Onko kukaan tavannut sit oikeaa kun on lakannut yrittämästä?
Kysymys otsikossa. Kannattaisiko vain luovuttaa seuran aktiivinen etsiminen ja antaa elämän viedä? Toisaalta kukaan tuskin tulee kotoa hakemaan, enkä käy juuri missään. Parisuhde toiveissa, mutta tämä jatkuva pettyminen ihmissuhteisiin on kuluttavaa. Onko todenäköisempää, että 10 vuoden päästä olen edelleen samassa pisteessä, vain harmaampi ja entistä vähemmän mahdollisuuksia löytää ketään jos lähden tuolle tielle? Olen mies.
Kommentit (69)
Mietin joskus että olen ilmeisesti rakastanut tämän elämäni rakkaudet, eikö niitä tule enää, ja olin onnellinen, että olin saanut kokea edes ne. Ajattelin, että koska kaikki muut asiat elämässäni oli kunnossa, lapset, ystävät, työ, harrastukset jne. niin olen sitten kiitollinen niistä. Ajattelin myös, että s.e.k.s.i.ä kyllä saan tarvittaessa, vaikka mies ei se oikea olisikaan, ja se saa riittää. Eipä mitä, kun olin asettunut tähän ajatukseen, meni kuukausi kun elämääni tuli mies, jonka kanssa elämme nyt yhdessä onnellisena. Tästä on jo muutama vuosi, joten uskon tältä pohjalta että tämä suhde kestää pitkään, jopa loppuelämän.
Kyllä varmaan joku onkin, mutta yleisesti ottaen todennäköisyytä tavata se oikea tai edes riittävän sopiva nostaa, jos on aktiivinen etsijä, ja laskee, jos ei ole.
Itse menin tuolla linjalla, että elelen vaan elämääni, en etsi miestä, jos tulee kohdalle niin hyvä, jos ei tule, sekin hyvä. Olen nyt viisikymppinen ja sinkku. Uskon, että olisin löytänyt miehen, jos olisin aktiivisesti etsinyt. Mutta mulle se ei koskaan ollut niin kovin tärkeää, se oli vähän sellainen että puolensa ja puolensa siinä onko parisuhteessa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mietin joskus että olen ilmeisesti rakastanut tämän elämäni rakkaudet, eikö niitä tule enää, ja olin onnellinen, että olin saanut kokea edes ne. Ajattelin, että koska kaikki muut asiat elämässäni oli kunnossa, lapset, ystävät, työ, harrastukset jne. niin olen sitten kiitollinen niistä. Ajattelin myös, että s.e.k.s.i.ä kyllä saan tarvittaessa, vaikka mies ei se oikea olisikaan, ja se saa riittää. Eipä mitä, kun olin asettunut tähän ajatukseen, meni kuukausi kun elämääni tuli mies, jonka kanssa elämme nyt yhdessä onnellisena. Tästä on jo muutama vuosi, joten uskon tältä pohjalta että tämä suhde kestää pitkään, jopa loppuelämän.
Miten tapasitte?
Oon tavannu, en oo koskaan yrittäny
Ei.
Mitään "oikeaa" ei ole näkynyt ennen eikä jälkeen.
Meille kävi näin. Tapasimme harrastustoiminnassa, hän oli vetäjä ja minä osallistuja. 15 vuotta onnellisesti yhdessä ja edelleen ihmettelemme hyvää tuuriamme.
Omaa kumppania kannattaa rukoilla Jumalalta. Jumala on ajoituksen mestari. Jumala myös näkee, ketkä ihmiset sopivat yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan joku onkin, mutta yleisesti ottaen todennäköisyytä tavata se oikea tai edes riittävän sopiva nostaa, jos on aktiivinen etsijä, ja laskee, jos ei ole.
Itse menin tuolla linjalla, että elelen vaan elämääni, en etsi miestä, jos tulee kohdalle niin hyvä, jos ei tule, sekin hyvä. Olen nyt viisikymppinen ja sinkku. Uskon, että olisin löytänyt miehen, jos olisin aktiivisesti etsinyt. Mutta mulle se ei koskaan ollut niin kovin tärkeää, se oli vähän sellainen että puolensa ja puolensa siinä onko parisuhteessa vai ei.
Kiva kun saa asiallisia vastauksia. Luulen, että noin itsellekin kävisi jos lakkaisin kokonaan yrittämästä. Ei siinä toki mitään pahaa ole, mutta itse toivoisin löytäväni kumppanin. Ihmisiä tapailemalla myös pysyy tietynlainen tatsi päällä ihmissuhteisiin, eikä suojamuurit kasva liian korkeiksi.
On. Oikea voi löytyä ihan missä ja milloin vain. Esimerkiksi puolisoni löysi sen oikean vielä saman päivän iltana jona suunnittelimme häitämme.
Jos olet tavismies niin ei sua kukaan nainen tule iskemään kadulla tai kaupassa.
Ainut realistinen mahdollisuus on deittisovellukset.
Ladatkaa tinder, bumble, hinge, okcupid, facebook dating ja käyttäkää niitä joka päivä.
Kyllä, opin rakastamaan itseäni. Olen itse itselleni se oikea. Jos sitä etsii ulkopuolelta niin ei löydä.
ITKEVÄ PIENYRITTÄJÄ VASTAA
Olen ollut naimisissa yli 30 vuotta, elätän myös miestäni ..siksi minun täytyy jatkaa yrittämistä:(
Vähän surullinen olo sun puolesta, itse mietin samaa. Melkein tasan vuosi sitten olin varma että tapasin "hänet". En ole ihan nuori itsekään, 35+ nainen voi olla yhtä hyvin satavuotias deittimarkkinoilla. En uskonut mihinkään tindereihin mutta lopulta taivuin sen lataamaan. Kävi niin satumainen tuuri että löytyi kiinnostava, kaikin puolin mieleiseni mies jonka kanssa suunnitelmat menivät kivasti nappiin. Ehdin siinä muutamassa kuukaudessa jo ihastua ja ajatella että tässä tämä nyt oli, vihdoin pääsee rakentamaan tolkullista elämää jonkun kanssa. Siitä unelmoinnista tuli jokaisen päivän tärkein, ja ehdottomasti mukavin osa.
Mies kuitenkin heitti äkisti roskikseen ja vieläkin noukin palasia. Uskalsin pari viikkoa sitten takaisin sinne hitsin tinderiin, mutta juteltuani muutaman kanssa tajusin etten todellakaan ole millään tapaa valmis. Pahimmassa tapauksessa löytäisin jonkun kivan ihmisen ja sitten siirtäisin sydänsuruni häneen.
Nyt olen varma että tässä ollaan seuraavat 10 vuotta, jokainen vuosi vie pois biologisesta kellosta. Perhehaaveeni siis käytännössä tuhoutuivat. Tuntuu epäreilulta, kun en edes tehnyt mitään "pahaa", halusin vain haaveilla minäkin.
Mutta älä huoli, mies kelpaa hyvin harmaanakin. :) Ja jos virtaa riittää niin ehdit niitä pienokaisiakin tehdä ja tulla onnelliseksi hyvässä ja rikkaassa perhearjessa, näin toivon (ja anteeksi jos et ole uskossa, mutta myös rukoilen) puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet tavismies niin ei sua kukaan nainen tule iskemään kadulla tai kaupassa.
Ainut realistinen mahdollisuus on deittisovellukset.
Ladatkaa tinder, bumble, hinge, okcupid, facebook dating ja käyttäkää niitä joka päivä.
Olen kokeillut deittisovelluksia, mutta niissä pyörii vain tietty porukka. Alan olla siinä pisteessä, että kaikki potentiaaliset ehdokkaat lähialueelta on jollakin tavalla käyty jo läpi. Joko on ex, on käyty treffeillä, on matchattu, tai olen tykännyt eikä matchia ole tullut. Jos joku aivan uusi tulee sinkkumarkkinoille, on komppanian kokoinen määrä miehiä tämän kimpussa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän surullinen olo sun puolesta, itse mietin samaa. Melkein tasan vuosi sitten olin varma että tapasin "hänet". En ole ihan nuori itsekään, 35+ nainen voi olla yhtä hyvin satavuotias deittimarkkinoilla. En uskonut mihinkään tindereihin mutta lopulta taivuin sen lataamaan. Kävi niin satumainen tuuri että löytyi kiinnostava, kaikin puolin mieleiseni mies jonka kanssa suunnitelmat menivät kivasti nappiin. Ehdin siinä muutamassa kuukaudessa jo ihastua ja ajatella että tässä tämä nyt oli, vihdoin pääsee rakentamaan tolkullista elämää jonkun kanssa. Siitä unelmoinnista tuli jokaisen päivän tärkein, ja ehdottomasti mukavin osa.
Mies kuitenkin heitti äkisti roskikseen ja vieläkin noukin palasia. Uskalsin pari viikkoa sitten takaisin sinne hitsin tinderiin, mutta juteltuani muutaman kanssa tajusin etten todellakaan ole millään tapaa valmis. Pahimmassa tapauksessa löytäisin jonkun kivan ihmisen ja sitten siirtäisin sydänsuruni häneen.
Ikävä juttu. Toivottavasti löydät vielä hyvän miehen. Minulla on lapset jo tehty.
Ei ole tarvinnut hätistellä vääriäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet tavismies niin ei sua kukaan nainen tule iskemään kadulla tai kaupassa.
Ainut realistinen mahdollisuus on deittisovellukset.
Ladatkaa tinder, bumble, hinge, okcupid, facebook dating ja käyttäkää niitä joka päivä.
Olen kokeillut deittisovelluksia, mutta niissä pyörii vain tietty porukka. Alan olla siinä pisteessä, että kaikki potentiaaliset ehdokkaat lähialueelta on jollakin tavalla käyty jo läpi. Joko on ex, on käyty treffeillä, on matchattu, tai olen tykännyt eikä matchia ole tullut. Jos joku aivan uusi tulee sinkkumarkkinoille, on komppanian kokoinen määrä miehiä tämän kimpussa.
Pidä myös ulkomaat mielessä, jos osaat puhua englantia hyvin. Okcupidissa esim voi laittaa koko maapallon hakualueeksi.
Flirttaile enemmän.