Miten te perheelliset jaksatte tätä oravanpyöräelämää??

Ihan helposti. 

No eipä tässä pahemmin urheilla ellei sitten halua mennä klo 5.30 salille tai vastaavasti myöhemmin illalla. Onhan tämä nyt ihan hemmetin raskasta verrattuna siihen, että olisi jättänyt lapset tekemättä.

En jaksa. Meen automaatilla. Työpäivistä ei oo juuri muistikuvia, aamut menee väsymyksestä täristen ja salilla käyntiinkin liittyvästä rutiinista on pidettävä kynsin hampain kiinni. Rutiini jos rikkoontuu niin jäis kyllä varmasti kaikki tekemättä.

Hyvin

Mä kans lapsettomana väsyneenä ihmettelen tätä. Joskus hoitokissakin käy hermoille.

En käy töissä. Koko kesä kierreltiin uimarannoilla ja nyt kun koulut Alko ni ulkoilutan koiraa sen ajan kun lapset on koulussa. Ei älykkäät tee töitä.

En jaksanutkaan. Elareita makselen, ehdottomasti pienempi paha. 

Onneks ei oo lapsia eikä tule :D nautin liikaa omasta ajasta.

Ei kaikki perheelliset elä oravanpyörässä. Voi olla lasten kanssa kotona tai voi opiskella, voi olla yrittäjä, voi olla rikas perijä... Toki palstalla vallitsee aika stereotyyppinen käsitys perheellisistä, mutta perheellisissä on enemmän erilaisia ihmisiä kuin lapsettomissa aikuisissa koska meitä on moninkertainen määräkin. En oo itse missään oravanpyörässä mukana paitsi yksi lapsista koulussa. En kestäisi ap:n kuvaamaa elämää, itkisin itseni iltaisin uneen aina 23 jälkeen miettiessä huomista :'(

Juuri näin. Vain materialistit ja egoilijat joutuvat hommiin.

Itekin ajattelen,että jos tässä olisi yksi lapsi,niin milloin kerkiäis sohvalla makailemaan tai nauttimaan urheilusta,liikunnasta? Lapset tarvitsevat kuitenkin huomiota,peset hampaat,katsot että syö riittävästi jne. jne. Kyllä siinä saa itsensä unohtaa vuosiksi

En tiedä elänkö oravanpyörässä, en koe niin, mutta tavallista elämää perheellisenä. Ja luulen, että kyseessä on ihmisen kyky sopeutua. Mietin itsekin ennen lapsia, että mitenhän jaksan, mutta ihan samalla tavalla on jaksanut, kuin ennen lapsia. Koen, että he ovat kuitenkin samalla elämän suurin voimavara ja onnellisuuden ja hyvinvoinnin lähde ja motivaattori elää terveellisesti jne., niin se tasapainottanee paljon sitä väsyttävää puolta.

Itseasiassa tää on yksi niistä syistä miksi en lapsia aio tehdä tähän maahan koska lapsen jos teen niin se sekottaa aivan liikaa mun normaalia elämää eli työelämää ja vapaa-aikaani. 

M31

Muutama rankka vuosi oli päiväkoti-ikäisten kanssa. Muuten jaksettu hyvin. On hyödynnetty lyhennettyjä työaikoja, etätyötä ja itse urheilin välillä aamuisin ennen töitä.

Olen hoikempi ja paremmassa fyysisessä kunnossa kuin ennen lapsia.

Pikkulapsiaikaa en jaksaisi ikuisuuksia. Siksi meidän kolmikko syntynyt pienillä ikäeroilla.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa tää on yksi niistä syistä miksi en lapsia aio tehdä tähän maahan koska lapsen jos teen niin se sekottaa aivan liikaa mun normaalia elämää eli työelämää ja vapaa-aikaani. 

M31

Aika monta muutakin asiaa varmaan jää tekemättä, ettei mene normaali työelämä ja vapaa-aika sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa tää on yksi niistä syistä miksi en lapsia aio tehdä tähän maahan koska lapsen jos teen niin se sekottaa aivan liikaa mun normaalia elämää eli työelämää ja vapaa-aikaani. 

M31

Aika monta muutakin asiaa varmaan jää tekemättä, ettei mene normaali työelämä ja vapaa-aika sekaisin.

Kuten mitä? Koen itse että lapsi vain rajoittaisi minun elämää liikaa joten siksi en aio lisääntyä.

Toki tuo asia ei ole se ainoa "syy" miksi en lisäänny vaan pysyn velamiehenä.

M31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa tää on yksi niistä syistä miksi en lapsia aio tehdä tähän maahan koska lapsen jos teen niin se sekottaa aivan liikaa mun normaalia elämää eli työelämää ja vapaa-aikaani. 

M31

Aika monta muutakin asiaa varmaan jää tekemättä, ettei mene normaali työelämä ja vapaa-aika sekaisin.

Kuten mitä? Koen itse että lapsi vain rajoittaisi minun elämää liikaa joten siksi en aio lisääntyä.

Toki tuo asia ei ole se ainoa "syy" miksi en lisäänny vaan pysyn velamiehenä.

M31

Ei miehet runoile noin, olet yksinäinen nainen.

No lapsia ja lapsiperheitä on niin monenlaisia. Ei kaikkien lapsiperheiden arki ole samanlaista. Joillekin pikkulapsiaika on kaameaa rasitusta jossa menee vuosikausia sumussa ja totaalisessa väsymyksessä. Toisilla on helpommat tilanteet, on helpot lapset, molemmat puolisot osallistuvat tasaveroisesti, on sukulaisten ja/tai ystävien  tukiverkko apuna, hyvä rahatilanne yms yms. Koskaanhan ei vaan tiedä etukäteen mitä siitä sitten lopulta seuraa kun lapsia tulee. Voi olla valtavan rasittavaa tai mahdollisesti ei.

Vierailija kirjoitti:

No lapsia ja lapsiperheitä on niin monenlaisia. Ei kaikkien lapsiperheiden arki ole samanlaista. Joillekin pikkulapsiaika on kaameaa rasitusta jossa menee vuosikausia sumussa ja totaalisessa väsymyksessä. Toisilla on helpommat tilanteet, on helpot lapset, molemmat puolisot osallistuvat tasaveroisesti, on sukulaisten ja/tai ystävien  tukiverkko apuna, hyvä rahatilanne yms yms. Koskaanhan ei vaan tiedä etukäteen mitä siitä sitten lopulta seuraa kun lapsia tulee. Voi olla valtavan rasittavaa tai mahdollisesti ei.

Niimpä! Ja sama pätee myös lapsettoman elämään: koskaan ei tiedä, kenen kohdalle elämä mitäkin vastoinkäymisiä tai onnenkantamoisia heittää. Lapsettoman elämä voi olla yhtä lailla rankkaa esimerkiksi terveydellisten tai sosiaalisten haasteiden kanssa, lapsiperheen elämä voi olla aivan tasaista ja helppoa. Siksi on ihan hölmöä, että jotkut jaksavat vääntää ikuisesti siitä, kumpi on rankempaa tai onnellisempaa tai mitä ikinä. Kukin tehköön omat valintansa ja pyrkiköön mahdollisimman onnelliseen elämään valintojensa kanssa :-)

Jaksaisi varmaan, jos olisi riittävän kevyt työ. Minä en jaksa mitään lapsia kaitsea. M37