Hoitoalan opettaja sanoi ettei minusta tulla töissä tykkäämään

Minä olin tosi ujo ja hiljainen nuorena. Olen lähihoitaja. Asiakkaat ja työkaverit pitivät minusta silti. Harjoitteluissa tuli joskus sanomista onko minusta alalla em. syystä. Opettaja sanoi hyvin, kuinka erilaisia ihmisiä tarvitaan. Hän ei ollut koskaan hyvä ihmisten kanssa vaan kiinnostunut enemmän tekniikasta. Hän löysi paikkansa sairaalan laitevastaavana ja myöhemmin kiinnostui opettamisesta. Minäkin olen nykyisin (20 vuotta valmistumisesta) rohkeampi ja pyöritän omaa yritystä.

Naisvaltaiset alat on sadistisia. Kannattaa vaihtaa alaa vielä kun ei ole uupunut kaikesta kiusaamisesta.

Hiljaiset työntekijät ovat yleensä kaikista rauhallisempia, empaattisempia ja hyviä kuuntelijoita. Hiljaisilla ihmisillä on suurempi maailma pään sisällä kuin turhan kälättäjillä.

Hiljaiset pärjää kyllä hoitoalalla.

Omahyväiset ja itsetietoiset ovat eniten vaaraksi potilaille.

Ja hiljaisista kyllä tykätään. Henkseleiden paukuttajista ei.

Yritti varoittaa sinua niistä työpaikan kanoista

Hiljaisetkin naiset pärjäävät jos miehiä on osastolla. Silloin kälättävät ja juoruilevat naiset joko käyttäytyvät tai oppivat käyttäytymään.

Outoja kommentteja osalla. Kyllä mä mennessäni omaa äitiäni katsomaan haluan, että siellä hoitajat tervehtii ja vaihtaa muutaman sanan äidin voinnista. Hän ei itse enää osaa kertoa, puhuu vain yksittäisiä sanoja. Ja kyllä mä toivoisin, että ne hoitajat myös puhuu mun äidille, joka voi olla ihan hukassa välillä, eikä käy vaan riuhtomaan vaatteita päältä tai revi kädestä ruokapöydän ääreen. Oon kyllä huomannut, että jotkut hoitajat ei koskaan tuu sanomaan mulle mitään, mutta oon ajatellut, että ehkä ne on jotain apulaisia tai siistijöitä. Ei oo ennen tätä ketjua tullut edes mieleen, että ne vois olla hoitohenkilöstöä. Täytyykin kysyä, jos tilanne tulee eteen.

Kyllä hoitajalta pitäisi lähteä potilaiden kanssa juttua kuin taksikuskilta, siinä joutuu niin monenlaisen ihmistyypin kanssa tekemisiin että ellei ole sanavalmis niin ongelmia tulee, jos ei muuten niin oman jaksamisen kanssa.

Hoitoalalla pidetään enemmän niistä hiljaisista, jotka osaavat kuunnella toisia, olla empaattisia ja auttavia. Näitä ääliö opettajia riittää alalla, jotka eivät pitkään aikaan ole tehneet hoitotyötä. Olin itse hoitoalan opiskelija, ja älyttömintä mitä olen opettajan suusta kuullut: " Kun potilas/asiakas ruokailee, niin taittele servetti kauniisti hänen eteensä?! Kenellä hoitoalalla on aikaa taitella mitään servettejä kauniisti? Hän toki oli vanha nainen, ja ajat sitten unohtanut koko hoitoalan todellisuuden. Ja eräs opettaja sanoi kokouksessa, että kaikkien pitää sanoa jotakin? Mitä ihmettä sanoa, kun muut tiesivät jo kaiken tästä potilaasta, että toistanko taas samaa mantraa mitä muut jo sanoneet?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ymmärtää, mitä hiljaisuus haittaa hoitoalalla. Se tarkoitti kai, että pahat akat tulee kiusaamaan sinua :(

Pitää osata vaihtaa kuulumisia hoidettavan kanssa jotta saa käsityksen voinnista.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisetkin naiset pärjäävät jos miehiä on osastolla. Silloin kälättävät ja juoruilevat naiset joko käyttäytyvät tai oppivat käyttäytymään.

Aijaa. Meillä on muuten varsin sivistynyttä ja rauhallista, mutta auta armias kun joku mieshoitaja tulee yllättäen sijaistamaan, niin volyymi ja räkätys alkaa kuin viidakon eläimillä.

Hoitajan tehtävä huomioita keskustelun yhteydessä

On hiljaisia ja vähän toisenlaisia hiljaisia. Ainahan se sosiaalialan työkenttä vaatii puhumista, mutta en sitten tiedä esim. sairaaloista. Eiköhän siellä luulisi hiljaisemmankin pärjäävän. On minua hoitanut sairaanhoitaja, joka ei muuta kuin tervehti ja kun olin asiani esittänyt, sanoi, että hän ohjaa lääkärille. Tietysti jos on niin hiljainen, ettei edes tervehdi tai kerro ohjaavansa lääkärille, niin voi potilaalla tulla hätä. Ja kerran oli hiljainen lääkäri.

Hyvä, että sanoi suoraan. Kyllähän se on ihan totta. Olen nähnyt tuppisuuhoitajan, ja tuli olo, että onkohan tuolla kaikki ihan ok.

Se että on porukassa hiljainen, ei tarkoita etteikö osaisi ja kykenisi kyselemään potilaan tai omaisen kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti tarkoittaa, että sairaanhoitajat ovat kovia työpaikkakiusaajia. Kiusatuksi valikoituu yleensä se hiljaisin.

Opettele lyhyitä ja napakoita takaisinantoja, joilla kiusaamisen saa lopetettua heti alkuunsa, jos siis huomaat töissä joutuvasi kiusauksen kohteeksi.

Työpaikoilla ei ole äitiä eikä opettajaa pitämässä kädestä kiinni ja se kunnioitus pitää ansaita ja osata vaatia sitä arvoistaan kohtelua.

Mitä jos vaan kaikki kohdeltaisiin toisiamme niin, että kenenkään ei tarvitse töissä vaatia arvoistaan kohtelua vaan saa sitä vaatimatta? Töihin on tultu tekemään töitä eikä pelaamaan mitään valtapelejä.

Vierailija kirjoitti:

Se että on porukassa hiljainen, ei tarkoita etteikö osaisi ja kykenisi kyselemään potilaan tai omaisen kuulumisia.

Niinpä. Onhan noita, jotka julistavat miten joku uusi hoitaja tai hoitajaopiskelija on niin "tuppisuu" ettei yhtään sovi alalle ja että ei ole sosiaalisia taitoja ollenkaan. Mutta useammin kuin kerran ovat asiakkaat sitten kehuneet juuri tätä tuppisuuhoitajaa ja kyselleet missä tämä on, kun hän on niin rauhallinen ja empaattinen.

Sutenööri sanoi minulle, että asiakkaat ei tule tykkäämään, kun en koeajossa inahtanutkaan.

Omista opinnoista on 10+ vuotta, mutta muistan hyvin kuinka minun hiljaisuuttani ivattiin etenkin yhdessä harjoittelupaikassa. Monesti meninkin harjoitteluissa hoitotilanteissa ihan lukkoon enkä osannut sanoa mitään, kun ohjaaja oli paikalla. Jos jäin hetkeksi kahdestaan potilaan tai potilaiden kanssa, kaikki meni hyvin ja juttelin sujuvasti potilaiden kanssa. Mutta kun ohjaaja tuli paikalle, minulta muurautui suu umpeen. Kai minua vain jännitti niin paljon.

Jäin miettimään että oliko tämä opettaja kiusaaja vai halusiko vain varoittaa?