Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Lama ja tämän myötä alkanut riistovalta pilasi maamme perumattomasti.

Nykyään tuntuu erikoiselta katsoa 70 - 90-lukujen viihdeohjelmia. Ihan kaikkea sai (kiroilua lukuunottamatta) sanoa telkkarissa. Poliitikkoja ja vähemmistöjä sai arvostella ja niin tehtiinkin usein huumorin varjolla ja sumeilematta Jos joku olisi niistä loukkaantunut tai pahoittanut mielensä, häntä olisi pidetty hieman yksinkertaisena. 

Naiset eivät tyrkyttäneet itseään samalla tavalla kuin nykyään, nythän jopa joku 60-vuotias voimaantuu (inhoan tuota sanaa) siitä, että voi otattaa itsestään tissi- ja persekuvia someen.

Osattiin ostaa vatteita, meikkejä jne. ilman pullokalahuulisia, kuviaan filttereillä raskaalla kädellä käsitteleviä somevaikuttajia (toinen inhokkisana), jotka esittelevät yllämainittuja kehonosiaan mainostamalla samalla Kiinassa valmistettuja, halpoja, tekokuituisia kertakäyttörättejä logolaukut tanassa.

Ihmiset eivät olleet niin ylipainoisia, nyt yli 30-vuotiaista 63% naisista ja 72% miehistä on ylipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen lapsiperheiden isät ja äidit juhlineet ja bailanneet, kuin sinkut. Ei ollut "tyttöjen" ja "poikien" iltoja ryyppäjäisineen.

Ei niin, oli porukkailtoja ja ryypättiin jonkun kotona, jossa oli myös kaikkien lapset. Nykyään onneksi ihmiset ymmärtävät, että noin ei toimita.

Niin, kotona pidettiin juhlia, jossa oli mukana kaikenikäiset, oli lapset ja teinit, he puuhasivat omiaan. Aikuiset otti kyllä loppuillasta saunaolutta tai drinksua, mutta eivät kännänneet. Kukaan ei örveltänyt. Lapset laitettiin ajoissa nukkumaan, ja kyllä joku äideistä oli yleensä vesiselväkin. Isännät ehkä sitten yötä myöten saunan terassilla muistelivat armeija-aikoja ja harjoittelivat yhteislaulua, voisi sanoa että se oli sellaista harmitonta ilonpitoa. Kyllähän nykyäänkin perheet mökkeilee tähän tapaan. Silloin vaan oltiin köyhempiä, eikä ollut rakennettu vielä sitä mökkiä.

Illan mittaan desibelit nousi huudoksi asti ja kaikki tupakoi sisällä. Kyllä se lapsia pelotti vaikka vanhemmilla saattoi olla hauskaa. Pahimmillaan joku humalainen setä tuli sönköttämään jotain siihen sängyn vierelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen lapsiperheiden isät ja äidit juhlineet ja bailanneet, kuin sinkut. Ei ollut "tyttöjen" ja "poikien" iltoja ryyppäjäisineen.

Tuo on totta. Miehet saattoivat ottaa viinaa pöydän äärellä mutta naiset ei yhtään. Miehilläkin se oli sellaista hyväntahtoista ryyppäämistä joka ei pelottanut lapsia vaikka joskus naiset sai kantaa miehet sänkyyn. Muistan, että miehet aina hymyilivät kun puhuivat meille lapsille mutta naiset eivät niinkään. Naiset olivat sellaisia arjen junailijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 61 v ja mun mielestä ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Tosin olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla eikä siten ole kokemusta edes lapsuudessani sellaisesta yhteisöllisyydestä, jota ehkä oli maaseudulla. Ja saattaahan sellaista yhteisöllisyyttä olla maaseudulla edelleenkin, en tiedä.

Se mikä on muuttunut, on yhteiskunta ja ylipäätään maailma. Mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita on paljon enemmän. 

Tuo ero kaupunki/maaseutu oli vaikka 1950-luvulla ihan valtava. Maalla varsinkin köyhissä tölleissä asui niitä resuisia hampaattomia mummoja, aikaisin lukemattomista raskauksista kropaltaan väsyneitä ja vanhentuneita (esim. mun isoäidillä oli 9 lasta, ihan vaan siksi kun ei ehkäisyä ollut ja lapsia vaan tuli kun mies halusi seksinsä). Eikä ne naiset välttämättä koskaan edes lähteneet kotoa mihinkään, tuo minun mummokin oli aiina kotona, vain mies kävi kaupassa tms. kylillä (jonne oli lähes 10 km) ja toi tavarat kotiin. Joskus isoäidin ollessa vanha ja miehen jo kuoltua olisin halunnut hänet tuoda meille Turkuun kylään mutta hän ei ollut lähtenyt nuoruuden jälkeen sieltä talosta ja pelkäsi liikaa kodin ulkopuolista maailmaa, ei halunnut. 

Ja sitten tosiaan ne kaupunkilaissukulaiset olivat kuin eri rotua. Ei risuisia vanhoja vaatteenriepuja, ei hampaattomia, hiukset laitettu eikä vaan emännänhuivi päässä, niillä oli lapsiakin yleensä vähemmän ja naisetkin oli itsenäisiä usein työ joko tehtaassa tai toimistossa siinä missä töllinakka vaan hoisi kotieläimiä ja vähän viljeli hyötykasveja perheen tarpeisiin, ja olisi ollut täysin tyhjän päällä jos mies olisi jättänyt (ei naisille tuollaisissa paikoissa ollut töitäkään, koska oli niin maaseutuvaltaisia ja tiloja hoiti isäntä/emäntä/lapset).

Hampaattomuudesta: olen 60 v ja kyllä minun kaupunkilaisilla isovanhemmillani oli tekohampaat eikä omia. Kaupunkilaismummon hampaat olivat olleet niin huonot, että loputkin oli vedetty pois jossain vaiheessa elämää eikä vaarillakaan ollut omia suussa.

Sitten se, ettei kaikissa maalaisperheissäkään ollut isoja lapsilaumoja.

Mistä vetoa, että suurin osa tässä ketjussa mesoajista eivät oikeasti ole 50-70 vuotiaita.

Keskustelun alussa oli muutamia aidosti mielenkiintoisia ja älykkäitäkin kommentteja. Nyt tämä muuttui katkeraksi narinaksi siitä miten ennen oli kaikki paremmin. Sääli.

On todella kiinnostavaa lukea suht neutraalia pohdiskelua muutoksesta. Muutosta pelkäävien valituksia sen sijaan jaksavat kuunnella vain muut valittajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen lapsiperheiden isät ja äidit juhlineet ja bailanneet, kuin sinkut. Ei ollut "tyttöjen" ja "poikien" iltoja ryyppäjäisineen.

Tuo on totta. Miehet saattoivat ottaa viinaa pöydän äärellä mutta naiset ei yhtään. Miehilläkin se oli sellaista hyväntahtoista ryyppäämistä joka ei pelottanut lapsia vaikka joskus naiset sai kantaa miehet sänkyyn. Muistan, että miehet aina hymyilivät kun puhuivat meille lapsille mutta naiset eivät niinkään. Naiset olivat sellaisia arjen junailijoita.

Tuota ei voi yleistää. Kyllä entisaikaankin jotkut miehet joivat "rähinäviinaa". Itselläni ainakaan ei ole paljonkaan muistikuvia hyväntahtoisista humalaisista miehistä.

Miesten ryyppääminen kiristi naisten hermoja, etenkin jos joka perjantai-ilta ja jouluaatto mies oli kaatokännissä.

Joillakin oli tapana vetää lärvit palkkapäivänä.

Alkoholin käyttö oli erilaista kuin nykyään. Isä työskenteli 60-luvun alussa satamassa ja ulkomaisten laivojen työntekijät saattoivat joskus tarjota ryyppyä.

Koulu muuttunut, työelämä ,elämänmeno.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen lapsiperheiden isät ja äidit juhlineet ja bailanneet, kuin sinkut. Ei ollut "tyttöjen" ja "poikien" iltoja ryyppäjäisineen.

Tuo on totta. Miehet saattoivat ottaa viinaa pöydän äärellä mutta naiset ei yhtään. Miehilläkin se oli sellaista hyväntahtoista ryyppäämistä joka ei pelottanut lapsia vaikka joskus naiset sai kantaa miehet sänkyyn. Muistan, että miehet aina hymyilivät kun puhuivat meille lapsille mutta naiset eivät niinkään. Naiset olivat sellaisia arjen junailijoita.

Aika hirveää keksittyä tuubaa.

Kyllä 60-70-luvuilla vanhemmat ryyppäsivät ja rälläsivät. Oli paljon kotiväkivaltaa. Paljon ihmisiä kuoli auto-onettomuuksissa koska viina.

Ja kyllä naisetkin ryyppäsivät.

Ai mistä tiedän? Ihan seurasin nuorena vanhempieni ja heidän ystäviensä ja naapuriemme elämää. Ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä. Keskikaljan ns. vapauttaminen oli varsinkin lähtölaukaus sille että nyt sai juhlia. Myös viinejä juotiin paljon.

Suomessa sai myös julkisuuden henkilöt ryypätä. Juoppoja oli ihan kuuluista poliitikotkin kuten Ahti Karjalainen.

https://www.ts.fi/teemat/1074165247

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen lapsiperheiden isät ja äidit juhlineet ja bailanneet, kuin sinkut. Ei ollut "tyttöjen" ja "poikien" iltoja ryyppäjäisineen.

Ei niin, oli porukkailtoja ja ryypättiin jonkun kotona, jossa oli myös kaikkien lapset. Nykyään onneksi ihmiset ymmärtävät, että noin ei toimita.

Meillä on kyllä tälläisiä illanistujaisia usein ystävien kanssa missä juodaan myös alkoholia. Lapset mukana (yläasteella jo suurin osa).

Olen sitä mieltä että ihmiset eivät enää kyläile toistensa luona niin kuin ennen, ei tarvitse kun somessa voi hoitaa ystävyyssuhteet ja tykkäillä toisten kuvista ja tapahtumista. Joillekin se riittää mutta olen varma että ihmiset ovat nykyään yksinäisempiä kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä vetoa, että suurin osa tässä ketjussa mesoajista eivät oikeasti ole 50-70 vuotiaita.

Voit olla oikeassa. Olen itse 60-vee ja monien kommentit kuvaavat jotain tv-sarjasta keksittyä tarinaa. Eivät ole totta.

1. Alkoholia juotiin, se oli ongelma.

2. Tv-ssä ei todellakaan saanut sanoa mitä vaan. Itse en muista koskaan kuulleeni sanaa 'perse' tv:ssä ennen kuin joskus 90-luvulla. Kotona mun vanhemmat eivät kiroilleet vaan käyttivät jotain eufemismejä kuten "voi hitto" tai "pirhana". Faija suuttuessaan kännissä saattoi sanoa 'saakeli', mittä v-sanoja tai p-sanoja ei todellakaan kuullut normaaleissa kodeissa.

3. Kuvitelmat että vasta 70-luvulla naiset tekivät uraa, ei sekään pidä paikkaansa. Mun suvussa jo 1900-luvun alussa syntyneet isoisän sisarukset hankkivat lähes kaikki koulutuksen ja pikkupaikkakunnalta olivat kotoisin: sairaanhoitaja, lääkäri, kielten maisteri, jne... Oma äitini oli myös töissä ja niin valtaosa tuttavaperheiden äideistä, muista vain että yhdellä luokkakaverillani oli äiti joka oli kotirouva -- minä luulin lapsena pitkään että hän oli sairas ja siksi usein kotona.

4. Muistelen myös että julkisesti piti käyttäytyä hyvin. Meitä lapsiakin kasvatettiin. Jos ei ollut kovin fiksu, ihminen piti suunsa kiinni. En sano siis ettei ollut tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä, se vaan tuli esiin peitellymmin kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset olivat kohteliaampia, autettiin toisia, ja kyläiltiin huomattavasti enemmän.

Myös vaatimattomuus ja normaali elämä riitti; ei tarvinnut kaikkea kokea ja nähdä... toki jos olisi ollut rahaa niin sitten varmaan.

Nykyelämä on laadullisesti hyvää, mutta hyvin pinnallista.

M55

Miten laadullisesti huonompi elämä on syvällisempää? Siinäkö sitä syvyyttä elämään tulee, että raadetaan niska limassa aamusta iltaan maatalon töissä ja romahdetaan illalla sänkyyn? Omituinen väite sinulta.

Väittäisin, että asia on päinvastoin. Kyllä mulla on enemmän resursseja käsitellä omia traumojani ja pohtia elämääni ja sen tarkoitusta syvällisemmin kuin omilla vanhemmillani. Talon työt piti hoitaa ja vilkelykset. Kakaroita oli lauma. Itsellä ei ole kumpaakaan riesää. Sattuneesta syystä en sellaista elämää halunnut.

Sanoisin, että ihmisillä on nykyään valinnan mahdollisuuksia paljon enemmän. Ei ole pakko jatkaa sitä sukutilaa tai hankkia lapsilaumaa, voi tehdä elämästään itselleen sopivan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummo sai 50v lahjaksi keinutuolin ja siinä se sitten istuikin. Itse vietän samanikäisenä hieman erilaista elämää...

Hehee. Olen 50+ ja mummo, ja rakastan mun Baden Baden -tuolia pehmusteineen. Olkoot vaan ruma ja nolo, mutta se on niiiin mukava. Keinutuolia käytin, kun lapsi oli vauva, niin sen keinuttamiseen.

Ei minusta. Kaverini ovat kyllä rypistyneet kovasti, ja vanhentuneet. Itsessäni en näe suurtakaan muutosta. Henkisesti tunnen olevani noin kolmikymppisen tasolla.

N55

Vierailija kirjoitti:

Ainakin rehellisyys on vähentynyt. Ei omassa lapsuudessani tarvinnut kantaa polkupyöriä sisälle saakka, kyllä ne yleensä säilyivät lukittuna ihan omassa pihassakin. Ulko-ovet eivät olleet lukossa päiväsaikaan jne. Nykyisin varastetaan kaikki, mikä irti lähtee.

Just mietin tänään, kun menin fillarilla kauppaan, miten kivaa oli lapsuudessa, kun ei tarvinnut virittää pyörään sataa lukkoa pienen kaupassa piipahtamisen ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Luottaminen ja rehellisyys on häviämään päin.

Itsekkyys ja röyhkeys lisääntyy.

Esim vanhempani olivat molemmat työikäisiä töissä valtion virastoissa. Heidän puheilleen pystyi menemään kuka vain. Soitti summeria vaan ja asui sisälle.

Itse kun olen samassa valtion virastossa, niin valtavat turvajärjestelyt. Asiakkaisiin ei luoteta ja toivotaan, ettei sinne kukaan edes tulisi paikan päälle.

Ennen siellä oli kaikilla oma huone, jossa keskittyä. Nykyään talo saneerattiin sisältä suuriksi avokonttoreiksi. Rauha pois.

Kaikki paperina tuleva posti skannataan digimuotoon.

En tykkää yhtään.

Lisään tähän vielä, että toinen vanhemmistani ooi verovirastossa ja sinne pystyi menemään kuka vaan juttelemaan asiantuntijoiden kassa. Äitinikin oli sellainen. Verojohtajasta seuraava.

Nykyään ei pääse kuin aulaan, jossa on vähän koulutettuja ja tietämättömiä neuvojia muutamassa kopissa.

Asiantuntijoiden puheille et pääse millään.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta. Kaverini ovat kyllä rypistyneet kovasti, ja vanhentuneet. Itsessäni en näe suurtakaan muutosta. Henkisesti tunnen olevani noin kolmikymppisen tasolla.

N55

Mä oon henkisesti lähinnä 5-vuotiaan pojan, lapsenlapseni, tasolla. Samanlainen villi seikkailija.

N53

Olemme menossa siihen, mitä suuremmat maat jo ovat.

Suomi on yksi harvoista poikkeuksista, jossa ekaluokkalaisetkin kulkevat yksin kouluun. Espanjassa ei tulisi kuuloonkaan. Liikaa kaappauksia.