Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kärjistys lisää, mutta ehkä avaavina esimerkkeinä kuitenkin:

Ennen kaikki lapset opetettiin siihen, että toisen omaa ei ilman lupaa oteta, ei edes hiekkalapiota tai jotain muuta vähäpätöistä, ja omistakin tavaroista pidetään huolta - edes sitä hiekkalapiota ei saanut hukata, koska uutta ei niin vaan saatu. Nykyään tavaraa on niin paljon, että niitä toisaalta jätetään minne sattuu ja toisaalta otetaan omaksi, kun satutaan löytämään, koska "mitä välii?!".

Edellisestä johtuen entisajan polkupyörävaras häpesi - häpesi paitsi sitä, että jäi kiinni, mutta ihan vaan varkauttaankin. Nykyään varastetaan ihan surutta - mitä välii?! - koska luvatta ottaminen ei ole kasvatuksessa enää niin paha juttu. Sama koskee mm. juopuneena hölmöilyä - juoppoja on ollut aina, mutta entisaikojen juoppo häpesi tekemiään tyhmyyksiä. Nykyään - hmmm, no niin.

Ihan sama kaava pätee toisten huomioimiseen mm. busseissa, kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Entisaikaan vanhemmat huomauttivat, jos seistiin keskellä väylää eikä väistetty, kehottivat olemaan hiljempaa, jos huudettiin jne. jne. Nykyään monikaan ei edes ymmärrä, mitä esimerkilläni tarkoitan, koska muiden huomioimiseen ei enää opeteta, vaan on "normaalia" keskittyä vain itseensä ja omiin menemisiinsä.

Hmm, jotenkin tuntuu että nuo menneet kokemukset on vähän "korkeamman yhteiskuntaluokan" parista kuin nykyiset. Kun itse olin siellä pohjalla vanhoina aikoina, ei siellä tuommoisista tavoista piitattu tai mitään huomioimista opetettu. Mukulat kasvoivat miten kasvoivat siinä itsekseen, ei niitä kasvatettu. Nykyäänkin ne on usein niitä vähän huonompiosaisia, joiden lapset pääosin on noita jotka ei välitä esim. varastamisesta kunhan ei kiinni jäisi eikä osaa huomioida muuta. Yhtä lailla nykyaikana hyväosaiset tai sivistyneet kodit opettaa niitä kuin vanhoinakin aikoina, ja yhtä lailla niin nyt kuin ennen on koteja joissa ei välitetä.

Nämä yhteiskunnalliset erot ovat kyllä tärkeä pointti. Itsellänikin on ketjua lukiessa ollut tunne, että moni entisajan hyviä tapoja ja kohteliaisuutta muisteleva taitaa olla ollut keskiluokkaisen porvarisperheen kasvatti.

Ei se nyt ihan niinkään mennyt ennenkään. Isoäitini oli hyvin köyhästä kodista. Mutta hänet oli laitettu pienenä kylän pappilaan kasvamaan. Ilmeisesti jonkinlainen aputyttö oli ollut, mutta oli kuin papinpojan sisko ja oli saanut hyvän sivistävän kasvatuksen siellä, arvosti kirjoja ja jatkoi sieltä vielä opiskelemaan itselleen hyvän ammatin. Oli syystäkin hyvin uskonnollinen myöhemminkin, ja arvosti sivistystä ja hyviä tapoja yli kaiken, vaikka maatalon emäntä olikin. Olivat isoisäni kanssa mukana mm. sosiaalilautakunnassa ja isoisä  rakennusvalvojana.

Ennen ksnsanedustuslaitos ei ollut kannsalaisten vihollinen ja äänestystulos piti paikkansa. Virkamiehiä oli elätettävänä noin puolet vähemmän, mutta adiat hoitui jouhevasti, vaikka olivat olevinaan ylimyksiä. Venäjää pelättiin. Ruotsi antoi monille leipätyön kun maa ei välittänyt. Päiväpalkalla sai sukkahousut, vähän ruokaa ja hokkia oltiin koko 40 jo lihava. Työkkäri antoi menopiletit volvontehtaalle, ei ruokarahaa. Kotoa poistettiin 18v.

Ihmiset ovat kai pohjimmiltaan samanlaisia kuin vuosikymmenet sitten. Maailmanmeno on vaikuttanut siihen, millaisia ihmisistä on tullut.

Hyvää on se, että ollaan kansainvälisempiä kuin ennen ja nuoret ovat maailmaa nähneitä, kielitaitoisia ja heillä on sata kertaa paremmat mahdollisuudet päästä ulkomaille töihin, opiskelemaan tai asumaan, kuin esimerkiksi vielä 80-90-lukujen nuorilla.

Suomi ei ole enää sellainen perähikiä kuin joskus ennen. Omassa nuoruudessani 80-luvulla, maailma oli paljon suurempi ja kauempana kuin nyt. Kun pääsi etelänmatkalle vaikka Kreikkaan, niin olipas maailmaa nähnyt olo.

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Hauska kuulla, että joku muu on kanssani samaa mieltä! 

Olen lapseton 59-vuotias, mutta muuten kyllä tekemisissä nuorison kanssa, ja allekirjoitan täysin tuon, että ovat nykyään fiksumpia kuin me aikoinaan. 

Ja sitten vanhemmat ihmiset, sellaiset ikäiseni, ovat paljon paremmassa kunnossa kuin lapsuudessani olivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

No, minä vasta reilu 40. Hampaita puuttuu ja kipuja ja vaivoja on ja sairautta. Silmät ei ole silti sameat ja ryhti on kohtalainen.

Kävin kesällä puistojumpassa. Paljon laihoja vanhoja mummoja merkkivaatteissa ja hiukset vimpan päälle leikattuina. Hirveän hyväkuntoisia.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ksnsanedustuslaitos ei ollut kannsalaisten vihollinen ja äänestystulos piti paikkansa. Virkamiehiä oli elätettävänä noin puolet vähemmän, mutta adiat hoitui jouhevasti, vaikka olivat olevinaan ylimyksiä. Venäjää pelättiin. Ruotsi antoi monille leipätyön kun maa ei välittänyt. Päiväpalkalla sai sukkahousut, vähän ruokaa ja hokkia oltiin koko 40 jo lihava. Työkkäri antoi menopiletit volvontehtaalle, ei ruokarahaa. Kotoa poistettiin 18v.

No ohoh. Mihin aikaan mahdat verrata?

80-luvun alussa vanhempani olivat valtion virkamiehiä. Heillä oli parhaimmillaan 220 000 kollegaa. Tätä nykyä valtiolla on alle 80 000 työntekijää, eivät kaikki virkasuhteisia.

Kunnat tietysti lisäksi, mutta ei sielläkään viranhaltijoiden määrä ole kasvanut.

Onkohan sinulla "virkamiehestä" ihan väärä käsitys muutenkin? Suurin osa ei ole mitään kynänpyörittäjiä, vaan sairaanhoitajia, lääkäreitä, opettajia, poliiseja, sotilaita, rajavartijoita. Pelkkiä elättejä siis kaikki sinun mielestäsi? Tuohon joukkoon kuuluivat vanhempanikin aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

No mulla oli kello- ja kulta-alan liike vuodesta 2000 vuoteen 2005. Kun minä aloitin yrittäjänä, viisikymmentä vuotta täyttäneille ostettiin esim. kävelykeppejä vähän sellaisina hupilahjoina, mullakin oli myynnissä. Sitten ostettiin kristallimaljakoita joihin laattaan kaiverrettiin 50V. 

Kuinka moni nykyään saa lahjaksi viisikymppisenä kävelykepin ja maljakon?

Ajat on muuttuneet todella radikaalisti 20:ssä vuodessa kun tuli netti.

Mä en edes juhlinut 50-vuotissynttäreitäni. Olin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet olivat vielä 70-luvulla ja 80-luvun alussa miehiä pääsääntöisesti. Kaipaan vieläkin lapsena kuulemiani keskusteluja politiikasta ja muista olennaisista ja tärkeistä asioista. Nykyään suurin osa miehistä on jotain mutruhuulisia TikTok metroseksuaaleja, joiden äänestäkin on vaikea erottaa sukupuolta. Keskustelunaiheet koskevat jotain ihkua influensseria ja sen vaatteita. Spermaahan he eivät enää juurikaan pysty tuottamaan.

Mä otin sellaisen vähän vanhanaikaisen miehen, raksaäijän. Mutta ei siitäkään enää ollut mieheksi. Liian neiti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen itseensä keskittyminen ja oman itsensä ja egonsa esilletuominen on lisääntynyt.

Minä, minä ja minä.

Tai sitten nämä keskittyjät huomaa?

Ehkä on hyvä, että itsekeskeisillä ihmisillä on instragramit ja tosi-tv:t sun muut, joissa päteä.

Olen mukana yhdellä keskustelufoorumilla, jossa on lähinnä eläkeläisiä, sitten toisella, jossa on lähinnä opiskelijanuorisoa. Itsekeskeisemmiltä ensinmainitut vaikuttvat. Mutta: Isoin ero on siinä, että vanhempi sukupolvi ei uskalla puhua asioista suoraan ja reilusti, vaan piikittelee ja vihjailee.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan paljon enemmän hyvää on tapahtunut, mutta mietin kuitenkin kun nykyaikana puhutaan paljon erityisesti tyttöjen kauheasta lukiostressistä. Itse muistan lukioaikani tosi kivana, villinä ja vapaana. Eipä juuri koulu stressannut. Ja pääsin sitten kuitenkin yliopistoon kun jaksoin päntätä pääsykokeeseen. Olivatko nuoret jotenki huolettomampia, vaikka rahaa ei ainakaan minulla ollut paljon? Kysyin joltain vanhalta opeltakin, että onko lukio vaikeutunut, niin vastas ettei tod ole. Niin ja kirjoitin 1990.

Mun lukioaika ei ollut todellakaan vapaata eikä villiä. Asuin tuolloin vielä kotona, ja mulla oli ihan älytön kotikuri. Kaikkia asioitani kytättiin ja kritisoitiin, jopa pilkattiin kotona. Kirjoitin 1987. Mun huolettomat nuoruusvuodet alkoi vasta, kun muutin kotoa pois.

Ihmisten omahyväisyys on lisääntynyt. Nuoremmat eivät välitä sukulaisistaan, koska heidän ymmärrys ei riitä siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Ei kukaan ole sen pahempi kuin toinen. Ihmiset jotka ovat muistaneet heitä kymmeniä vuosia ovatkin yhtäkkiä pahoja eikä edes joulukorttia voi lähettää.

Jopa asiantuntijat kehottavat olemaan välittämättä näistä "pahoista" sukulaisista.

Ihmisten huono käytös on lisääntynyt eikä esim. vanhan ajan herrasmiehiä ole enää olemassa. Ei avata ovia naisille eikä tarjota istumapaikkaa. Näiden hyvän koulutuksen saaneiden lapset istuvat ravintoloissa kyynärpäät pöydillä lippis päässä äidin istuessa vastapäätä ihan tyytyväisenä.

Ennen esim. 60 ja 70-luvuilla pukeuduttiin kauniimmin, tyylikkäämmin, muodikkaammin. Asioissa oli jotenkin järkeä nyt tuntuu että ollaan vaan kunhan jotain..... Ihmiset vaan oli iloisempia ja ulospäinsuuntautuneempia ja kekseliäitä, ainakin jotkut ei kaikki silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan paljon enemmän hyvää on tapahtunut, mutta mietin kuitenkin kun nykyaikana puhutaan paljon erityisesti tyttöjen kauheasta lukiostressistä. Itse muistan lukioaikani tosi kivana, villinä ja vapaana. Eipä juuri koulu stressannut. Ja pääsin sitten kuitenkin yliopistoon kun jaksoin päntätä pääsykokeeseen. Olivatko nuoret jotenki huolettomampia, vaikka rahaa ei ainakaan minulla ollut paljon? Kysyin joltain vanhalta opeltakin, että onko lukio vaikeutunut, niin vastas ettei tod ole. Niin ja kirjoitin 1990.

Mun lukioaika ei ollut todellakaan vapaata eikä villiä. Asuin tuolloin vielä kotona, ja mulla oli ihan älytön kotikuri. Kaikkia asioitani kytättiin ja kritisoitiin, jopa pilkattiin kotona. Kirjoitin 1987. Mun huolettomat nuoruusvuodet alkoi vasta, kun muutin kotoa pois.

Vaihtelee... minulla ei ollut minkäänlaista kotikuria. Kirjoitin 1982.

Meillä muuten sai kotona alaikäiset alkoholia silloin kun vanhemmat ryyppäsivät, mitä tapahtui aika usein. Myös kotiviiniä ja -olutta milloin vain.

Eikä muutenkaan mitään kyttäämistä. Kannustettiin, ei pilkattu.

Iso ero on, että silloin uskottiin, että jos vähän kouluttautuu, elämässä ei tule olemaan mitään huolia, ainakaan taloushuolia. Elettiin ylioptimismin aikaa. Voi kuinka väärättä oltiinkaan! Nykynuorisolla on paljon isommat pärjäämispaineet. Ei ehkä kotoa tulevat, mutta koulu- ja työelämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 61 v ja mun mielestä ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Tosin olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla eikä siten ole kokemusta edes lapsuudessani sellaisesta yhteisöllisyydestä, jota ehkä oli maaseudulla. Ja saattaahan sellaista yhteisöllisyyttä olla maaseudulla edelleenkin, en tiedä.

Se mikä on muuttunut, on yhteiskunta ja ylipäätään maailma. Mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita on paljon enemmän. 

Tuo ero kaupunki/maaseutu oli vaikka 1950-luvulla ihan valtava. Maalla varsinkin köyhissä tölleissä asui niitä resuisia hampaattomia mummoja, aikaisin lukemattomista raskauksista kropaltaan väsyneitä ja vanhentuneita (esim. mun isoäidillä oli 9 lasta, ihan vaan siksi kun ei ehkäisyä ollut ja lapsia vaan tuli kun mies halusi seksinsä). Eikä ne naiset välttämättä koskaan edes lähteneet kotoa mihinkään, tuo minun mummokin oli aiina kotona, vain mies kävi kaupassa tms. kylillä (jonne oli lähes 10 km) ja toi tavarat kotiin. Joskus isoäidin ollessa vanha ja miehen jo kuoltua olisin halunnut hänet tuoda meille Turkuun kylään mutta hän ei ollut lähtenyt nuoruuden jälkeen sieltä talosta ja pelkäsi liikaa kodin ulkopuolista maailmaa, ei halunnut. 

Ja sitten tosiaan ne kaupunkilaissukulaiset olivat kuin eri rotua. Ei risuisia vanhoja vaatteenriepuja, ei hampaattomia, hiukset laitettu eikä vaan emännänhuivi päässä, niillä oli lapsiakin yleensä vähemmän ja naisetkin oli itsenäisiä usein työ joko tehtaassa tai toimistossa siinä missä töllinakka vaan hoisi kotieläimiä ja vähän viljeli hyötykasveja perheen tarpeisiin, ja olisi ollut täysin tyhjän päällä jos mies olisi jättänyt (ei naisille tuollaisissa paikoissa ollut töitäkään, koska oli niin maaseutuvaltaisia ja tiloja hoiti isäntä/emäntä/lapset).

Hampaattomuudesta: olen 60 v ja kyllä minun kaupunkilaisilla isovanhemmillani oli tekohampaat eikä omia. Kaupunkilaismummon hampaat olivat olleet niin huonot, että loputkin oli vedetty pois jossain vaiheessa elämää eikä vaarillakaan ollut omia suussa.

Sitten se, ettei kaikissa maalaisperheissäkään ollut isoja lapsilaumoja.

Mun isovanhemmilla maalla oli yksi lapsi. Isäni oli oikea lellikki. Hänen pikkusiskonsa kuoli synnytyksessä, eikä enempää lapsia siunaantunut. Pikkusiskon pientä hautaa käytiin katsomassa aina kun kyläiltiin mummolassa. Eivät vissiin oikein koskaan päässeet siitä yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen lapsiperheiden isät ja äidit juhlineet ja bailanneet, kuin sinkut. Ei ollut "tyttöjen" ja "poikien" iltoja ryyppäjäisineen.

Tuo on totta. Miehet saattoivat ottaa viinaa pöydän äärellä mutta naiset ei yhtään. Miehilläkin se oli sellaista hyväntahtoista ryyppäämistä joka ei pelottanut lapsia vaikka joskus naiset sai kantaa miehet sänkyyn. Muistan, että miehet aina hymyilivät kun puhuivat meille lapsille mutta naiset eivät niinkään. Naiset olivat sellaisia arjen junailijoita.

Tuota ei voi yleistää. Kyllä entisaikaankin jotkut miehet joivat "rähinäviinaa". Itselläni ainakaan ei ole paljonkaan muistikuvia hyväntahtoisista humalaisista miehistä.

Miesten ryyppääminen kiristi naisten hermoja, etenkin jos joka perjantai-ilta ja jouluaatto mies oli kaatokännissä.

Joillakin oli tapana vetää lärvit palkkapäivänä.

Alkoholin käyttö oli erilaista kuin nykyään. Isä työskenteli 60-luvun alussa satamassa ja ulkomaisten laivojen työntekijät saattoivat joskus tarjota ryyppyä.

Mun eksän vanhemmat oli oikeita juoppoja. Isänsä keitteli itse pontikkaa ja oli poliisin kanssa tekemisissä. Äitinsä joi kaljaa ja hoiti siinä samalla lapsia. Kulki siskonsa kanssa ravintoloissa juomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin rehellisyys on vähentynyt. Ei omassa lapsuudessani tarvinnut kantaa polkupyöriä sisälle saakka, kyllä ne yleensä säilyivät lukittuna ihan omassa pihassakin. Ulko-ovet eivät olleet lukossa päiväsaikaan jne. Nykyisin varastetaan kaikki, mikä irti lähtee.

Just mietin tänään, kun menin fillarilla kauppaan, miten kivaa oli lapsuudessa, kun ei tarvinnut virittää pyörään sataa lukkoa pienen kaupassa piipahtamisen ajaksi.

No ei ehkä sataa, mutta lukkoon oli syytä laittaa, jos halusi fillarilla paluumatkankin taittaa. 60-70 fillarivarkaudet oli ihan arkipäivää.

Käytän nykyään pyörää päivittäin ja olen jo vuosia laittanut fillarini feikkilukkoon, eli työnnän sen salvan vain huulille, mutten pohjaan saakka ihan vaan mukavuudenhalusta. 70-luvulla en olisi niin uskaltanut tehdä, kun pyörä lähti useamman kerran rosvon matkaan lukittunakin.

Oli paljon väkivaltaisempaa. Teini-ikäisenä oli koko ajan mahdollisuus että joku kovis tulee lyömään tai ainakin pilkkaamaan. Ja oli oletus että pojan pitää osata tapella.

Jos kotona valitti että joku löi, niin vastaus oli että lyö takaisin.

Käsittääkseni nykyään nuoret eivät ole niin väkivaltaisia.

M52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen lapsiperheiden isät ja äidit juhlineet ja bailanneet, kuin sinkut. Ei ollut "tyttöjen" ja "poikien" iltoja ryyppäjäisineen.

Tuo on totta. Miehet saattoivat ottaa viinaa pöydän äärellä mutta naiset ei yhtään. Miehilläkin se oli sellaista hyväntahtoista ryyppäämistä joka ei pelottanut lapsia vaikka joskus naiset sai kantaa miehet sänkyyn. Muistan, että miehet aina hymyilivät kun puhuivat meille lapsille mutta naiset eivät niinkään. Naiset olivat sellaisia arjen junailijoita.

Tuota ei voi yleistää. Kyllä entisaikaankin jotkut miehet joivat "rähinäviinaa". Itselläni ainakaan ei ole paljonkaan muistikuvia hyväntahtoisista humalaisista miehistä.

Miesten ryyppääminen kiristi naisten hermoja, etenkin jos joka perjantai-ilta ja jouluaatto mies oli kaatokännissä.

Joillakin oli tapana vetää lärvit palkkapäivänä.

Alkoholin käyttö oli erilaista kuin nykyään. Isä työskenteli 60-luvun alussa satamassa ja ulkomaisten laivojen työntekijät saattoivat joskus tarjota ryyppyä.

Mun eksän vanhemmat oli oikeita juoppoja. Isänsä keitteli itse pontikkaa ja oli poliisin kanssa tekemisissä. Äitinsä joi kaljaa ja hoiti siinä samalla lapsia. Kulki siskonsa kanssa ravintoloissa juomassa.

Hah, valtion virkamies (opettaja) -isäni tislaili työkaverinsa kanssa viinaa 70-luvulla :) Ja me lapset pyörittiin keittiössä mukana. Muistan vielä, kun se isäni duunikaveri kysyi vähän toisella kymmenellä olevalta pojaltaan "tiedätkö mitä laki tästä sanoo", ja poika silmät kirkkaana vastasi "ei saa!" Mutta se siitä, poliisin kanssa ei koskaan jouduttu tekemisiin.

Lapset hankittiin 60-luvulla nuorena, tai ainakin ensimmäiset, ja ilmankos omat vanhempani nyt myöhemmin ajatellen tuntuvatkin ihan kakaroilta. Lapsellisia riitoja, ym.

Vierailija kirjoitti:

Oli paljon väkivaltaisempaa. Teini-ikäisenä oli koko ajan mahdollisuus että joku kovis tulee lyömään tai ainakin pilkkaamaan. Ja oli oletus että pojan pitää osata tapella.

Jos kotona valitti että joku löi, niin vastaus oli että lyö takaisin.

Käsittääkseni nykyään nuoret eivät ole niin väkivaltaisia.

M52

Ne kerrat, kun olen saanut turpaani kadulla, ovat olleet teininä 70-luvun alussa.

Meilläpäin oli nuorisolla tapana impata tinneriä ja muita liuottimia, joita helposti olikin saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten omahyväisyys on lisääntynyt. Nuoremmat eivät välitä sukulaisistaan, koska heidän ymmärrys ei riitä siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Ei kukaan ole sen pahempi kuin toinen. Ihmiset jotka ovat muistaneet heitä kymmeniä vuosia ovatkin yhtäkkiä pahoja eikä edes joulukorttia voi lähettää.

Jopa asiantuntijat kehottavat olemaan välittämättä näistä "pahoista" sukulaisista.

Ihmisten huono käytös on lisääntynyt eikä esim. vanhan ajan herrasmiehiä ole enää olemassa. Ei avata ovia naisille eikä tarjota istumapaikkaa. Näiden hyvän koulutuksen saaneiden lapset istuvat ravintoloissa kyynärpäät pöydillä lippis päässä äidin istuessa vastapäätä ihan tyytyväisenä.

Nykyään ei ole pakko enää sietää huonosti käyttäytyviä, päin naamaa arvostelevia ja ilkeitä sukulaisia ihan vaan siksi koska ovat sukua. Voi sellaisten sijaan viettää aikaa ystävien kanssa jotka hyväksyvät sellaisena kuin olet.