"Lapselle pitää tuottaa pettymyksiä"

Sen sijaan nämä lapset, joita voisi jokua sanoa hemmotelluiksi ovat hyvin menestyneitä ja onnellisia elämässään.

Ap

Siedettäviä pettymyksiä minusta, ei sietämättömiä.

Ei niitä tuoteta vaan elämässä tulee pettymyksiä itsessään. Kyse on siitä, ettei näitä normaaleja pettymyksen aiheita pehmitellä tai poisteta.

Jos ruoka ei kelpaa ei osteta kymmentä muuta herkkutuokaa sillä kerralla jne

Normaalit rajat. Siis että pidetään huolta että syövät ruokaa eikä pelkkää karkkia vaikka miten tekisi mieli jne. Siinä tulee ne arkielämän pettymykset, joita kasvatusmielessä ihminen tarvitsee. Sairastavan se on, jos oikein ilkeilemällä tehdään tarkoituksella pettymyksiä lapselle.

No varmaan jokainen normijauhoinen ihminen tajuaa, missä raja menee. jos esim. on yksi niistä kymmenestä, jota ei kutsuta kahdestakymmenestä luokkakaverista syndeille, se on ihan vaan hyvää oppia. 

jos on ainut tai toisiksi ainut, ei ole hyvää oppia.

Ei se mitään elämisen arvoista elämää jos tehdään vaan pelkkiä pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan nämä lapset, joita voisi jokua sanoa hemmotelluiksi ovat hyvin menestyneitä ja onnellisia elämässään.

Ap

Niin, milä siinä on, että Suomessa lapsia ei saisi hemmotella? Jos lapsi on esim. koulutyöstä väsynyt, voi hänen puolestaan tehdä tämän kotityöt. Samalla lapsi oppii auttamaan toisia näiden ollessa väsynyt jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä tuoteta vaan elämässä tulee pettymyksiä itsessään. Kyse on siitä, ettei näitä normaaleja pettymyksen aiheita pehmitellä tai poisteta.

Jos ruoka ei kelpaa ei osteta kymmentä muuta herkkutuokaa sillä kerralla jne

Lisään vielä, että jos ruoalla yms muulla voi toisia loukkaamatta hemmotella, niin silloin sen voi tehdä: minulle ei bäliä mitä leikkelettä, lapselle on. Ostetaan sitä leikkelettä, jos hinta ja terveellisyys on vanhempana mieleeni.

Jep, elin lapsuuteni 80-90 lukujen välissä ja filosofia oli juurikin tuo että koko ajan piti tuottaa pettymyksiä. Olen tänne palstalle aiemminkin asiaan liittyvissä keskusteluissa avautunut miten vanhempieni missio oli käyttää jokainen synttäri ja joulu siihen että opetellaan miten "aina" ei voi saada sitä mitä haluaa ja ympäri vuoden piti opetella sietämään pettymyksiä.

Mitä oikeasti opin: se jolla on valta, polkee sitä jolla ei ole.

Olin ihan kamala lapsi ja teini. Katkera, kateellinen, pahoinvoiva koulukiusaaja joka purki omaa pahaa oloaan niille jotka saivat vanhemmiltaan rakkautta ja tukea. Voisinpa mennä ajassa taaksepäin halaamaan sitä surullista lasta jonka joka päivä oli vanhempien tuottamaa pettymystä. Niin pienenpienissä asioissa kuin isoissakin. Onneksi myöhemmin elämässäni sain oikeaa tukea ja rakkautta, kasvoin ehjäksi ja positiiviseksi ihmiseksi ja ehkä parhainta kaikesta: sain puhuttua asiat halki ja vilpittömästi pyydettyä anteeksi eräältä jota kiusasin ala-asteella oman pahan oloni vuoksi. Hän halasi ja antoi anteeksi.

Olet ymmärtänyt tai tulkinnut väärin. Ei niitä pidä tuottaa, vaan opettaa sietämään. Se on aika lailla eri asia.  

Sadistiäitini käsitti sen niin, että lapsi tulee viedä kaupassa lelujen ja namien ääreen ja innostaa lasta riemunkiljahduksiin ja sitten sanoa, että ei osteta.

Äitini sanoo, että lapselle pitää luvata vain sen verran, minkä pystyy pitämään. Tämä pätee sekä hyvässä että pahassa: jos lapselle luvataan, että jos huudat kaupassa, sinut kannetaan autoon, niin sitten lapselle tuotetaan pettymys ja lapsi kannetaan autoon. Mutta jos lapselle luvataan, että saat karamellin jos olet nätisti, niin lapsen on saatava se karamelli. Jos siinä kohtaa lapselle tuottaa pettymyksen, lapsi oppii vain, että vanhempiin ei voi luottaa.

Pettymyksille on siis oma tärkeä paikkansa, ja niitä olisi tärkeä oppia käsittelemään, mutta pettymyksiä ei voi tuottaa miten tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Sadistiäitini käsitti sen niin, että lapsi tulee viedä kaupassa lelujen ja namien ääreen ja innostaa lasta riemunkiljahduksiin ja sitten sanoa, että ei osteta.

Kun äitini on vanha ja liikntakyvytön laitan suklaata eri puolille narun päähän. Kun hän lähestyy suklaata, niin vetäisen sen aina eri paikkaan.

Ihan normaaleja pettymyksiä pitää tuottaa, kuten et saa nyt tuota lelua kun tultiin ostamaan ruokaa. Toisaalta jotkut on niin perusnegatiivisia, että vielä aikuisenakin muistelevat "kamalaa" lapsuuttaan, vaikka se oli ihan normaali.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaleja pettymyksiä pitää tuottaa, kuten et saa nyt tuota lelua kun tultiin ostamaan ruokaa. Toisaalta jotkut on niin perusnegatiivisia, että vielä aikuisenakin muistelevat "kamalaa" lapsuuttaan, vaikka se oli ihan normaali.

Joidenkin ihmisten vanhemmat eivät ikinä edes halunneet, tai uskaltaneet nauttia elämästään. Siitä tulee tuo paatos "me ei olla sellaisia ihmisiä". Koska eihän lapsi ikinä voi olla muuta, tai ainakin ainakaan parempi, kun vanhemmat.

Minusta esim. se, että lapselle ei sanota, onko hän tyttö vai poika ja annetaan hänen itsensä selvittää se, on silottelua.

Jos kävisikin niin, että tytöksi määritelty lapsi huomaisikin myöhemmin olevansa poika, tai toisin päin, hänen täytyisi käydä henkinen kamppailu ja pettyä (silloiseen) elämäänsä. 

Tämä kasvattaisi häntä ihmisenä.

Nyt tämä kasvaminen jää pois, kun kaikki on jo lähtökohtaisesti hyväksyttävää ja normaalia. 

- Lapselle pitää tuottaa pettymyksiä. -

Tarkoittaa sitä, ettet siloita kaikkea tarjoamalla pettymysten sijasta jotain muuta.

Olin itse pettymys. Jäin henkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaleja pettymyksiä pitää tuottaa, kuten et saa nyt tuota lelua kun tultiin ostamaan ruokaa. Toisaalta jotkut on niin perusnegatiivisia, että vielä aikuisenakin muistelevat "kamalaa" lapsuuttaan, vaikka se oli ihan normaali.

Joidenkin ihmisten vanhemmat eivät ikinä edes halunneet, tai uskaltaneet nauttia elämästään. Siitä tulee tuo paatos "me ei olla sellaisia ihmisiä". Koska eihän lapsi ikinä voi olla muuta, tai ainakin ainakaan parempi, kun vanhemmat.

Niin no, negatiivisessa kasvuympäristössä varttuneet tuppaavat itsekin muovautumaan negatiivisiksi. Ja kun miettii ihan luonteenpiirteitä ja miten periytyy.. Jos on erilainen temperamentiltaan, joustavampi ja positiivisempi, pystyy jättämään helpommin menneisyyden traumat taakseen.

Eiköhän niitä synny normaalissa arjessa ihan riittävästi, ilman erityistä panostamista. Meillä olisi ollut varaa ostaa aina ihan mitä lapsi haluaa, silti ei ostettu. Jokainen kauppareissu ei päätynyt uuteen leluun tai karkkiin. Asioita piti odottaa ja kännykkä ei ollut kalleinta mallia/merkkiä. Lopulta hän laittoi toivomaansa kännykkään puolet omia säästöjään ja minä laitoin toisen puolen.