Aikuinen, älä kysele köyhältä lapselta, mitä kesälomalla on tehty ja mitä kouluun on ostettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Ei tuossa mitään muuta vikaa kuulosta olevan kuin sinun sairaus ja sinun asenne. Asutte kivalla alueella vielä Helsingissä, silti tunnet että elämä on ankeaa kun ette pääse ulkomaille?

Lapseni elämä on ankeaa. Niin hän sanoo joka päivä. Totta hitossa on ankeaa kuumassa kauoungissa ilman kavereita. Ja harva tervekään äiti jaksaa kiipeillä puissa ja leikkiä jotain poliisia kaikki päivät.

En minä kaipaa kuin terveyttäni ja lapsen iloa.

Selkeästi moni teistä ei ole kokenut sitä, että ei voi toteuttaa jotain kivaa arjen juttua, kun oma keho ei pysty siihen.

Lapseni ei tajua vielä hintoja, mutta tajuaa, ettei ole varaa lentää jonnekin ja se ahdistaa häntä. Meidän rahat oikeasti menee tarkkaan arjessa selviämiseen. Minä tingin loppukuusta ruoastani, en lapsen ruoasta. Kiva silti saada täällä ilkeyttä niskaan.

Mikä siinä muuten on, että kun joku nostaa puheeksi asian, joka ei ole tullut itselle mieleen muttei ole mitenkään itseltä poiskaan, niin miksi sitä pitää raivokkaasti vastustaa? Mitä te menetätte myöntämällä, että tällä aikuisella ja lapsella on aika raskas elämäntilanne, joka ei ole heidän syytään ja voin osaltani helpottaa sitä toteuttamalla tämön toiveen eli en kysele lapsilta, että minnekäs sinä olet matkustanut ja joko olette ostaneet sitä ja tätä uutta?

Oon sairauteni aikana muuten huomannut, että osa ihan fiksuista aikuisista provosoituu jonkun toisen syövästä ihan hirveästi ja alkaa etsiä virheitä. Ikään kuin asia pelottaisi niin paljon, että on pakko selittää itselle, että jotenkin tuo tilanne on tuon ihmisen OMAA VIKAA TMS. Ei, syövät vaan tulevat kelle tulevat, myls terveesti aina eläneille ihmisille. Melanooman voi saada ilman rusketus-hulluutta jne.

Nyt eksyin jo pitkälla alkuoeräisestä. Olisi kiva, jos kuuntelisitte, ettekä alkaisi jankuttaa vastaan ja syyllistään mua. Koen vaan, että tollainen julkinen matkojen tiedustelu olisi hyvä jättää muutenkin. Että ei korostettaisi eroja lasten perheiden välillä vaan etsittäisiin yhteisiä ylpeyden ja ilon aiheita lasten välillä.

Sulla on kyllä harvinaisen outo lapsi, jos se ahdistuu siitä, ettette juuri nyt pysty lentämään mihinkään. Taidat puhua vain itsestäsi tässä ja lasta ei kiinnosta pätkääkään?

Mä en ymmärrä myöskään lentämisen autuutta. Omassa keskiluokkaisessa Helsinki-kuplassani lentäminen on noloa ja sillä retostellaan, kun lapsia on viety junalla kesälomamatkalle.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen kohokohta zoolandiasta oli kun paistettiin makkaraa, että revi siitä. Lapselle ihan kaikkein tärkeintä on ne jätskit ja herkut mitä syödään ja se että on ylipäätään vapaata. Vielä jos saa viettää sen vanhempien kanssa niin että ovat läsnä niin sehän on ihan huippukesä. Me olemme varakkaita ja käytiin monessa paikassa, mutta ei ulkomailla, joten ehkä meilläkin sitten on köyhää ja kurjaa heh. 

Mä luulen, että ap:n lapsi kiukuttelee/suree loman tylsyyttä siksikin, että äiti on kovin sairas. Projisoi pelon ja surun tuohon.

Lapsella ja ap:lla on riittävän vaikeeta ilman hämmentäviä kovaäänisiä kysymyksiä, sillä noita kesälomien kohokohtia myös oikesti tiedustellaan aina kovaan ääneen ja sitä vastausta odotetaan. Se ei ole mikään "mitä kuuluu", vaan sitä selitystä odotetaan. En ole ikinä ennen pysähtynyt miettimään tätä, joten hyvä nosto minun mielestäni.

Tämä kertoo vain ja ainoastaan mielen köyhyydestä. Kesästä voi nauttia ihan vain makaamalla nurmikolla. Siihen kesäiseen aineeseen, joka koulussa kirjoitetaan voi kirjoittaa pitkät pätkät siitä miten lepääminen on ihanaa ja mansikat parhaita jne. Ei aineesta hyvä tule sillä että kierrettiin Monacon kasinoita ja uitiin Saint Tropezissa. Kaikesta voi nauttia ja olla kiitollinen, kun asenne on kohdillaan. Meillä lapsella selvästi iso leikkipuisto (ilmainen) ja siellä syödyt kaupasta haetut jätskit oli mitä parhaita koska joka kerta sai jätskin kun mentiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Ei tuossa mitään muuta vikaa kuulosta olevan kuin sinun sairaus ja sinun asenne. Asutte kivalla alueella vielä Helsingissä, silti tunnet että elämä on ankeaa kun ette pääse ulkomaille?

Lapseni elämä on ankeaa. Niin hän sanoo joka päivä. Totta hitossa on ankeaa kuumassa kauoungissa ilman kavereita. Ja harva tervekään äiti jaksaa kiipeillä puissa ja leikkiä jotain poliisia kaikki päivät.

En minä kaipaa kuin terveyttäni ja lapsen iloa.

Selkeästi moni teistä ei ole kokenut sitä, että ei voi toteuttaa jotain kivaa arjen juttua, kun oma keho ei pysty siihen.

Lapseni ei tajua vielä hintoja, mutta tajuaa, ettei ole varaa lentää jonnekin ja se ahdistaa häntä. Meidän rahat oikeasti menee tarkkaan arjessa selviämiseen. Minä tingin loppukuusta ruoastani, en lapsen ruoasta. Kiva silti saada täällä ilkeyttä niskaan.

Mikä siinä muuten on, että kun joku nostaa puheeksi asian, joka ei ole tullut itselle mieleen muttei ole mitenkään itseltä poiskaan, niin miksi sitä pitää raivokkaasti vastustaa? Mitä te menetätte myöntämällä, että tällä aikuisella ja lapsella on aika raskas elämäntilanne, joka ei ole heidän syytään ja voin osaltani helpottaa sitä toteuttamalla tämön toiveen eli en kysele lapsilta, että minnekäs sinä olet matkustanut ja joko olette ostaneet sitä ja tätä uutta?

Oon sairauteni aikana muuten huomannut, että osa ihan fiksuista aikuisista provosoituu jonkun toisen syövästä ihan hirveästi ja alkaa etsiä virheitä. Ikään kuin asia pelottaisi niin paljon, että on pakko selittää itselle, että jotenkin tuo tilanne on tuon ihmisen OMAA VIKAA TMS. Ei, syövät vaan tulevat kelle tulevat, myls terveesti aina eläneille ihmisille. Melanooman voi saada ilman rusketus-hulluutta jne.

Nyt eksyin jo pitkälla alkuoeräisestä. Olisi kiva, jos kuuntelisitte, ettekä alkaisi jankuttaa vastaan ja syyllistään mua. Koen vaan, että tollainen julkinen matkojen tiedustelu olisi hyvä jättää muutenkin. Että ei korostettaisi eroja lasten perheiden välillä vaan etsittäisiin yhteisiä ylpeyden ja ilon aiheita lasten välillä.

Ap, erittäin hyviä pointteja tässä jatkokommentissasikin. Ainakin minä ymmärrän täysin, mitä halusit tuoda esille tässä ketjussa.

Oma äitini ei ollut terve, kun olin noin kymmenvuotias. Kuumat kesäpäivät olivat pienessä asunnossa kauheita. Kesä meni (vammaista) sisarusta hoitaessa lopulta jopa kuukauden kaikkina päivinä, kun isä oli työssä.

Olen myös sairastanut syövän ja tunnistan, mitä puhut ikään kuin virheiden etsimisestä.

Olen täysin samaa mieltä, että ei tarvitse hieroa naamaan kesäasioita sellaisille (lapsille), joilla mahdollisesti ei ole niin hurjan iloista. Itse en eri syistä hehkuta kesää ja lomaa sellaisille, joilla aavistan olevan sairautta, köyhyyttä ja yksinäisyyttä.

Ketjun kommentit paljastavat täydellistä kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan.

Toivon sinulle ja lapsellesi kaikkea hyvää.

ps tiedoksi osaltani, että olen myöhemmin elämässä saanut paljon kompensaatiota mutta muistan aina, millaista minulla oli pienenä tyttönä kesällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Ei tuossa mitään muuta vikaa kuulosta olevan kuin sinun sairaus ja sinun asenne. Asutte kivalla alueella vielä Helsingissä, silti tunnet että elämä on ankeaa kun ette pääse ulkomaille?

Lapseni elämä on ankeaa. Niin hän sanoo joka päivä. Totta hitossa on ankeaa kuumassa kauoungissa ilman kavereita. Ja harva tervekään äiti jaksaa kiipeillä puissa ja leikkiä jotain poliisia kaikki päivät.

En minä kaipaa kuin terveyttäni ja lapsen iloa.

Selkeästi moni teistä ei ole kokenut sitä, että ei voi toteuttaa jotain kivaa arjen juttua, kun oma keho ei pysty siihen.

Lapseni ei tajua vielä hintoja, mutta tajuaa, ettei ole varaa lentää jonnekin ja se ahdistaa häntä. Meidän rahat oikeasti menee tarkkaan arjessa selviämiseen. Minä tingin loppukuusta ruoastani, en lapsen ruoasta. Kiva silti saada täällä ilkeyttä niskaan.

Mikä siinä muuten on, että kun joku nostaa puheeksi asian, joka ei ole tullut itselle mieleen muttei ole mitenkään itseltä poiskaan, niin miksi sitä pitää raivokkaasti vastustaa? Mitä te menetätte myöntämällä, että tällä aikuisella ja lapsella on aika raskas elämäntilanne, joka ei ole heidän syytään ja voin osaltani helpottaa sitä toteuttamalla tämön toiveen eli en kysele lapsilta, että minnekäs sinä olet matkustanut ja joko olette ostaneet sitä ja tätä uutta?

Oon sairauteni aikana muuten huomannut, että osa ihan fiksuista aikuisista provosoituu jonkun toisen syövästä ihan hirveästi ja alkaa etsiä virheitä. Ikään kuin asia pelottaisi niin paljon, että on pakko selittää itselle, että jotenkin tuo tilanne on tuon ihmisen OMAA VIKAA TMS. Ei, syövät vaan tulevat kelle tulevat, myls terveesti aina eläneille ihmisille. Melanooman voi saada ilman rusketus-hulluutta jne.

Nyt eksyin jo pitkälla alkuoeräisestä. Olisi kiva, jos kuuntelisitte, ettekä alkaisi jankuttaa vastaan ja syyllistään mua. Koen vaan, että tollainen julkinen matkojen tiedustelu olisi hyvä jättää muutenkin. Että ei korostettaisi eroja lasten perheiden välillä vaan etsittäisiin yhteisiä ylpeyden ja ilon aiheita lasten välillä.

Sulla on kyllä harvinaisen outo lapsi, jos se ahdistuu siitä, ettette juuri nyt pysty lentämään mihinkään. Taidat puhua vain itsestäsi tässä ja lasta ei kiinnosta pätkääkään?

No jos kaikki kaverit kertoo lentomatkoista (jotain lapsia kiinnostaa ihan se konekin, onhan se nyt elämys lentää) ja aikuiset kyselee ulkomaanmatkoista, ehkä tarkoitti sitä.

Mäkin ihmettelen tätä pakkoa jankuttaa vastaan, minusta ap:n aloitus on hyvin perusteltu. Luulen, että ihmiset vaan säikähtää, koska moni tätä kyselyä tekee ihan vaan kun ei ole tullut ajatelleeksi. Tollainen kysymys on kahta kauheempi, jos lapsi on vähän arka tai toisaalta hirveen tarkka asioissa, eikä osaa vastata.

Totta kai KAIKKI lapset haluaa kokea samoja juttuja, mitä oman ryhmän tai pihan lapset vouhottaa. En tajua yhtään, mikä siinä on kummallista, että lapsi olisi halunnut lentää ulkomaille. Eiköhän useimmat lapset halua. Lopettakaa virheiden etsiminen ap:sta. Ihan fiksu ihminen. Toivon ap, että parannut ja saat apua.

Missä kysellään juuri ulkomaanmatkoista? Ei missään. Tämä on taas omassa päässä keksitty kuvitelma.

Me asumme hyväosaisella alueella ja lapsemme eivät tänäkään kesänä matkailleet ulkomailla tai lentäneet. Mihin perustuu kuvitelma, että se olisi köyhyyden tai ulkopuolisuuden merkki?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap asuu alueella, joka on sosioekonomisesti vähän hienompaa niin tulee painetta, että pitäisi olla sitä ja tätä kun suurimmalla osalla on rahaa millä mällätä. Olen hyvin toimeentulevasta perheestä eikä rahasta ollut puutetta. Asuttiin pienessä kaupungissa eikä edes varakkaat ihmiset tehneet kesällä mitään erikoista kun ei tainnut olla tapana. Suurin osa meidän luokkalaisista kävi kesällä saaressa (tyyliin jokaisella siellä oli joku pikkutönö saaressa, vaikka olisi ollut kuinka vähän rahaa), ui ja vietti aikaa kavereiden kanssa. Samaa tehtiin mekin kaikki kesät. Eli kai se asuinympäristö sitten vaikuttaa.

Tämä tässä ehkä näkyy. Ap vertaa itseään hyvin varakkaisiin ihmisiin, ei tavalliseen keskiluokkaan, joita opettajat näkee kouluissa. Opettajat näkevät myös ne köyhät lapset, ja siksi ehkä tämä varakkaan ihmisen valitus siitä, että pitää hetki elää keskiluokkaista elämää, ei täysin uppoa. Lapselle se tekee erittäin hyvää.

Ap:lle paranemisia, ja erityisesti tukijoukkoja lapsen ja vanhempien tilanteeseen. Mutta älä sure tätä lapsen kesälomailua. Teillä on ollut normaali keskiluokkainen kesäloma. Se riittää koulussa ja sen pitäisi riittää jokaiselle lapselle maailmassa.

Toki opettajien pitää huomioida se, että kouluissa on niitä oikeasti vähäosaisia. Jotka eivät pääse lintsille, eivät minnekään reissuun, eikä heillä ole kivaa turvallista kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki kommentoitte ikäönkuin ap:ta ahdistaisi se kysely. Mä luin niin, että lasta ahdistaa. Lapsella on ollut tylsää. Apn tsempannut vähillä voimilla, vähillö rahoilla parhaansa mukaan, mutta lasta ahdistaa.

Hän minusta selvästi pyytää lapsen vuoksi, ettei olisi aina oletus kuulustella näitä lomakokemuksia. Sillä kösi sydämellä, kaikki me ollaan tehty toi tutulle lapselle: "No hei MITÄ kaikkea oot tehny kesällä, MINNE te menitte lomalle."

Ja nyt kun mietin, kaikilla ei ole varaa matkustaa lomamatkalle, erityisesti nyt kun hinnat katossa. Tää on ehkö oikeestikin aika tärkeä aihe. Jos esim ekaluokkalainen jännittää kouluun menoa ja tutut aikuiset hölisseet, että pitäisi olla uusi reppu ja vaatteet ja kengät ja sitten vielä opettaja nostaa tikun nokkaan ekana päivänä,, että piirtäkää LOMAMATKANNE. Ei kai opet enää ole niin tahdittomia? Ainakin varhaiskasvatuksessa minusta tää on jo huomioitu,

Kukaan opettaja ei vaadi lapsia piirtämään lomamatkojaan. Varsinaisen olkiukon taas keksit.

Sen kysely, mitä teit lomalla, on kohteliasta samalla talkia. Siihen voi vastata, että menin rannalle ja söin mansikoita tai kävin mummolassa. Ei sen vaikeampaa.

Kyllä mun lapsilta on kyselty koulun ekana päivänä nimenomaan matkoja. Totta kai jotenkin juttu alkaa ja olisi outoa, jos mitään ei kyseltäisi tai kerrottaisi.

Monet nykyisin on minusta hienotunteisia tässä asiassa. Nää kysymykset ja rupattelut voi hoitaa niin, ettei niissä korostu raha tai vanhemman jaksaminen.

Selkeästi monelta kärkkäältä kommentoijalta menee tässä ohi, että perheessä on vakava sairaus ja te hyökkäätte aika ilkeästi ja vähättelevästi täällä sekä äitiä että lasta kohtaan. Että kun te ette tunnista tätä tilannetta, niin on väärin olla surullinen. Otatte henkilökohtaisesti toisen aidosti haastavan tilanteen.

On ihan tosiasia, että kesän päätteeksi melkein kaikki odottaa, että kesä on ollut tosi, tosi hauska ja monipuolinen. Ja siitä kysellään. Siksihän te reagoitte, kun tekin teette niin, samoin minä.

Ap hoitaa (ehkä hyvinkin vaikeita) sairaita vanhempiaan, ehkä hyvinkin vaativaa lastaan, ehkä pelkää raskaita hoitoja, saattaa olla mahdollista että kuolee, exä tekee oharin hoitovastuusta koko kesäksi. Ja ainoo mitä hän pyytää, on uudelleen harkintaa näihin lomakyselemisiin. Mutta te ootte ilkeitä ja parempia ihmisiä täällä, syyllistätte ap:n, joka nimenomaan kantaa aika kovaa vastuuta yksin joka päivä ja joka yö.

Sanon kokemuksesta, että Jos on yksikin muistisairas vanhus edes osavastuulla, elämä on hyvin raskasta. Siis vaikka olisi itse perusterve ja rakastava puoliso vierellä. Oikein suututtaa lukea teidän ilkeitä vastauksianne täällä. Jos ettte ole itse kokeneet vaikeuksia, se on ihan ok. Mutta älkää tulko kertomaan toiselle, että syynä on hänen uhriutumisensa.

Ap, minä kuuntelen pyyntösäi ja kyselen lapsilta tästä lähtien esim juuri, että opitko jotain uutta kesän aikana. En sitä, että missäs te olitte lomalla. Olen syyllistynyt siihen. Jos joku lapsi haluaa kertoa matkoistaan, se on tietenkin kiva, mutta en lähde siitä, että se olisi perus juttu.

Ihmiset, me oikeesti unohdetaan, että sairaudet tekee elämästä välillä vaikeaa, pelottavaa ja todella raskasta. Sairaalle EI ilkeillä. Eikä erityisesti sairaalle yksinhuoltajalle, jolla on sairaat vanhemmat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläkään teini mitään ihmeempää ole tehnyt. Meillä ei ole edes isovanhempia elossa. Parin päivän kylpyläreissu kotimaassa, muutaman päivän mökkeily, yksi huvipuistoreissu. Siinä se.

Tällaista meilläkin. Teini kävi kavereiden kanssa Lintsillä, isovanhempien kanssa mökillä ja siinä se. Uusia vaatteita sai omilla kesätyörahoilla. Ap on vajonnut turhaan huonommuuden tunteeseen. En ymmärrä miksi opettaa lapsensa surkuttelemaan elämää, tietty jos on koko ajan kroonista kipua niin tuntuu pahalta?

Menikö ohi, että ap:lla on joku vakava sairaus, että jo pelkästään siksi lapsella on arjessa pettymyksiä, huolta ja ehkä jopa pelkoa äidin kuolemasta. SIIHEN PÄÄLLE toi kuulustelu vaan syventää erilaisuuden tunnetta ja ehkä häpeääkin.

Äiti yrittää suojata lapsensa turhila pettymyksiltä, kun niitä joka tapauksessa on arjessa paljon. Todella asiattomia kommentteja täällä muutama.

Ja ap, ymmärrän myös surusi, olet joutunut pois töistä ja se tarkoittaa muutakin kuin rahan vähyyttä. Se tuo aina mukanaan myös käytännön yksinäisyyttä.

Menukö itseltäsi ohi viimeinen lauseeni? Tiedän, että krooniset sairaudet on raskaita, tiedän että yksinhuoltajuus ja pienet tulot on raskasta - siitä huolimatta voi elää niin, ettei lapselle opeta " nurkumista" elämänasenteena.

Tämä. Vanhemmat juuri opettavat lapsensa haikailemaan ulkomaan matkoja ja opettavat olemaan katkeria kun eivät saa kalliita tavaroita. Joskus sen opettavat isovanhemmat.

En muuta tapojani ammattiloukkaantujien takia, ehei!

En minäkään olisi kertonut lapsena tehneeni muuta kuin lukenut kirjoja ja käynyt uimassa pyörällä kaverin kanssa.

Pienituloisia lapsiperheitä on kuitenkin paljon, ilmeisesti ette tunne yhtäkään kun kaikki lapsen kaverit olleet koko heinäkuun matkoilla?

Olen Jyväskylässä töissä ohjaajana ihan hyvässä koulussa. Koulun oppilaista noin 10 % käy kesäisin ulkomailla. Mistä ihmeestä aloittaja on keksinyt, että muut matkustelisivat ulkomailla? Ei se ole niin yleistä.

Minulla ei ole omia lapsia, mutta siskoni asuu lapsineen Multialla, asukkaita 1500. Siellä ei siis ihmeitä ole tarjolla, luontoa toki ja paljon käyvät siellä liikkumassa. He kävivät luonani Jyväskylässä pari kertaa kesän aikana, täällä kävimme yhdessä kaupoilla ja Päijänne-risteilyllä. Siinä se. Lapsilla heidän mielestään tosi hyvä kesä, vaikka eivät käyneet koko kesänä muualla. Vastaavaa elämää on muillakin serkkujen tms. lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen kohokohta zoolandiasta oli kun paistettiin makkaraa, että revi siitä. Lapselle ihan kaikkein tärkeintä on ne jätskit ja herkut mitä syödään ja se että on ylipäätään vapaata. Vielä jos saa viettää sen vanhempien kanssa niin että ovat läsnä niin sehän on ihan huippukesä. Me olemme varakkaita ja käytiin monessa paikassa, mutta ei ulkomailla, joten ehkä meilläkin sitten on köyhää ja kurjaa heh. 

Mä luulen, että ap:n lapsi kiukuttelee/suree loman tylsyyttä siksikin, että äiti on kovin sairas. Projisoi pelon ja surun tuohon.

Lapsella ja ap:lla on riittävän vaikeeta ilman hämmentäviä kovaäänisiä kysymyksiä, sillä noita kesälomien kohokohtia myös oikesti tiedustellaan aina kovaan ääneen ja sitä vastausta odotetaan. Se ei ole mikään "mitä kuuluu", vaan sitä selitystä odotetaan. En ole ikinä ennen pysähtynyt miettimään tätä, joten hyvä nosto minun mielestäni.

Tai äiti valittaa kurjuutta ja lapsi tekee perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki kommentoitte ikäönkuin ap:ta ahdistaisi se kysely. Mä luin niin, että lasta ahdistaa. Lapsella on ollut tylsää. Apn tsempannut vähillä voimilla, vähillö rahoilla parhaansa mukaan, mutta lasta ahdistaa.

Hän minusta selvästi pyytää lapsen vuoksi, ettei olisi aina oletus kuulustella näitä lomakokemuksia. Sillä kösi sydämellä, kaikki me ollaan tehty toi tutulle lapselle: "No hei MITÄ kaikkea oot tehny kesällä, MINNE te menitte lomalle."

Ja nyt kun mietin, kaikilla ei ole varaa matkustaa lomamatkalle, erityisesti nyt kun hinnat katossa. Tää on ehkö oikeestikin aika tärkeä aihe. Jos esim ekaluokkalainen jännittää kouluun menoa ja tutut aikuiset hölisseet, että pitäisi olla uusi reppu ja vaatteet ja kengät ja sitten vielä opettaja nostaa tikun nokkaan ekana päivänä,, että piirtäkää LOMAMATKANNE. Ei kai opet enää ole niin tahdittomia? Ainakin varhaiskasvatuksessa minusta tää on jo huomioitu,

Kukaan opettaja ei vaadi lapsia piirtämään lomamatkojaan. Varsinaisen olkiukon taas keksit.

Sen kysely, mitä teit lomalla, on kohteliasta samalla talkia. Siihen voi vastata, että menin rannalle ja söin mansikoita tai kävin mummolassa. Ei sen vaikeampaa.

Kyllä mun lapsilta on kyselty koulun ekana päivänä nimenomaan matkoja. Totta kai jotenkin juttu alkaa ja olisi outoa, jos mitään ei kyseltäisi tai kerrottaisi.

Monet nykyisin on minusta hienotunteisia tässä asiassa. Nää kysymykset ja rupattelut voi hoitaa niin, ettei niissä korostu raha tai vanhemman jaksaminen.

Selkeästi monelta kärkkäältä kommentoijalta menee tässä ohi, että perheessä on vakava sairaus ja te hyökkäätte aika ilkeästi ja vähättelevästi täällä sekä äitiä että lasta kohtaan. Että kun te ette tunnista tätä tilannetta, niin on väärin olla surullinen. Otatte henkilökohtaisesti toisen aidosti haastavan tilanteen.

On ihan tosiasia, että kesän päätteeksi melkein kaikki odottaa, että kesä on ollut tosi, tosi hauska ja monipuolinen. Ja siitä kysellään. Siksihän te reagoitte, kun tekin teette niin, samoin minä.

Ap hoitaa (ehkä hyvinkin vaikeita) sairaita vanhempiaan, ehkä hyvinkin vaativaa lastaan, ehkä pelkää raskaita hoitoja, saattaa olla mahdollista että kuolee, exä tekee oharin hoitovastuusta koko kesäksi. Ja ainoo mitä hän pyytää, on uudelleen harkintaa näihin lomakyselemisiin. Mutta te ootte ilkeitä ja parempia ihmisiä täällä, syyllistätte ap:n, joka nimenomaan kantaa aika kovaa vastuuta yksin joka päivä ja joka yö.

Sanon kokemuksesta, että Jos on yksikin muistisairas vanhus edes osavastuulla, elämä on hyvin raskasta. Siis vaikka olisi itse perusterve ja rakastava puoliso vierellä. Oikein suututtaa lukea teidän ilkeitä vastauksianne täällä. Jos ettte ole itse kokeneet vaikeuksia, se on ihan ok. Mutta älkää tulko kertomaan toiselle, että syynä on hänen uhriutumisensa.

Ap, minä kuuntelen pyyntösäi ja kyselen lapsilta tästä lähtien esim juuri, että opitko jotain uutta kesän aikana. En sitä, että missäs te olitte lomalla. Olen syyllistynyt siihen. Jos joku lapsi haluaa kertoa matkoistaan, se on tietenkin kiva, mutta en lähde siitä, että se olisi perus juttu.

Ihmiset, me oikeesti unohdetaan, että sairaudet tekee elämästä välillä vaikeaa, pelottavaa ja todella raskasta. Sairaalle EI ilkeillä. Eikä erityisesti sairaalle yksinhuoltajalle, jolla on sairaat vanhemmat!

Opettajat ei kysele matkoista vaan kesäkuulumisia. Oppilaiden kysymyksiä toisilleen välitunneilla ei opettajat voi määrätä.

Opettaja voi kysyä, mitä teitte kesällä. Se on hyvin yleisluontoinen kysymys, johon voi vastata mitä vain.

Kuuluu hyviin tapoihin opettaa lapsia kertomaan harmittomia kuulumisia. Ns. small talkia, jota muualla Euroopassa harrastetaan paljon enemmän kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki kommentoitte ikäönkuin ap:ta ahdistaisi se kysely. Mä luin niin, että lasta ahdistaa. Lapsella on ollut tylsää. Apn tsempannut vähillä voimilla, vähillö rahoilla parhaansa mukaan, mutta lasta ahdistaa.

Hän minusta selvästi pyytää lapsen vuoksi, ettei olisi aina oletus kuulustella näitä lomakokemuksia. Sillä kösi sydämellä, kaikki me ollaan tehty toi tutulle lapselle: "No hei MITÄ kaikkea oot tehny kesällä, MINNE te menitte lomalle."

Ja nyt kun mietin, kaikilla ei ole varaa matkustaa lomamatkalle, erityisesti nyt kun hinnat katossa. Tää on ehkö oikeestikin aika tärkeä aihe. Jos esim ekaluokkalainen jännittää kouluun menoa ja tutut aikuiset hölisseet, että pitäisi olla uusi reppu ja vaatteet ja kengät ja sitten vielä opettaja nostaa tikun nokkaan ekana päivänä,, että piirtäkää LOMAMATKANNE. Ei kai opet enää ole niin tahdittomia? Ainakin varhaiskasvatuksessa minusta tää on jo huomioitu,

Kukaan opettaja ei vaadi lapsia piirtämään lomamatkojaan. Varsinaisen olkiukon taas keksit.

Sen kysely, mitä teit lomalla, on kohteliasta samalla talkia. Siihen voi vastata, että menin rannalle ja söin mansikoita tai kävin mummolassa. Ei sen vaikeampaa.

Kyllä mun lapsilta on kyselty koulun ekana päivänä nimenomaan matkoja. Totta kai jotenkin juttu alkaa ja olisi outoa, jos mitään ei kyseltäisi tai kerrottaisi.

Monet nykyisin on minusta hienotunteisia tässä asiassa. Nää kysymykset ja rupattelut voi hoitaa niin, ettei niissä korostu raha tai vanhemman jaksaminen.

Selkeästi monelta kärkkäältä kommentoijalta menee tässä ohi, että perheessä on vakava sairaus ja te hyökkäätte aika ilkeästi ja vähättelevästi täällä sekä äitiä että lasta kohtaan. Että kun te ette tunnista tätä tilannetta, niin on väärin olla surullinen. Otatte henkilökohtaisesti toisen aidosti haastavan tilanteen.

On ihan tosiasia, että kesän päätteeksi melkein kaikki odottaa, että kesä on ollut tosi, tosi hauska ja monipuolinen. Ja siitä kysellään. Siksihän te reagoitte, kun tekin teette niin, samoin minä.

Ap hoitaa (ehkä hyvinkin vaikeita) sairaita vanhempiaan, ehkä hyvinkin vaativaa lastaan, ehkä pelkää raskaita hoitoja, saattaa olla mahdollista että kuolee, exä tekee oharin hoitovastuusta koko kesäksi. Ja ainoo mitä hän pyytää, on uudelleen harkintaa näihin lomakyselemisiin. Mutta te ootte ilkeitä ja parempia ihmisiä täällä, syyllistätte ap:n, joka nimenomaan kantaa aika kovaa vastuuta yksin joka päivä ja joka yö.

Sanon kokemuksesta, että Jos on yksikin muistisairas vanhus edes osavastuulla, elämä on hyvin raskasta. Siis vaikka olisi itse perusterve ja rakastava puoliso vierellä. Oikein suututtaa lukea teidän ilkeitä vastauksianne täällä. Jos ettte ole itse kokeneet vaikeuksia, se on ihan ok. Mutta älkää tulko kertomaan toiselle, että syynä on hänen uhriutumisensa.

Ap, minä kuuntelen pyyntösäi ja kyselen lapsilta tästä lähtien esim juuri, että opitko jotain uutta kesän aikana. En sitä, että missäs te olitte lomalla. Olen syyllistynyt siihen. Jos joku lapsi haluaa kertoa matkoistaan, se on tietenkin kiva, mutta en lähde siitä, että se olisi perus juttu.

Ihmiset, me oikeesti unohdetaan, että sairaudet tekee elämästä välillä vaikeaa, pelottavaa ja todella raskasta. Sairaalle EI ilkeillä. Eikä erityisesti sairaalle yksinhuoltajalle, jolla on sairaat vanhemmat!

Silloin lapsen ahdistukseen on syynä perheen kurja elämäntilanne, ei varsinainen lentämisen puute. Lapsi saattaa luulla, että lentämisen tunne poistaa kaikki pelot elämästä ja tekee siitä taianomaisesti hetkessä parempaa, mutta niin tuskin olisi päässyt tapahtumaan

Ei meidän lapset valita ja mangu tuollaisista asioista, vaikka itse olen sairaseläkkeellä ja asutaan Helsingissä. Se on ihan siitä kiinni, miten kasvattaa lapset ja millaisen asenteen omaa.

Ap:lla on se tyypillinen käsitys että kaikilla muilla on jotain ihmeellistä.

Asun arvoalueella Helsingissä ja lapseni käy kaikki ns parempia kouluja, eikä edes niissä varmaan edes puolet matkusta ulkomaille kesällä.

Meidän kuopus pääsi Pariisiin koska sieltä järjestyi ilmainen majoitus. Edellisen kerran hän oli ulkomailla 2019.

Meidän kolmesta lapsesta hän oli ainoa joka kävi ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki kommentoitte ikäönkuin ap:ta ahdistaisi se kysely. Mä luin niin, että lasta ahdistaa. Lapsella on ollut tylsää. Apn tsempannut vähillä voimilla, vähillö rahoilla parhaansa mukaan, mutta lasta ahdistaa.

Hän minusta selvästi pyytää lapsen vuoksi, ettei olisi aina oletus kuulustella näitä lomakokemuksia. Sillä kösi sydämellä, kaikki me ollaan tehty toi tutulle lapselle: "No hei MITÄ kaikkea oot tehny kesällä, MINNE te menitte lomalle."

Ja nyt kun mietin, kaikilla ei ole varaa matkustaa lomamatkalle, erityisesti nyt kun hinnat katossa. Tää on ehkö oikeestikin aika tärkeä aihe. Jos esim ekaluokkalainen jännittää kouluun menoa ja tutut aikuiset hölisseet, että pitäisi olla uusi reppu ja vaatteet ja kengät ja sitten vielä opettaja nostaa tikun nokkaan ekana päivänä,, että piirtäkää LOMAMATKANNE. Ei kai opet enää ole niin tahdittomia? Ainakin

varhaiskasvatuksessa minusta tää on jo huomioitu,

No sitten ap:n kannattaisi katsoa peiliin. Jos lapsi on vielä niin pieni ettei ymmärrä hinnoista mitään, ei se hänen ahdistuksensa ole tullut mistään ympäristön paineista vaan ihan oman äidin negatiivisuudesta ja itsesääliin vajoamisesta. Vanhemmat eivät saisi siirtää lapsillen tuollaisia paineita.

Mitä lapsi arvostaa itse?Meillä lapselle oli suurempi elämys 13.90 maksanut Tallinnan risteily (2+1hlö) kuin viikon Espanjan matka.Lisäksi tykkäsi enemmän uintiretkestä Silvolaan (kustannus noin 3e eväät) kuin Linnanmäestä...Eli aina se kallis tekminen ei ole se paras.

Vierailija kirjoitti:

Te ette ole köyhiä jos on varaa käydä lintsillä ja matkailla kotimaassa.

Ja asua Helsingissä. Meillä ei ole rahaa asua Hki:ssä, mutta kun asunto on halvempi, on rutkasti rahaa tehdä kaikkea muuta kivaa kesällä.

Jokainen valitsee polkunsa....

Vierailija kirjoitti:

En minäkään olisi kertonut lapsena tehneeni muuta kuin lukenut kirjoja ja käynyt uimassa pyörällä kaverin kanssa.

Pienituloisia lapsiperheitä on kuitenkin paljon, ilmeisesti ette tunne yhtäkään kun kaikki lapsen kaverit olleet koko heinäkuun matkoilla?

Kenelle oikein puhut? Palstalla on kerta toisensa jälkeen kerrottu, kuinka ihan tavalliset keskiluokkaiset ihmiset lapsineen on olleet kesän kotimaassa ilman mitään extreme-elämyksiä.