Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Saman ikäisenä ajattelen, että oltiin tasa-arvoisempia, peruskoulu oli juuri tullut ja niin naapurin lääkärin tytär ponnisti sieltä samalla lailla kotikylän lukioon kuin kuin perusduunarin tytär. Nyt lääkärin tytär menee kaupunkiin perheen kakkosasuntoon ja eliittilukioon.

Ja jatkaa siitä opiskelemaan ulkomaille iskän rahoilla. Kun sä meet duuniin maksaaksesi jatko-opintosi.

Vierailija kirjoitti:

Some tekee ihmisistä idioootteja...hehehee

Ei tee. Tietoa on paljon helpommin ja enemmän saatavilla.

Ikä alkaa nelosella, mutta vastaan silti.

Ennen käytiin enemmän kylässä kutsumatta ja osallistuttiin muiden auttamiseen paljon enemmän (esim. talkoilla). Eli ei keskitytty omaan elämään yhtä paljon kuin nykyisin, eli ihmiset olivat yhteisöllisempiä ja yksin jääminen omien ongelmien kanssa oli harvinaisempaa (tottakai heitäkin silloin oli). Oman navan ympärillä pyöriminen lisää ahdistusta, masennusta ja itsemurhariskiä. 

Ennen oltiin auttavaisempia, oma-aloitteisempia, ahkerampia, epäitsekkäämpiä, rehellisempiä,parempia kasvattajia...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ihminen on kehittynyt huonompaan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöllisyys on vähentynyt. Aiemmin naapureidenkin kanssa oltiin ystäviä, käytiin paljon toisten luona kylässä, autettiin. Nyt sitä on aika lailla yksin. Ihmiset ei jaksa töiden jälkeen tehdä mitään, naapurien kanssa ei puhuta, hyvä jos tervehditään. Ihmiset on uuvuksissa, perheet ja vanhukset jäävät oman onnensa nojaan.

Asuin lapsuuteni helsinkiläisessä lähiössä isossa kerrostalossa. Me lapset kyllä kyläiltiin kavereilla, mutta ei aikuiset käyneet kahvilla naapureillaan. 

Nro 5

Aijaa, meillä kyllä naapurit kyläili toistensa luona ahkeraan, aikuiset siis. Myös viereisistä taloista äiti oli jotenkin onnistunut saamaan kavereita itselleen, joiden luona käytiin alvariinsa. Ja ihan töiden jälkeen arki-iltoina käytiin, nykyään ei mielestäni sellaista juuri tapahdu. Ja olin joskus naapuritalon jollain mummolla hoidossa, kun äiti kävi asioilla. Ei taitaisi onnistua nykyään enää. 

- Myös helsinkiläinen

Mummot käy nykyään töissä, eikä hoida mitään naapureiden muksuja ilmaiseksi. (Yritetty on kyllä.) Sitä varten on kunnan päivähoito tarjolla ihan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some tekee ihmisistä idioootteja...hehehee

Ei tee. Tietoa on paljon helpommin ja enemmän saatavilla.

Some tekee ihmisistä tutkitusti vähemmän empaattisia. Se on varmaan sen idiotisminkin taustavaikuttimena, kun syljetään suusta ulos ensimmäinen ajatus mikä sieltä tulee eikä yhtään mietitä että siellä on ihan oikea  tunteva ihminen ruudun takana lukemassa.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Ihmiset ovat muuttuneet hyvin koviksi ja välinpitämättömiksi. Jopa aviopuolisot toisilleen. Elämää ikään kuin suoritetaan. Rasti ruutuun meiningillä.

Siitä ovat merkkinä mm mikä lie bucket, jonka tehtäviä, pitää saada koettua ennen kuolemaa.

Bucket list. Ei niitä kukaan fiksu tee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset olivat tekemisissä toistensa kanssa enemmän, johtuu tietysti älylaittesta jotka vievät ihmisten ajan.

Fiksut naiset varoivat näyttämästä halvalta luntultttta, eikä olisi tullut mieleenkään julkaista sellaisia kuva, jotka nyt ovat instassa arkipäivää.

Jallu ja Kalle lehtien naisia halveksittiin.

Kukaan ei olisi pukeutunut, kuten esim. Eerika Vikman nyt, patsi tietysti maksulliset.

Aivan, naisia, naisten ulkonäköä ja naisten käytöstä kytättiin ihan porukalla, mutta miehet sai olla ja elää miten vain tahansa. Eronnut nainen oli hyihyi moraaliton vaikka mies olisi juonut ja hakannut, ero oli aina naisen syy ja häpeä.

Olen joutunut tällaisen kohtelun kohteeksi vielä 2000-luvulla työpaikallani. Oli pska työpaikka ja pskat kollegat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Saman ikäisenä ajattelen, että oltiin tasa-arvoisempia, peruskoulu oli juuri tullut ja niin naapurin lääkärin tytär ponnisti sieltä samalla lailla kotikylän lukioon kuin kuin perusduunarin tytär. Nyt lääkärin tytär menee kaupunkiin perheen kakkosasuntoon ja eliittilukioon.

Harhaa. Näin luultiin. Aika moni voi huonosti, sekoili tai joutui kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Oliko narkkareita ja puliukkoja vähemmän? Olivatko he piilossa vai joka paikassa kuten nykyään?

Puliukkoja, mt-potilaita ja itsensäpaljastajia oli ainakin paljon 70-luvun lähiössä.

Joku taiemmin kirjoitti, että naiset eivät joutuneet kokemaan väkivaltaa niin paljon kuin nykyään ja tämähän ei pidä paikkaansa. Jos minut nyt vietäisiin aikakoneella taaksepäin ja joutuisin pakotetuksi menneiden aikojen naisten muottiin, istuisin vankilassa alta aikayksikön taposta tuomittuna. Naisia alistettiin, pahoinpideltiin, ra..skattiin ja nöyryytettiin niin paljon, että nykynainen ei todellakaan kestäisi sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko narkkareita ja puliukkoja vähemmän? Olivatko he piilossa vai joka paikassa kuten nykyään?

Puliukkoja, mt-potilaita ja itsensäpaljastajia oli ainakin paljon 70-luvun lähiössä.

Sodasta palanneille ei todellakaan ollut minkäänlaista "keskusteluapua" tai "terapiaa" tarjolla, vaan kun rintamalta tulitiin, aloitettiin välittömästi työt. Noiden traumatisoituneiden ja hoitamatta jätettyjen sukupolvien jälkikasvu alkoholisoitui kuten vanhempansakin ja ne ajat ovat jättäneet jälkensä myös nykyisiin sukupolviin, vaikkei sitä tosiasiaa oikein enää tiedosteta.  

60 - 70 luvulla Lapsilla oli kuri ja vanhempia toteltiin, aina ilmoitettiin missä oli, lankapuhelimet ja puhelinkopit oli käytössä. Kaverit haettiin ovelta ja kaikki tiesivät kuka oli kukin ja jos joku teki jotain niin varmasti tiesi kenen kakara oli. Meidän kylässä ei paljon taloja ollut, pikku kauppa, peruskoulu.

Vierailija kirjoitti:

Ikä alkaa nelosella, mutta vastaan silti.

Ennen käytiin enemmän kylässä kutsumatta ja osallistuttiin muiden auttamiseen paljon enemmän (esim. talkoilla). Eli ei keskitytty omaan elämään yhtä paljon kuin nykyisin, eli ihmiset olivat yhteisöllisempiä ja yksin jääminen omien ongelmien kanssa oli harvinaisempaa (tottakai heitäkin silloin oli). Oman navan ympärillä pyöriminen lisää ahdistusta, masennusta ja itsemurhariskiä. 

Lisään vielä. Suorituskeskeisyys on lisääntynyt huimasti. Kaikkea suoritetaan: työelämää, perhe-elämää ja lomia. Suorituksista annetaan jatkuvia todisteita ja raportteja somevirrassa, "katsokaa - näin suoritan äitiyttä/isyyttä/lomaani/työmatkaani" jne.

Kaikki ovat niin keskittyneitä omaan suorittamiseensa, etteivät osaa kyseenalaistaa asennettaan yai koko homman järkevyyttä. Kun loman on suorittanut jatkuu taas suorittaminen töissä. Ja suorittaminen näyttäytyy niin mahtavana voimana, että samaa suorittamista todistelevat päättäjät omissa kanavissaan, eli kukaan ei ole turvassa vaikka palkka olisi satatonnia kuussa. 

Ainakin 1970-luvulla oli paljon juhlia ja sosiaalista kanssakäymistä. Varmaan joka toinen viikko olin vanhempieni mukana jossain juhlissa tai kyläreissulla. Kukaan ei uhannut lastensuojeluilmoituksilla, vaikka aikuiset olivat selvästi humalassa. Me lapset lähinnä tykkäsimme siitä, sillä saimme aina rahaa yleensä karkkeihin tai jäätelöön joltakin aikuisilta. Jäätiin kylään yöksi ja nukuttiin vaan lattialla patjoilla tms. 

Se asia on kovasti muuttunut, että vielä 1980-luvulla oli ihan tavallista, että jossain 12 neliön makuuhuoneessa asui 3-4 teini-ikäistä samassa huoneessa. Ei siitä kukaan valittanut, kun lähes kaikilla oli niin. En tuntenut nuoruudessani ketään, jolla olisi ollut oma huone.

Ihmiset ovat nykyään paljon lyhytjänteisempiä ja itsekkäämpiä kuin ennen. Minä, minä ja minä. Siksi helpot erot ja paljon yksinhuoltajia nykyään. E i ole pinnaa eikä sitkeyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä itse koen hyvänä sen, että meihin lapsiin ei niin kiinnitetty huomiota. Oli ihanan vapaa lapsuus maalla. Päivät juostiin ulkona ja kehiteltiin monia leikkejä. Uitiin ja retkeiltiin. Koulu hoidettiin itse, eikä vanhemmat stressaantunut wilmoista yms

Kotiin tultiin kotiintuloaikana, eikä vanhemmille soitettu suuta. Mutta muuten saatiin vapaasti mennä.

Vanhemmilla oli omaa elämää, kun ei tarvinnut palvoa lapsia ja sanoittaa tunteita yms

Sanomista tuli, jos teit jotain väärää. Esim. Kerran varastin karkkia kaupasta. Äiti vei kauppaan ja pani palauttamaan ja pyytämään anteeksi. Ei jäänyt traumoja, mutta en ole sen jälkeen varastanut. Nykyään se olisi nöyryyttämistä ja tätä kai jossain perheterapiassa luotaisiin.

Ei ole ahdistuksia ja huonoja muistoja lapsuudesta

Nainen vm64

Perheterapiassa ruoditaan esim juuri sitä, jos on joutunut kasvamaan vanhemmilleen mitättömänä ja näkymättömänä. Sen sijaan loogisia seurauksia, kuten näpistys-esimerkissäsi, suositellaan ja pidetään hyvänä, että lapsi saa nopean ja konkreettisen tavan hyvittää oma moka. Tämä oli pakko korjata, kun ihmisillä on jo riittävästi vääriä käsityksiä terapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat samanlaisia kuin ennenkin, mutta käyttäytyminen ja tavat ovat muuttuneet.

Jos minun nuoruudessani joku olisi alvariinsa ottanut kuvia törröttävistä huulistaan ja pyllistävästä pepustaan ja ripustanut sitten kuvat kaikkien nähtäville vaikka koulun ilmoitustaululle, häntä olisi pidetty hieman omituisena.

t. Mummeli 71 vuotta

Luultavasti olisi lähetetty hoitoon tai ainakin psykiatrin tutkimuksiin.

Ennen ihmisillä oli käytöstapoja.

Osattiin otttaa muut huomioon.

Miehet osasi jo nuorina perustanssien askeleet ja viennin.

Minä-minä -asennetta ei ollut eikä se ollut hyväksyttyä.

Toisen omaisuutta, aikaa, perhettä kunnioitettiin.

Toisaalta nykyisin myös mahdollisuus elää omannäköistä elämää on hyväksytympää myös vanhana. Mitä nyt meitä iäkkäämpiä naisia muistutetaan välillä miten "tuossa iässä" pitäisi pukeutua/käyttäytyä/laittaa tukkansa/meikata...

Kaikenlainen itseensä keskittyminen ja oman itsensä ja egonsa esilletuominen on lisääntynyt.

Minä, minä ja minä.