Hoitoalan opettaja sanoi ettei minusta tulla töissä tykkäämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti tarkoittaa, että sairaanhoitajat ovat kovia työpaikkakiusaajia. Kiusatuksi valikoituu yleensä se hiljaisin.

Opettele lyhyitä ja napakoita takaisinantoja, joilla kiusaamisen saa lopetettua heti alkuunsa, jos siis huomaat töissä joutuvasi kiusauksen kohteeksi.

Työpaikoilla ei ole äitiä eikä opettajaa pitämässä kädestä kiinni ja se kunnioitus pitää ansaita ja osata vaatia sitä arvoistaan kohtelua.

Eli herkät, asiakasta kuuntelevat ja empaattiset työntekijät poljetaan jalkoihin, jotta teillä iljettävillä kovaäänisillä ja kylmillä lahnoilla olisi valtaa? Tyrmistyttävää!

Kumma kun sairaanhoitajilla on jokin ongelma hiljaisten kanssa. Sama homma oli exän äidin kanssa joka oli sairaanhoitaja. Hänen mielestäkään ei hiljainen sovi hoitajaksi.

On hiljaisia ja on hiljaisia. On rauhallisia ihmisiä, jotka eivät pidä itseään esillä, mutta osaavat kyllä jutella kun sille on tarve, ja hoitaa asiansa.

Ja sitten on ihmisiä, jotka eivät oikeasti saa sanaa suustaan vaikka pitäisi, ja sosiaalisen ahdistuksen takia ei asiat hoidu.

Ensimmäinen sopii hoitoalalle oikein hyvin, jälkimmäinen ei. Ellei sitten tuota sosiaalista ahdistusta saada helpotettua.

Onhan se valitettavasti nykyisin kovinkin paljon puhetta vaativaa. On tiimityö. Vanhusten puolella paljon autetaan kahdestaan, koska ovat aiempaa huonompikuntoisia, kotihoidossa puheella ohjataan asiakasta, päiväkodissa puheella ohjataan lapsia ja tehdään tiimityötä, lasten vanhempien kanssa keskustellaan jne. Muualta minulla ei ole kokemusta kuin ikääntyneistä, kotihoidosta ja päiväkodista.

Omia asioitaan ei tarvitse kertoa, mutta työpäivän aikana lähes koko ajan puhetta. Yksin suoritettavaa työtä tosi vähän.

Vierailija kirjoitti:

Kälättäviä kanojahan sinne kaivataankin

Kyllä vaannju. Suu käy, mutta järjen sanaa ei tule ulos. Työteho 0.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun sairaanhoitajilla on jokin ongelma hiljaisten kanssa. Sama homma oli exän äidin kanssa joka oli sairaanhoitaja. Hänen mielestäkään ei hiljainen sovi hoitajaksi.

Iso osa hoitajan työajasta menee kahvihuoneessa istumiseen ja juoruiluun joten on täysin selvä että hiljaisista ei tähän tietenkään kunnolla ole.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tykätään. Hiljaisemmalla ei aika kulu jaaritteluun ja seurusteluun, se on hyvä puoli.

Nykyisin se seurustelu on ulkoistettu hoitajille. Omaiset eivät jaksa vanhusten kanssa olla paljon. Koronan aikaan ei kyllä ketään käynytkään. Ikääntyneiden kanssa puhutaan paljon ja sillä tavalla yritetään lievittää yksinäisyyttä ja saada sosiaalista virikkeellisyyttä. Aiemmassa työpaikassani työtehtäviin kuului pelien pelaamista, järjestää tuolijumppaa ja muistelutuokioita. Asukkaat olivat muistisairaita, eikä meillä erikseen mitään virikeohjaajaa ollut. Joka päivälle piti jokin tuokio keksiä. Muistisairaille muutenkin joutuu puhumaan todella paljon, että heillä säilyisi sanojen ymmärtäminen mahdollisimman pitkään ja pysyisivät rauhallisena.

Että vihaan tuota "sosiaalialalla pitää olla sosiaalinen" -skeidaa, jolla saadaan ne "räväkät ja puheliaat" eli kunnon kiusaajat valokeilaan, hiljaisemmat jäävät taustalle.

Itse ikääntyneiden parissa työskentelevänä, rauhallisena ja harkitsevana vihaan mm. iltavuoroja meuhkaajien kanssa, kun koko yksikön asukit käy ylikierroksilla kun SaIRaAn HyVäT HoItSuT Riitu ja Tellu huutonauraa ja kälkättää röökin kähentämillä äänillään yökön saapumiseen asti. Yritä siinä sitten luoda muistisairaille ihmisille turvallista kodin tunnelmaa ja levollista yöpuulle laskeutumista, kun meno on kun yökerhossa ja emäntien jutut kun hevoskauppialla.

Niin että kyllä kiitos, kaikki hiljaisemmat yksilöt ovat varsin tervetulleita alalle. Paikka löytyy kyllä, nyt on hoitajan markkinat valita mieluisa työyhteisö.

Sairaanhoitajana on ehdottoman välttämätöntä olla kälättävä ämmä. Niin se sujuu potilastyö. Kikatelevat vielä ja tuikkaavat perää lekureille että pääsevät naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun sairaanhoitajilla on jokin ongelma hiljaisten kanssa. Sama homma oli exän äidin kanssa joka oli sairaanhoitaja. Hänen mielestäkään ei hiljainen sovi hoitajaksi.

Iso osa hoitajan työajasta menee kahvihuoneessa istumiseen ja juoruiluun joten on täysin selvä että hiljaisista ei tähän tietenkään kunnolla ole.

Hoitajilla ei enää ikääntyneiden puolella yleensä ole kahvihuonetta. Enkä ole ikinä kuullut hoitajien juoruilevan. Aikaa ei ole, kun työ on suihkuttamista, vaipan vaihtoa, syöttämistä, pyykinpesua, ruuan jakelua, lääkehoitoa, kirjaamista, asentohoitoa, kävelyttämistä ja virikkeiden järjestämistä. Ehkä tuo juoruilu on jokin sairaalamaailman juttu.

Tervetuloa hoitoalalle! Olen kotihoidossa töissä ja monet asiakkaat arvostavat juuri niitä hiljaisempia hoitajia, jotka kuuntelevat eivätkä pölise joutavia kuin mikäkin radio. Tietysti peruskäytöstavat pitää olla, eli tervehtiä ja uskaltaa puhua asiakkaalle ja vastata, kun tämä kysyy jotakin, jne. Aina voi joku räväkkä kälkättäjä kokea toisen hiljaisuuden ongelmaksi, mutta mitä sitten, kunhan työ sujuu ja asiakkailla/potilailla on sun kanssa turvallinen olo? :) Hymy on tärkeintä ja se, että kuuntelee aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Että vihaan tuota "sosiaalialalla pitää olla sosiaalinen" -skeidaa, jolla saadaan ne "räväkät ja puheliaat" eli kunnon kiusaajat valokeilaan, hiljaisemmat jäävät taustalle.

Itse ikääntyneiden parissa työskentelevänä, rauhallisena ja harkitsevana vihaan mm. iltavuoroja meuhkaajien kanssa, kun koko yksikön asukit käy ylikierroksilla kun SaIRaAn HyVäT HoItSuT Riitu ja Tellu huutonauraa ja kälkättää röökin kähentämillä äänillään yökön saapumiseen asti. Yritä siinä sitten luoda muistisairaille ihmisille turvallista kodin tunnelmaa ja levollista yöpuulle laskeutumista, kun meno on kun yökerhossa ja emäntien jutut kun hevoskauppialla.

Niin että kyllä kiitos, kaikki hiljaisemmat yksilöt ovat varsin tervetulleita alalle. Paikka löytyy kyllä, nyt on hoitajan markkinat valita mieluisa työyhteisö.

No tämä kertaa miljoona.

Vaikea ymmärtää, mitä hiljaisuus haittaa hoitoalalla. Se tarkoitti kai, että pahat akat tulee kiusaamaan sinua :(

Oletko sinä hakeutunut oikealle alalle? Tarkoitan, että voihan se persoona olla mikä tahansa, mutta asiakastyöhön kuuluu kyllä juttelu ja tiedon jakaminen asiakkaiden voinnista. Meidän lapsen iltapäiväkerhoon tuli viime syksynä uusi ohjaaja, joka ei puhunut lasten kanssa eikä vanhemmille, kun mentiin lasta hakemaan. Kerran satuin pihalle omaa lasta hakemaan, kun jotkut pojat kiipeili ikkunalaudalle. Se ohjaaja seisoi vieressä eikä sanonut mitään. Minä kävin komentamassa pojat pois ja lähetin kyllä ip-koordinaattorille viestin, että nyt on liian arka ohjaaja valittu, kun se ei uskalla kieltää lapsia. En tiedä, lähtikö itse pois vai oliko määräaikainen, koska kevätlukukaudella en enää nähnyt ip:ssä.

Olen itse aika puhelias, mutta osaan kyllä olla hiljaakin. Suurin osa työkavereista aivan ylipuheliaita, oman äänensä rakastajia, joilla ei ole minkäänlaista kuuntelukykyä tai vastavuoroisuutta. Meille tuli uusi työntekijä joka on ihanan hiljainen! Myös hänen hoitamat ihmiset ovat kehuneet, että ihanan hiljainen hoitaja.

Osittain opettaja oli ehkä oikeassa..olen usein ihmetellyt sh-opiskelijoiden käyttäytymistä harjoittelun aikana kun he menevät potilaiden luokse SANOMATTA sanaakaan! Olen silloin sanonut heille ettei kenenkään luokse mennä tervehtimättä ja kertomatta mitä aiotaan tehdä. Vai haluaisiko kukaan olla potilaana sellaisen hoitajan käsissä joka ei osaa edes tervehtiä? Hoitoala ei ole introverttien ala. Mene vaikka kirjanpitäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajana on ehdottoman välttämätöntä olla kälättävä ämmä. Niin se sujuu potilastyö. Kikatelevat vielä ja tuikkaavat perää lekureille että pääsevät naimisiin.

Hoitajista enemmistö on naisia ja lääketieteen opiskelijoista on enemmistö naisia ainakin 90-luvulta lähtien. Meidän terveyskeskuksessa tekee töitä jo eläkkeelle jäänyt 7-kymppinen lääkäri, jolla on sairaanhoitajavaimo. Nämä nuoremmat mieslääkärit ovat sitten naimisissa aivan eri ammateista tulevien naisten kanssa. Naislääkäreiden puolisot ovat metallialalta tai sosiaalipuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Osittain opettaja oli ehkä oikeassa..olen usein ihmetellyt sh-opiskelijoiden käyttäytymistä harjoittelun aikana kun he menevät potilaiden luokse SANOMATTA sanaakaan! Olen silloin sanonut heille ettei kenenkään luokse mennä tervehtimättä ja kertomatta mitä aiotaan tehdä. Vai haluaisiko kukaan olla potilaana sellaisen hoitajan käsissä joka ei osaa edes tervehtiä? Hoitoala ei ole introverttien ala. Mene vaikka kirjanpitäjäksi.

Heitä jännittää, ottavat toivottavasti oppiakseen sanomisistasi.

Kyllä sinä sitten työharjoittelussa huomaat, osaatko jutella asiakkaiden/potilaiden ja heidän omaistensa kanssa. Sen verran täytyy pystyä puhumaan, että toivottaa huomenta ja kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu (esim. tule syömään ruokasaliin tai minä vien sinut nyt aamupalalle) ja kysyy, miten voit. Ja omaisten kanssa tietysti pitää pystyä juttelemaan. Työkavereiden kanssa sen verran, että jaetaan työt ja raportti pidetään suullisesti asiakkaiden olennaisista asioista.

En minä itsekään ole puhelias ja hyvin olen pärjännyt 22 vuotta alalla. Itseään joutuu joskus omassa mielessään käskemään, että keksi nyt jotain juteltavaa, jos vaikka asiakkaat ovat yhdessä pöydän ääressä. Ulkoillessa minulla sujuu jotenkin luontevammin se juttelukin. Teen mielelläni yövuoroja, kun ei tarvitse jutella niin paljon ja saa tehdä omaan tahtiin.

Minulla on ilmeisesti myös kuuloaistin yliherkkyyttä, koska stressi kohoaa, jos on meteliä ympärillä ja menen helposti lukkoon. Silloin voi olla, etten edes vastaa, jos joku kysyy jotakin.

Suosittelen, että tutkailet itseäsi harjoittelussa, miten se puhuminen siellä sujuu ja tuntuuko työ hyvältä. Olen ohjannut kymmeniä opiskelijoita työpaikkaohjaajana ja kyllä ne hiljaisemmatkin voivat löytää oman tapansa tehdä työtä. Ehkä ei mihinkään lasten päiväkotiin kannata suunnata, kun siellä se puhe on niin keskeinen. Eikä mihinkään ryhmien ohjaukseen tietysti. Tällä alalla löytyy myös paljon työpaikkoja, joissa saa olla hiljaa. Yksi minun entinen opiskelija lähetti kortin, että kiitos kun kannustit häntä, hän on nyt valmistunut suuhygienistiksi ja se työ tuntuu sopivan hänelle, kun ei tarvitse juurikaan puhua, riittää kun hoitaa hampaita. Se oli siis puoliksi vitsi. Hoitotyössä on monia puolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti tarkoittaa, että sairaanhoitajat ovat kovia työpaikkakiusaajia. Kiusatuksi valikoituu yleensä se hiljaisin.

Opettele lyhyitä ja napakoita takaisinantoja, joilla kiusaamisen saa lopetettua heti alkuunsa, jos siis huomaat töissä joutuvasi kiusauksen kohteeksi.

Työpaikoilla ei ole äitiä eikä opettajaa pitämässä kädestä kiinni ja se kunnioitus pitää ansaita ja osata vaatia sitä arvoistaan kohtelua.

Lähtökohta ja perusolettamus on aikuisten työpaikalla että jokainen on sen verran kypsä päästään että kohtelee työkaveriaan (oli tämä millainen hyvänsä) asiallisesti ja inhimillisesti. Työpaikka ei ole mikään aikuisten päiväkoti jossa auotaan päätä ja mennään rajattomasti joka asiassa ja kunnioitus pitää ansaita. Jos pitää itselleen hakea rajojen laittajaa ei ole aikuinen eikä kuulu työyhteisöön.