Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Vierailija wrote:

Toisten ihmisten kunnioittaminen oli itsestäänselvyys nuoruudessani, vaikka ei olisikaan ollut samaa mieltä kaikista asioista. Ihmiset olivat aivan yhtä fiksuja, kuin nykyäänkin, vaikkakin tietämättömyys  oli suurempaa. Tietolähteitä kun ei ollut niin paljon, kuin nykyään.

Noinko oli? Tietolähteitä on nykyään mutta niitä ei käytetä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Toisten ihmisten kunnioittaminen oli itsestäänselvyys nuoruudessani, vaikka ei olisikaan ollut samaa mieltä kaikista asioista. Ihmiset olivat aivan yhtä fiksuja, kuin nykyäänkin, vaikkakin tietämättömyys  oli suurempaa. Tietolähteitä kun ei ollut niin paljon, kuin nykyään.

Noinko oli? Tietolähteitä on nykyään mutta niitä ei käytetä.

Tai käytetään väärin.

Vierailija wrote:

Tämä some kiusaaminen nimettömänä ja julkisesti vielä.Siihen vahva tunnistautuminen niin loppuis tollanen hävyttömyys.

 

Sitä en ole koskaan ymmärtänyt kuinka somessa voi kiusata. Ei sinne ole pakko mennä jos siellä joku kiusaa. Mikäli ostarin kulmalla on kulliaan esittelevä spurgu samassa paikassa joka päivä niin ymmärrän olla menemättä sinne.

Vierailija wrote:

Stadissa asui stadilaisia, eikä, kuten nyt, maalaisia.

Mitä mitä, stadissa on asunut maalta tulleita ainakin sata vuotta.

Hiukan hymyilyttää nämä 53-vuotiaat, jotka kehuvat olevansa nuorekkaita. Tuskin ovat oikeasti. He ovat sitä, minkä itse mieltävät nuorekkaaksi, mikä on ihan eri asia kuin nykynuorten käsitys nuoruudesta.

Vierailija wrote:

Olen alle 30 mutta kyllä varmaan ihmiset ovat toimineet aika erilailla aikaa ennen nettiä. Jossain määrin varmaan kivakin, ettei tarvitse jonottaa pankissa, mutta on sitten aika sairaasti ongelmiakin.

Ei siellä pankissa pahemmin tarvinnut jonotella. Pankkikonttoreita oli monen monta ja niissä monta kassaa kerralla auki.

Unohtakaa kaikki lepertelyt yhteisöllisyydestä ja naapurien kyläilyistä. Kaikki 'raameihin' kuulumattomat tiedettiin ja haukuttiin. Kylän, jopa pitäjän juopot, työttömät tai muuten oudot. Naapureita kytättiin, jos tuli ihan outo auto pihaan, kytättiin vaikka pakkasella postilaatikolla jos vaikka olisi nähyt jonkun. Kun olin vaihtanut autoa ja piipahdin vain kotona hakemassa kauppalistan, oli jo naapuripartio iskenyt. Jos joku viranomainen tai terveyshenkilö kävi, juorut räjähti. Jos ei muuten keksitty, niin ulosottomies se varmaan oli. Auta armias jos jollain oli mt-häiriöitä, sitä kytättiin ja jos tavattiin, niin liehitellen kyseltiin 'hullun' kuulumisia. Ennen ei ollut kuin hulluja, ei miedompia arvoja.

Vierailija wrote:

Ihmiset ovat samanlaisia kuin ennenkin, mutta käyttäytyminen ja tavat ovat muuttuneet.

Jos minun nuoruudessani joku olisi alvariinsa ottanut kuvia törröttävistä huulistaan ja pyllistävästä pepustaan ja ripustanut sitten kuvat kaikkien nähtäville vaikka koulun ilmoitustaululle, häntä olisi pidetty hieman omituisena.

t. Mummeli 71 vuotta

Kyllä meitä nuoriakin on paljon, jotka pitävät sellasia törröhuuli pepun kuvaajia HIEMAN omituisina nykyäänkin.

Kun minä lopetin kansakoulun ja sain päästötodistuksen käteeni, osasin mm. sorvata, hitsata, tehdä monenlaisia metallitöitä, takoa, tehdä puutöitä, yksinkertaisia sähkötöitä, laittaa ruokaa, huoltaa vaatteita, ommella, kirjoittaa koneella + ne perustaidot ja tiedot, mitä kansakoulussa yleisesti opetettiin, ts. yksi vieras kieli, äidinkieli, matematiikkaa jne. työllistyin suoraan koulunpenkiltä ja seuraavan 41 vuoden aikana oli kolme työsuhdetta, 4, 28 ja 9 vuotta. kahden viimeisen työsuhteen välissä kävin opiskelemassa uuden ammatin, mutta 32 vuotta työtä, perhe, kaksi lasta jotka ovat jo aikuisia ja kummallakin oma perhe...ei ihan huonosti kansakoulupohjalta. Pointti on se, että silloin koulussa opetettiin perustaidot elämää varten, etkä päässyt sieltä ulos oppimatta niitä vähintään välttävästi. Nykykoulutus tuottaa lähinnä painolastia työelämälle, tet-harjoittelijat keskimäärin eivät osaa edes kysyä, jos eivät jotain osaa. Ongelma on siinä, että koulusta valmistuu, osasit tai et. Ei ole mitään rimaa joka pitäisi ylittää,  jos et osaa niitä kertotauluja, niin osta taskulaskin tai käytä sitä, mikä on puhelimessa. Jos et osaa laittaa ruokaa, tilaa woltista, ja jos et osaa huoltaa vaatteitasi, asu vanhempiesi ries...kanssa. Olen tavannut työelämässä työharjoittelijoita, jotka ylpeilivät sillä, etteivät parikymppisinä olleet koskaan käyneet Espoon ulkopuolella. Mitä ihmettä tuollaisilla tekee, kun ovat koko elämänsä kykkineet samalla hiekkalaatikolla juomassa pussikaljaa? Mitä tuollainen oppii? Mitä tuollaiselle voi antaa tehtäväksi? Pidähän tätä ovea auki, kunnes on aika laittaa se kiinni ja lähteä kotiin?

Vierailija wrote:

Hiukan hymyilyttää nämä 53-vuotiaat, jotka kehuvat olevansa nuorekkaita. Tuskin ovat oikeasti. He ovat sitä, minkä itse mieltävät nuorekkaaksi, mikä on ihan eri asia kuin nykynuorten käsitys nuoruudesta.

Mitä väliä sillä on miten sen mieltää? Pitäisikö jotenkin yrittää miellyttää nykynuoria? Ei todellakaan tarvitse. Itsekään et nuorene yhtään, ikää tulee lisää ja siltä voi välttyä vain kuolemalla. Itsestään huolehtiminen, tervellinen ruoka ja liikunta pitää niin nuorekkaana kuin mahdollista. Kyllä ne nykynuoretkin vanhenevat. Todennäköisesti vielä melko nopeasti kun katsoo minkälaista niskat kyyryssä älylaitteita räpläävää pullamössöporukkaa ovat.

Uppis wrote:

Kun minä lopetin kansakoulun ja sain päästötodistuksen käteeni, osasin mm. sorvata, hitsata, tehdä monenlaisia metallitöitä, takoa, tehdä puutöitä, yksinkertaisia sähkötöitä, laittaa ruokaa, huoltaa vaatteita, ommella, kirjoittaa koneella + ne perustaidot ja tiedot, mitä kansakoulussa yleisesti opetettiin, ts. yksi vieras kieli, äidinkieli, matematiikkaa jne. työllistyin suoraan koulunpenkiltä ja seuraavan 41 vuoden aikana oli kolme työsuhdetta, 4, 28 ja 9 vuotta. kahden viimeisen työsuhteen välissä kävin opiskelemassa uuden ammatin, mutta 32 vuotta työtä, perhe, kaksi lasta jotka ovat jo aikuisia ja kummallakin oma perhe...ei ihan huonosti kansakoulupohjalta. Pointti on se, että silloin koulussa opetettiin perustaidot elämää varten, etkä päässyt sieltä ulos oppimatta niitä vähintään välttävästi. Nykykoulutus tuottaa lähinnä painolastia työelämälle, tet-harjoittelijat keskimäärin eivät osaa edes kysyä, jos eivät jotain osaa. Ongelma

Nykyisin on ylioppilaita mitkä eivät osaa sitä peruskoulun oppimäärää mikä oli pakko ainakin vielä -80 luvulla suorittaa että ylipäätään pääsi pois peruskoulusta. Ei osata edes äidinkieltä saatikka, että osattaisiin vieraita kieliä, ei matematiikkaa ja yleistietokin on melkein nolla. Siitäkin huolimatta, että netti on käytössä koko ajan mikä on täynnä tietoa. Siellä tehdään kuitenkin vain kaikkea turhaa. Esimerkiksi tällä keskustelufoorumilla kysymykset ja vastaukset on sitä tasoa ettei voi kuin ihmetellä miten on mahdollista että joku on voinut välttyä aivan perustiedoilta tai taidoilta. M53

Vierailija wrote:

Ihmiset ovat samanlaisia kuin ennenkin, mutta käyttäytyminen ja tavat ovat muuttuneet.

Jos minun nuoruudessani joku olisi alvariinsa ottanut kuvia törröttävistä huulistaan ja pyllistävästä pepustaan ja ripustanut sitten kuvat kaikkien nähtäville vaikka koulun ilmoitustaululle, häntä olisi pidetty hieman omituisena.

t. Mummeli 71 vuotta

Naiset sen sijaan keksivät moitittavaa toisistaan aina, oli ikä mikä hyvänsä.

Vierailija wrote:

Hiukan hymyilyttää nämä 53-vuotiaat, jotka kehuvat olevansa nuorekkaita. Tuskin ovat oikeasti. He ovat sitä, minkä itse mieltävät nuorekkaaksi, mikä on ihan eri asia kuin nykynuorten käsitys nuoruudesta.

Hiukan hymyilyttää, että nykynuoret on niin epävarmoja itsestään, että luulevat muitakin kiinnostavan mitä muut heistä ajattelevat. Ei voisi vähempää kiinnostaa nykynuorten tai kenenkään muunkaan mielipide minusta. Pääasia, että olen kovassa kunnossa, kroppa tikissä ja nautin elämästäni. Olen tehnyt sen itseäni varten.

Vierailija wrote:

Uppis wrote:

Kun minä lopetin kansakoulun ja sain päästötodistuksen käteeni, osasin mm. sorvata, hitsata, tehdä monenlaisia metallitöitä, takoa, tehdä puutöitä, yksinkertaisia sähkötöitä, laittaa ruokaa, huoltaa vaatteita, ommella, kirjoittaa koneella + ne perustaidot ja tiedot, mitä kansakoulussa yleisesti opetettiin, ts. yksi vieras kieli, äidinkieli, matematiikkaa jne. työllistyin suoraan koulunpenkiltä ja seuraavan 41 vuoden aikana oli kolme työsuhdetta, 4, 28 ja 9 vuotta. kahden viimeisen työsuhteen välissä kävin opiskelemassa uuden ammatin, mutta 32 vuotta työtä, perhe, kaksi lasta jotka ovat jo aikuisia ja kummallakin oma perhe...ei ihan huonosti kansakoulupohjalta. Pointti on se, että silloin koulussa opetettiin perustaidot elämää varten, etkä päässyt sieltä ulos oppimatta niitä vähintään välttävästi. Nykykoulutus tuottaa lähinnä painolastia työelämälle, tet-harjoittelijat keskimäärin eivät osaa e

 

Nykyään ei kai pysty jäämään edes luokalle oikein mitenkään.

Olen vasta n.30 mutta vanhempani ovat kuusikymppisiä ja olen viime vuosina alkanut tajuta kunnolla miten suuret erot meillä on asenteissa ja olemisessa.

Vanhempani kysyivät ihan tosissaan että kai mieheni antaa minun käydä töissä. Vastasin ihmeissäni että tottakai. He vastasivat siihen että hyvä. Lisäksi he itse oikeastaan ovat koko ajan painostamassa minua lastentekoon, eivät ymmärrä kiinnostustani koulutukseen, käyttävät yhä rasistisia termejä ihan arkisesti, toisella on vaikeuksia käyttää tietokonetta. Voihan tämä olla luokkaeroasiakin, työpaikallani olevat kuusikymppiset on ihan eri tavalla valveutuneita ja perillä nykyajassa kuin omat vanhempani.

Ei ihmiset ole muuttuneet, vaan yhteiskunta! Ja sen seuraksena ihmisten käytös ja mahdollisuudet.

Vierailija wrote:

Olen vasta n.30 mutta vanhempani ovat kuusikymppisiä ja olen viime vuosina alkanut tajuta kunnolla miten suuret erot meillä on asenteissa ja olemisessa.

Vanhempani kysyivät ihan tosissaan että kai mieheni antaa minun käydä töissä. Vastasin ihmeissäni että tottakai. He vastasivat siihen että hyvä. Lisäksi he itse oikeastaan ovat koko ajan painostamassa minua lastentekoon, eivät ymmärrä kiinnostustani koulutukseen, käyttävät yhä rasistisia termejä ihan arkisesti, toisella on vaikeuksia käyttää tietokonetta. Voihan tämä olla luokkaeroasiakin, työpaikallani olevat kuusikymppiset on ihan eri tavalla valveutuneita ja perillä nykyajassa kuin omat vanhempani.

Hmm, mjun vanhempani syntyivät1920-luvulla ja heille oli itsestäänselvää, että äiti kävi töissä. Isovanhemmille oli tärkeää kouluttaa lapsensa, vaikka itse olivat vaatimattomista oloista lähtöisin. Meillä kotona oli itsestäänselvää, että lukioon mennään ja yliopistoon jos vain rahkeet riittävät. Sulla ei taida olla kovin valveutuneet vanhemmat, mutta et ole yksin, meitä on moneen junaan, mutta siihen junaan ei ole pakko jäädä, voi vaihtaa toiseen.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ihmiset ole miksikään muuttuneet, mutta hampaissa on iso ero. Olen 58 v ja minun ikäluokka on ensimmäisten joukossa niistä, joilla oli esikoulusta asti hammashoito ja jotka ei enää pyrkineet oppikouluun, vaan käytiin peruskoulu.

Vanhempieni sukupolvessa on paljon niitä, jotka saivat rippikoululahjaksi tekohampaat. Heissä on myös paljon niitä, joiden koulunkäynti jäi kansakouluun, koska heidän vanhemmilla ei ollut rahaa tai ymmärrystä kouluttaa pitemmälle. 

Olen vanhemoiesi sukupolvea ja meillä oli ekasta luokasta lähtien kouluhammaslääkäri.

En tunne ketään omaikäistäni, jolla olisi tekohampaat. Nuorempia jokusen.

Sotasukupolvilla monella oli tekohamapaat.

Mitään eskareita ei silloin toki ollutkaan

Olen 70v ja suoritin varusmiespalvelun 1971-72. Ruuan kanssa oli aina leipänä näkkileipää. Poikkeuksena oli tekarimiehet, he saivat hammaslääkärin todistuksella pehmeää leipää erillisestä jakelupisteestä, siellä kävi toistakymmentä tekarisotilasta meidän komppaniasta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset tiesi olevansa miehiä tai naisia, eikä sekoilleet jostain siitä väliltä. Menivät töihin eivätkä valittaneet koko ajan eläkkeistä. Sellainen oli kaukana tulevaisuudessa, vanhemman iän juttu.

Ennen ihmisten piti olla piilossa, kaapissa, jos olivat yhtään erilaisia kuin enemmistö. Se pilkka, iva,ilkeys ja pahoinpitely jota valtaväestöstä poikkeavat joutuivat kokemaan oli kauheaa. Ihmiset esittivät olevansa pyhimyksiä ja avoimesti joka tavalla väheksyivät sateenkaari-ihmisiä. Erilaisia ihmisiä on ollut aina, on ollut miehiä jotka ovat rakastaneet miehiä, on ollut naisia jotka rakastivat naisia, on ollut montaa muutakin piirrettä jotka eivät täyttäneet näiden pyhimysten arvoja.

Mun toinen mummoni oli ikäisekseen nuorekas, kävi tansseissa, ja oli myös suosittu niissä eli miehet hakivat ja hän muisti kehua aina eläkeläisseurueen matkoja tanssittajineen.   Mummoni oli syntynyt 1905 ja hän eli yli kasikymppiseksi, eli kuoli 90-luvulla, mutta pukeutumiseen liittyen, niin en nähnyt ikinä mummollani pitkiä housuja. Hänellä oli aina hame ja pusero tai leninki päällään.  Mummoni käytti myös kotitöiden yhteydessä aina essukkaa.

Hiukset olivat lyhyet ja permanentatut.  Meikkiä ja huulipunaa en nähnyt hänellä olevan ikinä. Muutoin oli kuitenkin puketumisestaan tarkka.  Hän osteli uusia leninkejä tuon tuosta, ja käytti myös kaulakoruja, mutta korvakoruja en muista hänelllä olleen ikinä.  Ylipäätänsä sen ajan ihmiset eivät puhellessaan käyttäneet ns. voimasanoja, kuten nykyajan mummot kuten itsekkin.  En itseasiassa kuullut ikinä mummoni kiroilleen.  En kylläkään kuullut oman äitinikään ikinä kiroilleen.