Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Vierailija kirjoitti:

Hulluna olisi pidetty, jos ois kuvannut paljaita pakaroitaan ja jakanut siitä kuvia kaikille. Nettiä ei tietenkään ollut mutta olisi pistänyt valokuvia per**estään jakoon tutuille ja tuntemattomille.

Mä epäilen että tässä on vaan ihmisluonne joka oli sama silloin ennenkin, paljastunut kaikessa eläimellisyydessään, kun ei enää ole (kristillistä) tapakulttuuria joka suitsisi sitä. Tuohan on oikeastaan aika primitiivistä biologian ja vaistojen ohjaamaa käytöstä, että yritetään houkutella pariutumiskumppaneita ja parantaa asemaa laumassa esittelemällä "sulojaan". Paviaanitkin tekee niin. Ihmiset nyt on vaan keksinyt että se on jotain voimaantumista tai ties mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Oma isoäitini oli myös vajaa 50-vuotiaana harmaantunut, kutistunut ja rypistynyt mummo. Omia hampaitakaan hänellä ei ollut enää silloin.

Minun äitini on syntynyt vuonna31 ja just katsoin hänen 50v kuvaan. Oli upea, hoikka nainen, kenellä paksu tumma tukka. Ei todellakaan mikään hampaaton mummo. Ja ihan maalla asui koko ikänsä

Äitisi onkin näitä ns. nykymummoja. Ensimmäistä sellaista sukupolvea jossa nainenkin saattoi tehdä omaa uraa. Edellä mainittu kuvaus sopii varmasti hyvin hänen äitiinsä ja isoäitinsä.

Ihan oli maatalon emäntä. Siinä oli hänen uransa. Pientilallisen vaimo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Oma isoäitini oli myös vajaa 50-vuotiaana harmaantunut, kutistunut ja rypistynyt mummo. Omia hampaitakaan hänellä ei ollut enää silloin.

Minun äitini on syntynyt vuonna31 ja just katsoin hänen 50v kuvaan. Oli upea, hoikka nainen, kenellä paksu tumma tukka. Ei todellakaan mikään hampaaton mummo. Ja ihan maalla asui koko ikänsä

Äitisi onkin näitä ns. nykymummoja. Ensimmäistä sellaista sukupolvea jossa nainenkin saattoi tehdä omaa uraa. Edellä mainittu kuvaus sopii varmasti hyvin hänen äitiinsä ja isoäitinsä.

Ihan oli maatalon emäntä. Siinä oli hänen uransa. Pientilallisen vaimo

Hieno juttu, eikä kaikki toki olleet samanlaisia silloinkaan.  Mutta aika paljon niitä oli niitä nälän ja lukemattomien raskauksien ja synnytysten ennen aikojaan vanhennuttamia ja raihnaistamia tapauksiakin köyhässä väessä, ja köyhiä oli silloin valitettavan suuri osa ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko narkkareita ja puliukkoja vähemmän? Olivatko he piilossa vai joka paikassa kuten nykyään?

Koko sana puliukko syntyi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Puli on lyhenne pulituurasta, joka oli korvikealkoholina käytettyä spriitä.

Heti sotien jälkeen miesten alkoholismi räjähti. Asunnottomuutta oli paljon. Ongelma näkyi suuremmissa kaupungeissa. Kaikilla veteraaneilla ei ollut kotia johon palata ja suuri osa kärsi ptsd:stä, johon ei ollut muuta hoitoa kuin viina.

Jälkipolville kerrotaan vain sankaritarinoita, ei totuutta siitä, mikä oli sodan todellinen hinta.

Minun vaari jäi barbituraattikoukkuun sodan jälkeen kun unettomuutta hoidettiin barbeilla. Ei tietenkään sitä oikeaa syytä taustalla hoidettu (sotatraumat). Pääsi sitten lopulta mömmöistä eroon, mutta oli kuulemma vaikeaa. Ei ollut ainoa työpaikalla, joka kärsi vuosikausien vieroitusoireet ja harhat.

Paljon jäi lahjakkuutta käyttämättä, kun koulut jäi kansakouluun. Vain esim rajavargioston lapsilla oli varaa keskikouluun. Akaksihan ne menee rippikoulun jälkeen, oli yleinen käsitys. Kesätöissä oltiin 10 vuotiaina jos mitä sattui olemaan ja tienestillä sai anttilasta tilattua housut ja puseron. Vaatteet itserehtyjä, kumikengissä paikkoja, mäystäsuksilla kouluun. Koirat irti ja haukkuivat kulkijat. Taloihin sai mennä vettä juomaan, tai levähtämään aina jaystävällisiä olivat. Kiitos heille,yläilmoihin. Hyvä oli lapsuus.

Nuoria ihmisiä oli enemmän. Esimerkiksi Tampereen katukuva oli erilainen: lapsia, nuoria, nuoria aikuisia. Nyt se on täynnä vanhuksia.

Kyseessä ei ole havaintoharha omasta iästä johtuen vaan muutokset ikäluokkien koossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Oma isoäitini oli myös vajaa 50-vuotiaana harmaantunut, kutistunut ja rypistynyt mummo. Omia hampaitakaan hänellä ei ollut enää silloin.

Minun äitini on syntynyt vuonna31 ja just katsoin hänen 50v kuvaan. Oli upea, hoikka nainen, kenellä paksu tumma tukka. Ei todellakaan mikään hampaaton mummo. Ja ihan maalla asui koko ikänsä

Äitisi onkin näitä ns. nykymummoja. Ensimmäistä sellaista sukupolvea jossa nainenkin saattoi tehdä omaa uraa. Edellä mainittu kuvaus sopii varmasti hyvin hänen äitiinsä ja isoäitinsä.

Ihan oli maatalon emäntä. Siinä oli hänen uransa. Pientilallisen vaimo

Hieno juttu, eikä kaikki toki olleet samanlaisia silloinkaan.  Mutta aika paljon niitä oli niitä nälän ja lukemattomien raskauksien ja synnytysten ennen aikojaan vanhennuttamia ja raihnaistamia tapauksiakin köyhässä väessä, ja köyhiä oli silloin valitettavan suuri osa ihmisistä.

Evakkolapsihan äitinikin oli ja köyhissä oloissa kasvanut ja köyhänä pysyi. Mutta ehkäisy oli käytössä ja meitä lapsia on vain kolme.

Köyhä oli myös minun lapsuuteni. Mutta en minä niistä kuvista löytänyt 50 vuotiaita, hampaattomia mummoja, kun äidin kuvia katselin ja hänen ikäluokkansa naisia

Yleensäkin meidän kylällä lapsimäärä oli 3-4 lasta. Ei mitään lestadiolaisseutua

Olen mies, 61v

Ihmiset ovat kovin samanlaisia, ja vähän kun pintaa raaputtaa olemme kaikki rakkauden ja huomionkipeitä ihmisiä jotka mielellään avautuvat omista ajatuksistaan, jos joku kuuntelee. Paljon on hyvyyttä maailmassa. Moni asia on kääntynyt paremmaksi. Vaikka itämeri. Ja pahin köyhyys on kadonnut kaikkialta, ei afrikkalaisetkaan enää nälkään kuole.

Hyvää on se, että monenlaiset ja monella tavoin ajattelevat ihmiset hyväksytään. jopa sateenkaarihenkilöt voivat tavoitella onneaan, entis vanhaan ne tavoitteli liian usein köyden paikkaa katosta, kuten serkkuni 70-luvulla.

Huonoa on tämä toivottomuus, monet eivät oikein tosissaan ota esim. ilmaston muuttumista mutta silti näkevät tulevaisuudessa vain aution, korventuneen maan. Ennen tehtiin utopioita, nyt tehdään dystopioita. Utopian voimalla jaksettiin tehdä maailmasta parempaa, dystopian voimalla jaksetaan työntää pää sinne minne ei ongelmat yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Oma isoäitini oli myös vajaa 50-vuotiaana harmaantunut, kutistunut ja rypistynyt mummo. Omia hampaitakaan hänellä ei ollut enää silloin.

Minun äitini on syntynyt vuonna31 ja just katsoin hänen 50v kuvaan. Oli upea, hoikka nainen, kenellä paksu tumma tukka. Ei todellakaan mikään hampaaton mummo. Ja ihan maalla asui koko ikänsä

Äitisi onkin näitä ns. nykymummoja. Ensimmäistä sellaista sukupolvea jossa nainenkin saattoi tehdä omaa uraa. Edellä mainittu kuvaus sopii varmasti hyvin hänen äitiinsä ja isoäitinsä.

Ihan oli maatalon emäntä. Siinä oli hänen uransa. Pientilallisen vaimo

Hieno juttu, eikä kaikki toki olleet samanlaisia silloinkaan.  Mutta aika paljon niitä oli niitä nälän ja lukemattomien raskauksien ja synnytysten ennen aikojaan vanhennuttamia ja raihnaistamia tapauksiakin köyhässä väessä, ja köyhiä oli silloin valitettavan suuri osa ihmisistä.

Evakkolapsihan äitinikin oli ja köyhissä oloissa kasvanut ja köyhänä pysyi. Mutta ehkäisy oli käytössä ja meitä lapsia on vain kolme.

Köyhä oli myös minun lapsuuteni. Mutta en minä niistä kuvista löytänyt 50 vuotiaita, hampaattomia mummoja, kun äidin kuvia katselin ja hänen ikäluokkansa naisia

Yleensäkin meidän kylällä lapsimäärä oli 3-4 lasta. Ei mitään lestadiolaisseutua

Olet ymmärtänyt väärin. Eivät nämä mainitut 50 vuotiaana mummoutuneet olleet 30-luvulla syntyneitä vaan heidän äitejään ja isoäitejään. Syntyneet 1900 luvun alussa tai 1800-luvulla.

Riidanhaluisuus on lisääntynyt. Voisi kuvitella, että on loppuilta jossain kantaräkälässä 24/7 ja pitää yrittää vältellä, ettei joudu turhanpäiväisiin väittelyihin ja sanaharkkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Oma isoäitini oli myös vajaa 50-vuotiaana harmaantunut, kutistunut ja rypistynyt mummo. Omia hampaitakaan hänellä ei ollut enää silloin.

Minun äitini on syntynyt vuonna31 ja just katsoin hänen 50v kuvaan. Oli upea, hoikka nainen, kenellä paksu tumma tukka. Ei todellakaan mikään hampaaton mummo. Ja ihan maalla asui koko ikänsä

Äitisi onkin näitä ns. nykymummoja. Ensimmäistä sellaista sukupolvea jossa nainenkin saattoi tehdä omaa uraa. Edellä mainittu kuvaus sopii varmasti hyvin hänen äitiinsä ja isoäitinsä.

Ihan oli maatalon emäntä. Siinä oli hänen uransa. Pientilallisen vaimo

Hieno juttu, eikä kaikki toki olleet samanlaisia silloinkaan.  Mutta aika paljon niitä oli niitä nälän ja lukemattomien raskauksien ja synnytysten ennen aikojaan vanhennuttamia ja raihnaistamia tapauksiakin köyhässä väessä, ja köyhiä oli silloin valitettavan suuri osa ihmisistä.

Evakkolapsihan äitinikin oli ja köyhissä oloissa kasvanut ja köyhänä pysyi. Mutta ehkäisy oli käytössä ja meitä lapsia on vain kolme.

Köyhä oli myös minun lapsuuteni. Mutta en minä niistä kuvista löytänyt 50 vuotiaita, hampaattomia mummoja, kun äidin kuvia katselin ja hänen ikäluokkansa naisia

Yleensäkin meidän kylällä lapsimäärä oli 3-4 lasta. Ei mitään lestadiolaisseutua

Äitisi on saa ikäluokkaa oman äitini kanssa nyt +80v ja ihmettelee koulukaverinsa kanssa miten me voidaan olla näin iäkkäitä, vaikka ei olla vanhoja. Isoäitini jäi leskeksi 50v, 60-luvulla, hautajaiskuvissa on huivipäinen hampaaton mummo, ei mummo siitä vanhentunut ulkoisesti vaikka eli vielä 40v tekohampaat oli jo tuolloin teon alla, eivät vaan hautajaisiin valmistuneet, huivia ei käyttänyt enää kuin marjametsällä ja viimeisenä kesänä toivoi, jos vielä sais sitä kebabia maistaa, ei sitten maistanut kun kuuli siinä olevan lihaa ja oli siirtynyt pois punaisen lihan syönnistä.

No mulla oli kello- ja kulta-alan liike vuodesta 2000 vuoteen 2005. Kun minä aloitin yrittäjänä, viisikymmentä vuotta täyttäneille ostettiin esim. kävelykeppejä vähän sellaisina hupilahjoina, mullakin oli myynnissä. Sitten ostettiin kristallimaljakoita joihin laattaan kaiverrettiin 50V. 

Kuinka moni nykyään saa lahjaksi viisikymppisenä kävelykepin ja maljakon?

Ajat on muuttuneet todella radikaalisti 20:ssä vuodessa kun tuli netti.

Vierailija kirjoitti:

Oikein mihinkään ei haluttaisi käyttää aikaa. 

Kun on niin kiire räpeltämään puhelinta!

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1971. Tuolloin miesten eliniänodote oli 66 vuotta. Nyt se on 79 vuotta. Siitä voi jo jotain päätellä. Tuolloin kuusikymppiset olivat jo vanhuksia.

Muistan, kuinka isoäidille laitettiin vesijohto. Tosin sieltä tuli vain kylmää vettä. Maaseudulla elettiin vielä monin paikoin ihan kehitysmaaoloissa. Isäni oli nähnyt suorastaan nälkää lapsuudessaan.

Minua edeltäneiden sukupolvien elämä oli ollut todella kovaa ja kyllä se heistä varmasti näkyi. Sodan kokenut sukupolvi kasvatti minun ikäisteni vanhemmat ja siirsi heille traumojaan ja niin edelleen. Vasta nykyiset nuoret aikuiset ovat ehkä ensimmäinen sukupolvi, joka ei ole suoraan tai välillisesti sodan vaurioittama.

Tietyllä tavalla elämä oli simppelimpää, mutta kuitenkin ankaraa siinä mielessä, että valittaa ei sopinut, eikä vaatia itselleen. Ekaluokalla saattoi olla 40 oppilasta ja täysi työrauha, koska kukaan ei kuvitellutkaan, että hänellä olisi oikeus opettajan huomioon. Itse piti pärjätä joukon seassa, eikä muita käynyt vaivaaminen.

Sodan jälkeinen trauma. Sodasta ei saanut puhua ja mummi istui 6 lapsen jälkeen 5-kymppisenä tekohampaat lonksuen, väsyneenä sinisessä siivoustakissa keinutuolissa palvellen lastenlapsia. 

Ukki oli hiljattain kuollut kivessyöpään, jonka oli saanut sodan melskeissä, arka paikka.

Olin usein mummillamme (välimatkaa n. 200 km) yöhoidossa kun isäni lähti ulkomaan matkoille.

Makasin lattialle pedatussa pedissä, mummi hetekassa rohisten ja katselin kamiinan ihmeellisiä tulenliekkejä katossa.

Mummi. Kuoletko sinä?  Kaikki kuolevat joskus. Mutta milloin? Ole huoleti, en kuole juuri tänä yönä. Hyvä.

Hän oli sitkeä sissi, joka "koulutti", ts. pakotti jokaisen lapsen lukioon asti ja kaikki suorittivat lopulta akateemisen loppututkinnon. Ryysyistä älyllisiin rikkauksiin. Kiitos mummi , että olit niin sisukas ja se on kantanut hedelmää monin tavoin. 

Miehet olivat vielä 70-luvulla ja 80-luvun alussa miehiä pääsääntöisesti. Kaipaan vieläkin lapsena kuulemiani keskusteluja politiikasta ja muista olennaisista ja tärkeistä asioista. Nykyään suurin osa miehistä on jotain mutruhuulisia TikTok metroseksuaaleja, joiden äänestäkin on vaikea erottaa sukupuolta. Keskustelunaiheet koskevat jotain ihkua influensseria ja sen vaatteita. Spermaahan he eivät enää juurikaan pysty tuottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kärjistys lisää, mutta ehkä avaavina esimerkkeinä kuitenkin:

Ennen kaikki lapset opetettiin siihen, että toisen omaa ei ilman lupaa oteta, ei edes hiekkalapiota tai jotain muuta vähäpätöistä, ja omistakin tavaroista pidetään huolta - edes sitä hiekkalapiota ei saanut hukata, koska uutta ei niin vaan saatu. Nykyään tavaraa on niin paljon, että niitä toisaalta jätetään minne sattuu ja toisaalta otetaan omaksi, kun satutaan löytämään, koska "mitä välii?!".

Edellisestä johtuen entisajan polkupyörävaras häpesi - häpesi paitsi sitä, että jäi kiinni, mutta ihan vaan varkauttaankin. Nykyään varastetaan ihan surutta - mitä välii?! - koska luvatta ottaminen ei ole kasvatuksessa enää niin paha juttu. Sama koskee mm. juopuneena hölmöilyä - juoppoja on ollut aina, mutta entisaikojen juoppo häpesi tekemiään tyhmyyksiä. Nykyään - hmmm, no niin.

Ihan sama kaava pätee toisten huomioimiseen mm. busseissa, kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Entisaikaan vanhemmat huomauttivat, jos seistiin keskellä väylää eikä väistetty, kehottivat olemaan hiljempaa, jos huudettiin jne. jne. Nykyään monikaan ei edes ymmärrä, mitä esimerkilläni tarkoitan, koska muiden huomioimiseen ei enää opeteta, vaan on "normaalia" keskittyä vain itseensä ja omiin menemisiinsä.

Hmm, jotenkin tuntuu että nuo menneet kokemukset on vähän "korkeamman yhteiskuntaluokan" parista kuin nykyiset. Kun itse olin siellä pohjalla vanhoina aikoina, ei siellä tuommoisista tavoista piitattu tai mitään huomioimista opetettu. Mukulat kasvoivat miten kasvoivat siinä itsekseen, ei niitä kasvatettu. Nykyäänkin ne on usein niitä vähän huonompiosaisia, joiden lapset pääosin on noita jotka ei välitä esim. varastamisesta kunhan ei kiinni jäisi eikä osaa huomioida muuta. Yhtä lailla nykyaikana hyväosaiset tai sivistyneet kodit opettaa niitä kuin vanhoinakin aikoina, ja yhtä lailla niin nyt kuin ennen on koteja joissa ei välitetä.

Mutta silloin oli tavallista, että kylillä viimeistään muut aikuiset ojensi. Nyt jos sanot kenellekään lapselle mitään, tulee kohta hänen vanhempi lankoja myöten, vaikka lapsi olisi ketä nujuuttanut ojassa.

Ihmiset olivat aidompia, huomaavaisempia ja kohteliaampia. Varottiin loukkaamasta toista, oltiin pidättyväisiä. Siihen aikaa ihminen osasi hävetä, jos teki väärin.

Kaikkia vanhempia ihmisiä kunnioitettiin. Vieraita teititeltiin, sinuttelu olisi ollut ikäänkuin toisen yksityisyyden puolelle tunkeutumista.

Koulussa opettajalla oli suuri auktoriteetti ja opettajaa vastaan ei kapinoitu. Opettajat ei olleet oppilaan kavereita.  Oli kolme joita kunnioitettiin; koti, uskonto ja isänmaa.

Silloin miehet sai olla miehiä ja naiset sao olla naisia, ja lapset oli tyttöjä ja poikia.

Elämä oli ennen mutkatonta ja helpompaa ja ihmiset olivat aidompia.

Ei käytetty niin paljon huuto- ja kysymysmerkkejä, kuultiin muutenki.

Ihmiset on nykyään itsekkäämpiä ja loukkaantuvat milloin mistäkin. Elämä oli selkeämpää ja yksinkertaisempaa. Opettajilla oli enemmän keinoja laittaa häiriköt kuriin. Oli erityisluokkia. Naapurit tunnettiin ja ei muutettu jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Oma isoäitini oli myös vajaa 50-vuotiaana harmaantunut, kutistunut ja rypistynyt mummo. Omia hampaitakaan hänellä ei ollut enää silloin.

Minun äitini on syntynyt vuonna31 ja just katsoin hänen 50v kuvaan. Oli upea, hoikka nainen, kenellä paksu tumma tukka. Ei todellakaan mikään hampaaton mummo. Ja ihan maalla asui koko ikänsä

Äitisi onkin näitä ns. nykymummoja. Ensimmäistä sellaista sukupolvea jossa nainenkin saattoi tehdä omaa uraa. Edellä mainittu kuvaus sopii varmasti hyvin hänen äitiinsä ja isoäitinsä.

Ihan oli maatalon emäntä. Siinä oli hänen uransa. Pientilallisen vaimo

Hieno juttu, eikä kaikki toki olleet samanlaisia silloinkaan.  Mutta aika paljon niitä oli niitä nälän ja lukemattomien raskauksien ja synnytysten ennen aikojaan vanhennuttamia ja raihnaistamia tapauksiakin köyhässä väessä, ja köyhiä oli silloin valitettavan suuri osa ihmisistä.

Evakkolapsihan äitinikin oli ja köyhissä oloissa kasvanut ja köyhänä pysyi. Mutta ehkäisy oli käytössä ja meitä lapsia on vain kolme.

Köyhä oli myös minun lapsuuteni. Mutta en minä niistä kuvista löytänyt 50 vuotiaita, hampaattomia mummoja, kun äidin kuvia katselin ja hänen ikäluokkansa naisia

Yleensäkin meidän kylällä lapsimäärä oli 3-4 lasta. Ei mitään lestadiolaisseutua

Äitisi on saa ikäluokkaa oman äitini kanssa nyt +80v ja ihmettelee koulukaverinsa kanssa miten me voidaan olla näin iäkkäitä, vaikka ei olla vanhoja. Isoäitini jäi leskeksi 50v, 60-luvulla, hautajaiskuvissa on huivipäinen hampaaton mummo, ei mummo siitä vanhentunut ulkoisesti vaikka eli vielä 40v tekohampaat oli jo tuolloin teon alla, eivät vaan hautajaisiin valmistuneet, huivia ei käyttänyt enää kuin marjametsällä ja viimeisenä kesänä toivoi, jos vielä sais sitä kebabia maistaa, ei sitten maistanut kun kuuli siinä olevan lihaa ja oli siirtynyt pois punaisen lihan syönnistä.

Ihana :D