Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Vierailija kirjoitti:

Olen 50 v. ja niin kauas kuin muistan lapsuuteeni 1970-luvulle, isovanhempani olivat kirjaimellisesti ja ulkonäöllisesti mummoja ja vaareja, todellisia vanhuksia. Kuitenkin he olivat silloin samaa ikäluokkaa kuin mitä itse olen nyt, enkä näytä yhtään vanhukselta. Päinvastoin, harmaita hiuksia ei ole ainuttakaan ja pukeudun ja käyttäydyn nuorekkaasti. Papereita ei enää tarvitse kaljaa ostaessa näyttää, mutta sekin jatkui lähemmäs nelikymppiseksi. Lapseni ovat vielä peruskoulussa.

Kun toinen mummoni alkoi lähestyä 80 v. ikää, hän oli kuin kävelevä muumio. Eletyn elämän raskaus huokui hänestä kilometrien päähän. Viimeinen vuosikymmen meni neljän seinän sisällä, poikkeuksena laahustus lähikauppaan, postiin ja välillä taksilla sairaalaan. Nyt oma äitini on samaa ikäluokkaa ja hän käy jumpassa, lenkillä ja ties missä pilateksessa. Koko ajan menossa ja touhuamassa, hoitamassa asioita siellä sun täällä. Ulkomaan matkusteluakin vä

Johtuu varmaan siitä että elintasokin oli mitä oli. Ulkomaanmatkailu oli sinun isovanhempiesi aikana tosi kallista eikä ulkomaanmatkailua edes harrastettu. Eivät minunkaan isovanhemmat käyneet ikinä ulkomailla. Tosi epäreilua verrata sen ajan elintasoa nykypäivään. Isovanhemmillasi ei ollut siihen mahdollisuutta mihin nykyään. Kaikenlainen vaatteilla koreilu oli paheksuttavaa ennen vanhaan. Siis kun ajattelee millaista lapsuutta isovanhemmat eli. Pappa oli 10 vuotias kun Titanic upposi. Oli sisällissota, punaiset ja valkoiset, ja sitten tuli vielä talvisota missä pappani oli. Oma äitini on 81 v. Ei harrasta jumppaa eikä ulkomaanmatkailua, mutta kävelee silti edelleen omilla jaloillaan, hitaasti kylläkin. 

Ihmiset ei ole muuttuneet. Yhteiskunta muuttuu. 

Ennen liikuttiin enemmän kävellen ja pyöräillen. Peruskunto oli parempi ja ihmiset hoikempia.

Kotiruokaa syötiin, ravintolasyömiset hyvin harvinaisia. Leipomukset äiti teki. Isä miestentyöt autojen korjaukset, rakentamiset.

Vierailtiin toisten luona enemmän. 

Ovia avattiin vanhemmille ja istumapaikka annettiin bussissa tai junassa. 

Kouluissa veisattiin, kristilliset juhlat esillä ja ei et-tunteja. Itsenäisyysjuhla oli lippuineen ja lauluineen tärkeä.

Lapsilta vaadittiin enemmän kotitöihin osallistumista esim. oman huoneen siivous, roskien vienti, tiskaaminen. Nukkumaan meno klo 10. Tukkapölly ja remmi tai vitsa kurinpalautuksessa käytössä. Tyttöjen hiukset letitettiin. Lasten hiusleikkaukset kotona.

Vaatteet käytettiin aika loppuun. Korjailtiinkin. Äiti kutoi lapasia ja sukkia. 

Sauna oli lauantai iltaisin. 

Fyysisiä töitä tehtiin enemmän esim. lumen luontia lapiolla, marjastus joka vuosi pakkaseen, perunaa itse kasvattaen.

Hyviä tapoja arvostettiin. Kiroilua ei vanhempien kuullen. Toki poikkeuksia oli.

Koulussa ope oli auktoriteetti ja huoltajat eivät sitä kyseenalaistaneet. 

Pankkiasiat hoidettiin pankin tiskillä. Laskujen maksut ym.

Lapset leikkivät tuntikausia ulkona. Kaveriporukoissa käyttiin uimassa, piilosleikkejä, 10 tikkua laudalla.

Reissut oli joskus telttaillen esim. Lappiin. Omat eväät kylmälaukussa mukana. Kaasukeittimellä perunamuussi jauhepussi ja lihapullat. Menopelinä pienin Fiiat.

Radiosta kuunneltiin uutiset. Seinäkello mummolassa. 

Elämä kiireettömämpää. Aikaa asioille enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 55v.

Ennen oli ehkä enemmän sellaista yhteisöllistä toimintaa.

Lapsia komennettiin ja kukaan ei suuttunut siitä.

Vanhat ihmiset eivät juurikaan harrastaneet liikuntaa.

Ruoka-annokset ja karkkipussit olivat pienempiä. Lihavia lapsia ei olut yleisesti katukuvassa.

Ihmiset olivat

ahdasmielisempiä ja keskimäärin väkivaltaisempia. Tarkoitan, että koko väestö oli väkivaltaisempaa. Lapsia kuritettiin ihan fyysisesti. Homoja hakattiin jne. Toisaalta maassa makaavaa ei enää potkittu. Oi herrasmiestavat tappeluissakin.

Oli rasismia.

Minusta nykyihminen on mukavampi,  henkisempi ja valaistunermpi keskimäärin, mutta rinnalla kulkee myös erittäin pahoinvoivia ihmisiä.

Nykyään ihminen on aika paljon avuttomampi, mitä tulee poikkeustilanteisiin.  Työkalujen käsittely ja sellainen heikompaa.

Nykyään ihmiset eivät osaa arvostaa kaikkea mitä on heillä, harrastuksia, kulttuuria, autot ja pelit sekä vehkeet, asunnot kauniita, tavaraa joka lähtöön. Ennen oli harvoilla varaa yltäkylläisyyteen. Ruoka valmistettiin itse, vaatteita oli vain muutama kutakin lajia. Ei vaatteita ostettu kuin kerran pari vuodessa. Väkivaltaa en kyllä itse kokenut, vaikka lapsia sai kurittaa ja tukkapöllyä antaa. Ihmiset olivat mielestäni auttavaisia ja hyväntuulisia, mutta köyhien kohtelu oli joskus huonoa, esim. opettajat koulussa eivät arvostaneet köyhien lapsia ja sen kuuli heidän puheissaan. Poliisia ja virkavaltas pelättiin ja niillä lapsia peloteltiin. Se mitä kaipaan, on se elämisen yksinkertaisuus, oli virastot, jossa asiat hoidettiin, oli kynä ja paperia, jolla tiedot siirrettiin. Kohdattiin ja puhuttiin asiat selviksi. Ei ollut Wilmaa, jonne kirjoitellaan pienimmätkin rikkeet, vaan lapulla ilmoitettiin suurimmat huolen aiheet. Nykyään kaikesta tehdään niin suuri asia eikä asioita osata heti selvittää facetoface. Valitetaan niin turhasta. Setvitään asioita somessa eikä naamatusten puhuta. Tyytymättömyyttä on liikaa, on niin hyvälle opittu. 

Ennen ei oĺlut trendihomoja. Siis sellaisia, jotka ovat homoja vain edistääkseen uraansa. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen liikuttiin enemmän kävellen ja pyöräillen. Peruskunto oli parempi ja ihmiset hoikempia.

Kotiruokaa syötiin, ravintolasyömiset hyvin harvinaisia. Leipomukset äiti teki. Isä miestentyöt autojen korjaukset, rakentamiset.

Vierailtiin toisten luona enemmän. 

Ovia avattiin vanhemmille ja istumapaikka annettiin bussissa tai junassa. 

Kouluissa veisattiin, kristilliset juhlat esillä ja ei et-tunteja. Itsenäisyysjuhla oli lippuineen ja lauluineen tärkeä.

Lapsilta vaadittiin enemmän kotitöihin osallistumista esim. oman huoneen siivous, roskien vienti, tiskaaminen. Nukkumaan meno klo 10. Tukkapölly ja remmi tai vitsa kurinpalautuksessa käytössä. Tyttöjen hiukset letitettiin. Lasten hiusleikkaukset kotona.

Vaatteet käytettiin aika loppuun. Korjailtiinkin. Äiti kutoi lapasia ja sukkia. 

Sauna oli lauantai iltaisin. 

Fyysisiä töitä tehtiin enemmän esim. lumen luontia lapioll

Tässä oli mainio kuvaus entisestä elämästä. Tuossa aiemmin kirjoitettiin kuinka oli juoppoja kylillä. Meillä isä ei ylenkatsonut ketään, sodan käynyt mies. Aina kahvit keitti, oli kyseessä maankiertäjä tai laukkuryssä, papit ja poliisit puhutti ja oli asioista kiinnostunut. Meillä vanhemmat ja isovanhemmat olivat teräsukkoja ja - akkoja eivätkä mitään kyyryselkäisiä ja kärsiviä. Sairaus vei heidät, sydäntauti ja syöpä. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei oĺlut trendihomoja. Siis sellaisia, jotka ovat homoja vain edistääkseen uraansa. 

Niinpä, ottavatko nuo Tuuret, Holmat ja Benkut oikeasti kankea kakkoseen?

Ihmiset oli ennen paremmassa kunnossa, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Elintaso on tuonut mukanaan hedonismin. Elämän pitää olla pelkästään kivaa ja tuloksena on ylipainoisia huonokuntoisia henkisesti rikkinäisiä ihmisiä, jotka eivät kestä hajuja, makuja, muita ihmisiä tai työntekoa. Huonoa oloa lääkitään päihteillä. Ruokaakaan ei enää jakseta itse tehdä, onneksi on Wolt.

Onneksi elin parhaat vuoteni 80-ja 90-luvuilla, kun musiikkikin oli vielä musiikkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten ihmisten kunnioittaminen oli itsestäänselvyys nuoruudessani, vaikka ei olisikaan ollut samaa mieltä kaikista asioista. Ihmiset olivat aivan yhtä fiksuja, kuin nykyäänkin, vaikkakin tietämättömyys  oli suurempaa. Tietolähteitä kun ei ollut niin paljon, kuin nykyään.

Minä en allekirjoita sitä, että ennen oli enemmän kunnioitusta. Ennen oli auktoriteetteja, vallankäyttöä, luokkaeroja ja sosiaalista painetta. Nuoren tytön ulkonäköä sai kommentoida julkisesti ja oma isäkin saattoi nauraa räkättää ukkolauman mukana kommenteille, koska se oli tapa. Koko suku saattoi pokkuroida jotain vanhaa sekopäätä kääkkää, jolla ei ollut ymmärrystä mistään, koska hän oli vanha ja istui perinnön päällä. Siitä oli kysymys, vaikka puhuttiin kuinka kuuluu kunnioittaa vanhoja. Herroja pokkuroitiin ja herroja Noin en itse asioita kokenut, 

Noin en asioita kokenut. Rauhallista oli meidän kylällä eikä pokkuroitavia näkynyt. Muutama mökin ukko luuli olevansa parempi kun kunnanvaltuustossa istui, mutta kun apua tarvitsivat, niin ylpeys katosi. Vanhempani tosin olivat rauhallisia eivätkä puhuneet pahaa toisista. En muista isäni moittineen ketään, hän oli tykätty mies kylällä. Äitini enemmän hiljainen, kotiäiti. Kävi kyläilemässä Helsingissä siskojaan silloin tällöin. Sukulaisvierailuja olikin paljon, joka kesä. En tunnista väittämää, että olisi ollut suurempaa kyräilyä tai pokkurointia. Johtajat olivat johtajia ja virastopäälliköt arvonsa tuntevia. 

Itse kohta 40-vuotiaana syön toisinaan proteiinivanukkaita. Isäni kommentoi tätä sanoin: "eikö se ole lasten ruokaa". 

Mistä johtuu, että noilla 70-80 vuotiailla aikuiset eivät saa tehdä mitään mikä tulkittaisiin lasten tekemiseksi? 

Sama esim. tietokoneella pelaaminen. Itse en omista telkkaria laisinkaan. Tietokonepelit on niin monimutkaisia ja realistisia, että siinä saa aivonystyrät töitä. Isäni ei asiaa ymmärrä, koska hänen mielestään tietokonepelit on lapsille. 

Mutta telkkari sitten on ok. Mistä menneisyyden asioista nämä johtuvat? 

Monet viimeisistä kirjoittajista kaipaa aikaa jolloin käytiin naapureissa noin vain kylässä tai lainattiin naapurilta jotain. Nämä kirjoittajat ovat ilmeisesti jostain maaseudun rauhasta? Ei kaupungissa edes 60-luvulla kyläilty naapurissa, se piti sopia jo aikaisemmin, eikä mitään tuntemattomien luo pyyhkäisyä tapahtunut. Lapset oltiin sadepäivinä toistemme kotona, mutta kuivilla keleillä pihalla. Myöhemmin koulun jatkuessa pidemmälle, tapaamiset lasten ja sitten nuorten kanssa tapahtui koulussa tai koulumatkalla.

Kaupungissa ei ollut myöskään mitään 'kaikki kasvattaa' henkeä, joku muistaa talonmies Pikkaraisen 50-luvun elokuvista, ei sellaisia todella ollut. Ei kukaan vanhemmista mitään sanonut naapurien lapsille ja heitä paheksunut.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään nuoret aikuiset ovat sinkkuja, masentuneita, ahdistuneita, ylipainoisia.  Esim.1980-luvulla ylipainoisia oli vähän. Psyykkisenä sairautena oli joillakin harvoilla skitsofrenia. Lapset hankittiin suht nuorena. Mies oli perheen pääelättäjä.

 

 

En orsak till det var att man använde en annan definition på vikt än BMI.

Ennen mietittiin monta kertaa mitä muut ajattelisivat. Nykyään ollaan niin yksilökeskeisiä.

Ennen "itserakas" oli haukkumasana, nykyään se on itsestään selvyys.

Vierailija kirjoitti:

Itse kohta 40-vuotiaana syön toisinaan proteiinivanukkaita. Isäni kommentoi tätä sanoin: "eikö se ole lasten ruokaa". 

Mistä johtuu, että noilla 70-80 vuotiailla aikuiset eivät saa tehdä mitään mikä tulkittaisiin lasten tekemiseksi? 

Sama esim. tietokoneella pelaaminen. Itse en omista telkkaria laisinkaan. Tietokonepelit on niin monimutkaisia ja realistisia, että siinä saa aivonystyrät töitä. Isäni ei asiaa ymmärrä, koska hänen mielestään tietokonepelit on lapsille. 

Mutta telkkari sitten on ok. Mistä menneisyyden asioista nämä johtuvat? 

Joskus 1999-2000 meille hankittiin ensimmäinen tietokone, koska lukion tehtäviä ja aineita piti jo kirjoittaa koneella ja tulostaa. Mutta isä aina ihmetteli että mitä siellä tietokoneella pitää koko ajan olla, netissä. Ei ymmärtänyt että voi lukea uutisia ja pitää yhteyttä kavereihin jne. Monta vuotta katsoi kulmien alta koko touhua.

Sitten jossain vaiheessa tuli ahaa -elämys, että sen kautta voi ostaa lentolippuja ja varata hotellihuonetta ja ottaa selvää asioista, lukea uutisia. Nyt se ei sitten olekaan niin huono ja paha se netti.

Ennen oltiin rehellisiä, suoraselkäisiä ja pidettiin lupaukset. Siis vaaleat kantasuomalaiset.

Aiemmin suurin osa ihmisistä tekivät todella raskasta työtä. Naisetkin tekivät rakennustöitä ja muuta raskasta työtä. Rahaa oli todella vähän esim. ruokaan. Asuttiin välillä yhdessä asunnossa, lattialla maaten ilman mitään sänkyjä jms. Katsokaa dokumentteja vanhoista ajoista. Näin siis sodan jälkeen ja kun kaupunkeja rakennettiin. Ihmiset olivat laihoja, sairaita. Terveydenhoitoa oli hyvin vähän. Siksi esim. valokuvissa ei pahemmin hymyilty. Elämän kovuus näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin suurin osa ihmisistä tekivät todella raskasta työtä. Naisetkin tekivät rakennustöitä ja muuta raskasta työtä. Rahaa oli todella vähän esim. ruokaan. Asuttiin välillä yhdessä asunnossa, lattialla maaten ilman mitään sänkyjä jms. Katsokaa dokumentteja vanhoista ajoista. Näin siis sodan jälkeen ja kun kaupunkeja rakennettiin. Ihmiset olivat laihoja, sairaita. Terveydenhoitoa oli hyvin vähän. Siksi esim. valokuvissa ei pahemmin hymyilty. Elämän kovuus näkyy.

Mjaa, ei nyt kaikilla ollut tuollaista kaupungissakaan. Sitten toisaalta maaseudulla oli isoja taloja, monta sukupolvea asui yhdessä, yhteisöllistä meininkiä. 

En muista, että eläkeikäiset olisivat ennen olleet yhtä kärttyisiä, alati jostain valittavia ja erittäin pihejä kuten nykyiset eläkeläiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Monet viimeisistä kirjoittajista kaipaa aikaa jolloin käytiin naapureissa noin vain kylässä tai lainattiin naapurilta jotain. Nämä kirjoittajat ovat ilmeisesti jostain maaseudun rauhasta? Ei kaupungissa edes 60-luvulla kyläilty naapurissa, se piti sopia jo aikaisemmin, eikä mitään tuntemattomien luo pyyhkäisyä tapahtunut. Lapset oltiin sadepäivinä toistemme kotona, mutta kuivilla keleillä pihalla. Myöhemmin koulun jatkuessa pidemmälle, tapaamiset lasten ja sitten nuorten kanssa tapahtui koulussa tai koulumatkalla.

Kaupungissa ei ollut myöskään mitään 'kaikki kasvattaa' henkeä, joku muistaa talonmies Pikkaraisen 50-luvun elokuvista, ei sellaisia todella ollut. Ei kukaan vanhemmista mitään sanonut naapurien lapsille ja heitä paheksunut.

Hiukan eri mieltä parista asiasta. Helsingissä syntyneenä ja 60-luvulla siellä asuneena kyllä omakotialueella kyläiltiin naapureissa, kaikki olivat rakentaneet rintamamiestalot 50-luvulla samaan aikaan ja varmasti siinä jo tulleet tutuiksi. Rakentaminen oli kovaa homma kun raksat edistyi sitä mukaa mitä rahaa oli ja lähes kaikki tehtiin itse. Nuukia olivat ainakin minun isovanhemmat ja vanhemmat, pappa oli Helsingin kaupungin roskakuski ja dyykkasi sieltä kaikkea enemmän ja vähemmän käyttökelpoista. Myöskin kaikki kasvattaa henki oli kyllä voimissaan. Muistan eräänkin kerran kun naapurin mies ajoi takaa siskoani ja yhtä naapurin poikaa kun olivat keränneet tupakan tumppeja (silloin tupakoitiin paljon) tuhkakupeista ja pihoilta ja polttelivat niitä ja jäivät tietysti kiinni. Olivat n. 6-7 -vuotiaita. Selkäsauna taisi tulla molemmille sekä naapurissa että kotona.

Nykyään tuhlataan rahat älyttömiin vuokriin sen sijan että ostettaisiin oma.