Maaniviljelijöidöiden perhesuhteet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Karjatilalla on rehunteko ja puinti usein päällekäinkin.  Eläimet pitää hoitaa 365 pv vuodessa aamuin illoin. Kiireaikaan todella tehdään jopa 18 t/ vrk

Ambulanssissa tehdään 24 tunnin vuoroja. Ei siinä ehdi kotiin isännälle ruokaa laittamaan, olipa miten vaan puinnit ja rehunteko käynnissä.

Vapaapäiviä on siinä työssä

Joo ja se alkaa nukkumalla. Isäntä raapikoon ruokansa itse silloin kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Kannattakin siirtää tila tytölle, hän voi tuottaa sen perillisen tuomatta vaatimuksia esittävää siitoselukkaa taloon elätiksi ja pääsee se teidän arvokas sukupolvien perintö jatkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka on lypsykarjaa yhteensä n 300 kpl, niin ei työaika ole 16h, ei lähellekään. Valvontakamerat ja automatiikka hoitavat niin monet asiat, ettei koko aikaa tarvitse navetalla olla. Lypsyrobotit, automaattinen ruokinta jne edellyttävät valvontaa, mutta se onnistuu myös työhuoneesta käsin. Tietenkin yritetään olla paikalla poikimisen aikoina ja rehunteko vaatii kolmesti kesässä pitkiä päiviä, mutta ei kannata pelotella 16 tunnin päivillä. Ja yksi kokopäiväinen on ja kausityövoimaa tarvittaessa.

Jos lypysykarjaa on 300 ja siihen vasikat päälle, tilalla on kyllä jo joku apulainen töissä.

Kun siihen maatilan hoitoon kuuluu muutakin kuin se pelkkä lypsättäminen robotilla.

Peltojen hoito, heinänkorjuu, viljan korjuu, valtava hygienian ylläpito, rrolaosen määrän maatilan koneiden huolto ja hoito, kirjapito, rehun hankinta, ja niin edelleen.

Ei robotit pysty ihmistä korvaamaan.

Ja siinä robotti lypysyssäkin, pitää ne letkut asettaa lehmien utareisiin.

Maatilan hoito yrittäjänä on työtä 7/24.

Eläime myös sairastaa ja synnyttää eli poikii, mikä tarkoittaa että pitää eläintä täytyy vahtia ja tarkkailla läpi yön.

Ja silti pitää sen jälkeen nousta koneen selkään, ja lähteä pelolle tekemään tuorerehua eläimille.

Ei ihmistä tarvita robottilypsyssä. Kyllä se robotti hoitaa kaiken, pesee, laittaa letkut jne.

Mikä robotti osaa hakea ensikon lypsylle? Ei ainakaan Lely tai DeLaval, molemmissa tarvitaan ihmisiä avuksi samoin kuin tarkkailemaan nautojen terveyttä, yleistä vointia, sorkkien vaurioita jne. Robotti kyllä osaa lypsää ja se osaa pestä itsensä, mutta edelleen tarvitaan ihmistä varmistamassa, että kaikki toimii. Myös silloin, kun robotti ilmoittaa, että lypsy epäonnistui.

No tottakai normaalit askareet tehdään robottitilallakin aamuin illoin. Haetaan punaiset lypsyyn ja vahditaan poikineet/epäonnistuneet. Mutta ei siellä yötä päivää kenenkään tarvitse olla lypsimiä kiinnittämässä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.

Tämä! kuin olisi suurikin kunnia päästä asumaan heidän tilalleen ja tuottamaan perillinen heille. Haistakaa nyt home. On mulla omakin sukuperintö siirrettäväksi jos tahdon, ei mun tarvii teihin sopeutua.

Niin on monta ratkaisua kuin on maatilaa ja ihmisiä.

Meillä on oma tupa ja oma lupa. Jotta tämä saatiin, kävin alkuun muualla töissä kunnes appiukon lisäksi myös anoppi pääsi eläkkeelle. Onhan tässä monenlaista ollut. Varsinkin nyt kun he vanhenee . Appiukon perässä sais joku kulkea jatkuvasti; unohtelee asioita ja touhuaa kaikenlaista vaikka ois kielletty. Ja kieltämisestä ei tykkää. Hirvittää kun ei sen refleksit ym ole enää oikein Ok mutta eipä tuolle voi sanoa mitään. Ottaa nokkiinsa joka asiasta. Anoppi taas on ok mutta hän selvästi pitää kahden nuoremman lapsen puolia, autteli kun pystyi, nyt ei enää pysty. He saa asua ilmaiseksi tilalla mutta meillä on oma talo. Eli maksamme kahta taloa... ja asuntolainaa. Tuntuu vähän väärältä ratkaisulta nyt kun kaikki on kallista ja rahat ei riittäisi. Toisaalta en minä katkera ole. Eiköhän se elämä kuljeta meitä kaikkia siihen suuntaan kuin pitääkin.

Joskus mietin jos mies ottaa uuden vaimon. Sitten havahdun; mitä sitten... tuskin pääsee helpommalla, päinvastoin. Hankaluuksissa ovat kaikki. Suuret velat, syytinkiläisiä, muita perheenjäseniä jakamassa taloutta. Rehunteon aikaan 10 muuta kuin omaa miestä istahtaa ruokapöytään ja heidän jälkeen vielä muuta sukua. Siinä menee huonommalla kokilla sormi suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Niin on monta ratkaisua kuin on maatilaa ja ihmisiä.

Meillä on oma tupa ja oma lupa. Jotta tämä saatiin, kävin alkuun muualla töissä kunnes appiukon lisäksi myös anoppi pääsi eläkkeelle. Onhan tässä monenlaista ollut. Varsinkin nyt kun he vanhenee . Appiukon perässä sais joku kulkea jatkuvasti; unohtelee asioita ja touhuaa kaikenlaista vaikka ois kielletty. Ja kieltämisestä ei tykkää. Hirvittää kun ei sen refleksit ym ole enää oikein Ok mutta eipä tuolle voi sanoa mitään. Ottaa nokkiinsa joka asiasta. Anoppi taas on ok mutta hän selvästi pitää kahden nuoremman lapsen puolia, autteli kun pystyi, nyt ei enää pysty. He saa asua ilmaiseksi tilalla mutta meillä on oma talo. Eli maksamme kahta taloa... ja asuntolainaa. Tuntuu vähän väärältä ratkaisulta nyt kun kaikki on kallista ja rahat ei riittäisi. Toisaalta en minä katkera ole. Eiköhän se elämä kuljeta meitä kaikkia siihen suuntaan kuin pitääkin.

Joskus mietin jos mies ottaa uuden vaimon. Sitten havahdun; mitä sitten... tuskin pääsee helpommalla, päinvastoin. Hankaluuksissa ovat kaikki. Suuret velat, syytinkiläisiä, muita perheenjäseniä jakamassa taloutta. Rehunteon aikaan 10 muuta kuin omaa miestä istahtaa ruokapöytään ja heidän jälkeen vielä muuta sukua. Siinä menee huonommalla kokilla sormi suuhun.

Ikään kuin tuohon tilanteeseen olisi uusia vaimoja jonossa, mitä vaan ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.

Tämä! kuin olisi suurikin kunnia päästä asumaan heidän tilalleen ja tuottamaan perillinen heille. Haistakaa nyt home. On mulla omakin sukuperintö siirrettäväksi jos tahdon, ei mun tarvii teihin sopeutua.

Ei ole varmaan pyydettykään, eihän silloin voi tullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.

Tämä! kuin olisi suurikin kunnia päästä asumaan heidän tilalleen ja tuottamaan perillinen heille. Haistakaa nyt home. On mulla omakin sukuperintö siirrettäväksi jos tahdon, ei mun tarvii teihin sopeutua.

Ei ole varmaan pyydettykään, eihän silloin voi tullakaan.

Edrlljern suosittelen talon tytärtä seuraavaksi siitiselukaks. 😁

Eihän naisten tarvitse väistää luotia koskaan, miestä on riittänyt teini-ajoista lähtien, senkun vaan valkkaa tilanteeseen parhaimman tarjolla olevan. Maanviljelijä ansaitsee naisen joka ei kyseenalaista tämän motiivia tehdä raskasta työtään perheen kanssa. Oman perheen. Olet tietenkin jo nyt mustasukkainen kuviosta. Ota tinderistä se design-kuutiossa asuva bodaava partajätkä ja ajelkaa Bemarilla bulevardilla siiderille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.

Tämä! kuin olisi suurikin kunnia päästä asumaan heidän tilalleen ja tuottamaan perillinen heille. Haistakaa nyt home. On mulla omakin sukuperintö siirrettäväksi jos tahdon, ei mun tarvii teihin sopeutua.

Ei ole varmaan pyydettykään, eihän silloin voi tullakaan.

Totta, pitää tulla kutsu arvoisilta appivanhemmilta, jossa kelpuutetaan piiaksi ja perillisten synnyttäjäksi taloon. Tämä on kunnia jota me kaikki odotamme hattu kourassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Ei tuossa ole minun mielestä mitään liioittelua. Rehun teon aikaan mies lähti 5.30. navettaan, tuli klo. 8.30. aamupalalle ja vaihtoi vaatteet ja lähti pellolle. Tuli klo 16. navettaan. Lähti heti navetan jälkeen pellolle noin klo 18. tuli kotiin nukkumaan klo 01.

Minä siinä välissä kesälomallani olin lasten kanssa kotona, vein 3 kertaa päivässä porukalle eväät pellolle, kävin ostamassa varaosia koneisiin, olin siementäjän apuna navetassa, tein antibioottitestejä maidoista ja toki illalla ennen nukkumaan menoa kävin navetassa tarkastuksella että lehmillä on kaikki hyvin.

Siinä olet oikeassa, että aina ei ole näin kiire, mutta kyllä touko-syyskuun välinen aika on aikamoista tivolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa

Voisitko nimetä esim. 5 sellaista vanhaa perinnettä, joista luopumalla kiire häviää esim. 120 lypsävän maitotilalla.

Perinteisistä työtavoista voi luopua ostamalla kahden miljoonan robotit lypsämiseen ja muutaman sadantuhannen rehuntekovälineet puhumattakaan puimurista ja nykyaikaisesta navetasta.

maksat vaan velkoja loppuelämäsi.

Jos sinulla on jo 120 lehmää, niin kyseessä on varmasti 2 robotin pihatto, eli nykyaikainen navetta (ja velkaa vähintään miljoona)

Puimurit ja rehuvehkeet monella on, mutta olen huomannut, että suuret tilat saattavat keskittyä lehmiin ja tilaavat muut työt yrittäjiltä.

Eivät tilaa, koska niitä muita yrittäjiä ei enää ole. Jos on , niin sillä ainoalla poutaisella rehuntekoviikolla niillä on 15 muuta paikkaa, johon pitää ehtiä .

Täällä pohjois-pohjanmaan eteläosissa on monta kiireistä yrittäjää. Paikkakuntakohtaisia eroja varmasti on. Oma mieheni käy taas puimassa muillekin.

Ehkä sovit ennemmin sinne Kallion vegekahvilaan juomaan soijalattea. Jätä aikuisten työt aikuisille.

Minä tulin emännäksi suoraan enkä miniäksi 40 vuotta sitten.

Appivanhemmat asuivat tilalla 7 vuotta kunnes halusivat muuttaa keskustaan.

Olen käynyt työssä tilan ulkopuolella melkein koko ajan ja osallistunut tilan töihin ja keittänyt perheelle ruoan aina jossain välissä.

Toki mieskin on keittänyt kun on kerennyt.

Yhteen hiileen on puhallettu tilan ja perheen eduksi.

Nyt ollaan eläkkeellä mutta käyn edelleen silloin tällöin töissä kun pyydetään.

Ei ole vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni meni naimisiin maanviljelijän kanssa. Ystäväni käy töissä kaupungissa, ei osallistu tilan hommiin. Miehen vanhemmat rakensivat pienen talon järven rantaan n.5 kilometrin päähän.

Koska ystäväni ei omista tilasta mitään, pitää hän huolen, ettei myöskään käytä rahojaan talon remontteihin. Hänen oma asuntonsa on vuokrattuna ja hänellä on myös kesämökki.

Kai hän maksaa vuokraa puolisolleen?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sovit ennemmin sinne Kallion vegekahvilaan juomaan soijalattea. Jätä aikuisten työt aikuisille.

Öy hö ti Öy hö ti. Heitäpä vielä jotain kehäkolmosesta, hanhista ja kettutytöistä, niin saadaan lisää stereotypioita ja ennakkoluuloja peliin, moukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Ei tuossa ole minun mielestä mitään liioittelua. Rehun teon aikaan mies lähti 5.30. navettaan, tuli klo. 8.30. aamupalalle ja vaihtoi vaatteet ja lähti pellolle. Tuli klo 16. navettaan. Lähti heti navetan jälkeen pellolle noin klo 18. tuli kotiin nukkumaan klo 01.

Minä siinä välissä kesälomallani olin lasten kanssa kotona, vein 3 kertaa päivässä porukalle eväät pellolle, kävin ostamassa varaosia koneisiin, olin siementäjän apuna navetassa, tein antibioottitestejä maidoista ja toki illalla ennen nukkumaan menoa kävin navetassa tarkastuksella että lehmillä on kaikki hyvin.

Siinä olet oikeassa, että aina ei ole näin kiire, mutta kyllä touko-syyskuun välinen aika on aikamoista tivolia.

Mä oon kesät keikkarundilla kun on festarikausi mikä työllistää. Lapsi kulkee paremmin traktorissa isän mukana kuin bäkkärillå.

Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.

Vierailija kirjoitti:

Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.

Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.