Aikuinen, älä kysele köyhältä lapselta, mitä kesälomalla on tehty ja mitä kouluun on ostettu

Helsingissä on paljon mahdollisuuksia rahattomanakin... mieti syrjäkylän köyhiä lapsia ennen kuin valitat

Mitä ihmettä. Meillä ollaan terveitä ja keskituloisia ja tänä kesänä on käyty Lintsilla ja yhdellä kotimaan reissulla (nämä olivat samaa pakettia) ja vietetty kivoja kesäpäiviä. Kummaltakin lapselta kysyin että onko reput ehjiä ja ovat. Toista pyysin kaivamaan kesäleikeissä polvireikäisiksi menneet colleget pois kaapista ja tsekattiin että sinne jää tarpeeksi. Mitä sen elämän pitäisi olla jos tämä on vaille jäämistä ja pettymystä? Minä luulin että ihan normaalia elämää, lapset ainakin oli innoissaan Lintsistä ja Helsingin reissusta.

Ongelmanahan ap:llä ja hänen lapsellaan ei ole se, mitä kesällä on tehty tai ei ole tehty, vaan elintason lasku ap:n sairauden (ja mahdollisesti vanhempien eron) vuoksi. Vähän luulen, ettei lasta ole nämä kysymykset haitanneet tippaakaan silloin, kun  vielä oli mahdollisuus reissata ulkomailla. Mitä parempi tulotaso, sitä korkeammalta putoaa, kun jää yhteiskunnan tukien varaan. Myös putoajan lapset. Ja mitä enemmän on arvostettu asioita, joita saa vain rahalla, sitä enemmän myös lapset arvostavat niitä asioita. Mä olen kiitollinen omille varakkaille vanhemmilleni, ettei mua koskaan totutettu saamaan kaikkea kivaa ja arvostettu vain rahalla saatavia asioita. Varakkuudesta huolimatta elettiin ihan tavallista keskiluokkaista elämää. Vanhempieni varakkuus näkyi meidän lasten elämässä oikeastaan vasta sitten, kun meille molemmille lapsille ostettiin omat kerrostalokaksiot pääkaupunkiseudulta ensiasunnoiksi. Moni opiskelukaveri maksoi asumisestaan vuokraa ja mä en maksanut yhtään mitään. 

Meidän lapset ei ole koskaan käyneet lintsillä. Teini jo 16 vuotta.

Ollaan käyty kyllä yhdellä kotimaan lomalla, uimarannoilla, Tuurin tivolissa ja shoppailemassa tänä kesänä. Molemmat lapset aivan tyytyväisiä, enkä tiedä että kaverinsa ovat tuon kummemmin reissanneet...

Aika oudot ajatukset siitä mitä muut tekee kesällä. Kun meillä oli hyvin toimeentuleva perhe, ei me matkusteltu ulkomailla. Just joku huvipuisto ja kotimaan pikku reissu tehtiin kesällä. Muuten uitiin, luettiin, retkeiltiin, nautittiin lämmöstä ja siitä ettei tarvitse herätä aikaisin hoitoon/kouluun/töihin.

Yh elämä oli tiukempaa. Onneksi lapset ei olleet tavaran perään, ja välttämätön saatiin hankittua kun elettiin nuukasti. Ei ne ulkomaanmatkat autuaaksi tee ja pikkulasten kanssa ulkomailla voi olla stressaavampaa kuin kotona.

Muistan kun ala-asteella joululoman jälkeen opettaja kyseli kaikilta oppilailta luokassa, että mitäs sinä sait joululahjaksi. Se oli jotenkin epämiellyttävää, koska koin sen vertailuna. Vaikkei siis me mitään kyöhiä edes oltu, niin silti oli inhottavaa luetella joululahjoja ja miettiä, että sainkohan nyt sitten kaikkien mielestä tarpeeksi lahjoja vai en.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ongelmana on muutos aiempaan, ei se, mitä on tehty. Ap:n lapsi on todennäköisesti tottunut siihen, että kesäisin tehdään paljon kaikkea hienoa ja koulun alkaessa ostetaan uutta. Nyt lisäksi ap:n sairaus tekee koti-ilmapiirin ankeaksi.

Nyt kannattaa herätä siihen, että moni tekee juuri tuota kesäisin, eikä suinkaan ulkomaanreissuja. Eikä kyse ole edes rahasta. Oikeasti vähävaraisilla ei käydä huvipuistoissa eikä kotimaan matkoilla vaan mietitään rahan riittämistä asumiseen ja ruokaan.

-ohis

Meillä on ollut niitä kesiä että on käyty vain Visulahdessa tuossa naapurissa ja niitä kesiä kun on oltu viikkoja (isovanhempien vuokraamalla) kartanolla Italiassa ja tehty vaikka mitä muuta. Koskaan ei ole lasten kesäkuulumiset kysyttäessä olleet näitä aikuisten laskemia kesätekemisiä vaan sitä kun hoidettiin naapurin kissaa, kun sai syödä mansikoita niin paljon kuin haluaa, kun nukuttiin takapihalla teltassa ja tuli kova ukkonen, kun käytiin yöllä uimassa, ja valitettavan usein että sai vanhempien ollessa töissä pelata konsolilla tavallista vapaammin. Toki nää ei ole vielä teinejä ja voi olla ettei mansikat kohta enää riitä, mut ei hinta määritä tapahtumien tai tekemisen arvoa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun ala-asteella joululoman jälkeen opettaja kyseli kaikilta oppilailta luokassa, että mitäs sinä sait joululahjaksi. Se oli jotenkin epämiellyttävää, koska koin sen vertailuna. Vaikkei siis me mitään kyöhiä edes oltu, niin silti oli inhottavaa luetella joululahjoja ja miettiä, että sainkohan nyt sitten kaikkien mielestä tarpeeksi lahjoja vai en.

Lapsi oli koulussa, jossa jo hyvin aikaisessa vaiheessa oppi sen, että osa lahjoista piti jättää omaksi tiedoksi eikä kertoa kavereille, jos halusi kaverinsa pitää.

Näkökulmia on monia.

Tästä tuli mieleen. Aikaa on jo tapahtumasta muutama vuosi, mutta mun lapsella on kaveri, joka on oikeasti todella varakas. Sille se lentäminen yms. On nuo arkipäivää, että kun se niistä puhuu niin se varmaan oikeasti olettaa, että muillekkin tää on normaalia. Jos siltä kysyy, että mitäs teit viikonloppuna, niin se vastaa et oli mummolassa. Mikäs siinä, mutta sit tulee sivulauseesta ilmi et sen mummola on jossain Ranskan Rivieralla. Tän tyylisiä sen kanssa on aina. No hän oli pari vuotta sit meidän kanssa muutaman päivän vaeltamassa ja oli kertonut kaikille koulussa, miten jännää oli kakata ulkona. Niin joo se lapsi oli viettänyt puolet kesästä Euroopan rannoilla.

Tällä hetkellä on helppo sanoa että ei reissata Koronan takia.

Ap on suhteellisesti köyhä omassa viiteryhmässään. Mennyt elämä ehkä hyvätuloisena ja hyvätuloisen puolisona on ollut ulkomaan matkoja ja merkkivaatteita. Se on ohi ja jäljellä rahattomuus ja kivut. Edes lapsen isä ei auta. Kaupunki on tyhjä, kuuma ja yksinäinen heinäkuussa. Lasta vaikea saada heinäkuussa edes leirille ja voihan olla että lapsi ei suostu yksin menemään edes sinne. Monesti rahakkaat ovat myös itsekkäitä ja ystävillä aitoa auttamisen halua ei ole. Pudotus piireistä on kova. Ex miehellä taatusti jo uusi nainen kainalossa myös.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja, älä kysy mitä kesällä on tehty. Kysy vaikka, että mitä haluaisi ensi kesänä tehdä.

Omalta kouluajaltani muistan että aika usein englannin, ruotsin tai suomen kielen aineiden aiheina saattoi alkusyksystä olla "Mitt sommarlov" tms. Sehän on aika vapaa aihe.

Mun mielestä on oudompaa, jos koko kesäloma reissataan siellä sun täällä. Meillä teinin ja yh:n taloudessa oli yksi yhden yön Helsingin reissu ja siinä oli ne reissut tältä kesältä. Lounaalla käytiin muutaman kerran kaupungilla. Muuten perusmeininkiä, kuten koripalloilua kavereiden kanssa ja uimista järvissä. Lähipiirissä ei ole mökkejä tai muita paikkoja, missä voisi käydä loikoilemassa. Mutta kaikkea on mitä tarvitaan, itse en osaa edes kaivata mitään tämän kummempaa.

Ap älä sinä neuvo muita ihmisiä. HItostako me tiedetään mikä lapsen taloudellinen tilanne on.

Sinä olet yliherkkä. Sulla on ens kesään asti aikaa kerätä rahaa kesälomaa varten. Ja ei, kesälomalla EI ole tarvis käydä ulkomaanreissulla ja joo, riittää kun pesee viimevuotisen repun jos se on ehjä ja hankkii lapselle ehjän siistin vaatekerran. Mikä lumiiutale sä olet

Vierailija kirjoitti:

Olette käyneet lintsillä ja yksi kotimaan matka tehty. Eikö se muka riitä?

Ihan hyvin riittää. AP tässä vaan projisoi omia traumojaan ja häpeäänsä kun ei voi tehdä kuten ehkä jotkut muut.Tollanen kesä mulla oli joka kesä lapsuudessa, ihan kivoja kesiä olivat.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja, älä kysy mitä kesällä on tehty. Kysy vaikka, että mitä haluaisi ensi kesänä tehdä.

Omalta kouluajaltani muistan että aika usein englannin, ruotsin tai suomen kielen aineiden aiheina saattoi alkusyksystä olla "Mitt sommarlov" tms. Sehän on aika vapaa aihe.

Ja sen sisällön saa ihan keksiä päästään. Tarkoitus on osoittaa kielitaitoaan. Ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Ap älä sinä neuvo muita ihmisiä. HItostako me tiedetään mikä lapsen taloudellinen tilanne on.

Sinä olet yliherkkä. Sulla on ens kesään asti aikaa kerätä rahaa kesälomaa varten. Ja ei, kesälomalla EI ole tarvis käydä ulkomaanreissulla ja joo, riittää kun pesee viimevuotisen repun jos se on ehjä ja hankkii lapselle ehjän siistin vaatekerran. Mikä lumiiutale sä olet

Onko esim. syöpään sairastunut totaali-yh, jonka vanhemmat ovat laitoksessa/sairaana ja avun tarpeessa olevia 75/80-vuotiaita, mielestäsi lumihiutale? Totaali-yh:n tilanne ei mitään herkkua, saati tukiverkottoman ja vakavasti sairaan sellaisen. Sosiaalinen pudotus ja ystävien ja kasvojen menetys ei myöskään ole mitään herkkua kun toisilla on työpaikat, aviomies ja kun paremmissa piireissä ei ole tapana sairastella tai mitä nyt pientä nuhaa joskus. Siitä saavutetusta asunnosta paremmassa kaupunginosassa ei ole halua luopua eikä voimiakaan. Sen menetys tuntuisi jo viimeiseltä naulalta arkkuun. Niin. Ja en ole ap.

Jokainen lapsi on tehnyt jotakin kesällä. Apn lapsi voi kertoa vaikkapa siitä lintsin reissusta. Entä sitten jos ei ole uutta reppua, voi kehua kuinka pitää vanhasta repustaan.

On se kumma jos lasten kanssa ei saa enää puhua muusta kuin jostain seinän maalista.

Aplla on jännä tarve kehua kotiaan ja asuinaluettaan.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen. Aikaa on jo tapahtumasta muutama vuosi, mutta mun lapsella on kaveri, joka on oikeasti todella varakas. Sille se lentäminen yms. On nuo arkipäivää, että kun se niistä puhuu niin se varmaan oikeasti olettaa, että muillekkin tää on normaalia. Jos siltä kysyy, että mitäs teit viikonloppuna, niin se vastaa et oli mummolassa. Mikäs siinä, mutta sit tulee sivulauseesta ilmi et sen mummola on jossain Ranskan Rivieralla. Tän tyylisiä sen kanssa on aina. No hän oli pari vuotta sit meidän kanssa muutaman päivän vaeltamassa ja oli kertonut kaikille koulussa, miten jännää oli kakata ulkona. Niin joo se lapsi oli viettänyt puolet kesästä Euroopan rannoilla.

Veikkaan että suurin osa niistä, jotka eivät matkustele Rivieralla, kokisi silti metsään kakkimisen jännänä. Ei se arkipäivää normaalisti kaupunkilaislapsille ole. Eikä tarvitse ollakaan. Minusta tuo lapsi, josta kerrot, vaikuttaa sellaiselta tyypiltä, joka osaa innostua hyvin monenlaisista asioista ja suhtautuu asioihin avarakatseisesti. Ihan hyvä piirre ihmisessä.