Turun yliopistossa hylättiin intersektionaalista feminismiä kritisoinut gradu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kieltämättä kuulostaa että on mennyt pahasti sivuraiteille jos aiheena on seksirikokset japanissa ja gradussa kerrotaan transnaisten tekemistä raiskauksista jenkkivankiloissa. Olen itsekin ns vanhan liiton feministi joita terffeiksikin kutsutaan, ja on hienoa että opiskelijat eivät purematta niele sitä postmodernia liberaalifeminismiä mikä on tutkimuksessa vallalla, mutta kuulostaa siltä että kirjoittaja on lähtenyt laukalle omien mielipiteiden kanssa ja kirjoittanut graduun sen mikä olisi pitänyt avautua johonkin blogiin. Kiva että meni läpi kuitenkin lopulta ja on tuo sensuuripuhe huolestuttavaa.

Kannattaa lukea agricolaverkko.com -kirjoitus aiheesta.

Ari Helo on aatehistorian ja Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta, jonka nykyinen tutkimusprojekti käsittelee intersektionaalisen ajattelun paradigmaattisia oletuksia.

Miksi pitäisi gradua lukematta olettaa, että juuri Helo on se, joka näkee asian objektiivisesti ja kukaan muu ei?

Miksi pitäisi olettaa että ei ole? Sinulla ei ole anonyyminä tuonkaan vertaa uskottavuutta vaikka spämmitkin kuin heikkopäinen omaa kantaasi ketjussa että gradu oli (lukematta koska sitä ei ole missään luettavissa) pskaa. 

Älä jaksa. On ihan perusteltua miettiä, vaikuttaako Helon oma tutkimustyö hänen näkökulmaansa. On myös perusteltua miettiä, miksi juuri hän olisi oikeassa, ja useat kollegat väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tästä tulee vielä pitkä ja kiinnostava keskustelu.

En ole lukenut gradua, pelkästään aiheesta kirjoitetun lehtijutun. Siltä pohjalta näen tässä monta tasoa, ja näin ulkopuolelta kiinnostaisi tietää, millä niistä tasoista tämä keissi alun perin päätyi gradun hylkäykseen.

Gradu käsitteli poliittisesti ajankohtaista ja ristiriitaista aihepiiriä. Ok, tämä ei ole mitenkään tavatonta yliopistotutkimuksessa.

Opiskelija esitteli gradussa materiaalia, joka katukeskusteluissa voidaan tulkita vallalla olevan paradigman kritiikiksi. Ok, tämä on normaalia ja niin pitääkin toimia, ja silloin pitää noudattaa erityistä huolellisuutta, lähdekritiikkiä ja sekä tulkita että rakentaa kontekstia laajasti perustellen.

Perimmäinen kysymys lienee se, että hyllytettiinkö gradu siksi, että opiskelija esitti siinä omia mielipiteitään - mikä sellaisenaan ei ole gradun eli maisterin opinnäytteen tarkoitus?

Vai hyllytettiinkö se siksi, että opiskelija käytti aineistoa huonosti taustoittaen tai ns. tarkoitushakuisesti, mikä on huonoa tieteellistä käytäntöä, mutta tavallinen lähestymistapa opiskelijoilla ennen kuin pohjatyöt on tehty kunnolla ja lähestymistapaa on mietitty huolella ohjaajan kanssa? Tämä ei sinällään ole mikään hylkäysperuste -  yleensä ensimmäiset versiot graduista ovat argumentaatioltaan köykäisiä, ja ne hioutuvat viimeiseen asuunsa vuoropuhelussa ohjaajan kanssa. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi, että opiskelija ei suostu ottamaan palautetta ohjaajaltaan. Tämän tyylin tuotoksia on luettavissa runsaasti netin salaliitto- yms. palstoilta. Vertaisarvioituja lähteitä käytetään, mutta valikoivasti ja omia päämääriä tukien - nostetaan esiin unohdettu paperi 70-luvulta ja jätetään mainitsematta 3000 uudempaa ja laajemmin hyväksyttyä saman aiheen julkaisua.

Vai onko kerta kaikkiaan kysymys siitä, että opiskelijan omassa tutkimuksessaan havaitsemaa epämiellyttävää totuutta on haluttu sensuroida? Se olisi melkoinen jymypaukku. Olisi melko poikkeuksellista, että vesitiiviisti perusteltu vallitsevan paradigman vastainen löydös haluttaisiin lakaista maton alle. Yleensä sellaiset halutaan julkaista fanfaarein, koska ne tuovat tutkimusorganisaatiolle rahaa, mainetta ja kunniaa.

En usko sensuuriin. Gradussa oli käytetty lähteitä valikoidusti ja osa lähteistä oli laadullisesti huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itersektionaalista feminismiä opetetaan yliopiston kursseillakin. Tuskin siis hylätty aiheen takia, vaan käsittelyn.

Kyse oli intersektionaalisen feminismin kritiikistä.

"opiskelijaa uhattiin jo ohjausvaiheessa lopputyön hylkäämisellä, mikäli hän ei poistaisi työstään noin 45 sivun pituista kriittistä analyysia intersektionaalisen tutkimusajattelun perusteista"

Kritiikille eli ollut muut perustetta kuin gradun tekijän mielipide. En ole ennen nähnyt gradua jossa on 45-sivua tekstiä ilman lähdeviitteitä.

Siis, ehditkö jo lukea sen? Toisaalta graduissahan on erilaisia osioita. En tunne humanistisia tapoja mutta esimerkiksi muissa tieteissä voi olla gradun osana omaa pohdintaa, jossa ei varsinaisesti tarvita lähdeviitteitä. Johdanto on yleensä se varsinainen "kirjallisuuskatsaus" aiempaan tutkimukseen.

Tiedoksi sinulle ja muille, ettei tämä gradu liity humanistiseen tiedekuntaan tai humanistisiin tapoihin, mitä ne sitten ikinä ovatkaan.

Joo joo, se kerrottiin jo aiemmin ketjussa. Väärinymmärrys on ymmärrettävää. "Itä-Aasian tutkimus" kuuluu Turussa yhteiskuntatieteisiin mutta esim. Helsingin yliopistossa "Aasian tutkimus" onkin humanistisessa tiedekunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kieltämättä kuulostaa että on mennyt pahasti sivuraiteille jos aiheena on seksirikokset japanissa ja gradussa kerrotaan transnaisten tekemistä raiskauksista jenkkivankiloissa. Olen itsekin ns vanhan liiton feministi joita terffeiksikin kutsutaan, ja on hienoa että opiskelijat eivät purematta niele sitä postmodernia liberaalifeminismiä mikä on tutkimuksessa vallalla, mutta kuulostaa siltä että kirjoittaja on lähtenyt laukalle omien mielipiteiden kanssa ja kirjoittanut graduun sen mikä olisi pitänyt avautua johonkin blogiin. Kiva että meni läpi kuitenkin lopulta ja on tuo sensuuripuhe huolestuttavaa.

Kannattaa lukea agricolaverkko.com -kirjoitus aiheesta.

Ari Helo on aatehistorian ja Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta, jonka nykyinen tutkimusprojekti käsittelee intersektionaalisen ajattelun paradigmaattisia oletuksia.

Miksi pitäisi gradua lukematta olettaa, että juuri Helo on se, joka näkee asian objektiivisesti ja kukaan muu ei?

Miksi pitäisi olettaa että ei ole? Sinulla ei ole anonyyminä tuonkaan vertaa uskottavuutta vaikka spämmitkin kuin heikkopäinen omaa kantaasi ketjussa että gradu oli (lukematta koska sitä ei ole missään luettavissa) pskaa. 

Älä jaksa. On ihan perusteltua miettiä, vaikuttaako Helon oma tutkimustyö hänen näkökulmaansa. On myös perusteltua miettiä, miksi juuri hän olisi oikeassa, ja useat kollegat väärässä.

Helo on omasta mielestäni puolueellinen arvioimaan gradua. Toiseksi hän ohittaa gradun sisällön laadun heikkouden täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös juuri Turun yliopistosta annettu opintopisteitä jos osallistui johonkin räyhämielenosoitukseen? Ja noitatieteitäkin siellä vissiin opetetaan.

Taitaa olla yksi paskapesä koko laitos.

Noitatieteitä? 😂 Nyt keksit jo ihan omiasi.

Niitä "noitatieteitä" harjoitettiin Åbo Akademin puolella. Sukupuolentutkimuksen oppiaineen henkilökunta riiteli niin rankasti, että he yrittivät puhdistavaa new age -rituaalia. Homma oli lähtenyt käsistä, kun afr. tutkijalle oli esitetty väärä kysymys jossain illanvietossa.

Turun yliopisto ei liittynyt tähän pikku sattumukseen mitenkään.

Siellä oli suolakiderituaali pahojen henkien poistamiseksi ja afrikkalaiselta tutkijalta oli vaadittu tämän pronomineja. Åbo Akademin muunsukupuolinen tutkija esti apurahansa poisvetämisellä miesdokumentin esittämisen ja keskustelutilaisuuden. Transaktivistit vauhdissa. Sellaista tieteen ja mielipiteen ilmaisun vapautta Turussa.

Ja proffan  poika rettelöinnyt stadissa metrossa ilman lippua tarkastajien kanssa. Tästäkin tehtiin "hirvitävää rasismia" tapaus. 

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä tämä maailma on hauska. Olen elänyt n 60 vuotta. Minun nuoruudessani yliopistoissa(kin) jylläsi stallarismi, siis äkkiväärä vasemmistolaisuus, ja toisinajattelijoilla oli vaikeaa. Älymystö ihaili Neuvostoliittoa, mutta tavan ihmiset olivat maltillisempia - kävivät kyllä votkaturisteina vierailuilla ja kuuntelivat venäläisiä iskelmiä kyyneleet silmissä, mutta tuon muun menon kohdalla käännyttiin mieluummin lännen puoleen. 

Nyt? Yliopistot(kin) on valloittanut woke -kulttuuri, tuo amerikoista tänne tuotu ja Euroopan kontekstiin ympätty. Uusi Pyhä Lehmä ihaillusta USA:sta. Pakkoa mahtua kun on vihitty. Muldikuld ja woke ja int.sekt.feminismia kehiin vaikka mikä olisi. Vaikka naisien asema ja turvallisuus taantuisi, vaikka muutaman ihmisen takia joudutaan tekemään valtavia muutoksia, jotka pääosin ovat täysin hyödyttömiä ja erittäin kalliita (vrt ruotsin kielen osaamisen vaatimus suomalaisilta virkamiehiltä, se panostus ja raha mikä tähän koulutukseen on laitettu, ja sitten nämä suomenkieliset ruotsia puhuvat eivät kuitenkaan kelpaa ruotsinkielisille alueille töihin, koska heidän ruotsin kieleensä ei luoteta - tädää!). Toisinajattelijoilla taitaa olla nykyäänkin aika hankalaa. Mitä sanoo lopulta kansa? 

Mutta vakavasti. Alkaa olla tavallisella pulliaisella valinnat vähissä. Oikeistolaiset ovat konservatiiveja änkyröitä tai sitten yltiötalousliberaaleja, jotka myyvät ihan kaiken kansallisen omaisuuden jotakin pikkuisen tarjoavalle, ja luulevat sitten olevansa huikeita bisnesmiehiä. Hyötyvät akolaisvyöryistä ja aahanmuutoista ja tienaavat niillä, flirttailevat silti rzististen joukkojen kanssa. USA:ssa republikaanit ovat esim. venäjä-myönteisiä, ja ylipäänsä kaikki oikeistolaiset diktatuurit ovat kovassa huudossa arabimaista Brasiliaan, samoin änkyräuskonnollisuus - kuulostaa M. Atwoodin dystopialta, mutta on täyttä USA:ta.

Ja vasemmisto? Hah. Hirttänyt itsensä näihin muoti-ideologeihin ja unohtanut täysin alkuperäisen aatteensa: tavallisen rahvaan puolustamisen. Toki vasemmistolaisuuteen on aina voimakkaasti kuulunut myös vähemmistöjen suojelu, mutta ei se koskaan ole ollut pääasia, eikä pitäisikään olla. Kyllä kaikki lähtee, hyvänen aika sentään, enemmistön eduista. Ruandassa vuosikausia suosittiin räikeästi vähemmistöä ja yhtenä päivänä tuo politiikka räjähti sen vähemmistön kasvoille, rumasti, brutaalisti, tappavasti. Nämä eivät ole vaarattomia, höpöhöpö-juttuja, vaan niillä voi olla esim. vaikkapa vähemmistöille hyvinkin vaarallisia seuraamuksia, jos muoti-ideologiat joutuvat vääriin ja osaamattomiin tai jopa vihamielisiin käsiin.

Ja kummatkin: niin äärioikeisto/konservatiivit kuin äärivasemmisto/liberalistit tuntuvat haluavat tukkia toisinajattelijoiden suut. Internetin ja somen piti olla demokratian kehto, nyt siitä on tullut kaikkea muuta:  yksittäisten ihmisten maalittamista ja nilkkimäistä kiusaamista ja tuhoamista, sensurointia, haukkumista ja herjaamista. 

Tulepa käväisemään meille Aalto-yliopistoon ja arvioimaan itse mitkä aatteet täällä jyllää, jos mitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kritisointi ei sopinut yliopiston noudattamaan poliittisesti korrektiin linjaan.

Poliittisesti korrekteja asioita, ilmiöitä yms ei saa kritisoida.

Toivottavasti gradun tekijä vie asian eteenpäin!

🤦🏼 Eli kaikkea paskaa saa julkaista tieteellisenä tutkimuksena? Gradu on pakko hyväksyä jos laittaa vain nimen paperiin? Missä on tieteellisen tutkimuksen laatu?

Pro gradu -tutkielma on olennainen osa maisterin tutkintoa. Se on yhtäältä opinnäyte ja oppimisen väline, toisaalta rajattuun aiheeseen kohdistuva tutkimus.

Opinnäyte on nimensä mukaisesti näyte siitä, että opiskelija pystyy suoriutumaan laajahkosta tutkimusprosessista itsenäisesti. Graduprosessi itsessään taas on oppimisen väline, jonka avulla opetellaan mm.

tietolähteiden löytämistä ja kriittistä hyödyntämistä

omien näkemysten ja lähteistä saadun tiedon yhdistämistä

erilaisten tutkimusmetodien käyttöä

käsitteiden määrittelyä ja luokittelujen tekemistä

selkeän, ymmärrettävän asiatyylin käyttöä

johtopäätösten tekemistä ja johdonmukaista asioiden käsittelyä

asioiden esittämistä helposti omaksuttavassa muodossa

kokonaisuuksien hallintaa

taitoa ja sitkeyttä selviytyä laajasta yhtäjaksoisesta tehtävästä

ajankäytön hallintaa ja itsekuria.

On huomattavasti vaativampaa tehdä gradu, jossa kyseenalaistaa (tietenkin perustellen) vallitsevat dogmit. Tällaisesta pitäisi saada parempi arvosana, kuin valmiin tekstin kopioinnista. Humanistiset tieteet eivät useinkaan perustu faktoihin, vaan ne ovat eri aikakausina vaihtelevia, eri tavoin perusteltuja mielipiteitä. Osoittaa opiskelijalta kypsyyttä, jos pystyy haastamaan tämän hetkiset mielipiteet. Graduhan on vain tieteellisen kirjoittamisen harjoitelma.

Kun en ole ko. gradua lukenut, niin en voi sanoa, mikä oli haastamisen laadullinen taso. Jos se kritiikki on jotain "femistit on tymiä", niin sitten ymmärrän hylkäyksen jotenkin, mutta tällaiseen ei ainkaan jutussa vedottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

intersektionaalista feminismi hyvänä asiana? Eli valkoinen ihminen pahottaa mielensä, kun tummaihoinen saa "rasistista" kohtelua, jota tummaihoinen ei pidä itse rasistisena, mutta onneksi intersektit sen hänelle kertovat.

Ei mene noin. Feminismi ajaa äänestysoikeutta naisille, mutta ei huomaa sitä että vankilassa olevalla ei ole äänioikeutta. Intersektionaallisessa feminismissä huomioitaisiin myös vankilassa olevien äänioikeus ja se otetaan mukaan.

Tämän hienon aatteen ja sen käytäntöön tuojien ongelma on seuraava: Ihmisen pitkä elämä on täynnä sattumia ja koettelemuksia, jotka eivät päälle päin näy tai ole pääteltävissä. Kuitenkin ihmisellä tulee olla oikeus tietynlaiseen yksityisyyteen, eli ts. olla pitämättä päällään t-paitaa, jossa lukee "olen insestistä toipuva uhri".

Yhtenä esimerkkinä kokonainen koululuokallinen 13 -vuotiaita poikia, joiden piti pyytää anteeksi luokan tytöiltä heidän mahdollisesti joku päivä kokemaansa häirintää.

Itse nuoren pojan äitinä, joka kärsii oppimisvaikeudesta ilman minkäänlaisia kodin ulkopuolisia tukitoimia, hieman vierastan ajatusta, että häneltä tulisi ottaa pois ja antaa jollekin toiselle, vain koska hän on valkoihoinen ja biologisesti sekä identiteetillisesti mies.

Nyt et ole tainnut ymmärtää intersektionaalista feminismiä ihan oikein. Se nimenomaan huomioi muutkin asiat kuin sukupuolen, esim. oppimisvaikeudet, vammaisuuden yms.

Olen ymmärtänyt sen varsin hyvin. Kuinka tämä aate huomioi sen, että se valkoihoinen, keski-ikäinen, etuoikeutettu mies saattaakin olla väkivaltaisen lapsuuden kokenut, estynyt ja traumatisoitunut?

Kuinka siis vältetään syrjintä jos vaikkapa poikani ei tule valituksi ensimmäiseen työpaikkaan heikkojen arvosanojen vuoksi, vaikka on hakijoista vaikkapa osaavin koodaaja? Tuleeko hänen avata työhaastattelussa niinkin yksityinen asia kuin neuropsykiatrinen diagnoosi ja myös saada olettaa, että haastattelija ymmärtää, ettei tämä ominaisuus millään lailla heikennä hänen taitojaan koodaajana (koska se on se asia johon syventyy 100% ja tarkkaavaisuuden ongelmat eivät tule silloin esille)? Entä jos työhön valitaankin vähemmän ansioitunut nainen tai mustaihoinen, koska heillä oli paremmat koulutodistukset tai koska yhtiössä ei ole vielä yhtään näkyvää vähemmistön edustajaa?

Ihan käytännössä, kuinka tämä positiivinen syrjintä toimii, niin, ettei tule vahingossa syrjineeksi "uhria"?

Sehän nimenomaan huomioi, tavallinen feminismi ei. Intersektionaalisuus nimenomaan tarkoittaa sitä että myös muu kuin sukupuoli pitää huomioida. Esimerkiksi oppimisvaikeudet on juuri sellainen seikka minkä vuoksi valkoinen heteromies voikin olla alisteisessa asemassa muihin nähden.

Tai vaikkapa itseni kohdalla työllistymistäni haittaavat ikä ja fyysinen vamma, ei asemaani tässä kohtaa auta että olen valkoinen ja hetero. Nämä "muut seikat" juuri kuuluvat intersektionaalisuuteen.

Suurin osa vouhottajista ei ymmärrä mitä intersektionaalisuus itseasiassa tarkoittaa. Sehän tosiaan tarkoittaa ,että myös muut tekijät kuin sukupuoli vaikuttaa asemaan yhteiskunnassa.

Miksi intersektionaalit esittävät tämän aivan uutena havaintona yhteiskuntatieteissä?

Mistä ajattelet, että se esitettäisiin jotenkin uutena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

intersektionaalista feminismi hyvänä asiana? Eli valkoinen ihminen pahottaa mielensä, kun tummaihoinen saa "rasistista" kohtelua, jota tummaihoinen ei pidä itse rasistisena, mutta onneksi intersektit sen hänelle kertovat.

Ei mene noin. Feminismi ajaa äänestysoikeutta naisille, mutta ei huomaa sitä että vankilassa olevalla ei ole äänioikeutta. Intersektionaallisessa feminismissä huomioitaisiin myös vankilassa olevien äänioikeus ja se otetaan mukaan.

Tämän hienon aatteen ja sen käytäntöön tuojien ongelma on seuraava: Ihmisen pitkä elämä on täynnä sattumia ja koettelemuksia, jotka eivät päälle päin näy tai ole pääteltävissä. Kuitenkin ihmisellä tulee olla oikeus tietynlaiseen yksityisyyteen, eli ts. olla pitämättä päällään t-paitaa, jossa lukee "olen insestistä toipuva uhri".

Yhtenä esimerkkinä kokonainen koululuokallinen 13 -vuotiaita poikia, joiden piti pyytää anteeksi luokan tytöiltä heidän mahdollisesti joku päivä kokemaansa häirintää.

Itse nuoren pojan äitinä, joka kärsii oppimisvaikeudesta ilman minkäänlaisia kodin ulkopuolisia tukitoimia, hieman vierastan ajatusta, että häneltä tulisi ottaa pois ja antaa jollekin toiselle, vain koska hän on valkoihoinen ja biologisesti sekä identiteetillisesti mies.

Nyt et ole tainnut ymmärtää intersektionaalista feminismiä ihan oikein. Se nimenomaan huomioi muutkin asiat kuin sukupuolen, esim. oppimisvaikeudet, vammaisuuden yms.

Olen ymmärtänyt sen varsin hyvin. Kuinka tämä aate huomioi sen, että se valkoihoinen, keski-ikäinen, etuoikeutettu mies saattaakin olla väkivaltaisen lapsuuden kokenut, estynyt ja traumatisoitunut?

Kuinka siis vältetään syrjintä jos vaikkapa poikani ei tule valituksi ensimmäiseen työpaikkaan heikkojen arvosanojen vuoksi, vaikka on hakijoista vaikkapa osaavin koodaaja? Tuleeko hänen avata työhaastattelussa niinkin yksityinen asia kuin neuropsykiatrinen diagnoosi ja myös saada olettaa, että haastattelija ymmärtää, ettei tämä ominaisuus millään lailla heikennä hänen taitojaan koodaajana (koska se on se asia johon syventyy 100% ja tarkkaavaisuuden ongelmat eivät tule silloin esille)? Entä jos työhön valitaankin vähemmän ansioitunut nainen tai mustaihoinen, koska heillä oli paremmat koulutodistukset tai koska yhtiössä ei ole vielä yhtään näkyvää vähemmistön edustajaa?

Ihan käytännössä, kuinka tämä positiivinen syrjintä toimii, niin, ettei tule vahingossa syrjineeksi "uhria"?

Sehän nimenomaan huomioi, tavallinen feminismi ei. Intersektionaalisuus nimenomaan tarkoittaa sitä että myös muu kuin sukupuoli pitää huomioida. Esimerkiksi oppimisvaikeudet on juuri sellainen seikka minkä vuoksi valkoinen heteromies voikin olla alisteisessa asemassa muihin nähden.

Tai vaikkapa itseni kohdalla työllistymistäni haittaavat ikä ja fyysinen vamma, ei asemaani tässä kohtaa auta että olen valkoinen ja hetero. Nämä "muut seikat" juuri kuuluvat intersektionaalisuuteen.

Ja edelleen käytännössä kuinka? Kun jo tiedämme, ettemme saa olettaa ihmisen sukupuolta ulkoisen olemuksen perusteella, kuinka voimme olettaa ihmisen aseman yhteiskunnassa hänen ihonvärinsä perusteella? Kuinka voimme olettaa nähdessämme Intialaisen näköisen kaverin joutuvan vartijan puhuttelemaksi tavaratalossa, että tässä profiloidaan rodun perusteella muutenkin heikommalla olevaa myymälävarkaaksi. Tosiasiassa puhutettava onkin voinut olla entisen NSN yhtiön toimitusjohtaja, Kuwaitissa rikkaaseen perheeseen syntynyt, Britanniassa opiskellut Rajeev Suri, jolle vartija huomautti märän sateenvarjon tuomisesta tavarataloon.

Tiedämme jo, että suomalaisessa koulussa kokeen arvosana on matalampi jos se palautetaan pojan nimellä kuin tytön. Kuinka tällainen "positiivinen syrjintä" huomioi oppimisvaikeuksista kärsivät pojat?

Tällaisia ne tutkimuskysymykset juuri on. Keitä pitäisi tai pitääkö ollenkaan syrjiä positiivisesti. Intersektionaallista feminismiä kritisoitaessa jotenkin kummallisesti puhutaan vain ihonväristä vaikka on kyse paljon muustakin. Kyllähän siinä nimenomaan tunnistetaan se että vaikkapa rikas värillinen Saudi on todennäköisesti paljon paremmassa asemassa kuin joku valkoinen koulupudokas.

niin minä kysyn nyt sinulta kuinka mediassa, puolueiden sisällä, rikostutkinnassa, käsitellään vaikkapa asiattomia, herjaavia,  puheita jos ne esittää suomalaisessa lääkäriperheessä kasvanut naispuolinen kaupunginvaltuutettu (Fatim Diarra) vs suomalainen naispuolinen lääkäri tai miespuolinen kansanedustaja? Jutellaan sitten lisää sukupuolen ja ihonvärin huomioimisesta yhteiskunnallisessa asemassa ja ns positiivisessa syrjinnässä yli muiden sosioekonomisten ja terveydellisten ym henkilökohtaisten tekijöiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

intersektionaalista feminismi hyvänä asiana? Eli valkoinen ihminen pahottaa mielensä, kun tummaihoinen saa "rasistista" kohtelua, jota tummaihoinen ei pidä itse rasistisena, mutta onneksi intersektit sen hänelle kertovat.

Ei mene noin. Feminismi ajaa äänestysoikeutta naisille, mutta ei huomaa sitä että vankilassa olevalla ei ole äänioikeutta. Intersektionaallisessa feminismissä huomioitaisiin myös vankilassa olevien äänioikeus ja se otetaan mukaan.

Tämän hienon aatteen ja sen käytäntöön tuojien ongelma on seuraava: Ihmisen pitkä elämä on täynnä sattumia ja koettelemuksia, jotka eivät päälle päin näy tai ole pääteltävissä. Kuitenkin ihmisellä tulee olla oikeus tietynlaiseen yksityisyyteen, eli ts. olla pitämättä päällään t-paitaa, jossa lukee "olen insestistä toipuva uhri".

Yhtenä esimerkkinä kokonainen koululuokallinen 13 -vuotiaita poikia, joiden piti pyytää anteeksi luokan tytöiltä heidän mahdollisesti joku päivä kokemaansa häirintää.

Itse nuoren pojan äitinä, joka kärsii oppimisvaikeudesta ilman minkäänlaisia kodin ulkopuolisia tukitoimia, hieman vierastan ajatusta, että häneltä tulisi ottaa pois ja antaa jollekin toiselle, vain koska hän on valkoihoinen ja biologisesti sekä identiteetillisesti mies.

Nyt et ole tainnut ymmärtää intersektionaalista feminismiä ihan oikein. Se nimenomaan huomioi muutkin asiat kuin sukupuolen, esim. oppimisvaikeudet, vammaisuuden yms.

Olen ymmärtänyt sen varsin hyvin. Kuinka tämä aate huomioi sen, että se valkoihoinen, keski-ikäinen, etuoikeutettu mies saattaakin olla väkivaltaisen lapsuuden kokenut, estynyt ja traumatisoitunut?

Kuinka siis vältetään syrjintä jos vaikkapa poikani ei tule valituksi ensimmäiseen työpaikkaan heikkojen arvosanojen vuoksi, vaikka on hakijoista vaikkapa osaavin koodaaja? Tuleeko hänen avata työhaastattelussa niinkin yksityinen asia kuin neuropsykiatrinen diagnoosi ja myös saada olettaa, että haastattelija ymmärtää, ettei tämä ominaisuus millään lailla heikennä hänen taitojaan koodaajana (koska se on se asia johon syventyy 100% ja tarkkaavaisuuden ongelmat eivät tule silloin esille)? Entä jos työhön valitaankin vähemmän ansioitunut nainen tai mustaihoinen, koska heillä oli paremmat koulutodistukset tai koska yhtiössä ei ole vielä yhtään näkyvää vähemmistön edustajaa?

Ihan käytännössä, kuinka tämä positiivinen syrjintä toimii, niin, ettei tule vahingossa syrjineeksi "uhria"?

Sehän nimenomaan huomioi, tavallinen feminismi ei. Intersektionaalisuus nimenomaan tarkoittaa sitä että myös muu kuin sukupuoli pitää huomioida. Esimerkiksi oppimisvaikeudet on juuri sellainen seikka minkä vuoksi valkoinen heteromies voikin olla alisteisessa asemassa muihin nähden.

Tai vaikkapa itseni kohdalla työllistymistäni haittaavat ikä ja fyysinen vamma, ei asemaani tässä kohtaa auta että olen valkoinen ja hetero. Nämä "muut seikat" juuri kuuluvat intersektionaalisuuteen.

Suurin osa vouhottajista ei ymmärrä mitä intersektionaalisuus itseasiassa tarkoittaa. Sehän tosiaan tarkoittaa ,että myös muut tekijät kuin sukupuoli vaikuttaa asemaan yhteiskunnassa.

Miksi intersektionaalit esittävät tämän aivan uutena havaintona yhteiskuntatieteissä?

Mistä ajattelet, että se esitettäisiin jotenkin uutena?

Osaatko vastata kysymykseen muuten kuin turhalla vastakysymyksellä?

Akateemista maailmaa politisoitumisesta arvostellut vasemmistoliberaali tutkija Helen Pluckrose kirjoitti laajan artikkelin siitä, mikä hänen mielestään intersektionaalisessa feminismissä on vialla. Aiemmin Pluckrose toteutti tutkijakollegoidensa kanssa hienostuneen huijauksen, jossa kolmikko sai läpi tekaistuja huuhaa-artikkeleita arvostettuihin tiedejulkaisuihin todistaakseen pointtinsa akatemian politisoitumisesta.

Tutkijat esittivät muun muassa, että miehiä pitäisi kouluttaa kuin koiria raiskauskulttuurien kitkemiseksi, valkoisten miesopiskelijoiden puheoikeus luokassa pitäisi kieltää ja heidät pitäisi pakottaa istumaan lattialla kahlittuina.

Pluckrosen mukaan intersektionaalisuuden kaltaista ajattelutapaa on aiemmin esiintynyt kollektiivisissa, hyvin konservatiivisissa kulttuureissa. Hänen mukaansa intersektionalismi on hyvin ulossulkeva aate, ja vahvasti vasemmistolainen ideologia. Intersektionalismi pohjautuu marxilaiseen Standpoint-teoriaan, jonka mukaan sorretun luokan näkökulma on puolueettomampi ja todenmukaisempi kuin muiden.

Monen kriitikon mukaan intersektionaalisuus hajottaa, ei yhdistä.

Tämä politiikan laji on toksinen. Sen sijaan, että se yrittäisi tasoittaa hierarkioita, lievittää väärinkäytöksiä ja saada aikaan ryhmien välistä solidaarisuutta, se vain kääntää hierarkiat toisinpäin. Intersektionaalisuus ei rakenna siltoja vaan hajottaa ihmiset entistä pienempiin ryhmiin. Se ajaa ihmiset toisiaan vastaan kilpailemaan siitä, kuka kärsii eniten sorrosta, kenellä on oikeus vaatia kunnioitusta ja katumuksenosoituksia muilta, kirjoittaa vasemmalle kallellaan oleva The Week.

Intersektionaalisuus typistää ihmiset ryhmiksi esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisuuden tai ihonvärin perusteella. Kyse on kollektiivisesta ideologiasta, jossa ihmisiä arvioidaan heidän toisarvoisten, synnynnäisten ominaisuuksiensa perusteella, joille he eivät mahda mitään.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/accf1118-1707-4237-8dd5-68b497823bfb

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

intersektionaalista feminismi hyvänä asiana? Eli valkoinen ihminen pahottaa mielensä, kun tummaihoinen saa "rasistista" kohtelua, jota tummaihoinen ei pidä itse rasistisena, mutta onneksi intersektit sen hänelle kertovat.

Ei mene noin. Feminismi ajaa äänestysoikeutta naisille, mutta ei huomaa sitä että vankilassa olevalla ei ole äänioikeutta. Intersektionaallisessa feminismissä huomioitaisiin myös vankilassa olevien äänioikeus ja se otetaan mukaan.

Tämän hienon aatteen ja sen käytäntöön tuojien ongelma on seuraava: Ihmisen pitkä elämä on täynnä sattumia ja koettelemuksia, jotka eivät päälle päin näy tai ole pääteltävissä. Kuitenkin ihmisellä tulee olla oikeus tietynlaiseen yksityisyyteen, eli ts. olla pitämättä päällään t-paitaa, jossa lukee "olen insestistä toipuva uhri".

Yhtenä esimerkkinä kokonainen koululuokallinen 13 -vuotiaita poikia, joiden piti pyytää anteeksi luokan tytöiltä heidän mahdollisesti joku päivä kokemaansa häirintää.

Itse nuoren pojan äitinä, joka kärsii oppimisvaikeudesta ilman minkäänlaisia kodin ulkopuolisia tukitoimia, hieman vierastan ajatusta, että häneltä tulisi ottaa pois ja antaa jollekin toiselle, vain koska hän on valkoihoinen ja biologisesti sekä identiteetillisesti mies.

Nyt et ole tainnut ymmärtää intersektionaalista feminismiä ihan oikein. Se nimenomaan huomioi muutkin asiat kuin sukupuolen, esim. oppimisvaikeudet, vammaisuuden yms.

Tässähän oppimisvaikeus on äidillä, koska tekstissä se sanotaan selvästi: "pojan äitinä, joka kärsii oppimisvaikeudesta..."

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a näillä tiedoin vaikea arvioida asiaa: voi olla että siellä on ollut joku woketuksen keskittymä mutta myös voi olla että joku netin ulinamies on kirjoittanut 45 sivua maga-manifestiaan projuunsa.

Molemmat olivat naisia, niin gradun tekijä kuin sen hylännyt ohjaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tästä tulee vielä pitkä ja kiinnostava keskustelu.

En ole lukenut gradua, pelkästään aiheesta kirjoitetun lehtijutun. Siltä pohjalta näen tässä monta tasoa, ja näin ulkopuolelta kiinnostaisi tietää, millä niistä tasoista tämä keissi alun perin päätyi gradun hylkäykseen.

Gradu käsitteli poliittisesti ajankohtaista ja ristiriitaista aihepiiriä. Ok, tämä ei ole mitenkään tavatonta yliopistotutkimuksessa.

Opiskelija esitteli gradussa materiaalia, joka katukeskusteluissa voidaan tulkita vallalla olevan paradigman kritiikiksi. Ok, tämä on normaalia ja niin pitääkin toimia, ja silloin pitää noudattaa erityistä huolellisuutta, lähdekritiikkiä ja sekä tulkita että rakentaa kontekstia laajasti perustellen.

Perimmäinen kysymys lienee se, että hyllytettiinkö gradu siksi, että opiskelija esitti siinä omia mielipiteitään - mikä sellaisenaan ei ole gradun eli maisterin opinnäytteen tarkoitus?

Vai hyllytettiinkö se siksi, että opiskelija käytti aineistoa huonosti taustoittaen tai ns. tarkoitushakuisesti, mikä on huonoa tieteellistä käytäntöä, mutta tavallinen lähestymistapa opiskelijoilla ennen kuin pohjatyöt on tehty kunnolla ja lähestymistapaa on mietitty huolella ohjaajan kanssa? Tämä ei sinällään ole mikään hylkäysperuste -  yleensä ensimmäiset versiot graduista ovat argumentaatioltaan köykäisiä, ja ne hioutuvat viimeiseen asuunsa vuoropuhelussa ohjaajan kanssa. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi, että opiskelija ei suostu ottamaan palautetta ohjaajaltaan. Tämän tyylin tuotoksia on luettavissa runsaasti netin salaliitto- yms. palstoilta. Vertaisarvioituja lähteitä käytetään, mutta valikoivasti ja omia päämääriä tukien - nostetaan esiin unohdettu paperi 70-luvulta ja jätetään mainitsematta 3000 uudempaa ja laajemmin hyväksyttyä saman aiheen julkaisua.

Vai onko kerta kaikkiaan kysymys siitä, että opiskelijan omassa tutkimuksessaan havaitsemaa epämiellyttävää totuutta on haluttu sensuroida? Se olisi melkoinen jymypaukku. Olisi melko poikkeuksellista, että vesitiiviisti perusteltu vallitsevan paradigman vastainen löydös haluttaisiin lakaista maton alle. Yleensä sellaiset halutaan julkaista fanfaarein, koska ne tuovat tutkimusorganisaatiolle rahaa, mainetta ja kunniaa.

Ai että gradu-tason tutkimus saisi suurta julkisuutta ja muuttaisi vallitsevaa paradigmaa? Häh? Graduhan on opinnäytetyö, jonka jälkeen vasta opiskelija voi antautua tutkijaksi ja tehdä lisensiaattityön tai väitöskirjan suoraan. Ne ovat ammattilaisen tekemiä tutkimuksia, joilla voi olla jotain sanottavaa julkisuudessa. Vai voitko sanoa jonkin kuuluisan gradun, joka olisi muuttanut tieteenalansa paradigmaa? :D

No ei nyt ihan noin vähättelevää suhtautumista kannata ottaa. Graduntekijät ovat kuitenkin ihan ajattelevia aikuisia ihmisiä joilla on mahdollisuus löytää uusia näkökulmia asioihin. Gradut toki äärettömän harvoin keräävät mitään suurta julkisuutta edes tieteen piirissä, mutta jos joku näkökulma/ajatus/löydös on alunperin gradussa tai löydetään gradussa, niin se näkökulma/ajatus/löydös on silloin vapaata riistaa muulle tutkimukselle ja ko graduun on silloin viitattava oikeissakin tutkimuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kieltämättä kuulostaa että on mennyt pahasti sivuraiteille jos aiheena on seksirikokset japanissa ja gradussa kerrotaan transnaisten tekemistä raiskauksista jenkkivankiloissa. Olen itsekin ns vanhan liiton feministi joita terffeiksikin kutsutaan, ja on hienoa että opiskelijat eivät purematta niele sitä postmodernia liberaalifeminismiä mikä on tutkimuksessa vallalla, mutta kuulostaa siltä että kirjoittaja on lähtenyt laukalle omien mielipiteiden kanssa ja kirjoittanut graduun sen mikä olisi pitänyt avautua johonkin blogiin. Kiva että meni läpi kuitenkin lopulta ja on tuo sensuuripuhe huolestuttavaa.

Kannattaa lukea agricolaverkko.com -kirjoitus aiheesta.

Ari Helo on aatehistorian ja Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta, jonka nykyinen tutkimusprojekti käsittelee intersektionaalisen ajattelun paradigmaattisia oletuksia.

Miksi pitäisi gradua lukematta olettaa, että juuri Helo on se, joka näkee asian objektiivisesti ja kukaan muu ei?

Myös ainakin kolme muuta asiantuntijaa kannatti gradun hyväksymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

intersektionaalista feminismi hyvänä asiana? Eli valkoinen ihminen pahottaa mielensä, kun tummaihoinen saa "rasistista" kohtelua, jota tummaihoinen ei pidä itse rasistisena, mutta onneksi intersektit sen hänelle kertovat.

Ei mene noin. Feminismi ajaa äänestysoikeutta naisille, mutta ei huomaa sitä että vankilassa olevalla ei ole äänioikeutta. Intersektionaallisessa feminismissä huomioitaisiin myös vankilassa olevien äänioikeus ja se otetaan mukaan.

Tämän hienon aatteen ja sen käytäntöön tuojien ongelma on seuraava: Ihmisen pitkä elämä on täynnä sattumia ja koettelemuksia, jotka eivät päälle päin näy tai ole pääteltävissä. Kuitenkin ihmisellä tulee olla oikeus tietynlaiseen yksityisyyteen, eli ts. olla pitämättä päällään t-paitaa, jossa lukee "olen insestistä toipuva uhri".

Yhtenä esimerkkinä kokonainen koululuokallinen 13 -vuotiaita poikia, joiden piti pyytää anteeksi luokan tytöiltä heidän mahdollisesti joku päivä kokemaansa häirintää.

Itse nuoren pojan äitinä, joka kärsii oppimisvaikeudesta ilman minkäänlaisia kodin ulkopuolisia tukitoimia, hieman vierastan ajatusta, että häneltä tulisi ottaa pois ja antaa jollekin toiselle, vain koska hän on valkoihoinen ja biologisesti sekä identiteetillisesti mies.

Nyt et ole tainnut ymmärtää intersektionaalista feminismiä ihan oikein. Se nimenomaan huomioi muutkin asiat kuin sukupuolen, esim. oppimisvaikeudet, vammaisuuden yms.

Tässähän oppimisvaikeus on äidillä, koska tekstissä se sanotaan selvästi: "pojan äitinä, joka kärsii oppimisvaikeudesta..."

Odotinkin koska joku tarttuu tähän. Onnittelut ensimmäiselle, jolla työt ei haittaa jokaisen kommentin oikolukua oikeakielisyyden tarkastamiseksi. Loput sitten keskittyvät itse aiheen käsittelyyn ja nokkimisen sijasta asian ymmärtämiseen, monet itseni mukaan lukien työn ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tästä tulee vielä pitkä ja kiinnostava keskustelu.

En ole lukenut gradua, pelkästään aiheesta kirjoitetun lehtijutun. Siltä pohjalta näen tässä monta tasoa, ja näin ulkopuolelta kiinnostaisi tietää, millä niistä tasoista tämä keissi alun perin päätyi gradun hylkäykseen.

Gradu käsitteli poliittisesti ajankohtaista ja ristiriitaista aihepiiriä. Ok, tämä ei ole mitenkään tavatonta yliopistotutkimuksessa.

Opiskelija esitteli gradussa materiaalia, joka katukeskusteluissa voidaan tulkita vallalla olevan paradigman kritiikiksi. Ok, tämä on normaalia ja niin pitääkin toimia, ja silloin pitää noudattaa erityistä huolellisuutta, lähdekritiikkiä ja sekä tulkita että rakentaa kontekstia laajasti perustellen.

Perimmäinen kysymys lienee se, että hyllytettiinkö gradu siksi, että opiskelija esitti siinä omia mielipiteitään - mikä sellaisenaan ei ole gradun eli maisterin opinnäytteen tarkoitus?

Vai hyllytettiinkö se siksi, että opiskelija käytti aineistoa huonosti taustoittaen tai ns. tarkoitushakuisesti, mikä on huonoa tieteellistä käytäntöä, mutta tavallinen lähestymistapa opiskelijoilla ennen kuin pohjatyöt on tehty kunnolla ja lähestymistapaa on mietitty huolella ohjaajan kanssa? Tämä ei sinällään ole mikään hylkäysperuste -  yleensä ensimmäiset versiot graduista ovat argumentaatioltaan köykäisiä, ja ne hioutuvat viimeiseen asuunsa vuoropuhelussa ohjaajan kanssa. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi, että opiskelija ei suostu ottamaan palautetta ohjaajaltaan. Tämän tyylin tuotoksia on luettavissa runsaasti netin salaliitto- yms. palstoilta. Vertaisarvioituja lähteitä käytetään, mutta valikoivasti ja omia päämääriä tukien - nostetaan esiin unohdettu paperi 70-luvulta ja jätetään mainitsematta 3000 uudempaa ja laajemmin hyväksyttyä saman aiheen julkaisua.

Vai onko kerta kaikkiaan kysymys siitä, että opiskelijan omassa tutkimuksessaan havaitsemaa epämiellyttävää totuutta on haluttu sensuroida? Se olisi melkoinen jymypaukku. Olisi melko poikkeuksellista, että vesitiiviisti perusteltu vallitsevan paradigman vastainen löydös haluttaisiin lakaista maton alle. Yleensä sellaiset halutaan julkaista fanfaarein, koska ne tuovat tutkimusorganisaatiolle rahaa, mainetta ja kunniaa.

Ai että gradu-tason tutkimus saisi suurta julkisuutta ja muuttaisi vallitsevaa paradigmaa? Häh? Graduhan on opinnäytetyö, jonka jälkeen vasta opiskelija voi antautua tutkijaksi ja tehdä lisensiaattityön tai väitöskirjan suoraan. Ne ovat ammattilaisen tekemiä tutkimuksia, joilla voi olla jotain sanottavaa julkisuudessa. Vai voitko sanoa jonkin kuuluisan gradun, joka olisi muuttanut tieteenalansa paradigmaa? :D

Kyllä se on täysin mahdollista.

Hyvien gradujen löydökset julkaistaan lähes poikkeuksetta vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Tutkijakoulutukseen jatkavilla opiskelijoilla se on yleensä ensimmäinen meriitti. Tiede on oikeasti avointa. Kuka tahansa voi lähettää artikkelinsa tiedelehteen julkaisun toivossa, mutta vasta vertaisarvointi ja julkaisu tekee siitä tiedettä.

Gradu ei ole tieteellinen julkaisu, mutta ansiokkaasta gradututkimuksesta pitää voida saada aikaiseksi itsenäinen tieteellinen julkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kieltämättä kuulostaa että on mennyt pahasti sivuraiteille jos aiheena on seksirikokset japanissa ja gradussa kerrotaan transnaisten tekemistä raiskauksista jenkkivankiloissa. Olen itsekin ns vanhan liiton feministi joita terffeiksikin kutsutaan, ja on hienoa että opiskelijat eivät purematta niele sitä postmodernia liberaalifeminismiä mikä on tutkimuksessa vallalla, mutta kuulostaa siltä että kirjoittaja on lähtenyt laukalle omien mielipiteiden kanssa ja kirjoittanut graduun sen mikä olisi pitänyt avautua johonkin blogiin. Kiva että meni läpi kuitenkin lopulta ja on tuo sensuuripuhe huolestuttavaa.

Kannattaa lukea agricolaverkko.com -kirjoitus aiheesta.

Ari Helo on aatehistorian ja Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta, jonka nykyinen tutkimusprojekti käsittelee intersektionaalisen ajattelun paradigmaattisia oletuksia.

Miksi pitäisi gradua lukematta olettaa, että juuri Helo on se, joka näkee asian objektiivisesti ja kukaan muu ei?

Myös ainakin kolme muuta asiantuntijaa kannatti gradun hyväksymistä.

Mutta matalammalla arvosanalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tästä tulee vielä pitkä ja kiinnostava keskustelu.

En ole lukenut gradua, pelkästään aiheesta kirjoitetun lehtijutun. Siltä pohjalta näen tässä monta tasoa, ja näin ulkopuolelta kiinnostaisi tietää, millä niistä tasoista tämä keissi alun perin päätyi gradun hylkäykseen.

Gradu käsitteli poliittisesti ajankohtaista ja ristiriitaista aihepiiriä. Ok, tämä ei ole mitenkään tavatonta yliopistotutkimuksessa.

Opiskelija esitteli gradussa materiaalia, joka katukeskusteluissa voidaan tulkita vallalla olevan paradigman kritiikiksi. Ok, tämä on normaalia ja niin pitääkin toimia, ja silloin pitää noudattaa erityistä huolellisuutta, lähdekritiikkiä ja sekä tulkita että rakentaa kontekstia laajasti perustellen.

Perimmäinen kysymys lienee se, että hyllytettiinkö gradu siksi, että opiskelija esitti siinä omia mielipiteitään - mikä sellaisenaan ei ole gradun eli maisterin opinnäytteen tarkoitus?

Vai hyllytettiinkö se siksi, että opiskelija käytti aineistoa huonosti taustoittaen tai ns. tarkoitushakuisesti, mikä on huonoa tieteellistä käytäntöä, mutta tavallinen lähestymistapa opiskelijoilla ennen kuin pohjatyöt on tehty kunnolla ja lähestymistapaa on mietitty huolella ohjaajan kanssa? Tämä ei sinällään ole mikään hylkäysperuste -  yleensä ensimmäiset versiot graduista ovat argumentaatioltaan köykäisiä, ja ne hioutuvat viimeiseen asuunsa vuoropuhelussa ohjaajan kanssa. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi, että opiskelija ei suostu ottamaan palautetta ohjaajaltaan. Tämän tyylin tuotoksia on luettavissa runsaasti netin salaliitto- yms. palstoilta. Vertaisarvioituja lähteitä käytetään, mutta valikoivasti ja omia päämääriä tukien - nostetaan esiin unohdettu paperi 70-luvulta ja jätetään mainitsematta 3000 uudempaa ja laajemmin hyväksyttyä saman aiheen julkaisua.

Vai onko kerta kaikkiaan kysymys siitä, että opiskelijan omassa tutkimuksessaan havaitsemaa epämiellyttävää totuutta on haluttu sensuroida? Se olisi melkoinen jymypaukku. Olisi melko poikkeuksellista, että vesitiiviisti perusteltu vallitsevan paradigman vastainen löydös haluttaisiin lakaista maton alle. Yleensä sellaiset halutaan julkaista fanfaarein, koska ne tuovat tutkimusorganisaatiolle rahaa, mainetta ja kunniaa.

Ai että gradu-tason tutkimus saisi suurta julkisuutta ja muuttaisi vallitsevaa paradigmaa? Häh? Graduhan on opinnäytetyö, jonka jälkeen vasta opiskelija voi antautua tutkijaksi ja tehdä lisensiaattityön tai väitöskirjan suoraan. Ne ovat ammattilaisen tekemiä tutkimuksia, joilla voi olla jotain sanottavaa julkisuudessa. Vai voitko sanoa jonkin kuuluisan gradun, joka olisi muuttanut tieteenalansa paradigmaa? :D

No ei nyt ihan noin vähättelevää suhtautumista kannata ottaa. Graduntekijät ovat kuitenkin ihan ajattelevia aikuisia ihmisiä joilla on mahdollisuus löytää uusia näkökulmia asioihin. Gradut toki äärettömän harvoin keräävät mitään suurta julkisuutta edes tieteen piirissä, mutta jos joku näkökulma/ajatus/löydös on alunperin gradussa tai löydetään gradussa, niin se näkökulma/ajatus/löydös on silloin vapaata riistaa muulle tutkimukselle ja ko graduun on silloin viitattava oikeissakin tutkimuksissa.

Kommenttini oli tähdätty siihen, että ihmettelit miksi tällainen uraauurtava tutkimus on haluttu lakaista maton alle, tällä halusit vihjailla, että työ olisi ollut surkea ja siksi hylättiin. (Ymmärsinkö oikein päättelyketjusi?)

Etkö ole huomannut, että is-feministit ja woket suhtautuvat hyvin tunteenomaisesti kaikkeen. Luultavasti ohjaajan hermot eivät ole kestäneet hänen omaan maailmankuvaansa kohdistuvaa kritiikkiä. Loukkaantui. Turvallinen tila meni häneltä. Kaikkien edun nimissä tällainen opiskelija on pysäytettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalinen feminismi perustuu muiden vasemmistoaatteiden tapaan "lopputuloksen tasa-arvoon". Itse olen enemmän "mahdollisuuksien tasa-arvon" kannalla.

Esimerkki juoksukilpailu: 

Mahdollisuuksien tasa-arvo: kaikilla on mahdollisuus osallistua juoksukilpailuun tasavertaisesti. Osallistumista ei rajata. Nopein voittaa.

Lopputuloksen tasa-arvo: kaikilla pitää olla mahdollisuus voittaa juoksukilpailu. Jos olet huonossa kunnossa, sinulle annetaan lisää aikaa, etumatkaa, saat mennä mopolla tms. Osallistujat luokitellaan erilaisin perustein ryhmiin, joilla erilaiset helpotukset.

Mielestäni jälkimmäinen johtaa ihan älyvapaisiin juttuihin, eikä ole pitkällä aikajänteellä kovinkaan fiksua.

Et ole ehkä silloin sisäistänyt sitä tosiasiaa, että kyseessä ei ole varsinaisesti kilpailu, jos tosiasiallisesti suurimmalla osalla osallistujista ei ole minkäänlaista mahdollisuutta voittaa. Yhteiskuntatasolla tämä tuhoaa kaikenlaisen solidaarisuuden, koheesion ja yhteishengen. 'Kisan' saattaa voittaa ominaisuuksiltaan paras yksilö, mutta ne lähtökohtaisesti häviämään tuomitut valtavana enemmistönä kyllä tuhoavat voittajan tavalla tai toisella, jos kokevat itsensä samanarvoisiksi ihmisiksi kuin tuo 'voittaja'.

En tosiaan ymmärrä yhtään mitä koitat sanoa. Mutta tämä on ero vasemmistolaisittain ajattelevan ja minun välillä. "Häviämään tuomitut" ja "tuhoavat", ei minulle liity mitenkään mahdollisuuksien tasa-arvoon. Jos Gambiasta tulee Suomeen heppu, jonka osallistumista juoksuun ei estetä (vaikka siksi, että on musta) ja hän voittaa koska sattuu olemaan ylivoimainen. Niin miksi kokisin olevani tuomittu häviämään ja haluaisin tuhota hänet`? 

Teillä vasemmistolaisilla on tuo tuhoaminen niin syvällä.

En ole vasemmistolainen lainkaan, enkä puhunut kirjaimellisesti urheilusta.