Ei tullut taaskaan toisia tinder-treffejä. Selitys: "Ei ollut kemiaa" :(

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt ihanan miehen tinderistä ja ollaan avoliitossa. Olin 8 vuotta sinkkuna.

Ota toisenlainen asenne. Tee vaikka lista 100:sta alaspäin ja päätä että sen jälkeen masennut kun ne on nähty.

Älä treffaa niitä jotka on olleet näytillä kauan. Toisin kuin naiset, ne miehet ovat epätasapainoisia tai ehkä jopa naimisissa. Hulluja piisaa.

Sitkeästi vaan ja kun oikea löytyy, tiedät sen heti. Niin on muutkin tienneet.

Älä käy kahvilla vaan keksi mukavaa ajanvietettä kuten huvipuisto, suppailu, soutuveneily tai eläintarha. Menee aika kivemmin ennenkuin 100 on täynnä ja oikea plakkarissa.

Hohhoijaa, että rakkaus onkin oikein projekti. Sinnikkäästi vaan treffeille, kyllä se kipinä ja roihu tulee, kun oikein etsii. EI TULE. Älkää rikkoko itseänne, älkää olko vietävissä.

Väkisinkö pitäisi vielä tulla toisille treffeille, jos mitään kemiaa ja kiinnostusta ei ole? Olet kumma, ap.

Korkeakoulutetuille miehille on kysyntää, joten miksi tyytyä sellaiseen, jonka kanssa ei homma toimi :p

Vierailija kirjoitti:

"Vai onko korkeastikoulutetuista miehistä 37+ vain tullut ihan älyttömän nirsoja eikä kelpaa mikään, jos ei heti tunnu perhosia vatsassa?

Itse ainakin annan mahdollisuuden aina toisille treffeille, vaikken olisikaan ihastunut, kunhan mies on kunnollinen eikä ulkonäkö ole luotaantyöntävä."

Millähän korkeudella rima mahtaa olla?

Ja vastaus: ei, vaan sinusta on tullut 37v. Et ole enää 22v.

Korkeakoulutetuilla, mukiinmenevän näköisillä 37+ miehillä joilla on pakka kasassa, riittää kysyntää.

Tällaisia sinkkumiehiä työpaikallani on monta ja tuntuu olevan vaikeaa löytää naisia. Pääkaupunkiseudusta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika teitä tinderkurimuksessa eläviä ressukoita! Ettekö nyt aikuiset ihmiset ymmärrä, että nuo tinderongelmanne ovat paitsi typeriä niin myös turhia. Kenenkään, ei miesten eikä naisten, kannata omaa arvoaan jossain tinderissä mittauttaa jatkuvalla syötöllä. Ei ihme jos menee puurot ja vellit ja pää sekaisin, koska ei nyt kenenkään tunne-elämää ole tarkoitettukaan kestämään mitään tindervetkutusta.

Jokainen on niin arvokas, että ansaitsee kohdata toisen ihmisen omana itsenään reaalimaailmassa ilman keinotekoista teknologiaa, naurettavia potretteja ja omituisia selityksiä. Olen onnellinen, että 15 vuotta sitten kun etsin uutta kumppania eron jälkeen, ei ollut mitään tinderiä. Erityisen surullista on, että nuoret kaksivitosetkin hakevat sieltä seuraa. Olen vakuuttunut siitä, että kun sinkut ryhtyvät tinderlakkoon, ahdistus ja mielenterveysongelmat vähenevät radikaalisti. Luottakaa siihen, että elämä kantaa ja aito kipinä syntyy vain oikeissa kohtaamisissa.

35+ kategoriassa ongelmana on, ettei sellaisia paikkoja oikein hirveästi ole, missä olisi sovinnaista lähestyä toista parisuhdemielessä. Esim. nuorena opiskelijabileissä kaikki oli ns. saatavilla, ja oli ihan hyvä todennäköisyys, että joku, jonka kohtaat, olisi sinkku. 35+ useimmat ovat parisuhteissa, ja esim. itse olen eronnut, mutta ihmiset olettaa, että mulla on joku mies, kun mulla on lapsiakin.

Eikä tuollaiset sitten tule puheeksi. Lasten harrastuksissakin tietysti oletan, että lapsen kaverin isä on lapsen kaverin äidin kanssa yhdessä, eikä ole sovinnaista mennä ko. miestä iskemään. Eikä ole sovinnaista työpaikallakaan. Ja baarissa ei välttämättä kohtaa yhtäkään fiksunoloista sinkkua jne. Hirveän hyvä tuuri pitäisi käydä.

Tinder kyllä nostaa todennäköisyyksiä kohdata muita sinkkuja. Pitää vaan osata suodattaa ne törkimykset sieltä ja hyväksyä, että ensimmäinen deitti tuskin on se oikea. Esim. kaverini löysi aviomiehensä Tinderistä, mutta kävi sitä ennen 40 treffit ja kirjotteli miehille paljon ennen ensitreffejä. Työlästä on.

Herrajestas, 40 treffit on kyllä hulluutta. Ne väliin jättämällä olisi säästynyt paljon omanarvontuntoa ja mielen tasapainoa. Sellainen ei vaan yksinkertaisesti ole järjellistä touhua. Parisuhteen etsiminen ei ole mikään tinderexcel, jossa suodattamisella tai millään sellaisella saa mitään hyvää ja pysyvää aikaiseksi. Tavallisessa elämässä kohtaa ihmisiä ja jos ei parisuhdetta synny, niin eipä ole tarvinnut toiveitaan ja tunteitaan ladata johonkin jo valmiiksi epätoivoiseen tindertöpeksintään.

Puistonpenkillä voi istua, jos ei jaksa baarissa notkua. Bussissa voi heittää jonkun kivan kommentin.

Te upeat sinkut, nauttikaa vapaudestanne ja tavatkaa ihmisiä omilla ehdoillanne. Tinder helvettiin.

- se edellinen-

Puiston penkillä istumalla tai bussissa kommentteja tuntemattomille heittämällä et kyllä tule itsellesi kumppania löytämään. Nämä sun vinkit on aivan harhaisia, vaikuttaa siltä että et tiedä yhtään mistä puhut.

Tinderistäkö löytyy?

Jos itse eroaisin, en ikimaailmassa menisi Tinderiin tai muihin sovelluksiin. Ne on nähty (muut sovellukset, Tinderissä en ole ollut koska sitä ei vielä ollut kun viimeksi olin sinkkuna). En usko, että ylipäänsä enää toivoisin rakkautta löytäväni, mutta jos sellainen tarve iskisi niin toimisin kyllä kuten ennen nykyisen puolison löytymistäkin: tekisin asioita, joista nautin, ja olisin aktiivinen. Tutustuisin ihmisiin, verkostoituisin, pitäisin yllä sosiaalisia suhteitani. Mitä laajemmat sosiaaliset verkostot, sitä helpommin ne laajenevat entisestään ja mitä enemmän ne laajenevat, sitä todennäköisemmin sitä kautta tutustuu myös ihmiseen, jonka kanssa voi syttyä mielenkiinto muuhunkin kuin ystävyyteen.

Tämä verkostoituminen vie paljon aikaa eikä niitä sinkkuja (varsinkaan lapsettomia) osu siltikään eteen kovin tiheällä tahdilla tässä keski-iän kynnyksellä. Ja sitten sen sinkun pitäisi vielä viehättää myös fyysisesti. Itse en syty esim ylipainoisista joita taitaa olla 75% tän ikäluokan miehistä. Eli kyllä se tinder taitaa olla se paikka, josta löydän sopivaa seuraa suuremmalla tn:llä. Toki eivät nämä keinot sulje toisiaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat katsoneet liikaa Disney elokuvia joissa rakkaus syntyy heti ensisilmäykselä.

Muutenkin 37+ ikäisillä korkeakoulutetuilla ei ole yleensä kokemusta parisuhteesta.

Tunnen yhden joka sai ensimmäisen suhteensä vasta 44 vuotiaana.

"Muutenkin 37+ ikäisillä korkeakoulutetuilla ei ole yleensä kokemusta parisuhteesta."

Täysin järjetön kommentti.

Perustrolli joka lietsoo täällä sukupuolten välille riitaa.

Trolli tää kyll on ei voi muuta sanoa tähänkää.

0/5 ensi kerralla yritä enemmä tai spämmää muita paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt ihanan miehen tinderistä ja ollaan avoliitossa. Olin 8 vuotta sinkkuna.

Ota toisenlainen asenne. Tee vaikka lista 100:sta alaspäin ja päätä että sen jälkeen masennut kun ne on nähty.

Älä treffaa niitä jotka on olleet näytillä kauan. Toisin kuin naiset, ne miehet ovat epätasapainoisia tai ehkä jopa naimisissa. Hulluja piisaa.

Sitkeästi vaan ja kun oikea löytyy, tiedät sen heti. Niin on muutkin tienneet.

Älä käy kahvilla vaan keksi mukavaa ajanvietettä kuten huvipuisto, suppailu, soutuveneily tai eläintarha. Menee aika kivemmin ennenkuin 100 on täynnä ja oikea plakkarissa.

Siis onko suosituksesi oikeasti että "käy treffeillä 100 miehen kanssa"? Kuulostaa täysin mielipuoliselta toiminnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on sellaisia, joille seksuaalinen kiinnostus joko tulee heti ensinäkemältä tai ei tule koskaan, ja he sitten sanovat tämän "ei kemiaa" jos sitä ei tule. 

Toki sitä käytetään selityksenä muutenkin, jos halutaan loukkaamatta lopettaa treffailu. Mä sain tätä myös Tinderissä ja jotkut sanoi kysyttäessä suoraankin, että olen aika vakava ja tylsänoloinen ihminen. Ja niin minä kyllä varmaan olenkin ja hyvä että nämä häipyivät jotka ei vakavista ihmisistä tykkää, ihan väärä minä olisin heille ollutkin. Työpaikalta löysin sitten toisen vakavan tylsimyksen kumppanikseni :D

Mä olen sellainen, että näen kyllä 5 minuutissa, että haluanko ko. miestä fyysisesti vai en (enkä usko, että voisin myöhemminkään haluta, jos en heti halua). Kun treffailin, niin jotkut miehet jäi ihan harmittamaan, kun ei kerta kaikkiaan livenä ollut mitään kipinää, vaikka tyyppi oli ihan kunnollinen. Oli siis ihan samanlaista kuin vaikka työpaikan kahvikeskusteluissa (en mä työkavereitakaan halua panna, vaikka voi ollakin ihan kivaa juttelua).

Sitten jossain vaiheessa tuli vastaan se tyyppi, josta tajusin heti, että tuon otan. Ei ole mikään ulkonäköjuttu, tuokin mies oli kaljuuntuva dadbod. Mutta siinä oli kemiaa ja paljon. Se on joku feromonijuttu, kommunikaatiotyyli, olemus tms., mitä on vaikea nimetä. Parisuhdetta ei siitä tapauksesta tullut (erilaiset toiveet tulevaisuudesta), mutta hyvää seksiä oli monta kuukautta. Parisuhteen tulevaisuuspotentiaalia ei tietenkään voi selvittää ekoilla treffeillä, mutta jos seksuaalikemia puuttuu, niin sitten ei ainakaan voi toimia.

Eli kyllä se, että kemia puuttuu, voi olla tottakin, ja se voi monen kanssa mennä niin. Mulla on ainakin tosi harvan kanssa kunnolla sitä kemiaa. Mutta varmasti varsinkin miehet vetoaa kemian puutteeseen myös silloin, jos eivät halua kertoa oikeaa syytä.

"tuon otan"

Missäs myymälässä on miehiä joita naiset vain valkkaavat ja  ottavat?

Normaalissa elävässä elämässä näitä kohtaa. Itse näin tulevan mieheni fuksivuonna kampuksella. Ensi silmäyksellä tiesin että tuo tai ei mitään. Vuoden päästä oltiin naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika teitä tinderkurimuksessa eläviä ressukoita! Ettekö nyt aikuiset ihmiset ymmärrä, että nuo tinderongelmanne ovat paitsi typeriä niin myös turhia. Kenenkään, ei miesten eikä naisten, kannata omaa arvoaan jossain tinderissä mittauttaa jatkuvalla syötöllä. Ei ihme jos menee puurot ja vellit ja pää sekaisin, koska ei nyt kenenkään tunne-elämää ole tarkoitettukaan kestämään mitään tindervetkutusta.

Jokainen on niin arvokas, että ansaitsee kohdata toisen ihmisen omana itsenään reaalimaailmassa ilman keinotekoista teknologiaa, naurettavia potretteja ja omituisia selityksiä. Olen onnellinen, että 15 vuotta sitten kun etsin uutta kumppania eron jälkeen, ei ollut mitään tinderiä. Erityisen surullista on, että nuoret kaksivitosetkin hakevat sieltä seuraa. Olen vakuuttunut siitä, että kun sinkut ryhtyvät tinderlakkoon, ahdistus ja mielenterveysongelmat vähenevät radikaalisti. Luottakaa siihen, että elämä kantaa ja aito kipinä syntyy vain oikeissa kohtaamisissa.

35+ kategoriassa ongelmana on, ettei sellaisia paikkoja oikein hirveästi ole, missä olisi sovinnaista lähestyä toista parisuhdemielessä. Esim. nuorena opiskelijabileissä kaikki oli ns. saatavilla, ja oli ihan hyvä todennäköisyys, että joku, jonka kohtaat, olisi sinkku. 35+ useimmat ovat parisuhteissa, ja esim. itse olen eronnut, mutta ihmiset olettaa, että mulla on joku mies, kun mulla on lapsiakin.

Eikä tuollaiset sitten tule puheeksi. Lasten harrastuksissakin tietysti oletan, että lapsen kaverin isä on lapsen kaverin äidin kanssa yhdessä, eikä ole sovinnaista mennä ko. miestä iskemään. Eikä ole sovinnaista työpaikallakaan. Ja baarissa ei välttämättä kohtaa yhtäkään fiksunoloista sinkkua jne. Hirveän hyvä tuuri pitäisi käydä.

Tinder kyllä nostaa todennäköisyyksiä kohdata muita sinkkuja. Pitää vaan osata suodattaa ne törkimykset sieltä ja hyväksyä, että ensimmäinen deitti tuskin on se oikea. Esim. kaverini löysi aviomiehensä Tinderistä, mutta kävi sitä ennen 40 treffit ja kirjotteli miehille paljon ennen ensitreffejä. Työlästä on.

Herrajestas, 40 treffit on kyllä hulluutta. Ne väliin jättämällä olisi säästynyt paljon omanarvontuntoa ja mielen tasapainoa. Sellainen ei vaan yksinkertaisesti ole järjellistä touhua. Parisuhteen etsiminen ei ole mikään tinderexcel, jossa suodattamisella tai millään sellaisella saa mitään hyvää ja pysyvää aikaiseksi. Tavallisessa elämässä kohtaa ihmisiä ja jos ei parisuhdetta synny, niin eipä ole tarvinnut toiveitaan ja tunteitaan ladata johonkin jo valmiiksi epätoivoiseen tindertöpeksintään.

Puistonpenkillä voi istua, jos ei jaksa baarissa notkua. Bussissa voi heittää jonkun kivan kommentin.

Te upeat sinkut, nauttikaa vapaudestanne ja tavatkaa ihmisiä omilla ehdoillanne. Tinder helvettiin.

- se edellinen-

Puiston penkillä istumalla tai bussissa kommentteja tuntemattomille heittämällä et kyllä tule itsellesi kumppania löytämään. Nämä sun vinkit on aivan harhaisia, vaikuttaa siltä että et tiedä yhtään mistä puhut.

Tinderistäkö löytyy?

Jos itse eroaisin, en ikimaailmassa menisi Tinderiin tai muihin sovelluksiin. Ne on nähty (muut sovellukset, Tinderissä en ole ollut koska sitä ei vielä ollut kun viimeksi olin sinkkuna). En usko, että ylipäänsä enää toivoisin rakkautta löytäväni, mutta jos sellainen tarve iskisi niin toimisin kyllä kuten ennen nykyisen puolison löytymistäkin: tekisin asioita, joista nautin, ja olisin aktiivinen. Tutustuisin ihmisiin, verkostoituisin, pitäisin yllä sosiaalisia suhteitani. Mitä laajemmat sosiaaliset verkostot, sitä helpommin ne laajenevat entisestään ja mitä enemmän ne laajenevat, sitä todennäköisemmin sitä kautta tutustuu myös ihmiseen, jonka kanssa voi syttyä mielenkiinto muuhunkin kuin ystävyyteen.

Tinderistä löytyy helposti tutustumisen arvoisia ihmisiä, joista sitten mahdollisesti löytää itselleen sopivan kumppanin. Ihmiset on erilaisia, ei kaikki ole sosiaalisia verkostoitujia flirttailemassa ympäriinsä.

Se on jotenkin hassua, että pitkässä parisuhteessa olevat, Tinderiä käyttämättömät ohjeistavat miten suhteen löytää. Kyllä minun ja kaikkien muidenkin elämä oli aivan erilaista yli 20 vuotta sitten, kun edellisen kerran seuraa etsin. Nykyään on erilaiset kuviot, sen on saanut todeta.

Tinderiä kannattaa käyttää, jos se toimii. En usko, että minun kohdallani toimisi, koska en ulkonäölläni herättäisi useimpien miesten kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laske tasoa. Saatat yllättyä positiivisesti.

En opi ymmärtämään näitä kehotuksia. Kelpaisiko sille miehelle sitten seksitön ja läheisyydetön parisuhde? Varmasti?

Koska sitähän se tason laskeminen tarkoittaisi. Nainen ei kokisi kyseistä miestä haluttavaksi; ei katsoisi häntä ihaillen ja rakastavasti; ei haluaisi koskettaa; ei haluaisi seksiä hänen kanssaan. Mies olisi järjellä valittu ystävä ja arjen jakaja, ei muuta.

Kaiketi olet lukenut tämän ketjun viestit ja ymmärtänyt että ne miehet eivät ole olleet kiinnostuneita Ap:sta, ei toisinpäin. Väärä ketju uhriutumiselle.

Ap:ta kehotettiin laskemaan rimaa eli ottamaan mies, jota ei koe puoleensavetäväksi.

Ap:lle selitettiin mikä on ongelmana. Hän voi saada niiden 10+ miesten kanssa matchin, mutta ei toisia treffejä. Näin se nyt vain menee. 

Kukaan ei tietenkään pakota ottamaan miestä jota ei koe puoleensavetäväksi, mutta sitten on turha ruikuttaa kun toisia treffejä ei tule.

Miksi 10+ miehet olisivat niin epätoivoisia, että juoksisivat turhilla treffeillä naisten kanssa, joista eivät ole kiinnostuneita? Tajuan että joku vitosen mies voi tehdä niin, jos treffejä ei juuri ole ollut, kun onhan täällä palstallakin joskus joku mies sanonut, että haluaisi edes treffeille. Mutta luulisi, että 10+ mies ei sillä lailla kaipaisi pelkkää treffikokemusta. Kai se 10+ nyt tietää profiilinkin perusteella, kiinnostaako nainen vai ei.

+10+ mies ajattelee saavansa panon kun vakkarit on just jossain estyneenä (ja vaihtelu virkistää)

No eihän nämä ekat treffit johtaneet edes seksiin, joten tuskin tässä tuosta on kysymys.

Ap on trolli joka oikeasti on pertti 55 vuotias joka kirjottele näitä huvikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt ihanan miehen tinderistä ja ollaan avoliitossa. Olin 8 vuotta sinkkuna.

Ota toisenlainen asenne. Tee vaikka lista 100:sta alaspäin ja päätä että sen jälkeen masennut kun ne on nähty.

Älä treffaa niitä jotka on olleet näytillä kauan. Toisin kuin naiset, ne miehet ovat epätasapainoisia tai ehkä jopa naimisissa. Hulluja piisaa.

Sitkeästi vaan ja kun oikea löytyy, tiedät sen heti. Niin on muutkin tienneet.

Älä käy kahvilla vaan keksi mukavaa ajanvietettä kuten huvipuisto, suppailu, soutuveneily tai eläintarha. Menee aika kivemmin ennenkuin 100 on täynnä ja oikea plakkarissa.

Hohhoijaa, että rakkaus onkin oikein projekti. Sinnikkäästi vaan treffeille, kyllä se kipinä ja roihu tulee, kun oikein etsii. EI TULE. Älkää rikkoko itseänne, älkää olko vietävissä.

Suomalaisilla on omituinen asenne deittailuun. Pitäisi olla heti ensi tapaamisesta lähtien taattu lopputulos tai vaiva meni hukkaan. Muualla maailmassa ihmisille ei tuota mitään vaivaa tutustua uusiin ihmisiin olipa lopputulos mikä tahansa. Ainakin oli jotain ajanvietettä ja kokemus lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli viisikymppisen tädin kokemuksella tulen kommentoimaan, että kyllä sitä "kemiaa" kannattaa hakea ja olla todella onnellinen, jos sellaisen ihmisen sattuu löytämään. Muu on sitä pahamaineista tyytymistä.

Olen elämäni aikana tuntenut kemiaa noin kymmenen miehen kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että siitä olisi seurannut mitään. Seksiin asti noista eteni viisi, rakastamiseen ja pitkään suhteeseen ei yhtään. Mutta kahden ihmisen välinen sähkö, vetovoima ja kiinnostus on niin mieletön ja unohtumaton tunne, että se valaisee koko elämän ja muuttaa sinua ihmisenä.

Olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa. Kumpikin tyytymissuhteita hyvän miehen kanssa, joissa kyllä rakastettiin, mutta ilman suurta paloa.

Haaveilen vieläkin miehestä, jonka kanssa kemiat kohtaisivat molemmin puolin. Kannattaa nimittäin muistaa: vaikka sinä tuntisitkin kemiaa niin se toinen ei välttämättä ajattele samoin.

Sinulla ei siis ole kokemusta pitkäaikaisesta suhteesta kemiaa omaavan ihmisen kanssa. Kokemuksesta voin sanoa että kyllä se arki tulee noihinkin suhteisiin. Pitää vain varmistaa että se arki on erinomaista.

Oleb eri kirjoittaja, ja minulla on kokemusta arjesta ihmisen kanssa, jonka kanssa oli kemiaa, ja ihmisen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Ja kyllä se kemia tarkoittaa, että myös arjessa on kemiaa. Arki tuntuu mielekkäämmältä ja antoisammalta, kun toiseen tuntee aidosti vetoa ja tuntuu, että toisen kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Kun on oikean ihmisen kanssa, ei arki muutu ankeaksi ja työlääksi. Mutta jos kemiaa ei ole, tulee arjesta juuri hankalaa vääntämistä. Tämä ainakin oma kokemukseni.

Jos pidät korkeaa tasoa ja he hakevat ehkä vielä kauniimpaa ja vielä seksikkäämpää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat katsoneet liikaa Disney elokuvia joissa rakkaus syntyy heti ensisilmäykselä.

Muutenkin 37+ ikäisillä korkeakoulutetuilla ei ole yleensä kokemusta parisuhteesta.

Tunnen yhden joka sai ensimmäisen suhteensä vasta 44 vuotiaana.

"Muutenkin 37+ ikäisillä korkeakoulutetuilla ei ole yleensä kokemusta parisuhteesta."

Täysin järjetön kommentti.

Tämä. Kyllä se on niin päin, että jos 37-vuotiaana ei ole kokemusta parisuhteesta, niin sitä ei todennäköisesti edes tule. Tämä ei viittaa parisuhteeseen vaan seksiin, mutta kertoo samasta asiasta, koska harva päätyy täysin seksittömään parisuhteeseen:

"Jos yhdyntäkokemusta ei vielä 30-vuotiaana ole, se useimmiten tarkoittaa, ettei sitä myöhemminkään tule."

https://www.apu.fi/artikkelit/ma-en-oo-koskaan

Ihan perusdeittailulogiikkaa. Tykkäät samasta 5% joista kaikki muutkin naiset tykkää. Ei sussa ole mitään vikaa mutta niillä, joiden kanssa menet treffeille, on 20 muuta treffiä sovittuna. Pitää olla todella kuuma että pääsisis jatkoon. Yritä madaltaa rimaa. Sieltä saattaa löytyä joku helmi joka ei ole kyynistynyt vielä.

Itse 50+ akateeminen, hyväpalkkainen, varakas, älykäs, urheilullinen, hyväkäytöksinen, taitava sängyssä ja vastaeronnut. Alussa deittailin ikäisiäni ja myös normaalipainoisia. Seksiä oli jopa useita kertoja viikossa eri naisten kanssa. Sitten rupesin nostamaan rimaa. Nyt haussa on joku älykäs, urheilullinen, korkean libidon omistava, hyväluonteinen, 20+ nainen joka ei halua lapsia. Seksiä ei yhtä usein kuin ennen mutta panostan laatuun. Monille jotka eivät täytä kriteerejä olen antanut rukkaset. Vika ei todellakaan ole ollut heissä vaan ainoastaan minun omassa kyynisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli viisikymppisen tädin kokemuksella tulen kommentoimaan, että kyllä sitä "kemiaa" kannattaa hakea ja olla todella onnellinen, jos sellaisen ihmisen sattuu löytämään. Muu on sitä pahamaineista tyytymistä.

Olen elämäni aikana tuntenut kemiaa noin kymmenen miehen kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että siitä olisi seurannut mitään. Seksiin asti noista eteni viisi, rakastamiseen ja pitkään suhteeseen ei yhtään. Mutta kahden ihmisen välinen sähkö, vetovoima ja kiinnostus on niin mieletön ja unohtumaton tunne, että se valaisee koko elämän ja muuttaa sinua ihmisenä.

Olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa. Kumpikin tyytymissuhteita hyvän miehen kanssa, joissa kyllä rakastettiin, mutta ilman suurta paloa.

Haaveilen vieläkin miehestä, jonka kanssa kemiat kohtaisivat molemmin puolin. Kannattaa nimittäin muistaa: vaikka sinä tuntisitkin kemiaa niin se toinen ei välttämättä ajattele samoin.

Sinulla ei siis ole kokemusta pitkäaikaisesta suhteesta kemiaa omaavan ihmisen kanssa. Kokemuksesta voin sanoa että kyllä se arki tulee noihinkin suhteisiin. Pitää vain varmistaa että se arki on erinomaista.

Oleb eri kirjoittaja, ja minulla on kokemusta arjesta ihmisen kanssa, jonka kanssa oli kemiaa, ja ihmisen kanssa, jonka kanssa kemiaa ei ollut. Ja kyllä se kemia tarkoittaa, että myös arjessa on kemiaa. Arki tuntuu mielekkäämmältä ja antoisammalta, kun toiseen tuntee aidosti vetoa ja tuntuu, että toisen kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Kun on oikean ihmisen kanssa, ei arki muutu ankeaksi ja työlääksi. Mutta jos kemiaa ei ole, tulee arjesta juuri hankalaa vääntämistä. Tämä ainakin oma kokemukseni.

Itse olen pitkässä suhteessa , jossa alusta pitäen on ollut voimakkaasti keskinäistä kemiaa ensisilmäyksellä lähtien. Kun suhteessa on ollut vaikeita aikoja tämä kemia tai muistot siitä ovat kantaneet niiden hankaluuksien yli.

Yksinkö? kirjoitti:

Ihan perusdeittailulogiikkaa. Tykkäät samasta 5% joista kaikki muutkin naiset tykkää. Ei sussa ole mitään vikaa mutta niillä, joiden kanssa menet treffeille, on 20 muuta treffiä sovittuna. Pitää olla todella kuuma että pääsisis jatkoon. Yritä madaltaa rimaa. Sieltä saattaa löytyä joku helmi joka ei ole kyynistynyt vielä.

Itse 50+ akateeminen, hyväpalkkainen, varakas, älykäs, urheilullinen, hyväkäytöksinen, taitava sängyssä ja vastaeronnut. Alussa deittailin ikäisiäni ja myös normaalipainoisia. Seksiä oli jopa useita kertoja viikossa eri naisten kanssa. Sitten rupesin nostamaan rimaa. Nyt haussa on joku älykäs, urheilullinen, korkean libidon omistava, hyväluonteinen, 20+ nainen joka ei halua lapsia. Seksiä ei yhtä usein kuin ennen mutta panostan laatuun. Monille jotka eivät täytä kriteerejä olen antanut rukkaset. Vika ei todellakaan ole ollut heissä vaan ainoastaan minun omassa kyynisyydessä.

Papparainen harhoissaan omasta viehätysvoimastaan. Iske vaan suosiolla rahat tiskiin niin joku golddigger iskee kiinni. Tuossa iässä ei saa muuta kuin ostetun escortin.

Vierailija kirjoitti:

Jos pidät korkeaa tasoa ja he hakevat ehkä vielä kauniimpaa ja vielä seksikkäämpää?

Jos nämä tindertyypit hakee kauniimpaa ja seksikkäämpää niin miksi ihmeessä matchaavat apn kanssa ja vielä ilmestyvät niille treffeille jos parempaa on tähtäimessä/tarjolla. Teidän teoria ei vaan toimi. Todella pieni osuus edes matcheistä johtaa oikeasti edes siihen ensimmäiseen tapaamiseen.