Hoitoalan opettaja sanoi ettei minusta tulla töissä tykkäämään

Enpä ole minäkään mikään kovaääninen suupaltti, mutta hyvin olen sairaanhoitajana yli 10 vuotta selvinnyt.  Ei ole ikinä kukaan huomauttanut tavastani puhua ja ja käyttäytyä rauhallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti tarkoittaa, että sairaanhoitajat ovat kovia työpaikkakiusaajia. Kiusatuksi valikoituu yleensä se hiljaisin.

Opettele lyhyitä ja napakoita takaisinantoja, joilla kiusaamisen saa lopetettua heti alkuunsa, jos siis huomaat töissä joutuvasi kiusauksen kohteeksi.

Alalla ei myöskään tykätä, jos joku keskittyy töihinsä tosissaan, eikä vietä aikaa kahvi- ja tupakkatauoilla juoruilemassa ja valittamassa.

Tottahan ope puhui.  Keskimäärin alalla on avoimempia tyyppejä.  Joiden sanomisia sitten kauhistellaan palstallakin kun ei puhuttu oikein. 

Mulla oli sydämen magneetissa hiljainen lääkäri ja hoitaja. Ei niin etteivät puhuneet mitään vaan tunnelma oli hiljainen ja kohtelias. Sitten hoitaja joka ohjasi ulos oli myös asiallinen ja mukava. Tuollaisesta henkilökunnasta pidän joka ei möyhkää tai vaikuta pahantahtoiselta kun itsekin puhun lähinnä kun on asiaa.

!

Hiljainen saattaakin olla opettajaansa älykäämpi ja sehän pistää sitten kiusaamaan kateudesta. Jos on asiallinen ja hoitaa työnsä hyvin, voi huomata ja ymmärtää asioita joita kälättäjät eivät huomaa. Muistan lämmöllä näitä hoitajia, jotka ovat asiallisesti jutelleet esim. leikkauksen jälkeen. Lämpö ihmisestä huokuu myös hiljaisemmin olemalla.

Christiiina kirjoitti:

Mun mielestä on aika mautonta, että harjoittelijoiden loppuarvioinneissa arvostellaan opiskelijoiden luonteenpiirteitä. Miten se vaikuttaa työssä suoriutumiseen, että onko opiskelija ollut tauoilla/ohjaajien kanssa puheliaita vai hiljaisia?

Näissä arvioijissa on ihan käsittämättömän passiivis-aggressiivisia ja epäpäteviä ohjaamistyössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti tarkoittaa, että sairaanhoitajat ovat kovia työpaikkakiusaajia. Kiusatuksi valikoituu yleensä se hiljaisin.

Opettele lyhyitä ja napakoita takaisinantoja, joilla kiusaamisen saa lopetettua heti alkuunsa, jos siis huomaat töissä joutuvasi kiusauksen kohteeksi.

Työpaikoilla ei ole äitiä eikä opettajaa pitämässä kädestä kiinni ja se kunnioitus pitää ansaita ja osata vaatia sitä arvoistaan kohtelua.

Tässä on minusta totuuden siemen. Kiusaaminen ei ole tietenkään koskaan puolusteltavissa. Jos olet ahkera ja hyvä työssäsi, se auttaa tosi paljon työpaikoilla. Jos tuohon hyvään työntekoon onnistuu jotenkin yhdistämään sopivan rennon asenteen, olet vahvoilla. Nipottajista ei pidetä. Itse olen tosi sovittelevainen ihminen ja pyrin ymmärtämään erilaisia ihmisiä, ehkä pärjäsin sen takia nuorempana, jolloin olin vielä ujo. Yksi kiusaamista yrittänyt oli ja se oli kamalaa. Se ihminen oli niin pelottava, että muut eivät uskaltaneet puolustaa sitä, joka valikoitui uhriksi. Puhuimme tuosta töissä, mutta kukaan ei silti koskaan tullut puolustamaan. Minun taktiikkani oli aina, että en lähtenyt mukaan siihen huonoon käytökseen. Olin moraalinen voittaja, eikä mitään, mitä sanoin, olisi voinut käyttää minua vastaan. Nykyään en misään tapauksessa sietäisi tuollaista vaan menisin puhumaan ylemmille tahoille. Harmi kun en nuorempana älynnyt tehdä sitä.

Minä yllätyin töissä, kun minulla on yksi nopea, aivan superpätevä ja kaiken osaava kollega ja kerran yksi toiseen ammattiryhmään kuuluva työntekijä (joiden kanssa me työskentelemme tiiviisti), avautui, että tuon ihmisen kanssa ei ole kiva työskennellä, kun hänen pitää päteä koko ajan. En ollut tullut ajatelleeksi, että erehtymättömän superihmisen työparina ei välttämättä olekaan kaikkien mielestä niin kiva työskennellä vaan inhimillisempi pari voi olla kivempi.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään jaksa kollegojen kanssa puhua pas_kaa. Potilaiden kanssa sitten jutellaan ja kyllä ovat minua kehuneet. 

Mulla on käsitys, että hoitajat inhoavat hoitajia jotka juttelevat potilaiden kans tavallista enemmän. Kertoo miten mätä ala on, jos totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään jaksa kollegojen kanssa puhua pas_kaa. Potilaiden kanssa sitten jutellaan ja kyllä ovat minua kehuneet. 

Mulla on käsitys, että hoitajat inhoavat hoitajia jotka juttelevat potilaiden kans tavallista enemmän. Kertoo miten mätä ala on, jos totta.

Ehkäpä ne joutuu tekemään ne työt mitkä jää tekemättä niiltä jotka istuskelee jutustelemassa jonkun sängyn vierellä jostain joutavanpäiväisistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti tarkoittaa, että sairaanhoitajat ovat kovia työpaikkakiusaajia. Kiusatuksi valikoituu yleensä se hiljaisin.

Opettele lyhyitä ja napakoita takaisinantoja, joilla kiusaamisen saa lopetettua heti alkuunsa, jos siis huomaat töissä joutuvasi kiusauksen kohteeksi.

Alalla ei myöskään tykätä, jos joku keskittyy töihinsä tosissaan, eikä vietä aikaa kahvi- ja tupakkatauoilla juoruilemassa ja valittamassa.

Alalla on tupakointikielto, on ollut jo useamman vuoden. Hyvin harvassa ne paikat, joissa sauhuilla saa käydä. Meiltäkin lähti useampi hoitaja jo v. 2015-2017, kun tuli ehdoton kielto tupakoida työajalla.

Kahvitauoilla ei pysty enää juoruilemaan, koska niitä ei ole.

Me syödään samassa salissa kuin asiakkaat ja jos aikaa jää, juodaan päiväkahvit asiakkaiden kanssa. Toki omat kahvit itse maksetaan. Taukoja ei ole, kun ei ole taukotiloja. Uusiin taloihin ei niitä henkilökunnan taukotiloja rakenneta.

Teen toiseen paikkaan joskus keikkaa. Siellä pitää pyytää toinen hoitaja paikalle, jos hoitaja menee vessaan. Se on jo uskomatonta kyykyttämistä. Ymmärrän, ettei asukkaita saisi jättää valvomatta, mutta että pitää vessatauosta käydä ilmoittamassa toiselle hoitajalle. Säännöt siellä tiukat, että yleisissä tiloissa oltava aina joku ja jokaiseen hälykutsuun vastattava alle 10 minuutissa. Sitten kun iltavuorokin vedetään kahdella tai maksimissaan kolmella hoitajalla, aina joku on kuitenkin asukashuoneessa suihkuttamassa, käyttämässä asukkaita vessassa, vaihtamassa vaippaa. Oikeastaan asukkaiden ruokailun aika on ainoa, jolloin yhteisissä tiloissa on enemmän kuin se yksi hoitaja paikalla. Pienet yksiköt (12 asukasta) tuntuu olevan hankalia, kun ei yhtään taukoa saa edes pitää. En lähtisi vakituiseksi töihin sinne.

Vaikuttaa  siltä että opettajalla on päässä jotain vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään jaksa kollegojen kanssa puhua pas_kaa. Potilaiden kanssa sitten jutellaan ja kyllä ovat minua kehuneet. 

Mulla on käsitys, että hoitajat inhoavat hoitajia jotka juttelevat potilaiden kans tavallista enemmän. Kertoo miten mätä ala on, jos totta.

Ehkäpä ne joutuu tekemään ne työt mitkä jää tekemättä niiltä jotka istuskelee jutustelemassa jonkun sängyn vierellä jostain joutavanpäiväisistä asioista.

Sinulle joutavanpäiväinen asia voi olla asiakkaalle tärkeä. Jokainen haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen hiljainen ja hoitoalaa opiskelemassa. En ole vielä käynyt harjoittelussa, mutta pelottaa vähän juuri tuo mitä sanoit :D omasta mielestäni hoitoalalle mahtuu kyllä hiljaisempiakin ihmisiä, toki pitää pystyä kommunikoimaan normaalisti, mutta ei kaikkien tarvitse papupatoja olla.

Papupadoista en tiedä, mutta tyhjää leukojen louskutusta ei tarvita hoitoalalle, kun sitä harrastetaan, tärkeät asiat hukkuvat höpötyksen sekamelskaan.

Juotuilua ei tarvita työpaikoille minnekaan muualle kuin siihen erikoistuneen lehdistön toimituksiin.

Asiallinen, kohtelias käytös on useimmiten se, jota arvostetaa.

Jos kaikki vain höpisevät, kuka sitten oikein kuuntelee tuota lätinää? Mitä siitä jää käteen työpäivän päätteeksi? Kaikki olivat äänessä, eikä kukaan sanonut oikeastaan mitään.