Olen tullut siihen tulokseen että 25-28 neliön yksiöt on aivan kamalia asua.
Muutin 3 vuotta sitten tuon kokoiseen yksiöön ja jos tänne ostaa vähänkin isomman huonekalun, esim. sohvan tai nojatuolin, niin koko huone näyttää jo ahtaalta. On tosi vaikea löytää siroja sopivia huonekaluja ja sommitella ne nätisti tilaan mitä pitäisi käyttää samaan aikaan makkarina, olohuoneena ja keittiönä. Siinä sitten yksi iso sohva maton keskellä ja vieraat tuijottaa suoraan lemuavaa keittiötä, tai sitten ikkunaa josta paistaa valo suoraan kasvoille. Järkevin ratkaisu olisi varmaan yksi leveä sänky ja vastapäätä televisio, mutta outoa olisi vieraat istuttaa aina oman sängyn ääreen. Sosiaalista elämää ei kehtaa enää viettää kun ketään ei voi kutsua kylään... Sitten aamulla kun heräät niin sinua tuijottaa takaisin aina sama seinä ja samat huonekalut. Järjestystä ei koskaan oikein voi muuttaa, koska ei ole mitään muuta ratkaisua miten sommitella huonekalut. Ja joo, minulla on jo "sirot" huonekalut, levein hylly on 70cm, siitä ei suorempaa ole, ja yksi hylly vain. Sänkykin on tällä hetkellä kapea.
Anteeksi, vaan mutta piti nyt avautua näistä Suomen 25-27 neliön yksiöistä. 34 neliön yksiö varmaan jo menettelee, mutta joku 26 neliötä mikä minulla on, niin huh huh. Ja ei, en omista edes paljon krääsää, ihmiset on aina sanoneet että eihän sulla oo paljon tavaraa yhtään. Tänne asuntoon ei vaan mahdu mitään vähän isompaa, kaikki huonekalut ja tavarat pitäisi olla pikkuriikkisiä, sellaisia missä pieni hiiri istuu. Kyllä olen tympääntynyt ja väsynyt....
Kommentit (95)
Kuvittelisi että ns. itsemurhayksiö toimii tehokkaana kannustimena opiskelulle ja työnteolle, jos haluaa parantaa elämän tilannettaan. Järkevämpää asua vähän kauempana keskustasta etenkin kun samalla rahalla saa isomman asunnon.
Noihin voi usein rakentaa parven, jossa voi nukkua kaksikin.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä on myynnissä 11 neliöinen yksiö 159k. Ostin ite omakotitalon jossa 70 m2 2 kerroksessa ja tontti 1800m2 päättyvän tien päässä pellon ja ison metsän välissä ja hinta oli 30k. turun keskustaan 16 km. elämä on valintoja.
Muutenhan tuo paikkasi on idylli, mutta aivan liian lähellä suomineidon persereikää, Turkua. Ilmankos oli noin halpa.
Eipä ne ole ihmisen asuntoja. Ennen sellassissa komeroissa asu piiat. Nyt niissä asuu maailman onnellisin kansa.
Kohda grynderit ja sijoittajat keksii, että kun tekee 12 neliöisiä kämppiä, niitä saa tulplasti samaan tilaan ja niistä saa isoimmat voitot. Pian meilläkin on alueita Hong Kongin malliin, missä asuntoihin ei mahdu yhtään muuta kuin pieni sänky.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelisi että ns. itsemurhayksiö toimii tehokkaana kannustimena opiskelulle ja työnteolle, jos haluaa parantaa elämän tilannettaan. Järkevämpää asua vähän kauempana keskustasta etenkin kun samalla rahalla saa isomman asunnon.
Jos on esim sinkku ihminen, mihin ihmeeseen tarvitsee isoa asuntoa?
Olen asunut 20 neliössä ja 300 neliössä, enkä tähän ikään ole ymmärtänyt että miten ihmeessä se asunnon pinta-ala vaikuttaa siihen haluatko vetää narun kaulaan vai et...
Mulla oli Helsingissä käyntejä varten jossakin vaiheessa oma 27 m2 yksiö keskustassa. Myin sen myöhemmin pois, kun käyttö väheni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelisi että ns. itsemurhayksiö toimii tehokkaana kannustimena opiskelulle ja työnteolle, jos haluaa parantaa elämän tilannettaan. Järkevämpää asua vähän kauempana keskustasta etenkin kun samalla rahalla saa isomman asunnon.
Jos on esim sinkku ihminen, mihin ihmeeseen tarvitsee isoa asuntoa?
Olen asunut 20 neliössä ja 300 neliössä, enkä tähän ikään ole ymmärtänyt että miten ihmeessä se asunnon pinta-ala vaikuttaa siihen haluatko vetää narun kaulaan vai et...
No jos haluaa köllötellä suurimman osan ajasta sängyssä niin varmaan yksiö on hyvä.
Ukko39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä on myynnissä 11 neliöinen yksiö 159k. Ostin ite omakotitalon jossa 70 m2 2 kerroksessa ja tontti 1800m2 päättyvän tien päässä pellon ja ison metsän välissä ja hinta oli 30k. turun keskustaan 16 km. elämä on valintoja.
Muutenhan tuo paikkasi on idylli, mutta aivan liian lähellä suomineidon persereikää, Turkua. Ilmankos oli noin halpa.
Naapuri joka asuu tossa 300 metrin päässä maksoi asunnostaan 350k. Tosin ne joutuu käymään töissä ja mä tässä heilun vuodesta toiseen työttömänä. Kumma juttu et ne ei oikein juttele mulle ku kävelen niitten ohi päivisin koiran kanssa. Vähän toi lyhennys mullakin painaa niskaan. 97€ kuukaudessa
Mulla on pitkä kokemus yksiöistä. Olen asunut ulkomailla vähän aikaa kämpässä joka oli jotain 6 neliömetriä, Suomessakin asuin pitkään opiskelija-asunnossa, joka oli 10 neliömetrin yksiö.
Vähäksi aikaa ja nuorena noi menee, etenkin jos viettää aikaa enimmäkseen muualla. Mutta kun alkaa aikuistua ja viettää enemmän aikaa kotona ja haluaa kutsua vieraitakin joskus, niin paras on 30-35 neliön kämppä.
Asun nyt 33 neliön asunnossa, jossa on tilava eteinen säilytyskaappeineen, ovi eteisen ja huoneen välissä, sekä erillinen pieni keittiö (oviaukko, ei ovea) sekä vielä pieni parveke. Kylppärikin on kohtuullisen kokoinen. Yksinasuvalle sopivan kokoinen.
Asunnon viihtyvyys riippuu koon lisäksi siitä minkälainen pohjapiirros on. Isommassakin yksiössä on ongelmallista, jos huoneessa on usealla seinällä ikkunaa, oviaukkoa tai muuta - silloin on vaikea sijoittaa isompia huonakaluja järkevällä tavalla.
Jollakin tavalla olisi hyvä että se keittotila olisi erillinen tai erotettavissa huoneesta jollakin tavalla. Jääkaapin pitäisi olla hiljainen, koska yksiössä nukkuu sen verran lähellä tuota vehjettä, ettei uni tule jos se on kovaääninen.
Kolmas tärkeä pointti on säilytystila. Mielummin käyttää sisäänrakennettuja yläkaappeja kuin että tavaran säilyttäminen jossain itse ostetuissa kaapeissa tai muissa huonekaluissa vie oleskelutilaa.
Tuuletus on monessa paikassa yksiön ongelma, koska läpivetoa ei saa. Kesällä etenkin hankala. Kannattaa tarkistaa että ikkunat saa kunnolla auki jos haluaa, ei vain jotain pieniä tuuletusikkunoita. Nythän rakennetaan jo sellaisia ikkunoita joita ei saa ollenkaan auki.
Parvisänky niin sen alle jää tilaa. Nukkuminen suoritetaan siellä korkealla.
Mä asuin viitisen vuotta 28 neliön yksiössä ja ainoa ongelma oli oikeastaan pieni kylpyhuone, jossa piti pesukone suojata suihkun ajaksi. Ja parveke puuttui.
Tuonne mahtui 120 senttiä leveä sänky, kirjahylly, johon ostin Lundian työpöydän, vuodesohva (joskus oli kavereita yötä) ja vanha kapea keittiönpöytä, jota sai jatkettua päistä, kun tuli vieraita. Oli jopa pieni vaatehuone. Keittokomerossa mulla oli pieni arkkupakastin.
Tuossa auttoi ehkä se, että talo oli vain kolmikerroksinen, ja kaikille oli siksi tosi isot häkkivarastot ja kylmäkomerotkin.
Vierailija kirjoitti:
Muutin 3 vuotta sitten tuon kokoiseen yksiöön ja jos tänne ostaa vähänkin isomman huonekalun, esim. sohvan tai nojatuolin, niin koko huone näyttää jo ahtaalta. On tosi vaikea löytää siroja sopivia huonekaluja ja sommitella ne nätisti tilaan mitä pitäisi käyttää samaan aikaan makkarina, olohuoneena ja keittiönä. Siinä sitten yksi iso sohva maton keskellä ja vieraat tuijottaa suoraan lemuavaa keittiötä, tai sitten ikkunaa josta paistaa valo suoraan kasvoille. Järkevin ratkaisu olisi varmaan yksi leveä sänky ja vastapäätä televisio, mutta outoa olisi vieraat istuttaa aina oman sängyn ääreen. Sosiaalista elämää ei kehtaa enää viettää kun ketään ei voi kutsua kylään... Sitten aamulla kun heräät niin sinua tuijottaa takaisin aina sama seinä ja samat huonekalut. Järjestystä ei koskaan oikein voi muuttaa, koska ei ole mitään muuta ratkaisua miten sommitella huonekalut. Ja joo, minulla on jo "sirot" huonekalut, levein hylly on 70cm, siitä ei suorempaa ole, ja yksi hylly vain. Sänkykin on tällä hetkellä kapea.
Anteeksi, vaan mutta piti nyt avautua näistä Suomen 25-27 neliön yksiöistä. 34 neliön yksiö varmaan jo menettelee, mutta joku 26 neliötä mikä minulla on, niin huh huh. Ja ei, en omista edes paljon krääsää, ihmiset on aina sanoneet että eihän sulla oo paljon tavaraa yhtään. Tänne asuntoon ei vaan mahdu mitään vähän isompaa, kaikki huonekalut ja tavarat pitäisi olla pikkuriikkisiä, sellaisia missä pieni hiiri istuu. Kyllä olen tympääntynyt ja väsynyt....
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 23 neliötä, samaistun. Tänne ei tosin mahdu edes sitä sohvaa. Ei tämä tunnu kodilta.
Ja menitte asumaan koirankoppin, koska
Minä asun 24 neliön yksiössä ja viihdyn täällä oikein hyvin. En tarvitse edes paljon tavaroita ja ne mitä minulla on mahtuvat tänne hyvin. Tässä on hyvänä puolena esimerkiksi se, että siivous onnistuu nopeasti ja että kun ei ole yhtään turhaa tavaraa, niin ne nykyiset tavarat pysyvät hyvin paikoillaan ja kun jokaisella tavaralla on oma paikkansa, niin ne eivät koskaan ole hukassa. Tiedän siis aina, että missä tavarat ovat kun tarvitsen jotain.
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt vielä mitä positiivista sun elämässä on.
ei tarvi itse maksaa vuokraa eikä muutakaan, kun sossu maksaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 23 neliötä, samaistun. Tänne ei tosin mahdu edes sitä sohvaa. Ei tämä tunnu kodilta.
Ja menitte asumaan koirankoppin, koska
Koska elän tämänhetkisten varojeni mukaan.
35 on ihan ok yksiön koko. Mahtui 2 hengen ruokapöytä, jenkkisänky, 3h sohva, piano, minikirjahylly ja kirjoituspöytä. Lisäksi oli sauna!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vaan miten tää on tullut sulle yllätyksenä? Noi on ihan itsemurhakoppeja, ei ihmisen elämää.
Ennen yksiöön muuttoa katselin netistä sisustuskuvia yksiöistä, ne näytti niin söpöiltä ja kotoisilta. Mutta todellisuus on eri...
Ne näyttävät söpöiltä ja kutsuvilta, koska ne on joku ammattilainen sisustuksella stailannut-mikset sinä kykene samaan? Ei ole rakettitiedettä eikä edes kallista jos on yhtään kädentaitoja tai mielikuvitusta.
Mulla on taas niin päin että pää hajoaisi jos meillä ramppaisi ihmisiä.
Oma äitinikin kävi meillä ensimmäisen kerran kun olin kolme vuotta asunut asunnossa. Häntä näen kyllä muualla viikoittain.
M40