Lue keskustelun säännöt.
Turun yliopistossa hylättiin intersektionaalista feminismiä kritisoinut gradu
10.08.2022 |
Sanotaanpa nyt aluksi, että itse pidän intersektionaalista feminismiä pääosin hyvänä aatteena ja tervetulleena, mutta tällainen kritiikin hiljentäminen akateemisessa tutkimuksessa on silti aivan käsittämättömäntä.
Kommentit (2012)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolituttu professori on lukenut gradun ja hänen arvionsa on todella kylmäävää luettavaa. Varsinaista gradun aihetta opiskelija on käsitellyt 12 sivua 96:sta sivusta (jos jätetään lähdeluettelo pois). Teksti varoittelee myös "uhrikulttuurista" ja "hyvesignaloinnista". Varsinkin viimeinen sana saa minulla hermot kireiksi. Hyvesignaloinniksi leimataan usein sellaiset asiat kuin empatia, heikompien puolustaminen ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen. Ikään kuin tällaiset asiat eivät voisi olla aitoja vaan vain hyveen teeskentelyä. Joillekin ihmislle varmaan onkin - niille joilla ei ole kykyä näihin hyveisiin.
Ensimmäiset 45 sivua eivät liity mitenkään gradun aiheeseen. Teksti muistuttaa pitkälti "tajunnanvirtaa" ja se alkaa heti sellaisilla termeillä kuin social justice warrior ja woke-ihmiset, jotka eivät ole tieteellistä termistöä vaan oikeistoradikaalien pejoratiivisia termejä ja juuri siinä merkityksessä niitä käytetään. Pääasiallisina lähteinä on pari poleemista pientä kirjaa sekä Ari Helon blogitekstejä - saman Helon, joka nosti tämän asian julkisuuteen, ilmeisesti omista syistään. Tässä suoraa lainausta:
"Tutkielmassa esitetään mm. intersektionaalisesta feminismistä todella vahvoja yleistäviä väitteitä, jotka eivät perustu mihinkään vakavasti otettavaan akateemiseen tutkimuskirjallisuuteen tai omaan tutkimukseen vaan vain amerikkalaisten äärioikeistoa lähellä olevien konservatiivitoimijoiden kulttuurisotaa lietsoviin kiistakirjoituksiin. Nämä niellään pureksimatta totuuksina eikä esimerkiksi niitä kohtaan esitettyä moninaista kriittistä keskustelua huomioida mitenkään. Tilannekuva perustuu pikemminkin kansainvälisen äärioikeiston suosimaan kulttuurimarxismi-salaliittoteoriaan: sen maalaamassa värittyneessä kuvassa niin länsimaat kuin pian kai Japanikin tuntuvat olevan radikaalien marxilaisten hallinnassa. Toisin kuin akateemiselta opinnäytetyöltä voisi odottaa, intersektionaalisuutta ei tutkielmassa tarkastella käytännössä lainkaan tutkimuksellisena lähestymistapa vaan siitä piirretään kyseenalaisten poleemisten lähteiden tukemana kuva jonkinlaisena maailmassa laajasti hallitsevana olevana totalitaristisena ideologiana. Sellaisena se on karkea olkiukko."
"Intersektionaalisuudella kuten kaikilla yleisillä viitekehyksillä on varmasti omat rajansa ja ongelmakohtansa, ja niistä saa aivan varmasti myös keskustella kriittisesti. Akateemisessa kontekstissa tämän pitäisi kuitenkin tapahtua akateemisen keskustelun pelisääntöjen mukaisesti tieteellisen tutkimuskirjallisuuden ja tosiasioiden perustalta. Tämä tutkielmateksti ei valitettavasti kovinkaan hyvin toteuta näitä vaatimuksia. Erityisesti Itä-Aasian tutkimuksen opinnäytetyönä se suurelta osin aivan muunlaisiin asioihin keskittyvänä tekstinä omituinen. Sen hylkäämiselle (aluksi) on helppo nähdä yksinkertaisempiakin syitä kuin (kuten dosentti Helo antaa ymmärtää) oletettu akateemista maailmaa hallitseva kulttuurimarxistinen salaliitto, jota se uhkasi."
Jos nyt joku epäilee, että kyseessä on feminismin läpitunkema akka, niin sanon sen verran, että lainaan miespuolisen filosofian tohtorin tekstiä.
Tämän haistoi jo ilman tätä analyysiakin, mutta hyvin puettu sanoiksi. Gradu oli siis juuri sellainen kuin tiedettiin heti alusta asti.
Jätkä uskoo nimettömään turautukseen. Varsinainen akateemikko siellä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee Panu Raatikaisen kuvauksen gradusta tulee väistämättä mieleen erään viestihistorialtaan tuotteliaan, naisten pukuhuoneeseen jumittuneen hahmon toimintatavan ja kirjoitukset palstalla.
Raatikaisen bad faith -luenta tapahtuu vääritävien punaviherlasien läpi. Kannattaa kritiikin kanssakin säilyttää lähdekriittisyys ja selvittää kritisoijan ideologiset taustavaikuttimet. Kuka vihervasemmistolainen myöntäisi kulttuurimarxisminakin tunnetun ilmiön olemassaolon?
Kiitos persuparodiasta. Oli ihan Totuus kiihottaa -settiä! 😂
Sinä taidat olla ainoa kiihottunut täällä.
😂😂😂😂👌👌👌
Onko gradun kirjoittaja tuleva persujen ehdokas? Työmies kertoo miten persut ovat tieteen eturintamassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee Panu Raatikaisen kuvauksen gradusta tulee väistämättä mieleen erään viestihistorialtaan tuotteliaan, naisten pukuhuoneeseen jumittuneen hahmon toimintatavan ja kirjoitukset palstalla.
Raatikaisen bad faith -luenta tapahtuu vääritävien punaviherlasien läpi. Kannattaa kritiikin kanssakin säilyttää lähdekriittisyys ja selvittää kritisoijan ideologiset taustavaikuttimet. Kuka vihervasemmistolainen myöntäisi kulttuurimarxisminakin tunnetun ilmiön olemassaolon?
Missä ja miten tämä kulttuurimarxismin valta on todennettu? Muuta kuin palstoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolituttu professori on lukenut gradun ja hänen arvionsa on todella kylmäävää luettavaa. Varsinaista gradun aihetta opiskelija on käsitellyt 12 sivua 96:sta sivusta (jos jätetään lähdeluettelo pois). Teksti varoittelee myös "uhrikulttuurista" ja "hyvesignaloinnista". Varsinkin viimeinen sana saa minulla hermot kireiksi. Hyvesignaloinniksi leimataan usein sellaiset asiat kuin empatia, heikompien puolustaminen ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen. Ikään kuin tällaiset asiat eivät voisi olla aitoja vaan vain hyveen teeskentelyä. Joillekin ihmislle varmaan onkin - niille joilla ei ole kykyä näihin hyveisiin.
Ensimmäiset 45 sivua eivät liity mitenkään gradun aiheeseen. Teksti muistuttaa pitkälti "tajunnanvirtaa" ja se alkaa heti sellaisilla termeillä kuin social justice warrior ja woke-ihmiset, jotka eivät ole tieteellistä termistöä vaan oikeistoradikaalien pejoratiivisia termejä ja juuri siinä merkityksessä niitä käytetään. Pääasiallisina lähteinä on pari poleemista pientä kirjaa sekä Ari Helon blogitekstejä - saman Helon, joka nosti tämän asian julkisuuteen, ilmeisesti omista syistään. Tässä suoraa lainausta:
"Tutkielmassa esitetään mm. intersektionaalisesta feminismistä todella vahvoja yleistäviä väitteitä, jotka eivät perustu mihinkään vakavasti otettavaan akateemiseen tutkimuskirjallisuuteen tai omaan tutkimukseen vaan vain amerikkalaisten äärioikeistoa lähellä olevien konservatiivitoimijoiden kulttuurisotaa lietsoviin kiistakirjoituksiin. Nämä niellään pureksimatta totuuksina eikä esimerkiksi niitä kohtaan esitettyä moninaista kriittistä keskustelua huomioida mitenkään. Tilannekuva perustuu pikemminkin kansainvälisen äärioikeiston suosimaan kulttuurimarxismi-salaliittoteoriaan: sen maalaamassa värittyneessä kuvassa niin länsimaat kuin pian kai Japanikin tuntuvat olevan radikaalien marxilaisten hallinnassa. Toisin kuin akateemiselta opinnäytetyöltä voisi odottaa, intersektionaalisuutta ei tutkielmassa tarkastella käytännössä lainkaan tutkimuksellisena lähestymistapa vaan siitä piirretään kyseenalaisten poleemisten lähteiden tukemana kuva jonkinlaisena maailmassa laajasti hallitsevana olevana totalitaristisena ideologiana. Sellaisena se on karkea olkiukko."
"Intersektionaalisuudella kuten kaikilla yleisillä viitekehyksillä on varmasti omat rajansa ja ongelmakohtansa, ja niistä saa aivan varmasti myös keskustella kriittisesti. Akateemisessa kontekstissa tämän pitäisi kuitenkin tapahtua akateemisen keskustelun pelisääntöjen mukaisesti tieteellisen tutkimuskirjallisuuden ja tosiasioiden perustalta. Tämä tutkielmateksti ei valitettavasti kovinkaan hyvin toteuta näitä vaatimuksia. Erityisesti Itä-Aasian tutkimuksen opinnäytetyönä se suurelta osin aivan muunlaisiin asioihin keskittyvänä tekstinä omituinen. Sen hylkäämiselle (aluksi) on helppo nähdä yksinkertaisempiakin syitä kuin (kuten dosentti Helo antaa ymmärtää) oletettu akateemista maailmaa hallitseva kulttuurimarxistinen salaliitto, jota se uhkasi."
Jos nyt joku epäilee, että kyseessä on feminismin läpitunkema akka, niin sanon sen verran, että lainaan miespuolisen filosofian tohtorin tekstiä.
Kiitos. Juuri kuten ajattelin.
Vietät puoli tuntia ensin naputtelemalla julmetun blokin silkkaa soopaa ja sitten vastaat itsellesi palstalla 20 kertaa kehuen miten hieno teksti?
Kannattaisiko sinunkin hankkia elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko gradun kirjoittaja tuleva persujen ehdokas? Työmies kertoo miten persut ovat tieteen eturintamassa?
Teet hienoja johtopäätöksiä gradusta, joka ei ole missään luettavissa. Jatka samaan malliin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee Panu Raatikaisen kuvauksen gradusta tulee väistämättä mieleen erään viestihistorialtaan tuotteliaan, naisten pukuhuoneeseen jumittuneen hahmon toimintatavan ja kirjoitukset palstalla.
Raatikaisen bad faith -luenta tapahtuu vääritävien punaviherlasien läpi. Kannattaa kritiikin kanssakin säilyttää lähdekriittisyys ja selvittää kritisoijan ideologiset taustavaikuttimet. Kuka vihervasemmistolainen myöntäisi kulttuurimarxisminakin tunnetun ilmiön olemassaolon?
Missä ja miten tämä kulttuurimarxismin valta on todennettu? Muuta kuin palstoilla?
Petersonin Jordan kertoi mulle. Se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko gradun kirjoittaja tuleva persujen ehdokas? Työmies kertoo miten persut ovat tieteen eturintamassa?
Teet hienoja johtopäätöksiä gradusta, joka ei ole missään luettavissa. Jatka samaan malliin!
Eihän tuossa gradusta tehty johtopäätöksiä vaan spekuloitiin tekijän poliittisella aktiivisuudella ja puoluesidonnaisuudella. Voihan hän olla toki vaikka feministisen puolueen jäsen. Ei tiedetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolituttu professori on lukenut gradun ja hänen arvionsa on todella kylmäävää luettavaa. Varsinaista gradun aihetta opiskelija on käsitellyt 12 sivua 96:sta sivusta (jos jätetään lähdeluettelo pois). Teksti varoittelee myös "uhrikulttuurista" ja "hyvesignaloinnista". Varsinkin viimeinen sana saa minulla hermot kireiksi. Hyvesignaloinniksi leimataan usein sellaiset asiat kuin empatia, heikompien puolustaminen ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen. Ikään kuin tällaiset asiat eivät voisi olla aitoja vaan vain hyveen teeskentelyä. Joillekin ihmislle varmaan onkin - niille joilla ei ole kykyä näihin hyveisiin.
Ensimmäiset 45 sivua eivät liity mitenkään gradun aiheeseen. Teksti muistuttaa pitkälti "tajunnanvirtaa" ja se alkaa heti sellaisilla termeillä kuin social justice warrior ja woke-ihmiset, jotka eivät ole tieteellistä termistöä vaan oikeistoradikaalien pejoratiivisia termejä ja juuri siinä merkityksessä niitä käytetään. Pääasiallisina lähteinä on pari poleemista pientä kirjaa sekä Ari Helon blogitekstejä - saman Helon, joka nosti tämän asian julkisuuteen, ilmeisesti omista syistään. Tässä suoraa lainausta:
"Tutkielmassa esitetään mm. intersektionaalisesta feminismistä todella vahvoja yleistäviä väitteitä, jotka eivät perustu mihinkään vakavasti otettavaan akateemiseen tutkimuskirjallisuuteen tai omaan tutkimukseen vaan vain amerikkalaisten äärioikeistoa lähellä olevien konservatiivitoimijoiden kulttuurisotaa lietsoviin kiistakirjoituksiin. Nämä niellään pureksimatta totuuksina eikä esimerkiksi niitä kohtaan esitettyä moninaista kriittistä keskustelua huomioida mitenkään. Tilannekuva perustuu pikemminkin kansainvälisen äärioikeiston suosimaan kulttuurimarxismi-salaliittoteoriaan: sen maalaamassa värittyneessä kuvassa niin länsimaat kuin pian kai Japanikin tuntuvat olevan radikaalien marxilaisten hallinnassa. Toisin kuin akateemiselta opinnäytetyöltä voisi odottaa, intersektionaalisuutta ei tutkielmassa tarkastella käytännössä lainkaan tutkimuksellisena lähestymistapa vaan siitä piirretään kyseenalaisten poleemisten lähteiden tukemana kuva jonkinlaisena maailmassa laajasti hallitsevana olevana totalitaristisena ideologiana. Sellaisena se on karkea olkiukko."
"Intersektionaalisuudella kuten kaikilla yleisillä viitekehyksillä on varmasti omat rajansa ja ongelmakohtansa, ja niistä saa aivan varmasti myös keskustella kriittisesti. Akateemisessa kontekstissa tämän pitäisi kuitenkin tapahtua akateemisen keskustelun pelisääntöjen mukaisesti tieteellisen tutkimuskirjallisuuden ja tosiasioiden perustalta. Tämä tutkielmateksti ei valitettavasti kovinkaan hyvin toteuta näitä vaatimuksia. Erityisesti Itä-Aasian tutkimuksen opinnäytetyönä se suurelta osin aivan muunlaisiin asioihin keskittyvänä tekstinä omituinen. Sen hylkäämiselle (aluksi) on helppo nähdä yksinkertaisempiakin syitä kuin (kuten dosentti Helo antaa ymmärtää) oletettu akateemista maailmaa hallitseva kulttuurimarxistinen salaliitto, jota se uhkasi."
Jos nyt joku epäilee, että kyseessä on feminismin läpitunkema akka, niin sanon sen verran, että lainaan miespuolisen filosofian tohtorin tekstiä.
Kiitos. Juuri kuten ajattelin.
Vietät puoli tuntia ensin naputtelemalla julmetun blokin silkkaa soopaa ja sitten vastaat itsellesi palstalla 20 kertaa kehuen miten hieno teksti?
Kannattaisiko sinunkin hankkia elämä?
Hei, aiemmin jo käytiin tää läpi! Argumentteja, ei kirjoittajaan kohdistuvaa arvostelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee Panu Raatikaisen kuvauksen gradusta tulee väistämättä mieleen erään viestihistorialtaan tuotteliaan, naisten pukuhuoneeseen jumittuneen hahmon toimintatavan ja kirjoitukset palstalla.
Raatikaisen bad faith -luenta tapahtuu vääritävien punaviherlasien läpi. Kannattaa kritiikin kanssakin säilyttää lähdekriittisyys ja selvittää kritisoijan ideologiset taustavaikuttimet. Kuka vihervasemmistolainen myöntäisi kulttuurimarxisminakin tunnetun ilmiön olemassaolon?
Missä ja miten tämä kulttuurimarxismin valta on todennettu? Muuta kuin palstoilla?
Ihan Hesaria ja Ylen verkkosivua lukemalla, vai miksi tarvitsemme toistakymmentä pronominiongelmaisen tarinaa yhden kuukauden aikana? Tai miksi polyamoriaa, sukupuoliongelmia, kinkyilyä ja prostituutiota tarvitsee normalisoida verorahoin ylläpidetyssä mediassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolituttu professori on lukenut gradun ja hänen arvionsa on todella kylmäävää luettavaa. Varsinaista gradun aihetta opiskelija on käsitellyt 12 sivua 96:sta sivusta (jos jätetään lähdeluettelo pois). Teksti varoittelee myös "uhrikulttuurista" ja "hyvesignaloinnista". Varsinkin viimeinen sana saa minulla hermot kireiksi. Hyvesignaloinniksi leimataan usein sellaiset asiat kuin empatia, heikompien puolustaminen ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen. Ikään kuin tällaiset asiat eivät voisi olla aitoja vaan vain hyveen teeskentelyä. Joillekin ihmislle varmaan onkin - niille joilla ei ole kykyä näihin hyveisiin.
Ensimmäiset 45 sivua eivät liity mitenkään gradun aiheeseen. Teksti muistuttaa pitkälti "tajunnanvirtaa" ja se alkaa heti sellaisilla termeillä kuin social justice warrior ja woke-ihmiset, jotka eivät ole tieteellistä termistöä vaan oikeistoradikaalien pejoratiivisia termejä ja juuri siinä merkityksessä niitä käytetään. Pääasiallisina lähteinä on pari poleemista pientä kirjaa sekä Ari Helon blogitekstejä - saman Helon, joka nosti tämän asian julkisuuteen, ilmeisesti omista syistään. Tässä suoraa lainausta:
"Tutkielmassa esitetään mm. intersektionaalisesta feminismistä todella vahvoja yleistäviä väitteitä, jotka eivät perustu mihinkään vakavasti otettavaan akateemiseen tutkimuskirjallisuuteen tai omaan tutkimukseen vaan vain amerikkalaisten äärioikeistoa lähellä olevien konservatiivitoimijoiden kulttuurisotaa lietsoviin kiistakirjoituksiin. Nämä niellään pureksimatta totuuksina eikä esimerkiksi niitä kohtaan esitettyä moninaista kriittistä keskustelua huomioida mitenkään. Tilannekuva perustuu pikemminkin kansainvälisen äärioikeiston suosimaan kulttuurimarxismi-salaliittoteoriaan: sen maalaamassa värittyneessä kuvassa niin länsimaat kuin pian kai Japanikin tuntuvat olevan radikaalien marxilaisten hallinnassa. Toisin kuin akateemiselta opinnäytetyöltä voisi odottaa, intersektionaalisuutta ei tutkielmassa tarkastella käytännössä lainkaan tutkimuksellisena lähestymistapa vaan siitä piirretään kyseenalaisten poleemisten lähteiden tukemana kuva jonkinlaisena maailmassa laajasti hallitsevana olevana totalitaristisena ideologiana. Sellaisena se on karkea olkiukko."
"Intersektionaalisuudella kuten kaikilla yleisillä viitekehyksillä on varmasti omat rajansa ja ongelmakohtansa, ja niistä saa aivan varmasti myös keskustella kriittisesti. Akateemisessa kontekstissa tämän pitäisi kuitenkin tapahtua akateemisen keskustelun pelisääntöjen mukaisesti tieteellisen tutkimuskirjallisuuden ja tosiasioiden perustalta. Tämä tutkielmateksti ei valitettavasti kovinkaan hyvin toteuta näitä vaatimuksia. Erityisesti Itä-Aasian tutkimuksen opinnäytetyönä se suurelta osin aivan muunlaisiin asioihin keskittyvänä tekstinä omituinen. Sen hylkäämiselle (aluksi) on helppo nähdä yksinkertaisempiakin syitä kuin (kuten dosentti Helo antaa ymmärtää) oletettu akateemista maailmaa hallitseva kulttuurimarxistinen salaliitto, jota se uhkasi."
Jos nyt joku epäilee, että kyseessä on feminismin läpitunkema akka, niin sanon sen verran, että lainaan miespuolisen filosofian tohtorin tekstiä.
Tämän haistoi jo ilman tätä analyysiakin, mutta hyvin puettu sanoiksi. Gradu oli siis juuri sellainen kuin tiedettiin heti alusta asti.
Jätkä uskoo nimettömään turautukseen. Varsinainen akateemikko siellä :D
Akateemisuus ei tainnut olla kriteeri tänne kirjoittelussa. Kuten on helppo todeta muista kommenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolituttu professori on lukenut gradun ja hänen arvionsa on todella kylmäävää luettavaa. Varsinaista gradun aihetta opiskelija on käsitellyt 12 sivua 96:sta sivusta (jos jätetään lähdeluettelo pois). Teksti varoittelee myös "uhrikulttuurista" ja "hyvesignaloinnista". Varsinkin viimeinen sana saa minulla hermot kireiksi. Hyvesignaloinniksi leimataan usein sellaiset asiat kuin empatia, heikompien puolustaminen ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen. Ikään kuin tällaiset asiat eivät voisi olla aitoja vaan vain hyveen teeskentelyä. Joillekin ihmislle varmaan onkin - niille joilla ei ole kykyä näihin hyveisiin.
Ensimmäiset 45 sivua eivät liity mitenkään gradun aiheeseen. Teksti muistuttaa pitkälti "tajunnanvirtaa" ja se alkaa heti sellaisilla termeillä kuin social justice warrior ja woke-ihmiset, jotka eivät ole tieteellistä termistöä vaan oikeistoradikaalien pejoratiivisia termejä ja juuri siinä merkityksessä niitä käytetään. Pääasiallisina lähteinä on pari poleemista pientä kirjaa sekä Ari Helon blogitekstejä - saman Helon, joka nosti tämän asian julkisuuteen, ilmeisesti omista syistään. Tässä suoraa lainausta:
"Tutkielmassa esitetään mm. intersektionaalisesta feminismistä todella vahvoja yleistäviä väitteitä, jotka eivät perustu mihinkään vakavasti otettavaan akateemiseen tutkimuskirjallisuuteen tai omaan tutkimukseen vaan vain amerikkalaisten äärioikeistoa lähellä olevien konservatiivitoimijoiden kulttuurisotaa lietsoviin kiistakirjoituksiin. Nämä niellään pureksimatta totuuksina eikä esimerkiksi niitä kohtaan esitettyä moninaista kriittistä keskustelua huomioida mitenkään. Tilannekuva perustuu pikemminkin kansainvälisen äärioikeiston suosimaan kulttuurimarxismi-salaliittoteoriaan: sen maalaamassa värittyneessä kuvassa niin länsimaat kuin pian kai Japanikin tuntuvat olevan radikaalien marxilaisten hallinnassa. Toisin kuin akateemiselta opinnäytetyöltä voisi odottaa, intersektionaalisuutta ei tutkielmassa tarkastella käytännössä lainkaan tutkimuksellisena lähestymistapa vaan siitä piirretään kyseenalaisten poleemisten lähteiden tukemana kuva jonkinlaisena maailmassa laajasti hallitsevana olevana totalitaristisena ideologiana. Sellaisena se on karkea olkiukko."
"Intersektionaalisuudella kuten kaikilla yleisillä viitekehyksillä on varmasti omat rajansa ja ongelmakohtansa, ja niistä saa aivan varmasti myös keskustella kriittisesti. Akateemisessa kontekstissa tämän pitäisi kuitenkin tapahtua akateemisen keskustelun pelisääntöjen mukaisesti tieteellisen tutkimuskirjallisuuden ja tosiasioiden perustalta. Tämä tutkielmateksti ei valitettavasti kovinkaan hyvin toteuta näitä vaatimuksia. Erityisesti Itä-Aasian tutkimuksen opinnäytetyönä se suurelta osin aivan muunlaisiin asioihin keskittyvänä tekstinä omituinen. Sen hylkäämiselle (aluksi) on helppo nähdä yksinkertaisempiakin syitä kuin (kuten dosentti Helo antaa ymmärtää) oletettu akateemista maailmaa hallitseva kulttuurimarxistinen salaliitto, jota se uhkasi."
Jos nyt joku epäilee, että kyseessä on feminismin läpitunkema akka, niin sanon sen verran, että lainaan miespuolisen filosofian tohtorin tekstiä.
Kiitos. Juuri kuten ajattelin.
Vietät puoli tuntia ensin naputtelemalla julmetun blokin silkkaa soopaa ja sitten vastaat itsellesi palstalla 20 kertaa kehuen miten hieno teksti?
Kannattaisiko sinunkin hankkia elämä?Hei, aiemmin jo käytiin tää läpi! Argumentteja, ei kirjoittajaan kohdistuvaa arvostelua.
Kuka se kirjoittaja on ja mikä on hänen kompetenssinsa ja ideologiset sidonnaisuutensa?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee Panu Raatikaisen kuvauksen gradusta tulee väistämättä mieleen erään viestihistorialtaan tuotteliaan, naisten pukuhuoneeseen jumittuneen hahmon toimintatavan ja kirjoitukset palstalla.
Raatikaisen bad faith -luenta tapahtuu vääritävien punaviherlasien läpi. Kannattaa kritiikin kanssakin säilyttää lähdekriittisyys ja selvittää kritisoijan ideologiset taustavaikuttimet. Kuka vihervasemmistolainen myöntäisi kulttuurimarxisminakin tunnetun ilmiön olemassaolon?
Missä ja miten tämä kulttuurimarxismin valta on todennettu? Muuta kuin palstoilla?
Ihan Hesaria ja Ylen verkkosivua lukemalla, vai miksi tarvitsemme toistakymmentä pronominiongelmaisen tarinaa yhden kuukauden aikana? Tai miksi polyamoriaa, sukupuoliongelmia, kinkyilyä ja prostituutiota tarvitsee normalisoida verorahoin ylläpidetyssä mediassa?
Mikä tuossa on kulttuurimarxismia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turun yliopisto on yksi Suomen pienimmistä, sen voisi vallan hyvin lopettaa ja toiminnot siirtää muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolituttu professori on lukenut gradun ja hänen arvionsa on todella kylmäävää luettavaa. Varsinaista gradun aihetta opiskelija on käsitellyt 12 sivua 96:sta sivusta (jos jätetään lähdeluettelo pois). Teksti varoittelee myös "uhrikulttuurista" ja "hyvesignaloinnista". Varsinkin viimeinen sana saa minulla hermot kireiksi. Hyvesignaloinniksi leimataan usein sellaiset asiat kuin empatia, heikompien puolustaminen ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen. Ikään kuin tällaiset asiat eivät voisi olla aitoja vaan vain hyveen teeskentelyä. Joillekin ihmislle varmaan onkin - niille joilla ei ole kykyä näihin hyveisiin.
Ensimmäiset 45 sivua eivät liity mitenkään gradun aiheeseen. Teksti muistuttaa pitkälti "tajunnanvirtaa" ja se alkaa heti sellaisilla termeillä kuin social justice warrior ja woke-ihmiset, jotka eivät ole tieteellistä termistöä vaan oikeistoradikaalien pejoratiivisia termejä ja juuri siinä merkityksessä niitä käytetään. Pääasiallisina lähteinä on pari poleemista pientä kirjaa sekä Ari Helon blogitekstejä - saman Helon, joka nosti tämän asian julkisuuteen, ilmeisesti omista syistään. Tässä suoraa lainausta:
"Tutkielmassa esitetään mm. intersektionaalisesta feminismistä todella vahvoja yleistäviä väitteitä, jotka eivät perustu mihinkään vakavasti otettavaan akateemiseen tutkimuskirjallisuuteen tai omaan tutkimukseen vaan vain amerikkalaisten äärioikeistoa lähellä olevien konservatiivitoimijoiden kulttuurisotaa lietsoviin kiistakirjoituksiin. Nämä niellään pureksimatta totuuksina eikä esimerkiksi niitä kohtaan esitettyä moninaista kriittistä keskustelua huomioida mitenkään. Tilannekuva perustuu pikemminkin kansainvälisen äärioikeiston suosimaan kulttuurimarxismi-salaliittoteoriaan: sen maalaamassa värittyneessä kuvassa niin länsimaat kuin pian kai Japanikin tuntuvat olevan radikaalien marxilaisten hallinnassa. Toisin kuin akateemiselta opinnäytetyöltä voisi odottaa, intersektionaalisuutta ei tutkielmassa tarkastella käytännössä lainkaan tutkimuksellisena lähestymistapa vaan siitä piirretään kyseenalaisten poleemisten lähteiden tukemana kuva jonkinlaisena maailmassa laajasti hallitsevana olevana totalitaristisena ideologiana. Sellaisena se on karkea olkiukko."
"Intersektionaalisuudella kuten kaikilla yleisillä viitekehyksillä on varmasti omat rajansa ja ongelmakohtansa, ja niistä saa aivan varmasti myös keskustella kriittisesti. Akateemisessa kontekstissa tämän pitäisi kuitenkin tapahtua akateemisen keskustelun pelisääntöjen mukaisesti tieteellisen tutkimuskirjallisuuden ja tosiasioiden perustalta. Tämä tutkielmateksti ei valitettavasti kovinkaan hyvin toteuta näitä vaatimuksia. Erityisesti Itä-Aasian tutkimuksen opinnäytetyönä se suurelta osin aivan muunlaisiin asioihin keskittyvänä tekstinä omituinen. Sen hylkäämiselle (aluksi) on helppo nähdä yksinkertaisempiakin syitä kuin (kuten dosentti Helo antaa ymmärtää) oletettu akateemista maailmaa hallitseva kulttuurimarxistinen salaliitto, jota se uhkasi."
Jos nyt joku epäilee, että kyseessä on feminismin läpitunkema akka, niin sanon sen verran, että lainaan miespuolisen filosofian tohtorin tekstiä.
Tämän haistoi jo ilman tätä analyysiakin, mutta hyvin puettu sanoiksi. Gradu oli siis juuri sellainen kuin tiedettiin heti alusta asti.
Jätkä uskoo nimettömään turautukseen. Varsinainen akateemikko siellä :D
Akateemisuus ei tainnut olla kriteeri tänne kirjoittelussa. Kuten on helppo todeta muista kommenteista.
Veikkaa että tällä palstalla ei ole käynyt yksikään maamme harvalukuisista akateemikoista. Ainakin toivon niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee Panu Raatikaisen kuvauksen gradusta tulee väistämättä mieleen erään viestihistorialtaan tuotteliaan, naisten pukuhuoneeseen jumittuneen hahmon toimintatavan ja kirjoitukset palstalla.
Raatikaisen bad faith -luenta tapahtuu vääritävien punaviherlasien läpi. Kannattaa kritiikin kanssakin säilyttää lähdekriittisyys ja selvittää kritisoijan ideologiset taustavaikuttimet. Kuka vihervasemmistolainen myöntäisi kulttuurimarxisminakin tunnetun ilmiön olemassaolon?
Missä ja miten tämä kulttuurimarxismin valta on todennettu? Muuta kuin palstoilla?
Ihan Hesaria ja Ylen verkkosivua lukemalla, vai miksi tarvitsemme toistakymmentä pronominiongelmaisen tarinaa yhden kuukauden aikana? Tai miksi polyamoriaa, sukupuoliongelmia, kinkyilyä ja prostituutiota tarvitsee normalisoida verorahoin ylläpidetyssä mediassa?
Pitäiskö näistä ilmiöistä kirjoittaminen tai heidän kirjoitukset jättää julkaisematta? Miten se tuhoaa mitään, jos erilaisuudesta tai ääri-ilmiöistä tai vähemmistöstä kerrotaan suurelle yleisölle? Lietko ihan jokaisen kirjoituksen, mitä esim. Yle julkaisee? Pyrinnlukemaan monipuolisesti, mutta jätän myös paljon väliin. Kun ei kiinnosta. Ihan kaikki. Mutta ei ole ongelma, jos kirjoitetaan aiheista, jotka eivät ole minulle tärkeitä. Tässä on nyt syytetty graduohjaajaa sensuurista. Mutta nämä muut aiheetko pitäisi pitää pimennossa?
Vierailija kirjoitti:
Turun yliopisto on yksi Suomen pienimmistä, sen voisi vallan hyvin lopettaa ja toiminnot siirtää muualle.
Kyllä pienelläkin voi olla paljon annettavaa. Jos ohjaaja on tehnyt selkeän virheen, se tuskin johtuu yliopiston pienuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee Panu Raatikaisen kuvauksen gradusta tulee väistämättä mieleen erään viestihistorialtaan tuotteliaan, naisten pukuhuoneeseen jumittuneen hahmon toimintatavan ja kirjoitukset palstalla.
Raatikaisen bad faith -luenta tapahtuu vääritävien punaviherlasien läpi. Kannattaa kritiikin kanssakin säilyttää lähdekriittisyys ja selvittää kritisoijan ideologiset taustavaikuttimet. Kuka vihervasemmistolainen myöntäisi kulttuurimarxisminakin tunnetun ilmiön olemassaolon?
Missä ja miten tämä kulttuurimarxismin valta on todennettu? Muuta kuin palstoilla?
Ihan Hesaria ja Ylen verkkosivua lukemalla, vai miksi tarvitsemme toistakymmentä pronominiongelmaisen tarinaa yhden kuukauden aikana? Tai miksi polyamoriaa, sukupuoliongelmia, kinkyilyä ja prostituutiota tarvitsee normalisoida verorahoin ylläpidetyssä mediassa?
Miten sinä määrittelet kulttuurimarxismin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolituttu professori on lukenut gradun ja hänen arvionsa on todella kylmäävää luettavaa. Varsinaista gradun aihetta opiskelija on käsitellyt 12 sivua 96:sta sivusta (jos jätetään lähdeluettelo pois). Teksti varoittelee myös "uhrikulttuurista" ja "hyvesignaloinnista". Varsinkin viimeinen sana saa minulla hermot kireiksi. Hyvesignaloinniksi leimataan usein sellaiset asiat kuin empatia, heikompien puolustaminen ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen. Ikään kuin tällaiset asiat eivät voisi olla aitoja vaan vain hyveen teeskentelyä. Joillekin ihmislle varmaan onkin - niille joilla ei ole kykyä näihin hyveisiin.
Ensimmäiset 45 sivua eivät liity mitenkään gradun aiheeseen. Teksti muistuttaa pitkälti "tajunnanvirtaa" ja se alkaa heti sellaisilla termeillä kuin social justice warrior ja woke-ihmiset, jotka eivät ole tieteellistä termistöä vaan oikeistoradikaalien pejoratiivisia termejä ja juuri siinä merkityksessä niitä käytetään. Pääasiallisina lähteinä on pari poleemista pientä kirjaa sekä Ari Helon blogitekstejä - saman Helon, joka nosti tämän asian julkisuuteen, ilmeisesti omista syistään. Tässä suoraa lainausta:
"Tutkielmassa esitetään mm. intersektionaalisesta feminismistä todella vahvoja yleistäviä väitteitä, jotka eivät perustu mihinkään vakavasti otettavaan akateemiseen tutkimuskirjallisuuteen tai omaan tutkimukseen vaan vain amerikkalaisten äärioikeistoa lähellä olevien konservatiivitoimijoiden kulttuurisotaa lietsoviin kiistakirjoituksiin. Nämä niellään pureksimatta totuuksina eikä esimerkiksi niitä kohtaan esitettyä moninaista kriittistä keskustelua huomioida mitenkään. Tilannekuva perustuu pikemminkin kansainvälisen äärioikeiston suosimaan kulttuurimarxismi-salaliittoteoriaan: sen maalaamassa värittyneessä kuvassa niin länsimaat kuin pian kai Japanikin tuntuvat olevan radikaalien marxilaisten hallinnassa. Toisin kuin akateemiselta opinnäytetyöltä voisi odottaa, intersektionaalisuutta ei tutkielmassa tarkastella käytännössä lainkaan tutkimuksellisena lähestymistapa vaan siitä piirretään kyseenalaisten poleemisten lähteiden tukemana kuva jonkinlaisena maailmassa laajasti hallitsevana olevana totalitaristisena ideologiana. Sellaisena se on karkea olkiukko."
"Intersektionaalisuudella kuten kaikilla yleisillä viitekehyksillä on varmasti omat rajansa ja ongelmakohtansa, ja niistä saa aivan varmasti myös keskustella kriittisesti. Akateemisessa kontekstissa tämän pitäisi kuitenkin tapahtua akateemisen keskustelun pelisääntöjen mukaisesti tieteellisen tutkimuskirjallisuuden ja tosiasioiden perustalta. Tämä tutkielmateksti ei valitettavasti kovinkaan hyvin toteuta näitä vaatimuksia. Erityisesti Itä-Aasian tutkimuksen opinnäytetyönä se suurelta osin aivan muunlaisiin asioihin keskittyvänä tekstinä omituinen. Sen hylkäämiselle (aluksi) on helppo nähdä yksinkertaisempiakin syitä kuin (kuten dosentti Helo antaa ymmärtää) oletettu akateemista maailmaa hallitseva kulttuurimarxistinen salaliitto, jota se uhkasi."
Jos nyt joku epäilee, että kyseessä on feminismin läpitunkema akka, niin sanon sen verran, että lainaan miespuolisen filosofian tohtorin tekstiä.
Tämän haistoi jo ilman tätä analyysiakin, mutta hyvin puettu sanoiksi. Gradu oli siis juuri sellainen kuin tiedettiin heti alusta asti.
Jätkä uskoo nimettömään turautukseen. Varsinainen akateemikko siellä :D
Akateemisuus ei tainnut olla kriteeri tänne kirjoittelussa. Kuten on helppo todeta muista kommenteista.
Veikkaa että tällä palstalla ei ole käynyt yksikään maamme harvalukuisista akateemikoista. Ainakin toivon niin.
Miksi? Kyllä tekee hyvää akateemikonkin ns. jalkautua kansan pariin aina joskus.
Sinä taidat olla ainoa kiihottunut täällä.