Maaniviljelijöidöiden perhesuhteet

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida ruuanlaittoon että meillä miehet tekee ruuan, on tehneet jo monta sukupolvea vaikka maanviljelijöitä olemme.

Se on hieno asia. Mäkin tunnen viljelijän, joka laittaa ruuat ja hoiti lapset kotona vaimon tehdessä uraa.

Mutta on poikkeus, enemmän tunnen peräkammarinpoikia, jotka marssii pellolta valmiiseen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida ruuanlaittoon että meillä miehet tekee ruuan, on tehneet jo monta sukupolvea vaikka maanviljelijöitä olemme.

Se on hieno asia. Mäkin tunnen viljelijän, joka laittaa ruuat ja hoiti lapset kotona vaimon tehdessä uraa.

Mutta on poikkeus, enemmän tunnen peräkammarinpoikia, jotka marssii pellolta valmiiseen pöytään.

Kerropa nyt, mikä ihmeen järki siinä on, että samassa pihapiirissä samalta pellolta kotiinsa menevä vanhaisäntä voi syödä vaimon laittaman ruuan ja lähteä samantien töihin, mutta isäntä ei voi mennä samaan ruokapöytään, hänen tulee mennä kotiinsa, ottaa einesannos, lämmittää se ja lähteä töihin. Jo pelkästään sähkönsäästön kannalta olisi fiksumpaa mennä yhteiseen ruokapöytään, mutta se ei käy, koska miehen pitää syödä yksin, jos elää yksin.

Olen syntynyt vuonna 1983 maatalon tytöksi kahden sukupolven pihapiiriin. Siinä ei ole mitään idyllistä ja ap:n huoli on aito. Ja omaa elämää ei pääse rakentamaan maanviljelijä-puolison kanssa, kun kaikki elämänvalinnat on luotu lukkoon viimeistään sukupolvenvaihdoksen myötä. Maa määrittää ihan kaiken, eikä sitä voi verrata tavanomaiseen työpaikkaan. Ei siinä myöskään pysty itsenäistymään ja itsenäistymisen tarkoituskin väljähtyy kun on vain tarkoitus jatkaa vanhempien työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.

Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.

Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!

En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?

Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.

Tässä ketjussa farmari on sitä mieltä, että taloon tuleva nainen hoitaa pihat, ruuat, lapset ja muut siitä ilosta, että saa asua tilalla.

Itse asiassa tässä ketjussa aika moni on kertonut, että emäntä voi varsin hyvin mennä muualle töihin ja lapset hoitaa varhaiskasvatuksen ammattilaiset, lounaalla taas voi käydä vanhan pariskunnan puolella. Luet aikalailla valikoivasti tekstejä eli kävikö niin, että et saanutkaan komeaa pytinkiä ja isäntää, piti tyytyä betonikaksioon ja työttömään ajokorttinsa juoneeseen rekkakuskiin?

Hyvä esimerkki siitä, miten tavoitelluksi kuvittelette oman elämänne. 😁

Sinä et koskaan ole voinut edes kuvitella, millaista minun elämäni on merikapteenin kanssa, mutta se on kokonaan toinen tarina. Pidä juoppo rekkakuskisi, hän sopii sisustukseesi ja kukkarollesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.

Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.

Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.

Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.

Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?

Työpaikkalounaasta maksetaan.

Niin? Miten tuo liittyy tähän "Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii."

Tuossahan aika selkeästi kerrotaan, että aikuisen perustaito on huolehtia ruokansa itse eikä lounasruokala ole osoitus itsenäisestä ruuastahuolehtimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Maatilalla miniä on kuin lehmä, jonka pitää olla tuottelias, että saa elää.

Sellainen kaupungin kasvatin aivopieru tällä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.

Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.

Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!

En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?

Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.

Ei vaan sitä mieltä, että maanviljelijän kanssa ei kannata ryhtyä suhteeseen, koska 1) yhteinen koti maksaa puoli miljoonaa ja jos et siihen ryhdy, vaihtoehtosi on 2) elää toisen nurkissa.

Normaalin miehen kanssa saa yhteisen elämän ja pihan halvemmalla ja helpommalla.

Miksi oletat, että maanviljelijä ei ole normaali mies? Ja jos oikeasti haluaa määräysvallan talossa ja pihassa, niin kyllä silloin pitää lähteä siitä, että omistaa sen, missä haluaa itsenäisesti kaiken päättää. Kokeilepa sen tavallisen miehen kanssa, saako pihalla tehdä ihan mitä tahtoo vai onko silläkin miehellä jotain sanomista asiaan.

Rautalangasta :ei minua kiinnosta tehdä pihatöitä vieraalla maalla eikä ostaa puolikasta maatilaa siksi, että saisin pihan. Puolikkaan kiinteistön haja-asutusalueella voin ostaa ja päättää yhdessä toisen omistajan kanssa, mitä sillä tehdään.

Et kuitenkaan osannut vastata kysymykseen siitä, miksi maanviljelijä ei mielestäsi ole normaali mies. Ei kai ole muiden vika, että olet niin varaton, ettei sinulla ole rahaa maksaaksesi omaa pihaa maatilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida ruuanlaittoon että meillä miehet tekee ruuan, on tehneet jo monta sukupolvea vaikka maanviljelijöitä olemme.

Se on hieno asia. Mäkin tunnen viljelijän, joka laittaa ruuat ja hoiti lapset kotona vaimon tehdessä uraa.

Mutta on poikkeus, enemmän tunnen peräkammarinpoikia, jotka marssii pellolta valmiiseen pöytään.

Kerropa nyt, mikä ihmeen järki siinä on, että samassa pihapiirissä samalta pellolta kotiinsa menevä vanhaisäntä voi syödä vaimon laittaman ruuan ja lähteä samantien töihin, mutta isäntä ei voi mennä samaan ruokapöytään, hänen tulee mennä kotiinsa, ottaa einesannos, lämmittää se ja lähteä töihin. Jo pelkästään sähkönsäästön kannalta olisi fiksumpaa mennä yhteiseen ruokapöytään, mutta se ei käy, koska miehen pitää syödä yksin, jos elää yksin.

Koska vanha isäntä ja emäntä on perhe, johon aikuisen pojan ei kuulu enää kuulua.

Vai pitäisikö työssä käyvän miniän mennä työkaverilleen lounaalle , kun työkaverin mies on hoitovapaalla ja tekee vaimolleen ruuan? Samalla kertaahan siinä useampi syö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Yritähän jo tajuta, että maatilojen työt ovat yleensä raskaita ja siksi miehet hoitavat raskaimmat työt naisten keskittyessä kevyempiin, esim. kokkaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.

Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.

Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!

En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?

Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.

Ei vaan sitä mieltä, että maanviljelijän kanssa ei kannata ryhtyä suhteeseen, koska 1) yhteinen koti maksaa puoli miljoonaa ja jos et siihen ryhdy, vaihtoehtosi on 2) elää toisen nurkissa.

Normaalin miehen kanssa saa yhteisen elämän ja pihan halvemmalla ja helpommalla.

Miksi oletat, että maanviljelijä ei ole normaali mies? Ja jos oikeasti haluaa määräysvallan talossa ja pihassa, niin kyllä silloin pitää lähteä siitä, että omistaa sen, missä haluaa itsenäisesti kaiken päättää. Kokeilepa sen tavallisen miehen kanssa, saako pihalla tehdä ihan mitä tahtoo vai onko silläkin miehellä jotain sanomista asiaan.

Rautalangasta :ei minua kiinnosta tehdä pihatöitä vieraalla maalla eikä ostaa puolikasta maatilaa siksi, että saisin pihan. Puolikkaan kiinteistön haja-asutusalueella voin ostaa ja päättää yhdessä toisen omistajan kanssa, mitä sillä tehdään.

Et kuitenkaan osannut vastata kysymykseen siitä, miksi maanviljelijä ei mielestäsi ole normaali mies. Ei kai ole muiden vika, että olet niin varaton, ettei sinulla ole rahaa maksaaksesi omaa pihaa maatilalla.

Kas, yksi syy lisää olla pitämättä viljelijöistä. Varallisuudella öykkäröinti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Yritähän jo tajuta, että maatilojen työt ovat yleensä raskaita ja siksi miehet hoitavat raskaimmat työt naisten keskittyessä kevyempiin, esim. kokkaamiseen.

Ja naiset ei jää maalle, koska tekevät mieluummin töitä, joissa tarvitaan älyä.

Vierailija kirjoitti:

Oot lapsellinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa

Voisitko nimetä esim. 5 sellaista vanhaa perinnettä, joista luopumalla kiire häviää esim. 120 lypsävän maitotilalla.

Perinteisistä työtavoista voi luopua ostamalla kahden miljoonan robotit lypsämiseen ja muutaman sadantuhannen rehuntekovälineet puhumattakaan puimurista ja nykyaikaisesta navetasta.

maksat vaan velkoja loppuelämäsi.

Jos sinulla on jo 120 lehmää, niin kyseessä on varmasti 2 robotin pihatto, eli nykyaikainen navetta (ja velkaa vähintään miljoona)

Puimurit ja rehuvehkeet monella on, mutta olen huomannut, että suuret tilat saattavat keskittyä lehmiin ja tilaavat muut työt yrittäjiltä.

Eivät tilaa, koska niitä muita yrittäjiä ei enää ole. Jos on , niin sillä ainoalla poutaisella rehuntekoviikolla niillä on 15 muuta paikkaa, johon pitää ehtiä .

Ruiskutuksissa sama homma, varsinkin kun ne tehdään yöllä.

Perustelisitko alapeukuttaja mikä kommentissa vikana? Suositukset tehdään yöllä jolloin on vähemmän käyttäjiä liikkeellä. Minun puolestani voisi ottaa ruiskutusluvat pois jos ei tätä sääntöä noudata!

Alapeukut aiheutti tuo yötöitä puhuminen ikäänkuin te viljelijät olisitte ainoita maailmassa, jotka yötöitä ja pitkiä päiviä tekee.

Olen kurkkuani myöten täynnä tuota teidän itsekorostusta ja oman hännän nostamista. Ex-appivanhemnat oli tuota maata. Minun yötyöt, työmatkat, kiirejaksot ym. ei olleet mitään, toisin kuin toukotyöt, puinnit ja ruiskutus... Ne ne jotain yli normaalin työn.

Jos olisit lukenut viestin mihin vastasin niin kyse oli kuinka vaikea on saada urakointia ostettua tiettyihin töihin eli tässä oli kyse juuri päinvastaisesta. Viljelijä yrittää ostaa tiettyjä työtehtäviä ulkopuolelta, ettei kaikkea tarvitsisi itse tehdä. Ja se ruiskutus on tehtävä yöllä vaikka sinun mielipiteesi olisi mikä.

Miten eri asiasta? Siinähän tuotiin esiin, että ostaa ei voi, koska ketään ei saa tekemään. Eli juuri sitä oman korvaamattomuuden korostusta. Ja kyllä minä tiedän, että yöllä ruiskutetaan ja säänkin pitää olla sopiva.

Miten saat tuon asian kuulostamaan itsekorostukselta kun kyse on pakkoraosta, asiat jotka on tehtävä vaikka mikä olisi.

Hyvin moni asia on tehtävä, vaikka mikä olisi. Luuletko, että te viljelijät olette ainoita, joilla on pakkorakoja?

Tavallisella tallaajalla on vapaat illat, viikonloput ja lomat. He voivat käyttää joustoja, pekkasia, jne. Heidän tienestit ei kaadu rankkasateisiin, kuivuuteen, kylmään tai kuumaan. Elikot hoidetaan 24/7 ja lomaa pidetään jos saadaan lomittaja, mielellään osaava. Se ei ole brassailua jos yrittää perustella miksei voi lähteä kivalle viikonloppulomalle, risteilylle, paikalliseen bilettämään tmv.

Sinulla voi myös olla rankkaa töissä mutta saat ylityökorvauksen, viikkolepokorvauksen, teet joustoja sisälle eli saat vapaata, tai kenties vain kieltäydyt tekemästä ylitöitä kun sinulla on sitä muutakin elämää kuin työ. Maatalous on elämäntapa jota ei toteuteta kulloisenkin mielialan ja huvitustason mukaan. Jos ei huvita niin elikot kärsiin ekana, tilan saa paskottua hitaasti hivuttamalla tai vaikka juo puolison kera pikana pois alta.

Ap, katsohan tuota otsikkoasi. Normaalia ei ole se, että aikuinen ihminen ei osaa kirjoittaa. Kamalaa sontaa, ja itse kyselet "normaaliudesta". Huhhuh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Yritähän jo tajuta, että maatilojen työt ovat yleensä raskaita ja siksi miehet hoitavat raskaimmat työt naisten keskittyessä kevyempiin, esim. kokkaamiseen.

Ja naiset ei jää maalle, koska tekevät mieluummin töitä, joissa tarvitaan älyä.

Ja pitkiä kynsiä, tekoripsiä ja ankkahuulia. Lemmut ei belfieistä perusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Yritähän jo tajuta, että maatilojen työt ovat yleensä raskaita ja siksi miehet hoitavat raskaimmat työt naisten keskittyessä kevyempiin, esim. kokkaamiseen.

Ja naiset ei jää maalle, koska tekevät mieluummin töitä, joissa tarvitaan älyä.

Ja pitkiä kynsiä, tekoripsiä ja ankkahuulia. Lemmut ei belfieistä perusta.

Noo, jos tuo on sun naiskuvasi, oot tainut joutohetkinä peräkammarissa selata liikaa noita kuvia.

Meillä ainakin oli mies jo 30v. ja hoitanut tilaa anopin kanssa vähän pitempään.Appi vain oli.Onneksi muuttivat pois kun apen isä kuoli ,anteeksi.Ruvettiin todella pitämään sitten tilaa 5 vuotta ja sitten tuli eu.se pilasi kaiken.Ihme pelloista haettavat tuet tai viljavuustutkimukset tai muut paskat jota ei jaksanut enään kun metsät ja tila oli muutenkin velkana onneksi lopetettin jo 1999 kun tää homma on mennyt sairaaksi.Jos 30 vuotta viljelleillä tai tai lehmiä lypsäneiltä vaaditaan todistus koulutuksesta että saat tuet aivan naurettavaa.Mitä ne Suomea tukevat siellä EU:ssa tekevät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

No ei mene. Hyvin se naine voi ajaa traktoria ja korjata koneita 16 tuntia päivässä ja mies tekee ruuat. Ihan jokaisen oman osaamisen mukaan mennään. Hyvin voi maatilalta nainenkin lähteä aamulla klo 2 lumenauraukseen ja mies jää kotiin nukkumaan. Ei ole sukupuolikysymys.

Kyllä vain on paljolti sukupuolikysymys, sillä miehet ovat jo lähtökohtaisesti naisia vahvempia. Siksi on järkevintä, että mies hoitaa pääasiassa raskaimnat työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtaakka maatiloilla on niin järjetön, että onneksi sun miesystävä saa apua vanhemmiltaan. Ehkä luodin väistäminen on ihan molemminpuoleista, jos päätät jättää hänet:)

Vähän kyllä epäilen et kukaan nykynainen tohon kuvioon lähtis.

Mitä pahaa siinä olisi, jos vanhemmat ovat asiallisia ja mukavia ihmisiä ja heidän kanssaan voi tulla hyvin toimeen. Täytyykö appivanhempia automaattisesti inhota ja vältellä? Tämä nykynainen voi kuule sanoa, että lähtökohtaisesti pitää ihmisten seurasta ja läsnäolosta ja kokee rikkautena jos saa olla läheisissä ja hyvissä väleissä vaikka appivanhempiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin oli mies jo 30v. ja hoitanut tilaa anopin kanssa vähän pitempään.Appi vain oli.Onneksi muuttivat pois kun apen isä kuoli ,anteeksi.Ruvettiin todella pitämään sitten tilaa 5 vuotta ja sitten tuli eu.se pilasi kaiken.Ihme pelloista haettavat tuet tai viljavuustutkimukset tai muut paskat jota ei jaksanut enään kun metsät ja tila oli muutenkin velkana onneksi lopetettin jo 1999 kun tää homma on mennyt sairaaksi.Jos 30 vuotta viljelleillä tai tai lehmiä lypsäneiltä vaaditaan todistus koulutuksesta että saat tuet aivan naurettavaa.Mitä ne Suomea tukevat siellä EU:ssa tekevät?

Ei ihme ettei teiltä onnistunut, kun ei osata edes välilyöntiä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

"Maaniviljelijöidöiden" 🙄

Minä mietin kans että jotain sieniäkö se viljelee, tulevaisuuden mies, panostaa psilosybiinimarkkinoille. Kyllä niilläkin maaniseksi tulee.