"Osanotot" on pahinta mitä voi sanoa surevalle, läheisensä menettäneelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun toinen vanhempi kuoli niin muutama sanoi osanotto ja miehet taas lähetti viestin, että voinko tulostaa heidän työt, kun he on etätöissä.

Asiakkaat sitten taas tiuski ja räyski mistäkin asiasta. Ei voi sanoa asiakkaalle, että toinen vanhempi kuollut 2 päivää sitten.

Lisäksi työnantaja vaatii kehityskeskustelun käytäväksi viikko vanhempani kuoleman jälkeen, kyllä siinä ideat lentää joo.

Määräpäivistä kun ei voi joustaa, jos joku pomo on sellaisen määräpäivän keksinyt.

Miksei voi? Voihan työntekijä joutua yllättäen sairaalaankin. Ei kai keskustelua pidetä silloinkaan?

Ei ainakaan meillä joustettu. Ehkä pomo sitten joskus tajuaa mitä on vaatinut muilta, kun oma vanhempi kuolee.

R.I.P. Rest in piece

Kaikki ihmiset eivät osaa valita sanojaan, joten oikeasti todella hyvä että on olemassa valmis malli siihen, miten osoitetaan myötätuntoa.

Varsinkin jos henkilö on tuttava/puolituttu/tuntematon, on tosi kiusallista alkaa keksimään siihen mitään järkevää sanamuotoa ja oikeastaan se asiasta liiallinen puhuminen voi vaan pahentaa sen omaisen surua. Kaikki ei halua puhua asiasta vaikka omaisia olisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tämän takia yksi tuttavani välttelee ihmisiä, jotka ovat menettäneet jonkun. Aiemmin (itse läheisen menettäneenä) pidin häntä vain moukkana, mutta sittemmin olen tajunnut, että joidenkin surevien mielestä on loukkaavaa vaikka sanoisi mitä tahansa.

Juuri tämä, itse olen ensimmäistä kertaa tilanteessa jossa läheinen on menettänyt tärkeän ihmisen ja kaikki mitä hänelle sanoo on väärin/turhaa/loukkaavaa vaikka kuinka taiten yrittäisin sanani asetella. Tiedän että täytyisi pitää yhteyttä mutta vaikeaa se on. En enää yhtään ihmettele että niin moni sureva kokee jäävänsä yksin, voi olla kyse siitäkin ettei vaan löydy oikeaa tapaa olla tukena kun kaikki on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun toinen vanhempi kuoli niin muutama sanoi osanotto ja miehet taas lähetti viestin, että voinko tulostaa heidän työt, kun he on etätöissä.

Asiakkaat sitten taas tiuski ja räyski mistäkin asiasta. Ei voi sanoa asiakkaalle, että toinen vanhempi kuollut 2 päivää sitten.

Lisäksi työnantaja vaatii kehityskeskustelun käytäväksi viikko vanhempani kuoleman jälkeen, kyllä siinä ideat lentää joo.

Mulla oli keke 2kk isän kuolemasta . Ei tosiaan lentänyt ideat ja mielessä pyöri vaan lähestyvä tuhkien sirottelu. Pomo oli kyllä hyvin ymmärtäväinen ja se keskustelu meni rataa miten jaksoin ja mitä kuului. Työ hoitui rutiinilla muttei siinä ollut silleen mukana tossa vaiheessa. Seuraava keke olikin jo normaalia settiä.

Vierailija kirjoitti:

Mun faija kuoli niin yksi faijan sisko sanoi minulle hautajaisissa kappelin ovella, että onneksi olkoon.

😂

Minuakin saa onnitella jos joskus päädyn samaan tilanteeseen.

Pääasia, että uskaltaa lähestyä surevaa. Minusta ihan sama, mitä sanoo tai jos ei sano mitään, niin halaa vaan. Kaikki tuntui siinä tilanteessa hyvältä. Pahempi minusta on, jos vaihtaa kadun toiselle puolelle eikä ole näkevinään (vaikka se johtuisikin siitä, ettei tiedä mitä sanoisi).

jotkut ihmiset on sellaisia, ettei niille saa sanoa yhtään mitään, kaikki on väärin.  Mun työkaverin äiti kuoli ja sanoin sille, että voi, otan osaa ja olisin halannutkin, mutta hän ei sanonut mitään, kääntyi vain selin ja lähti kiireesti pois.  Toinen työkaveri sanoi, että se oli sanonut, ettei halua puhua siitä.  No ei kai siitä puhua olisi tarvinnutkaan, olisin vain huomioinut hänen surunsa ja osoittanut myötätuntoa.  Mitään keskusteluja en olisi itsekään kaivannut.

Ole tässä sitten ystävällinen, kohtelias, toisia huomioiva, kun saakin tuntea olevansa kuin joku tunkeileva tollo.

Se "otan osaa" on kieltämättä hiukan vanhanaikainen, kulunut ilmaisu, mutta mitä muutakaan voisi sanoa?  Hyvin läheisen ihmisen kanssa tietysti on eri asia, kyllä siihen aina sanat löytyvät, mutta entä todella joku työkaveri, naapuri ja vähemmän tekemisissä oleva tuttava?  

Otetaanko siinä nyt oikeasti osaa toisen ihmisen menetykseen, se nyt on toissijainen ajatus.  Meillä on paljon muitakin ilmaisuja, joita käytetään erityistilanteissa, ei niitäkään nyt niin syvällisesti ole tarkoitus ottaa.  Kun toivotetaan hyvää joulua, niin ajatellaanko siinä oikeasti, että olisipa tuolle ihmiselle tulossa oikein hyvä joulu?   Kaikkein kulunein sana on "kiitos."  Kun sanon kaupan kassalle kiitos, kun hän antaa minulle vaihtorahat tai kuitin, niin tunnenko oikeasti kiitollisuutta?

Vierailija kirjoitti:

jotkut ihmiset on sellaisia, ettei niille saa sanoa yhtään mitään, kaikki on väärin.  Mun työkaverin äiti kuoli ja sanoin sille, että voi, otan osaa ja olisin halannutkin, mutta hän ei sanonut mitään, kääntyi vain selin ja lähti kiireesti pois.  Toinen työkaveri sanoi, että se oli sanonut, ettei halua puhua siitä.  No ei kai siitä puhua olisi tarvinnutkaan, olisin vain huomioinut hänen surunsa ja osoittanut myötätuntoa.  Mitään keskusteluja en olisi itsekään kaivannut.

Ole tässä sitten ystävällinen, kohtelias, toisia huomioiva, kun saakin tuntea olevansa kuin joku tunkeileva tollo.

Se "otan osaa" on kieltämättä hiukan vanhanaikainen, kulunut ilmaisu, mutta mitä muutakaan voisi sanoa?  Hyvin läheisen ihmisen kanssa tietysti on eri asia, kyllä siihen aina sanat löytyvät, mutta entä todella joku työkaveri, naapuri ja vähemmän tekemisissä oleva tuttava?  

Otetaanko siinä nyt oikeasti osaa toisen ihmisen menetykseen, se nyt on toissijainen ajatus.  Meillä on paljon muitakin ilmaisuja, joita käytetään erityistilanteissa, ei niitäkään nyt niin syvällisesti ole tarkoitus ottaa.  Kun toivotetaan hyvää joulua, niin ajatellaanko siinä oikeasti, että olisipa tuolle ihmiselle tulossa oikein hyvä joulu?   Kaikkein kulunein sana on "kiitos."  Kun sanon kaupan kassalle kiitos, kun hän antaa minulle vaihtorahat tai kuitin, niin tunnenko oikeasti kiitollisuutta?

Itse en ainakaan tunne kiitollisuutta maksaessani taas ne kalliit ostokset,'kiitos että otit hinnan näistä'   :) mutta kun maksettava on

Pahempaa olisi tietysti se että tultaisiin utelemaan kuolemaan liittyvistä asioista tai jopa tultaisiin kertomaan että näinhän se meni eiks vaan, kuulin että näin tapahtui....

Noin pitää sanoakin jos on käytöstapoja. Mutta ei ihme että surevaa kartellaan kun ei tiedä sitä oikeaa nappia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sureville on vihavaihe, jossa kaikki kommentit loukkaavat.

Ei varmasti loukkaa jos sanoo että "otan osaa".

Mutta kun sanoo "osanotot" se kuulostaa todella typerältä.

Minä vihasin laulavia lintuja, kun ystäväni kuoli äkillisesti 30-vuotiaana.

Melko pian havahduin siihen, että linnut olivat syyttömiä. 

Vierailija kirjoitti:

Hääparille heitän jatkossa vaan kevyesti: "Onnittelut!" - se riittää.

Heitä mieluummin "Onnet!"

"Saanko tuon puvun vainajan päältä, hän ei kuitenkaan tarvitse sitä?"

"Onko hautajaisissa lohileipää, tryffeleitä ja pellen nenää ruskeassa kastikkeessa? Jos ei, en tule."

"Vainaja oli muutenkin mitätön. Hyvä, että lähti täältä pois pyörimästä."

Otan osaa on tosiaankin pahinta, mitä omaisille voi sanoa? Älä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jotkut ihmiset on sellaisia, ettei niille saa sanoa yhtään mitään, kaikki on väärin.  Mun työkaverin äiti kuoli ja sanoin sille, että voi, otan osaa ja olisin halannutkin, mutta hän ei sanonut mitään, kääntyi vain selin ja lähti kiireesti pois.  Toinen työkaveri sanoi, että se oli sanonut, ettei halua puhua siitä.  No ei kai siitä puhua olisi tarvinnutkaan, olisin vain huomioinut hänen surunsa ja osoittanut myötätuntoa.  Mitään keskusteluja en olisi itsekään kaivannut.

Ole tässä sitten ystävällinen, kohtelias, toisia huomioiva, kun saakin tuntea olevansa kuin joku tunkeileva tollo.

Se "otan osaa" on kieltämättä hiukan vanhanaikainen, kulunut ilmaisu, mutta mitä muutakaan voisi sanoa?  Hyvin läheisen ihmisen kanssa tietysti on eri asia, kyllä siihen aina sanat löytyvät, mutta entä todella joku työkaveri, naapuri ja vähemmän tekemisissä oleva tuttava?  

Otetaanko siinä nyt oikeasti osaa toisen ihmisen menetykseen, se nyt on toissijainen ajatus.  Meillä on paljon muitakin ilmaisuja, joita käytetään erityistilanteissa, ei niitäkään nyt niin syvällisesti ole tarkoitus ottaa.  Kun toivotetaan hyvää joulua, niin ajatellaanko siinä oikeasti, että olisipa tuolle ihmiselle tulossa oikein hyvä joulu?   Kaikkein kulunein sana on "kiitos."  Kun sanon kaupan kassalle kiitos, kun hän antaa minulle vaihtorahat tai kuitin, niin tunnenko oikeasti kiitollisuutta?

Itse en ainakaan tunne kiitollisuutta maksaessani taas ne kalliit ostokset,'kiitos että otit hinnan näistä'   :) mutta kun maksettava on

Tai tunteeko kassa kiitollisuutta, kun hän lopuksi sanoo sinulle, että kiitos ja hyvää päivänjatkoa?  

Kassallahan sinänsä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä ne ostokset maksavat, ei hän ole niitä hinnoitellut.  Hän tekee vain työnsä.   Olemme siis vain kohteliaita puolin ja toisin. 

Entä kun sanomme "näkemiin?"  Se tarkoittaa siis, että odotamme, tai peräti toivomme näkevämme toisemme vielä joskus.  Ja sitten kuitenkin sanomme näkemiin kauppiaalle jossain toisella puolella maata ja tiedämme ettemme ikinä tule näkemään.

Mutta olepa sanomatta, johan on epäkohteliasta.  Siis puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Noin pitää sanoakin jos on käytöstapoja. Mutta ei ihme että surevaa kartellaan kun ei tiedä sitä oikeaa nappia.

Mutta kun se sureva joskus itse karttelee ihmisiä!

Minun ystävältä kuoli lapsi, ja hän ei halunnut ihmisten puhuvan siitä yhtään mitään.  Hän linnoittautui kotiinsa ja vain minä sain käydä hänen luonaan.  Ja minua hän kielsi puhumasta mitään siitä asiasta ihmisten kanssa.

Ja sitten ihmiset ottivat minuun yhteyttä ja ihmettelivät, että eikö se ole kotona, missä se on, miten se tapahtui, milloin se lapsi kuoli ja mihin, tai että kuoliko siltä se lapsi tosiaan kun ihmiset puhuu jne.  Ja että milloin on hautajaiset, voiko niihin tulla ym.

Ja minun piti olla kuin en tietäisi koko asiasta mitään, ja kuitenkin olin hänen paras ystävänsä ja asuin naapurissa.  Ei tämä ystäväni tajunnut, miten vaikeaan tilanteeseen hän minut laittoi.

Siinä piti jo minunkin pakoilla ihmisiä, kun en saanut sanoa asiasta halaistua sanaa.  

Niin monet ihmiset halusivat kuitenkin ottaa osaa ja olivat todella surullisia hänen puolestaan, ihan oikeastikin.  Ja saivat osakseen tylytystä.

No miten se osa otetaan? Saako surusta ojentaa palasen vai miten se käytännössä menee? Otan osaa on yksi typerimmistä lausahduksista suomen kielessä.

Sitä kun nainen jää leskeksi, niin sitä ajattelee, et jos jossain kohtaa pääsis vielä panemaan sitä.

Ainakin jos nuorempi tiukempi nainen, vanhat akat ei niinkään. No, jos ei oo venyny pimppa niin miksei?

ap