Lue keskustelun säännöt.
HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan
05.08.2022 |
HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan. Tämä on väärä asenne. Ikäänkuin ns suuret ikäluokat ja vähän sen jälkeenkin syntyneet olisivat vain löhöilleet sikarit hampaissa ja konjakkia siemaillen katselleet vierestä, kun omaisuus kasvaa itsestään. Totuus on se, että sen omaisuuden eteen on tehty lujasti töitä. Kaikki tietävät, että into työhön on laskemaan päin ja nuorten arvot ovat erilaiset. Harva nuori nykyään painaa esim koko kesäloman töitä ja tämähän aivan viime uutisten mukaan selittää osaltaan sairaaloiden sijaispulaa. https://www.hs.fi/talous/art-2000008972636.html
Kommentit (989)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurasin vierestä, kun vanhemmat rakensivat omakotitalon. Ostivat nk.rakennuspuut pystyyn, kaatoivat, karsivat ja vuokrasivat sahan, jolla sahattiin laudat. Kaikki tehtiin itse, muurari kävi ja sähkömies, mutta kaikki muu itse. Me lapset oltiin illat ja viikonloput rakennuksella mukana. Ja sama juttu oli koko kadunpätkällä. Into oli kova, vuokratonteille rakennettiin. Puhun 1970-luvun alkuvuosista.
Nyt talo on myynnissä hp.78.000. Pikkukaupunki. Ei ole kyselijöitä näkynyt.
Näin on. Hartiapankilla monet rakensivat, sillä se oli ainoa mahdollisuus saada oma koti. Ei ole nykyihmisestä sellaiseen urakkaan.
Jos tuo hartiapankkirakrntaminen olisi ollut ainoa keino saada oma koti, niin miksi suuri osa omistusasunnoista oli ja on kerrostaloissa? Kerrostaloa kun aika harva rakentaa hartiapankilla.
Kyllä nekin rakennettiin ihan itse. Tulevat omistajat oli aina viikonloppuisin aamusta yöhön työssä. Lapset kantoi tavaroita ja vaimot keitteli kahvia ja soppaa retkikeittimillä tulevan grillikatoksen paikalla. Eikä valitettu.
Että sellainen iltasatu keskellä oäivää.
Älä tietämättömänä höpötä saduista. Olen synt. 1950 ja veljeni 1952. Siinä 60-65luvulla olimme me ja muutkin sukulaisten ja tuttavien lapset jatkuvasti jonkun talonrakennustalkoissa. Siellä oli juuri noin kun ed. kirjoittaja kertoi. Jotkut sukulaiset ja tuttavat ostivat aravalainan turvin kerrostalosta osakkeen, yleensä kaksion tuolloin, vaikka lapsiakin oli. Aivan normaalia, että kaikki kynnelle kykenevät lapset olivat mukana talkoissa ja tekivät kevyempää hommaa nk. hanslankarin hommaa "vie mennessäs ja tuo tullessas"-tyyliin.
Ai sillä tavallako ne neukkukuutiot pystytettiin :D eipä taidettu.
Ei neukkukuutiot vaan OMAKOTITALOT.
Ja tuossa puhuttiin kerrostalojen rakentamisesta.
Suomessa sodan jälkeen rakennetut puu-krs-talot on rakennettu arava-säännöksin ja talkoilla ja näitä on lähes jokaisessa kaupungissa edelleen.
Eikä se ole nykyäänkään harvinaista, yksityiset henkilöt perustavat asunto osakeyhtiön, joko itse rakentavat tai rakennuttavat. Ja paritaloissa se on yleistä.
Eihänkrs-talon rakentaminen ole sen ihmeelisempää, kuin rivitalon tai okt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, että nyt voi elää sossun rahoilla, vaikka loppuelämänsä😱. Ei voinut onnen vuosikymmeninä 1960-1980 -luvuilla. Onneksi pystyimme silloin elämään omillamme, vaikka ei ollut varaa ostaa autoa, kodinkoneita eikä vaatteita ja kenkiä niin kuin nykypäivänä. Ei silloin shoppailtu, vaan ostettiin tarpeeseen.
Kyllä niitä haukuttuja "sossun elättejä" oli ennenkin. Merkittävin ero tuohon aikaan on, että nykyaikana ei voi valita palkkatyötä. Aikoinaan oli erikoisia ihmisiä, jotka eivät olleet työelämässä, mutta saivat sosiaalitukea, joka oli ostovoimaltaan korkeampi kuin nykyinen - siis sama tilanne kuin palkkojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurasin vierestä, kun vanhemmat rakensivat omakotitalon. Ostivat nk.rakennuspuut pystyyn, kaatoivat, karsivat ja vuokrasivat sahan, jolla sahattiin laudat. Kaikki tehtiin itse, muurari kävi ja sähkömies, mutta kaikki muu itse. Me lapset oltiin illat ja viikonloput rakennuksella mukana. Ja sama juttu oli koko kadunpätkällä. Into oli kova, vuokratonteille rakennettiin. Puhun 1970-luvun alkuvuosista.
Nyt talo on myynnissä hp.78.000. Pikkukaupunki. Ei ole kyselijöitä näkynyt.
Näin on. Hartiapankilla monet rakensivat, sillä se oli ainoa mahdollisuus saada oma koti. Ei ole nykyihmisestä sellaiseen urakkaan.
Jos tuo hartiapankkirakrntaminen olisi ollut ainoa keino saada oma koti, niin miksi suuri osa omistusasunnoista oli ja on kerrostaloissa? Kerrostaloa kun aika harva rakentaa hartiapankilla.
Kyllä nekin rakennettiin ihan itse. Tulevat omistajat oli aina viikonloppuisin aamusta yöhön työssä. Lapset kantoi tavaroita ja vaimot keitteli kahvia ja soppaa retkikeittimillä tulevan grillikatoksen paikalla. Eikä valitettu.
Että sellainen iltasatu keskellä oäivää.
Älä tietämättömänä höpötä saduista. Olen synt. 1950 ja veljeni 1952. Siinä 60-65luvulla olimme me ja muutkin sukulaisten ja tuttavien lapset jatkuvasti jonkun talonrakennustalkoissa. Siellä oli juuri noin kun ed. kirjoittaja kertoi. Jotkut sukulaiset ja tuttavat ostivat aravalainan turvin kerrostalosta osakkeen, yleensä kaksion tuolloin, vaikka lapsiakin oli. Aivan normaalia, että kaikki kynnelle kykenevät lapset olivat mukana talkoissa ja tekivät kevyempää hommaa nk. hanslankarin hommaa "vie mennessäs ja tuo tullessas"-tyyliin.
Ai sillä tavallako ne neukkukuutiot pystytettiin :D eipä taidettu.
Ei neukkukuutiot vaan OMAKOTITALOT.
Siinä luki kylläkin oma koti, ei omakotitalo,
Opettele lukemaan ja sitten ymmärtämään lukemasi.
Ei kun pakko lukea niinkuin haluaa lukea ja ymmärtää niinkuin haluaa ymmärtää. Jotkut ei vain pysty myöntämään olevansa väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, että nyt voi elää sossun rahoilla, vaikka loppuelämänsä😱. Ei voinut onnen vuosikymmeninä 1960-1980 -luvuilla. Onneksi pystyimme silloin elämään omillamme, vaikka ei ollut varaa ostaa autoa, kodinkoneita eikä vaatteita ja kenkiä niin kuin nykypäivänä. Ei silloin shoppailtu, vaan ostettiin tarpeeseen.
Kyllä niitä haukuttuja "sossun elättejä" oli ennenkin. Merkittävin ero tuohon aikaan on, että nykyaikana ei voi valita palkkatyötä. Aikoinaan oli erikoisia ihmisiä, jotka eivät olleet työelämässä, mutta saivat sosiaalitukea, joka oli ostovoimaltaan korkeampi kuin nykyinen - siis sama tilanne kuin palkkojen kanssa.
Nimenomaan. Viime laman jälkeen, eli kolmeenkymmeneen vuoteen työttömyys ei ole ollut valinta. Yrittäkää hyvät ihmiset nyt tajuta edes sen verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuulu suuriin ikäluokkiin, mutta näköjään jokaisella sukupolvella pitää olla oma halveksunnan ja haukkumisen kohde, jota voi syyllistää omista epäonnistumistaan.
Nyt ne ovat suuret ikäluokat, kun vielä 80-luvulle saakka ne oli sotaveteraanit - miksi lähtivät sotimaa?Suuret ikäluokat, tuskin ovat voineet itse päättää syntymästään, vaan se on täysin poliittinen tavoite ja päätös.
Suomi menetti sodassa paljon nuoria miehiä, naisia ja lapsia, monet menettivät henkensä ja monen työkyky meni kokonaan, vaikka jäi henkiin. Tarvittiin ylimääräinen sukupolvi.Suomen jälkeenrakentaminen ja elinkeinoelämä tarvitsi kipeästi työvoimaa, samoi omaishoitajia ja lapsille sijaisperheitä, kun orpoja oli paljon.
Suurien ikäluokkien vanhemmat painostettiin synnyttämään, syntyi suuret ikäluokat, jokainen isänmaalinen ja kunniallinen nainen synnytti perheeseen vähintäin 5-15 lasta, jota tuettiin rahallisesti ja yhteiskunnan arvomaailma pohjautui isoon lapsimäärään. Vielä 2000-luvulle saakka vuosittain presidentin myöntämät kunniamerkit menivät yli 10 lasten äideille. Eikä ollut nainen eikä mikään, jos ei ollut synnyttänyt 10lasta.
Ei ole reilua, syyllistää nykyisiä olosuhteista pelkästään suuria ikäluokkia, sillä aivan muut ovat päättäneet heidän kohtalostaan.
Ja mitä tulee nykyiseen työllisyyteen, syy löytyy teknologiasta, joka on vienyt työpaikkoja ja on yleismaailmallinen ilmiö.
Samoin asumisen suhteen, vaatimustaso on kasvanut. Kuka tämän päivän nuoripari tyytyisi rintamiestalon yläkertaan tai hellahuoneeseen.Asun rintamiestalossa ja asutaan tässä yhdessä miehen kanssa, mutta vielä 70-luvulle saakka tässä on asunut kolme perhettä. Pihan perillä ulkohuussi ja pihasauna, jota oli lämmitetty kerran viikossa.
Suuret ikälukat ovat niitä äänestäjiä, joiden äänillä ja äänenpainolla pättäjät ovat päättäneet, että nykynuorisolle ei tarvitse työpanoksen vastineeksi maksaa palkkaa.
Hallituksien kokoonpanoissa on ollut puolueita kaikista suunnista. Nytkin siellä istuvat nuorten suosiossa olevat vihreät ja vasemmisto, ovat istuneet aiemminkin.
En nyt käsitä, miten eläkeläiset päättävät kaikkien näiden puolueiden puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan ehdotettiin omistusasumiselle veroa, koska se on edullisempaa kuin vuokra-asuminen.
Aivopierun takana on SAK:n "tutkimuskeskus" ja onhan se nyt perkelettä kun omistusasujien kautta ei saada siirrettyä veronmaksajien rahoja toverimiljonäärien taskuun asumistukien muodossa.
Täysin idiootti aivopieru. Esim. omakotitalojen omistajat maksavat jo punikkipunkeroille suojelurahaa kiinteistöveron muodossa.
Älä nyt ylläty, mutta se kiinteistövero maksetaan kaikista asuinkiinteistöistä. Osassa nämä rahat vain peritään asukkailta vuokran muodossa.
Laman jälkeen joukko teinejä totesi, etteivät he halua ammattikoulua eikä työtä. Näitä on edelleen. Oikein dokumentti tehtiin maaseudun syrjäytyneistä pojista. He eivät halunneet muuttaa maalta pois ja heistä oli kivaa lumilautailla. Eivät kaikki halua töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat (suurta ikäluokkaa) ihmettelee kuinka nykyaikana kehdataan valittaa vähän kaikesta.
Työttömyystuetkin (Kelan) on niin suuria, että töihin ei kannata mennä.
Tuota jouduin kyllä hieman korjaamaan ja näyttämään Kelan sivuilta summia.Samoin ovat näreissään siitä kuinka on muka heidän vika ettei Suomessa ole riittävästi veronmaksajia.
Niin no, olisko kannattanut tehdä enemmän lapsia kuin yksi tai kaksi?Jotenkin eivät ymmärrä väestöpyramidia ja sitä, että veronmaksajien suhde eläkeläisiin on huono.
Tai että heidän taitettu eläkeindeksi on nykyisellä inflaatiolla hyvä asia heille.
Eivät myöskään ymmärrä miten palkasta laskettavat eläkemaksut ovat nykyään n. 25%, kun heillä se oli alle 10% viimeisinä työvuosina (luvuissa mukana myös työnantajan osuus)?
Ovatko suuret ikäluokat tyhmentyneet eläkkeellä ollessaan?
Mikähän oli eläkemaksun suuruus 2010? Silloin viimeiset surista ikäluokista olivat vielä työelämässä mukana. Ei tainnut olla alle 10%
Lähde https://www.sttinfo.fi/tiedote/tyoelakemaksut-vahvistettu-vuodeksi-2010…
"Palkansaajien työeläkemaksun suuruus on ikäsidonnainen. Vuonna 2010 ikävälillä 1852 vuotta peritään työntekijöiden palkasta 4,5 prosentin suuruista maksua, jolloin nousua on viime vuodesta 0,2 prosenttiyksikköä. 53 vuotta täyttäneiden maksu on 5,7 prosenttia ja nousu 0,3 prosenttiyksikköä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne vuokralla asuvia viiskymppisiä koulutettuja.
Olen 10-lapsisen perheen suurissa ikäluokissa syntynyt. Sisarussarjani tavallisia kansakoulun käyneitä duunareita, pienillä eläkkeillä nyt. Ostimme ensimmäisen omistusasunnon 1998. Vanhemmilla sisaruksillani aikaisemmin kerrostaloasunnot.Mutta kaikkien lapsilla ja lastenlapsilla (40- 65) on hyvät koulutukset, hyvät palkat, elintaso aivan toista kuin meillä harmaasta mökistä lähteneillä vanhemmilla ta isovanhemmilla.
Selvennys: vanhimpien sisarusteni lapsenlapset lähestyy viittäkymmentä , omat lapseni viisissäkymmenissä, kuten suurten ikäluokkien lapset ovat.
No täällä olisi yksi 50+ DI, jolla ei ole ollut varaa omistusasuntoon. Myös lähes viisikymppinen veljeni, joka on tekniikan tohtori, asuu vuokralla.
Sen sijaan kansakoulupohjalta töihin aikoinaan menneet vanhempamme ovat asuneet jo yli 40 vuotta omistusasunnossa.
Poikani ovat di. Vanhin osti kolmekymppisenä eka omistusasunnon. Nyt viiskymppisenä velaton asunto hyvällä alueella Helsingissä. Toinen kolmevitosena.
N jos rahat haassaa leveään elämiseen se on oma valinta. Ja me vane.mat tehdasduunari ja lehdenjakaja. Ensimmäisen asunnon ostimme viiskymppisinä ha aasumme siinä vieläkin. Lapsille oli antaa opiskelunhalu ja työnteon malli. Jos ei dipin palkalla saa asuntoa, hui hai.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin tutkimus totesi näin (hatara muistikuva): suuret ikäluokat kun ostivat talon (keskipalkalla keskihintaisen) se maksoi heille 3,5 vuoden palkan verran. Nykyään kun ostetaan keskihintainen talo keskipalkalla, sen maksamiseen menee 7v palkat. Eli kyllä suuret ikäluokat pääsivät selkeästi helpommalla tässäkin. Ja sen keskipalkkaisen työn saivat jopa ilman koulutusta, tänä päivänä ei ihan helpolla saa. Työtahtikin hieman eri ja nykylapsien varustus mitä koulu vaatii, on ihan eri tasolla kuin ennen.
Pääsivätkö he helpolla? Siinä suurten ikäluokkien talossa oli muovimatot ja halvat paperitapetit, 1 wc+pesutila, keittiössä ei astianpesukonetta eikä pakastinta saati mikrolle paikkaa. Ei terasseja, ei ilmalämpöpumppua. Jos nykypäivänä tyytyisi samaan tasoon, saisi talonsa vastaavalla hinnalla. Koska keskihintainen talo oli suurille ikäluokille varustetasoltaan aivan toista kuin nyt, niin ei voida vertailla keskihintaista keskipalkalla samaan nyt.
Katson veljeni 60-luvun lopulla rakennettua taloa. ( Siis vanhempi kuin suuret ikäluokat) . Alue on matalaa 100 neliön taloa ( sis. Päätysaunan ja autotallin) , olohuone ja kolme pientä makuuhuonetta, pieni keittiö kuin kerrostalossa. Hyvin pidetty, rakkaudella hoidettu.
Hinta_arvio 60 000 euroa eikä ostajia ole käynyt ees katsomassa. Keskustaan 6 km.Suuret ikäluokat on syntyneet noin 1945-50, joten 60-luvun talo ei ole heitä vanhempi.
Rakentaja on vanhempi. Suuret ikäluokat eivät rakentaneet taloja 1955 kuten joku täällä kehui. Eikä vielä 1970, jos ei ollut varakasta lähtökohtaa vaan kansakoulu ja halpatyöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne vuokralla asuvia viiskymppisiä koulutettuja.
Olen 10-lapsisen perheen suurissa ikäluokissa syntynyt. Sisarussarjani tavallisia kansakoulun käyneitä duunareita, pienillä eläkkeillä nyt. Ostimme ensimmäisen omistusasunnon 1998. Vanhemmilla sisaruksillani aikaisemmin kerrostaloasunnot.Mutta kaikkien lapsilla ja lastenlapsilla (40- 65) on hyvät koulutukset, hyvät palkat, elintaso aivan toista kuin meillä harmaasta mökistä lähteneillä vanhemmilla ta isovanhemmilla.
Selvennys: vanhimpien sisarusteni lapsenlapset lähestyy viittäkymmentä , omat lapseni viisissäkymmenissä, kuten suurten ikäluokkien lapset ovat.
No täällä olisi yksi 50+ DI, jolla ei ole ollut varaa omistusasuntoon. Myös lähes viisikymppinen veljeni, joka on tekniikan tohtori, asuu vuokralla.
Sen sijaan kansakoulupohjalta töihin aikoinaan menneet vanhempamme ovat asuneet jo yli 40 vuotta omistusasunnossa.Jotain on kyllä vähän pielessä, jos noilla spekseillä ei ole varaa hankkia minkäänlaista omistusasuntoa. Tuttavani on nelikymppinen parturi-kampaaja ja hänellä on KAKSI omistusasuntoa. Ei ole varakkaasta perheestä eikä ole saanut mitään perintöjä. Hän on myöskin yksinhuoltajaäiti eikä ole ostanut noita asuntoja miehen kanssa vaan ihan yksin. Jotain hän on ilmeisesti tehnyt oikein.
Tietysti pelkkä koulutus ei kerro mitään työhistoriasta. Itselläni on hieno tutkinto, mutta kaikki muu onkin sitten mennyt plörinäksi.
Ai että oikein KAKSI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli katkerana boomereita kadehtii se, jonka rahkeet ei riitä opiskeluun. Nyt kaikki voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, jos motivaatio ja äly riittää. Kaikkein helpoimmat työt poistuu automatisoitumisen myötä.
Nykyään työttömillä on tutkinto. Koulutus ei auta nykypäivänä.
Tämä! Puolisolla on 2-3 tutkintoa, mutta eipä vain ole töitä saanut. Tässä sitä kituutetaan yksillä tuloilla.
Suomessa on vallalla edelleen jämähtäminen paikoilleen. Ei osata eikä ainakaan haluta muuttaa työn perässä mihinkään.
Tarkoitatko, että minun pitäisi luopua työstäni, jotta voisimme muuttaa, jonka jälkeen saisimme etsiä MOLEMMAT töitä?
Siks toisekseen en haluaisi muuttaa kauaksi ikääntyvistä vanhemmistani, koska he tulevat tarvitsemaan apuani jatkossa entistä enemmän.Jos muualta molemmille töitä löytyy, hyvin voitte muuttaa. Ei kaikilla vanhuksilla edes ole lapsia, joten yhteiskunta auttaa. Puolisosi voi hakea myös muita kuin oman alansa töitä, jos oikeasti haluaa töissä käydä. Tiedän parikin töissä käyvää vaimoa, jotka haluaisivat olla kotirouvia. Se voi olla oikeasti puolisosikin unelma. Jos puolisosi olisi yh-äiti, hän työllistyisi, sillä hän olisi valmis ottamaan vastaan mitä vain töitä ja perhe olisi pakko elättää.
Upeeta taas havaita, miten palstalla tiedetään toisten asiat oaremmin kuin he itse parin postauksen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Qwerty111 kirjoitti:
Unohdit mainita että ennen sai kaikki halvemmalla ja nyt saa nauttia suurista voitoista. Itse en todennäköisesti pääse nauttimaan edes eläkkeestä, koska joudun tekemään niin vanhaksi töitä. Ainoa eläke mistä pääsen nauttimaan on todennäköisesti sairaseläke!
Ennen myös palkat olivat paljon pienemmät ja rahaa oli vähemmän. Ostovoima on kasvanut huikeasti ja jatkuvasti sitten suurten ikäluokkien nuoruuden.
"Ennen palkast olivat pienemmät" <- unohtui mainita, että silloisella pienemmällä palkalla sai paljon enemmän kuin nykyään.
No miten sen ottaa. Tavallinen televisio saattoi maksaa 1-2 kuukauden palkan. Nyt sellaisen saa 1-2 viikon palkalla.
Auton sai kuukauden palkalla ja nykyään auton ostamiseen tarvitaan noin vuoden palkka.
Elektroniikan hinnat on kovin huono esimerkki ostovoimasta, koska kehityksen nyötä niiden arvo ei ole enää yhtä korkea kuin aiemmin.
Melkoinen kehäpäätelmä, että jos jotain saa nyt halvemmslla se ei enää ole enää yhtä arvokasta kuin ennen. Kuitenkin sen käyttöarvo on jopa isompi kuin ennen ja silti sen saa halvemmalla.
Sen saa halvemmalla, koska sen valmistaminen on halvempaa. Tekniikka on kehittynyt myös ja etenkin tehtaissa. Toki siellä tehtaassa on nyt vähemmän porukkaa töissä
Niin ja koska se on halvempi, niin ihmisten ostovoima sen osalta on nyt isompi, koska pienempi osa tuloista menee kyseisen hyödykkeen ostamiseen.
Ei esim oma pesukone ole yhtään sen turhempi laite nykyään, vaikka sitä varten ei tarvitse säästää tai ostaa sitä osamaksulla, koska ne on nykyään halvempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako "kovaa työtä" tekevät nyt ruikuttavat maisterit edes tietää, mikä in kellokalle? Miten se hyvä palkka määräytyi?
Totta on että tehdasduunari urakalla hankki paremmin kuin se keskikoulun käynyt pyntätty typykkä toimistossa touhuillessaan kalkkeeripapereiden kanssa.Suurissa ikäluokissa löytyy kaikkia, ministereistä kartanonherroihin, pohjois- karjalasta lähteneisiin duunareihin. Kuka kehittyi hyväpalkkaiseksi duunariksi, joku väsäsi aputöissä huonolla palkalla ikänsä kun ei Ollut kädentaitoja muttei lapsuudenkodissa annettu muitakaan mahdollisuuksia, vaikkapa koulunkäyntiin.
Moni maaltamuuttanut sortui alkoholiin eikä lapsensa pääse kehumaan kun isä talon rakensi, se helpolla päässyt boomeri.Kellokortit on nykyisinkin käytössä melkein joka paikassa. Lisäksi monissa työpaikoissa menee viikossa ainakin yksi työtunti siihen saamarin työaikaseurannan kirjaamiseen. Eli siis kyllä tiedetään. Se tehdään vain nykyisin itse. Kellokorttiin maistereilla riittää sentään vain sisään ulos. Lounaskin olisi leimavaihtoehto, mutta monet viettää sen lounasajankin töitä tehden. Muuten päivä venyy pitkälle iltaan. Ja se taas ei toimi, koska lapset on haettava viideltä päiväkodista.
Jos jotain jää kesken, niin onneksi koneen voi ottaa kotiin ja jatkaa sitten kotona sitä työpäivää.
Eli nykyihminen ei tiedä mikä "kellokalle" on. Se ei tosiaankaan ole sama kuin "kellokortti"
Noita kellokalleja oli lähinnä sellaisissa työpaikoissa, joissa palkka kasvoi tuloksen mukaan. Esimerkiksi ompelimoissa, joissa työnopeuden lisääntyessä kellokalle kävi aina uudelleen kellottamassa työhön kuluvan ajan etteivät urakkapalkat nousseet liian korkeiksi. Nykyään tämä työ on hyvin usein siirretty halvempien palkkojen maihin.
Eräs nykyaikainen muoto "kellotetusta työstä" on siivous, jossa käsketään tekemään neljän tunnin työmäärä parin tunnin palkalla.
Vanhan kansan työmäärästä kertoo parhaiten se, että suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle odotettiin vapautuvia työpaikkoja. Työpaikkoja ei tullut, koska suurten ikäluokkien työtehtävät siirrettiin jäljelle jääville työntekijöille.
Hyvä havainto. Ja edelleen tätä tapahtuu, kun viimeiset supjatyöpaikkalaiset eläköityy. Ne vähät työtehtävät jaetaan muille.
Boomerit varmasti kävi töissä, mutta ei siellä sen rankempaa ollut kuin nykyisin. Voi olla jopa päinvastoin.
Tuohon aikaan pidettiin huoli, että lähes jokainen voi elättää itsensä tekemällä jotakin työtä. Pidettiin jopa hätäkokouksia, kun työttömyys nousi 60 000 henkilöön. Osa lähtikin Ruotsiin töihin, koska sosiaaliturva oli lähes olematon.
Nyt ollaan siellä halutussa globalisaatiossa, missä raha vie ja voitot maksimoidaan.
Työttömyyskin huitelee jo sadoissa tuhansissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako "kovaa työtä" tekevät nyt ruikuttavat maisterit edes tietää, mikä in kellokalle? Miten se hyvä palkka määräytyi?
Totta on että tehdasduunari urakalla hankki paremmin kuin se keskikoulun käynyt pyntätty typykkä toimistossa touhuillessaan kalkkeeripapereiden kanssa.Suurissa ikäluokissa löytyy kaikkia, ministereistä kartanonherroihin, pohjois- karjalasta lähteneisiin duunareihin. Kuka kehittyi hyväpalkkaiseksi duunariksi, joku väsäsi aputöissä huonolla palkalla ikänsä kun ei Ollut kädentaitoja muttei lapsuudenkodissa annettu muitakaan mahdollisuuksia, vaikkapa koulunkäyntiin.
Moni maaltamuuttanut sortui alkoholiin eikä lapsensa pääse kehumaan kun isä talon rakensi, se helpolla päässyt boomeri.Kellokortit on nykyisinkin käytössä melkein joka paikassa. Lisäksi monissa työpaikoissa menee viikossa ainakin yksi työtunti siihen saamarin työaikaseurannan kirjaamiseen. Eli siis kyllä tiedetään. Se tehdään vain nykyisin itse. Kellokorttiin maistereilla riittää sentään vain sisään ulos. Lounaskin olisi leimavaihtoehto, mutta monet viettää sen lounasajankin töitä tehden. Muuten päivä venyy pitkälle iltaan. Ja se taas ei toimi, koska lapset on haettava viideltä päiväkodista.
Jos jotain jää kesken, niin onneksi koneen voi ottaa kotiin ja jatkaa sitten kotona sitä työpäivää.
Eli nykyihminen ei tiedä mikä "kellokalle" on. Se ei tosiaankaan ole sama kuin "kellokortti"
Noita kellokalleja oli lähinnä sellaisissa työpaikoissa, joissa palkka kasvoi tuloksen mukaan. Esimerkiksi ompelimoissa, joissa työnopeuden lisääntyessä kellokalle kävi aina uudelleen kellottamassa työhön kuluvan ajan etteivät urakkapalkat nousseet liian korkeiksi. Nykyään tämä työ on hyvin usein siirretty halvempien palkkojen maihin.
Eräs nykyaikainen muoto "kellotetusta työstä" on siivous, jossa käsketään tekemään neljän tunnin työmäärä parin tunnin palkalla.
Vanhan kansan työmäärästä kertoo parhaiten se, että suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle odotettiin vapautuvia työpaikkoja. Työpaikkoja ei tullut, koska suurten ikäluokkien työtehtävät siirrettiin jäljelle jääville työntekijöille.
Hyvä havainto. Ja edelleen tätä tapahtuu, kun viimeiset supjatyöpaikkalaiset eläköityy. Ne vähät työtehtävät jaetaan muille.
Boomerit varmasti kävi töissä, mutta ei siellä sen rankempaa ollut kuin nykyisin. Voi olla jopa päinvastoin.
Tuohon aikaan pidettiin huoli, että lähes jokainen voi elättää itsensä tekemällä jotakin työtä. Pidettiin jopa hätäkokouksia, kun työttömyys nousi 60 000 henkilöön. Osa lähtikin Ruotsiin töihin, koska sosiaaliturva oli lähes olematon.
Nyt ollaan siellä halutussa globalisaatiossa, missä raha vie ja voitot maksimoidaan.
Työttömyyskin huitelee jo sadoissa tuhansissa.
Tehtaat on lopetettu eikä ole pankkineitiä joka kylällä eikä kyläkouluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako "kovaa työtä" tekevät nyt ruikuttavat maisterit edes tietää, mikä in kellokalle? Miten se hyvä palkka määräytyi?
Totta on että tehdasduunari urakalla hankki paremmin kuin se keskikoulun käynyt pyntätty typykkä toimistossa touhuillessaan kalkkeeripapereiden kanssa.Suurissa ikäluokissa löytyy kaikkia, ministereistä kartanonherroihin, pohjois- karjalasta lähteneisiin duunareihin. Kuka kehittyi hyväpalkkaiseksi duunariksi, joku väsäsi aputöissä huonolla palkalla ikänsä kun ei Ollut kädentaitoja muttei lapsuudenkodissa annettu muitakaan mahdollisuuksia, vaikkapa koulunkäyntiin.
Moni maaltamuuttanut sortui alkoholiin eikä lapsensa pääse kehumaan kun isä talon rakensi, se helpolla päässyt boomeri.Kellokortit on nykyisinkin käytössä melkein joka paikassa. Lisäksi monissa työpaikoissa menee viikossa ainakin yksi työtunti siihen saamarin työaikaseurannan kirjaamiseen. Eli siis kyllä tiedetään. Se tehdään vain nykyisin itse. Kellokorttiin maistereilla riittää sentään vain sisään ulos. Lounaskin olisi leimavaihtoehto, mutta monet viettää sen lounasajankin töitä tehden. Muuten päivä venyy pitkälle iltaan. Ja se taas ei toimi, koska lapset on haettava viideltä päiväkodista.
Jos jotain jää kesken, niin onneksi koneen voi ottaa kotiin ja jatkaa sitten kotona sitä työpäivää.
Eli nykyihminen ei tiedä mikä "kellokalle" on. Se ei tosiaankaan ole sama kuin "kellokortti"
Noita kellokalleja oli lähinnä sellaisissa työpaikoissa, joissa palkka kasvoi tuloksen mukaan. Esimerkiksi ompelimoissa, joissa työnopeuden lisääntyessä kellokalle kävi aina uudelleen kellottamassa työhön kuluvan ajan etteivät urakkapalkat nousseet liian korkeiksi. Nykyään tämä työ on hyvin usein siirretty halvempien palkkojen maihin.
Eräs nykyaikainen muoto "kellotetusta työstä" on siivous, jossa käsketään tekemään neljän tunnin työmäärä parin tunnin palkalla.
Vanhan kansan työmäärästä kertoo parhaiten se, että suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle odotettiin vapautuvia työpaikkoja. Työpaikkoja ei tullut, koska suurten ikäluokkien työtehtävät siirrettiin jäljelle jääville työntekijöille.
Hyvä havainto. Ja edelleen tätä tapahtuu, kun viimeiset supjatyöpaikkalaiset eläköityy. Ne vähät työtehtävät jaetaan muille.
Boomerit varmasti kävi töissä, mutta ei siellä sen rankempaa ollut kuin nykyisin. Voi olla jopa päinvastoin.
Tuohon aikaan pidettiin huoli, että lähes jokainen voi elättää itsensä tekemällä jotakin työtä. Pidettiin jopa hätäkokouksia, kun työttömyys nousi 60 000 henkilöön. Osa lähtikin Ruotsiin töihin, koska sosiaaliturva oli lähes olematon.
Nyt ollaan siellä halutussa globalisaatiossa, missä raha vie ja voitot maksimoidaan.
Työttömyyskin huitelee jo sadoissa tuhansissa.Tehtaat on lopetettu eikä ole pankkineitiä joka kylällä eikä kyläkouluja.
Linja-autossa ei ole erikseen rahastajaa, pelkkä kuski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli katkerana boomereita kadehtii se, jonka rahkeet ei riitä opiskeluun. Nyt kaikki voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, jos motivaatio ja äly riittää. Kaikkein helpoimmat työt poistuu automatisoitumisen myötä.
Nykyään työttömillä on tutkinto. Koulutus ei auta nykypäivänä.
Tämä! Puolisolla on 2-3 tutkintoa, mutta eipä vain ole töitä saanut. Tässä sitä kituutetaan yksillä tuloilla.
Suomessa on vallalla edelleen jämähtäminen paikoilleen. Ei osata eikä ainakaan haluta muuttaa työn perässä mihinkään.
Tarkoitatko, että minun pitäisi luopua työstäni, jotta voisimme muuttaa, jonka jälkeen saisimme etsiä MOLEMMAT töitä?
Siks toisekseen en haluaisi muuttaa kauaksi ikääntyvistä vanhemmistani, koska he tulevat tarvitsemaan apuani jatkossa entistä enemmän.Jos muualta molemmille töitä löytyy, hyvin voitte muuttaa. Ei kaikilla vanhuksilla edes ole lapsia, joten yhteiskunta auttaa. Puolisosi voi hakea myös muita kuin oman alansa töitä, jos oikeasti haluaa töissä käydä. Tiedän parikin töissä käyvää vaimoa, jotka haluaisivat olla kotirouvia. Se voi olla oikeasti puolisosikin unelma. Jos puolisosi olisi yh-äiti, hän työllistyisi, sillä hän olisi valmis ottamaan vastaan mitä vain töitä ja perhe olisi pakko elättää.
No Höpöhöpö. Menee molempien kalliit koulutukset hukkaan ja vanhemmat viruu yksinään vanhainkodissa koska lapset on jossain hevonkuusessa. Mutta ainakin päästään sitten pöyristelemään kun vanhempien luona ei kukaan koskaan käy.
Nimenomaan. Nyt sentään omalla koulutuksella saadulla työllä pysytään kiinni leivässä.
On ihan eri asia muuttaa työn perässä sinkkuna, jolla ei ole mitään velvotteita.
Eikä ole enää kotiavustajia.
Nyt eläkeläinen joutuu ostamaan kodin siivouksen ja tilaaman ruoat netin kautta kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Eikä ole enää kotiavustajia.
Nyt eläkeläinen joutuu ostamaan kodin siivouksen ja tilaaman ruoat netin kautta kaupasta.
Kotiavustajat laitettiin pois - 90 - luvulla. Nyt siivouksen voi ostaa siivousfirmasta tai sitten omainen siivoaa, jompi kumpi.
Siinä luki kylläkin oma koti, ei omakotitalo,
Opettele lukemaan ja sitten ymmärtämään lukemasi.