Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen, älä kysele köyhältä lapselta, mitä kesälomalla on tehty ja mitä kouluun on ostettu
05.08.2022 |
Tää on ihan kamalaa.
Lapsen kesä on ollut tosi ankea, kun rahat eivät pitkäaikaissairaalla yksinhuoltajalla riitä tässä taloustilanteessa. (Ja ennen kuin lynkkaatte minut, niin olen maisteri, en tupakoi, juo, käy kampaajalla tai shoppaile mitään, hoidan laskut yms tunnollisesti, mutta olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean sairauden vuoksi, joka verottaa myös voimiani joka päivä)
Heinökuu on kauhea, kun kaikki matkustavat, joten edes kavereita ei ole. Meidän kesä on kulunut pääasiassa kaupungissa. Meillä on kiva, kaunis koti kivalla, kaunilla alueella Helsingissä (josta olen kotoisin ja jossa lapsen isä ja muu suku asuu), asiat ihan kunnossa, mutta ei, meillö ei ole varaa matkailla ulkomaille tai tehdä erityisiä asioita. Lintsillä on käyty, yksi kotimaan matka tehty ja kivoja kesäpäiviä vietetty, mutta verrattuna muihin on ollut ankeaa.
Niin eikö jokainen aikuinen tee tätä "no MITÄS sinä olet tehnyt kesällä ja OLETTEKO ostaneet uuden repun ja penaalin ja vaatteita kouluun taas jne jne".
Lapsen elämä on ollut pettymysten sietämistä. Sitten ihan fiksutkin aikuiset hierova5 suolaa haavoihin. Meidän rahat menevät ruokaan, lääkkeisiin, arkeen ja kotiin, eivätkä oikein riitäkään. Olen mestaru löytämään hienoja, mieluisia vaatteita käytettynä, Helsingissä se onnistuu kirppareitten ansiosta.
Eikö voisi kysyä jotain muuta, ÄLÄ kysy minne on matkustettu, ellet tiedä ihan varmaksi, että perhe on vauras ja huoltaja terve (en pystyisi matkustamaan juuri nyt vaikka olisi rahaakin). Ymmärrän kyllä sen keskustelun avauksen pointin, olen tähän varmaan itsekin syyllistynyt aiemmin ja se hövettää takautuvasti, mutta kun lapsi on jo valmiiksi surrut tylsää kesäänsä joka päivä ja ilta, niin tuo myös nöyryyttää häntä muiden lsten edessä.
Joku voi kysyä, eikö ole suvun mökkiä ja tuttuja. Joo, on, mutta kun en itse voi ikinä kutsua vastavuoroisesti, ei ihmiset enää montaa kesää kutsu. Ihmiset ei tajua, että pelkät matkat sinne mökille tarkoittaa, että kuun vikalle viikolle ei ole ruokaa. Vaikka kuinka tarjoaisitte kaiken, enkÄ minä pysty menemään ilman tuliaisia ja viemisiä kyllä minnekään. Ja nyt siis sairaus estää oman siirtymiseni pidemmäs ja huonompiin olosuhteisiin (usealla mökillä nukkuminen ja eläminen on käytännössä vaikeempa ja sen joutuu sairauden kanssa vain ottaan huomioon.)
Kommentit (213)
Jos minun lapseltani kysytään kesästä hän todennäköisesti kertoo uinti- ja pyöräretkistä. Ja siitä että kävimme karhunkierroksella ja hän näki poroja. Emme ole köyhiä mutta parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töistä ja lomista kysymisen voisi lopettaa aikuisilta kun en halua koko maailmalle kailottaa, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Sairauteni ei näy päällepäin ja kun sen toiminakykyisen päivän olen pitkän valmistautumisen kautta saavuttanut, että voin hoitaa asioitani niin älä pilaa sitä päivää muistuttamalla että olen sairas tai laita minua selittelemään sairauksiani.
Mikä sairaus sinulla on? Masennusko?
Kun ei näy päällepäin.
Ahaa, hän kertoi sen myöhemmin. Luin vain aloituksen ja ekan sivun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään olisi kertonut lapsena tehneeni muuta kuin lukenut kirjoja ja käynyt uimassa pyörällä kaverin kanssa.
Pienituloisia lapsiperheitä on kuitenkin paljon, ilmeisesti ette tunne yhtäkään kun kaikki lapsen kaverit olleet koko heinäkuun matkoilla?
Kenelle oikein puhut? Palstalla on kerta toisensa jälkeen kerrottu, kuinka ihan tavalliset keskiluokkaiset ihmiset lapsineen on olleet kesän kotimaassa ilman mitään extreme-elämyksiä.
Monia ihmisiä ei kiinnosta edes kotimaanmatkailua ja heillä riittää kaikenlaista tekemistä ihan kotikonnuilla. Jos joku sanoo käyneensä kesällä ulkomailla, niin sehän on vain hyvä small talk aihe. "Kävin kesällä Lontoossa." "No, millainen meno siellä Britanniassa oli? Näkyikö Brexit katukuvassa"
Ei se ole minulta pois jos joku toinen tekee ulkomaanmatkoja vaan heiltä voi sitten kysyä jotain mieleen tulevia juttuja kyseistä maasta.
Älkää myöskään kyslkö köyhältä yksinäiseltä vanhukselta, miten kesä mennyt. Itku tulee kun koko kesän sisällä ikkunasta katsoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on muuten rasittavaa, kun lapset palaa kouluun, jossa kysellään, että mitä teit kesällä. :(
Inhosin lapsena tuota yli kaiken ja toisinaan myös häpesin. Yksi ylimääräinen harmitus ja stressi, kun koulu syksyllä alkoi. :(
Tosi asiassa olin ihan tyytyväinen omiin kesälomiini enkä edes kaivannut mitään erityistä. Mutta kun kesästä piti kertoa koulussa (joskus piti kirjoittaa jopa aine kesänvietosta), tuli sellainen tunne, että pitäisi olla jotain erityistä kerrottavaa. Joskus olisi tehnyt mieli sanoa/kirjoittaa, että mitä se kellekään kuuluu, mitä mä kesällä tein. :D
Kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, kyseessä on small talk, aineen kohdalla kirjoitetussa muodossa, jossa "paras" ei ole se, jolla on ollut kallein vanhempien tms. kustantama loma vaan se, joka osaa kertoa kiinnostavalla tavalla tekemisistään.
Ihmiset lajina juttelevat toistensa kanssa ja iso osa tästä liittyy tekemisiin. Tämän vuoksi on hyvä oppia keskusteluun muu asenne kuin "mitä se kellekään kuuluu". Itsekö et koskaan kysy mitään "mitä kello on"-tyylistä kysymystä kummempaa?
Nyt on kyse normaalista kanssakäymisestä, ei mistään kilpavarustelusta. Suosittelen opettamaan lapsianne keskustelemaan ja lisäksi iloitsemaan siitä, mitä he ovat tehneet riippumatta siitä mikä sen hinta oli. Elämä on paljon helpompaa ja parempaa silloin.
Ap:lla on haastava tilanne, mutta se ei johdu lomatekemiskyselyistä vaan mm. sairaudesta. Jos ap olisikin terve, kesä olisi voinut tuntua paljon onnistuneemmalta vaikka olisi tehty ihan samat asiat. Ap:n kannattaa myös yrittää saada lapsensa näkemään hyvää pienemmissäkin asioissa ja välttää osattomaksi jäämisen esille tuomista. Ymmärrän, että ei ole helppoa AP:n tilanteessa kun hänellä on paljon huolia, mutta sen lapsen vuoksi kannattaa ainakin yrittää venyä.
Asenne, joka opitaan lapsena usein pysyy läpi elämän. Siksi olisi hyvä oppia pienestä pitäen iloitsemaan siitä mitä on ennemmin kuin suremaan sitä mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heja Sverige! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette käyneet lintsillä ja yksi kotimaan matka tehty. Eikö se muka riitä?
On tuossa enemmän kuin meidän muksulla... ollaan oltu kotona, mökillä ja käytiin ulkomailla. Kuulostaa hienolle, mutta tarkoittaa että mökki on lähellä torniota ja käytiin haaparannassa ruokakaupassa).
No, minkälaista oli Ruotsissa? Voitko suositella sitä matkakohteena?
Sanoisin että viereisen citymarketin tarjonta on parempaa ja toisaalta oli vaikea löytää "ruotsalaisia" tuotteita kaiken ylikansallisen seasta. Ihan ok puisto siinä rajalla oli syödä kaupan evässalaattia, tosin kertakäyttöhaarukat piti käydä ostamassa erikseen, se vähän yllätti ettei ne olleet paketissa mukana. Se vähä mitä kaupunkia kateltiin, vaikutti jotenkin nuhjuiselle. Ehkä suosittelisin vaikka Norrköpingiä ja Kålmordenin eläintarhaa ennemmin, tai sitten kiertoajelua pidemmälle ruotsin lappiin ja norjankin puolelle. ;) Mutta tulipa nähtyä.
Milloin lastentarha-/koululomista ja lasten viihdyttämisestä tuli kilpavarustelua?
Juttelin kampaajani kanssa, joka lähes anteeksi pyydellen selitti kuinka heidän perhe (5-vuotias ja pikkuvauva) tänä kesänä ovat VAIN kotona ja käyvät rannalla uimassa ja ongella, leipovat, kyläilevät mummolassa jne. eli viettävät minulle täysin normaalia 70-80 - luvun kesälomaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä saatan kysyä lapsen kavereilta, että mitäs ovat tehneet kesällä välittämättä siitä miten hyvissä varoissa vanhemmat ovat. Toki jos tietäisin lapsen olleen vaikka kuusissa hautajaisissa kesällä niin en sitten kysele tai kesästä muistuttele, mutta muuten... olen itsekin köyhästä perheestä eivätkä kesät silti olleet kurjia, sellaisia joista ei kehtaisi keskustella. Tein vaikka mitä kivaa. Meidän perheemme taas ei ole vähävarainen, mutta jos lapsiltamme kysyy mitä kesälomalla ovat tehneet niin eivät he ensimmäisenä intoile lomamatkasta Ruotsissa vaikka kivaa sielläkin oli, aivan erityisesti vanhemmilla. Muksut kertoisivat uineensa paljon ja olleensa kavereiden kanssa, yökyläilleensä, mitkä eivät liity mitenkään vanhempien varallisuuteen.
Kannusta lasta pärjäämään koulussa ja antamaan takaisin nöyryytyksen menestymällä, tehkää siitä lähettilästehtävä perheenä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei myöskään kannata opettaa että oma ihmisarvo olisi kiinni varallisuudesta. Ei tarvitse olla uskovainen, mutta voi yleissivistyksen vuoksi ottaa esille että esim. Kristinuskossa rahan tavoittelu on synti ja voi käydä filosofisen keskustelun siitä, mitä se tekee ihmiselle joka jahtaa omaisuutta ja että tekeekö raha onnelliseksi.
Ja kun ei tee, niin mikä sitten tekee?
Moni upporikas on yksinäinen, koska ei voi tietää onko ystävät aitoja. Miksi tavoitella sellaista elämää?
Mitä se kertoo koulukaverista, jos hänen ilonsa tulee kalliista jutuista ja niistä kerskumisesta? Onko se rikkautta, vai hengen köyhyyttä? Haluatko itse olla kaveri, jota muut kadehtii jopa inhoon asti? Tällaiselle kaverille voi kertoa, että kiva juttu kun pääsit/sait, mutta tiedäthän että olet arvokas ilmankin?
Jos aina tavoittelee hienompaa ja hienompaa, siihen ei ole kattoa. Haluaako joutua siihen vankilaan, että koulukaveri tai naapuri asettaa riman, että tällaista nyt sitten pitäisi olla, ja jos ei ole, niin elämä on huonoa, tai sitä täytyy lähteä kiireesti tavoittelemaan?
Mitä sillä lopulta itselleen hakee? Hyväksyntää? Itsetunto on rakennettava jonkin kestävämmän varaan. Sulla on tässä hyviä keskustelumahdollisuuksia!
Itselläni on joitain juttuja, joita tykkään shoppailla ja olen puhunut myös lapselle siitä, että aikuinen voi haluta vaikka uuden käsilaukun samalla lailla kuin lapsi lelun, ja sitten kun ne on saatu, ne on hetken mielihyvää tuottavia ja lopulta nurkissa harvoin käytettynä. Loputtomiin ei kotiin tavaraa mahdu ja vois yrittää innostua uudestaan siitä, mitä jo on.
Vapaus tulee siitä, että tyytyy vähään ja löytää iloa pienestä.
Kaikessa on myös huonot puolet: Jos on iso talo, piha, jacucci ja hieno auto, niitä pitää jaksaa huoltaa ja ne täytyy suojata varkailta. Niistä tulee siis stressiä. Mitä enemmän omistaa, sitä enemmän on menetettävää.
Kunnat ja seurakunnat ym. järjestävät lapsille leirejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höh. Johan tuossa on lapsella kaikenlaista kerrottavana. Ongelma on, että sinua hävettää, häntä ei.
Ja valitettavasti siirrät tuon ankean asenteesi lapseen josta kasvaa tyytymätön aikuinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita se isä maksamaan ettei lapsi kärsi. Näin tukiverkottomana perheenä voin sanoa, että en pyytele anteeksi jos meidän tekemiset ja menemiset tuntuu vähävaraisesta pahalta. Todellakin kompensoimme lapsille reissujen ja maksullisten aktiviteettien muodossa sitä ettei yksinkertaisesti sitä sosiaalista elämää ole. Sekin voi tuntua nimittäin pahalta, kun kysellään mummoista, serkuista ja kummeista.. Toiset käyvät kylässä ja kemuissa viikonloput ja lomat niin selitäpä siinä lapselle, että sulla ei oo kuin oma perhe
Omien lasteni Isä maksaa sen, minkä laki määrää. Ja se ei ole paljon. Muista yhteydenotoista tekee poliisiasian, ei ole ihan tasapainoinen ihminen hänkään. Kiva neuvo, että laita maksamaan. Ei ketään voi pakottaa kuin lailla.
Kukaan ei ole pyytänyt sua pyytämään mitään anteeksi. On pyydetty vain, ettet hiero suolaa jonkun lapsen haavoihin, mikä siinö on vaikeaa? Ei ole pyydetty rahaa, ei ole pyydetty teekskentelemääm, ettei ole rahaa, 9n vain pyydetty , ettet tiedustele lapsilta, mihin on matkustettu. Tää ei MITENKÄÄN liityyny teidön perheen matkoihin, vaan siihen, ettet utele muilta. Toiset kertovat, jos on kerrottavaa.
Itse ymmärrät hyvin, miten pahalta tuntuu, kun itsestäänselvyytenä tiedustellaan asioita, mitkä sinun lapsilta puuuttuvat. Mutta ap:n lapseen sun myötätunto ei riitä? Ap pyytää hienotunteisuuttaa laosilta tiedustelemiseen, etenkin luokan/päikkyryhmän edessä. Tästä hyötyvät kaikki lapset, myös sinun.
Ihmeen julmia kommentteja täällä on.
Ap, ymmärrän täysin ja noudatatn toivettasi jatkossa,Eiköhän lapsella ole siinä kohtaa jo paha mieli, kun toiset matkoistaan kertoo mikäli on asiasta kateellinen. Ei siinä kohtaa kenenkään hyväntahtoinen keskustelu ole ongelman ydin vaan saada lapsi tykkäämään omasta lomastaan sellaisena kuin se on. Eli juurikin se yhteinen aika ja tekeminen vaikka onkin minimalistista. Tukiverkottomana tässä olikin tarkoitus vain sanoa, että älä moiti muiden elämää omien pettymystesi kautta, koska mekin joudumme sitä sietämään kun kaverit kertoo lähtevänsä lomalla mummolaan, mitä heillä taas ei ole. Ehkä ilmaisin provosoivasti asian, joska kalikka kalahti. Näin sitä voi asiat eri kanteilta nähdä
Ei kai kukaan kysy, missä olet matkustellut kun moni ei ole pariin vuoteen matkustellut koronan takia yhtään missään vaan mitä teit kesällä. Ihan normaali kysymys. Jos kesällä on uitu, syöty jäätelöä ja nähty kavereita, niin miksi sitä pitäisi hävetä? Sehän on ollut ihan mahtava kesä! Vanhempia raha-asiat voi stressata, mutta ei sitä pidä siirtää lapsille ja opettaa heitä häpeämään ihan tavallisia asioita. Tässäkin ap oli käynyt lastensa Lintsillä ja tehnyt kotimaanmatkan. Sehän on oikeasti jo paljon ja kuulostaa kivalta kesältä, ei sitä tarvitse märehtiä. En käsitä, kun mitään ei saa kysyä kunjostain pitäisi osata lukea kunkin perheen henkilökohtainen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa tuntuu nyt edelleen missaavan sen pointin eli ap:n lapsi tuntuu häpeävän omaa kesälomaansa. Ilmeisesti lapsen kaveripiirissä perheet ovat sitten näitä parempituloisia, jotka reissaavat paljonkin. Tiedän omasta kokemuksesta, että joillakin lapsilla oli kyllä tapana rehennellä kavereilleen näillä matkoillaan ja shoppailuillaan. Silloin saattaa kateus iskeä ja kysellään just sitä, että äiti, miksei me IKINÄ voida tehdä sitäjasitä.
Olen itse vähävaraisesta perheestä kotoisin ja minulle ainakin rahan arvo on tullut selväksi, kun kotona on keskusteltu asiasta. Lapselle voi hyvin selittää, että eri perheiden tilanteet ovat erilaiset. Meidän perhe ei tällä hetkellä voi lähteä lomamatkalle, koska se tarkoittaisi sitä, että emme pystyisi ostamaan ruokaa loppukuuksi. Tämä ei ole mitenkään hävettävä asia, vaan realismia. Jos aikuinen häpeää tilannetta niin paljon, että ei pysty siitä lapsen kanssa puhumaan, sama häpeä siirtyy lapseen. Itse en ikinä hävennyt omia lähtökohtiani, vaan opin ylpeästi toteamaan kylässä käyville kavereille, että jep, meillä on puucee. Kelpasi kavereille ihan hyvin kun sitä ei hävetty :)
olen itse ollut köyhä lapsi,kerroin koulussa käyneeni sukulaisilla kylässä,uimassa ja muuten nauttineeni kesästä. eli se riitti koulussa vastaukseksi ,tosin nykyään varmaan kaupungeissa on kilpailua kellä kivoin loma. saisi loppua kysely koulussa julkisesti.
kotona kannattaa miettiä yhdessä vastausta. moni taidenäyttely ja kesätapahtuma on ilmainen ,kuten kirkkokonsertit.konsertti tai näyttelyssä käyminen on ihan ok vastaus ja helppo toteuttaa samoin piknik puistoon. samoin kotimaanmatka sukulaisten luo, on ok vastaus.tee tälläinen juttu lasten kanssa niin on ok vastaus koulussa.
Ap. Ymmärrän että sairautesi takia esim. muutto voi olla hankala juttu. Ehdotan kuitenkin miettimään voisitteko muuttaa toiselle alueelle. Sinne missä kaikki muut ei matkustele jatkuvasti ulkomaille ja aikuiset osta kalliita vaatteita lapselle. En tarkoita mitään ongelmalähiötä vaan pois Helsingin keskustasta vaikka rivitaloon, asutte sitten nyt Ullanlinnassa tai missä. Olette nyt köyhiä verrattuna naapureihin. Hae lapsi vaikka parasta lapsille viikonlopputoimintaan niin saat itse levätä tai lähetä kesäleireille. Jos joku kysyy reissuista niin sano että korona ei ole ohi.
Olet vienyt lapsen lintsille ja kotimaan matkoille ja valitat köyhyyttä? Nyt vähän todellisuudentajua peliin. Oikeasti köyhät eivät ole käyneet MISSÄÄN! Ja oikeasti kuvittelet, että kaikki muut on käyneet ulkomailla? No ei todellakaan ole! Edes muut teidän tavoin tavalliset ihmiset eivät ole matkustelleet ulkomailla vaan ovat juuri teidän tavoin käyneet Lintsillä tai Särkänniemessä ja mökillä ja mummolassa. Lapsellasi on ollut täysin tavallinen kesä, jopa rikas verrattuna moniin muihin lapsiin.
Mä kieltäisin ihmisiä ennemmin kysymästä sitä, että mitä teet työksesi kysymystä uusilta tuttavilta. On tosi kiusallista joutua kiertelemään ja valehtelemaan heti uuden tuttavuuden alkumetreillä.
Mä en kertakaikkiaan kehtaa sanoa suoraan, että olen työtön. Sellaista sanaa en suustani saa ulos vaikka kuinka kakistelisin. Niin paljon sitä häpeän ja suren. Siksi olen jäänytkin ihan syrjään ja yksinäiseksi kaikesta toiminnasta ja odotan, että kun ehkä lopulta joskus saan sen työpaikan voin alkaa minäkin elämään kuten muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Älkää myöskään kyslkö köyhältä yksinäiseltä vanhukselta, miten kesä mennyt. Itku tulee kun koko kesän sisällä ikkunasta katsoo.
Oliskohan sun kaupungissa mahdollisuus alkaa vapaaehtoiseksi isovanhemmaksi perheelle jossa biologinen isovanhempi on kuollut, asuu kaukana tai ei muuten ole osallistumassa?
Yh-perheissä varsinkin varaisovanhemmat on tosi tervetulleita.
Tai olisko joku asukaspuisto jonne voisi ilmoittautua vapaaehtoiseksi niin, että kävisit siellä viettämässä aikaa. Voi vaikka neuloa kun lapset leikkii ja jutella vanhempien ja puistotyöntekijöiden kanssa. Rehkiä ei tarvii. Läsnäolokin riittää.
Jos lapset ei oo sun juttu, entä muu vapaaehtoisuus? Olisko lähellä vaikka vanhainkotia jossa voisit käydä seurustelemassa asukkaiden kanssa kun hoitajat eivät ehdi?
Joissain kaupungeissa ja kylissä on myös ilmaisia tiloja kuten kerhotilat joissa voi käydä. Helsingissä on vanhuksille tällaisia, ne järjestävät retkiäkin esim. Lähiluontoon tai museoon ilmaispäivänä.
Jos olet kotiisi sidottu, on myös vapaaehtoisia jotka alkavat kaveriksi esim:
https://www.punainenristi.fi/tilaa-lisatietoa-ystavatoiminnasta/?gclid=…
Sitten on vielä seurakunnat, ei tarvii ees uskoa käydäkseen kirkkokahveilla ym.
Mä käyn mun lapsen kanssa välillä kirkossa kahvilla tai syömässä, ja juttelen siellä vanhuksille yms.
Olin itse yksinäinen vanhempainvapaalla kunnes hakeuduin muiden seuraan. Eikä mullakaan ollut rahaa.
Alue: Aihe vapaa
Jep. Kenelläkään ei ole oikeus käskeä muita käyttäytymään tietyllä tavalla, vaikka jonkun lapsi on erityisen katkera tai äiti erityisen kateellinen. Ongelma on pääkopan sisällä.