Lue keskustelun säännöt.
Vaimo valittaa, kun en enää hemmottele
05.08.2022 |
Vaimo valittaa, kun tapailuaikoina hemmottelin paljon ja maksoin kulut. Ostin paljon lahjoja, maksoin matkoja, vein illallisille Michelin-ravintoloihin, jotka saattoivat maksaa 500€ jne. Myös hän sitten oli seksuaalisesti aktiivinen ja käyttäytyi naisellisesti, mikä oli mukavaa silloin.
No nyt kolmen lapsen jälkeen seksiä ei ole ollenkaan, naama on norsun vitulla koko ajan, naisellisuudesta tietoakaan ja jatkuvaa valitusta. Ei kiinnosta itseäkään pätkääkään tuota viedä mihinkään saati vielä tarjota ja ostella lahjoja.
Ja tiedoksi, että olen ollut 3v. koti-isä (yhtä kauan kuin vaimo kotiäiti), teen ihan yhtälailla kotitöitä ja vielä päälle kaikki perinteiset miesten työt. Eli ei ole vaimo joutunut edes yksin kotia hoitamaan.
Miksi moni nainen muuttuu tällaiseksi?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa, että kun teillä on tuo lasten hoito mennyt puoliksi niin menikö myös raskaus sen vaivat synnytykset ja siitä palautuminen puoliksi?
3 lasta: on noin 2 vuotta 5-6 kuukautta raskaanaoloa.
Synnytyksestä palautuminen: yhteensä noin 6 kuukautta veristä vuotoa ja kipuja, kuivuutta ja haavoja. Kivuliasta virtsaamista ja ulostamista. Kipuja kohdussa ja rinnoissa. Noin 3 vuotta lopullista palautumisaikaa. Vasta vuoden päästä on pakauduttu synnytyksestä.Hormonien siheuttamat muutokset jo sinänsä on iso juttu: hajuaisti vaikeuttaa elämää kun kaikki haisee 9 kuukautta tosi pahalle, on herkkänä ja maailma pelottaa ihan aiheesta. Ilman raskaushormoneita kun pystyy sulkemaan maailman pahuuden pois.
Menikö siis puoliksi? Yhteisistä lapsista kun on kyse?
Eli siis naista pitäisi elämän loppuun asti kohdella eri tavalla kuin miestä kun nainen on jaksanut joskus olla raskaana (asia jota mies ei voi tehdä vaikka haluaisi)?
Sanoisin, että kyllä. Suvustani ne miehet, jotka antavat esim erityistä huomiota vaimon äitiydestä, arvostavat vuosikymmentenkin jälkeen vaimon työtä synnytyksessä ym, ovat niitä onnellisimpia. Ne vaimot jotka saavat tuollaista nipotusta eivät arvosta eivätkä kunnioita samalla tavalla miehiään
Minun suvussani ja lähipiirissäni taas onnellisimpia ovat ne pariskunnat joissa ollaan ihan aidosti yhdessä tekemässä tasavertaisena niitä kodin hommia eikä kilpailla siitä kumpi on joskus kärsinyt enemmän joskus jostain ja siksi oikeutettu olemaan jotenkin ylempänä.
Minusta tuollainen äitiyden erityinen huomioiminen ja arvostus kuulostaa hyvin perinteiseltä ylistämällä alistamiselta jossa toinen kohotetaan jotenkin erityisasemaan äitinä mutta se on sitten kuitenkin käytännössä sitä että äidillä on se äidin rooli joka on usein lopulta se raskaampi.
Juu ei ole ylistämällä alistamista. Kuulin esim. kerran enoni kehuvan vaimonsa raskausarpia, että ne ovat kauniit kun ne on vaadittu heidän ihaniin lapsiin yms. Ovat muuten aivan valtavat arvet ja iso kompleksi vaimolle. Ei esim halunnut tulla niiden vuoksi enää yhteiseen saunaan naisten kanssa. Kehumisen jälkeen tuli. Ja käyttää bikineitäkin uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sellasta se on kun arki ukkosen lailla purkautuu ylle lapsivuosien seassa. toivottavasti rakkautesti vaimoasi kohtaan on ulkonäköä syvempää. nimittäin luulen, että vaimosi kaikki energia menee lasten hoitoon. se voi väsyttää ja masentaakin. silloin ei seksi maistu.
mitä jos tänä iltana kysyisit illan päätteeksi, kulta voisinko hieroa hartiasi?
vastaus "luuletko saavasi pllua"
sano siihen, että luulen, tai toivoisin, mutta sinähän sen päätät kulta. niinhän se avioliitossa kai menee. kai sinä kunnioitat vaimoasi? se, että hän pidättäytyy seksistä voi olla tällä hetkellä ainut kontrollin aihe hänen elämässään. kyse voi olla siis myös hänen kontrollin tarpeestaan ja siitä että hän voi edes johonkin vaikuttaa elämässään. paradoksaalista, että se tarkoittaa tilanteen parantavasta asiasta eli seksistä. toki teidän pitää myös jutella syvästi elämäntilanteestanne.
Ole hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa, että kun teillä on tuo lasten hoito mennyt puoliksi niin menikö myös raskaus sen vaivat synnytykset ja siitä palautuminen puoliksi?
3 lasta: on noin 2 vuotta 5-6 kuukautta raskaanaoloa.
Synnytyksestä palautuminen: yhteensä noin 6 kuukautta veristä vuotoa ja kipuja, kuivuutta ja haavoja. Kivuliasta virtsaamista ja ulostamista. Kipuja kohdussa ja rinnoissa. Noin 3 vuotta lopullista palautumisaikaa. Vasta vuoden päästä on pakauduttu synnytyksestä.Hormonien siheuttamat muutokset jo sinänsä on iso juttu: hajuaisti vaikeuttaa elämää kun kaikki haisee 9 kuukautta tosi pahalle, on herkkänä ja maailma pelottaa ihan aiheesta. Ilman raskaushormoneita kun pystyy sulkemaan maailman pahuuden pois.
Menikö siis puoliksi? Yhteisistä lapsista kun on kyse?
Eli siis naista pitäisi elämän loppuun asti kohdella eri tavalla kuin miestä kun nainen on jaksanut joskus olla raskaana (asia jota mies ei voi tehdä vaikka haluaisi)?
Sanoisin, että kyllä. Suvustani ne miehet, jotka antavat esim erityistä huomiota vaimon äitiydestä, arvostavat vuosikymmentenkin jälkeen vaimon työtä synnytyksessä ym, ovat niitä onnellisimpia. Ne vaimot jotka saavat tuollaista nipotusta eivät arvosta eivätkä kunnioita samalla tavalla miehiään
Minun suvussani ja lähipiirissäni taas onnellisimpia ovat ne pariskunnat joissa ollaan ihan aidosti yhdessä tekemässä tasavertaisena niitä kodin hommia eikä kilpailla siitä kumpi on joskus kärsinyt enemmän joskus jostain ja siksi oikeutettu olemaan jotenkin ylempänä.
Minusta tuollainen äitiyden erityinen huomioiminen ja arvostus kuulostaa hyvin perinteiseltä ylistämällä alistamiselta jossa toinen kohotetaan jotenkin erityisasemaan äitinä mutta se on sitten kuitenkin käytännössä sitä että äidillä on se äidin rooli joka on usein lopulta se raskaampi.
Juu ei ole ylistämällä alistamista. Kuulin esim. kerran enoni kehuvan vaimonsa raskausarpia, että ne ovat kauniit kun ne on vaadittu heidän ihaniin lapsiin yms. Ovat muuten aivan valtavat arvet ja iso kompleksi vaimolle. Ei esim halunnut tulla niiden vuoksi enää yhteiseen saunaan naisten kanssa. Kehumisen jälkeen tuli. Ja käyttää bikineitäkin uudelleen.
No ei ole alkuunkaan sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiesin et on lopun alkua kun lennätin ja maksoin meidät vaimon kanssa Wieniin hänen suosikkibändinsä keikalle.
4 päivää, 3 yötä oltiin sillä reissulla, hyvä hotelli, liput konserttiin, kaiken maksoin ja pildeä ei tullut. Kertaakaan sillä reissulla.
Matka yht 2500e
Lentokenttätaksit yht 200
Keikkaliput yht 300 (sentään hyvä keikka)
Muu liikkuminen, syöminen ja juominen 5003500e reissu oli se ainakin ja palkkio nolla.
Ymmärrän miksi kerran eronneet on tosi varovaisia ja miehet etsii jonkun opiskelijanaisen, jota voivat tukea ja sokeroida.
Todellakin. Joa nyt ero tulisi, etsisin jonkun fwb -tyyppisen ratkaisun nuoren, vaikka 25-v opiskelijanaisen kanssa, selkeä korvaus ja säännöt sovittaisiin. Tuollaisen 3500 egen reissun sijaan viettää monta mukavaa iltaa kokkaillen, viiniä juoden ja piehtaroiden lakanoissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos asia vaivaa, kai isot aikuiset ihmiset silloin keskustelevat asioista.
Ehkä syy piilee enimäkseen siinä, että olet tosiaan liian paljon lellinyt häntä lahjoilla ja ravintoloilla. Toisekseen, mitä enemmän tulee lapsia niin onhan se selvä, että keho muuttuu eikä ole enää näytä samalta kuin ennen lapsia kaksikymppisenä.
Herää vain kysymys, vaikka mukamas olet kotona niin onko tämä vaimo joka kerta se, jpka siivoaa, laittaa ruoan ja hoitaa lapset. Ja vieläpä vupdesta toiseen, jotta sinä voit hoitaa ne ns. Helpoimmat jutut, joista et rasitu. Ehkäpä senkin takia vaimosi naama on kuin sotruunamehua 5 litraa juoneena.
Ehkäpä olisi vähemmän hapannaama, kun keräät kortesi kekoon ja paperitöiden jäökeen alat myös ottaa vastuuta ruoan hakemisessa kaupasta, ruoan tekemisissä, pyykkien pesussa jne. Olisi luksusta naiselle kun mieskin tekisi jotain. Sänkypuuhiin kyllä päästään, muuten ei kiinnosta ja sitten ihmetellään mikä on kun seksielämä ei enää kukoista ja ärähdellään väsymyksestä.
Jos mies on jo tähän myöntänyt ettei hemmottele vaimoaan niin se ei riitä, sitä aletaan maalailemaan AP:sta kuvaa laiskana paskana jonka vaimo olisi muuten ihana mutta kun teetättää sillä kaikki kotityöt niin se tykkää kyttyrää. Mistä tuollaista keksit?
Totuus on tosin niinkin arkinen, kuin viestin alussa jo arvelit. 'Saavutetuista eduista ei haluta luopua' - nainen on päässyt hemmottelun makuun ja on vaativaa sorttia, joten suhteen arkipäiväistyminen ei ole mikään syy käyttäytyä eri tavalla kuin tapailuvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiesin et on lopun alkua kun lennätin ja maksoin meidät vaimon kanssa Wieniin hänen suosikkibändinsä keikalle.
4 päivää, 3 yötä oltiin sillä reissulla, hyvä hotelli, liput konserttiin, kaiken maksoin ja pildeä ei tullut. Kertaakaan sillä reissulla.
Matka yht 2500e
Lentokenttätaksit yht 200
Keikkaliput yht 300 (sentään hyvä keikka)
Muu liikkuminen, syöminen ja juominen 5003500e reissu oli se ainakin ja palkkio nolla.
Ymmärrän miksi kerran eronneet on tosi varovaisia ja miehet etsii jonkun opiskelijanaisen, jota voivat tukea ja sokeroida.
Minä vein loisexää niin Aasian kuin Euroopan pitkille kierroksille. Naama meni exällä nurinpäin pienestäkin vastoinkäymisestä matkalla, kuten hotellihuoneen oven narinasta. Seksiä tosin sain, mutten yhtäkään orgasmia, joten mieluummin olisin ollut kokonaan ilman kuin limakalvot vereslihalle höylättynä. Tunnelman pitkäkään virittely ja suora ohjeistaminen ei auttanut, kun ei kuulemma reissussaväsyneenä jaksanut "sängyssä suorittaa".
Vierailija kirjoitti:
Sen verran vielä, että ei se vaimo rahan takia näitä asioita minulta odota tai vaadi. Tienaa itsekin nykyään yli 100k€/vuosi.
T.ap
Positiivista tilanteessa on se, että ilmeisesti kumpikin teistä edelleen kaipaa asioita toisiltanne ja ikävöi aiempaa parempaa yhteyttä. Koittakaa jutella asioista yhdessä, mielellään vielä niin ettei vain syyttele toista osapuolta. Ulkonäköön liittyvien asioiden suhteen kannattaa olla hyvin tarkkana, esimerkiksi voit sanoa kaipaavasi sitä, että vaimo välillä laittautuu sinua varten ja vietätte aikaa yhdessä. Toisaalta tuhoisaa olisi mainita, että vaimon rupsahtanut kroppa on ongelma. Tuo toisen tärkeänä pitäminen taitaa olla kummallakin toiveissa: vaimolle se näkyy "hemmotteluna" ja sinulle laittautumisena/seksinä. Jutelkaa keinoista, miten kumpikin voisi asiaan omalta osaltaan vaikuttaa ja voisitteko muokata arkeanne niin, että tuo olisi jälleen mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suo siellä vetelä täällä. toiset valittaa kun ei löydy naista ja parisuhdetta ja toinen puoli miehistä valittaa kun on vaikeaa naisen kanssa.
Samat läpät meillä naisilla on, älkää huoliko. Sama homma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiesin et on lopun alkua kun lennätin ja maksoin meidät vaimon kanssa Wieniin hänen suosikkibändinsä keikalle.
4 päivää, 3 yötä oltiin sillä reissulla, hyvä hotelli, liput konserttiin, kaiken maksoin ja pildeä ei tullut. Kertaakaan sillä reissulla.
Matka yht 2500e
Lentokenttätaksit yht 200
Keikkaliput yht 300 (sentään hyvä keikka)
Muu liikkuminen, syöminen ja juominen 5003500e reissu oli se ainakin ja palkkio nolla.
Ymmärrän miksi kerran eronneet on tosi varovaisia ja miehet etsii jonkun opiskelijanaisen, jota voivat tukea ja sokeroida.
Aikamoinen pihtari itekkin olet kun muistelet menneitä laskuja noin tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiesin et on lopun alkua kun lennätin ja maksoin meidät vaimon kanssa Wieniin hänen suosikkibändinsä keikalle.
4 päivää, 3 yötä oltiin sillä reissulla, hyvä hotelli, liput konserttiin, kaiken maksoin ja pildeä ei tullut. Kertaakaan sillä reissulla.
Matka yht 2500e
Lentokenttätaksit yht 200
Keikkaliput yht 300 (sentään hyvä keikka)
Muu liikkuminen, syöminen ja juominen 5003500e reissu oli se ainakin ja palkkio nolla.
Ymmärrän miksi kerran eronneet on tosi varovaisia ja miehet etsii jonkun opiskelijanaisen, jota voivat tukea ja sokeroida.
Aikamoinen pihtari itekkin olet kun muistelet menneitä laskuja noin tarkasti.
Satasen tarkkuudella näyttää olevan. Ei kelpaisi matkalaskuksi meidän toimistolla.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa, että kun teillä on tuo lasten hoito mennyt puoliksi niin menikö myös raskaus sen vaivat synnytykset ja siitä palautuminen puoliksi?
3 lasta: on noin 2 vuotta 5-6 kuukautta raskaanaoloa.
Synnytyksestä palautuminen: yhteensä noin 6 kuukautta veristä vuotoa ja kipuja, kuivuutta ja haavoja. Kivuliasta virtsaamista ja ulostamista. Kipuja kohdussa ja rinnoissa. Noin 3 vuotta lopullista palautumisaikaa. Vasta vuoden päästä on pakauduttu synnytyksestä.Hormonien siheuttamat muutokset jo sinänsä on iso juttu: hajuaisti vaikeuttaa elämää kun kaikki haisee 9 kuukautta tosi pahalle, on herkkänä ja maailma pelottaa ihan aiheesta. Ilman raskaushormoneita kun pystyy sulkemaan maailman pahuuden pois.
Menikö siis puoliksi? Yhteisistä lapsista kun on kyse?
Eli siis naista pitäisi elämän loppuun asti kohdella eri tavalla kuin miestä kun nainen on jaksanut joskus olla raskaana (asia jota mies ei voi tehdä vaikka haluaisi)?
Sanoisin, että kyllä. Suvustani ne miehet, jotka antavat esim erityistä huomiota vaimon äitiydestä, arvostavat vuosikymmentenkin jälkeen vaimon työtä synnytyksessä ym, ovat niitä onnellisimpia. Ne vaimot jotka saavat tuollaista nipotusta eivät arvosta eivätkä kunnioita samalla tavalla miehiään
Minun suvussani ja lähipiirissäni taas onnellisimpia ovat ne pariskunnat joissa ollaan ihan aidosti yhdessä tekemässä tasavertaisena niitä kodin hommia eikä kilpailla siitä kumpi on joskus kärsinyt enemmän joskus jostain ja siksi oikeutettu olemaan jotenkin ylempänä.
Minusta tuollainen äitiyden erityinen huomioiminen ja arvostus kuulostaa hyvin perinteiseltä ylistämällä alistamiselta jossa toinen kohotetaan jotenkin erityisasemaan äitinä mutta se on sitten kuitenkin käytännössä sitä että äidillä on se äidin rooli joka on usein lopulta se raskaampi.
Juu ei ole ylistämällä alistamista. Kuulin esim. kerran enoni kehuvan vaimonsa raskausarpia, että ne ovat kauniit kun ne on vaadittu heidän ihaniin lapsiin yms. Ovat muuten aivan valtavat arvet ja iso kompleksi vaimolle. Ei esim halunnut tulla niiden vuoksi enää yhteiseen saunaan naisten kanssa. Kehumisen jälkeen tuli. Ja käyttää bikineitäkin uudelleen.
Kai sitä kehua saa ja pitää mutta ei se tarkoita että äitiys pitäisi nostaa johonkin mystisiin mittoihin tai naisen saada jotain erityiskohtelua elämänsä loppuun. Minunkin mieheni kanniskeli öisin koliikkista vauvaamme tuntikausia joka yö kuukausien ajan että minä sain hetken nukuttua. Ja meni sitten taas aamulla nurkumatta töihin. Enkä ole koskaan huomannut että hän olisi vaatinut sen takia jotain erityiskohtelua tai helpotuksia myöhemmässä elämässään. Vaikka rankkaa oli taatusti.
Arvostusta voi odottaa mutta ei erityiskohtelua jos nyt ei ole jotain ihan suhteettoman suurta tehnyt toiseen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa, että kun teillä on tuo lasten hoito mennyt puoliksi niin menikö myös raskaus sen vaivat synnytykset ja siitä palautuminen puoliksi?
3 lasta: on noin 2 vuotta 5-6 kuukautta raskaanaoloa.
Synnytyksestä palautuminen: yhteensä noin 6 kuukautta veristä vuotoa ja kipuja, kuivuutta ja haavoja. Kivuliasta virtsaamista ja ulostamista. Kipuja kohdussa ja rinnoissa. Noin 3 vuotta lopullista palautumisaikaa. Vasta vuoden päästä on pakauduttu synnytyksestä.Hormonien siheuttamat muutokset jo sinänsä on iso juttu: hajuaisti vaikeuttaa elämää kun kaikki haisee 9 kuukautta tosi pahalle, on herkkänä ja maailma pelottaa ihan aiheesta. Ilman raskaushormoneita kun pystyy sulkemaan maailman pahuuden pois.
Menikö siis puoliksi? Yhteisistä lapsista kun on kyse?
Eli siis naista pitäisi elämän loppuun asti kohdella eri tavalla kuin miestä kun nainen on jaksanut joskus olla raskaana (asia jota mies ei voi tehdä vaikka haluaisi)?
Sanoisin, että kyllä. Suvustani ne miehet, jotka antavat esim erityistä huomiota vaimon äitiydestä, arvostavat vuosikymmentenkin jälkeen vaimon työtä synnytyksessä ym, ovat niitä onnellisimpia. Ne vaimot jotka saavat tuollaista nipotusta eivät arvosta eivätkä kunnioita samalla tavalla miehiään
Minun suvussani ja lähipiirissäni taas onnellisimpia ovat ne pariskunnat joissa ollaan ihan aidosti yhdessä tekemässä tasavertaisena niitä kodin hommia eikä kilpailla siitä kumpi on joskus kärsinyt enemmän joskus jostain ja siksi oikeutettu olemaan jotenkin ylempänä.
Minusta tuollainen äitiyden erityinen huomioiminen ja arvostus kuulostaa hyvin perinteiseltä ylistämällä alistamiselta jossa toinen kohotetaan jotenkin erityisasemaan äitinä mutta se on sitten kuitenkin käytännössä sitä että äidillä on se äidin rooli joka on usein lopulta se raskaampi.
Juu ei ole ylistämällä alistamista. Kuulin esim. kerran enoni kehuvan vaimonsa raskausarpia, että ne ovat kauniit kun ne on vaadittu heidän ihaniin lapsiin yms. Ovat muuten aivan valtavat arvet ja iso kompleksi vaimolle. Ei esim halunnut tulla niiden vuoksi enää yhteiseen saunaan naisten kanssa. Kehumisen jälkeen tuli. Ja käyttää bikineitäkin uudelleen.
sivusta: musta raskausarvet on kauniit, etenkin takamuksella
ymmärrän ap;n turhautuneisuuden. kai mies ajattelee, että kun hän hemmottelee vaimoa niin vastalahjaksi vaimo suostuu seksiin ja haluaa rakastella. tämä on hyvä oppitunti aviomiehistä. toivottavasti löydätte yhteisen sävelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiesin et on lopun alkua kun lennätin ja maksoin meidät vaimon kanssa Wieniin hänen suosikkibändinsä keikalle.
4 päivää, 3 yötä oltiin sillä reissulla, hyvä hotelli, liput konserttiin, kaiken maksoin ja pildeä ei tullut. Kertaakaan sillä reissulla.
Matka yht 2500e
Lentokenttätaksit yht 200
Keikkaliput yht 300 (sentään hyvä keikka)
Muu liikkuminen, syöminen ja juominen 5003500e reissu oli se ainakin ja palkkio nolla.
Ymmärrän miksi kerran eronneet on tosi varovaisia ja miehet etsii jonkun opiskelijanaisen, jota voivat tukea ja sokeroida.
Aikamoinen pihtari itekkin olet kun muistelet menneitä laskuja noin tarkasti.
No joo. Suuntaa antava laskelma että tuohon oli panostettu. Vaimon suosikkiyhtye. Wien.
Ja lapsiarkeen vaihtelua. Ei se nyt ihan ilmaista ollut.
Mikäs mies siellä kirjoittelee kesken työpäivän?
Työttömät luuserit vain tähän aikaan päivästä palstalla ovat.
Huono trolli, joka kaiken lisäksi on naisen kirjoittama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiesin et on lopun alkua kun lennätin ja maksoin meidät vaimon kanssa Wieniin hänen suosikkibändinsä keikalle.
4 päivää, 3 yötä oltiin sillä reissulla, hyvä hotelli, liput konserttiin, kaiken maksoin ja pildeä ei tullut. Kertaakaan sillä reissulla.
Matka yht 2500e
Lentokenttätaksit yht 200
Keikkaliput yht 300 (sentään hyvä keikka)
Muu liikkuminen, syöminen ja juominen 5003500e reissu oli se ainakin ja palkkio nolla.
Ymmärrän miksi kerran eronneet on tosi varovaisia ja miehet etsii jonkun opiskelijanaisen, jota voivat tukea ja sokeroida.
Aikamoinen pihtari itekkin olet kun muistelet menneitä laskuja noin tarkasti.
Tarkasti? Tasalukuja pyöristettynä sataseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa, että kun teillä on tuo lasten hoito mennyt puoliksi niin menikö myös raskaus sen vaivat synnytykset ja siitä palautuminen puoliksi?
3 lasta: on noin 2 vuotta 5-6 kuukautta raskaanaoloa.
Synnytyksestä palautuminen: yhteensä noin 6 kuukautta veristä vuotoa ja kipuja, kuivuutta ja haavoja. Kivuliasta virtsaamista ja ulostamista. Kipuja kohdussa ja rinnoissa. Noin 3 vuotta lopullista palautumisaikaa. Vasta vuoden päästä on pakauduttu synnytyksestä.Hormonien siheuttamat muutokset jo sinänsä on iso juttu: hajuaisti vaikeuttaa elämää kun kaikki haisee 9 kuukautta tosi pahalle, on herkkänä ja maailma pelottaa ihan aiheesta. Ilman raskaushormoneita kun pystyy sulkemaan maailman pahuuden pois.
Menikö siis puoliksi? Yhteisistä lapsista kun on kyse?
Eli siis naista pitäisi elämän loppuun asti kohdella eri tavalla kuin miestä kun nainen on jaksanut joskus olla raskaana (asia jota mies ei voi tehdä vaikka haluaisi)?
Sanoisin, että kyllä. Suvustani ne miehet, jotka antavat esim erityistä huomiota vaimon äitiydestä, arvostavat vuosikymmentenkin jälkeen vaimon työtä synnytyksessä ym, ovat niitä onnellisimpia. Ne vaimot jotka saavat tuollaista nipotusta eivät arvosta eivätkä kunnioita samalla tavalla miehiään
Minun suvussani ja lähipiirissäni taas onnellisimpia ovat ne pariskunnat joissa ollaan ihan aidosti yhdessä tekemässä tasavertaisena niitä kodin hommia eikä kilpailla siitä kumpi on joskus kärsinyt enemmän joskus jostain ja siksi oikeutettu olemaan jotenkin ylempänä.
Minusta tuollainen äitiyden erityinen huomioiminen ja arvostus kuulostaa hyvin perinteiseltä ylistämällä alistamiselta jossa toinen kohotetaan jotenkin erityisasemaan äitinä mutta se on sitten kuitenkin käytännössä sitä että äidillä on se äidin rooli joka on usein lopulta se raskaampi.
Juu ei ole ylistämällä alistamista. Kuulin esim. kerran enoni kehuvan vaimonsa raskausarpia, että ne ovat kauniit kun ne on vaadittu heidän ihaniin lapsiin yms. Ovat muuten aivan valtavat arvet ja iso kompleksi vaimolle. Ei esim halunnut tulla niiden vuoksi enää yhteiseen saunaan naisten kanssa. Kehumisen jälkeen tuli. Ja käyttää bikineitäkin uudelleen.
Kai sitä kehua saa ja pitää mutta ei se tarkoita että äitiys pitäisi nostaa johonkin mystisiin mittoihin tai naisen saada jotain erityiskohtelua elämänsä loppuun. Minunkin mieheni kanniskeli öisin koliikkista vauvaamme tuntikausia joka yö kuukausien ajan että minä sain hetken nukuttua. Ja meni sitten taas aamulla nurkumatta töihin. Enkä ole koskaan huomannut että hän olisi vaatinut sen takia jotain erityiskohtelua tai helpotuksia myöhemmässä elämässään. Vaikka rankkaa oli taatusti.
Arvostusta voi odottaa mutta ei erityiskohtelua jos nyt ei ole jotain ihan suhteettoman suurta tehnyt toiseen verrattuna.
No hänhän osallistui, kyllä on aika erityislaatuinen isä.
Kai olet antanut kiitosta?
Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä mieleen, miksi yhtään kukaan tekee (suunnitellusti) lapsia?
Ydinperhe-elämä vaikuttaa vielä ankeammalta kuin tällainen yhden vahinkolapsen yksinhuoltajuus.
Ainakaan ei ole odotuksia ja pettymyksiä ketään kohtaan. Tai stressiä siitä, onko itse tarpeeksi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiesin et on lopun alkua kun lennätin ja maksoin meidät vaimon kanssa Wieniin hänen suosikkibändinsä keikalle.
4 päivää, 3 yötä oltiin sillä reissulla, hyvä hotelli, liput konserttiin, kaiken maksoin ja pildeä ei tullut. Kertaakaan sillä reissulla.
Matka yht 2500e
Lentokenttätaksit yht 200
Keikkaliput yht 300 (sentään hyvä keikka)
Muu liikkuminen, syöminen ja juominen 5003500e reissu oli se ainakin ja palkkio nolla.
Ymmärrän miksi kerran eronneet on tosi varovaisia ja miehet etsii jonkun opiskelijanaisen, jota voivat tukea ja sokeroida.
Aikamoinen pihtari itekkin olet kun muistelet menneitä laskuja noin tarkasti.
Tarkasti? Tasalukuja pyöristettynä sataseen?
Nimenomaan, pihtarin merkki kun laskeskelee. Ja vielä eritellen eri kulut.
Ei pysty vain antamaan vaikka toinen siitä nauttisi.
Olette rakentaneet liiton pinnallisuuden varaan; kalliita illallisia ja oletuksia hemmottelusta. Anna kun arvaan; asutte paremmalla asuinalueella, on kaikki niinkuin paremmalla keskiluokalla pitääkin olla, pelit, vehkeet ja elämäntyyli? Ja nyt olette lipsumassa kulissista, se vaimoakin pätkii.