Oikeastiko osa ei laita pikkukoululaisiaan lainkaan iltapäivätoimintaan?
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Samoin Iso-Britanniassa. Saksassa on kokopäiväkouluja (Hort), mikä siis tarkoittaa, että varsinaisen koulupäivän jälkeen on iltapäivätoimintaa. Siellä voi olla kuudenteen luokkaan asti. Saksassa on tarkoitus laajentaa järjestelmä koskemaan koko maata vuoteen 2030 mennessä.
Yhdysvalloissa on kätevästi myös lasten harrastukset koulun yhteydessä. Koulutuntien jälkeen alkavat sitten koululta ohjatut koripallotreenit tai vaikkapa miekkailu. Ei tarvitse vanhempien roudata lapsia ympäriinsä iltaisin kuten meillä toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?
Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.
Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.
Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.
Milloin tämä oli?
Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.
Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.
Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!
Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.
No on tässä asioita kyllä kieltämättä muuttunut. Silloin kasarilla joidenkin lasten äidit olivat kotirouvia ja katsoivat vähän lastensa kavereidenkin perään. Saattoivat jopa ruokkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Samoin Iso-Britanniassa. Saksassa on kokopäiväkouluja (Hort), mikä siis tarkoittaa, että varsinaisen koulupäivän jälkeen on iltapäivätoimintaa. Siellä voi olla kuudenteen luokkaan asti. Saksassa on tarkoitus laajentaa järjestelmä koskemaan koko maata vuoteen 2030 mennessä.
Milloinkahan nuo lapset ovat "vapaalla" jos koko ajan on ohjattua toimintaa?
Hesarin jutun mukaan harrastukset on monesti yhdistetty tuohon iltapäivätoimintaan. Samoin siellä tehdään läksyt. Ei se iltapäivätoiminta koulua ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Samoin Iso-Britanniassa. Saksassa on kokopäiväkouluja (Hort), mikä siis tarkoittaa, että varsinaisen koulupäivän jälkeen on iltapäivätoimintaa. Siellä voi olla kuudenteen luokkaan asti. Saksassa on tarkoitus laajentaa järjestelmä koskemaan koko maata vuoteen 2030 mennessä.
Yhdysvalloissa on kätevästi myös lasten harrastukset koulun yhteydessä. Koulutuntien jälkeen alkavat sitten koululta ohjatut koripallotreenit tai vaikkapa miekkailu. Ei tarvitse vanhempien roudata lapsia ympäriinsä iltaisin kuten meillä toimitaan.
Tuo toimii jos lapsi haluaa harrastaa niitä asioita joita koulu tarjoaa. Ei se tarjonta kuitenkaan ole ollenkaan sama kuin mitä illalla olevissa harrastuksissa on. Lisäksi tuossa on se että lapsen koko sosiaalinen piiri on koulussa eikä hänelle muodostu samalla tavalla eri kaveripiirejä harrastusten myötä kuten meillä. Tämä voi olla iso asia jos koulussa on vaikka kiusaamista. Kokopäiväkoulussa lapsi on sitten siinä samassa porukassa koko ajan, viihtyi tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Samoin Iso-Britanniassa. Saksassa on kokopäiväkouluja (Hort), mikä siis tarkoittaa, että varsinaisen koulupäivän jälkeen on iltapäivätoimintaa. Siellä voi olla kuudenteen luokkaan asti. Saksassa on tarkoitus laajentaa järjestelmä koskemaan koko maata vuoteen 2030 mennessä.
Yhdysvalloissa on kätevästi myös lasten harrastukset koulun yhteydessä. Koulutuntien jälkeen alkavat sitten koululta ohjatut koripallotreenit tai vaikkapa miekkailu. Ei tarvitse vanhempien roudata lapsia ympäriinsä iltaisin kuten meillä toimitaan.
Tuo toimii jos lapsi haluaa harrastaa niitä asioita joita koulu tarjoaa. Ei se tarjonta kuitenkaan ole ollenkaan sama kuin mitä illalla olevissa harrastuksissa on. Lisäksi tuossa on se että lapsen koko sosiaalinen piiri on koulussa eikä hänelle muodostu samalla tavalla eri kaveripiirejä harrastusten myötä kuten meillä. Tämä voi olla iso asia jos koulussa on vaikka kiusaamista. Kokopäiväkoulussa lapsi on sitten siinä samassa porukassa koko ajan, viihtyi tai ei.
Eiköhän se tarkonta esim. NYkin kouluissa ole moninkertainen mitä keskimääräisestä suomalaiskaupungista löytyy, jopa Helsinkiin nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Samoin Iso-Britanniassa. Saksassa on kokopäiväkouluja (Hort), mikä siis tarkoittaa, että varsinaisen koulupäivän jälkeen on iltapäivätoimintaa. Siellä voi olla kuudenteen luokkaan asti. Saksassa on tarkoitus laajentaa järjestelmä koskemaan koko maata vuoteen 2030 mennessä.
Milloinkahan nuo lapset ovat "vapaalla" jos koko ajan on ohjattua toimintaa?
Hesarin jutun mukaan harrastukset on monesti yhdistetty tuohon iltapäivätoimintaan. Samoin siellä tehdään läksyt. Ei se iltapäivätoiminta koulua ole.
Eivät kaikki lapset halua harrastaa. Osa kaipaa juuri sitä rauhallista olemista ja omatoimista puuhailua. Tai sitten haluaisi harrastaa jotain jota koulussa ei ole tarjolla.
Jos olet koulussa niin olet ohjatussa ja valvotussa ympäristössä jossa et saa tehdä mitä haluat joten et ole vapaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Ja näissä maissa asutaan sitten kolmekymppisiksi asti mamman helmoissa.
Niinkö!? Ei pidä myöskään paikkaansa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Samoin Iso-Britanniassa. Saksassa on kokopäiväkouluja (Hort), mikä siis tarkoittaa, että varsinaisen koulupäivän jälkeen on iltapäivätoimintaa. Siellä voi olla kuudenteen luokkaan asti. Saksassa on tarkoitus laajentaa järjestelmä koskemaan koko maata vuoteen 2030 mennessä.
Yhdysvalloissa on kätevästi myös lasten harrastukset koulun yhteydessä. Koulutuntien jälkeen alkavat sitten koululta ohjatut koripallotreenit tai vaikkapa miekkailu. Ei tarvitse vanhempien roudata lapsia ympäriinsä iltaisin kuten meillä toimitaan.
Tuo toimii jos lapsi haluaa harrastaa niitä asioita joita koulu tarjoaa. Ei se tarjonta kuitenkaan ole ollenkaan sama kuin mitä illalla olevissa harrastuksissa on. Lisäksi tuossa on se että lapsen koko sosiaalinen piiri on koulussa eikä hänelle muodostu samalla tavalla eri kaveripiirejä harrastusten myötä kuten meillä. Tämä voi olla iso asia jos koulussa on vaikka kiusaamista. Kokopäiväkoulussa lapsi on sitten siinä samassa porukassa koko ajan, viihtyi tai ei.
Eiköhän se tarkonta esim. NYkin kouluissa ole moninkertainen mitä keskimääräisestä suomalaiskaupungista löytyy, jopa Helsinkiin nähden.
No ei kyllä ole. Olen itse ollut amerikassa koulussa ja ainakin yhtään pienemmissä kouluissa se urheilu oli lähinnä koripallo, jenkkifutis, cheerleading tai osassa sitten yleisurheilu.
Väittäisin että jo keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa voi harrastaa käytännössä kymmeniä eri lajeja.
Laitoin, mutta pikkukoululaiseni ei viihtynyt siellä kauaa, ja halusi väkisillä olla mieluummin vaikka yksin kotona kuin siellä.
Usein kyllä kyläili kavereiden kanssa koulun jälkeen, eli melkein aina oli joku meillä tai lapsi jonkun kaverin luona.
Eli harvemmin oli kuitenkaan ihan yksin tai kauaa yksin, vaikka ei iltapäivätoiminnassa käynytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Samoin Iso-Britanniassa. Saksassa on kokopäiväkouluja (Hort), mikä siis tarkoittaa, että varsinaisen koulupäivän jälkeen on iltapäivätoimintaa. Siellä voi olla kuudenteen luokkaan asti. Saksassa on tarkoitus laajentaa järjestelmä koskemaan koko maata vuoteen 2030 mennessä.
Milloinkahan nuo lapset ovat "vapaalla" jos koko ajan on ohjattua toimintaa?
Hesarin jutun mukaan harrastukset on monesti yhdistetty tuohon iltapäivätoimintaan. Samoin siellä tehdään läksyt. Ei se iltapäivätoiminta koulua ole.
Eivät kaikki lapset halua harrastaa. Osa kaipaa juuri sitä rauhallista olemista ja omatoimista puuhailua. Tai sitten haluaisi harrastaa jotain jota koulussa ei ole tarjolla.
Jos olet koulussa niin olet ohjatussa ja valvotussa ympäristössä jossa et saa tehdä mitä haluat joten et ole vapaalla.
Mä luulen, että ei ole olemassa sellaista järjestelmää, joka aukottomasti ottaa huomioon kaikkien yksilöiden tarpeet. Kannattaa lukea juttu ja tutustua asiaan: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008854875.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?
Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.
Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.
Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.
Milloin tämä oli?
Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.
Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.
Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!
Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.
Kai ne selvisi kun pakko oli. Ei pärjääminen ole yhtä kun hyväksi oleminen. Paljon muutakin on ennen tehty kun ei muutakaan voitu ja lasten piti pärjätä, pystyi tai ei.
Me maksetaan ip-kerhosta melkein 300e kuussa. Ymmärrettävästi sellainen voi olla iso raha jollekin.
Lapsen itsetunto kasvaa huolenpidosta:
Huolehtiminen on suoraan yhteydessä lapsen itsetunnon kehitykseen. Kun lapsesta huolehditaan arjessa hyvin, hän kokee itsensä arvokkaaksi. Se kehittää itsetuntoa. Sen turvin hän kykenee aikuisena huolehtimaan itse itsestään ja läheisistään. Hän oppii luottamaan toisten ihmisten saatavuuteen, ja hän oppii sekä pärjäämään yksin että pyytämään apua silloin kun tarvitsee.
MLL:n sivuilta lainattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?
Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.
Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.
Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.
Milloin tämä oli?
Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.
Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.
Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!
Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.
No on tässä asioita kyllä kieltämättä muuttunut. Silloin kasarilla joidenkin lasten äidit olivat kotirouvia ja katsoivat vähän lastensa kavereidenkin perään. Saattoivat jopa ruokkia.
Joidenkin äidit TAI ISÄT ovat nykyäänkin kotona, joko hoitaen pienempiä lapsia, tai ollen etätöissä tai työttöminä. Ehkä jopa useammin kuin kasarilla, jolloin töitä oli tarjolla käytännössä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen itsetunto kasvaa huolenpidosta:
Huolehtiminen on suoraan yhteydessä lapsen itsetunnon kehitykseen. Kun lapsesta huolehditaan arjessa hyvin, hän kokee itsensä arvokkaaksi. Se kehittää itsetuntoa. Sen turvin hän kykenee aikuisena huolehtimaan itse itsestään ja läheisistään. Hän oppii luottamaan toisten ihmisten saatavuuteen, ja hän oppii sekä pärjäämään yksin että pyytämään apua silloin kun tarvitsee.
MLL:n sivuilta lainattu.
No iltapäiväkerho ei nyt tuohon asiaan liity millään tavalla. Se on säilytyspaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?
Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.
Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.
Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.
Milloin tämä oli?
Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.
Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.
Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!
Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.
Kai ne selvisi kun pakko oli. Ei pärjääminen ole yhtä kun hyväksi oleminen. Paljon muutakin on ennen tehty kun ei muutakaan voitu ja lasten piti pärjätä, pystyi tai ei.
Asiat voivat olla toisaalta hyväksi ja toisaalta ei. Yksin olo kyllä kehittää lapsen kykyä keksiä itselleen tekemistä ja yksinolon kestämistä. Joillekin se voi olla liikaa vaadittu mutta toisille ihan hyvä ja kehittävä kokemus.
Perheen tilanteet ja lapset ovat tietysti erilaisia.
Meillä on nyt ekan luokan aloittava, joka on ilmoitettu iltapäiväkerhoon. Lapsi on kyllä ihan reipas ja pärjäävä, mutten silti halua, että hän viettää arkisin tunteja yksinään.
Koulu loppuu klo 12-13, me ollaan usein kotona vasta 16.45. Kyllä siinä monta pitkää tuntia on.
Joskus marras-tammikuussa pimeää tulee jo kolmeen mennessä, en halua, että pelailee kännykällään tunteja yksin, vaikka kuinka pärjäisikin. En voi mitenkään olla varma, että saisi joka päivä tai edes useimmiten kaveria meille tai pääsisi itse kaverin luokse. En mä kavereiden kontolle voi varata lapsen iltapäiväohjelmaa.
Musta tuntuu mukavammalta ajatella, että lapsi kävelee muun porukan kanssa iltsuun, siellä on aikuisia, kavereita, voi tehdä läksyt, saa vähän välipalaa, pelailevat, leikkivät ja ulkoilevat.
Nähtäväksi sitten tietysti jää kuinka hyvin siellä viihtyy ja kuinka nopeasti alkaa se vinkuminen, että tulee mielummin suoraan kotiin, mutta aloitetaan nyt kuitenkin tällä.
Vanhempien lasten ( nyt jo parikymppisiä) homma toimi ainakin ihan hyvin ja takasi myös meille työrauhan, kun puhelin ei soinut iltapäivisin sen sata kertaa, kun lapsi soitteli milloin mistäkin. Ja olkoon kuinka reippaita ja pärjääviä nuo ekan luokan aloittavat, mutta aika pikkuisia ja keltanokkia ne ainakin vielä syksyllä ovat, kun isojen reppujensa kanssa taapertavat koulutietään. Kyllä ne vähän hoivaa ja peräänkatsomista ansaitsevat.
Hyvää ja turvallista alkavaa koulutietä kaikille uusille ekaluokkalaisille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Mun mielestä kyse ei ole siitä, pärjääkö lapsi. Meidän lapset ovat olleet noin eskari-ikäisestä tunnin pari yksin kotona silloin tällöin. En silti haluaisi, että he ovat joka arkipäivä yksikseen kotona. Ei taida maailmanlaajuisestikaan olla kovin yleistä.
Puhumattakaan siitä, miten ikävä sävy kirjoituksessasi on. On esim. ihan normaalia, että lapsella on erilaisia, absurdejakin pelkoja yksinoloon (tai mihin vain) liittyen. Ei "normaaliälyisyys" liity siihen mitenkään.
Minä ainakin nautin yksin kotona olemisesta ekaluokkalaisena. Toki jos lapsella ei ole kavereita ja on vain ripustautunut vanhempiinsa, voi surettaa olla yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Mistä näin päättelet?
Espanjassa lapset joutuvat olemaan paljonkin yksin kotona, kun vanhemmat tekevät pitkää päivää esim. hotelli- ja ravintola - alalla...Virallinen suositus 9-12 v ...pärjää jo omineen...Linkkiä tähän.
Me olemme asuneet Espanjassa ja kouluunkin piti saattaa koko alakoulun ajan ja tietysti hakea. Yläkouluun sai soviteltua yksin kulkemisen. Lapset eivät todellakaan saaneet olla yksin tai sitten käytäntö on muuttunut isosti.