Aikuinen, älä kysele köyhältä lapselta, mitä kesälomalla on tehty ja mitä kouluun on ostettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita se isä maksamaan ettei lapsi kärsi. Näin tukiverkottomana perheenä voin sanoa, että en pyytele anteeksi jos meidän tekemiset ja menemiset tuntuu vähävaraisesta pahalta. Todellakin kompensoimme lapsille reissujen ja maksullisten aktiviteettien muodossa sitä ettei yksinkertaisesti sitä sosiaalista elämää ole. Sekin voi tuntua nimittäin pahalta, kun kysellään mummoista, serkuista ja kummeista.. Toiset käyvät kylässä ja kemuissa viikonloput ja lomat niin selitäpä siinä lapselle, että sulla ei oo kuin oma perhe

Omien lasteni Isä maksaa sen, minkä laki määrää. Ja se ei ole paljon. Muista yhteydenotoista tekee poliisiasian, ei ole ihan tasapainoinen ihminen hänkään. Kiva neuvo, että laita maksamaan. Ei ketään voi pakottaa kuin lailla.

Kukaan ei ole pyytänyt sua pyytämään mitään anteeksi. On pyydetty vain, ettet hiero suolaa jonkun lapsen haavoihin, mikä siinö on vaikeaa? Ei ole pyydetty rahaa, ei ole pyydetty teekskentelemääm, ettei ole rahaa, 9n vain pyydetty , ettet tiedustele lapsilta, mihin on matkustettu. Tää ei MITENKÄÄN liityyny teidön perheen matkoihin, vaan siihen, ettet utele muilta. Toiset kertovat, jos on kerrottavaa.

Itse ymmärrät hyvin, miten pahalta tuntuu, kun itsestäänselvyytenä tiedustellaan asioita, mitkä sinun lapsilta puuuttuvat. Mutta ap:n lapseen sun myötätunto ei riitä? Ap pyytää hienotunteisuuttaa laosilta tiedustelemiseen, etenkin luokan/päikkyryhmän edessä. Tästä hyötyvät kaikki lapset, myös sinun.

Ihmeen julmia kommentteja täällä on.

Ap, ymmärrän täysin ja noudatatn toivettasi jatkossa,

Eiköhän lapsella ole siinä kohtaa jo paha mieli, kun toiset matkoistaan kertoo mikäli on asiasta kateellinen. Ei siinä kohtaa kenenkään hyväntahtoinen keskustelu ole ongelman ydin vaan saada lapsi tykkäämään omasta lomastaan sellaisena kuin se on. Eli juurikin se yhteinen aika ja tekeminen vaikka onkin minimalistista. Tukiverkottomana tässä olikin tarkoitus vain sanoa, että älä moiti muiden elämää omien pettymystesi kautta, koska mekin joudumme sitä sietämään kun kaverit kertoo lähtevänsä lomalla mummolaan, mitä heillä taas ei ole. Ehkä ilmaisin provosoivasti asian, joska kalikka kalahti. Näin sitä voi asiat eri kanteilta nähdä

Tänne tarvis kolmanne napin, että sarkasmia, ylä ja alanuoli ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki kommentoitte ikäönkuin ap:ta ahdistaisi se kysely. Mä luin niin, että lasta ahdistaa. Lapsella on ollut tylsää. Apn tsempannut vähillä voimilla, vähillö rahoilla parhaansa mukaan, mutta lasta ahdistaa.

Hän minusta selvästi pyytää lapsen vuoksi, ettei olisi aina oletus kuulustella näitä lomakokemuksia. Sillä kösi sydämellä, kaikki me ollaan tehty toi tutulle lapselle: "No hei MITÄ kaikkea oot tehny kesällä, MINNE te menitte lomalle."

Ja nyt kun mietin, kaikilla ei ole varaa matkustaa lomamatkalle, erityisesti nyt kun hinnat katossa. Tää on ehkö oikeestikin aika tärkeä aihe. Jos esim ekaluokkalainen jännittää kouluun menoa ja tutut aikuiset hölisseet, että pitäisi olla uusi reppu ja vaatteet ja kengät ja sitten vielä opettaja nostaa tikun nokkaan ekana päivänä,, että piirtäkää LOMAMATKANNE. Ei kai opet enää ole niin tahdittomia? Ainakin varhaiskasvatuksessa minusta tää on jo huomioitu,

Kukaan opettaja ei vaadi lapsia piirtämään lomamatkojaan. Varsinaisen olkiukon taas keksit.

Sen kysely, mitä teit lomalla, on kohteliasta samalla talkia. Siihen voi vastata, että menin rannalle ja söin mansikoita tai kävin mummolassa. Ei sen vaikeampaa.

Kyllä mun lapsilta on kyselty koulun ekana päivänä nimenomaan matkoja. Totta kai jotenkin juttu alkaa ja olisi outoa, jos mitään ei kyseltäisi tai kerrottaisi.

Monet nykyisin on minusta hienotunteisia tässä asiassa. Nää kysymykset ja rupattelut voi hoitaa niin, ettei niissä korostu raha tai vanhemman jaksaminen.

Selkeästi monelta kärkkäältä kommentoijalta menee tässä ohi, että perheessä on vakava sairaus ja te hyökkäätte aika ilkeästi ja vähättelevästi täällä sekä äitiä että lasta kohtaan. Että kun te ette tunnista tätä tilannetta, niin on väärin olla surullinen. Otatte henkilökohtaisesti toisen aidosti haastavan tilanteen.

On ihan tosiasia, että kesän päätteeksi melkein kaikki odottaa, että kesä on ollut tosi, tosi hauska ja monipuolinen. Ja siitä kysellään. Siksihän te reagoitte, kun tekin teette niin, samoin minä.

Ap hoitaa (ehkä hyvinkin vaikeita) sairaita vanhempiaan, ehkä hyvinkin vaativaa lastaan, ehkä pelkää raskaita hoitoja, saattaa olla mahdollista että kuolee, exä tekee oharin hoitovastuusta koko kesäksi. Ja ainoo mitä hän pyytää, on uudelleen harkintaa näihin lomakyselemisiin. Mutta te ootte ilkeitä ja parempia ihmisiä täällä, syyllistätte ap:n, joka nimenomaan kantaa aika kovaa vastuuta yksin joka päivä ja joka yö.

Sanon kokemuksesta, että Jos on yksikin muistisairas vanhus edes osavastuulla, elämä on hyvin raskasta. Siis vaikka olisi itse perusterve ja rakastava puoliso vierellä. Oikein suututtaa lukea teidän ilkeitä vastauksianne täällä. Jos ettte ole itse kokeneet vaikeuksia, se on ihan ok. Mutta älkää tulko kertomaan toiselle, että syynä on hänen uhriutumisensa.

Ap, minä kuuntelen pyyntösäi ja kyselen lapsilta tästä lähtien esim juuri, että opitko jotain uutta kesän aikana. En sitä, että missäs te olitte lomalla. Olen syyllistynyt siihen. Jos joku lapsi haluaa kertoa matkoistaan, se on tietenkin kiva, mutta en lähde siitä, että se olisi perus juttu.

Ihmiset, me oikeesti unohdetaan, että sairaudet tekee elämästä välillä vaikeaa, pelottavaa ja todella raskasta. Sairaalle EI ilkeillä. Eikä erityisesti sairaalle yksinhuoltajalle, jolla on sairaat vanhemmat!

Mistä sinä tiedät, mitä lapsilta on tarkalleen kysytty? Olet kuullut jonkun version lasten sanomana. Lapset muistaneet väärin tai tulkinneet itse. Näin opettajana en oikein usko, että kukaan ope kyselee nimenomaan matkoista tai aloittajan pelkäämää mitä uutta on ostettu. Ei sellaisia oikeasti kysellä. Kaverit tietysti voi kysellä mitä vaan.

Mielestäni tuo on ihan "normaali määrä"?!

Me olemme tänä kesänä tehneet mielestäni todella paljon! Olemme käyneet lintsillä, mökillä ja yhdessä kaupungissa kävimme junalla päiväreissun. Tämä on selkeästi enemmän, kuin aiempina kesinä. Ihan todella paljolta tuntuu :o 

 

Ei kannata verrata niihin, jotka somessa luettelee "ihana paras kesä, kylpyläreissua, Norjan reissua, mökkeilyä, Tukholman reissua, Särkänniemee, Linnanmäkee..." yms. ties mitä. Se on sitä, mitä halutaan näyttää ulospäin. Tärkeintä on sisäinen rauha ja hyvä olo lasten kanssa. 

- Eräs äiti vaan.

"meillö ei ole varaa matkailla ulkomaille tai tehdä erityisiä asioita. Lintsillä on käyty, yksi kotimaan matka tehty ja kivoja kesäpäiviä vietetty, mutta verrattuna muihin on ollut ankeaa."

Itse kouluikäisen yhteishuoltajana olen kokenut, että ollaan vietetty mukavaa kesää kotimaan pikkureissuilla. En ole älynnyt edes murehtia sitä, ettei ole ulkomailla käyty.

Luotkohan itse liikaa paineita.

Olen muuten itsekin erolapsi. Toinen vanhempani vei usein ulkomaille, toisen vanhemman kanssa ei käyty ulkomailla ikinä, vietettiin lomat mökillä.

Lämpimimmät muistot on noista jälkimmäisen vanhemman kanssa vietetyistä kesämökkikesistä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuten rasittavaa, kun lapset palaa kouluun, jossa kysellään, että mitä teit kesällä. :(

Inhosin lapsena tuota yli kaiken ja toisinaan myös häpesin. Yksi ylimääräinen harmitus ja stressi, kun koulu syksyllä alkoi. :(

Tosi asiassa olin ihan tyytyväinen omiin kesälomiini enkä edes kaivannut mitään erityistä. Mutta kun kesästä piti kertoa koulussa (joskus piti kirjoittaa jopa aine kesänvietosta), tuli sellainen tunne, että pitäisi olla jotain erityistä kerrottavaa. Joskus olisi tehnyt mieli sanoa/kirjoittaa, että mitä se kellekään kuuluu, mitä mä kesällä tein. :D

Mitä? Luulin että lapsella oli onnistunut kesä kun käytiin uimassa, mummolassa, puistoissa, mato-ongella ja mustikassa. Kerran huvipuistossa, sattui vielä sadepäivä. Pitänee kertoa iloiselle lapselle, että ei ole syytä iloita.

Kyllähän sitä rahalla saisi kaikenmaailman huvituksia, mutta mieluummin keksin jotain vähemmän kulutukseen liittyvää tekemistä.

Kysyykö opettaja todella ulkomaan reissuista?

Joskus muinoin koulussa opettaja oikein kysyi luokalta, että kaikki käsi pystyyn ketkä kävivät ulkomailla. Omani ei koskaan viitannut. Sitten piti kirjoittaa se essee siitä "missä kävin lomalla ja mitä tein".

Oman lapseni essee oli tyyliin "kävin uimassa ja pyöräilin äitin kanssa torille ostamaan herneitä".

Tää on taas tätä osastoa. Nykyään ei tiedä mitä voi keneltäkin kysyä. Joku loukkaantuu aina jostain. Näin erittäin köyhän perheen lapsena, en tajunnut koskaan loukkaantua. Kesät oli parasta aikaa. Aamusta iltaan viiletin pitkin lähiötä avain kaulassa. Kavereita ja tekemistä riitti. Kerran kesässä käytiin Lintsillä. Sekin oli mukavaa, kun mentiin julkisilla torille.

90-luvulla vielä kysyttiin luokassa ja piti viitata, jos oli käynyt ulkomailla. Siinä tehtiin kastijärjestys selväksi. Kuinka moni sitten valehteli, sitä en tiedä. Opettaja ainakin ylpeänä aina viittasi ja näkihän sen rusketuksestakin.

Ap kertoi olevansa syöpäsairas ja uuvuttavat hoidot vievät energian useina päivinä ja siksi ei nyt ehkä pysty tekemään lapsensa kaikkea sitä mitä haluaisi. Myös taloudellista tilannetta sairaus heikentää.

Muistan kun itse sairastin syöpää, ei pystynyt paljon mitään tekemään ihan fyysisesti ja myös henkisesti oli vaikeaa. Olin kateellinen vanhoille rollaattorimummoille siitä, että olivat saaneet elää pitkän elämän. Olin katkera kun muut pystyivät elämään ihan tavallista arkeaan joka minun silmin näytti silloin ylimaallisen onnelliselta ja minä en. En halunnut tilittää elämääni ja sairauttani kenellekään uteliaalle kyselijälle. Jotain tällaista olen aistivinani myös ap:n taustalla.

Itse paranin syövästä. Toivottavasti myös ap.

Jos mahdollista hommatkaa halpispyörät ja retkeilkää, uikaa järvissä, käykää pikkumuseoissa, metsässä retkeilemässä ja sieniä keräämässä. Vaikka myyntiinkin. Jos tällaset ei taas kiinnosta yhtään niin vähän vaikeeta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Se vain jäi ihmetyttämään, että eikö lapsi voi lähellä asuvan isänsä tai isovanhempien kanssakaan mitään erityistä tehdä ? Käydä telttaretkellä ja onkimassa tai fillariretkellä isän kanssa tai mummon ja papan kanssa Tukholmassa tai Kolmårdenissa esimerkiksi ?

Vanhempani ovat toinen hoivakodissa, toinen muuten sairas. Minulla menee energiaa heidän asioidensa hoitoon aika paljon.

Lapsen isä ei katso asiakseen "tuhlata lomaansa" lapsen hoitoon, mikään laki ei siihen pakota.

Käsittämätöntä, että jotkut jaksavat kettuilla asiasta. Miten joku voi oikeasti ajatella, että hei on hyvä idea olla ilkeä äidille, jolla vaikea syöpä erilaisine hoitoineen. Huom hoidan lapseni ja todellakin ostan hänelle jäätelöpuikkoja (jeesus), mutta on päiviä, jolloin en pysty edes liikkumaan kunnolla. Sori siitä, että tää aiheuttaa sinussa ongelmia. Johan kirjoitin, että perusarki meillä on kunnossa ja mukavia kesäasioita tehty, mutta aikuiset kysyvät koko ajan, minne olette matkustaneet ja mitä kaikkea on ostettu kouluun. Lapsen voisi antaa itse kertoa kesästään, mitä haluaa.

YstÄvilläni on mielestäni oikeus viettää omia lomiaan, he auttavat paljon talvella. Siksi he eivät ole kaupungissa täällä koko heinäkuuta.

Selkeästi ihmiset ei nyt saaneet kiinni ap:n pointista.

Hän pyytää, etteivät ihmiset tekisi kesän jälkeen suurta numeroa tiedustelemalla, mitä (kallista) on kesällä tehty. Tämä perhe EI ole ainoa köyhä perhe, joten tää on hyvä pyyntö.

Hän vain sitten selitti auki tilannetta, että miksi pyytää, ettei lapselta kuulusteltaisi spektaakkelimaisia kesäuutisia.

Mitä ihmettä te täällä toistelette, että menkää retkille ja ostakaa jäätelöä. Siitä ei ollut kyse. Ja Lintsit ja kotimaan matka jopa tehty, jos viitsitte lukea.

Mä olen 6 viikon loman jäljiltä ekaa viikkoa töissä. "Kaikki" (kollegat, pomo ja jotkut asiakkaat)  on kysyneet miten meni, mitä teit tai onko kiva jo palata. Kaikille olen vastannut että kiitos, ihan mukavasti. Toisille olen sanonut että käytiin JOPA ulkomailla ja saanut vähän virnuilua takaisin että missäs kävitte, eli arvasivat ettei mitään kovin kummoista tai arvasivat sen haaparannan. Siitäkin sai juttua aikaseksi sen pakollisen small talkin verran, että ostitteko mellanöliä, tuntuiko ulkomaa erilaiselle jne.

Ollaan myös 15v kanssa rakennettu viikon verran legoja. Kerätään siis saavista sarjat kasaan ja laitetaan palikat kiertoon. Eilen teini totesi että kun koulussa kysytään tekemisiä niin hän mainitsee joko tämän "leikkimisen" tai kesätyön, opesta riippuen.

-joku numero ketjun alkupäästä-

Vierailija kirjoitti:

Töistä ja lomista kysymisen voisi lopettaa aikuisilta kun en halua koko maailmalle kailottaa, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Sairauteni ei näy päällepäin ja kun sen toiminakykyisen päivän olen pitkän valmistautumisen kautta saavuttanut, että voin hoitaa asioitani niin älä pilaa sitä päivää muistuttamalla että olen sairas tai laita minua selittelemään sairauksiani.

Mikä sairaus sinulla on? Masennusko?

Kun ei näy päällepäin.

Lapsille on hyvä opettaa jo pieninä, että ilman rahaa elämä on sitten köyhempää. Ehkä motivoi kouluttautumaan ja hankkimaan rahaa. Ap nyt ei itse ole ilmeisesti tilannettaan valinnut, mutta silti kyllähän niitä vaihtoehtoja on olemassa, kuten tässä ketjussakin kerrottu: isä voisi tehdä jotain lapsen kanssa tai muut sukulaiset, leirejä on olemassa yms.

Ja on se nyt kumma, jos matkoilla käyneet lapset eivät voi kertoa omista kokemuksistaan, kun joku voi pahoittaa mielensä. Samoin on hyvien koearvosanojen kanssa, niitäkään ei saa luokalle kertoa, kun joku voi tulla surulliseksi. Kyllä pitäisi nyt vähän kasvattaa kovempaa nahkaa lapsille vai luuletteko, että maailmassa pärjää aikuisena näin herkkinä? Eihän nämä lumihiutaleet kestä mitään vastoinkäymisiä, kun kaikesta pitää pahoittaa mielensä. Ei ihme, että mt-ongelmia on niin paljon. Voi hyvänen aika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette käyneet lintsillä ja yksi kotimaan matka tehty. Eikö se muka riitä?

On tuossa enemmän kuin meidän muksulla... ollaan oltu kotona, mökillä ja käytiin ulkomailla.  Kuulostaa hienolle, mutta tarkoittaa että mökki on lähellä torniota ja käytiin haaparannassa ruokakaupassa). 

No, minkälaista oli Ruotsissa? Voitko suositella sitä matkakohteena?

#vainhelsinkijutut

Ihan normaalilta kesältä kuulostaa vaikka ei olekaan someen postattavaksi selfietä etelänmatkalta.

Ja toi kysymys on ihan tavallista small talkia, kai siihen voi vaan vastata että juu ollaan tehty kotimaan matka jne mitä tossa kerroit, ei tarvii vetää hernettä nenään

Oon eri mieltä:

Ketään ei saa kohdella eriarvoisesti ja leimata köyhäksi välttämällä jotain kysymyksiä.

Olen 90-luvun laman aikana kokenut sen kun äiti puhui jatkuvasti ääneen, että voi, voi, voi, kun ei ole rahaa. Siitä jäi traumat, koska aikuisen huoli ja stressi tuli mullekin.

Nyt olen itse vast'ikään jäänyt pois työelämästä ja kun sanoin johonkin, että ei voi ostaa, mun 5-vuotias poikani parahti, että voi ei, me ollaan köyhiä! ( Mistä lie päiväkodista moisen jutun oppinut ).

Sanoin, että eikä olla vaan ei koko ajan ole tapana ostella jotain.

Yhtään kesälomareissua ei olla tehty, kun ei se meidän perheessä ole ollut koskaan tapana. Mulla on tän kesän vielä ollut rahaa, mutta me ollaan sellaisia ihmisiä että matkustelu ei vain kiinnosta ylipäätään.

Jos lapseni jostain valittaa, me ei puhuta sille että asiat on kiinni rahasta vaikka joskus olisikin, vaan siitä että eri perheillä on eri tavat ja kun hän kasvaa aikuiseksi ja saa omaa palkkaa, hän voi kehittää omat tavat ja käyttää palkkansa miten haluaa.

JATKUU

Kävin perheen kanssa ulkomailla, kun tultiin takaisin, meillä oli korona. Parasta pysyä vielä kotimaassa ja ei ainakaan kannata hävetä, jos ei ole paljon matkustellut.

JATKUU: Kyllä mekin joskus jossain käydään, mutta ei joka lomalla ja saattaa olla myös loman ulkopuolinen reissu. Meidän suvuilla on mökkejä joissa saa käydä, mutta mä en ole mökki-ihminen eikä ole mieskään, niin käydään muutaman vuoden välein.

Mun lapsen paras ystävä asuu omakotitalossa, heillä on jacucci pihassa ja Tesla.

Joskus lapseni mankuu, miksi meillä ei ole.

Olen kertonut, että en ole koskaan halunnut asua omakotitalossa joka on totuus, ja että ihmiset asuvat erilaisissa kodeissa ja hän voi sitten aikuisena muuttaa omakotitaloon jos haluaa.

Olen myös kertonut, että meidän perheessä ei ole ollut koskaan haavetta hienosta autosta, ei yksinkertaisesti olla sellaisia ihmisiä. Edelleen olen kertonut, että jos haluaa tuollaisia asioita niin käy koulunsa hyvin että saa hyvän työpaikan josta saa hyvää palkkaa niin voi sitten isona ostaa niitä.

Me ollaan taiteilijahippejä, joten viihdytään omissa nurkissamme tekemässä taidetta.

En koe siis mitään osattomuutta ja vinkkinä:

Lasta ei ole pakko kasvattaa rahan perässä juoksevaksi joka on onneton, jos jotain materiaa ei ole tai jotain ei just nyt heti saa.

Aiotaan kyllä kun lapsi menee kouluun, jostain puristaa rahat siihen että kerran kesässä mennään huvipuistoon ja joskus saatetaan mennä laivalle tai jollekin matkalle.

En ymmärrä miksi kerran kesässä pitäis joku ulkomaanmatka muka tehdä. Kasvatan ennemmin siihen, että kesällä kannattaa olla Suomen kesästä nauttimassa.

Kasvatan siihen toivoon, että joskus mennään enkä epätoivoon, ettei ikinä päästä kun ei ole rahaa tai jaksamista.

Opetan myös siihen ettei sairaudelle mitään voi, ja siitä ei voi ketään syyllistää. En aio ottaa siitä mitään voivottelun aihetta että olen nyt itse sairaana, enkä voi edes puistoon lähteä. Opetan lapselleni empatiaa mieluummin kuin katkeruutta vanhempaa kohtaan joka ei tälle nyt mitään voi.

Korostan, mitkä asiat meillä on hyvin ja kerron, että joissain maissa ihmisillä ei ole mitään toivoa matkustelusta, ei pääsyä lääkäriin ja ruoat voi joutua kaivelemaan roskiksista. Perspektiiviä.

Jos joku koulussa tai muualla leveilee olleensa jossain hienossa paikassa ja on hienoja uusia varusteita, opetan olemaan iloinen toisen puolesta ja kerron, että kateuden tunne osoittaa mitä itsekin haluaisit ja antaa määränpään mitä kohti tavoitella.

Se, että joku on jossain ensin, ei tarkoita että sinne ei itse koskaan pääsisi.

Olen myös kertonut, että ostamme harvoin uusia vaatteita koska kierrätys on maapallolle hyväksi ja on järkevää korjata vanha ja käyttää loppuun ennen kuin ostaa uutta.

Olen myös sanonut, etten osta aina karkkia, jäätelöä tai jotain lelua, koska haluan säästää ne rahat vaikkapa just kesälomaan.

Nää asiat ei välttämättä kerro rahan puutteesta, vaan arvoista tässä perheessä. Näin olen opettanut.

Nyt sitten jos lapseltani ei kukaan kysyisi mitä teit kesälomalla, kun katsoisivat että ei oo varmaan ollut rahaa, kun on käytetyt vaatteet ja tiedossa, että äiti on sairaslomalla kotona, niin siinä tulis lapsi lokeroitua ja leimattua.

Silloin mun kasvatus valuisi hukkaan, kun yhteiskunta kertoisi hänelle, että olet köyhä jolta ei kannata mitään ees kysyä.

Lapseni ei saisi tilaisuutta kertoa Hop Lop reissustaan, joka tehdään kesälomalla lahjakortilla jonka hän sai isovanhemmiltaan.

Ikinä ei voi myöskään tietää, onko lapsella muita aikuisia kuin köyhä yh-äiti jotka saattavat viedä lapsen jonnekin. Meillä esim. Tukiperhe jotka on vieneet lasta elämyksiin, isovanhemmat ja mainittu kaverin perhe ottaa joskus mukaan: Mun lapsi siis ajelee jatkuvasti Teslan kyydissä ja pulikoi jacuccissa vaikka meillä niitä ei olekaan.