Lue keskustelun säännöt.
Maaniviljelijöidöiden perhesuhteet
07.08.2022 |
Olen tapaillut nyt 1/2 vuotta miestä, jolla on maatila. Muuten mukava mies ja viihdyn hänen seurassaan, mutta hänen suhde vanhempiinsa on oudon tiivis. Asuvat samassa pihapiirissä, käy usein vanhemmillaan syömässä, isä tekee edelleen tilan töitä ym ym.
En tiedä. Mä oon muuttanut jo 16-vuotiaana lukion takia kaupunkiin (kasvoin maalla, mutta en maatilalla) ja itsenäistynyt... hirmu oudolta tuntuu noin tiivis suhde. Jotenkaan en osaa nähdä miestä aikuisena.
Väistänkö luodin jos nyt lähden... Vai onko tuo elämä jonkun mielestä normaalia aikuiselle?
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa
Voisitko nimetä esim. 5 sellaista vanhaa perinnettä, joista luopumalla kiire häviää esim. 120 lypsävän maitotilalla.
Perinteisistä työtavoista voi luopua ostamalla kahden miljoonan robotit lypsämiseen ja muutaman sadantuhannen rehuntekovälineet puhumattakaan puimurista ja nykyaikaisesta navetasta.
maksat vaan velkoja loppuelämäsi.
Jos sinulla on jo 120 lehmää, niin kyseessä on varmasti 2 robotin pihatto, eli nykyaikainen navetta (ja velkaa vähintään miljoona)
Puimurit ja rehuvehkeet monella on, mutta olen huomannut, että suuret tilat saattavat keskittyä lehmiin ja tilaavat muut työt yrittäjiltä.Eivät tilaa, koska niitä muita yrittäjiä ei enää ole. Jos on , niin sillä ainoalla poutaisella rehuntekoviikolla niillä on 15 muuta paikkaa, johon pitää ehtiä .
Ruiskutuksissa sama homma, varsinkin kun ne tehdään yöllä.
Perustelisitko alapeukuttaja mikä kommentissa vikana? Suositukset tehdään yöllä jolloin on vähemmän käyttäjiä liikkeellä. Minun puolestani voisi ottaa ruiskutusluvat pois jos ei tätä sääntöä noudata!
Alapeukut aiheutti tuo yötöitä puhuminen ikäänkuin te viljelijät olisitte ainoita maailmassa, jotka yötöitä ja pitkiä päiviä tekee.
Olen kurkkuani myöten täynnä tuota teidän itsekorostusta ja oman hännän nostamista. Ex-appivanhemnat oli tuota maata. Minun yötyöt, työmatkat, kiirejaksot ym. ei olleet mitään, toisin kuin toukotyöt, puinnit ja ruiskutus... Ne ne jotain yli normaalin työn.
Jos olisit lukenut viestin mihin vastasin niin kyse oli kuinka vaikea on saada urakointia ostettua tiettyihin töihin eli tässä oli kyse juuri päinvastaisesta. Viljelijä yrittää ostaa tiettyjä työtehtäviä ulkopuolelta, ettei kaikkea tarvitsisi itse tehdä. Ja se ruiskutus on tehtävä yöllä vaikka sinun mielipiteesi olisi mikä.
Miten eri asiasta? Siinähän tuotiin esiin, että ostaa ei voi, koska ketään ei saa tekemään. Eli juuri sitä oman korvaamattomuuden korostusta. Ja kyllä minä tiedän, että yöllä ruiskutetaan ja säänkin pitää olla sopiva.
Miten saat tuon asian kuulostamaan itsekorostukselta kun kyse on pakkoraosta, asiat jotka on tehtävä vaikka mikä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot lapsellinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa
Voisitko nimetä esim. 5 sellaista vanhaa perinnettä, joista luopumalla kiire häviää esim. 120 lypsävän maitotilalla.
Perinteisistä työtavoista voi luopua ostamalla kahden miljoonan robotit lypsämiseen ja muutaman sadantuhannen rehuntekovälineet puhumattakaan puimurista ja nykyaikaisesta navetasta.
maksat vaan velkoja loppuelämäsi.
Jos sinulla on jo 120 lehmää, niin kyseessä on varmasti 2 robotin pihatto, eli nykyaikainen navetta (ja velkaa vähintään miljoona)
Puimurit ja rehuvehkeet monella on, mutta olen huomannut, että suuret tilat saattavat keskittyä lehmiin ja tilaavat muut työt yrittäjiltä.Eivät tilaa, koska niitä muita yrittäjiä ei enää ole. Jos on , niin sillä ainoalla poutaisella rehuntekoviikolla niillä on 15 muuta paikkaa, johon pitää ehtiä .
Ruiskutuksissa sama homma, varsinkin kun ne tehdään yöllä.
Perustelisitko alapeukuttaja mikä kommentissa vikana? Suositukset tehdään yöllä jolloin on vähemmän käyttäjiä liikkeellä. Minun puolestani voisi ottaa ruiskutusluvat pois jos ei tätä sääntöä noudata!
Alapeukut aiheutti tuo yötöitä puhuminen ikäänkuin te viljelijät olisitte ainoita maailmassa, jotka yötöitä ja pitkiä päiviä tekee.
Olen kurkkuani myöten täynnä tuota teidän itsekorostusta ja oman hännän nostamista. Ex-appivanhemnat oli tuota maata. Minun yötyöt, työmatkat, kiirejaksot ym. ei olleet mitään, toisin kuin toukotyöt, puinnit ja ruiskutus... Ne ne jotain yli normaalin työn.
Jos olisit lukenut viestin mihin vastasin niin kyse oli kuinka vaikea on saada urakointia ostettua tiettyihin töihin eli tässä oli kyse juuri päinvastaisesta. Viljelijä yrittää ostaa tiettyjä työtehtäviä ulkopuolelta, ettei kaikkea tarvitsisi itse tehdä. Ja se ruiskutus on tehtävä yöllä vaikka sinun mielipiteesi olisi mikä.
Miten eri asiasta? Siinähän tuotiin esiin, että ostaa ei voi, koska ketään ei saa tekemään. Eli juuri sitä oman korvaamattomuuden korostusta. Ja kyllä minä tiedän, että yöllä ruiskutetaan ja säänkin pitää olla sopiva.
Miten saat tuon asian kuulostamaan itsekorostukselta kun kyse on pakkoraosta, asiat jotka on tehtävä vaikka mikä olisi.
Hyvin moni asia on tehtävä, vaikka mikä olisi. Luuletko, että te viljelijät olette ainoita, joilla on pakkorakoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Mun naispuolinen pikkuserkku asui avoliitossa maitotilaa pitävän maanjussin kanssa ja he saivat kaksi lasta. He erosivat viime vuoden lopulla ja lapset eivät ole tänä kesänä tavanneet isäänsä kertaakaan kun kuulemma isä on niin kiireinen maatilan töidensä kanssa, ettei ehdi tavata omia lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Meidän mökkitien varrella on maatila, mutta maanviljelijän perhe asuu kunnan keskustassa ja viljelijä käy töissä maatilalla. Tai oikeastaan tilalla on kaksi omistajaa ja yhteinen navetta. Kumpikaan ei siis asu tilalla. Tontilla olevassa asuinrakennuksessa majoittuvat lomittajat ja kausityöntekijät.
Tuohan on trendi. Se suurnavetta on "tehdas". Se voidaan rakentaa ihan muualle kuin kenenkään pihamaalle ja rakennetaankin. Omistajia on useita. Siirrytään isoihin yksikköihin, pienet tilat lopettavat, tuotanto kuitenkin kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Niinpä. Tuossa pitäisi hankkia itselle oma mökki tai muu, missä tehdä mielekkäitä asioita. Tilalla olisi vain Netflix,mitä katsoa. Sisustaa ei voisi, pihaa ei voisi laittaa... Tai tietysti vousi, mutta miksi niin tekisi. Oikeasti en keksi yhtään hyvää syytä muuttaa tilalle.
Tuohan on optimi! Sinulla oma mökkisi, isännällä oma talonsa. Molemmilla oma lupa, oma tupa. Eikä sinulle ole ongelma, jos isäntä nukkuu jonkun toisen kuin sinun vieressä.
Christiiina kirjoitti:
Mun naispuolinen pikkuserkku asui avoliitossa maitotilaa pitävän maanjussin kanssa ja he saivat kaksi lasta. He erosivat viime vuoden lopulla ja lapset eivät ole tänä kesänä tavanneet isäänsä kertaakaan kun kuulemma isä on niin kiireinen maatilan töidensä kanssa, ettei ehdi tavata omia lapsiaan.
Mun sisko erosi insinöörimiehestä maaliskuussa, lapset ei ole sen jälkeen nähneet isäänsä edes tämän kesälomalla, koska insinöörillä on niin kiirettä töittensä kanssa. Eli ei se ammatti, ihan riittää, että ei halua lapsia nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Niinpä. Tuossa pitäisi hankkia itselle oma mökki tai muu, missä tehdä mielekkäitä asioita. Tilalla olisi vain Netflix,mitä katsoa. Sisustaa ei voisi, pihaa ei voisi laittaa... Tai tietysti vousi, mutta miksi niin tekisi. Oikeasti en keksi yhtään hyvää syytä muuttaa tilalle.
Tuohan on optimi! Sinulla oma mökkisi, isännällä oma talonsa. Molemmilla oma lupa, oma tupa. Eikä sinulle ole ongelma, jos isäntä nukkuu jonkun toisen kuin sinun vieressä.
Minusta ei. Mieluummin mies, jonka kanssa on yhteinen piha ja makuuhuone. Ja jonka kanssa tehdä molemmille mielekkäitä asioita yhteiseksi hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.
Ei vaan sitä mieltä, että maanviljelijän kanssa ei kannata ryhtyä suhteeseen, koska 1) yhteinen koti maksaa puoli miljoonaa ja jos et siihen ryhdy, vaihtoehtosi on 2) elää toisen nurkissa.
Normaalin miehen kanssa saa yhteisen elämän ja pihan halvemmalla ja helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Aika moni isäntä on muualla opiskelemassa ja töissä ennen tilanpitoa. Meillä naapurin nykyinen isäntä oli Brysselissä melkein 10 vuotta ja palasi kotitilalle, samalla päättyi suhde silloisen avovaimon kanssa ja ennen kuin oli vuosi kulunut, oli tilalla uusi puoliso ja vauvakin. Ei kaikki karsasta maanviljelijöitä, vaikka miten ketjussa yritetään kertoa, että sellaista ei kannata puolisoksi ottaa.
Ai mistäkö suhdekiemurat tiedän: kyseessä on veljenpoika, joka opiskeli kauppakorkeassa rahoitus pääaineenaan ja silti palattuaan kotiin meni tilan töiden välissä äidin luokse syömään lounaan, koska se nyt yksinkertaisesti oli lean-menetelmälläkin tarkasteltuna järkevin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.
Tässä ketjussa farmari on sitä mieltä, että taloon tuleva nainen hoitaa pihat, ruuat, lapset ja muut siitä ilosta, että saa asua tilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.
Ei vaan sitä mieltä, että maanviljelijän kanssa ei kannata ryhtyä suhteeseen, koska 1) yhteinen koti maksaa puoli miljoonaa ja jos et siihen ryhdy, vaihtoehtosi on 2) elää toisen nurkissa.
Normaalin miehen kanssa saa yhteisen elämän ja pihan halvemmalla ja helpommalla.
Miksi oletat, että maanviljelijä ei ole normaali mies? Ja jos oikeasti haluaa määräysvallan talossa ja pihassa, niin kyllä silloin pitää lähteä siitä, että omistaa sen, missä haluaa itsenäisesti kaiken päättää. Kokeilepa sen tavallisen miehen kanssa, saako pihalla tehdä ihan mitä tahtoo vai onko silläkin miehellä jotain sanomista asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.
Tässä ketjussa farmari on sitä mieltä, että taloon tuleva nainen hoitaa pihat, ruuat, lapset ja muut siitä ilosta, että saa asua tilalla.
Itse asiassa tässä ketjussa aika moni on kertonut, että emäntä voi varsin hyvin mennä muualle töihin ja lapset hoitaa varhaiskasvatuksen ammattilaiset, lounaalla taas voi käydä vanhan pariskunnan puolella. Luet aikalailla valikoivasti tekstejä eli kävikö niin, että et saanutkaan komeaa pytinkiä ja isäntää, piti tyytyä betonikaksioon ja työttömään ajokorttinsa juoneeseen rekkakuskiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.
Ei vaan sitä mieltä, että maanviljelijän kanssa ei kannata ryhtyä suhteeseen, koska 1) yhteinen koti maksaa puoli miljoonaa ja jos et siihen ryhdy, vaihtoehtosi on 2) elää toisen nurkissa.
Normaalin miehen kanssa saa yhteisen elämän ja pihan halvemmalla ja helpommalla.
Miksi oletat, että maanviljelijä ei ole normaali mies? Ja jos oikeasti haluaa määräysvallan talossa ja pihassa, niin kyllä silloin pitää lähteä siitä, että omistaa sen, missä haluaa itsenäisesti kaiken päättää. Kokeilepa sen tavallisen miehen kanssa, saako pihalla tehdä ihan mitä tahtoo vai onko silläkin miehellä jotain sanomista asiaan.
Rautalangasta :ei minua kiinnosta tehdä pihatöitä vieraalla maalla eikä ostaa puolikasta maatilaa siksi, että saisin pihan. Puolikkaan kiinteistön haja-asutusalueella voin ostaa ja päättää yhdessä toisen omistajan kanssa, mitä sillä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.
Tässä ketjussa farmari on sitä mieltä, että taloon tuleva nainen hoitaa pihat, ruuat, lapset ja muut siitä ilosta, että saa asua tilalla.
Itse asiassa tässä ketjussa aika moni on kertonut, että emäntä voi varsin hyvin mennä muualle töihin ja lapset hoitaa varhaiskasvatuksen ammattilaiset, lounaalla taas voi käydä vanhan pariskunnan puolella. Luet aikalailla valikoivasti tekstejä eli kävikö niin, että et saanutkaan komeaa pytinkiä ja isäntää, piti tyytyä betonikaksioon ja työttömään ajokorttinsa juoneeseen rekkakuskiin?
Hyvä esimerkki siitä, miten tavoitelluksi kuvittelette oman elämänne. 😁
Pakko kommentoida ruuanlaittoon että meillä miehet tekee ruuan, on tehneet jo monta sukupolvea vaikka maanviljelijöitä olemme.
Niinpä. Tuossa pitäisi hankkia itselle oma mökki tai muu, missä tehdä mielekkäitä asioita. Tilalla olisi vain Netflix,mitä katsoa. Sisustaa ei voisi, pihaa ei voisi laittaa... Tai tietysti vousi, mutta miksi niin tekisi. Oikeasti en keksi yhtään hyvää syytä muuttaa tilalle.