Lue keskustelun säännöt.
Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...
Kommentit (572)
Vierailija kirjoitti:
Ulkoisesti ihmiset oli hoikempia, sekä miehet että naiset. Perhe oli automaattikuvio jonka jokaisen edellytettiin hankkivan ja yhteen mentiin parinkympin pinnassa viimeistään.
Matalan ruokalautasen koko on muuttunut 17-19 sentin läpimitasta 26-32 senttiin. Onko se mikään ihme jos ihmiset lihovat? Sille vanhanaikaiselle lautaselle ei pystynyt ottamaan kuin kaksi jauhelihapihviä, 3-4 perunaa ja puolsi desiä ruskeaa kastiketta ja lautanen oli kukkuroillaan. Nyt sama ruokamäärä nykyaikaisella lautasella näyttää laihduttajan annokselta.
Ruokapöydässä miehille varattiin maukkaimmat palat. Yleensä miehiä pidettiin rahantuojina perheissä ja siksi he saivat ottaa parhaat palat. Asia oli itsestäänselvyys sen kerran jälkeen kun mummoni selitti sen minulle mummolassa.
Nykyäänhän naisetkin ovat työelämässä ja tuovat rahaa kotiin. Tuskinpa arkailevat parhaimpien palojen lautaselleen nappaamisessa ainakaan sen jälkeen kun kuherrusvaihe on ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some tekee ihmisistä idioootteja...hehehee
Ei tee. Tietoa on paljon helpommin ja enemmän saatavilla.
Tuo kommentti koski somea. Se ei nyt varsinainen tiedon keidas ole.
Vierailija kirjoitti:
Joku taiemmin kirjoitti, että naiset eivät joutuneet kokemaan väkivaltaa niin paljon kuin nykyään ja tämähän ei pidä paikkaansa. Jos minut nyt vietäisiin aikakoneella taaksepäin ja joutuisin pakotetuksi menneiden aikojen naisten muottiin, istuisin vankilassa alta aikayksikön taposta tuomittuna. Naisia alistettiin, pahoinpideltiin, ra..skattiin ja nöyryytettiin niin paljon, että nykynainen ei todellakaan kestäisi sitä.
Raiskaus ei ollut rikos Suomessa vielä 1990-luvullakaan jos oli naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ihmisillä oli käytöstapoja.
Osattiin otttaa muut huomioon.
Miehet osasi jo nuorina perustanssien askeleet ja viennin.Minä-minä -asennetta ei ollut eikä se ollut hyväksyttyä.
Toisen omaisuutta, aikaa, perhettä kunnioitettiin.
Toisaalta nykyisin myös mahdollisuus elää omannäköistä elämää on hyväksytympää myös vanhana. Mitä nyt meitä iäkkäämpiä naisia muistutetaan välillä miten "tuossa iässä" pitäisi pukeutua/käyttäytyä/laittaa tukkansa/meikata...
Nykyään edes 50+-ikäiset miehet eivät osaa auttaa kohteliaasti takkia naisen päälle tai tarjota kättään pitämällä sitä koukussa on on vaikka liukasta. En tiedä, vaikuttaako 1970-luvulla omaksuttu käytöstapojen muutos sitten asiaan ja kuinka nykyään nuoremmat naiset suhtautuvat asiaan eli pitävätkö sitä naista alistavana käytöksenä aivan kuin oven avaamista naiselle jne?
Moni mies perustelee huonoa käytöstään sillä, ettei halua joutua feministien haukkumaksi jos menee hölmöyttään avaamaan oven omaa äitiään nuoremmalle naiselle jne. Minä olin todella hämmästynyt aikoinani kun minua ja toista vauvanvaunujen kanssa liikkeelläolevaa auttoivat kaksi alle 20-vuotiasta miehenalkua ovien kanssa kun meidän piti päästä räntäsateesta ostoskeskuksen sisälle ja siinä ei ollut mitään liukuovia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten omahyväisyys on lisääntynyt. Nuoremmat eivät välitä sukulaisistaan, koska heidän ymmärrys ei riitä siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Ei kukaan ole sen pahempi kuin toinen. Ihmiset jotka ovat muistaneet heitä kymmeniä vuosia ovatkin yhtäkkiä pahoja eikä edes joulukorttia voi lähettää.
Jopa asiantuntijat kehottavat olemaan välittämättä näistä "pahoista" sukulaisista.
Ihmisten huono käytös on lisääntynyt eikä esim. vanhan ajan herrasmiehiä ole enää olemassa. Ei avata ovia naisille eikä tarjota istumapaikkaa. Näiden hyvän koulutuksen saaneiden lapset istuvat ravintoloissa kyynärpäät pöydillä lippis päässä äidin istuessa vastapäätä ihan tyytyväisenä.
Meillä viimeistään peruskoulussa opetettiin, ettei pöytään saaneet nojata kädet kuin korkeintaan ranteista. Ei missään nimessä kyynärpäätä ruokapöytään. Olen saman opin saanut jo kotonani pienenä ja opetin omille lapsillenikin. Silloin ei tullut mieleenkään, että arkipäähine päässä olisi istuttu syömässä tai juomassa. En ole edes maanviljelijäperheestä vaan ihan olen vanhemmiltani oppinut, ettei leipä sada taivaasta ja ruokaa on sen verran kunnioitettava, että istutaan siististi ruokapöydän ääressä. Tavallisilla naisilla oli todella harvoin tilaisuuksia, joissa etiketin mukaan olisi soveliasta ollut käyttää päähinettä ruokapöydässä muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen kännykkäaikaa ei kellekään ikinä olisi tullut mieleenkään käyttää - ainakaan avoimesti - työnantajan aikaa omiin asioihinsa, ainakaan tässä määrin, kuin nykyään monet tekevät. Ihmiset olivat työelämässä - mielestäni - itseohjautuvampia, kuin nykyään; ei tarvinnut jokaisen työtehtävän jälkeen jäädä tumput suorassa odottamaan uutta komentoa. Työstä ei myöskään oltu poissa yhtä helposti, kuin nykyään monet ovat.
Rehellisyys täällä onkin mainittu.
Alapääasiat olivat aiemmin henkilökohtaisia asioita, eikä niistä lähdetty lehtiin tms avautumaan. Masennuksen takia eläkkeellä olevia parikymppisiä tuskin montaa löytyi.
He olivat mielisairaaloissa. Siksi heitä ei löytynyt tavallisten ihmisten elinympäristöstä.
Nykyajan ihmiset ovat tasapainoisempia ja vähemmän traumatisoituneita kuin ennenvanhaan aikuiset. Esim. hammaslääkärissä aikuisiakin kohdellaan nykyään hienovaraisesti. Ennen ei edes pikkulapsia. Ylipäätään nykyajan ihmiset ovat valistuneempia ja heidän kanssaan on mahdollista puhua asioista ja he voivat jopa antaa periksi jossain asioissa. Vanhanajan ihmiset olivat liian kovia kokeneita, monet raakoja puheiltaan, jos ei käytökseltäänkin. Miehet pyrkivät aiemmin enemmän ahdistelemaan naisia ja rivouksia puhuttiin avoimesti työpaikoillakin. Ennen työpaikoilla myös ryypättiin, jopa keskellä päivää. Kaikki muuttuu koko ajan mukavammaksi, esim. tieliikenne. Aiemmin ihmisiä kuoli kolareissa kymmenkertaisesti ja tiet olivat kauheita. Autot olivat ilman ohjaustehostimia ja turvavöitä. Joskus ilman takapenkkiäkin. Nykyään kaikkia ihmisiä koitetaan jotenkin auttaa tai ongelmat myönnetään edes. Ennen koulussakin opettajat vain haukkuivat oppilaat ja kotona vanhemmat tekivät saman. Olit joko laiska tai tyhmä tai molempia. Toisaalta vanhanajan ihmiset olivat hyvin taitavia ja ahkeria ja yrittivät tehdä velvollisuutensa. He eivät selittäneet, vaan käärivät hihansa ja kävivät hommiin. He eivät säästäneet itseään. Työ oli elämän ohjenuora eikä sitä kaihdettu, vaan pidettiin asiaankuuluvana juttuna. Entisaikana ei juotu pubissa kaljaa keskellä päivää. Itseltä odotettiin paljon ja muilta myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kersana (nyt kohta 50v) suku ja kylä vieraili toisillaan aika estoitta. Nykyään pitää olla joko ylioppilasjuhlat tai hautajaiset tms, ennenkuin tuppaudutaan kylään. Vähintään pitää ilmoitella tulostaan hyvissä ajoin etukäteen. Ja tätä ihmetellään porukalla sitten kun viimein tavataan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ollaan itsekkäämpiä ja röyhkeämpiä. Tilanne juontanee 90-luvun lamaan, jossa moni koki yhteiskunnan hylkäävän heidät täysin.
Sivistystaso on laskenut, myös sananvapaus murentunut.
N58
Ennen sananvapaus oli sitä että h*mot ja muuten erikoiset hakattiin, nykyään heilläkin on ihmisoikeudet niin "sananvapaus on murentunut"
Eikä se sananvapaus kyllä ennenkään merkinnyt sitä että ihan mitä tahansa olisi ollut lupa toitottaa ympärilleen.
Mitä kauemmas ajassa taaksepäin tarkastellaan niin sitä rajoitetumpihan se kaikkia kansalaisia lainsäädännössä koskeva sananvapaus on ollut.
Ei ennen olisi aikakauslehtien ja sanomalehtien lukijoiden kirjeitä julkaistu kaikkia nykyajan somepalstoilla kirjoitettuja vuodatuksia. Kukaan ei valittanut siitä, ettei hänen kirjoitustaan julkaistu ja siten hänen sananvapauttaan olisi muka jotenkin rajoitettu. Varmaan rahalla olisi ilmoituksen muodossa julkaistua tekstinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten näkynyt 1950 syntyneenä yhteisöllisyyttä, kun eli äärimmäisen köyhässä monilapsisessa talossa Varsinais-Suomessa. Ihmiset auttoivat, jos ketään, omaa sukuaan eikä meillä ollut sukua lähimailla ja kaukana olevatkin yhtä köyhiä. Meitä vain nälvittiin ja pilkattiin, osa vältti kuin meistä tarttuisi huono onni tai jotain. Kunnanvaivainen (tämä alkoi kun kerran äiti otti vastaan kunnan lasten talvikenkä-avustuksen koska se oli ainoa keino saada meille kengät, ja ne kengät jaettiin tietysti mahdollisimman nöyryyttävästi koulussa luokan edessä), miksi olet noin laiha (koska nälkä), miksi sulla on noin huonot vaatteet, kyökkifilosofointia siitä miten paremmat ihmiset aina keksii keinon nousta köyhyydestä ja köyhyyteen jäävät kuten me ollaan heikompaa materiaalia, miksei teidän lapset käy kouluja (koska ei ollut varaa) jne. Me oltiin siis tosi köyhiä isän kuoltua syöpään nuorena ja meilä oli 8 lasta, äiti hoisi lapsia ja pienviljelyä omiin tarpeisiin, eikä sosiaaliturvaa vielä ollut. Ei kyllä yhteisöllisesti autettu, pilkattiin vaan.
Isäni lapsuusmuistot ovat pitkälti samanlaisia. Nuorena ajattelin että hän ja sisaruksensa olivat vain kateellisia ja katkeria, mutta nyt ymmärrän että he haluavat meidän vain ymmärtävän miten erilaista menneisyydessä oli. Eikä siinä ole mitään nostalgista.
Vierailija kirjoitti:
Te vanhemmat ihmiset, oletteko huomanneet tällaista kehitystä (huomiohakuisuutta, ei käytöstapoja, epärehellisyyttä) myös omanikäisissä?
Minä olen huomannut näitä ominaisuuksia esimerkiksi omissa vanhemmissani, jotka ovat noin 60-vuotiaita. Toinen tiuskii jatkuvasti asiakaspalvelijoille ja toinen suorastaan suuttuu, jos en vastaa Facebookissa minuutissa.
Minun piti lähteä pois Facebookista, koska yksi laskee saamansa peukut ja käy kaverinsa läpi. Hän laittaa yhden tai useamman päivityksen päivässä. En minä halua olla kenenkään käskytettävä ja ärsyttää kun hän lähetti tekstarin, että olenko suutuksissani kun en ole vielä peukuttanut hänen päivityksiään.
Aloin aluksi FB-paaston, josta ilmoitin siellä. Yllättävän moni laittoi tekstiviestin ja kysyi, että olenko masentunut tai muuten vakavasti sairas kun en ole Facebookissa aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli vähemmän mielisairauksia, ja ihmiset keskittyi muihin asioihin kun oman napansa ympärille, eikä ajattelemaan liikaa turhaa. Ei ollut tällaista huomionhakua mitä nykyään, sekin on ihan somen vika.
Ennen mielen sairaudet hoidettiin joko kotona itsarilla tai sitten oltiin laitoksissa. Siksi me emme tottuneet näkemään mielenterveysongelmasia omassa elinympäristössämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kehutaan mikä on näille vahingoksi. Tulee ylimielisiä itsestään liikoja luulevia kakaroita.
Ennen osattiin kurittaa lapsista ylpeys ja turhat luulot pois. Tuloksena oli nöyriä ja lainkuuliaisia kunnon kansalaisia, hyviä ja tunnollisia aikuisia.
Rikosten, etenkin raakojen rikosten, määrä on vähentynyt Suomessa. Eipä ollut ennen jokainen lainkuulianen kansalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ei muutu , teknologia muuttuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kehutaan mikä on näille vahingoksi. Tulee ylimielisiä itsestään liikoja luulevia kakaroita.
Ennen osattiin kurittaa lapsista ylpeys ja turhat luulot pois. Tuloksena oli nöyriä ja lainkuuliaisia kunnon kansalaisia, hyviä ja tunnollisia aikuisia.
Rikosten, etenkin raakojen rikosten, määrä on vähentynyt Suomessa. Eipä ollut ennen jokainen lainkuulianen kansalainen.
Kasvanut se on, joka päivä pahoinpidellään lukemattomia ihmisiä etenkin nuorten toimesta. Nuorisojengit kylvävät kauhua kaupungeissa ja mopopojat vandalisoivat maaseutua. Nuoret huligaanit pitäisi laittaa kiven sisään ja avain heittää kaivoon!
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat samanlaisia kuin ennenkin, mutta käyttäytyminen ja tavat ovat muuttuneet.
Jos minun nuoruudessani joku olisi alvariinsa ottanut kuvia törröttävistä huulistaan ja pyllistävästä pepustaan ja ripustanut sitten kuvat kaikkien nähtäville vaikka koulun ilmoitustaululle, häntä olisi pidetty hieman omituisena.
t. Mummeli 71 vuotta
Just näin.
Itsekeskeisyys ja itsensä jatkuva esilletuominen on lisääntynyt älypuhelimien tulon myötä.
Ennen (siis esin 70-80 luvulla) oli ehkä enemmänkin hyveellistä olla vähän sivussa ja vaatimaton kuin itseään jokapaikassa esilletuova.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään edes 50+-ikäiset miehet eivät osaa auttaa kohteliaasti takkia naisen päälle tai tarjota kättään pitämällä sitä koukussa on on vaikka liukasta.
Jaa-a, mistäköhän johtuu. Unohditko, että siro ja herttainen suomalaisnainen on nykyään 70-kiloinen ylipainoinen ihrakasa. En hirveästi tee mieli ottaa käsikynkkään tuollaista, ties vaikka kaatuu päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kännykkäaikaa ei kellekään ikinä olisi tullut mieleenkään käyttää - ainakaan avoimesti - työnantajan aikaa omiin asioihinsa, ainakaan tässä määrin, kuin nykyään monet tekevät. Ihmiset olivat työelämässä - mielestäni - itseohjautuvampia, kuin nykyään; ei tarvinnut jokaisen työtehtävän jälkeen jäädä tumput suorassa odottamaan uutta komentoa. Työstä ei myöskään oltu poissa yhtä helposti, kuin nykyään monet ovat.
Rehellisyys täällä onkin mainittu.
Alapääasiat olivat aiemmin henkilökohtaisia asioita, eikä niistä lähdetty lehtiin tms avautumaan. Masennuksen takia eläkkeellä olevia parikymppisiä tuskin montaa löytyi.
He olivat mielisairaaloissa. Siksi heitä ei löytynyt tavallisten ihmisten elinympäristöstä.
Mä olen ollut 80-luvun alussa töissä psykiatrisessa sairaalassa, ja siellä oli paljon "terveempiä" potilaita kuin mitä nyt näkee kaduilla ihan päivittäin ns vapaalla jalalla. Ja paljon ihan nuoria tosiaan. Useimmat taisi kyllä olla laitoskierteessä, eivät pärjänneet normaalissa elämänmenossa. Jotkuthan sitten jäi heitteille kun alettiin ajaa hoitopaikkoja alas.
Vierailija kirjoitti:
Ennen otettiin toiset paremmin huomioon, auttavaisempia, talkoohenkisiä, ei oltu näin pinnallisia. Väkivaltaa vähemmän.
Niin oli.
Olen liikuntavammainen. Aina yleensä nuoret naiset tulevat auttamaan. Muut eivät vaivaudu. Siinä voi mennä ohi bodarimiehiä jne ja he eivät ole kuulevinaankaan jos kysyy apua.