Tein tänne aikaisemmin aloituksen työntekijästä, jolla suuria vaikeuksia oppia työtään

Mulla oli nuorempana (kolmekymppiseksi asti) tuollaisia ongelmia, eikä kyse ollut vähä-älyisyydestä, vaan todella huonosta itsetunnosta. Lähtökohtaisesti ajattelin, että en osaa mitään, olen huono kaikessa ja jännitin kaikkea uutta. Sitten uudella työpaikalla mulle selitettiin miten asioita tehdään, suurin osa meni ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska mietin vaan koko ohjeistuksen ajan, että miten mä tuonkin opin, liian vaikeaa, nyt ne olettaa, että mä tuon perusteella osaan jne. Ja sama jatkui tietysti sen jälkeenkin, todella hitaasti sitten sain jotain uusia asioita sieltä poimittua ja opittua. Kun virheitä tuli, lamaannuin pahasti, enkä tiennyt miten olisin korjannut tilanteen ja ihan hirveä mennä sanomaan, että taas tuli virhe. Ja sitten kun sen huomasi että muut alkaa ärsyyntyä siitä, että en osannut ja tein edelleen virheitä, niin tilanne vaan eskaloitui, koska siitäkin menin enemmän lukkoon, panikoin ja tein viheitä ihan vaan koska olin niin kauhuissani.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorempana (kolmekymppiseksi asti) tuollaisia ongelmia, eikä kyse ollut vähä-älyisyydestä, vaan todella huonosta itsetunnosta. Lähtökohtaisesti ajattelin, että en osaa mitään, olen huono kaikessa ja jännitin kaikkea uutta. Sitten uudella työpaikalla mulle selitettiin miten asioita tehdään, suurin osa meni ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska mietin vaan koko ohjeistuksen ajan, että miten mä tuonkin opin, liian vaikeaa, nyt ne olettaa, että mä tuon perusteella osaan jne. Ja sama jatkui tietysti sen jälkeenkin, todella hitaasti sitten sain jotain uusia asioita sieltä poimittua ja opittua. Kun virheitä tuli, lamaannuin pahasti, enkä tiennyt miten olisin korjannut tilanteen ja ihan hirveä mennä sanomaan, että taas tuli virhe. Ja sitten kun sen huomasi että muut alkaa ärsyyntyä siitä, että en osannut ja tein edelleen virheitä, niin tilanne vaan eskaloitui, koska siitäkin menin enemmän lukkoon, panikoin ja tein viheitä ihan vaan koska olin niin kauhuissani.

Tsemppiä sinulle! Uudessa työssä on paljon uutta opittavaa mitä työpaikan vakkarit eivät tajua. Esimerkiksi työympäristö - jo se että jäät työpaikalle viimeisenä sulkemaan puljun yksin, on haaste uudelle työntekijälle koska häntä jännittää uusi tilanne ja jo valojen sammuttaminen on haaste kun pitää löytää mistä ne sammutetaan. Tämä voi kuulostaa naurettavalta niille jotka ovat perehdytetty hyvin tai ovat eri luonteisia, mutta toivottavasti joku saa kiinni mitä tarkoitan.

Esimerkiksi jos työpaikalla pitää käyttää tiskikonetta tai pesukonetta, siihenkin voi joku uusi tarvita ohjeet. Kohta kohdalta käydään hitaasti läpi koneen käytön vaiheet ja vielä avuksi löytyy kirjalliset ohjeet samaan tyyliin kirjoitettuna, jotta voi itsenäisesti myöhemmin kerrata.

Varmaan tunnolliset ja kiltit ihmiset ovat tälle herkempiä kun haluaisivat tehdä asiat hyvin ja välttää virheitä. Ei siis tarkoita että on huono työntekijä jos on alussa epävarma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. Asiat nyt ovat näin. 

Kesätyöntekijöille voi hyvin sanoa, että kysykää tarvittaessa neuvoa xx:ltä tai yy:ltä. Sensijaan on epäasiallista sanoa, että älkää kysykö tolta kun se ei niitä vieläkään oo oppinu. Se olis työpaikkakiusaamista. 

Valitettavasti on niin, että kesätyöntekijät saattavat työskennellä kaksin tämän henkilön kanssa, niin on välttämätöntä sanoa, että tältä henkilöltä ei saa apua. Siis ihan asioiden sujumisen takia. Muuten kesätyöntekijä saattaa olettaa, että voi kysyä, koska tämä henkilö on ollut kauemmin töissä. Toisekseen kesätyöntekijät tajuavat itsekin sitten asian ja on fiksumpaa sanoa, että heti toimitaan niin, että ohjeistetaan jo, että tältä henkilöltä ei kysytä, koska jos niin ei tehtäisi, se johtaisi suurempaan sekoiluun, kun kesätyöntekijä ensin luulisi, että tältä saa apua ja huomaisi sitten, että ei saa.

Kirsikkana kakun päälle tosiaan se, että kesätyöntekijöille on nyt sit neuvottu enemmän asioita kuin tälle henkilölle, koska ovat perusfiksuja ihmisiä, jotka oppivat asioita. Joten nyt sit ollaan tilanteessa, jossa on pitänyt sanoa, että jos on ongelma, niin kesätyöntekijä tietää tästä asiasta enemmän. ap

Kaikesta sanomastasi kuultaa, että olet veemäinen kollega. 

Perehdytyksessä on usein ongelmana, että kaikki asiat vyörytetään kerralla perehdytettävän niskaan, mutta ei kukaan voi oppia ja muistaa valtavaa määrää uutta tietoa kerralla.

Toisekseen, uskaltaako uusi työntekijä kysellä, jos hänen annetaan ymmärtää että kysely on rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin kuormittava elämäntilanne aiheuttaa stressiä ja näin madaltaa stressinsietokykyä. Samoin oppiminen voi hidastua ja keskittymiskyky häiriintyä jolloin virheiden tekemisen mahdollisuus kasvaa. Oletko miettinyt sitä, että hän mahdollisesti huomaa virheensa ja ymmärtää tilanteen. Silloin kehittävän palautteen vastaanottaminenkin saattaa turhauttaa.

Onko hänelle annettu tarvittava perehdytys työhön vai suhtaudutaanka häneen asenteella ettei hän kuitenkaan opi, joten turha perehdyttää? Silloin myös kynnys kysyä neuvoa ja ohjeita kasvaa korkeammaksi.

Hänelle on neuvottu jotain perusasioita.

Häntä ohjeistettiin alussa, että kysy heti, kun vähänkin jokin mietityttää tai tulee tilanne, jota et osaa ratkaista. Sen lopputuloksena hän oli aina silmin nähden jumissa, mutta ei silti kysynyt tai teki väärin varmistamatta, että meneehän tämä näin. Sitten kun hänelle paukutettiin monta kertaa, että hänen on toimittava näin, hän alkoi kysymään vähän enemmän, mutta silti teki monesti niin, että teki jonkun asian väärin, vaikka oli ilmeistä, että ei ollut siitä ihan varma.

Myös kun sai palautetta, että asia X pitää tehdä näin, niin sen sijaan, että kuuntelee ja yrittää opetella asian, alkaa jaaritella jostain asiaan liittymättömästä tai joutuu tunnekuohun valtaan että alkaa päivittelemään jotain asiaa.

Hän menee myös usein lukkoon tilanteissa, jossa ei tiedä, mitä tekisi. Olen tulkinnut, että se johtuu siitä, että hän ottaa jotenkin itseensä sen, jos on vaikeassa tilanteessa eli jää jotenkin sen tunteen alle, että tuntuu vaikealta. Sen sijaan, että hän ajattelisi, että tämä on nyt se hetki, kun pyydän apua. Ja sit kun kyseessä on aikuinen ihminen, niin itse odotan, että osaa suhtautua näihin tilanteisiin.

Hän ei myöskään osaa kertoa, että hän on epävarma asiasta x. Silloinhan sitä voisi juuri käydä läpi.

Sit kun vietetään viikkoja ja kuukausia näissä merkeissä niin itse en viitsi ottaa uusia asioita puheeksi kun ihan perusasiat tuottavat tämmöisiä vaikeuksia. En näe potentiaa oppimiseen, jos yksinkertaisten asioidenkin oppiminen on tämmöistä todella rasittavaa pyörittelyä. ap

Kertomasi perusteella perehdytys on todella huonosti järjestetty. Uudessa työssä aloittanut ei edes tiedä mitä hän ei tiedä, joten se että odotatte että hän tulisi kysymään kun ei osaa, ei ole mitään perehdytystä vaan lähempänä työpaikkakiusaamista. Jos jotain sattuisi, teillä ei varmaan ole edes perehdytyssuunnitelmia tai mitään mistä osoitatte että tietyt asiat on perehdytetty, ja perehdytettävä on ne kuitannut. Tuollaiseen tuurilla toimivaan työpaikkaan mennessä terveempikin ihminen saattaisi mennä lukkoon jos puutteellisen perehdytyksen päälle vielä simputetaan. Et varmaankaan ymmärrä näitä asioita kunnolla kun et toimi perehdytyksen suunnittelussa tai esimiehenä, joten sinä olet lähinnä kapeakatseinen työpaikkakiusaaja, ja ongelmasta vastuussa on ennen kaikkea työpaikkanne perehdytyksen suunnitelleet ja esimies. 

Ikävä tilanne sekä sinulle että perehdytettävälle ja pahoittelut että kutsun sinua työpaikkakiusaajaksi. Yritän herätellä sinua siihen, että siltä toimintasi näyttää täältä katsottuna.

No sinusta voi nyt näyttää tuolta, mutta kyse on siitä, että vastaavassa tilanteessa muut uudet työntekijät pärjäävät kyllä. Heille neuvotaan selvästi, että tietyissä tilanteissa kysytään apua. Eli tämä työntekijä toimii eri tavoin kuin vastaavassa tilanteessa muut työntekijät. ap

Joku 20 - vuotias oppii vähän nopeammin kuin keski- ikäinen perheen äiti, jonka työkkäri laittaa joka toinen vuosi uuteen työpaikkaan opettelemaan palkkatuella. Kun on opetellut työt yli 20 työpaikassa niin alkaa riittää, ei jaksa enää.

Työkkärillä on joku ihme sääntö ettei saa mennä samaan paikkaan palkkatuella, aina uusi työpaikka ja uudet työtehtävät. Itse olen henkisesti täysin loppu.

Taidan mennä syksyllä lääkäriin ja sanoa, että olen henkisesti loppu ja sairaslomaa. En jaksa enää opetella yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin kuormittava elämäntilanne aiheuttaa stressiä ja näin madaltaa stressinsietokykyä. Samoin oppiminen voi hidastua ja keskittymiskyky häiriintyä jolloin virheiden tekemisen mahdollisuus kasvaa. Oletko miettinyt sitä, että hän mahdollisesti huomaa virheensa ja ymmärtää tilanteen. Silloin kehittävän palautteen vastaanottaminenkin saattaa turhauttaa.

Onko hänelle annettu tarvittava perehdytys työhön vai suhtaudutaanka häneen asenteella ettei hän kuitenkaan opi, joten turha perehdyttää? Silloin myös kynnys kysyä neuvoa ja ohjeita kasvaa korkeammaksi.

Hänelle on neuvottu jotain perusasioita.

Häntä ohjeistettiin alussa, että kysy heti, kun vähänkin jokin mietityttää tai tulee tilanne, jota et osaa ratkaista. Sen lopputuloksena hän oli aina silmin nähden jumissa, mutta ei silti kysynyt tai teki väärin varmistamatta, että meneehän tämä näin. Sitten kun hänelle paukutettiin monta kertaa, että hänen on toimittava näin, hän alkoi kysymään vähän enemmän, mutta silti teki monesti niin, että teki jonkun asian väärin, vaikka oli ilmeistä, että ei ollut siitä ihan varma.

Myös kun sai palautetta, että asia X pitää tehdä näin, niin sen sijaan, että kuuntelee ja yrittää opetella asian, alkaa jaaritella jostain asiaan liittymättömästä tai joutuu tunnekuohun valtaan että alkaa päivittelemään jotain asiaa.

Hän menee myös usein lukkoon tilanteissa, jossa ei tiedä, mitä tekisi. Olen tulkinnut, että se johtuu siitä, että hän ottaa jotenkin itseensä sen, jos on vaikeassa tilanteessa eli jää jotenkin sen tunteen alle, että tuntuu vaikealta. Sen sijaan, että hän ajattelisi, että tämä on nyt se hetki, kun pyydän apua. Ja sit kun kyseessä on aikuinen ihminen, niin itse odotan, että osaa suhtautua näihin tilanteisiin.

Hän ei myöskään osaa kertoa, että hän on epävarma asiasta x. Silloinhan sitä voisi juuri käydä läpi.

Sit kun vietetään viikkoja ja kuukausia näissä merkeissä niin itse en viitsi ottaa uusia asioita puheeksi kun ihan perusasiat tuottavat tämmöisiä vaikeuksia. En näe potentiaa oppimiseen, jos yksinkertaisten asioidenkin oppiminen on tämmöistä todella rasittavaa pyörittelyä. ap

Kertomasi perusteella perehdytys on todella huonosti järjestetty. Uudessa työssä aloittanut ei edes tiedä mitä hän ei tiedä, joten se että odotatte että hän tulisi kysymään kun ei osaa, ei ole mitään perehdytystä vaan lähempänä työpaikkakiusaamista. Jos jotain sattuisi, teillä ei varmaan ole edes perehdytyssuunnitelmia tai mitään mistä osoitatte että tietyt asiat on perehdytetty, ja perehdytettävä on ne kuitannut. Tuollaiseen tuurilla toimivaan työpaikkaan mennessä terveempikin ihminen saattaisi mennä lukkoon jos puutteellisen perehdytyksen päälle vielä simputetaan. Et varmaankaan ymmärrä näitä asioita kunnolla kun et toimi perehdytyksen suunnittelussa tai esimiehenä, joten sinä olet lähinnä kapeakatseinen työpaikkakiusaaja, ja ongelmasta vastuussa on ennen kaikkea työpaikkanne perehdytyksen suunnitelleet ja esimies. 

Ikävä tilanne sekä sinulle että perehdytettävälle ja pahoittelut että kutsun sinua työpaikkakiusaajaksi. Yritän herätellä sinua siihen, että siltä toimintasi näyttää täältä katsottuna.

No sinusta voi nyt näyttää tuolta, mutta kyse on siitä, että vastaavassa tilanteessa muut uudet työntekijät pärjäävät kyllä. Heille neuvotaan selvästi, että tietyissä tilanteissa kysytään apua. Eli tämä työntekijä toimii eri tavoin kuin vastaavassa tilanteessa muut työntekijät. ap

Joku 20 - vuotias oppii vähän nopeammin kuin keski- ikäinen perheen äiti, jonka työkkäri laittaa joka toinen vuosi uuteen työpaikkaan opettelemaan palkkatuella. Kun on opetellut työt yli 20 työpaikassa niin alkaa riittää, ei jaksa enää.

Työkkärillä on joku ihme sääntö ettei saa mennä samaan paikkaan palkkatuella, aina uusi työpaikka ja uudet työtehtävät. Itse olen henkisesti täysin loppu.

Johtuu siitä, että palkkatuetun jakson jälkeen työnantajan pitäisi palkata henkilö itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin kuormittava elämäntilanne aiheuttaa stressiä ja näin madaltaa stressinsietokykyä. Samoin oppiminen voi hidastua ja keskittymiskyky häiriintyä jolloin virheiden tekemisen mahdollisuus kasvaa. Oletko miettinyt sitä, että hän mahdollisesti huomaa virheensa ja ymmärtää tilanteen. Silloin kehittävän palautteen vastaanottaminenkin saattaa turhauttaa.

Onko hänelle annettu tarvittava perehdytys työhön vai suhtaudutaanka häneen asenteella ettei hän kuitenkaan opi, joten turha perehdyttää? Silloin myös kynnys kysyä neuvoa ja ohjeita kasvaa korkeammaksi.

Hänelle on neuvottu jotain perusasioita.

Häntä ohjeistettiin alussa, että kysy heti, kun vähänkin jokin mietityttää tai tulee tilanne, jota et osaa ratkaista. Sen lopputuloksena hän oli aina silmin nähden jumissa, mutta ei silti kysynyt tai teki väärin varmistamatta, että meneehän tämä näin. Sitten kun hänelle paukutettiin monta kertaa, että hänen on toimittava näin, hän alkoi kysymään vähän enemmän, mutta silti teki monesti niin, että teki jonkun asian väärin, vaikka oli ilmeistä, että ei ollut siitä ihan varma.

Myös kun sai palautetta, että asia X pitää tehdä näin, niin sen sijaan, että kuuntelee ja yrittää opetella asian, alkaa jaaritella jostain asiaan liittymättömästä tai joutuu tunnekuohun valtaan että alkaa päivittelemään jotain asiaa.

Hän menee myös usein lukkoon tilanteissa, jossa ei tiedä, mitä tekisi. Olen tulkinnut, että se johtuu siitä, että hän ottaa jotenkin itseensä sen, jos on vaikeassa tilanteessa eli jää jotenkin sen tunteen alle, että tuntuu vaikealta. Sen sijaan, että hän ajattelisi, että tämä on nyt se hetki, kun pyydän apua. Ja sit kun kyseessä on aikuinen ihminen, niin itse odotan, että osaa suhtautua näihin tilanteisiin.

Hän ei myöskään osaa kertoa, että hän on epävarma asiasta x. Silloinhan sitä voisi juuri käydä läpi.

Sit kun vietetään viikkoja ja kuukausia näissä merkeissä niin itse en viitsi ottaa uusia asioita puheeksi kun ihan perusasiat tuottavat tämmöisiä vaikeuksia. En näe potentiaa oppimiseen, jos yksinkertaisten asioidenkin oppiminen on tämmöistä todella rasittavaa pyörittelyä. ap

On hänelle sanottu "jotain perusasioita". Hmm. Kertoo aika selkeästi että kunnon perehdytystä ei ole. Toi on jo itsessään aika stressaavaa uudelle työntekijälle (varsinkin sellaiselle jolla ei ole työkokemusta). Oon ollut tossa tilanteessa monta kertaa johtuen siitä että työpaikat enimmäkseen sellaisia, jossa työnkuvasta tietää ainoastaan se edeltäjä joka on usein jo lähtenyt paikasta.

Antakaa ne ohjeet kirjallisena, niin hän voi aina palata niihin.

Itseä ärsytti kun hain erääseen paikkaan (jossa työntekijät vaihtuu) ja sain perehdyttäjäksi sellaisen, joka oli jo päättänyt pakata kamansa ja lähteä muualle. Perehdytys oli sellainen, että hän luetteli jotain asioita hyvin yleisellä tasolla "sitä sun tätä"-tyyliin. Nopeassa tahdissa ja kaikki kerralla. Yks ainut keskustelu. Koko perehdytyksessä painopiste oli työkavereiden kanssa toimimisessa, mikä oli aika yllättävää alan kannalta. Tähän yhdistettynä epäsäännölliset työvuorot lähinnä viikonloppuisin niin en arkipäivien rutiineja ehtinyt sisäistää. Tähän päälle selvä kateus muilta työtovereilta (tulin asiakkaiden kanssa hyvin toimeen, jne) ja jopa työn sabotointia.

Monet ei tunnu ymmärtävän että nykyään työpaikkojen perehdytyksen puuttumisen vuoksi pitäis olla telepaattisia taitoja. Kukaan ei kiireessä ehdi neuvomaan eikä uus työntekijä uskalla keskeyttää muiden kiireistä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorempana (kolmekymppiseksi asti) tuollaisia ongelmia, eikä kyse ollut vähä-älyisyydestä, vaan todella huonosta itsetunnosta. Lähtökohtaisesti ajattelin, että en osaa mitään, olen huono kaikessa ja jännitin kaikkea uutta. Sitten uudella työpaikalla mulle selitettiin miten asioita tehdään, suurin osa meni ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska mietin vaan koko ohjeistuksen ajan, että miten mä tuonkin opin, liian vaikeaa, nyt ne olettaa, että mä tuon perusteella osaan jne. Ja sama jatkui tietysti sen jälkeenkin, todella hitaasti sitten sain jotain uusia asioita sieltä poimittua ja opittua. Kun virheitä tuli, lamaannuin pahasti, enkä tiennyt miten olisin korjannut tilanteen ja ihan hirveä mennä sanomaan, että taas tuli virhe. Ja sitten kun sen huomasi että muut alkaa ärsyyntyä siitä, että en osannut ja tein edelleen virheitä, niin tilanne vaan eskaloitui, koska siitäkin menin enemmän lukkoon, panikoin ja tein viheitä ihan vaan koska olin niin kauhuissani.

Tsemppiä sinulle! Uudessa työssä on paljon uutta opittavaa mitä työpaikan vakkarit eivät tajua. Esimerkiksi työympäristö - jo se että jäät työpaikalle viimeisenä sulkemaan puljun yksin, on haaste uudelle työntekijälle koska häntä jännittää uusi tilanne ja jo valojen sammuttaminen on haaste kun pitää löytää mistä ne sammutetaan. Tämä voi kuulostaa naurettavalta niille jotka ovat perehdytetty hyvin tai ovat eri luonteisia, mutta toivottavasti joku saa kiinni mitä tarkoitan.

Esimerkiksi jos työpaikalla pitää käyttää tiskikonetta tai pesukonetta, siihenkin voi joku uusi tarvita ohjeet. Kohta kohdalta käydään hitaasti läpi koneen käytön vaiheet ja vielä avuksi löytyy kirjalliset ohjeet samaan tyyliin kirjoitettuna, jotta voi itsenäisesti myöhemmin kerrata.

Varmaan tunnolliset ja kiltit ihmiset ovat tälle herkempiä kun haluaisivat tehdä asiat hyvin ja välttää virheitä. Ei siis tarkoita että on huono työntekijä jos on alussa epävarma.

Se on just noin, ja jo siinäkin on muistettavaa, että oppii nimet ja naamat, minkä kulman takaa löytyy työpaikalla mitäkin jne. Vanhat työntekijät eivät useinkaan osaa asettua uuden työntekijän asemaan eli miten paljon uutta opittavaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin kuormittava elämäntilanne aiheuttaa stressiä ja näin madaltaa stressinsietokykyä. Samoin oppiminen voi hidastua ja keskittymiskyky häiriintyä jolloin virheiden tekemisen mahdollisuus kasvaa. Oletko miettinyt sitä, että hän mahdollisesti huomaa virheensa ja ymmärtää tilanteen. Silloin kehittävän palautteen vastaanottaminenkin saattaa turhauttaa.

Onko hänelle annettu tarvittava perehdytys työhön vai suhtaudutaanka häneen asenteella ettei hän kuitenkaan opi, joten turha perehdyttää? Silloin myös kynnys kysyä neuvoa ja ohjeita kasvaa korkeammaksi.

Hänelle on neuvottu jotain perusasioita.

Häntä ohjeistettiin alussa, että kysy heti, kun vähänkin jokin mietityttää tai tulee tilanne, jota et osaa ratkaista. Sen lopputuloksena hän oli aina silmin nähden jumissa, mutta ei silti kysynyt tai teki väärin varmistamatta, että meneehän tämä näin. Sitten kun hänelle paukutettiin monta kertaa, että hänen on toimittava näin, hän alkoi kysymään vähän enemmän, mutta silti teki monesti niin, että teki jonkun asian väärin, vaikka oli ilmeistä, että ei ollut siitä ihan varma.

Myös kun sai palautetta, että asia X pitää tehdä näin, niin sen sijaan, että kuuntelee ja yrittää opetella asian, alkaa jaaritella jostain asiaan liittymättömästä tai joutuu tunnekuohun valtaan että alkaa päivittelemään jotain asiaa.

Hän menee myös usein lukkoon tilanteissa, jossa ei tiedä, mitä tekisi. Olen tulkinnut, että se johtuu siitä, että hän ottaa jotenkin itseensä sen, jos on vaikeassa tilanteessa eli jää jotenkin sen tunteen alle, että tuntuu vaikealta. Sen sijaan, että hän ajattelisi, että tämä on nyt se hetki, kun pyydän apua. Ja sit kun kyseessä on aikuinen ihminen, niin itse odotan, että osaa suhtautua näihin tilanteisiin.

Hän ei myöskään osaa kertoa, että hän on epävarma asiasta x. Silloinhan sitä voisi juuri käydä läpi.

Sit kun vietetään viikkoja ja kuukausia näissä merkeissä niin itse en viitsi ottaa uusia asioita puheeksi kun ihan perusasiat tuottavat tämmöisiä vaikeuksia. En näe potentiaa oppimiseen, jos yksinkertaisten asioidenkin oppiminen on tämmöistä todella rasittavaa pyörittelyä. ap

Kertomasi perusteella perehdytys on todella huonosti järjestetty. Uudessa työssä aloittanut ei edes tiedä mitä hän ei tiedä, joten se että odotatte että hän tulisi kysymään kun ei osaa, ei ole mitään perehdytystä vaan lähempänä työpaikkakiusaamista. Jos jotain sattuisi, teillä ei varmaan ole edes perehdytyssuunnitelmia tai mitään mistä osoitatte että tietyt asiat on perehdytetty, ja perehdytettävä on ne kuitannut. Tuollaiseen tuurilla toimivaan työpaikkaan mennessä terveempikin ihminen saattaisi mennä lukkoon jos puutteellisen perehdytyksen päälle vielä simputetaan. Et varmaankaan ymmärrä näitä asioita kunnolla kun et toimi perehdytyksen suunnittelussa tai esimiehenä, joten sinä olet lähinnä kapeakatseinen työpaikkakiusaaja, ja ongelmasta vastuussa on ennen kaikkea työpaikkanne perehdytyksen suunnitelleet ja esimies. 

Ikävä tilanne sekä sinulle että perehdytettävälle ja pahoittelut että kutsun sinua työpaikkakiusaajaksi. Yritän herätellä sinua siihen, että siltä toimintasi näyttää täältä katsottuna.

No sinusta voi nyt näyttää tuolta, mutta kyse on siitä, että vastaavassa tilanteessa muut uudet työntekijät pärjäävät kyllä. Heille neuvotaan selvästi, että tietyissä tilanteissa kysytään apua. Eli tämä työntekijä toimii eri tavoin kuin vastaavassa tilanteessa muut työntekijät. ap

Joku 20 - vuotias oppii vähän nopeammin kuin keski- ikäinen perheen äiti, jonka työkkäri laittaa joka toinen vuosi uuteen työpaikkaan opettelemaan palkkatuella. Kun on opetellut työt yli 20 työpaikassa niin alkaa riittää, ei jaksa enää.

Työkkärillä on joku ihme sääntö ettei saa mennä samaan paikkaan palkkatuella, aina uusi työpaikka ja uudet työtehtävät. Itse olen henkisesti täysin loppu.

Johtuu siitä, että palkkatuetun jakson jälkeen työnantajan pitäisi palkata henkilö itse.

Mutta ei ne palkkaa, kun ottaa uuden palkkatuella.

Menen syksyllä lääkäriin ja sanon, että olen masentunut henkisesti loppu. En enää ikinä opettele mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli ketju, jossa aihetta käsiteltiin? Linkki?

https://www.vauva.fi/keskustelu/4453322/uusi-tyontekija-ei-opi-mitaan-e…

Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin kuormittava elämäntilanne aiheuttaa stressiä ja näin madaltaa stressinsietokykyä. Samoin oppiminen voi hidastua ja keskittymiskyky häiriintyä jolloin virheiden tekemisen mahdollisuus kasvaa. Oletko miettinyt sitä, että hän mahdollisesti huomaa virheensa ja ymmärtää tilanteen. Silloin kehittävän palautteen vastaanottaminenkin saattaa turhauttaa.

Onko hänelle annettu tarvittava perehdytys työhön vai suhtaudutaanka häneen asenteella ettei hän kuitenkaan opi, joten turha perehdyttää? Silloin myös kynnys kysyä neuvoa ja ohjeita kasvaa korkeammaksi.

Hänelle on neuvottu jotain perusasioita.

Häntä ohjeistettiin alussa, että kysy heti, kun vähänkin jokin mietityttää tai tulee tilanne, jota et osaa ratkaista. Sen lopputuloksena hän oli aina silmin nähden jumissa, mutta ei silti kysynyt tai teki väärin varmistamatta, että meneehän tämä näin. Sitten kun hänelle paukutettiin monta kertaa, että hänen on toimittava näin, hän alkoi kysymään vähän enemmän, mutta silti teki monesti niin, että teki jonkun asian väärin, vaikka oli ilmeistä, että ei ollut siitä ihan varma.

Myös kun sai palautetta, että asia X pitää tehdä näin, niin sen sijaan, että kuuntelee ja yrittää opetella asian, alkaa jaaritella jostain asiaan liittymättömästä tai joutuu tunnekuohun valtaan että alkaa päivittelemään jotain asiaa.

Hän menee myös usein lukkoon tilanteissa, jossa ei tiedä, mitä tekisi. Olen tulkinnut, että se johtuu siitä, että hän ottaa jotenkin itseensä sen, jos on vaikeassa tilanteessa eli jää jotenkin sen tunteen alle, että tuntuu vaikealta. Sen sijaan, että hän ajattelisi, että tämä on nyt se hetki, kun pyydän apua. Ja sit kun kyseessä on aikuinen ihminen, niin itse odotan, että osaa suhtautua näihin tilanteisiin.

Hän ei myöskään osaa kertoa, että hän on epävarma asiasta x. Silloinhan sitä voisi juuri käydä läpi.

Sit kun vietetään viikkoja ja kuukausia näissä merkeissä niin itse en viitsi ottaa uusia asioita puheeksi kun ihan perusasiat tuottavat tämmöisiä vaikeuksia. En näe potentiaa oppimiseen, jos yksinkertaisten asioidenkin oppiminen on tämmöistä todella rasittavaa pyörittelyä. ap

Kertomasi perusteella perehdytys on todella huonosti järjestetty. Uudessa työssä aloittanut ei edes tiedä mitä hän ei tiedä, joten se että odotatte että hän tulisi kysymään kun ei osaa, ei ole mitään perehdytystä vaan lähempänä työpaikkakiusaamista. Jos jotain sattuisi, teillä ei varmaan ole edes perehdytyssuunnitelmia tai mitään mistä osoitatte että tietyt asiat on perehdytetty, ja perehdytettävä on ne kuitannut. Tuollaiseen tuurilla toimivaan työpaikkaan mennessä terveempikin ihminen saattaisi mennä lukkoon jos puutteellisen perehdytyksen päälle vielä simputetaan. Et varmaankaan ymmärrä näitä asioita kunnolla kun et toimi perehdytyksen suunnittelussa tai esimiehenä, joten sinä olet lähinnä kapeakatseinen työpaikkakiusaaja, ja ongelmasta vastuussa on ennen kaikkea työpaikkanne perehdytyksen suunnitelleet ja esimies. 

Ikävä tilanne sekä sinulle että perehdytettävälle ja pahoittelut että kutsun sinua työpaikkakiusaajaksi. Yritän herätellä sinua siihen, että siltä toimintasi näyttää täältä katsottuna.

No sinusta voi nyt näyttää tuolta, mutta kyse on siitä, että vastaavassa tilanteessa muut uudet työntekijät pärjäävät kyllä. Heille neuvotaan selvästi, että tietyissä tilanteissa kysytään apua. Eli tämä työntekijä toimii eri tavoin kuin vastaavassa tilanteessa muut työntekijät. ap

Joku 20 - vuotias oppii vähän nopeammin kuin keski- ikäinen perheen äiti, jonka työkkäri laittaa joka toinen vuosi uuteen työpaikkaan opettelemaan palkkatuella. Kun on opetellut työt yli 20 työpaikassa niin alkaa riittää, ei jaksa enää.

Työkkärillä on joku ihme sääntö ettei saa mennä samaan paikkaan palkkatuella, aina uusi työpaikka ja uudet työtehtävät. Itse olen henkisesti täysin loppu.

Johtuu siitä, että palkkatuetun jakson jälkeen työnantajan pitäisi palkata henkilö itse.

Mutta ei ne palkkaa, kun ottaa uuden palkkatuella.

Menen syksyllä lääkäriin ja sanon, että olen masentunut henkisesti loppu. En enää ikinä opettele mitään.

Ja sitten kuuntelet vielä vakituisten omistusasunto ja ulkomaanmatka hehkutusta.

Mulle riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. Asiat nyt ovat näin. 

Kesätyöntekijöille voi hyvin sanoa, että kysykää tarvittaessa neuvoa xx:ltä tai yy:ltä. Sensijaan on epäasiallista sanoa, että älkää kysykö tolta kun se ei niitä vieläkään oo oppinu. Se olis työpaikkakiusaamista. 

Valitettavasti on niin, että kesätyöntekijät saattavat työskennellä kaksin tämän henkilön kanssa, niin on välttämätöntä sanoa, että tältä henkilöltä ei saa apua. Siis ihan asioiden sujumisen takia. Muuten kesätyöntekijä saattaa olettaa, että voi kysyä, koska tämä henkilö on ollut kauemmin töissä. Toisekseen kesätyöntekijät tajuavat itsekin sitten asian ja on fiksumpaa sanoa, että heti toimitaan niin, että ohjeistetaan jo, että tältä henkilöltä ei kysytä, koska jos niin ei tehtäisi, se johtaisi suurempaan sekoiluun, kun kesätyöntekijä ensin luulisi, että tältä saa apua ja huomaisi sitten, että ei saa.

Kirsikkana kakun päälle tosiaan se, että kesätyöntekijöille on nyt sit neuvottu enemmän asioita kuin tälle henkilölle, koska ovat perusfiksuja ihmisiä, jotka oppivat asioita. Joten nyt sit ollaan tilanteessa, jossa on pitänyt sanoa, että jos on ongelma, niin kesätyöntekijä tietää tästä asiasta enemmän. ap

Kaikesta sanomastasi kuultaa, että olet veemäinen kollega. 

En sano että ap olisi sellainen, mutta monilla työpaikoilla on usein näitä "asiantuntijoita" ja "oikeita pomoja", jotka asettuvat jopa pomonsa yläpuolelle. Eivät ehkä itsekään huomaa, että luulevat luulevat itsestään liikaa. Ottavat stressiä ja vastuuta työpaikan asioista kuin olisivat itse pomoja ja heittäytyvät marttyyriksi.

Ap:n tehtävä olis keskustella esimiehensä kanssa eikä täällä. Esimies ratkaisee asian ja tekee oman arvionsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehdytyksessä on usein ongelmana, että kaikki asiat vyörytetään kerralla perehdytettävän niskaan, mutta ei kukaan voi oppia ja muistaa valtavaa määrää uutta tietoa kerralla.

Toisekseen, uskaltaako uusi työntekijä kysellä, jos hänen annetaan ymmärtää että kysely on rasittavaa.

Ja sitten joku 20 vuotta samaa työtä tehnyt sanoo, että sulla on tässä virhe.

Niin kuule olet itse 170 cm lyhyt pikkumies luuseri.

Sori, Tradenomi, tässä ei nyt ole kyse susta

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorempana (kolmekymppiseksi asti) tuollaisia ongelmia, eikä kyse ollut vähä-älyisyydestä, vaan todella huonosta itsetunnosta. Lähtökohtaisesti ajattelin, että en osaa mitään, olen huono kaikessa ja jännitin kaikkea uutta. Sitten uudella työpaikalla mulle selitettiin miten asioita tehdään, suurin osa meni ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska mietin vaan koko ohjeistuksen ajan, että miten mä tuonkin opin, liian vaikeaa, nyt ne olettaa, että mä tuon perusteella osaan jne. Ja sama jatkui tietysti sen jälkeenkin, todella hitaasti sitten sain jotain uusia asioita sieltä poimittua ja opittua. Kun virheitä tuli, lamaannuin pahasti, enkä tiennyt miten olisin korjannut tilanteen ja ihan hirveä mennä sanomaan, että taas tuli virhe. Ja sitten kun sen huomasi että muut alkaa ärsyyntyä siitä, että en osannut ja tein edelleen virheitä, niin tilanne vaan eskaloitui, koska siitäkin menin enemmän lukkoon, panikoin ja tein viheitä ihan vaan koska olin niin kauhuissani.

Kiitos kommentista. Odotanko mielestäsi sit liikoja, kun odotan kuitenkin, että jos on aikuinen, niin pitäisi sit kuitenkin ymmärtää itse omat oppimisen haasteensa? Aikuisena kuitenkin pitäisi olla jo tuttua, missä pitää itseään hyvänä tai missä pitää itseään huonona. Ja en itse samastu sellaiseen, että joku ajattelee, että on ok, että on avuton, eikä saa mitään tehtyä itsenäisesti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Perehdytyksessä on usein ongelmana, että kaikki asiat vyörytetään kerralla perehdytettävän niskaan, mutta ei kukaan voi oppia ja muistaa valtavaa määrää uutta tietoa kerralla.

Toisekseen, uskaltaako uusi työntekijä kysellä, jos hänen annetaan ymmärtää että kysely on rasittavaa.

Kommentoinkin tuolla jo edellä, että tälle työntekijälle on nyt tehty selväksi, että kaikki epäselvät asiat pitää kysyä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehdytyksessä on usein ongelmana, että kaikki asiat vyörytetään kerralla perehdytettävän niskaan, mutta ei kukaan voi oppia ja muistaa valtavaa määrää uutta tietoa kerralla.

Toisekseen, uskaltaako uusi työntekijä kysellä, jos hänen annetaan ymmärtää että kysely on rasittavaa.

Kommentoinkin tuolla jo edellä, että tälle työntekijälle on nyt tehty selväksi, että kaikki epäselvät asiat pitää kysyä. ap

Joo, ja olet täysin hakoteillä. Sysäät perehdytysvelvollisuutenne tuon työntekijän niskaan sen sijaan että teillä hoidettaisiin se asiallisesti ja riittävällä tasolla. Perehdytys ei ole sitä että sanotaan uudelle työntekijälle että saa kysyä, vaan se on systemaattinen prosessi jossa ensin näytetään riittävän hitaalla tahdilla perehdytettäviä asioita maksimissaan muutama päivässä, sitten annetaan työntekijälle kirjalliset ja mielellään myös kuvalliset ohjeet ja aikaa kokeilla työtehtävää. Siinä vaiheessa pitää olla perehdyttäjä saatavilla jos tulee kysyttävää. Kun toistoja on riittävästi ja homma sujuu, voi sitä tehtävää hoitaa itsenäisemmin. Jos tulee virheitä, tarkastetaan voiko ohjeistusta tarkentaa.

Teidän ongelman perimmäinen syy on huono, lähes olematon perehdytys ja työpaikkakiusaaminen. Sanoit aiemmin ettet jaksa kannatella - siinä tapauksessa sinun pitäisi hakeutua sairaslomalle kun et kykene työhösi tai ilmoittaa eteenpäin työpaikan epäkohdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorempana (kolmekymppiseksi asti) tuollaisia ongelmia, eikä kyse ollut vähä-älyisyydestä, vaan todella huonosta itsetunnosta. Lähtökohtaisesti ajattelin, että en osaa mitään, olen huono kaikessa ja jännitin kaikkea uutta. Sitten uudella työpaikalla mulle selitettiin miten asioita tehdään, suurin osa meni ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska mietin vaan koko ohjeistuksen ajan, että miten mä tuonkin opin, liian vaikeaa, nyt ne olettaa, että mä tuon perusteella osaan jne. Ja sama jatkui tietysti sen jälkeenkin, todella hitaasti sitten sain jotain uusia asioita sieltä poimittua ja opittua. Kun virheitä tuli, lamaannuin pahasti, enkä tiennyt miten olisin korjannut tilanteen ja ihan hirveä mennä sanomaan, että taas tuli virhe. Ja sitten kun sen huomasi että muut alkaa ärsyyntyä siitä, että en osannut ja tein edelleen virheitä, niin tilanne vaan eskaloitui, koska siitäkin menin enemmän lukkoon, panikoin ja tein viheitä ihan vaan koska olin niin kauhuissani.

Kiitos kommentista. Odotanko mielestäsi sit liikoja, kun odotan kuitenkin, että jos on aikuinen, niin pitäisi sit kuitenkin ymmärtää itse omat oppimisen haasteensa? Aikuisena kuitenkin pitäisi olla jo tuttua, missä pitää itseään hyvänä tai missä pitää itseään huonona. Ja en itse samastu sellaiseen, että joku ajattelee, että on ok, että on avuton, eikä saa mitään tehtyä itsenäisesti.

ap

Ap. Sinulle on nyt selvitetty hyvin konkreettisesti että teidän työpaikan perehdytys on puutteellinen. Ota tuo asenteesi nyt käyttöön siinä että lopetat tekosyiden latelemisen ja aikuisesti kannat vastuun siitä että perehdyt perehdyttämisen järjestämiseen ja selvität virheet jota olet ja olette tehneet. Jos jaksamisesi ei riitä, hae apua työterveydestä ja selvitä mikset pysty normaalien työtehtävien hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin kuormittava elämäntilanne aiheuttaa stressiä ja näin madaltaa stressinsietokykyä. Samoin oppiminen voi hidastua ja keskittymiskyky häiriintyä jolloin virheiden tekemisen mahdollisuus kasvaa. Oletko miettinyt sitä, että hän mahdollisesti huomaa virheensa ja ymmärtää tilanteen. Silloin kehittävän palautteen vastaanottaminenkin saattaa turhauttaa.

Onko hänelle annettu tarvittava perehdytys työhön vai suhtaudutaanka häneen asenteella ettei hän kuitenkaan opi, joten turha perehdyttää? Silloin myös kynnys kysyä neuvoa ja ohjeita kasvaa korkeammaksi.

Hänelle on neuvottu jotain perusasioita.

Häntä ohjeistettiin alussa, että kysy heti, kun vähänkin jokin mietityttää tai tulee tilanne, jota et osaa ratkaista. Sen lopputuloksena hän oli aina silmin nähden jumissa, mutta ei silti kysynyt tai teki väärin varmistamatta, että meneehän tämä näin. Sitten kun hänelle paukutettiin monta kertaa, että hänen on toimittava näin, hän alkoi kysymään vähän enemmän, mutta silti teki monesti niin, että teki jonkun asian väärin, vaikka oli ilmeistä, että ei ollut siitä ihan varma.

Myös kun sai palautetta, että asia X pitää tehdä näin, niin sen sijaan, että kuuntelee ja yrittää opetella asian, alkaa jaaritella jostain asiaan liittymättömästä tai joutuu tunnekuohun valtaan että alkaa päivittelemään jotain asiaa.

Hän menee myös usein lukkoon tilanteissa, jossa ei tiedä, mitä tekisi. Olen tulkinnut, että se johtuu siitä, että hän ottaa jotenkin itseensä sen, jos on vaikeassa tilanteessa eli jää jotenkin sen tunteen alle, että tuntuu vaikealta. Sen sijaan, että hän ajattelisi, että tämä on nyt se hetki, kun pyydän apua. Ja sit kun kyseessä on aikuinen ihminen, niin itse odotan, että osaa suhtautua näihin tilanteisiin.

Hän ei myöskään osaa kertoa, että hän on epävarma asiasta x. Silloinhan sitä voisi juuri käydä läpi.

Sit kun vietetään viikkoja ja kuukausia näissä merkeissä niin itse en viitsi ottaa uusia asioita puheeksi kun ihan perusasiat tuottavat tämmöisiä vaikeuksia. En näe potentiaa oppimiseen, jos yksinkertaisten asioidenkin oppiminen on tämmöistä todella rasittavaa pyörittelyä. ap

Kertomasi perusteella perehdytys on todella huonosti järjestetty. Uudessa työssä aloittanut ei edes tiedä mitä hän ei tiedä, joten se että odotatte että hän tulisi kysymään kun ei osaa, ei ole mitään perehdytystä vaan lähempänä työpaikkakiusaamista. Jos jotain sattuisi, teillä ei varmaan ole edes perehdytyssuunnitelmia tai mitään mistä osoitatte että tietyt asiat on perehdytetty, ja perehdytettävä on ne kuitannut. Tuollaiseen tuurilla toimivaan työpaikkaan mennessä terveempikin ihminen saattaisi mennä lukkoon jos puutteellisen perehdytyksen päälle vielä simputetaan. Et varmaankaan ymmärrä näitä asioita kunnolla kun et toimi perehdytyksen suunnittelussa tai esimiehenä, joten sinä olet lähinnä kapeakatseinen työpaikkakiusaaja, ja ongelmasta vastuussa on ennen kaikkea työpaikkanne perehdytyksen suunnitelleet ja esimies. 

Ikävä tilanne sekä sinulle että perehdytettävälle ja pahoittelut että kutsun sinua työpaikkakiusaajaksi. Yritän herätellä sinua siihen, että siltä toimintasi näyttää täältä katsottuna.

Esimerkiksi nämä kesätyöntekijät pärjäävät tällä ohjeistuksella kyllä. ap

Joo mutta tämä työntekijä ei pärjää, ja jos asiaa tutkittaisiin esimerkiksi työtapaturman tai vastaavan perusteella, teidän käytäntönne katsottaisiin syyksi ongelmaan. Olen itse teollisuudessa tehtävissä joihin liittyy työntekijöiden koulutusten ja perehdytysten suunnittelua ja niissä mennään sen ehdoilla, että ne suunnitellaan juuri sille tapaukselle jolla on haasteita. Jos töissä tapahtuu työntekijällä virhe, myös asiaan liittyvät ohjeistukset katsotaan ja päivitetään niin että niistä ei voi saada väärää käsitystä tai niihin lisätään huomio siitä, että asia A voi aiheuttaa tässä työvaiheessa virhetilanteen, tarkista tekemäsi jälkeen että tämä kohta on kunnossa. 

Kuten sanoit niin olet suorittavan tason työntekijä, eikä näiden ymmärtäminen ole sinulle varmasti helppoa, mutta usko kun sanon, että ongelmanne syy on perehdytyskäytännöissä ja teidän huonossa ilmapiirissä, ja työntekijää voitte arvioida vasta sitten kun nämä asiat on laitettu teillä ensin kuntoon.

Tässä keskustelussa ei ole jo tunnistussyiden vuoksi mahdollista tuoda esiin kaikkia perehdytysasioita. Mutta aika vähättelevä asenne on kyllä sinullakin, kaiken tämän ruotimisen jälkeen, jossa listaan erilaisia syitä, haluat vähätellä, että "en voi ymmärtää asioita", koska "teen suorittavaa työtä" :D:D

Mutta lisätään nyt vaikka tähän vielä, että tosiaan tämä henkilö on tehnyt kirjallisen ohjeen kanssa yhtä työtehtävää ja vaikka hänellä oli koko ajan se ohje, josta voi tarkistaa, ei silti saanut oikein. Eli tosiaan vaikuttaa siltä, että ei pärjää missään sellaisessa, jossa normaalifiksu ihminen pärjää. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehdytyksessä on usein ongelmana, että kaikki asiat vyörytetään kerralla perehdytettävän niskaan, mutta ei kukaan voi oppia ja muistaa valtavaa määrää uutta tietoa kerralla.

Toisekseen, uskaltaako uusi työntekijä kysellä, jos hänen annetaan ymmärtää että kysely on rasittavaa.

Kommentoinkin tuolla jo edellä, että tälle työntekijälle on nyt tehty selväksi, että kaikki epäselvät asiat pitää kysyä. ap

Joo, ja olet täysin hakoteillä. Sysäät perehdytysvelvollisuutenne tuon työntekijän niskaan sen sijaan että teillä hoidettaisiin se asiallisesti ja riittävällä tasolla. Perehdytys ei ole sitä että sanotaan uudelle työntekijälle että saa kysyä, vaan se on systemaattinen prosessi jossa ensin näytetään riittävän hitaalla tahdilla perehdytettäviä asioita maksimissaan muutama päivässä, sitten annetaan työntekijälle kirjalliset ja mielellään myös kuvalliset ohjeet ja aikaa kokeilla työtehtävää. Siinä vaiheessa pitää olla perehdyttäjä saatavilla jos tulee kysyttävää. Kun toistoja on riittävästi ja homma sujuu, voi sitä tehtävää hoitaa itsenäisemmin. Jos tulee virheitä, tarkastetaan voiko ohjeistusta tarkentaa.

Teidän ongelman perimmäinen syy on huono, lähes olematon perehdytys ja työpaikkakiusaaminen. Sanoit aiemmin ettet jaksa kannatella - siinä tapauksessa sinun pitäisi hakeutua sairaslomalle kun et kykene työhösi tai ilmoittaa eteenpäin työpaikan epäkohdista.

Miten selität sen, että tämä on ainoa henkilö, joka ei pärjää samalla perehdytyksellä kuin muut? Ja tosiaan on saanut saman perehdytyksen kuin usea muu. ap

Tää tyyppi on siis saatettu palkata osatyökykyisenä, jolloin firmalle maksetaan hänestä. Eli työpanoksen ei tarvitsekaan vastata ap:n työpanosta. Ja ap vittuilee kun _hänellä_ on niin raskasta.

Nyt vaan työt uusjakoon: tälle hitaalle yksi homma, joka sisältää paljon saman asian toistoa. Yksi! Sitä tekee sitten tarpeen mukaan tunnin, päivän, kuukauden tai vuoden. Ihan sama vaikka kesätyöntekijät oppisivat nopeammin.

Rekry on jo tehty, niin sitten jää vaihtoehdoksi se, että työntekijälle vittuillaan ja kasataan liian vaikeita töitä tai se, että otetaan askel taaksepäin ja yksinkertaistetaan ja opetetaan hommia vaihe vaiheelta esim. tuon ohjeen läpikäyminen (minkä mukaan hän ei osaa toimia). Yhdessä vaihe vaiheelta sen läpi käyminen ja OHJEEN MUOKKAAMINEN siten, että seuraavalla kerralla hän selviytyy itsenäisesti.