Lue keskustelun säännöt.
HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan
05.08.2022 |
HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan. Tämä on väärä asenne. Ikäänkuin ns suuret ikäluokat ja vähän sen jälkeenkin syntyneet olisivat vain löhöilleet sikarit hampaissa ja konjakkia siemaillen katselleet vierestä, kun omaisuus kasvaa itsestään. Totuus on se, että sen omaisuuden eteen on tehty lujasti töitä. Kaikki tietävät, että into työhön on laskemaan päin ja nuorten arvot ovat erilaiset. Harva nuori nykyään painaa esim koko kesäloman töitä ja tämähän aivan viime uutisten mukaan selittää osaltaan sairaaloiden sijaispulaa. https://www.hs.fi/talous/art-2000008972636.html
Kommentit (989)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurasin vierestä, kun vanhemmat rakensivat omakotitalon. Ostivat nk.rakennuspuut pystyyn, kaatoivat, karsivat ja vuokrasivat sahan, jolla sahattiin laudat. Kaikki tehtiin itse, muurari kävi ja sähkömies, mutta kaikki muu itse. Me lapset oltiin illat ja viikonloput rakennuksella mukana. Ja sama juttu oli koko kadunpätkällä. Into oli kova, vuokratonteille rakennettiin. Puhun 1970-luvun alkuvuosista.
Nyt talo on myynnissä hp.78.000. Pikkukaupunki. Ei ole kyselijöitä näkynyt.
Näin on. Hartiapankilla monet rakensivat, sillä se oli ainoa mahdollisuus saada oma koti. Ei ole nykyihmisestä sellaiseen urakkaan.
Jos tuo hartiapankkirakrntaminen olisi ollut ainoa keino saada oma koti, niin miksi suuri osa omistusasunnoista oli ja on kerrostaloissa? Kerrostaloa kun aika harva rakentaa hartiapankilla.
Etkö ole ikinä kuullut aravalainasta :"Järjestelmän avulla on rahoitettu vuosina 1949–2005 kaikkiaan 727 000 asunnon rakentaminen, eli 47 % Suomen noina vuosina rakennetusta asuntokannasta. Vuokra-asuntoja tästä määrästä on 55 %."
Hartiapankkirakentaminen = tehdään kaikki mahdollinen itse eli ei makseta työstä vaan pelkästään materiaaleista.
Ei siis liity mitenkään aravalainoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hhhoooooh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.
Ei ollu taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.
Tämä on täysin väärä katsantokanta eri vuosikymmenien "nautintoihin". Ei voi verrata asioita suoraan. Jos heillä olisi ollut mahdollisuus älypuhelimiin, taulutelevisioihin, matkusteluun ja valmisruokaan niin taatusti olisivat ilman omantunnontuskia ne käyttäneet! Niin mökin Miina 20-luvulla kuin mummosikin 60-luvulla, se on taivahan tosi. Maailma kehittyy ja me sen mukana. Siihen aikaan on varmaan ollut muut tavat rentoutua ja nauttia elämästä. käsitykseni mukaan alkoholi ja huumeet alkoivat siihen aikaan esittää isompaa osaa yhteiskunnassa, baareissa käytiin ahkerasti ja kotibileet olivat SISÄLLÄ TUPAKOIMISINEEN ( lapset myös aina kotona) yleisiä. Töitä varmaan tehtiin joo mutta niin tehdään nykyäänkin, koulutus vaan on nykyään oltava jos meinaa mihinkään töihin. Ei voi enää kävellä tehtaan ovesta sisään ja ilmoittaa tulevansa töihin. Nykyään olet jollain kurjalla 0-sopparilla ja yrität selvitä hengissä vaikka on koulutuskin. Sikäli siihen aikaan on tosiaankin selvitty helpoommalla.
Mitä taas tulee eläkepommiin, hoitajapulaan ja nuorempien sukupolvien haukkumiseen sekä syyllistämiseen, sanoisin että ei se meidän syymme ole että sodan jälkeen sii'ittiin kuin kanit! Miksi se meidän pitää tämäkin ongelma ratkaista? Suuret ikäluokat harrastivat ns. vapaata kasvatusta ja vähät välittivät siitä mitä meistä tulee. Oli avainkaulalapsia paljon. Nyt sitten ei huvita hoitaa meidän lapsia tai edes auttaa, huvittaa matkustella, valittaa " köyhyydestä" ja haukkua nuorempia. Minä joudun tekemään töitä 67-vuotiaaksi asti näillä näkymin. Uskon tosin että kroppa prakaa reilusti ennen sitä.
Ei kai tuossa nyt mistään moralisoimisesta ole kyse, sehän on selvä, että ihmiset tarttuvat niihin mukavuuksiin mihin on milloinkin mahdollisuus.
Mutta tottahan se on, että elämä oli 70-luvulla köyhempää kuin nyt, ja 1800-luvulla köyhempää kuin 1900-luvulla, ja 1300-luvulla köyhempää kuin 1800-luvulla, mikä tekee suorasta vertailusta vaikeaa eikä aina kovin mielekästä. Vähän samalla logiikalla voisi väittää, että 1900-luvulla oli elämä helpompaa ja halvempaa kuin nykyään, kun uudisraivaaja saattoi hankkia Yhdysvalloista itselleen tontin jonka arvo olisi nykyään kymmeniä miljoonia. Toista se on nykyään, kun ei pääse uudisraivaajaksi enää mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli katkerana boomereita kadehtii se, jonka rahkeet ei riitä opiskeluun. Nyt kaikki voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, jos motivaatio ja äly riittää. Kaikkein helpoimmat työt poistuu automatisoitumisen myötä.
Nykyään työttömillä on tutkinto. Koulutus ei auta nykypäivänä.
Tämä! Puolisolla on 2-3 tutkintoa, mutta eipä vain ole töitä saanut. Tässä sitä kituutetaan yksillä tuloilla.
Suomessa on vallalla edelleen jämähtäminen paikoilleen. Ei osata eikä ainakaan haluta muuttaa työn perässä mihinkään.
Tarkoitatko, että minun pitäisi luopua työstäni, jotta voisimme muuttaa, jonka jälkeen saisimme etsiä MOLEMMAT töitä?
Siks toisekseen en haluaisi muuttaa kauaksi ikääntyvistä vanhemmistani, koska he tulevat tarvitsemaan apuani jatkossa entistä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Hhhoooooh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.
Ei ollu taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.
Tämä on täysin väärä katsantokanta eri vuosikymmenien "nautintoihin". Ei voi verrata asioita suoraan. Jos heillä olisi ollut mahdollisuus älypuhelimiin, taulutelevisioihin, matkusteluun ja valmisruokaan niin taatusti olisivat ilman omantunnontuskia ne käyttäneet! Niin mökin Miina 20-luvulla kuin mummosikin 60-luvulla, se on taivahan tosi. Maailma kehittyy ja me sen mukana. Siihen aikaan on varmaan ollut muut tavat rentoutua ja nauttia elämästä. käsitykseni mukaan alkoholi ja huumeet alkoivat siihen aikaan esittää isompaa osaa yhteiskunnassa, baareissa käytiin ahkerasti ja kotibileet olivat SISÄLLÄ TUPAKOIMISINEEN ( lapset myös aina kotona) yleisiä. Töitä varmaan tehtiin joo mutta niin tehdään nykyäänkin, koulutus vaan on nykyään oltava jos meinaa mihinkään töihin. Ei voi enää kävellä tehtaan ovesta sisään ja ilmoittaa tulevansa töihin. Nykyään olet jollain kurjalla 0-sopparilla ja yrität selvitä hengissä vaikka on koulutuskin. Sikäli siihen aikaan on tosiaankin selvitty helpoommalla.
Mitä taas tulee eläkepommiin, hoitajapulaan ja nuorempien sukupolvien haukkumiseen sekä syyllistämiseen, sanoisin että ei se meidän syymme ole että sodan jälkeen sii'ittiin kuin kanit! Miksi se meidän pitää tämäkin ongelma ratkaista? Suuret ikäluokat harrastivat ns. vapaata kasvatusta ja vähät välittivät siitä mitä meistä tulee. Oli avainkaulalapsia paljon. Nyt sitten ei huvita hoitaa meidän lapsia tai edes auttaa, huvittaa matkustella, valittaa " köyhyydestä" ja haukkua nuorempia. Minä joudun tekemään töitä 67-vuotiaaksi asti näillä näkymin. Uskon tosin että kroppa prakaa reilusti ennen sitä.
Ei kai tuossa nyt mistään moralisoimisesta ole kyse, sehän on selvä, että ihmiset tarttuvat niihin mukavuuksiin mihin on milloinkin mahdollisuus.
Mutta tottahan se on, että elämä oli 70-luvulla köyhempää kuin nyt, ja 1800-luvulla köyhempää kuin 1900-luvulla, ja 1300-luvulla köyhempää kuin 1800-luvulla, mikä tekee suorasta vertailusta vaikeaa eikä aina kovin mielekästä. Vähän samalla logiikalla voisi väittää, että 1900-luvulla oli elämä helpompaa ja halvempaa kuin nykyään, kun uudisraivaaja saattoi hankkia Yhdysvalloista itselleen tontin jonka arvo olisi nykyään kymmeniä miljoonia. Toista se on nykyään, kun ei pääse uudisraivaajaksi enää mihinkään.
Totta. Mutta kyllä sen voi mahdollisuutena nähdä, että olet uudisraivaajana pystynyt päättämään missä on hyvä tontti ja pykäämään siihen juuri sellaisen talon kuin haluat ja tarvitset ilman että miljoona byrokraattia hönkii niskassa lomakkeet ojossa. Jokaisessa ajassa on asioita jotka oli huonommin ja asioita jotka oli paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-luvum elintasolla Suomi olisi pian rikas ja velaton maa.
Näin saisivat sen rikkauden ja yltäkylläisyyden kokea muutkin kuin me isolla eläkkeellä pröystäilevät.
T.mummeli 1000 e bruttoeläkeNo, jos oikeasti haluttaisiin parantaa Suomen tilannetta ulkkikset ulos ja kehitysapu rahaanat kiinni. Porukka ei vieläkään tajua miten paljon se kuppaa suomalaisten rahoja, vuosittain.
Uskomatonta että vetelä somesukupolvi ruikuttaa sohvalta ja syyllistää vanhempaa sukupolvea pasckasta elämästään ja keppostelusta mitä meidän päättäjät ovat saaneet aikaan. Vanhempi sukupolvi ponnisteli sodan ruhjomasta maasta jälleenrakentaen KAIKEN. Eikä meitä kukaan auttanut. Ainostaan varakkaat elivät silloinkin hyvin ja vapaasti. Omat vanhempani painoivat duunia niska limassa ja molempien eläke on pieni. todella pieni. Että silleen..
Sotien jälkeisen jälleenrakennusurakan tekivät ne sota-ajat eläneet sukupolvet. Turha yrittää pistää sitä boomerien ansioksi, koska he tulivat työelämään vasta joskus 60-luvun aikana.
Suomen jälleenrakentaminen kesti kylläkin 70-luvulle saakka ja miinoja raivattiin aktiivisesti vielä 60-luvun ja on jatkunut näihin päiviin saakka. Samoin sotaveteraaneille ja evakoille rakennettiin Norjan- ja rintamamiestalo 60-loppuun. Oma rintamiestalokin on rakennettu 1963, johon evakoita siirrettiin.
Miinojen raivauksissa on käytetty myös vanhempia suuria ikäluokkia ja joillakin on jopa vereraanitunnus, kun ovat loukkaantuneet raivauksessa. Silloin virallinen työikä oli 14v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään eletään kädestä suuhun ja isolla velkarahalla, kun boomereiden aikana piti säästää ja kituuttaen elää. Nyt hoetaan vain, että YOLO, eikä huolta huomisesta.
No ei millään ole mitään väliä. Nauti sinäkin elämästä ja löysää pipoa.
Nykypolvet jättää kaiken yhteiskunnan maksettavaksi, kun boomerit elää omilla rahoillaan.
Eläkkeitä maksetaan 25 miljardia nyt eläkkeelle oleville nyt työssäkäyvien palkoista. Nyt eläkkeellä olevat maksoivat eläkemaksua vain 5 % palkasta, kun nyt se on 25% palkasta.
No ei ole sitten paljon eläkemaksu noussut jos ennen oli 5% ja nyt on 7,15-8.65% palkasta. Miksi yrität väittää että olisi 25% palkasta? Työnantaja suurimman potin maksaa.
"Yksityisalojen eläkemaksusta työntekijän osuus on alle 53-vuotiailla ja 63 vuotta täyttäneillä työntekijöillä 7,15 prosenttia ja 53–62-vuotiailla 8,65 prosenttia. Työnantajan maksuosuus on keskimäärin 16,95 prosenttia."(Lähde YLE).
Eli yhteensä 25%, kun ennen oli 5 % ja tuota 5% maksoi työnantaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Qwerty111 kirjoitti:
Unohdit mainita että ennen sai kaikki halvemmalla ja nyt saa nauttia suurista voitoista. Itse en todennäköisesti pääse nauttimaan edes eläkkeestä, koska joudun tekemään niin vanhaksi töitä. Ainoa eläke mistä pääsen nauttimaan on todennäköisesti sairaseläke!
Ennen myös palkat olivat paljon pienemmät ja rahaa oli vähemmän. Ostovoima on kasvanut huikeasti ja jatkuvasti sitten suurten ikäluokkien nuoruuden.
"Ennen palkast olivat pienemmät" <- unohtui mainita, että silloisella pienemmällä palkalla sai paljon enemmän kuin nykyään.
No miten sen ottaa. Tavallinen televisio saattoi maksaa 1-2 kuukauden palkan. Nyt sellaisen saa 1-2 viikon palkalla.
Auton sai kuukauden palkalla ja nykyään auton ostamiseen tarvitaan noin vuoden palkka.
Elektroniikan hinnat on kovin huono esimerkki ostovoimasta, koska kehityksen nyötä niiden arvo ei ole enää yhtä korkea kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurasin vierestä, kun vanhemmat rakensivat omakotitalon. Ostivat nk.rakennuspuut pystyyn, kaatoivat, karsivat ja vuokrasivat sahan, jolla sahattiin laudat. Kaikki tehtiin itse, muurari kävi ja sähkömies, mutta kaikki muu itse. Me lapset oltiin illat ja viikonloput rakennuksella mukana. Ja sama juttu oli koko kadunpätkällä. Into oli kova, vuokratonteille rakennettiin. Puhun 1970-luvun alkuvuosista.
Nyt talo on myynnissä hp.78.000. Pikkukaupunki. Ei ole kyselijöitä näkynyt.
Näin on. Hartiapankilla monet rakensivat, sillä se oli ainoa mahdollisuus saada oma koti. Ei ole nykyihmisestä sellaiseen urakkaan.
Jos tuo hartiapankkirakrntaminen olisi ollut ainoa keino saada oma koti, niin miksi suuri osa omistusasunnoista oli ja on kerrostaloissa? Kerrostaloa kun aika harva rakentaa hartiapankilla.
Kyllä nekin rakennettiin ihan itse. Tulevat omistajat oli aina viikonloppuisin aamusta yöhön työssä. Lapset kantoi tavaroita ja vaimot keitteli kahvia ja soppaa retkikeittimillä tulevan grillikatoksen paikalla. Eikä valitettu.
Että sellainen iltasatu keskellä oäivää.
Älä tietämättömänä höpötä saduista. Olen synt. 1950 ja veljeni 1952. Siinä 60-65luvulla olimme me ja muutkin sukulaisten ja tuttavien lapset jatkuvasti jonkun talonrakennustalkoissa. Siellä oli juuri noin kun ed. kirjoittaja kertoi. Jotkut sukulaiset ja tuttavat ostivat aravalainan turvin kerrostalosta osakkeen, yleensä kaksion tuolloin, vaikka lapsiakin oli. Aivan normaalia, että kaikki kynnelle kykenevät lapset olivat mukana talkoissa ja tekivät kevyempää hommaa nk. hanslankarin hommaa "vie mennessäs ja tuo tullessas"-tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli katkerana boomereita kadehtii se, jonka rahkeet ei riitä opiskeluun. Nyt kaikki voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, jos motivaatio ja äly riittää. Kaikkein helpoimmat työt poistuu automatisoitumisen myötä.
Nykyään työttömillä on tutkinto. Koulutus ei auta nykypäivänä.
Tämä! Puolisolla on 2-3 tutkintoa, mutta eipä vain ole töitä saanut. Tässä sitä kituutetaan yksillä tuloilla.
Jos haluaa omalle alalleen työllistyä, on hakualueena koko maa.
Jos haluaa pysyä puolison kyljessä ja työllistyä, hakee muitakin kuin oman alan töitä. Henkilökohtaiseksi avustajaksi pääsee ilman koulutusta ja töitä on.
Eipä ole löytynyt miltään alalta.
Jotkut eivät näköjään mitenkään ymmärrä, että jos työpaikkoja on x ja työttömiä 10x niin kaikki eivät voi mitenkään työllistyä.
Sitten vielä kun työnantajat palkkaavat mieluummin työpaikan vaihtajan kuin
työttömän, niin edes se 10% työttömistä ei työllisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Qwerty111 kirjoitti:
Unohdit mainita että ennen sai kaikki halvemmalla ja nyt saa nauttia suurista voitoista. Itse en todennäköisesti pääse nauttimaan edes eläkkeestä, koska joudun tekemään niin vanhaksi töitä. Ainoa eläke mistä pääsen nauttimaan on todennäköisesti sairaseläke!
Ennen myös palkat olivat paljon pienemmät ja rahaa oli vähemmän. Ostovoima on kasvanut huikeasti ja jatkuvasti sitten suurten ikäluokkien nuoruuden.
"Ennen palkast olivat pienemmät" <- unohtui mainita, että silloisella pienemmällä palkalla sai paljon enemmän kuin nykyään.
No miten sen ottaa. Tavallinen televisio saattoi maksaa 1-2 kuukauden palkan. Nyt sellaisen saa 1-2 viikon palkalla.
Auton sai kuukauden palkalla? Älä viitsi pasccaa puhua. Ihanko mersun meinaat sai ennen kuukausipalkalla? Tuskin edes Moskvitsiä tai Skodaa.
Auton sai kuukauden palkalla ja nykyään auton ostamiseen tarvitaan noin vuoden palkka.
Elektroniikan hinnat on kovin huono esimerkki ostovoimasta, koska kehityksen nyötä niiden arvo ei ole enää yhtä korkea kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurasin vierestä, kun vanhemmat rakensivat omakotitalon. Ostivat nk.rakennuspuut pystyyn, kaatoivat, karsivat ja vuokrasivat sahan, jolla sahattiin laudat. Kaikki tehtiin itse, muurari kävi ja sähkömies, mutta kaikki muu itse. Me lapset oltiin illat ja viikonloput rakennuksella mukana. Ja sama juttu oli koko kadunpätkällä. Into oli kova, vuokratonteille rakennettiin. Puhun 1970-luvun alkuvuosista.
Nyt talo on myynnissä hp.78.000. Pikkukaupunki. Ei ole kyselijöitä näkynyt.
Näin on. Hartiapankilla monet rakensivat, sillä se oli ainoa mahdollisuus saada oma koti. Ei ole nykyihmisestä sellaiseen urakkaan.
Jos tuo hartiapankkirakrntaminen olisi ollut ainoa keino saada oma koti, niin miksi suuri osa omistusasunnoista oli ja on kerrostaloissa? Kerrostaloa kun aika harva rakentaa hartiapankilla.
Kyllä nekin rakennettiin ihan itse. Tulevat omistajat oli aina viikonloppuisin aamusta yöhön työssä. Lapset kantoi tavaroita ja vaimot keitteli kahvia ja soppaa retkikeittimillä tulevan grillikatoksen paikalla. Eikä valitettu.
Että sellainen iltasatu keskellä oäivää.
Älä tietämättömänä höpötä saduista. Olen synt. 1950 ja veljeni 1952. Siinä 60-65luvulla olimme me ja muutkin sukulaisten ja tuttavien lapset jatkuvasti jonkun talonrakennustalkoissa. Siellä oli juuri noin kun ed. kirjoittaja kertoi. Jotkut sukulaiset ja tuttavat ostivat aravalainan turvin kerrostalosta osakkeen, yleensä kaksion tuolloin, vaikka lapsiakin oli. Aivan normaalia, että kaikki kynnelle kykenevät lapset olivat mukana talkoissa ja tekivät kevyempää hommaa nk. hanslankarin hommaa "vie mennessäs ja tuo tullessas"-tyyliin.
Ai sillä tavallako ne neukkukuutiot pystytettiin :D eipä taidettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hhhoooooh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.
Ei ollu taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.
Tämä on täysin väärä katsantokanta eri vuosikymmenien "nautintoihin". Ei voi verrata asioita suoraan. Jos heillä olisi ollut mahdollisuus älypuhelimiin, taulutelevisioihin, matkusteluun ja valmisruokaan niin taatusti olisivat ilman omantunnontuskia ne käyttäneet! Niin mökin Miina 20-luvulla kuin mummosikin 60-luvulla, se on taivahan tosi. Maailma kehittyy ja me sen mukana. Siihen aikaan on varmaan ollut muut tavat rentoutua ja nauttia elämästä. käsitykseni mukaan alkoholi ja huumeet alkoivat siihen aikaan esittää isompaa osaa yhteiskunnassa, baareissa käytiin ahkerasti ja kotibileet olivat SISÄLLÄ TUPAKOIMISINEEN ( lapset myös aina kotona) yleisiä. Töitä varmaan tehtiin joo mutta niin tehdään nykyäänkin, koulutus vaan on nykyään oltava jos meinaa mihinkään töihin. Ei voi enää kävellä tehtaan ovesta sisään ja ilmoittaa tulevansa töihin. Nykyään olet jollain kurjalla 0-sopparilla ja yrität selvitä hengissä vaikka on koulutuskin. Sikäli siihen aikaan on tosiaankin selvitty helpoommalla.
Mitä taas tulee eläkepommiin, hoitajapulaan ja nuorempien sukupolvien haukkumiseen sekä syyllistämiseen, sanoisin että ei se meidän syymme ole että sodan jälkeen sii'ittiin kuin kanit! Miksi se meidän pitää tämäkin ongelma ratkaista? Suuret ikäluokat harrastivat ns. vapaata kasvatusta ja vähät välittivät siitä mitä meistä tulee. Oli avainkaulalapsia paljon. Nyt sitten ei huvita hoitaa meidän lapsia tai edes auttaa, huvittaa matkustella, valittaa " köyhyydestä" ja haukkua nuorempia. Minä joudun tekemään töitä 67-vuotiaaksi asti näillä näkymin. Uskon tosin että kroppa prakaa reilusti ennen sitä.
Eipä tätä hyvinvointivaltiota olisi syntynyt, jos sodan jälkeen ei olisi siitty kuin kanit. Jos syntyvyys olisi ollut vähäistä, ei olisi ollut varaa rakentaa kaikkea sitä hyvää, mistä Suomen hyvinvointi syntyi.
Se ei todellakaan ole teidän nuorempien syy, mutta olette omalta osaltanne saaneet myös nauttia niistä asioista, mistä olisitte jääneet paitsi ilman suurien ikäluokkien olemassaoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli katkerana boomereita kadehtii se, jonka rahkeet ei riitä opiskeluun. Nyt kaikki voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, jos motivaatio ja äly riittää. Kaikkein helpoimmat työt poistuu automatisoitumisen myötä.
Nykyään työttömillä on tutkinto. Koulutus ei auta nykypäivänä.
Tämä! Puolisolla on 2-3 tutkintoa, mutta eipä vain ole töitä saanut. Tässä sitä kituutetaan yksillä tuloilla.
Jos haluaa omalle alalleen työllistyä, on hakualueena koko maa.
Jos haluaa pysyä puolison kyljessä ja työllistyä, hakee muitakin kuin oman alan töitä. Henkilökohtaiseksi avustajaksi pääsee ilman koulutusta ja töitä on.
Eipä ole löytynyt miltään alalta.
Jotkut eivät näköjään mitenkään ymmärrä, että jos työpaikkoja on x ja työttömiä 10x niin kaikki eivät voi mitenkään työllistyä.
Sitten vielä kun työnantajat palkkaavat mieluummin työpaikan vaihtajan kuin
työttömän, niin edes se 10% työttömistä ei työllisty.
Onko se puoliso marssinut tehtaan ovista sisään kysymään? Se on paras tapa ollut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurasin vierestä, kun vanhemmat rakensivat omakotitalon. Ostivat nk.rakennuspuut pystyyn, kaatoivat, karsivat ja vuokrasivat sahan, jolla sahattiin laudat. Kaikki tehtiin itse, muurari kävi ja sähkömies, mutta kaikki muu itse. Me lapset oltiin illat ja viikonloput rakennuksella mukana. Ja sama juttu oli koko kadunpätkällä. Into oli kova, vuokratonteille rakennettiin. Puhun 1970-luvun alkuvuosista.
Nyt talo on myynnissä hp.78.000. Pikkukaupunki. Ei ole kyselijöitä näkynyt.
Näin on. Hartiapankilla monet rakensivat, sillä se oli ainoa mahdollisuus saada oma koti. Ei ole nykyihmisestä sellaiseen urakkaan.
Jos tuo hartiapankkirakrntaminen olisi ollut ainoa keino saada oma koti, niin miksi suuri osa omistusasunnoista oli ja on kerrostaloissa? Kerrostaloa kun aika harva rakentaa hartiapankilla.
Etkö ole ikinä kuullut aravalainasta :"Järjestelmän avulla on rahoitettu vuosina 1949–2005 kaikkiaan 727 000 asunnon rakentaminen, eli 47 % Suomen noina vuosina rakennetusta asuntokannasta. Vuokra-asuntoja tästä määrästä on 55 %."
Hartiapankkirakentaminen = tehdään kaikki mahdollinen itse eli ei makseta työstä vaan pelkästään materiaaleista.
Ei siis liity mitenkään aravalainoihin.
Etkö osaa lukea? Aravalainalla rahoitettiin niitä kerrostaloasuntoja. Tiedän aikalaisena oikein hyvin eron hartiapakki/aravalaine. Ok-taloja rakennettiin hartiapankilla ja kerrostaloon mentiin arvalainalla. Ed. kirjoittaja sanoo "kerrostaloa kun aika harva rakentaa hartiapankilla". Tuohon vastasin. Eli mitä hellevattia tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurasin vierestä, kun vanhemmat rakensivat omakotitalon. Ostivat nk.rakennuspuut pystyyn, kaatoivat, karsivat ja vuokrasivat sahan, jolla sahattiin laudat. Kaikki tehtiin itse, muurari kävi ja sähkömies, mutta kaikki muu itse. Me lapset oltiin illat ja viikonloput rakennuksella mukana. Ja sama juttu oli koko kadunpätkällä. Into oli kova, vuokratonteille rakennettiin. Puhun 1970-luvun alkuvuosista.
Nyt talo on myynnissä hp.78.000. Pikkukaupunki. Ei ole kyselijöitä näkynyt.
Näin on. Hartiapankilla monet rakensivat, sillä se oli ainoa mahdollisuus saada oma koti. Ei ole nykyihmisestä sellaiseen urakkaan.
Jos tuo hartiapankkirakrntaminen olisi ollut ainoa keino saada oma koti, niin miksi suuri osa omistusasunnoista oli ja on kerrostaloissa? Kerrostaloa kun aika harva rakentaa hartiapankilla.
Kyllä nekin rakennettiin ihan itse. Tulevat omistajat oli aina viikonloppuisin aamusta yöhön työssä. Lapset kantoi tavaroita ja vaimot keitteli kahvia ja soppaa retkikeittimillä tulevan grillikatoksen paikalla. Eikä valitettu.
Että sellainen iltasatu keskellä oäivää.
Montako taloa itse olet rakentanut. Veikkaanpa ettet yhtään.
Olen ollut yli 30 vuotta töissä rakentamiseen hyvinkin tiiviisti liittyvällä alalla.
Mutta kuinkas montaa KERROSTALOA olet itse ollut rakentamassa hartiapankkilainalla? Siitähän tässä oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurasin vierestä, kun vanhemmat rakensivat omakotitalon. Ostivat nk.rakennuspuut pystyyn, kaatoivat, karsivat ja vuokrasivat sahan, jolla sahattiin laudat. Kaikki tehtiin itse, muurari kävi ja sähkömies, mutta kaikki muu itse. Me lapset oltiin illat ja viikonloput rakennuksella mukana. Ja sama juttu oli koko kadunpätkällä. Into oli kova, vuokratonteille rakennettiin. Puhun 1970-luvun alkuvuosista.
Nyt talo on myynnissä hp.78.000. Pikkukaupunki. Ei ole kyselijöitä näkynyt.
Näin on. Hartiapankilla monet rakensivat, sillä se oli ainoa mahdollisuus saada oma koti. Ei ole nykyihmisestä sellaiseen urakkaan.
Jos tuo hartiapankkirakrntaminen olisi ollut ainoa keino saada oma koti, niin miksi suuri osa omistusasunnoista oli ja on kerrostaloissa? Kerrostaloa kun aika harva rakentaa hartiapankilla.
Kyllä nekin rakennettiin ihan itse. Tulevat omistajat oli aina viikonloppuisin aamusta yöhön työssä. Lapset kantoi tavaroita ja vaimot keitteli kahvia ja soppaa retkikeittimillä tulevan grillikatoksen paikalla. Eikä valitettu.
Että sellainen iltasatu keskellä oäivää.
Älä tietämättömänä höpötä saduista. Olen synt. 1950 ja veljeni 1952. Siinä 60-65luvulla olimme me ja muutkin sukulaisten ja tuttavien lapset jatkuvasti jonkun talonrakennustalkoissa. Siellä oli juuri noin kun ed. kirjoittaja kertoi. Jotkut sukulaiset ja tuttavat ostivat aravalainan turvin kerrostalosta osakkeen, yleensä kaksion tuolloin, vaikka lapsiakin oli. Aivan normaalia, että kaikki kynnelle kykenevät lapset olivat mukana talkoissa ja tekivät kevyempää hommaa nk. hanslankarin hommaa "vie mennessäs ja tuo tullessas"-tyyliin.
Ai sillä tavallako ne neukkukuutiot pystytettiin :D eipä taidettu.
Ei neukkukuutiot vaan OMAKOTITALOT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen ihmetellyt, että minun ja puolisoni isovanhemmat (syntyneet ennen sotia) ovat käyneet ehkä juuri kansakoulun ja tehneet töitä pienipalkkaisissa duunariammateissa, mutta silti he ovat rakentaneet itse omakotitalot ja mökit järven rannoille. Lainat maksettu nopeasti pois. Varmasti köyhääkin on ollut ja elintaso pienempi, mutta se on voinut siihen aikaan olla sitä tavallista elintasoa, sillä ei ollut kaikkea sitä, mitä nykyään ja nykyajan vaatimuksia.
Sitten taas vanhempamme (50-60-luvuilla syntyneet) ovat vain menneet töihin, tosin duunaritehtäviin ja omistustalot/-asunnot ostettu tai peritty. Lainan maksamiseen on kuitenkin mennyt jo kauemmin.
Me taas olemme yliopistokoulutettuja ja tuntuu mahdottomalta ostaa ikinä (perhe)asuntoa. Ainakaan nykyisestä kotikunnastamme. Mutta olemmehan kuitenkin päätyneet työelämään paljon vanhempina kuin vanhempamme ja isovanhempamme. Ja palkkamme tulee olemaan isompi kuin vanhemmillamme.
No, mutta ei mua nyt ihan hirveästi haittaa, että mulla ei ole mahdollisuutta saada sitä kaikkea, mitä heillä on ollut tai ainakaan yhtä nopeasti. Se on kuitenkin vain rahaa ja materiaa.
Näin se on. Mielestäni on ihan aiheellista ihmetellä, miten ennen duunarit pystyi siihen, mihin nyt ei pysty edes akateemiset. Mikä muuttui ja miksi? Voiko asialle tehdä jotain? Se ei kuitenkaan kannusta yrittämään kun tuntuu että se yrittäminen ei johda mihinkään.
Tehdään pienempiä ja vaatimattomia asuntoja. Rakennusmateriaalina käytetään halpoja materiaaleja, lastulevyä, muovia jne.
Ennen oli Arava-asunnot, joiden mteriaalien käyttöä säännösteltiin ja valvottiin.Vielä tuonne 90-luvulle saakka talopaketit olivat vaatimattomia ja pinta-ala 70-80m2 yleensä 3h +k, nyt myydyt talopaketit ovat laitanaan yli 135m2 ja vielä useampi wc, autokatokset, varastot jne.
Vähän ontuu. 1970-luvulla rakennetut kerrostaloasunnot ovat isoja ja järkevän mallisia. Kolmio 62-68 neliötä. Kunnon keittiö.
Uudet taas pikku kopperoita. Pinta-ala 45neliötä. Hyvä kun sinne makuuhuoneisiin mahtuu edes sänky. Keittiö on olohuoneen yhteydessä ja tila niin pieni että pitää valita haluaako sohvan vai ruokapöydän. Hp kumminkin 300 000e.
Kaikki 70-luvulla rakennetut kolmiot, jotka tiedän ovat tyypillisesti 73-78m2
Vanhempani asuvat nyt eläkkeellä 70-luvulla valmistuneessa 63m2 kaksiossa.
Kaikki ei ole kaikki.
Esim stadissa missä elin 21 ensimmäistä vuottani saattoi yksiö olla 16-32m2, kaksio 30-45m2 ja kolmiot lähti 52 neliöstä! Kukaan tuntemani perhe lapsilukumäärästä riippumatta ei asunut kolmiota isommassa. Tuossa 16m2 yksiössäkin asui 3 henkeä, yhteisvessa oli rappukäytävässä
Sellaisessa 3h/52m2 asuin teini-ikäni.
Etuovi.comin haulla löytyy tällä hetkellä 1354 vuosina 1970-1979 rakennettua kerrostalo-kolmiota.
Niistä 20 eli noin 1.5% on 60m2 tai sen alle.
Vielä 80-luvulle saakka rakennustuotantoa ja materiaalien käyttöä sääteli Arava-lainsäädäntö, jota suurin osa oli rajennustuotannossa.
3h ja keittiö 70-75m2 oli oikeutettu 2-3 lapsen lapsiperhe, jos oli vain yksi lapsi, neliömäärä pieneni huomattavasti ja ilman lapsia neliöt paljon vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne vuokralla asuvia viiskymppisiä koulutettuja.
Olen 10-lapsisen perheen suurissa ikäluokissa syntynyt. Sisarussarjani tavallisia kansakoulun käyneitä duunareita, pienillä eläkkeillä nyt. Ostimme ensimmäisen omistusasunnon 1998. Vanhemmilla sisaruksillani aikaisemmin kerrostaloasunnot.Mutta kaikkien lapsilla ja lastenlapsilla (40- 65) on hyvät koulutukset, hyvät palkat, elintaso aivan toista kuin meillä harmaasta mökistä lähteneillä vanhemmilla ta isovanhemmilla.
Selvennys: vanhimpien sisarusteni lapsenlapset lähestyy viittäkymmentä , omat lapseni viisissäkymmenissä, kuten suurten ikäluokkien lapset ovat.
No täällä olisi yksi 50+ DI, jolla ei ole ollut varaa omistusasuntoon. Myös lähes viisikymppinen veljeni, joka on tekniikan tohtori, asuu vuokralla.
Sen sijaan kansakoulupohjalta töihin aikoinaan menneet vanhempamme ovat asuneet jo yli 40 vuotta omistusasunnossa.
Jotain on kyllä vähän pielessä, jos noilla spekseillä ei ole varaa hankkia minkäänlaista omistusasuntoa. Tuttavani on nelikymppinen parturi-kampaaja ja hänellä on KAKSI omistusasuntoa. Ei ole varakkaasta perheestä eikä ole saanut mitään perintöjä. Hän on myöskin yksinhuoltajaäiti eikä ole ostanut noita asuntoja miehen kanssa vaan ihan yksin. Jotain hän on ilmeisesti tehnyt oikein.
Tietysti pelkkä koulutus ei kerro mitään työhistoriasta. Itselläni on hieno tutkinto, mutta kaikki muu onkin sitten mennyt plörinäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurasin vierestä, kun vanhemmat rakensivat omakotitalon. Ostivat nk.rakennuspuut pystyyn, kaatoivat, karsivat ja vuokrasivat sahan, jolla sahattiin laudat. Kaikki tehtiin itse, muurari kävi ja sähkömies, mutta kaikki muu itse. Me lapset oltiin illat ja viikonloput rakennuksella mukana. Ja sama juttu oli koko kadunpätkällä. Into oli kova, vuokratonteille rakennettiin. Puhun 1970-luvun alkuvuosista.
Nyt talo on myynnissä hp.78.000. Pikkukaupunki. Ei ole kyselijöitä näkynyt.
Näin on. Hartiapankilla monet rakensivat, sillä se oli ainoa mahdollisuus saada oma koti. Ei ole nykyihmisestä sellaiseen urakkaan.
Jos tuo hartiapankkirakrntaminen olisi ollut ainoa keino saada oma koti, niin miksi suuri osa omistusasunnoista oli ja on kerrostaloissa? Kerrostaloa kun aika harva rakentaa hartiapankilla.
Kyllä nekin rakennettiin ihan itse. Tulevat omistajat oli aina viikonloppuisin aamusta yöhön työssä. Lapset kantoi tavaroita ja vaimot keitteli kahvia ja soppaa retkikeittimillä tulevan grillikatoksen paikalla. Eikä valitettu.
Että sellainen iltasatu keskellä oäivää.
Älä tietämättömänä höpötä saduista. Olen synt. 1950 ja veljeni 1952. Siinä 60-65luvulla olimme me ja muutkin sukulaisten ja tuttavien lapset jatkuvasti jonkun talonrakennustalkoissa. Siellä oli juuri noin kun ed. kirjoittaja kertoi. Jotkut sukulaiset ja tuttavat ostivat aravalainan turvin kerrostalosta osakkeen, yleensä kaksion tuolloin, vaikka lapsiakin oli. Aivan normaalia, että kaikki kynnelle kykenevät lapset olivat mukana talkoissa ja tekivät kevyempää hommaa nk. hanslankarin hommaa "vie mennessäs ja tuo tullessas"-tyyliin.
Ai sillä tavallako ne neukkukuutiot pystytettiin :D eipä taidettu.
Ei neukkukuutiot vaan OMAKOTITALOT.
Ja tuossa puhuttiin kerrostalojen rakentamisesta.
Ja siis kyllä neukkuasuntoon mahtuu hyvin, kun neliöt on suhteellisen järkeviä. Uusissa kopeissa on vähän neliöitä ja niistäkin menee iso osa hukkaan.