Lue keskustelun säännöt.
Vaimo valittaa, kun en enää hemmottele
05.08.2022 |
Vaimo valittaa, kun tapailuaikoina hemmottelin paljon ja maksoin kulut. Ostin paljon lahjoja, maksoin matkoja, vein illallisille Michelin-ravintoloihin, jotka saattoivat maksaa 500€ jne. Myös hän sitten oli seksuaalisesti aktiivinen ja käyttäytyi naisellisesti, mikä oli mukavaa silloin.
No nyt kolmen lapsen jälkeen seksiä ei ole ollenkaan, naama on norsun vitulla koko ajan, naisellisuudesta tietoakaan ja jatkuvaa valitusta. Ei kiinnosta itseäkään pätkääkään tuota viedä mihinkään saati vielä tarjota ja ostella lahjoja.
Ja tiedoksi, että olen ollut 3v. koti-isä (yhtä kauan kuin vaimo kotiäiti), teen ihan yhtälailla kotitöitä ja vielä päälle kaikki perinteiset miesten työt. Eli ei ole vaimo joutunut edes yksin kotia hoitamaan.
Miksi moni nainen muuttuu tällaiseksi?
Kommentit (128)
Tätä ketjua lukiessa tulee lähinnä mieleen, että sellaisten miesten, jotka luulevat naisia maksullisiksi ja ostettaviksi, pitäisi pysyä sinkkuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kohtelet vaimoa (lastesi) äitinä niin saa (lastesi) äidin, jos kohtelet vaimoasi naisena kuin rakastajaasi niin saat naisen ja rakastajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa, että kun teillä on tuo lasten hoito mennyt puoliksi niin menikö myös raskaus sen vaivat synnytykset ja siitä palautuminen puoliksi?
3 lasta: on noin 2 vuotta 5-6 kuukautta raskaanaoloa.
Synnytyksestä palautuminen: yhteensä noin 6 kuukautta veristä vuotoa ja kipuja, kuivuutta ja haavoja. Kivuliasta virtsaamista ja ulostamista. Kipuja kohdussa ja rinnoissa. Noin 3 vuotta lopullista palautumisaikaa. Vasta vuoden päästä on pakauduttu synnytyksestä.Hormonien siheuttamat muutokset jo sinänsä on iso juttu: hajuaisti vaikeuttaa elämää kun kaikki haisee 9 kuukautta tosi pahalle, on herkkänä ja maailma pelottaa ihan aiheesta. Ilman raskaushormoneita kun pystyy sulkemaan maailman pahuuden pois.
Menikö siis puoliksi? Yhteisistä lapsista kun on kyse?
Eli siis naista pitäisi elämän loppuun asti kohdella eri tavalla kuin miestä kun nainen on jaksanut joskus olla raskaana (asia jota mies ei voi tehdä vaikka haluaisi)?
Sanoisin, että kyllä. Suvustani ne miehet, jotka antavat esim erityistä huomiota vaimon äitiydestä, arvostavat vuosikymmentenkin jälkeen vaimon työtä synnytyksessä ym, ovat niitä onnellisimpia. Ne vaimot jotka saavat tuollaista nipotusta eivät arvosta eivätkä kunnioita samalla tavalla miehiään
Minun suvussani ja lähipiirissäni taas onnellisimpia ovat ne pariskunnat joissa ollaan ihan aidosti yhdessä tekemässä tasavertaisena niitä kodin hommia eikä kilpailla siitä kumpi on joskus kärsinyt enemmän joskus jostain ja siksi oikeutettu olemaan jotenkin ylempänä.
Minusta tuollainen äitiyden erityinen huomioiminen ja arvostus kuulostaa hyvin perinteiseltä ylistämällä alistamiselta jossa toinen kohotetaan jotenkin erityisasemaan äitinä mutta se on sitten kuitenkin käytännössä sitä että äidillä on se äidin rooli joka on usein lopulta se raskaampi.
Juu ei ole ylistämällä alistamista. Kuulin esim. kerran enoni kehuvan vaimonsa raskausarpia, että ne ovat kauniit kun ne on vaadittu heidän ihaniin lapsiin yms. Ovat muuten aivan valtavat arvet ja iso kompleksi vaimolle. Ei esim halunnut tulla niiden vuoksi enää yhteiseen saunaan naisten kanssa. Kehumisen jälkeen tuli. Ja käyttää bikineitäkin uudelleen.
Kai sitä kehua saa ja pitää mutta ei se tarkoita että äitiys pitäisi nostaa johonkin mystisiin mittoihin tai naisen saada jotain erityiskohtelua elämänsä loppuun. Minunkin mieheni kanniskeli öisin koliikkista vauvaamme tuntikausia joka yö kuukausien ajan että minä sain hetken nukuttua. Ja meni sitten taas aamulla nurkumatta töihin. Enkä ole koskaan huomannut että hän olisi vaatinut sen takia jotain erityiskohtelua tai helpotuksia myöhemmässä elämässään. Vaikka rankkaa oli taatusti.
Arvostusta voi odottaa mutta ei erityiskohtelua jos nyt ei ole jotain ihan suhteettoman suurta tehnyt toiseen verrattuna.
No hänhän osallistui, kyllä on aika erityislaatuinen isä.
Kai olet antanut kiitosta?
Tietenkin. Mutta kyllä varmaan isoin kiitos on se että parisuhteemme on aina ollut kaikin puolin tosi hyvä juuri siksi että olemme olleet tiimi eikä mitään vastapuolia jotka laskisivat kuka on tehnyt tai kärsinyt enemmän.
Joten älä pidä sitä itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa, että kun teillä on tuo lasten hoito mennyt puoliksi niin menikö myös raskaus sen vaivat synnytykset ja siitä palautuminen puoliksi?
3 lasta: on noin 2 vuotta 5-6 kuukautta raskaanaoloa.
Synnytyksestä palautuminen: yhteensä noin 6 kuukautta veristä vuotoa ja kipuja, kuivuutta ja haavoja. Kivuliasta virtsaamista ja ulostamista. Kipuja kohdussa ja rinnoissa. Noin 3 vuotta lopullista palautumisaikaa. Vasta vuoden päästä on pakauduttu synnytyksestä.Hormonien siheuttamat muutokset jo sinänsä on iso juttu: hajuaisti vaikeuttaa elämää kun kaikki haisee 9 kuukautta tosi pahalle, on herkkänä ja maailma pelottaa ihan aiheesta. Ilman raskaushormoneita kun pystyy sulkemaan maailman pahuuden pois.
Menikö siis puoliksi? Yhteisistä lapsista kun on kyse?
Eli siis naista pitäisi elämän loppuun asti kohdella eri tavalla kuin miestä kun nainen on jaksanut joskus olla raskaana (asia jota mies ei voi tehdä vaikka haluaisi)?
Sanoisin, että kyllä. Suvustani ne miehet, jotka antavat esim erityistä huomiota vaimon äitiydestä, arvostavat vuosikymmentenkin jälkeen vaimon työtä synnytyksessä ym, ovat niitä onnellisimpia. Ne vaimot jotka saavat tuollaista nipotusta eivät arvosta eivätkä kunnioita samalla tavalla miehiään
Minun suvussani ja lähipiirissäni taas onnellisimpia ovat ne pariskunnat joissa ollaan ihan aidosti yhdessä tekemässä tasavertaisena niitä kodin hommia eikä kilpailla siitä kumpi on joskus kärsinyt enemmän joskus jostain ja siksi oikeutettu olemaan jotenkin ylempänä.
Minusta tuollainen äitiyden erityinen huomioiminen ja arvostus kuulostaa hyvin perinteiseltä ylistämällä alistamiselta jossa toinen kohotetaan jotenkin erityisasemaan äitinä mutta se on sitten kuitenkin käytännössä sitä että äidillä on se äidin rooli joka on usein lopulta se raskaampi.
Juu ei ole ylistämällä alistamista. Kuulin esim. kerran enoni kehuvan vaimonsa raskausarpia, että ne ovat kauniit kun ne on vaadittu heidän ihaniin lapsiin yms. Ovat muuten aivan valtavat arvet ja iso kompleksi vaimolle. Ei esim halunnut tulla niiden vuoksi enää yhteiseen saunaan naisten kanssa. Kehumisen jälkeen tuli. Ja käyttää bikineitäkin uudelleen.
Kai sitä kehua saa ja pitää mutta ei se tarkoita että äitiys pitäisi nostaa johonkin mystisiin mittoihin tai naisen saada jotain erityiskohtelua elämänsä loppuun. Minunkin mieheni kanniskeli öisin koliikkista vauvaamme tuntikausia joka yö kuukausien ajan että minä sain hetken nukuttua. Ja meni sitten taas aamulla nurkumatta töihin. Enkä ole koskaan huomannut että hän olisi vaatinut sen takia jotain erityiskohtelua tai helpotuksia myöhemmässä elämässään. Vaikka rankkaa oli taatusti.
Arvostusta voi odottaa mutta ei erityiskohtelua jos nyt ei ole jotain ihan suhteettoman suurta tehnyt toiseen verrattuna.
No hänhän osallistui, kyllä on aika erityislaatuinen isä.
Kai olet antanut kiitosta?
Tietenkin. Mutta kyllä varmaan isoin kiitos on se että parisuhteemme on aina ollut kaikin puolin tosi hyvä juuri siksi että olemme olleet tiimi eikä mitään vastapuolia jotka laskisivat kuka on tehnyt tai kärsinyt enemmän.
Joten älä pidä sitä itsestäänselvyytenä.
Ei kai se kaikille olekaan itsestäänselvyys mutta pitäisi olla. Kyllä jokaisen parisuhteen pitäisi olla hyvin toimiva tiimi eikä mikään kilparata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkohan itsekin luisumassa samaan kuin vaimosi? Kyllä meilläkin vielä jotain makkarin puolella tapahtuu, mutta esim. meillä on nyt 3 pientä lasta, olen palanut takaisin töihin sekä yritän etäopiskella vielä siihen päälle ja ikävä kyllä, kun on kiireistä ja stressaavaa, niin itsestä huolehtiminen on kortilla ja olen nyt esim. päässyt vähän lihomaan ja muutenkin olo ei ole kovin hehkeä, vaikka yritän nyt edes jotenkin asialliselta näyttää. Vaikka mies usein ehdottelee, niin ei hän silti hirveästi minuun mitenkään panosta. Ei käydä treffeillä, ei hän muista mua mitenkään merkkipäivänä. Ei siis niin ikään mitään yhteistä aikaa ja usein seksikin tuntuu itsestäni kuin se olisi vain hänen paineiden helpottamista, ei siinä juuri minun tarpeitani huomioida tai kysellä. Lopputulemana onkin, että seksihalukkuuteni on aika rapistunut, lähinnä siksi, koska en koe itseäni haluttavana, enkä koe enää mieheni oikeasti pitäisi mua tällä hetkellä kovinkaan kauniina tai ihanana. Ehkä ap:n vaimo halajaa samaa kuin minä. Tunnetta, että puoliso oikeasti rakastaa ja haluaa seksuaalisesti. Ei niinkään mitään kalliita lahjoja tai kotitöiden tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiesin et on lopun alkua kun lennätin ja maksoin meidät vaimon kanssa Wieniin hänen suosikkibändinsä keikalle.
4 päivää, 3 yötä oltiin sillä reissulla, hyvä hotelli, liput konserttiin, kaiken maksoin ja pildeä ei tullut. Kertaakaan sillä reissulla.
Matka yht 2500e
Lentokenttätaksit yht 200
Keikkaliput yht 300 (sentään hyvä keikka)
Muu liikkuminen, syöminen ja juominen 5003500e reissu oli se ainakin ja palkkio nolla.
Ymmärrän miksi kerran eronneet on tosi varovaisia ja miehet etsii jonkun opiskelijanaisen, jota voivat tukea ja sokeroida.
Aikamoinen pihtari itekkin olet kun muistelet menneitä laskuja noin tarkasti.
Tarkasti? Tasalukuja pyöristettynä sataseen?
Nimenomaan, pihtarin merkki kun laskeskelee. Ja vielä eritellen eri kulut.
Ei pysty vain antamaan vaikka toinen siitä nauttisi.
Ehkä pihtari ja pihtari ansaitsee toisensa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa, että kun teillä on tuo lasten hoito mennyt puoliksi niin menikö myös raskaus sen vaivat synnytykset ja siitä palautuminen puoliksi?
3 lasta: on noin 2 vuotta 5-6 kuukautta raskaanaoloa.
Synnytyksestä palautuminen: yhteensä noin 6 kuukautta veristä vuotoa ja kipuja, kuivuutta ja haavoja. Kivuliasta virtsaamista ja ulostamista. Kipuja kohdussa ja rinnoissa. Noin 3 vuotta lopullista palautumisaikaa. Vasta vuoden päästä on pakauduttu synnytyksestä.Hormonien siheuttamat muutokset jo sinänsä on iso juttu: hajuaisti vaikeuttaa elämää kun kaikki haisee 9 kuukautta tosi pahalle, on herkkänä ja maailma pelottaa ihan aiheesta. Ilman raskaushormoneita kun pystyy sulkemaan maailman pahuuden pois.
Menikö siis puoliksi? Yhteisistä lapsista kun on kyse?
Eli siis naista pitäisi elämän loppuun asti kohdella eri tavalla kuin miestä kun nainen on jaksanut joskus olla raskaana (asia jota mies ei voi tehdä vaikka haluaisi)?
Sanoisin, että kyllä. Suvustani ne miehet, jotka antavat esim erityistä huomiota vaimon äitiydestä, arvostavat vuosikymmentenkin jälkeen vaimon työtä synnytyksessä ym, ovat niitä onnellisimpia. Ne vaimot jotka saavat tuollaista nipotusta eivät arvosta eivätkä kunnioita samalla tavalla miehiään
Minun suvussani ja lähipiirissäni taas onnellisimpia ovat ne pariskunnat joissa ollaan ihan aidosti yhdessä tekemässä tasavertaisena niitä kodin hommia eikä kilpailla siitä kumpi on joskus kärsinyt enemmän joskus jostain ja siksi oikeutettu olemaan jotenkin ylempänä.
Minusta tuollainen äitiyden erityinen huomioiminen ja arvostus kuulostaa hyvin perinteiseltä ylistämällä alistamiselta jossa toinen kohotetaan jotenkin erityisasemaan äitinä mutta se on sitten kuitenkin käytännössä sitä että äidillä on se äidin rooli joka on usein lopulta se raskaampi.
Juu ei ole ylistämällä alistamista. Kuulin esim. kerran enoni kehuvan vaimonsa raskausarpia, että ne ovat kauniit kun ne on vaadittu heidän ihaniin lapsiin yms. Ovat muuten aivan valtavat arvet ja iso kompleksi vaimolle. Ei esim halunnut tulla niiden vuoksi enää yhteiseen saunaan naisten kanssa. Kehumisen jälkeen tuli. Ja käyttää bikineitäkin uudelleen.
Kai sitä kehua saa ja pitää mutta ei se tarkoita että äitiys pitäisi nostaa johonkin mystisiin mittoihin tai naisen saada jotain erityiskohtelua elämänsä loppuun. Minunkin mieheni kanniskeli öisin koliikkista vauvaamme tuntikausia joka yö kuukausien ajan että minä sain hetken nukuttua. Ja meni sitten taas aamulla nurkumatta töihin. Enkä ole koskaan huomannut että hän olisi vaatinut sen takia jotain erityiskohtelua tai helpotuksia myöhemmässä elämässään. Vaikka rankkaa oli taatusti.
Arvostusta voi odottaa mutta ei erityiskohtelua jos nyt ei ole jotain ihan suhteettoman suurta tehnyt toiseen verrattuna.
No hänhän osallistui, kyllä on aika erityislaatuinen isä.
Kai olet antanut kiitosta?
Tietenkin. Mutta kyllä varmaan isoin kiitos on se että parisuhteemme on aina ollut kaikin puolin tosi hyvä juuri siksi että olemme olleet tiimi eikä mitään vastapuolia jotka laskisivat kuka on tehnyt tai kärsinyt enemmän.
Joten älä pidä sitä itsestäänselvyytenä.
Ei kai se kaikille olekaan itsestäänselvyys mutta pitäisi olla. Kyllä jokaisen parisuhteen pitäisi olla hyvin toimiva tiimi eikä mikään kilparata.
Missä niin määritellään, että pitäisi?
Kyllä kannattaa kiitollisuutta toista kohtaa antaa, miksi itsestäänselvyyksiä pitäisiä parisuhteessa olla?
Tiimeissäkin annetaa positiivista palutetta eikä se ole kruunun kiillotusta vaan osoitus toiselle, että on tärkeä juuri minulle ja että arvostaa.
Pitkissä parisuhteissa on kaikenlaisia vaiheita. Toisaalta tästä ei voi olla kokemusta, jos heti ensimmäisen vaikean vaiheen kohdalla heittää pyyhkeen tiskiin. Tunnetusti pikkulapsivaihe on haasteellinen ja se on sitä etenkin, jos suhteessa eletään "mun tarpeet"-asenteella, eli syytetään toista siitä, että omat tarpeet eivät toteudu. Nyt on kuitenkin niin, että avioliitossa puoliso ei ole vastuussa toisen tarpeiden tyydyttämisestä, edes niiden esteettisten / seksuaalisten. Usein on tultava vastaan, niin kivuliasta kuin se onkin, ja tehtävä kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten itse olet muuttanut käyttäytymistäsi? Entä hemmotteleeko vaimo sinua, kokkaa, laittaa herkkuja, pesee kalsarisi tms.? Kumpi hoitaa kotityöt? Entä hoitaa lapset?
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä mieleen, miksi yhtään kukaan tekee (suunnitellusti) lapsia?
Ydinperhe-elämä vaikuttaa vielä ankeammalta kuin tällainen yhden vahinkolapsen yksinhuoltajuus.
Ainakaan ei ole odotuksia ja pettymyksiä ketään kohtaan. Tai stressiä siitä, onko itse tarpeeksi hyvä.
Lapset pilaavat parisuhteen. Pitäisi etukäteen harkita, haluaako lapsia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä mieleen, miksi yhtään kukaan tekee (suunnitellusti) lapsia?
Ydinperhe-elämä vaikuttaa vielä ankeammalta kuin tällainen yhden vahinkolapsen yksinhuoltajuus.
Ainakaan ei ole odotuksia ja pettymyksiä ketään kohtaan. Tai stressiä siitä, onko itse tarpeeksi hyvä.Lapset pilaavat parisuhteen. Pitäisi etukäteen harkita, haluaako lapsia vai ei.
Aikuiset ne omat parisuhteensa pilaavat juuri tuolla samalla asenteella, toisen vika.
Vai ihan 500 euroa Michelin-ravintolassa. Tämä paljasti provon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyllisiä ovat TV-ohjelmat joissa näyttään prisenssan mallia siitä miten naisia puolisoina pitäisi kohdella. TV-kanavat on täynnä prisessa-sontaa. Jos vaimo katsoo paljon TV:tä, sieltä ne palvottamisen mallit iskostuu takaraivoon. Tästä palvottamisesta on tasa-arvo kauempana kuin Itä Lännestä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi lelliä naista joka ei anna sen vastineeksikaan mitään?
Tämähän on loputon kierre jos jompikumpi ei asialle tee mitään. Kannattaisi varmaan yrittää keskustelua sen vaimon kanssa ja kertoa miltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Syyllisiä ovat TV-ohjelmat joissa näyttään prisenssan mallia siitä miten naisia puolisoina pitäisi kohdella. TV-kanavat on täynnä prisessa-sontaa. Jos vaimo katsoo paljon TV:tä, sieltä ne palvottamisen mallit iskostuu takaraivoon. Tästä palvottamisesta on tasa-arvo kauempana kuin Itä Lännestä.
Pistääpä muutama tuollaisen ohjelman nimi, niin tsekkaan, mitä niissä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiesin et on lopun alkua kun lennätin ja maksoin meidät vaimon kanssa Wieniin hänen suosikkibändinsä keikalle.
4 päivää, 3 yötä oltiin sillä reissulla, hyvä hotelli, liput konserttiin, kaiken maksoin ja pildeä ei tullut. Kertaakaan sillä reissulla.
Matka yht 2500e
Lentokenttätaksit yht 200
Keikkaliput yht 300 (sentään hyvä keikka)
Muu liikkuminen, syöminen ja juominen 5003500e reissu oli se ainakin ja palkkio nolla.
Ymmärrän miksi kerran eronneet on tosi varovaisia ja miehet etsii jonkun opiskelijanaisen, jota voivat tukea ja sokeroida.
Aikamoinen pihtari itekkin olet kun muistelet menneitä laskuja noin tarkasti.
Tarkasti? Tasalukuja pyöristettynä sataseen?
Nimenomaan, pihtarin merkki kun laskeskelee. Ja vielä eritellen eri kulut.
Ei pysty vain antamaan vaikka toinen siitä nauttisi.
Kuvittele toisin päin. Nainen veisi miehen vaikka Imolaan F1kisaan ja mies ei antaisi.
Minäkin taisin valittaa samaa, kun olin kotona äitiyslomalla. Se elämä oli vain niin tylsää, että odotti miehen tuovan elämän ulkopuolelta ja hemlottelemalka kiittävän siitä näkymättömät työstä.
No, kun elämä helpotti ja sain aikaa omiin harrastuksiin taas, se valittaminen loppui.
Mutta olin kai jotenkin alakuloinen äitiyslomalla, kun elämä supistui niin pieneksi ja mies ei sitä ymmärtänyt.
Joten hemmottele vaimoani. Johonkin tarpeeseen hän sitä valittaa
Tuollainen samanlainen se on meilläkin. Just oon työntämässä heitä, kolmea lasta ja vaimoa autoon ja tarkoitus ajaa huvipuistoon, eläinpuistoon jne. Mutta varmasti huomenna valitetaan kun ei koskaan käydä missään. Kiittämätön kaikesta, vaikka varmasti olen keskivertoa osallistuvaisempi isä.
Tietenkin. Mutta kyllä varmaan isoin kiitos on se että parisuhteemme on aina ollut kaikin puolin tosi hyvä juuri siksi että olemme olleet tiimi eikä mitään vastapuolia jotka laskisivat kuka on tehnyt tai kärsinyt enemmän.