Olen tullut siihen tulokseen että 25-28 neliön yksiöt on aivan kamalia asua.
Muutin 3 vuotta sitten tuon kokoiseen yksiöön ja jos tänne ostaa vähänkin isomman huonekalun, esim. sohvan tai nojatuolin, niin koko huone näyttää jo ahtaalta. On tosi vaikea löytää siroja sopivia huonekaluja ja sommitella ne nätisti tilaan mitä pitäisi käyttää samaan aikaan makkarina, olohuoneena ja keittiönä. Siinä sitten yksi iso sohva maton keskellä ja vieraat tuijottaa suoraan lemuavaa keittiötä, tai sitten ikkunaa josta paistaa valo suoraan kasvoille. Järkevin ratkaisu olisi varmaan yksi leveä sänky ja vastapäätä televisio, mutta outoa olisi vieraat istuttaa aina oman sängyn ääreen. Sosiaalista elämää ei kehtaa enää viettää kun ketään ei voi kutsua kylään... Sitten aamulla kun heräät niin sinua tuijottaa takaisin aina sama seinä ja samat huonekalut. Järjestystä ei koskaan oikein voi muuttaa, koska ei ole mitään muuta ratkaisua miten sommitella huonekalut. Ja joo, minulla on jo "sirot" huonekalut, levein hylly on 70cm, siitä ei suorempaa ole, ja yksi hylly vain. Sänkykin on tällä hetkellä kapea.
Anteeksi, vaan mutta piti nyt avautua näistä Suomen 25-27 neliön yksiöistä. 34 neliön yksiö varmaan jo menettelee, mutta joku 26 neliötä mikä minulla on, niin huh huh. Ja ei, en omista edes paljon krääsää, ihmiset on aina sanoneet että eihän sulla oo paljon tavaraa yhtään. Tänne asuntoon ei vaan mahdu mitään vähän isompaa, kaikki huonekalut ja tavarat pitäisi olla pikkuriikkisiä, sellaisia missä pieni hiiri istuu. Kyllä olen tympääntynyt ja väsynyt....
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vaan miten tää on tullut sulle yllätyksenä? Noi on ihan itsemurhakoppeja, ei ihmisen elämää.
Työ, harrastukset, läheiset ja ystävät ei ole elämää?
Vierailija kirjoitti:
Parvisänky niin sen alle jää tilaa. Nukkuminen suoritetaan siellä korkealla.
Yleinen ratkaisu, mutta voi olla myös hankala. Parven alle jää vähän sellainen hämärä koppero. Sitten jos on sairas tai iäkkäämpi niin parvelle kiipeäminen ja sieltä alas kiipeäminen on hankalaa. Varsinkin öisin tai kiireessä voi tervekin töpeksiä. Eikä se katonrajassa nukkuminen ole kivaa.
Koti hiirelle minimi on 40m2, sellaiselle joka käy kotona lähinnä nukkumassa riittää nämä hiirenloukot (20-30m2).
Noi on kieltämättä ahtaita. Opiskelijat pystyvät asumaan noissa kopeissa, kun tilanne on väliaikainen.
Oon käynyt joskus kylässä parissa tosi pienessä yksiössä. Oikeasti niissä asunnoissa oli vain sänky ja telkkari ja yksi tuoli nurkassa. Ja siihen vielä helteiden auringonporotus. Huh! Toki eihän sitä tiedä miten asiat muuttuvat tulevaisuudessa. Jos vaikka onkin pakko muuttaa tuollaiseen pieneen yksiöön hintojen nousun takia. Ei voi tietää.
Itse asun nyt 45 neliön asunnossa. Makkari, tupakeittiö, kylppäri ja parveke. Ja näistäkin neliöistä olen todennut, että olisi liian ahdasta kahdelle.
On niissä panokorsuissa varmaan joitain hyviäkin puolia ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vaan miten tää on tullut sulle yllätyksenä? Noi on ihan itsemurhakoppeja, ei ihmisen elämää.
Ennen yksiöön muuttoa katselin netistä sisustuskuvia yksiöistä, ne näytti niin söpöiltä ja kotoisilta. Mutta todellisuus on eri...
Ne näyttävät söpöiltä ja kutsuvilta, koska ne on joku ammattilainen sisustuksella stailannut-mikset sinä kykene samaan? Ei ole rakettitiedettä eikä edes kallista jos on yhtään kädentaitoja tai mielikuvitusta.
vein huonekalut jo kotoa. Miksi ostaisin turhaan uudet. Ei se paremmaksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin viitisen vuotta 28 neliön yksiössä ja ainoa ongelma oli oikeastaan pieni kylpyhuone, jossa piti pesukone suojata suihkun ajaksi. Ja parveke puuttui.
Tuonne mahtui 120 senttiä leveä sänky, kirjahylly, johon ostin Lundian työpöydän, vuodesohva (joskus oli kavereita yötä) ja vanha kapea keittiönpöytä, jota sai jatkettua päistä, kun tuli vieraita. Oli jopa pieni vaatehuone. Keittokomerossa mulla oli pieni arkkupakastin.
Tuossa auttoi ehkä se, että talo oli vain kolmikerroksinen, ja kaikille oli siksi tosi isot häkkivarastot ja kylmäkomerotkin.
Harvoissa yksiöissä on parvekkeet ikävä kyllä. Mulla lasitettu parveke on käytössä vuodenaikojen säästä riippuen usein jopa 6 kk, on kuin erillinen huone lisää.
Jos ostaa tai vuokraa yksiön, kannattaa todella kysellä noista kerrostalon säilytystiloista. Niitäkin on nykyään vähennetty. Meilläkään ei enää ole kylmäkomeroita.
Asun 30 neliössä. Sänky, työpöytä, lepotuoli, telkka, kirjahylly ja yöpöytä. Lattiaa ei paljon näy, käytännössä vain ohuen ohut kuja eteisestä pöydän ja sängyn luo. Mitään jumppaa tms. ei mahdu tekemään. Olohuoneessa ei mahdu edes lattialle makaamaan.
Keittiö on niin pieni, että jääkaapin ovi ottaa melkein vastapäiseen seinään kiinni.
Paikka kuhisee tuholaisia.
Ihan vtn parasta ikinä.
Minä asun 21 neliön miniyksiössä ja en voisi olla tyytyväisempi valintaani. Täällä minulla on kaikki mitä tarvitsen. Sänky missä nukkua, vaatekaappi, työpöytä mihin mahtuu läppäri ja asiakirjat sekä pieni pesuhuone suihkulla. On suorastaan helpottavaa kun ei tarvitse huolehtia ruuanlaitosta. Aamulla nappaan lähikuppilasta bagelin ja kahvin mukaan, lounaan syön työkavereiden kanssa ja illalla wolttaan mitä ikinä mieleen tuleekin. Tätä on oikea vapaus, kun ei koko elämä rajoitu kodin seiniin!
Puolensa, puolensa...Vähän siivottavaa, helppoa sanoa rajattomille tunkeilijoille ettei mahdu esim. yöksi tai hengailemaan muutenkaan, ekologista, minimalismi in kannustava. Miinuksena ajoittan iskevä kaustrofobia, silloin voi tosiaan lähteä vaikka lenkille ja kannuste on hunompaankin säähän;)
Maapallo ei kestäisi todellakaan kaikille niitä väh.100 neliön okt- kartanoita! Jo nyt tarvittaisiin lähes 4 maapalloa suomalaiseen ahneus -kerska-elämäntyyliin! Ja miettikää niiden tilallaan leveilevien tulevia lämmistyskustannuksiakin pian ainakin...Mukavaa villasukka-talvea siis vain itsellenne, itsemurhakopittelijat!
Ja ennemmin esim. väkivaltaisten ihmisten kanssa saman katon alla isoissa neliöissä vai omassa rauhassa ja turvassa vaikka koirankopin koisessakin yksiössä? Itse valitsen aina ennemmin jälkimmäisen!
miten moisessa 20-25 m2 kopissa pärjää kovalla helteellä varsinkin jos kadun varressa
🤢
Mä viihdyn hyvin tässä 20-neliön yksiössä. On kiva ja tilava parvi.
Vierailija kirjoitti:
Asun 30 neliössä. Sänky, työpöytä, lepotuoli, telkka, kirjahylly ja yöpöytä. Lattiaa ei paljon näy, käytännössä vain ohuen ohut kuja eteisestä pöydän ja sängyn luo. Mitään jumppaa tms. ei mahdu tekemään. Olohuoneessa ei mahdu edes lattialle makaamaan.
Keittiö on niin pieni, että jääkaapin ovi ottaa melkein vastapäiseen seinään kiinni.
Paikka kuhisee tuholaisia.
Ihan vtn parasta ikinä.
Sulla on varmaan 20 neliötä. Kyllä 30 neliöön mahtuu jo kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Minä asun 21 neliön miniyksiössä ja en voisi olla tyytyväisempi valintaani. Täällä minulla on kaikki mitä tarvitsen. Sänky missä nukkua, vaatekaappi, työpöytä mihin mahtuu läppäri ja asiakirjat sekä pieni pesuhuone suihkulla. On suorastaan helpottavaa kun ei tarvitse huolehtia ruuanlaitosta. Aamulla nappaan lähikuppilasta bagelin ja kahvin mukaan, lounaan syön työkavereiden kanssa ja illalla wolttaan mitä ikinä mieleen tuleekin. Tätä on oikea vapaus, kun ei koko elämä rajoitu kodin seiniin!
Ihan kiva ja varmasti sopii tuohon elämäntapaan ihan ok. Aika paljon tosin kulutat rahaa päivittäin ruokaan ja juomiin, mutta ilmeisesti sinulla on hyvät tulot joten mikäs siinä.
Helposti kun tuollaisella elämäntavalla kuluttaa sellaisen 15-25 euroa/päivä, eli 21.5 X 15-25eur. Sinulla kuluu siis sellainen 322-537 euroa/kk työpäivien sapuskoihin + varmaan silti kotiin pitää jotain myös hankkia.
70-luvun yksiöt n. 27 neliötä, olivat erittäin toimivia. Pieni keittokomero, komerot eteisen ja alkovin välissä, pitkä ehjä seinä olohuoneessa. Hyvin sai kalustettua, ilman, että tarvi keittiön käryjä tuijotella.
Oman asuinhistoriani perusteella väitän, että 45-55m2 on optimaalinen asunnon koko, siis yhdelle hengelle + lisäksi pitää olla parveke tai piha. Ei ahdista, mutta ei toisaalta ole turhaakaan tilaa.
Jossain 33-35m2 välillä menee siedettävän asumisen kipukynnys yhdellä hengellä. Sitä pienempään tilaan ei enää saa millään rakennettua järkevää pohjaratkaisua, ellei kyseessä sitten ole 3.5-4.0 metrin huonekorkeudella varustettu wanhan ajan talo, jolloin voi rakentaa kunnollisen nukkumaparven.