Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Varmaan paljon enemmän hyvää on tapahtunut, mutta mietin kuitenkin kun nykyaikana puhutaan paljon erityisesti tyttöjen kauheasta lukiostressistä. Itse muistan lukioaikani tosi kivana, villinä ja vapaana. Eipä juuri koulu stressannut. Ja pääsin sitten kuitenkin yliopistoon kun jaksoin päntätä pääsykokeeseen. Olivatko nuoret jotenki huolettomampia, vaikka rahaa ei ainakaan minulla ollut paljon? Kysyin joltain vanhalta opeltakin, että onko lukio vaikeutunut, niin vastas ettei tod ole. Niin ja kirjoitin 1990.

Ennen oli yhteisöllisempää ja oli hyvän tavan mukaista ajatella muitakin kuin itseään. Nykyisin nuoremmat (anteeksi yleistys, ei läheskään kaikki tietenkään) ajattelevat enemmän itseään, ja sitä ei niin paheksuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri näin. Itse olen syntynyt 50-luvun puolivälissä; minut on siis kasvattanut sodan kokenut sukupolvi. Enkä puhu pelkästään omista vanhemmistani, vaan myös esimerkiksi opettajista. 50- ja 60-luvuilla lasten tärkein ominaisuus oli, että he eivät olleet vaivaksi aikuisille. En tiedä yhtään ikätoveriani, joka ei olisi saanut selkäänsä kotona. Tosin, koska lasten ruumiillinen kuritus oli sosiaalisesti hyväksyttyä, se, että itse sai joskus remmistä, ei ollut erityisen traumatisoivaa, koska niin saivat muutkin.

Tämähän on käännetty nykyään ihan päälaelleen ja nyt vanhempien tärkein ominaisuus on, etteivät aiheuta mitään vaivaa lapsilleen vaan antavat heidän rauhassa toteuttaa itseään ja palvella kuuliaisesti.

Ei se toinen ääripääkään hyvä ole, mutta täytyy sanoa että jo ehkä 10-vuotiaana itse mietin silloin vanhaan aikaan, että miksi aikuiset tekee lisää lapsia kun ei välitä niistä ja niistä on pelkkää haittaa ja vaivaa. Äidiltä kysyinkin miksi, ja hän totesi väsyneen ja alistuneen näköisenä että se on semmoista että kun mies ja Jumala sen määrää paljonko niitä tulee, ei ole vaimolla siinä sanaa sanottavana. Kun olin jo aikuinen ja joskus juteltiin näistä, hän sanoi sen suoremmin, miten inhotti kun mies taas halusi seksiä, koska pelkäsi että taas tulee raskaaksi ja ei kestä keho eikä talous enää yhtään lasta lisää. Jos ei tahtonut hyvällä antaa, piestiin antamaan ja otettiin väkisin. 

Hän oli aina suorastaan raivoissaan näistä vanha hyvä aika puheista. Hän kun oli sellaisessa asemassa yhteiskunnallisesti että oli oikein vanhojen aikojen huonojen puolien uhri, pääsemättä nauttimaan juuri niistä hyvistä. Esim. nykyään niin tärkeät koulut - äiti olisi halunnut mennä oppikouluun kun oli päätä varsinkin matematiikkaan, mutta eihän siihen ollut varaa ja siihen vielä äiti lisäsi: "eikä tyttö muutenkaan mitään kouluilla tee, perse siellä vaan leviää ja laiskistuu, pianhan sinä menet naimisiin ja sitten ollaan maha pystyssä joka vuosi ja soossin sekoittaisessa kuluu päivät".

Äitiäsi käy sääliksi. Itse muistan lapsena naisten jutellessa, miten nuorena leskeksi päässeitä naisia kadehtittiin. Sen kateuden kyllä kuuli heidän äänestään. Jos puoliso oli huono, siitä pääsi eroon kunniallisesti vain leskeytymällä. Vaikka selän takana kadehtittiin, naaman edessä sai paljon myötätuntoa. Omalla kummitädillä alkoi elämän parhaat vuodet hänen omien sanojen mukaan. Avioeroja moititaan nykyään, mutta niistä on seurannut paljon hyvääkin.

Ei ennen lapsiperheiden isät ja äidit juhlineet ja bailanneet, kuin sinkut. Ei ollut "tyttöjen" ja "poikien" iltoja ryyppäjäisineen.

Ennen autettiin aina ihmistä, joka oli kaatunut. Nykyään mennään vaan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli muutama päivä sitten keskustelu, jossa veljen/sisarentytär paheksui tätinsä testamenttia seurakunnalle. Moni oli (aloittajan ohella) siinä keskustelussa sitä mieltä että perintö kuuluisi auttajalle "palkaksi". Ennenvanhaan se ei olisi tullut kuuloonkaan. Silloin autettiin sitä joka apua tarvitsi.

Ennen apua tarvittiin vähemmän. Vanhainkoteihin pääsi hyväkuntoisena, kotiin tuli kodinhoitaja ja sairaanhoitaja, joka pikkukylälläkin oli kauppa. Nyt kodissa pidetään sellaista, joka ei omin voimin pääse kunnolla edes vessaan tai pesulle, kaupat on kaukana ja lääkärit vielä kauempana. Siinäkin keskustelussa aloittaja kertoi, että apua tarvitaan lähes päivittäin. Lähdepä viemään vanhusta lääkäriin tai labraan, siinä menee helposti puoli päivää ja käynnit pitää jollain ilveellä järjestää, koska ilta-aikoja ei ole ja itse pitää olla päivät töissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen lapsiperheiden isät ja äidit juhlineet ja bailanneet, kuin sinkut. Ei ollut "tyttöjen" ja "poikien" iltoja ryyppäjäisineen.

Ei niin, oli porukkailtoja ja ryypättiin jonkun kotona, jossa oli myös kaikkien lapset. Nykyään onneksi ihmiset ymmärtävät, että noin ei toimita.

Ennen ei yleisesti otettu mitään persekuvia. Persettä peiteltiin, ja sen piti olla pieni. Iso perse oli kauhistus. 

Ennen ihmiset olivat aamuvirkkuja ja energisiä. Nykyään ylipaino on tosi yleistä ja sen takia moni sairastaa tietämättään uniapneaa ja kärsii sen seurauksista kuten väsymys ja makeanhimo.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan paljon enemmän hyvää on tapahtunut, mutta mietin kuitenkin kun nykyaikana puhutaan paljon erityisesti tyttöjen kauheasta lukiostressistä. Itse muistan lukioaikani tosi kivana, villinä ja vapaana. Eipä juuri koulu stressannut. Ja pääsin sitten kuitenkin yliopistoon kun jaksoin päntätä pääsykokeeseen. Olivatko nuoret jotenki huolettomampia, vaikka rahaa ei ainakaan minulla ollut paljon? Kysyin joltain vanhalta opeltakin, että onko lukio vaikeutunut, niin vastas ettei tod ole. Niin ja kirjoitin 1990.

Minäkin muistan lukion mukavana aikana. Pidettiin bileitä ja opiskeltiin. En muista muuta stressiä, kuin sen kaksi viikkoa, mitä kirjoitukset kesti. Kirjoitin 5 ainetta kahdessa viikossa ja silloin nukuin vähän huonosti.

Lukion kävin 80-luvulka

Ei otettu selfietä, persekuvia ja kuvattu omaa elämää, vaan valikoiden juhlahetkistä ja muista ihmisistä. Aikuiset ei pelannu ja leikkiny, kuten nykyään ovat koukussa pleikkaan, tositv formaatteihin jne. Julkiisuus ei ollut taviksen tavoitteena, vaan tuli kylkiäisenä esim. jonkin alueen osaamisen myötä.

Skumpalla ei läträtty joka välissä, arki ja juhla oli erikseen. Osattiin kohdata toinen ihminen asiallisesti, autettiin tarvittaessa. Keskityttiin elämässä olennaiseen, kun ei oltu laitteiden orjia. Vaikka materiaa oli vähemmän, väittäisin, että oltiin onnellisempia. Kateus ja pahanrahtoisuus oli vähäisempää ja pidettiin ainakin piilossa.Fiksummalta moni ennen tuntui, kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen otettiin toiset paremmin huomioon, auttavaisempia, talkoohenkisiä, ei oltu näin pinnallisia. Väkivaltaa vähemmän.

Tilastollisesti väkivalta on vähentynyt huomattavasti jo hyvin pitkään, vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen lapsiperheiden isät ja äidit juhlineet ja bailanneet, kuin sinkut. Ei ollut "tyttöjen" ja "poikien" iltoja ryyppäjäisineen.

Ei niin, oli porukkailtoja ja ryypättiin jonkun kotona, jossa oli myös kaikkien lapset. Nykyään onneksi ihmiset ymmärtävät, että noin ei toimita.

Niin, kotona pidettiin juhlia, jossa oli mukana kaikenikäiset, oli lapset ja teinit, he puuhasivat omiaan. Aikuiset otti kyllä loppuillasta saunaolutta tai drinksua, mutta eivät kännänneet. Kukaan ei örveltänyt. Lapset laitettiin ajoissa nukkumaan, ja kyllä joku äideistä oli yleensä vesiselväkin. Isännät ehkä sitten yötä myöten saunan terassilla muistelivat armeija-aikoja ja harjoittelivat yhteislaulua, voisi sanoa että se oli sellaista harmitonta ilonpitoa. Kyllähän nykyäänkin perheet mökkeilee tähän tapaan. Silloin vaan oltiin köyhempiä, eikä ollut rakennettu vielä sitä mökkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen lapsiperheiden isät ja äidit juhlineet ja bailanneet, kuin sinkut. Ei ollut "tyttöjen" ja "poikien" iltoja ryyppäjäisineen.

Ei niin, oli porukkailtoja ja ryypättiin jonkun kotona, jossa oli myös kaikkien lapset. Nykyään onneksi ihmiset ymmärtävät, että noin ei toimita.

Ei ainakaan meillä päin ollut tuollaista, että lapsiperheissä olisi lasten nähden ryypätty.

Ulkoisesti ihmiset oli hoikempia, sekä miehet että naiset. Perhe oli automaattikuvio jonka jokaisen edellytettiin hankkivan ja yhteen mentiin parinkympin pinnassa viimeistään.

Olen 65v ja minusta ihmiset eivät ole muuttunut, samanlaisia ne on aina ollut, iloisia, pahansuopia, empaattisia, ylpeitä, hienostelijoita jne.

mutta aika, elintaso, yleinen ilmapiiri, arvomaailma jne. on muuttunut.

Piti maksaa vanhanpiian veroa jos ei mennyt naimisiin tai löytänyt ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin rehellisyys on vähentynyt. Ei omassa lapsuudessani tarvinnut kantaa polkupyöriä sisälle saakka, kyllä ne yleensä säilyivät lukittuna ihan omassa pihassakin. Ulko-ovet eivät olleet lukossa päiväsaikaan jne. Nykyisin varastetaan kaikki, mikä irti lähtee.

No ei se nyt ihan noinkaan mennyt. Multa on varastettu fillari neljä kertaa ja kaikki varkaudet tapahtui 70-luvulla ja joka kerta pyörä oli lukittuna. Tämä siis tapahtui pikkukaupungissa. Kyseessä oli kaksi eri fillaria. Molemmat fillarit pöllittiin kahteen kertaan, eli molemmat sain vielä ensimmäisen varkauden jälkeen takaisin, toisen kerran jälkeen enää ei. Toinen löytyi hylättynä toiselta puolen kaupunkia, toinen taas erään pikkurikollisen kellarista.

Vierailija kirjoitti:

Miehet olivat vielä 70-luvulla ja 80-luvun alussa miehiä pääsääntöisesti. Kaipaan vieläkin lapsena kuulemiani keskusteluja politiikasta ja muista olennaisista ja tärkeistä asioista. Nykyään suurin osa miehistä on jotain mutruhuulisia TikTok metroseksuaaleja, joiden äänestäkin on vaikea erottaa sukupuolta. Keskustelunaiheet koskevat jotain ihkua influensseria ja sen vaatteita. Spermaahan he eivät enää juurikaan pysty tuottamaan.

Itse lapsena, muutama vuosikymmen aikaisemmin, suorastaan rakastin kuunnella isäni ja vaikka naapurin miesten miespuhetta. He puhuivat talon remontoinnista, puutavaran ostosta ynnä muista asioista, joiden silloin katsottiin kuuluvan miehille. Siitä tuli turvallinen olo. Äitini jutteli myös naapurien naisten kanssa ja heillä jutut oli tietysti eri aiheista. Kuuntelin heidänkin juttujaan mielelläni. Kaikki tuntui niin selkeältä silloin joskus. Ei sitä osannut arvostella silloin. 

Ennen ihmiset olivat aidompia ja hyvempiä. Vähemmän turmeltuneita.