Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Mun mummini oli 64v:nä pieni ja harmaa leskirouva Helsingin kantakaupungissa. Kulki kotitakeissa, kaupungille lähtiessä fiinimpi takki ja käsineet sekä hattu päässä. Elämä 4 seinän sisällä ja välillä vahti meitä lastenlapsia. Kesällä olimme täysihoitolassa 2 viikkoa, minä riekuin muitten lasten kanssa ja mummot istuivat rannalla tai verannalla juttelemassa.

Ei harrastuksia ja vain vähän muuta sosiaalista elämää.

Itse olen nyt 64v. Harrastan pilatesta, vesijumppaa ja -juoksua, matkailen, asun osan vuotta ulkomailla, hoidan lastenlapsia, olen sosiaalinen ja aktiivinen. Ystäviä tapaan viikoittain, huomennakin syömään ystävien luo. Elän molemmissa kotimaissani hyvin yhteisöllistä elämää

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Olet onnekas kun saat elää aikana kun hampaita voi hoitaa asianmukaisesti. Esim hammastahnat alkoivat tulla markkinoille vasta 60-luvulla. Sitä ennen pestiin hampaita suolalla

Huomionkipeät ihmiset keräilevät itselleen ja muille diagooseja. Samalla ihmisellä on adhd (myös lapsilla), narsistinen exä, masennus, homeyliherkkyys, päihdeongelma, ylipainoa ja on mielellään näistä suuna päänä julistamassa. Etenkin jos sillä saa huomion käännettyä itseen. Ei ennen haluttu itselle huomiota sillä, että on ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummini oli 64v:nä pieni ja harmaa leskirouva Helsingin kantakaupungissa. Kulki kotitakeissa, kaupungille lähtiessä fiinimpi takki ja käsineet sekä hattu päässä. Elämä 4 seinän sisällä ja välillä vahti meitä lastenlapsia. Kesällä olimme täysihoitolassa 2 viikkoa, minä riekuin muitten lasten kanssa ja mummot istuivat rannalla tai verannalla juttelemassa.

Ei harrastuksia ja vain vähän muuta sosiaalista elämää.

Itse olen nyt 64v. Harrastan pilatesta, vesijumppaa ja -juoksua, matkailen, asun osan vuotta ulkomailla, hoidan lastenlapsia, olen sosiaalinen ja aktiivinen. Ystäviä tapaan viikoittain, huomennakin syömään ystävien luo. Elän molemmissa kotimaissani hyvin yhteisöllistä elämää

Sanot, että mummot juttelivat keskenään, mutta heillä ei ollut sosiaalista elämää. 

Lauseen ristiriita osoittaa, ettei ajatus pidä paikkaansa. Heidän ikäpolvelleen vaan sosiaalinen elämä ei ollut jonkun muun järjestämää maksullista toimintas, kuten sinulle. Se oli jotwin, mitä tehtiin itse, ainakin jollain tasolla itse valitussa seurassa, itse valittuja aktiviteetteja harrastaen. 

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

 

Huivia ei muuten ennen vanhaan pidetty +ohentuneiden hiusten peittelynä+ kuten joku yllä esitti, vaan siksi, että avopäin julkisilla paikoilla kulkivat vain seksityöläiset. Kunniallisen naisen pää oli vielä 1950-luvun Suomessakin peitetty joko huivilla tai hatulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko narkkareita ja puliukkoja vähemmän? Olivatko he piilossa vai joka paikassa kuten nykyään?

Narkkareita oli paljon vähemmän ja pultsareita enemmän. Puliukot kaivautuivat keväällä koloistaan ja parveilivat puistoissa, kuten pulutkin. Nykyään ei ole oikein kumpiakaan. Syksyllä taas katosivat jonnekin, en tiedä minne. Ehkä ne nukkuivat talviunta. 

Suhteessa asukaslukuun sotien jälkeen Suomessa oli eniten narkomaaneja ja laillistettuja narkomaaneja (jotka saivat siis morfiininsa reseptillä riippuvuuteen). Heroiinia käytetiin yskänlääkkeenä (myös siviilissä), metamfetamiinia (Pervitin) väsymykseen ja 'kunnon napit' olivat sisseillä aina mukana selustaa tiedustellessa. Morfiinia kenttäsairaalassa ja suoraan lääkintämieheltä kipuun, koska jälki ei ollut kaunista eli vammat vakavia, hankalasti hoidettavia jne. Ilmeisesti tämä ei ns. näkynyt katukuvassa. Kaikkea oli saatavana vielä sotienkin jälkeen runsaasti. Moni veteraani, lotta ja aivan kotiäiti jäi koukkuun erilaisiin - tuolloin laillisiin - kipu- ja särkylääkkeisiin, jotka on nyt kielletty. Eli pilleristejä ja sekakäyttöä oli runsaahkosti. Päästäessä 1960-luvulle, alkoikin laihdutuslääkekausi (amfetamiini) ja Mother's Little Helper -kausi (bentsot). Kannabista Suomessa on viljelty ja poltettu pitkään. Hampunviljelystä oli olemassa määräyksiä jne.

t. Veteraanin tytär

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöllisyys on vähentynyt. Aiemmin naapureidenkin kanssa oltiin ystäviä, käytiin paljon toisten luona kylässä, autettiin. Nyt sitä on aika lailla yksin. Ihmiset ei jaksa töiden jälkeen tehdä mitään, naapurien kanssa ei puhuta, hyvä jos tervehditään. Ihmiset on uuvuksissa, perheet ja vanhukset jäävät oman onnensa nojaan.

 

Asuin lapsuuteni helsinkiläisessä lähiössä isossa kerrostalossa. Me lapset kyllä kyläiltiin kavereilla, mutta ei aikuiset käyneet kahvilla naapureillaan. 

Nro 5

 

Aijaa, meillä kyllä naapurit kyläili toistensa luona ahkeraan, aikuiset siis. Myös viereisistä taloista äiti oli jotenkin onnistunut saamaan kavereita itselleen, joiden luona käytiin alvariinsa. Ja ihan töiden jälkeen arki-iltoina käytiin, nykyään ei mielestäni sellaista juuri tapahdu. Ja

Onnistuu tietysti, jos vaan on sellainen ihminen. Kyllä minä tunnen useita naapureitani ja on hoidettu toisten lapsia, lainattu asioita ja istuttu iltaa. 

Tiedän, että myös joillain muilla helsinkiläisillä eri puolilla kaupunkia on naapurustoja joissa vallitsee voimakas yhteisöllisyys ja ihmiset kavereita keskenään. 

Joka talossa juotiin. Jos naapurin tapasi selvinpäin, oli jotain vialla.

En ole vielä kunnolla elämää kokenut, mutta välillä miettinyt juuri tätä yhteisöllisyyttä mistä moni vanhempi ihminen on kertonut. Ehkä vähän huono vertaiskuva, mutta lapsena tuli asuttua taloyhtiössä. Kaikki tervehtivät toisiaan. Puhallettiin yhteen hiileen taloyhtiössä. Jokainen hoiti vuorollaan esimerkiksi lumen kolaukset talvella. Ihmiset tiesivät toisensa ja juteltiin, mutta osattiin myös kunnioittaa ihmisiä jotka kaipasivat yksityisyyttä. Pihatalkoissa oli hyvä yhteishenki ja kaikki tekivät jotain. Asiat toimivat ja yhteisistä asioista huolehdittiin. En yleistä, mutta tuntuu että nykyisin pihatalkootyöt hoitaa jokin firma, ihmiset ei tunne toisiaan ja ei aina edes tervehdi. Siis näin ei ole varmaan kaikkialla, mutta sellainen kuva on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyillä vuosikymmenillä oltiin juntimpia kuin nyt. Oli pienet piirit, ei koulutusta. 

Ei täällä kaupungissa. 

Elät kuplassa. Tietenkin oltiin, turruttavissa lähiöissä esimerkiksi. 

Asuin itse Hkin lähiössä. Ei ollut turruttava, vaan yhteisöllinen ja kylämäinen. Pieni lähikoulu oli ihana. Tuttavapiiriin kuului vanhempien opiskelukavereiden perheitä ja omien ja sisarusten kavereiden perheitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Olet onnekas kun saat elää aikana kun hampaita voi hoitaa asianmukaisesti. Esim hammastahnat alkoivat tulla markkinoille vasta 60-luvulla. Sitä ennen pestiin hampaita suolalla

Tuohon aikaan piti paikkansa vielä se, että "jokainen lapsi vie yhden hampaan". Eli raskauden, tai tarkemmin sanottuna sikiöiden kalkin tarve, vei naisilta hampaat suusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 61 v ja mun mielestä ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Tosin olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla eikä siten ole kokemusta edes lapsuudessani sellaisesta yhteisöllisyydestä, jota ehkä oli maaseudulla. Ja saattaahan sellaista yhteisöllisyyttä olla maaseudulla edelleenkin, en tiedä.

Se mikä on muuttunut, on yhteiskunta ja ylipäätään maailma. Mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita on paljon enemmän. 

 

Tuo ero kaupunki/maaseutu oli vaikka 1950-luvulla ihan valtava. Maalla varsinkin köyhissä tölleissä asui niitä resuisia hampaattomia mummoja, aikaisin lukemattomista raskauksista kropaltaan väsyneitä ja vanhentuneita (esim. mun isoäidillä oli 9 lasta, ihan vaan siksi kun ei ehkäisyä ollut ja lapsia vaan tuli kun mies halusi seksinsä). Eikä ne naiset välttämättä koskaan edes lähteneet kotoa mihinkään, tuo minun mummokin oli aiina koto

Kyllä niitä köyhiä resuisia työläisnaisia oli kaupungeissakin, saattoi olla vielä huonommassa asemassa kuin maalla asuvat, jotka sai ehkä jotain perunaa ja porkkanaa kasvatettua itsekin jollain läntillään.  Kyllä ne oli kurjia asumuksia ne työläisten hellahuoneet laitakaupungeilla.

Siivoojia, pyykkäreitä, saunottajia, tehtaissa ja ruokaloissa raatajia, paljon työtä, vähän palkkaa.  Ei se elämä kaupungissakaan herkkua ollut jos oli työläistausta niinkuin niin monilla oli. 

Huvittaa! Sinulla on ollut aivan samanlainen mummo kuin minulla! Matkusteli ja huvitteli. Uusi passinsakin vielä 83 vuotiaana, kun piti päästä katsomaan Hollannin kevättä. Naurettiin aina, että mummon puheet alkoivat sanoilla ...jos minä kuolen. Oli syntynyt 1900 ja kuoli 1988. Hauska mummo oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen joukkotyhmeneminen Ok tapahtunut yllättäen tässä n. kymmenen vuoden aikana

 

Kiitä siitä vihervasemmistoa, he ovat juntanneet paskaansa jo useita kymmeniä vuosia - ainakin lähinnä sieltä 2000-luvulta lähtien, tai se alkoi kyllä jo aikaisemminkin, voimistuvasti plörönäaikaan ja siitä eteenpäin.

Ja koko leikkiflunssa-ajan kaikki tuo tyhmyyden jumppaus on oikein korostunut hysteriaan saakka.

Nyt on uusi hallitus ja kaikkeen siihen paskaan tehdään stoppi.

Johan on paksua jöötiä!

Minusta ennen ihmiset olivat omaa olemassaoloaan anteeksipyytäviä ja nykyään ylimielisiä jotka ansaitsee kunnioitusta vaikkei itse kunnioita muita. Esim just tämä että se on mun mielipide niin voin sanoa sen ääneen vaikka että oletpa ruma tai läski jne. Nykyajan nuoret ei juo yhtä paljon kuin mitä me tehtiin 90 luvulla mutta jostain syystä ei osata olla sosiaalisissa tilanteissa kohteliaita. Ja ovat hirveän epävarmoja ulkonäöstään, mutta älykkyydestään eivät. 

Mummo aina muistelee, että hänen nuoruudessaan 50-vuotiaalle annettiin tyypillisesti lahjaksi keinutuoli ja kävelykeppi. Harvalla oli enää omat hampaat suussa. Hän monta kertaa mainitsi, että itse sai kepin kävelynsä tueksi vasta nipin napin 80-vuotiaana.

Ennen ihmiset olivat kauniimpia ja peremmin pukeutuneita. Nykyään ihmisillä on poltinmerkkejä (tatuointeja) ruumis ympäri pilattuna. Naiset kulkevat miesten alushousuissa, pitkiksissä eli legginseissä. Ihmiset olivat jotenkin sivistyneempiä ennen, lukivat kirjoja ja osasivat vieraita kieliä tyylikkäästi - vaikkapa saksaa tai ranskaa, latinaakin. Köyhillä ihmisilläkin oli kaunis hame ja hattu, miehillä puku päällä juhlissa. Nykyään talsitaan jossain rytkyissä, collegehousuissa kulkevat, esimerkiksi ylioppilaat riehuvat haalareissa kaduilla ja juovat olutta eivätkä opiskele. Ennen opiskelijat kävivät klassisen musiikin konserteissa, ja heillä oli kävelypuku, kengät ja tyylikäs salkku. Naiset eivät käyttäneet kokaiinia eivätkä "bilettäneet" yökerhoissa, he olivat hienostuneempia ja lukivat enemmän.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Olet onnekas kun saat elää aikana kun hampaita voi hoitaa asianmukaisesti. Esim hammastahnat alkoivat tulla markkinoille vasta 60-luvulla. Sitä ennen pestiin hampaita suolalla

Hammastahnoihin alettiin lisätä fluoria 50-luvulla ja 60-luvulla. Hammastahnoja oli kyllä jo sitä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ennen ihmiset olivat omaa olemassaoloaan anteeksipyytäviä ja nykyään ylimielisiä jotka ansaitsee kunnioitusta vaikkei itse kunnioita muita. Esim just tämä että se on mun mielipide niin voin sanoa sen ääneen vaikka että oletpa ruma tai läski jne. Nykyajan nuoret ei juo yhtä paljon kuin mitä me tehtiin 90 luvulla mutta jostain syystä ei osata olla sosiaalisissa tilanteissa kohteliaita. Ja ovat hirveän epävarmoja ulkonäöstään, mutta älykkyydestään eivät. 

Muistan, että lapsena ja nuorena ihmettelin, miksi me suomalaiset olemme niin ilmeettömiä ja hiljaisia. Oli sanontoja kuten "lasten tulee näkyä mutta ei kuulua", "puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen on kultaa" ja "suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä". Tuttavapiirissä kun oli myös ulkomaalaisia, jotka olivat vilkkaampia ja ilmeikkäämpiä.

Nyt ei tarvitse ihmetellä. Olemme muuttuneet paljon. Puhetta riittää ja suunnilleen jokainen haluaa ilmaista omaa persoonaansa.

En tunnista teidän mummojanne! Meillä 90-kymppiset aktiivisia. Ei myöskään pidä paikkaansa että hampaat tippuneet suusta jos monta lasta (6+5 mun mummoilla) mutta ehkä se johtui myös siitä että meillä suvussa naisia jotka hammaslääkäreitä, tai ei sentään... ehkä hampaat on oikeasti niitä ihmisen statussymbooleja eli kuten hevosilla niin tasokkaimmilla on hyvät hampaat kauniissa riveissä suussa. Pysyvät paremmassa kunnossa, vai pysyvätkö? Jos hyvät hampaat niin syöminenkin mukavampaa... ei ennen puhdisteltu hammasvälejä sun muuta ja silti ei tietääkseni mitään hammasongelmia... mitään tekareitakaan en muista olleen - näenkö ehkä unta? Itse olen tällä samalla tiellä... onnellisten ihmisten hammaspöpömaailmassa...