Muistui mieleen aika kun ärrältä haettiin Aurinkomatkojen esite ja niitä selaamalla valittiin matkakohde
Sitten matkat tulivat joku tietty päivä myyntiin ja heti piti alkaa soittamaan ja toivoa että vielä oli haluamaansa kohteeseen ja hotelliin paikkoja kun pääsi läpi.
Kommentit (192)
Ja hotelli oli sitten joku matkatoimiston määräämä, ei ollut paljoa vaihtoehtoja.
Sitten paikan päällä katseli kuolaten kaikenlaisia hienoja hotelleja, miksei päästy tuommoiseen.
Ei ollut nettejä että olisi voinut tilata jonkun hienomman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä aikoja!
Mun vanhempani matkustivat paljon; minä ja sisareni olimme usein myös matkoilla mukana. Matkaesitteitä iltaisin porukalla selailtiin, suunniteltiin matkaa/matkakohdetta, mietittiin uuden uimapuvun hankkimista ja aurinkovoiteen vahvuutta. Matkan odottaminen oli jopa jännittävämpää kuin itse matka.
Tykkäsin myös valuutan vaihtamisesta; se oli jo kun olisi matkalle lähtenyt kun oli vierasta valuuttaa muovitaskussa.
Joo, ihan maailmanmatkaajan fiilishän siitä syntyi- valuutan vaihtamisesta.
Eikö nykyään muka enää vaihdeta valuuttaa? Maksatteko kaiken kortilla? Siis jos muualle, kuin euro-alueelle on menossa.
No aika harvoin tarvitsee käteistä kuljetella rajojen yli. Maksaa kortilla tai nostaa kohteessa automaatista tai pankista käteistä.
Kattelin noita, mutta pettymys kun ne oli yleensä jotain aurinkolomakohteita Euroopasta, jotka ei kiinnostaneet pätkääkään...
Oi aikoja. Kerran pääsin ulkomaille 13v 80-luvun lopussa kun äiti repäisi ja lähdettiin hiihtolomalle portugaliin. Kylläpä niitä esitteitä selattiin ja ärrältäkin haettiin. Seuraava reissu oli jo aikuisena ja sillon vielä lehtiä selattiin sekä toimistolle mentiin varaamaan.
vanhaa hyvää aikaa, hyppää hassen siivelle! sai mitä osti, nykyään ihan arpaa ja itse teet kaikki tilaukset ja hoidat ittes ties minne.
Oli vielä yksinkertasempaa aikaa, ei tarvinnu vertailla puolta kuukautta ettei vaan kuseteta reissun tilauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kun lentolippu oli oikeasti olemassa ja sen tyngän pystyi laittaan muistoksi albumiin.
On monella yhtiöllä vielä lentoliput käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Joo ja oli myös Finnmatkojen esite
Ja tjäreborg, hasse ja spies.
Ikävä on noita aikoja. Aurinkomatkoilta ei meinaa nykyään saada edes puhelinpalvelua, vaan ensin pitää säätää botin kanssa, huoh.
Kyllä tämmöselle 55+ joka ei vietä aikaansa nettikourassa muutenkaan niin kaipaa vanhoja pekettimatkoja
Vierailija kirjoitti:
Kun lentolippu oli oikeasti olemassa ja sen tyngän pystyi laittaan muistoksi albumiin.
Ja passiin lätkäistiin aina leima.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä aikoja!
mietittiin uuden uimapuvun hankkimista ja aurinkovoiteen vahvuutta
Siihen aikaan siis mietittiin että pitäisikö olla kerroin 2 vai peräti 4. :D
Ihana nostalgiaketju! Muistan itsekin ekan etelänmatkani Playa del Inglesiin 1986. Oli lakkiaiskevät ja poikakaverin kanssa lähdettiin. Käytiin ostamassa R-kioskilta sellainen VHS nauha, jossa Riitta Väisänen esitteli Kanarian saarten nähtävyyksiä ja jokaisesta paikasta oli pieni esittely nauhalla. Ihan haltioissamme katseltiin miltä siellä näyttää, moneen kertaan. Lisäksi luettiin kaikki mahdolliset esitteet jo ennen matkaa kun suunniteltiin minne lähdetään. Oi että!
Vierailija kirjoitti:
Oli niin mukavaa ja turvallista aikaa. Ei ollut tätä nykypäivän sähläystä, kun joutuu itse etsimään kaiken ja hinnat vaihtelevat päivästä toiseen. Vanhaan hyvään aikaan matkatoimistosta sai hyvää palvelua. Lentokoneessa sai lämpimän aterian kohdemaan ruokaa. Matkaopas nouti lentokentältä ja bussi vei matkakohteeseen. Hotellissa oli pöydällä mappi, josta valittiin lukuisia retkikohteita. Oppailta sai tarvittaessa apua ongelmiin ja hyviä kohdevinkkejä.
Etelän lennoilla oli lisäksi tv ruudulla kartta josta pystyi seuraamaan lennon etenemistä kohteeseen! Sai myös korvakuulokkeet lainaksi ja oli monta hyvää erilaista musiikkikanavaa. Lisäksi lennoilla sai myös drinkkejä :D. Ja kun lentokone laskeutui kaikki ryhtyivät taputtamaan..
Käytiin Agios Nikolauksessa perheen kanssa kun olin teini, ensimmäinen kerta Kreikassa. Kaikki oli ihanaa: meri, ruoka, iltaelämä, ostokset...itkin lentokoneessa kun jouduin takaisin Suomeen. Haluaisin käydä siellä vielä joskus.
Ensimmäinen etelänmatka tehtiin Mallorcalle Santa Ponsaan. Mulla on kuva jossa ollaan veljen kanssa olkihatut päässä, joissa lukee Santa Ponsa. Kävimme matkoilla kaikki opastetut kierrokset ja ohjelmat läpi, ne oli mielenkiintoisia.
Olin onnekas, kun vanhemmat tykkäsi reissata ja rahaa oli tarpeeksi. Nyt asun aikuisena Välimeren rannalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli niin mukavaa ja turvallista aikaa. Ei ollut tätä nykypäivän sähläystä, kun joutuu itse etsimään kaiken ja hinnat vaihtelevat päivästä toiseen. Vanhaan hyvään aikaan matkatoimistosta sai hyvää palvelua. Lentokoneessa sai lämpimän aterian kohdemaan ruokaa. Matkaopas nouti lentokentältä ja bussi vei matkakohteeseen. Hotellissa oli pöydällä mappi, josta valittiin lukuisia retkikohteita. Oppailta sai tarvittaessa apua ongelmiin ja hyviä kohdevinkkejä.
Etelän lennoilla oli lisäksi tv ruudulla kartta josta pystyi seuraamaan lennon etenemistä kohteeseen! Sai myös korvakuulokkeet lainaksi ja oli monta hyvää erilaista musiikkikanavaa. Lisäksi lennoilla sai myös drinkkejä :D. Ja kun lentokone laskeutui kaikki ryhtyivät taputtamaan..
lentokoneen peräosassa sai myös vetää spaddua ja bissee, ei tarvinnu hermot kireellä istua köytettynä kun nykyään odotellessa sitä yhtä kaljaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo ja oli myös Finnmatkojen esite
Finnmatkojen esitteissä oli huumoria! Muistaako kukaan? Se kohteen ensimmäinen, iso kuva oli aina vähän erikoinen. Ja niissä oli hauskat kuvatekstit. Muistan sellaisen koko sivun kokoisen kuvan, jossa etualalla oli nudistipariskunta kävelemässä rannalla. Taustalla oli surffaaja. Teksti oli ikäänkuin surffaajan suusta ja sitä en muuten muista paitsi että se loppui jotenkin "kuvassa myös joku saksalainen pariskunta". Heitä kun ei oikein voinut olla huomaamatta :D:D
Kaikkea sitä ihminen muistaa..
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan kun lapsena piti paikalliselle ärrälle mennä ostamaan äidille lehti, kun se ei itse halunnut mennä, koska ärrällä parveili kioskin kesätyöntekijän kavereita. Se oli sitä aikaa kun luukulla piti asioida. No minä kilttinä tyttönä pakotettuna menin ja kaverilauma antoi tietä (olin alle 10-v silloin). Kun kerroin ujosti mitä halusin, niin myyjätyttö kajautti: Mikä se on??? tarkoittaen lehden nimeä, ei näemmä tuntenut myymiään tuotteita. Lehti tuli saatua lopulta ja kaverilauma hihitteli takana, oli tyttöä ja poikaa. Haistakaa kukkanen jos tunnistatte itsenne.
Missä niistä esitteistä maksettiin? En kyllä koskaan maksanut yhtään mitään.
Nykyään matkakohteessa suomalainen opas joka kieltäytyy puhumasta suomea kun se on niin junttia.