Maaniviljelijöidöiden perhesuhteet

Jännä, että aloittaja pitää omaa muuttamistaan 16v. omilleen normaalina. Vaikka se ei sellaista ole.

Ehkä muiden elämäntilanteiden ihmettelyn sijasta kannattaisi reflektoida sitä omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa

Voisitko nimetä esim. 5 sellaista vanhaa perinnettä, joista luopumalla kiire häviää esim. 120 lypsävän maitotilalla.

Perinteisistä työtavoista voi luopua ostamalla kahden miljoonan robotit lypsämiseen ja muutaman sadantuhannen rehuntekovälineet puhumattakaan puimurista ja nykyaikaisesta navetasta.

maksat vaan velkoja loppuelämäsi.

Jos sinulla on jo 120 lehmää, niin kyseessä on varmasti 2 robotin pihatto, eli nykyaikainen navetta (ja velkaa vähintään miljoona)

Puimurit ja rehuvehkeet monella on, mutta olen huomannut, että suuret tilat saattavat keskittyä lehmiin ja tilaavat muut työt yrittäjiltä.

Eivät tilaa, koska niitä muita yrittäjiä ei enää ole. Jos on , niin sillä ainoalla poutaisella rehuntekoviikolla niillä on 15 muuta paikkaa, johon pitää ehtiä .

Ruiskutuksissa sama homma, varsinkin kun ne tehdään yöllä.

Perustelisitko alapeukuttaja mikä kommentissa vikana? Suositukset tehdään yöllä jolloin on vähemmän käyttäjiä liikkeellä. Minun puolestani voisi ottaa ruiskutusluvat pois jos ei tätä sääntöä noudata!

Alapeukut aiheutti tuo yötöitä puhuminen ikäänkuin te viljelijät olisitte ainoita maailmassa, jotka yötöitä ja pitkiä päiviä tekee.

Olen kurkkuani myöten täynnä tuota teidän itsekorostusta ja oman hännän nostamista. Ex-appivanhemnat oli tuota maata. Minun yötyöt, työmatkat, kiirejaksot ym. ei olleet mitään, toisin kuin toukotyöt, puinnit ja ruiskutus... Ne ne jotain yli normaalin työn.

Jos olisit lukenut viestin mihin vastasin niin kyse oli kuinka vaikea on saada urakointia ostettua tiettyihin töihin eli tässä oli kyse juuri päinvastaisesta. Viljelijä yrittää ostaa tiettyjä työtehtäviä ulkopuolelta, ettei kaikkea tarvitsisi itse tehdä. Ja se ruiskutus on tehtävä yöllä vaikka sinun mielipiteesi olisi mikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa

Voisitko nimetä esim. 5 sellaista vanhaa perinnettä, joista luopumalla kiire häviää esim. 120 lypsävän maitotilalla.

Perinteisistä työtavoista voi luopua ostamalla kahden miljoonan robotit lypsämiseen ja muutaman sadantuhannen rehuntekovälineet puhumattakaan puimurista ja nykyaikaisesta navetasta.

maksat vaan velkoja loppuelämäsi.

Jos sinulla on jo 120 lehmää, niin kyseessä on varmasti 2 robotin pihatto, eli nykyaikainen navetta (ja velkaa vähintään miljoona)

Puimurit ja rehuvehkeet monella on, mutta olen huomannut, että suuret tilat saattavat keskittyä lehmiin ja tilaavat muut työt yrittäjiltä.

Eivät tilaa, koska niitä muita yrittäjiä ei enää ole. Jos on , niin sillä ainoalla poutaisella rehuntekoviikolla niillä on 15 muuta paikkaa, johon pitää ehtiä .

Ruiskutuksissa sama homma, varsinkin kun ne tehdään yöllä.

Perustelisitko alapeukuttaja mikä kommentissa vikana? Suositukset tehdään yöllä jolloin on vähemmän käyttäjiä liikkeellä. Minun puolestani voisi ottaa ruiskutusluvat pois jos ei tätä sääntöä noudata!

Alapeukut aiheutti tuo yötöitä puhuminen ikäänkuin te viljelijät olisitte ainoita maailmassa, jotka yötöitä ja pitkiä päiviä tekee.

Olen kurkkuani myöten täynnä tuota teidän itsekorostusta ja oman hännän nostamista. Ex-appivanhemnat oli tuota maata. Minun yötyöt, työmatkat, kiirejaksot ym. ei olleet mitään, toisin kuin toukotyöt, puinnit ja ruiskutus... Ne ne jotain yli normaalin työn.

Jos olisit lukenut viestin mihin vastasin niin kyse oli kuinka vaikea on saada urakointia ostettua tiettyihin töihin eli tässä oli kyse juuri päinvastaisesta. Viljelijä yrittää ostaa tiettyjä työtehtäviä ulkopuolelta, ettei kaikkea tarvitsisi itse tehdä. Ja se ruiskutus on tehtävä yöllä vaikka sinun mielipiteesi olisi mikä.

Miten eri asiasta? Siinähän tuotiin esiin, että ostaa ei voi, koska ketään ei saa tekemään. Eli juuri sitä oman korvaamattomuuden korostusta. Ja kyllä minä tiedän, että yöllä ruiskutetaan ja säänkin pitää olla sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa

Voisitko nimetä esim. 5 sellaista vanhaa perinnettä, joista luopumalla kiire häviää esim. 120 lypsävän maitotilalla.

Perinteisistä työtavoista voi luopua ostamalla kahden miljoonan robotit lypsämiseen ja muutaman sadantuhannen rehuntekovälineet puhumattakaan puimurista ja nykyaikaisesta navetasta.

maksat vaan velkoja loppuelämäsi.

Jos sinulla on jo 120 lehmää, niin kyseessä on varmasti 2 robotin pihatto, eli nykyaikainen navetta (ja velkaa vähintään miljoona)

Puimurit ja rehuvehkeet monella on, mutta olen huomannut, että suuret tilat saattavat keskittyä lehmiin ja tilaavat muut työt yrittäjiltä.

Eivät tilaa, koska niitä muita yrittäjiä ei enää ole. Jos on , niin sillä ainoalla poutaisella rehuntekoviikolla niillä on 15 muuta paikkaa, johon pitää ehtiä .

Ruiskutuksissa sama homma, varsinkin kun ne tehdään yöllä.

Perustelisitko alapeukuttaja mikä kommentissa vikana? Suositukset tehdään yöllä jolloin on vähemmän käyttäjiä liikkeellä. Minun puolestani voisi ottaa ruiskutusluvat pois jos ei tätä sääntöä noudata!

Alapeukut aiheutti tuo yötöitä puhuminen ikäänkuin te viljelijät olisitte ainoita maailmassa, jotka yötöitä ja pitkiä päiviä tekee.

Olen kurkkuani myöten täynnä tuota teidän itsekorostusta ja oman hännän nostamista. Ex-appivanhemnat oli tuota maata. Minun yötyöt, työmatkat, kiirejaksot ym. ei olleet mitään, toisin kuin toukotyöt, puinnit ja ruiskutus... Ne ne jotain yli normaalin työn.

Jos olisit lukenut viestin mihin vastasin niin kyse oli kuinka vaikea on saada urakointia ostettua tiettyihin töihin eli tässä oli kyse juuri päinvastaisesta. Viljelijä yrittää ostaa tiettyjä työtehtäviä ulkopuolelta, ettei kaikkea tarvitsisi itse tehdä. Ja se ruiskutus on tehtävä yöllä vaikka sinun mielipiteesi olisi mikä.

Miten eri asiasta? Siinähän tuotiin esiin, että ostaa ei voi, koska ketään ei saa tekemään. Eli juuri sitä oman korvaamattomuuden korostusta. Ja kyllä minä tiedän, että yöllä ruiskutetaan ja säänkin pitää olla sopiva.

Missä kukaan on korostanut korvaamattomuutta? Todettiin vaan että aina ei saa urakointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa

Voisitko nimetä esim. 5 sellaista vanhaa perinnettä, joista luopumalla kiire häviää esim. 120 lypsävän maitotilalla.

Perinteisistä työtavoista voi luopua ostamalla kahden miljoonan robotit lypsämiseen ja muutaman sadantuhannen rehuntekovälineet puhumattakaan puimurista ja nykyaikaisesta navetasta.

maksat vaan velkoja loppuelämäsi.

Jos sinulla on jo 120 lehmää, niin kyseessä on varmasti 2 robotin pihatto, eli nykyaikainen navetta (ja velkaa vähintään miljoona)

Puimurit ja rehuvehkeet monella on, mutta olen huomannut, että suuret tilat saattavat keskittyä lehmiin ja tilaavat muut työt yrittäjiltä.

Eivät tilaa, koska niitä muita yrittäjiä ei enää ole. Jos on , niin sillä ainoalla poutaisella rehuntekoviikolla niillä on 15 muuta paikkaa, johon pitää ehtiä .

Ruiskutuksissa sama homma, varsinkin kun ne tehdään yöllä.

Perustelisitko alapeukuttaja mikä kommentissa vikana? Suositukset tehdään yöllä jolloin on vähemmän käyttäjiä liikkeellä. Minun puolestani voisi ottaa ruiskutusluvat pois jos ei tätä sääntöä noudata!

Alapeukut aiheutti tuo yötöitä puhuminen ikäänkuin te viljelijät olisitte ainoita maailmassa, jotka yötöitä ja pitkiä päiviä tekee.

Olen kurkkuani myöten täynnä tuota teidän itsekorostusta ja oman hännän nostamista. Ex-appivanhemnat oli tuota maata. Minun yötyöt, työmatkat, kiirejaksot ym. ei olleet mitään, toisin kuin toukotyöt, puinnit ja ruiskutus... Ne ne jotain yli normaalin työn.

Jos olisit lukenut viestin mihin vastasin niin kyse oli kuinka vaikea on saada urakointia ostettua tiettyihin töihin eli tässä oli kyse juuri päinvastaisesta. Viljelijä yrittää ostaa tiettyjä työtehtäviä ulkopuolelta, ettei kaikkea tarvitsisi itse tehdä. Ja se ruiskutus on tehtävä yöllä vaikka sinun mielipiteesi olisi mikä.

Miten eri asiasta? Siinähän tuotiin esiin, että ostaa ei voi, koska ketään ei saa tekemään. Eli juuri sitä oman korvaamattomuuden korostusta. Ja kyllä minä tiedän, että yöllä ruiskutetaan ja säänkin pitää olla sopiva.

Tarkoitatko, että jos sinä et saa ostettua mummolle kotisiivousta tiettyyn aikaan, niin sinä olet korvaamaton? Meidän muiden mielestä kotisiivouspalveluja ei ole riittävästi, jos kukaan ei pääse viikolla iltapäivällä mummollesi siivoamaan, mutta sinä ajattelet olevasi tärkein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.

Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.

Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!

Lukihäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.

Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.

Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

En olisi ikinä päätynyt yhteen mieheni kanssa, jos olisin vain miniä jolla ei ole mitään sananvaltaa missään tai mitään muuta roolia kuin kokata ja synnyttää. Jos aikaisemmat sukupolvet ovatkin siihen suostuneet, ei se tarkoita että meidän nuorempien pitäisi.

Olisi kiinnostavaa tietää ihan yleisellä tasolla, että miksi juuri maatilayritys olisi se, missä yrittäjän puolison pitää mukautua kaikkeen niin kuin se on ennen ollut, pahimmillaan alentua siihen että anoppi on taloudessa häntä itseään merkityksellisempi, tehdä oman työn ohessa kaikki ns. naisten työt, säilöä nurkissa puolison sukulaisten vanhat roinat, säilyttää kaikki muuttumattomana jne jne jne. Ja jos ei suostu venymään muiden vaatimusten mukaan, on hankala miniä joka vain vaatii. Mutta jos perheellä on vaikka rakennusfirma, kukaan ei odota ulkopuolelta tulevan puolison olevan perheen sylkykuppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa

Voisitko nimetä esim. 5 sellaista vanhaa perinnettä, joista luopumalla kiire häviää esim. 120 lypsävän maitotilalla.

Perinteisistä työtavoista voi luopua ostamalla kahden miljoonan robotit lypsämiseen ja muutaman sadantuhannen rehuntekovälineet puhumattakaan puimurista ja nykyaikaisesta navetasta.

maksat vaan velkoja loppuelämäsi.

Jos sinulla on jo 120 lehmää, niin kyseessä on varmasti 2 robotin pihatto, eli nykyaikainen navetta (ja velkaa vähintään miljoona)

Puimurit ja rehuvehkeet monella on, mutta olen huomannut, että suuret tilat saattavat keskittyä lehmiin ja tilaavat muut työt yrittäjiltä.

Eivät tilaa, koska niitä muita yrittäjiä ei enää ole. Jos on , niin sillä ainoalla poutaisella rehuntekoviikolla niillä on 15 muuta paikkaa, johon pitää ehtiä .

Ruiskutuksissa sama homma, varsinkin kun ne tehdään yöllä.

Perustelisitko alapeukuttaja mikä kommentissa vikana? Suositukset tehdään yöllä jolloin on vähemmän käyttäjiä liikkeellä. Minun puolestani voisi ottaa ruiskutusluvat pois jos ei tätä sääntöä noudata!

Alapeukut aiheutti tuo yötöitä puhuminen ikäänkuin te viljelijät olisitte ainoita maailmassa, jotka yötöitä ja pitkiä päiviä tekee.

Olen kurkkuani myöten täynnä tuota teidän itsekorostusta ja oman hännän nostamista. Ex-appivanhemnat oli tuota maata. Minun yötyöt, työmatkat, kiirejaksot ym. ei olleet mitään, toisin kuin toukotyöt, puinnit ja ruiskutus... Ne ne jotain yli normaalin työn.

Jos olisit lukenut viestin mihin vastasin niin kyse oli kuinka vaikea on saada urakointia ostettua tiettyihin töihin eli tässä oli kyse juuri päinvastaisesta. Viljelijä yrittää ostaa tiettyjä työtehtäviä ulkopuolelta, ettei kaikkea tarvitsisi itse tehdä. Ja se ruiskutus on tehtävä yöllä vaikka sinun mielipiteesi olisi mikä.

Miten eri asiasta? Siinähän tuotiin esiin, että ostaa ei voi, koska ketään ei saa tekemään. Eli juuri sitä oman korvaamattomuuden korostusta. Ja kyllä minä tiedän, että yöllä ruiskutetaan ja säänkin pitää olla sopiva.

Tarkoitatko, että jos sinä et saa ostettua mummolle kotisiivousta tiettyyn aikaan, niin sinä olet korvaamaton? Meidän muiden mielestä kotisiivouspalveluja ei ole riittävästi, jos kukaan ei pääse viikolla iltapäivällä mummollesi siivoamaan, mutta sinä ajattelet olevasi tärkein?

Kyse on siitä, että tuo on elämää. Urakoitsijaa ei ehkä saa, ei mummolle kotisiivoojaa, ei sijaista työvuoroon jne. Minun kokemukseni viljelijöistä on, että te teette hirveän ison numeron omista vaikeuksista ne. Parisuhteessa voi tarkoittaa sitä, että miniän työkiireet ei ole mitään,vain tilan kiireillä on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.

Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.

Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!

En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää ihan yleisellä tasolla, että miksi juuri maatilayritys olisi se, missä yrittäjän puolison pitää mukautua kaikkeen niin kuin se on ennen ollut, pahimmillaan alentua siihen että anoppi on taloudessa häntä itseään merkityksellisempi, tehdä oman työn ohessa kaikki ns. naisten työt, säilöä nurkissa puolison sukulaisten vanhat roinat, säilyttää kaikki muuttumattomana jne jne jne. Ja jos ei suostu venymään muiden vaatimusten mukaan, on hankala miniä joka vain vaatii. Mutta jos perheellä on vaikka rakennusfirma, kukaan ei odota ulkopuolelta tulevan puolison olevan perheen sylkykuppi.

Siksi koska tämä minun tila on minun yritys, jossa minun suku on vuosisatoja tehnyt niin kuin minun suvussa nyt on totuttu tekemään ja niin teen minäkin, koska minun on kaikki seinälaudat ja rännit ja minun traktorit ja minun kenkäheinät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää ihan yleisellä tasolla, että miksi juuri maatilayritys olisi se, missä yrittäjän puolison pitää mukautua kaikkeen niin kuin se on ennen ollut, pahimmillaan alentua siihen että anoppi on taloudessa häntä itseään merkityksellisempi, tehdä oman työn ohessa kaikki ns. naisten työt, säilöä nurkissa puolison sukulaisten vanhat roinat, säilyttää kaikki muuttumattomana jne jne jne. Ja jos ei suostu venymään muiden vaatimusten mukaan, on hankala miniä joka vain vaatii. Mutta jos perheellä on vaikka rakennusfirma, kukaan ei odota ulkopuolelta tulevan puolison olevan perheen sylkykuppi.

Siksi koska tämä minun tila on minun yritys, jossa minun suku on vuosisatoja tehnyt niin kuin minun suvussa nyt on totuttu tekemään ja niin teen minäkin, koska minun on kaikki seinälaudat ja rännit ja minun traktorit ja minun kenkäheinät.

Ja miksi ajattelet, että joku haluaisi tulla elämään sinun tilallesi sinun ja sukusi ehdoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää ihan yleisellä tasolla, että miksi juuri maatilayritys olisi se, missä yrittäjän puolison pitää mukautua kaikkeen niin kuin se on ennen ollut, pahimmillaan alentua siihen että anoppi on taloudessa häntä itseään merkityksellisempi, tehdä oman työn ohessa kaikki ns. naisten työt, säilöä nurkissa puolison sukulaisten vanhat roinat, säilyttää kaikki muuttumattomana jne jne jne. Ja jos ei suostu venymään muiden vaatimusten mukaan, on hankala miniä joka vain vaatii. Mutta jos perheellä on vaikka rakennusfirma, kukaan ei odota ulkopuolelta tulevan puolison olevan perheen sylkykuppi.

Siksi koska tämä minun tila on minun yritys, jossa minun suku on vuosisatoja tehnyt niin kuin minun suvussa nyt on totuttu tekemään ja niin teen minäkin, koska minun on kaikki seinälaudat ja rännit ja minun traktorit ja minun kenkäheinät.

Ei mikään ihme että on niin paljon naisettomia maajusseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää ihan yleisellä tasolla, että miksi juuri maatilayritys olisi se, missä yrittäjän puolison pitää mukautua kaikkeen niin kuin se on ennen ollut, pahimmillaan alentua siihen että anoppi on taloudessa häntä itseään merkityksellisempi, tehdä oman työn ohessa kaikki ns. naisten työt, säilöä nurkissa puolison sukulaisten vanhat roinat, säilyttää kaikki muuttumattomana jne jne jne. Ja jos ei suostu venymään muiden vaatimusten mukaan, on hankala miniä joka vain vaatii. Mutta jos perheellä on vaikka rakennusfirma, kukaan ei odota ulkopuolelta tulevan puolison olevan perheen sylkykuppi.

Siksi koska tämä minun tila on minun yritys, jossa minun suku on vuosisatoja tehnyt niin kuin minun suvussa nyt on totuttu tekemään ja niin teen minäkin, koska minun on kaikki seinälaudat ja rännit ja minun traktorit ja minun kenkäheinät.

Ei mikään ihme että on niin paljon naisettomia maajusseja.

Olin aiemmin suhteessa mieheen jolla oli omaisuutta, mutta ei ollut maanviljelijä. Hän korosti koko ajan sitä, että jos ei hänen päätökset kelpaa, niin voin poistua. Usein hän vaan ohimennen totesi, että muistakin, tästä mikään ei ikinä tule olemaan sinun. Minusta se oli outoa, koska olin avoimesti kertonut, että haluan avioehdon. Pari vuotta kuunneltuani tuota tajusin lähteä.

Nykyinen mieheni on maanviljelijä ja vaikka edelleen kannatan avioehtoa meillä ei semmoista ole. Saan tehdä kotona/tontilla mitä haluan ja remonteista päätämme yhdessä. Toni pyrin huomioimaan vanhemman polven, mutta mitään museota meille ei perusteta.

Kyllä se on hyvä haukkua viljelijöitä ku on maha täynnä ruokaa! Tulispa oikeen köyhyys ja kurjuus suomeen nii palais se arvostus maalaisille. On tää saatanan ilmastovouhotus ja kaupunki-ihannointi menny liian pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on hyvä haukkua viljelijöitä ku on maha täynnä ruokaa! Tulispa oikeen köyhyys ja kurjuus suomeen nii palais se arvostus maalaisille. On tää saatanan ilmastovouhotus ja kaupunki-ihannointi menny liian pitkälle.

Viljelijät taitaa haukkua muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Kyllä molemmille, sekä  nuorelleparille että vanhemmille  on omat makuuhuoneet yleensä olleet.

Sopeudu, tai  häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on  vähintään yhtä tärkeä, kuin se  vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla

Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.

Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan  ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä

Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.

Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.

Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!

En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?

Niin... Mitä kätevää on koneissa, jos ei ole maata, joilla niitä käyttää. Vai haluuks ne emännät lähteä puimurilla kylille näyttäytymään?

Toki jos mulla olisi vaikka oma metsätilkku tilan naapurissa ja siellä voisin koneita käyttää, oisin toki hyödynsaaja.

Meidän mökkitien varrella on maatila, mutta maanviljelijän perhe asuu kunnan keskustassa ja viljelijä käy töissä maatilalla. Tai oikeastaan tilalla on kaksi omistajaa ja yhteinen navetta. Kumpikaan ei siis asu tilalla. Tontilla olevassa asuinrakennuksessa majoittuvat lomittajat ja kausityöntekijät.