtään jaksaisi toimia vieraan lapsen viihdyttäjänä.
Asia olisi eri jos tämä lapsi tulisi siihen viereen ja haluaisi selvästi leikkiä lapseni kanssa. Siinä voi aikuisellekin välillä jutella ja näillä lapsilla onkin ihan erilaiset jutut kuin liimaantuvilla lapsilla. Puhetulvakaan ei ole tauotonta. Nämä liimaantuvat lapset vaativat lisäksi sen että vastaat heidän jokaiseen kommenttiin. Ei riitä kuuntelu. He vaativat huomiosi täysin ja se ei todellakaan ole normaalia. Heitä pitää ihastella ja he kyselevät ihan ihmeellistä asioita kuten että miksi teit noin, miksi lapsesi teki noin, miksi sinulla on sininen lapio eikä punainen...
Aikuinen ei sitäpaitsi lähde puistoon hakemaan seuraa vieraista lapsista. Normaali aikuinen siis, eli mielestäni se ei ole yhtään epäsosiaalista käytöstä jos ei kaipaa vieraan lapsen tauotonta hölötystä. Tai että pääsee kehumaan vieraan lapsen paitaa, pinniä, sitä että hän hyppii yhdellä jalalla, laskee liukumäkeä...
Anteeksi pitkä vuodatus mutta taisin vähän provosoitua 😅
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kun itse vein lapsen 1,5 vuotiaana päiväkotiin, niin jo 2 vuotiaana vasu-keskustelussa alettiin ottaa kantaa tähän, että leikkiikö lapsi muiden lasten kanssa. ja pikkuhiljaa kolme vuotiaana painotettiin, että rinnakkaisleikkien sijaan leikki kehittyisi yhteisleikiksi. Niin nyt mä ihmettelen, miten nämä kotona kasvaneet 3 vuotiaat, jotka ei ole ollenkaan kiinnostuneita toisista lapsista, vain äidistä ja suorastaan ahdistuvat toisista lapsista, millaisia heistä tulee? Omasta nyt 6 vuotiaasta on tullut sosiaalisesti äärimmäisen taitava ja kiitän siitä osittain lapsen persoonaa, mutta suurin kiitos kuuluu päiväkotiin.
Kotihoidossa olevia lapsia viedään kerhoihin jne
Ja ekaluokkalaisen voi laittaa iltikseen eikä häiriköimään pieniä lapsia ja heidän äitejä leikkipuistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää naapurin lapsen käytös vähän samanlaisesta syystä. Naapurin lapsi nimittäin hengailee kerrostalon pihassa jatkuvasti yksin. Ilmeisesti joitain kavereitakin kuitenkin on, koska niitä on välillä näkynyt, mutta ei samasta talosta. On useimmiten kuitenkin yksin ja tuijottaa kaikkea mitä aikuiset tekee. Esim. tuijottaa kun viedään roskia, tuijottaa kun otetaan pyöriä esiin, tuijottaa kun pakataan autoa. Ei lähietäisyydeltä, mutta 10 metrin päästä hievahtamatta niin ettei ilmekään värähdä pitkiä aikoja. Mietin välillä että eikö tuollainen noin ekatokaluokkalainen keksi mitään muuta pihalla tai pitääkö hänen yleensä olla siellä, jos tekemistä ei ole? :/
Ja sinä tuijotat tuota lasta sitten 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kun itse vein lapsen 1,5 vuotiaana päiväkotiin, niin jo 2 vuotiaana vasu-keskustelussa alettiin ottaa kantaa tähän, että leikkiikö lapsi muiden lasten kanssa. ja pikkuhiljaa kolme vuotiaana painotettiin, että rinnakkaisleikkien sijaan leikki kehittyisi yhteisleikiksi. Niin nyt mä ihmettelen, miten nämä kotona kasvaneet 3 vuotiaat, jotka ei ole ollenkaan kiinnostuneita toisista lapsista, vain äidistä ja suorastaan ahdistuvat toisista lapsista, millaisia heistä tulee? Omasta nyt 6 vuotiaasta on tullut sosiaalisesti äärimmäisen taitava ja kiitän siitä osittain lapsen persoonaa, mutta suurin kiitos kuuluu päiväkotiin.
Kotihoidossa olevia lapsia viedään kerhoihin jne
Ja ekaluokkalaisen voi laittaa iltikseen eikä häiriköimään pieniä lapsia ja heidän äitejä leikkipuistoon.
Joku pienimuotoinen kerhotoiminta ei välttämättä riitä lapselle. Lapset leikkivät koko hereilläoloaikansa ja 3 vuotiaat alkaa jo kaivata leikkiseuraa. Tunti päivässä lapsiseuraa ei riitä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää naapurin lapsen käytös vähän samanlaisesta syystä. Naapurin lapsi nimittäin hengailee kerrostalon pihassa jatkuvasti yksin. Ilmeisesti joitain kavereitakin kuitenkin on, koska niitä on välillä näkynyt, mutta ei samasta talosta. On useimmiten kuitenkin yksin ja tuijottaa kaikkea mitä aikuiset tekee. Esim. tuijottaa kun viedään roskia, tuijottaa kun otetaan pyöriä esiin, tuijottaa kun pakataan autoa. Ei lähietäisyydeltä, mutta 10 metrin päästä hievahtamatta niin ettei ilmekään värähdä pitkiä aikoja. Mietin välillä että eikö tuollainen noin ekatokaluokkalainen keksi mitään muuta pihalla tai pitääkö hänen yleensä olla siellä, jos tekemistä ei ole? :/
Ja sinä tuijotat tuota lasta sitten 😅
Pitemmän päälle on tullut se "hitsi siellä se taas on" -fiilis. En tiedä onko kyseinen lapsi yksinäinen vai mitä se tuijottelee. Ja pihassa tosiaan tuntikausia, tullaan jostain ja siellä se on edelleen.
Voi, tulee kyllä sääli sellaisia yksinäisiä reppanoita lapsia :( Ja itsekin oon pari sellaista tavannut. Yksi tuntematon lapsi tuli aina ihan iholle, otti kädestä kiinni samalla kun höpötti omaa juttuaan, asetti jopa minun käteni päänsä päälle tai kädelleen! Siis ihan järkyttävän hellyyden kipeä ja halusi olla aina jossain aikuisessa ihan kiinni, ihan kuka vaan tuntematon kävi.
En tunne sitä lasta, en tiedä mikä oli hätänä vai oliko vaikka neurologista ongelmaa.
Kyllähän se todella paljon häiritsee mitä vain muuta tekemistä, kun sellainen lapsi puhuu koko ajan päälle (esim jos puhut omalle lapselle, niin tää tuntematon roikkuu kädessä ja kailottaa miten hänelläkin on hieno keppi, katso katso katso) ja on kuin intensiivinen takiainen.
Päällimmäisenä tunteena joku suru tai sääli jää kun tuollaisen tapaa. Ja... tietynlainen halu irrottautua, ei se minusta tuntunut kovin kivalta, jotenkin siinä oli niin epäterve vire koko hommassa, että toivoin lapsen menevän pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri yksinäisille lapsille soisi aikuisen puhuvan kauniisti ja ystävällisesti. Voit olla ainoa joka näin toimii tuon päivän aikana.
Vaikka sitten pian poistuisikin ja sanoisi hei hei.
Yleensähän terveet lapsoset leikkii keskenään aivan mutkattomasti. Mutta miten lapset oppivat leikkimään ja olemaan kivasti keskenään kun jokahinen tuijottaa sitä ruutuva?
Ja markkinoiden tarkoitus on, että tuijotetaan sitä ruutuva.
Aikuiseen tukeutuva pyytää ehkä apua. Jokin voi olla hätänä. En tiedä.
Joo, kyllä laitteet saa eniten huomiota, näiden takia turhia kolareitakin, kun ei olla läsnä.
Miten muutetaan tämä asia?
Vierailija kirjoitti:
Voi, tulee kyllä sääli sellaisia yksinäisiä reppanoita lapsia :( Ja itsekin oon pari sellaista tavannut. Yksi tuntematon lapsi tuli aina ihan iholle, otti kädestä kiinni samalla kun höpötti omaa juttuaan, asetti jopa minun käteni päänsä päälle tai kädelleen! Siis ihan järkyttävän hellyyden kipeä ja halusi olla aina jossain aikuisessa ihan kiinni, ihan kuka vaan tuntematon kävi.
En tunne sitä lasta, en tiedä mikä oli hätänä vai oliko vaikka neurologista ongelmaa.
Kyllähän se todella paljon häiritsee mitä vain muuta tekemistä, kun sellainen lapsi puhuu koko ajan päälle (esim jos puhut omalle lapselle, niin tää tuntematon roikkuu kädessä ja kailottaa miten hänelläkin on hieno keppi, katso katso katso) ja on kuin intensiivinen takiainen.
Päällimmäisenä tunteena joku suru tai sääli jää kun tuollaisen tapaa. Ja... tietynlainen halu irrottautua, ei se minusta tuntunut kovin kivalta, jotenkin siinä oli niin epäterve vire koko hommassa, että toivoin lapsen menevän pois.
Sellainen epäterveellä tavalla takertuva lapsi häiritsee tosiaan. Eri asia jos joku lapsi tulee vaan höpöttämään, näyttämään jotain käpyä, leikkimään omaa leikkiä viereen ja haluaa vaikka minun lapsen kanssa leikkiä. Silloinhan on vain mukavaa, tervetuloa! Mutta ei kaikki maailman lapset ole terveitä ja hyvinvoivia iloisia leikkijöitä, joillain on ongelmia jo hyvin pienenä. Syliin väkisin kiipeävä ja paijausta vaativa tuntematon lapsi, joka ei poistu hetkeksikään ja vaatii kaiken huomion... no se ei ole kellekään mukava tilanne.
Kyllähän aikuisen pitääkin jotain rajaa asettaa. Yrittää ohjata se lapsi leikkimään omiaan, ohjata niin että omakin lapsi saa huomiota eikä tule syrjäytetyksi seuraavan tunnin ajaksi.
Ja hei. Ei kaikista tarvitse tykätä. En mä jaksa puhua 45min intensiivisesti formuloista vain koska joku tulisi mun luo pitämään formula monologia. Ja aina kun yrittäisin vaihtaa aihetta, se puhuisi mun päälle ja näyttäisi formulavideota. Jos kävelisin pois, se tulisi perässä ja puhuisi vaan formulasta. Kenenkään muun kanssa en voisi puhua ja tää tulisi vessanoven taaksekin huutelemaan viimeisimpiä kisatuloksia. Kai sitä nyt joskus saa ärsyyntyä tai vaivaantua seuraan väkisin tuppautuvasta ihmisestä!
Lapselle ei ikinä tarvitse sanoa epäkohteliaasti ja käskeä pois, mutta jotain rajaa pitää vetää, jos toinen tulee ihan kiinni ja ei ymmärrä että se ei ole sopivaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse opeta lapsellesi että kaikkien kanssa pitää leikkiä eikä ketään syrjitä? Mikset voi olla ystävällinen ja kiva sille yksinäiselle lapselle? Olette selkeästi liian etuoikeutettuja.
Itse asiassa ei pidä täysin paikkaansa. Kaikkien kanssa ei ole pakko olla kaveri, sillä kaikista ei vain tule kavereita. Kaikkien kanssa on kuitenkin tultava toimeen ja kohdella heitä tasavertaisesti eikä kiusata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse opeta lapsellesi että kaikkien kanssa pitää leikkiä eikä ketään syrjitä? Mikset voi olla ystävällinen ja kiva sille yksinäiselle lapselle? Olette selkeästi liian etuoikeutettuja.
Itse asiassa ei pidä täysin paikkaansa. Kaikkien kanssa ei ole pakko olla kaveri, sillä kaikista ei vain tule kavereita. Kaikkien kanssa on kuitenkin tultava toimeen ja kohdella heitä tasavertaisesti eikä kiusata ketään.
Olen samaa mieltä. On väärin vaatia lapselta, että olisi kaikkien kanssa kaveri tai leikkisi kenen vain tuntemattoman lapsen kanssa. Päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa täytyy kyllä kaikkia samaan ryhmään kuuluvia kohdella nätisti ja olla ystävällinen ja pystyä vaikka samaa pallopeliä yhdess pelaamaan tai jotain ryhmätyötä tekemään. Mutta ei tarvitse pitää kaikista. Eikä tarvitse vapaa-ajalla tai vaikka puistossa leikkiä kenen kanssa vain tai kuka sitä yhdessäleikkiä keksii nyt vaatiakin.
Ihan yhtä paljon kuin tämä isompi vieras lapsi on takertuva, niin on myös tämä 3 vuotias. Kyllä 3 vuotiaan pitäisi osata leikkiä toisten lasten kanssa eikä ahdistua heistä, jos ajattelee asiaa objektiivisesti ja yleisesti. Onko teidän mielestä normaalia, että 3 vuotias on noin kiinni äidissä eikä ole kiinnostunut muista lapsista? Myös tätä näkökulmaa olisi syytä miettiä.
Kyllä mun lapsi leikki 3 vuotiaana toisten aivan umpituntemattomien lasten kanssa leikkipuistossa ja on ollut koko pienen ikänsä kiinnostunut muista lapsista. Varsinkin itseään vanhemmista, esim. serkkujen kanssa on leikkinyt aina ja vanhimpaan heistä on 6 vuoden ikäero :D Nojoo ihan ymmärrettävästi tätä varhaisteiniä ei enää kauheasti kiinnosta leikkiä 6 vuotiaan kanssa. Mutta eikö täällä kukaan kiinnitä huomiota ap:n lapsen käytökseen? Onko tarpeeksi leikkikavereita/leikkiseuraa lapsista? Onko ihan normaalia ahdistua muista lapsista?
Ihan tuubaa jauhat. Ap tarvitsee apua kun ei tämmöisestä selviä. Entäs ne vähän suuremmat ongelmat. Onneksi ei tarvitse olla pienten lasten äitien kanssa tekemisissä.