Se tunne kun toisessa kaupungissa asuva ystävä ilmoittaa tulevansa kylään, ilahdut ja odotat koko päivän kunnes klo 21 tulee viesti " Mä tuunkin huomenna"

Tuollaisia ihmisiä varten ei kannata ainakaan siivota eikä leipoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kutsuttuin tuttavapariskunta kerran kylään. Sovittiin että klo 20 tulevat, he ilmoittivat itse ajan kun kysyin että koska sopisi kun tekivät just samoja temppuja; sovittiin joku aika niin eivät tulleet lähelläkään sitä jne.

Laitettiin vähän tarjoiluja; vähän ruokaa vähän juotavaa, klo 20 oli tarjoilut pöydässä.

Klo 21:30 saadaan sms että kestää vielä kun otettiin jälkiruokaa ja tarjoilija sanoi että hetken kestää.

Mä olin ihan että ööööööööö.. mitä?

lähempänä klo 22 olivat meillä sit viimein, asuvat maaseudulla ja me kaupungissa. Halusivat kuulemma mennä ravintolaan kun niin harvoin lähtevät kahdestaan kaupunkiin.

Terkut vaan T & P, teitä ei ole tullut ikävä.

Aika tökeröä tosiaan tulla noin myöhään ja odotuttaa toisia tarjoilujen kera.

Ja siis tämä oli niin kerroista kun olivat sentään ajatelleet meitä, laittoivat viestin. Pari kertaa meni niin ettei tullut edes viestiä, sit muutaman kerran niin että tulivat melkein sovittuna aikana, mutta lähtivät n. 15 min päästä vaikka sovittu että tulevat kylään. Syynä oli joku kumminkaima tai mikälie keksitty juttu, parempi tarjous kuitenkin. Heille kun mentiin niin piti olla ajoissa tai tulee puhelua perään jne.

Enää ei olla tekemisissä.

Ja siis jos joku miettii miksi siedin? Oli siskoni. Enää ei olla väleissä. Tämä yksi syistä, en ollut koskaan tarpeeksi tärkeä vaan aina se joka oli varalla ja jota sai kohdella niin kuin p ask aa. Jos asiaa yritti ottaa puheeksi alkoi uhriutuminen, itkeminen, mykkäkoulu, haistatteluviestit ja sen jälkeen lähti taas alusta. 

Vihdoin mulle tule mitta täyteen.