+++SYYSKEIJUT VKO 43+++

Jo toinen kerta tänään, kun pitää päästä pinoutumaan (lue: avautumaan). Meillä oli puolisen tuntia " hiljaista" , kun olin saanut vauvan lopulta päiväunille ja isoveli huusi yläkerrassa pinnasängyssä. HOHHOH. Siinä muka istuskelin tyytyväisenä itseeni, join kahvia ja katsoin Kauniit ja rohkeat. Hirveetä itsepetosta taisi olla :D Oikeasti tilanne päättyi siten, että isoveli istui sylissäni kirjan kanssa ja kahvikuppi roikkui toisessa kädessä, joten se siitä rentoutumisesta..



Nyt tilanne on se, että esikoinen ravaa ympäri taloa iltavillissä ja turhautuneena (kun äiti ei jaksa enää leikkiä) ja tekee kaikki kielletyt asiat peräjälkeen saadakseen huomiota. Vauva haluaisi jo yöunille ja kitisee sitterissä, yritän muka nukuttaa välillä vierashuoneen patjalle enkä kuitenkaan ehdi hätiin, kun tutti ekan kerran tipahtaa ja täyskarjunta alkaa. Siinä ne vähäisetkin unenrippeet aina vauvalta karkaa, kun minun pitää kesken nukuttamisen juosta isoveljen perään.



Ärsyttää itseäkin, kun välillä menee pelkäksi huutamiseksi minun ja esikoisen kommunikointi. Osoitan sormella olkkariin ja mölyän, että SINNE MENET NYT LEIKKIMÄÄN TAI ÄITILLÄ MENEE HERMO. Sitten toinen uhmassaan alkaa polkea jalkaa ja ripustautuu lahkeeseen, joten yritä siinä sitten päästä vauvan itkua rauhoittamaan.. voi itku.



Sorry hirveä vuodatus, ottaa jotenkin niiiin päähän, kun mies on viinikerhonsa kanssa illastamassa. Tällä hetkellä yhtään ei lohduta se, että eilen pääsin itse kampaajalle. :O Itsekäskö?



Toivottavasti teillä menee ilta paremmin kuin tässä osoitteessa. Nyt iltapuuron tekoon ja vauvaa kanniskelemaan.



Ulpu

Oli ihanaa kuulla, ettemme ole yksin... Valitettavaa, ettei asialle tunnu voivan mitään ihan vielä. Pitää odotella kai nyt sit ainakin pari kuukautta... Mutta siis kyllä sekin tieto lohduttaa, ettei tämä yötä myötä valvominen ihan poikkeuksellista ole. Nytkin tyttö nukkuu kiltisti, mutta odotan jo sitä kello yhtätoista taas, kun valvominen yleensä alkaa... Onneksi mies on lomalla ja valvoi eilen, niin ehkä minä jaksan sitten tänään. Olen ihan virkeä ollut tämän koko päivän. Viime yö oli kuitenkin siinä mielessä positiivinen, että nukahdettuaan lapsi sitten nukkui neljä tuntia putkeen. Meillä yleensä nukutaan maks. 3 tuntia, monesti syödään noin puolentoistakin tunnin välein öisin.



Hansuli

Kovasti jaksamista teille, joilla vauvan yöunet on hakusessa. Meillä yöt sujuu yleensä kahdella heräämisellä kunhan poika ensin suostuu nukahtamaan. Nyt kahtena iltana peräkkäin poika on noin tunnin väsytystaistelun jälkeen jäänyt yllätykseksemme sänkyynsä ähisemään pitkäksi aikaa ja nukahtanut lopulta itsekseen. Poika nukkuu syöttöjen välit omassa sängyssään.



NEUVOLATERVEISIÄ: Käytiin siis tänään neuvolassa. Poika kasvaa hienosti, parin viikon takaisesta oli tullut painoa lisää puoli kiloa ja pituutta 2 cm (mitat nyt 4670 g, 56 cm ja py 38,5 cm). Muutenkin kaikki oli kunnossa. Teki hyvää saada jotain ohjelmaa päivään, kun kieltämättä päivät on liiaksikin toistensa kaltaisia eikä arkipäivisin juuri ole aikuista juttuseuraa ollut. Oli kiva siis jutella neuvolatädin kanssa :) Näissä mietteissä päätinkin tänään ryhdistäytyä ja sopia treffejä mammiksella olevien kavereideni kanssa, ettei arki mene vain kotona istumiseksi ja lähiulkoilureittien kiertämiseksi.



Jatkossa tapaamiset onnistuvatkin aiempaa paremmin kun uskaltauduin viime viikolla ensimmäistä kertaa vaunujen kanssa julkisiin. Käytiin nimittäin pojan kanssa mun työpaikallani ja sain olla tosi ylpeä pojan " käytöksestä" . Ukko nukkui suurimman osan ajasta (vaikka välillä oli kymmenkuntakin naista vaunujen ympärillä hälisemässä) ja sitten kun viimein heräsi, niin katseli ja ihmetteli vaan. Kaikki kehuivat pojan rauhallisuutta ja kiltteyttä. Samaan aikaan mä pelkäsin, koska se huuto oikein alkaa... Muutenkin poika on kovin vieraskorea; kovimmat huudot säästetään äidille ja isälle ;)



HORMONINÄPYT: Meillä näpyt ilmestyivät jo ensimmäisen viikon aikana ja olivat pahimmillaan parin kolmen viikon iässä. Nyt viisiviikkoisena näpyt ovat paria hassua lukuun ottamatta tiessään.



SYNTYMÄHIUKSET: Onko teidän vauvojen hiukset alkaneet lähteä? Meidän pikku-ukko on tällä hetkellä tosi huvittavan näköinen, kun pään etuosa on päälaelle asti kalju lukuun ottamatta pään sivuja ja pään takaosassa on suht tuuheaa tummaa tukkaa.



KANTOLIINAT/RINTAREPUT: Meidän poika ei oikein tunnu tykkäävän rintareppuun tai kantoliinaan laittamisesta, mutta silti useimmiten nukahtaa huutamisen jälkeen niihin aika pian. Te, joilla on aiempaa kokemusta esim. kantoliinoista: Ovatko lapsenne tykästyneet saman tien kantoliinassa olemiseen vai vaatiiko se aina pidempää totuttelua?



Riina ja pikku-ukko 5 vkoa

Jos taas pitkästä aikaa kuulumisia päivittelisi. Käyn kyllä nämä viikkopinot lukemassa, mutta kirjoittaminen laiskottaa.



Meidän poika on sellainen tapaus, jota ilmeisesti kutsutaan " helpoksi vauvaksi" . Hän suhtautuu elämään hämmästyttävällä tyyneydellä, itkee ehkä kerran pariin päivään pari rääkäisyä, jos palvelu on liian hidasta. Mutta sitten nuo isosiskot... Voisin jo vaikka romaanin kirjoittaa uhmakaksosten ja äidin yhteentörmäyksistä. Viimeisen reilun viikon olemme olleet flunssassa ja ongelmat ovat sitä myöten kärjistyneet. Äiti on vähän väsynyt ;) Meillä ei ole valvottu tippaakaan vauvan takia, vaan nuhaisten kaksosten.



Välillä päiväsaikaan olisin varsin mielelläni töissä paossa tätä härdelliä, tai sitten jossain kaksistaan tuon pikkuiseni kanssa. Ja kun tällaiset ajatukset käyvät päässä, seuraavaksi hävettää. Minusta tuntuu, etten pysty olemaan tällä hetkellä riittävän hyvä äiti noille vanhemmille lapsille.



Huomenna mennäänkin töihin, kun mennään vierailemaan työpaikallani. Hiukan jännittää Hesassa seikkailu tuon kolmikon kanssa, koska julkisilla mennään... Saa nähdä kuin mein käy :)



Kilot: tallella niitä on vähän liikaa. Nyt on jotain 7 kg enemmän kuin ennen raskautta, kaikkien ei tosin tarttisikaan lähteä mutta joku 4-5 kg pitäisi saada pois. Kun nyt sen salilla käynnin saisi aloitettua, niin eiköhän tuo kilomäärä siitä tipu. Laihduttamaankaan en aio näin imettäessä alkaa, enkä kyllä muutenkaan.



Meilläkin muuten pojan kolmanneksi nimeksi tulee Mikael, nimi on myös miehen kolmas nimi. Kaksi muuta nimeä eivät sentään täsmää syyskeijujen suosikkinimen kanssa. Ristiäiset ovat ensi sunnuntaina.



Jotain muutakin piti kommentoida, mutta sama pää kesät talvet. Joten parempi kai painua pehkuihin.



- mytty ja nimetön poika pian 7 vko

Ei kertakaikkiaan saanut enää unta meikäläinen, vaik muu perhe nukkuu. Kiva yö takana, tästä onkin mukava porhaltaa aamulla katraan kanssa seurakunnan kerhoon pirteänä. Monet yöt olleet rikkonaisia vauvan ähinän takia, nyt nukkui suht hiljaisesti =) Meinasin esikon herättää, kun oli unissaan kakannut housuunsa, mutta nukkukoon vielä hetken. Herää kuitenkin kohta kun ukkeli lähtee töihin.



HIUKSET: Meillä kans vauvalla päälaki suht kalju ja sivuissa ja niskassa maantienväristä tukkaa..ei tosin kovin paljoa ;)



NEUVOLAKUULUMISIA: Poika oli kasvanut kolmen viikon aikana reilu kilon verran. Eilen oli siis neuvola ja painoa oli 5200g, pituutta 55.1cm ja pipo reilu 39cm. Kovin on jämäkkä poitsu ja kasvanut hienosti =) Ens viikoksi saatiin lääkäriaika vesikivesepäilyn takia. En muista, kuka tätä asiaa pinossa kommentoi, mutta kiitos kuitenkin =)



KANTOLIINOISTA/REPUISTA: Mielenkiintoinen aihe! Mä tilasin netistä just Kaislakehdon trikoisen kantoliinan sisäkäyttöön ja ulkoiluun Ergon kantorepun. Reppua tosin ei vielä voi käyttää, mut kohta puoliin sitten =) Liina ei ole vielä tullut ja sitä odotan innolla, koska meidän pikku-ukko on aikamoinen sylimaakari päivisin.. ei noi kädet oikein aina tuppaa riittämään kaikkeen ;) Tiedätte varmaan =)) Mulla on ollut aiemmin ystäväni tekemä liina esikolla ka se oli iha ok. Nyt kaipaan vähän " parempaa" liinaa ja luulen et postista kohtapuolin saapuva liina on just passeli (pitkä ja ohut). Tyttö viihtyi vauvana liinassa, mutta melko vähän sitä tuli kuitenkin käytettyä, koska liina oli tosi paksua materiaalia ja hiosti. Nyt ajattelin panostaa liinailuun enemmän, saas nähdä miten käy. Jälleenmyynti arvo kantorepulla ja liinalla on kuitenkin tosi hyvä, et jos ei onnaa tällä kertaa, voin myydä ne eteenpäin hyvällä omalla tunnolla.



JOtain piti vielä kommentoida...



-frodo, tyttö 2-vee ja poika 6vkoa 4vrk-

Eilen kaikki lapset sairastuivat samaan aikaan flunssaan! Kuumetta, nuhaa, silmät rähmii ja yskää. Viime yö meni valvoessa ja passatessa/lohduttaessa jotain vuoronperään. Siihen päälle yritys imettää tukkoista vauvaa joka hermostui joka kerta kun nokka tukossa ja kova nälkä...*haukotus* No, eiköhän se tästä...



KANTOLIINOISTA/REPUISTA: Meillä on ollut jo esikoisen kanssa reppu käytössä ja oli hyvä, siinä poika nukkui ja nautti kyydistä ;D

Keskimmäiselle ostettiin amatzon-liina, kun oli koliikkia ja kädet väsyivät kanniskelemaan koko iltaa. (itku kesti aina klo. 17-24), monet kakut ja pullat tuli väännettyä vauva sylissä :)

Tuota samaa liinaa käytän myöskin nyt vauvalla. Kovasti kun on sylivauva ja äkkiä siihen myöskin nukahtaa.

Kaikki lapset ovat nopeasti tottuneet noihin liinoihin ja reppuihin.

(harmi vain, että osaan vain yhden tyylin sitoa! )



Hauska yhteensattuma syyskeijuilla noitten poikien nimien kanssa! Meille ei tule Rasmusta tai Lukasta, mutta etunimeksi tulee Joonas. Toinen nimi on vielä mietinnässä... Sopii veljien nimien kanssa, jotka ovat Jesse ja Jere.



Eilen käytiin vauvan kanssa neuvolassa:

Painaa nyt 4500g ja on 56 cm pitkä. Kilo tullut lisää kahdessa viikossa =)



Mutta nyt tekemään vispipuuroa. Esikoinen tuli pyytämään, että tekisin sitä. Poikien lempipuuro =)



*tiitiäinen, Jesse 4v, Jere 2,5v ja vauva 4 vkoa*

piti vielä kommentoida Ulpuselle, että samat meiningit meidänkin osoitteessa!! Vaikka itselläni on aika pitkä pinna niin viimeaikoina se on kyllä karissut kiitettävän nopeaan. Kilpa huudot täälläkin ja itselläni menee siihen hermot, kun isompi kiusaa pienempäänsä niin kauan että itku tulee. Sitten pienempi, joka on aika temperamenttinen kaveri, lähtee sotajalalle isompaa kohtaa nyrkit pystyssä ja taas huudetaan. Välillä kiikutan molemmat omaan huoneeseen ja karjun ties mitä mennessäni. Uhkailen jopa selkäsaunalla vaikken sitä tekisi!

Sitten vielä piste iin päälle on se kun pienempi tulee vonkuen äidin luo, että " räkä valuu" . Siinä jotenkin nappi palaa ja samalla pitelen vauvaa sylissä...

No, aika pianhan meillä tilanne rauhoittuu ja minäkin lepyn ;D sitten ollaan taas kaikki kavereita ja äitikään ei ole enää " typerys" , kuten 4 vuotiaani huutelee kiukuissaan.



*tiitiäinen*

nukkuu yönsä ihan kivasti, mutta samaa aamuyön tuhinaa on nyt tullut. Tuhisee ja ähisee silmät kiinni kuin nukkuen mutta tarvitsee minut siihen vierelleen antamaan tuttia joka ei kumminkaan suussa pysy. Ehkäpä se on jokin ohimenevä vaihe...

Hiuksia pikkuisella on edelleen ne samat kuin syntyessään, ovat vain kasvaneet takaa pidemmiksi. Saa kohta leikata ekat kiehkurat ! ;-)

Onko muilla sammasta? Pikkuisella on jonkun verran, neuvolassa sanoivat että sitruunaa suuhun joka syötön jälkeen. Siitähän tuli niin valtaisat vatsavaivat ettei pieni tosikaan! Ja samoin tuntuu tulevan puolukasta. MLL:n vauvanhoito-oppaassa sanottiin että voisi laittaa vichyä vanupuikkoon ja sillä hieroa sammas-kohtia; kenelläkään kokemusta tästä? No huomenna on neuvola, sammaksen hoitoon on kuulemma tarjolla lääkettäkin, täytyy kait pyytää sitä.

Nyt tässä vain odottelen että napero herää aamuisilta uniltaan, että pääsemme lähtemään työpaikalle. Tilalleni tuli taas uusi ihminen, joudun kouluttamaan häntä vähän. No aikaa on n. max 1,5 tuntia, koska pikkuisen uniaikaan yritän tuon koulutuksen ajoittaa. Tylsää mennä " töihin" . Mieluummin menisin shoppaamaan. Pikkumies tarvitsee tummansinisiä vaatteita! (oikeammin äidin silmä tarvitsee sinistä pojalle... heh)

Torresin rouva ja pikkuinen tasan 4 vkoa

vauvalta ja kohta varmaan äiskältäki. Ihana tumma tukka meidän likalla mutta nyt näyttää pahasti siltä että se vaalenee ja tippuu varmaan lopuksi.



Äiskän tukka pystys ja puklus. Yö meni ekan kerran aika huonosti, vauvalla ilmeiseti pylly kipee. Oon vähä liian innokkaasti käyttäny puhdistusliinoja, vauvan pylly on ihan rikki. Vauva itkee todella sydäntä särkevästi kun pyllyä yrittää edes vedellä pestä. Itkuhan siinä meinaa itteltäki tulla. Kellään kokemusta?



Eilen oltiin neuvolassa, tytyllä ikää tasan kuukausi. Hienosti oli kasvanu, pituus 56 cm ja painoa 4770, syntyessä 51 cm ja 3620. Jännitin etukäteen kauheesti että nyljetäänkö mut siä ku en enää imetä mutta neuvolantäti oli tosi ihana ja ymmärtäväinen, sano samaa kun kaikki muutki: ei siihen maailma kaadu.



Kiloista: Oliko täälä muita jotka synnyttäneet sectiolla? Jäikö ruokahalut sairaalaan? Mä en oo ny kuukauteen syöny muutaku banaania ja jugurttia. Pääs huippaa ja silmis mustenee, merkkejä siitä että täytys varmaan ravita itteensä. Eli kilot on lähteny hienosti, talvitakkeja en kuitenkaa viä saa kiinni. Ihanan löllyvä toi masu! Muilla ikävä sitä isoo kiinteetä palloo?!



Kerttua huhuilen, onko käyny tällä puolella pinoutumas?



Mitäs muuta...Ei kai muuta.



Miisa84 & Likka 1 kk

En ole ennen vastaillu tänne,enkä kyllä ole käyny lukemassakaan...

Meidän pojalla oli ristijäiset lauantaina ja nimeksi tuli Luca...

Hassu että tääläki niin monella sama ajatus,tosin eri kirjotusasu..

Meilläki nuo yöt on risasia,pojalla tosin koliikki ja kaiken lisäksi antibíottikuuri meneillään.Oli viime viikolla ti-to sairaalassa,kun ruoka ei enää maistunu ja oli kuumetta,ja siellä sitten selvis että pojalla joku viirus keuhkoissa.Mutta nyt jo paranemaan päin.Juuri sain esikoisen nukkumaan ja kuopuskin nukkuu nyt tyytyväisenä,niin on hetki aikaa itelleen.Joku täälä kyseli että tekisikö koskaa mieli takas töihin..Ei ehkä töihin,mutta ois kyllä kiva päästä hetkeks pois täältä hälinän ja huudon keskeltä,esikoisella tuo uhma päällä.Mutta pitää lopettaa pikkunen taas alkaa tuossa tuhisemaan siihen malliin että kohta herätään.



T:äippä_83 ja pojat 1v5kk ja 6vk4pvä

Heippa vaan meiltäkin pitkästä aikaa!



Olen ihan tipahtanut kärryiltä täällä, kun en ole ehtinyt tänne edes lueskelemaan juttujanne. Nyt korjaan tilanteen, kun elämä vähän on rauhoittunut. :)



Meinaan, vauvan kanssa elämä on ollut suhteellisen helppoa mutta kaikki muu elämä tuntuu olevan hirmu kiireistä. Järkkäilin veljeni lapseni ristiäisiä, kun asuvat toisella paikkakunnalla ja ristiäiset pidettiin täällä mummolassa, sen jälkeen koko jengi meillä kotona sairastui flunssaan minua lukuunottamatta, sitten järkkäilin esikoisen 3-v. synttäreitä (maanantaina oli virallinen päivä) jne. Koko ajan on pitänyt olla jotakin leipomassa, siivoamassa ymsyms. Ja siinä samalla hoitaa flunssaisia potilaita. Miehestä ei nimittäin apua juurikaan siinä hommassa ollut, hän oli kaikista kipein antibioottikuuria myöten. Myös vauvalla oli nuhaa, joten senkin takia itse olen ollut jokseenkin väsynyt.



Vauva on kyllä nukkunut muuten yönsä hyvin, mutta parin viikon ajan joka yö on nenä mennyt tukkoon makuuasennossa, joten neitosta on pitänyt nukuttaa joko olkapäällä tai sitterissä. Paras paikka oli olkapäällä. No enhän minä siinä tietenkään pystynyt nukkumaan, joten ei mukavaa ollenkaan. No onneksi sitä ei kestänyt kuin jokunen hetki yössää mutta sekin vaikutti omaan jaksamiseen päivällä aika paljon.



Muuten elämä neidin kanssa on sujunut suhteellisen vaivattomasti. Pari ekaa viikko hän oli vauva joka vaan nukkui, söi ja kakki. Nyt on alkanut jo kovasti tarkkailla elämää ja maailmaa ympärillään, jaksaa ihmeen pitkiä aikoja jo valvoakin. Joinakin iltoina on nyt itketty jonkin aikaa masukipua, mutta kakan vääntäminen on sitten asiaa helpottanut. Ilmavaivoja on jonkin verran, mutta ainakaan toistaiseksi eivät ole äityneet kovin pahoiksi. *kop kop* puuhun.



Pulauttelua meilläkin harrastetaan, välillä juuri niin paljon että vaatteiden vaihdolle joudutaan. Mitenkään ahkera " kiittelijä" tämä tyty ei ole ja varmaan senkin takia sitä ilmaa sinne massuun sitten kertyy ja pulaututtaakin välillä paljon.



Esikoisella en koskaan tullut kantoliinaa testanneeksi mutta nyt sain naapurista sellaisen lainaan ja kylläpä on loistava keksintö! :) Olen ihan hurahtanut sen käyttöön ja varsinkin jos neiti ei missään muualla viihdy kuin sylissä, niin olen laittanut hänet liinaan että saan itsekin jotakin kotona puuhasteltua. Siinä hän kyllä viihtyy erinomaisesti. Tällä hetkellä se liina mikä mulla nyt on, on sellainen kudottu mutta meinasin ostaa itselle jonkun trikoisen liinan nyt alkuun. Sen jälkeen varmaan tuo kudottu isommalle lapselle lienee hyvä, vai mitä tuumaavat täällä enemmän liinailua harrastaneet?



Ristiäiset meillä on 11.11. ja nimi päätettiin lopullisesti juuri eilen illalla. Ristiäisiin saakka saa olla salaisuus.. :)



Mutta tässä nyt hieman meidän kuulumisia. Paljon nyt omaa napaa mutta olipa kiva tulla taas tänne omia fiiliksiään purkamaan. Nyt on kyllä korjattava pitkä poissaolo, ihan alkoi jo riippuvaisuus iskemään. :) Mukavaa lokakuista viikon jatkoa kaikille ja palataan taas asiaan! :)



T: Anmari ja Nuppu-neiti 1kk 3 pvä

Huh, huh! Taas on kumpikin pikkuneiti nukkumassa, ja äidinkin pitäisi olla, mutta täällä sitä vain koneella istutaan =). En ole paljon ehtinyt kirjoitella, mutta lukemassa olen käynyt aina kun vain ehdin.



Meidän pikkuneiti on huomenna 6 viikkoa vanha, niin se aika vain hurahtaa. Aika itkuinen tapaus kirppu on, ja masuvaivoja on reilusti. Illat menee aikalailla sylissä kannellen. Meilläkin on liina käytössä, mutta typy viihtyy siinä vaihtelevasti. Pitäis varmaan enemmän käyttää.



Eka neuvola oli viime viikolla, painoa oli 4880 g (4120 g) ja pituutta 54,5 cm (49,5 cm), joten hyvin oli neiti kasvanut. Maitoa tuntuu riittävän ja imetyskin sujuu tällä kertaa erinomaisesti. Aika usein neiti ruokailee, et päivisin semmoisen 1-2 välein, pitempien päikkäreiden aikaan voi olla 3-5 tuntiakin välissä, riippuu unien pituudesta.



Yöt meillä sujuu kohtuu hyvin. Nyt vain tyttönen on alkanut nukahtamaan yöunille vasta kahdentoista aikaan, joten siitä sitten eka unipätkä on jotain 3-4 tuntia hyvässä tapauksessa ja sen jälkeen kahden tunnin välein suunnilleen ruokaillaan. Aluksi vauva nukahti jo ennen kymmentä, mikä oli ihanaa et pääsi itekin hyvissä ajoin nukkumaan. Meillä kun tuo esikoinen nousee jo kuudelta, niin jää mamman unet vähän turhan lyhyiksi nykyisin.



Ristiäiset meillä on nyt lauantaina. Etunimi saatiin viimein päätetyksi, mutta toinen nimi on vielä vähän mietinnässä, ehdokkaita kuitenkin on muutama josta valitaan.



Kukas se kirjoitteli kans hermojen menetyksestä, täällä on samaa melkein päivittäin. Isompi neiti 1 v 5 kk on nyt jossain uhmavaiheessa ja aivan mahdoton. Kiukuttelee ja kiusaa vauvaa jatkuvasti, välillä tuntuu et tulee vain koko ajan huudettua tytölle. Välillä kyllä kaipaan rauhoittavaa omaa hetkeä! Onneksi on ne hyvätkin hetket jotka sitten tasapainottavat arkea, mutta kyllä sitä aina odottaa koko päivän, et tulis mies jo töistä kotiin. Kiva kyllä lukea et muillakin on välillä vaikeaa.



Mulla kiloja kans vielä riittää. Raskautta edeltävään painoon ois matkaa enää pari kiloa, mutta kun noita on jo ennestääkin jokunen kilo liikaa. Mulla on ihan hirvee makeanhimo koko ajan, ja syön ihan hirveesti kaikkea hyvää. Olenkin päättänyt että ristiäisten jälkeen on pakko jo lopettaa, muuten ei kyllä kilot karise vaan lisääntyvät ja pahasti!



Mistäs muusta oli keskusteltu? En nyt taas muista... moneen asiaan aina aikoo kommentoida, mutta sitten ne unohtuu. No mutta nytpä taidan rueta tekemään jotain kotihommiakin välillä.



Iloista loppuviikkoa isoille ja pikkukeijuille!



Terkuin Heann ja tytöt 1 v 5 kk ja 6 vk

..pitkästä aikaa! Ja aah..niin ihanaa että muutkin menettävät hermojaan isompien lasten kanssa :-)



UHMAT: Meillä 4v poika ei muuta tee kun kiukuttelee, mitään ei voi tehdä mieliksi. Onhan se selvää, vauva on jatkuvan tisuttelun takia minussa koko ajan kiinni, pojan pitäisi saada enemmän minun aikaa, mutta se ei vaan tahdo nyt onnistua. Jokatapauksessa menettelemme hermojamme yhdessä joka päivä. Ja 6v ottaa minusta mallia ja kiljuu pikku veikalleen, pakko aina rauhoittaa tilannetta että jospa kukaan ei nyt huutaisi mitään.



IMETYS: Sujuu meillä nykyisin tosi hyvin, nännit on rusinan kokoiset minipienet, mutta rinta on pehmeämpi ja vauva saa siitä oikeanlaisen otteen. Enää ei tarvita edes rintakumia. Maitoa tulee ihan liikaa, vauva imee välillä väärin kun yrittää imeä mahdollisimman varovasti ettei tukehtuisi maitoon.



KILOT: Jep, tuntui tuossa toissapäivänä niin hoikalta olo, että ajattelin kirmata vaa' alle, olisi kannattanut jättää ajatukseksi, sillä ylimääräisiä kiloja on vielä 10. En jaksa stressata, olen ostanut sopivan kokoisia vaatteita että kehtaa liikkua ulkona, olen aina ollut lähes alipainoinen eli en ole mitenkään huomattavan lihava. Painoni on palautunut aiemminkin vasta noin vuoden kuluttua synnytyksestä kun imetys on lakannut.



Eilen olin syömässä ulkona ystävän kanssa, oli tosi ihanaa. Päivisin tunnen olevani vähän yksin, kaipaisin enemmän aikuista seuraa. Pitäisi jaksaa kerhoutua tms. mutta mieluusti nukkuisin kun vauvakin nukkuu, mut eihän se isompien takia onnistu. No, ei tää alavireisyys varmaan iän kaiken kestä.



Ruusunen ja Liinamaria 1,5 kk

Ja kiva että saadaan " uusiakin" mukaan keskusteluun!



Miisa: voiskohan pyllyn aukeamiseen auttaa myös vaippamerkin vaihto? Meillä esikoisella ei peppu kestäny ollenkaan esim. Muumi-vaippoja, ne sai meillä moisen reaktion aikaseks. Ja joku toinen halpis vaippa oli, josta tuli kamalasti näppyä. Tais it liika peseminenkin voi aiheuttaa. Ite pesen pyllyn aamuisin ja iltaisin jollei tarvi kakan takia pestä. Ja henk.koht. olen sitä mieltä että vesi on parempi vaihtoehto kuin pyyhkeet (totesin esikoisen kanssa, ainakin hänen iholleen) ja käytänkin pyyhkeitä lähinnä reissun päällä tai yöllä jonkun ihan pienen kakan pyyhkäsyyn. Toivottavasti saatte pian pepun paranemaan, ei ole kivaa kellään kun vauvalla on kurjaa.



KILJUMINEN on ihan yleinen harrastus tässäkin huushollissa :( 4v on venyttäny pinnaa kiitettävästi viime päivinä. Kaverin puute on rassannu (ooneks eilen Piias kävi ja oli pojallakin kaveri) hermoja. Etenkin kun eskarilainen kotiutuu ja tahtoo naapurintytön kanssa leikkiä tyttöjen juttuja, menee herne nenään ja syvälle. Nyrkillä hakataan seinään ja itkien kiljutaan " epäleilluu!!!Mulla ei oo taaskaan kavellii!! Et kyllä mäne sinne!!!" ja siskoa kumutetaan nyrkillä myös. Ja siskokin osaa: oikein uhalla kertoo juttuja joiden tietää harmittavan pikkuveljeä, kuten että pääsee tänään miun mukaan kaupunkiin. Ja juostaan ja pompitaan ja ja ja ja ja mulla palaa pinna ja karjun kuin leijona naama punaisena enkä aina hallitse sanomani sisältöä. Olen uhkaillu viedä lelut roskiin ja kirjottaa joulupiukille ettei uusia tarvitse tuoda kun ei entisistäkään osata huolehtia. Ja kuvaan kuuluu myös omaan huoneeseen vieminen ilmateitse. Ja ammattihan oli siis päiväkodin täti, että ei vois pahemmin enää ammattitaito unohtua. Olen kyllä todennu että omat lapset on ihan eriasia kuin hoitolapset, hoitolapset pitää yleensä edes jonkinlaista rajaa (kiukkuavat siis pahemmin vanhemmilleen) ja toisekseen niihin ei ole yhtä syvä tunneside kuin omiin =hermo kestää paremmin.



Tänään meillä on ihanan rauhallista, olen aamun vauvan kanssa kahdestaan. Ja sehän nukkuu autuaasti, saan hetken aikaa itselleni!! Taidan lähteä nautiskelemaan siitä kirjan pariin, kerään voimia ankaraan shoppailuun iltapäiväksi ;)



Minjuska ja Iina 6vkoa

Minjuska: Mun oli pakko tulla " selitteleen" sulle tota nimijuttua,ko olit siihen vastannut ;) Kun eihän meillä ees oo nyt tyttöä kelle nimeä oltais ettimäs,mut kun yks ilta miehen kans mietittiin isojen siskojen nimiin sopivia tyttöjen nimiä JOS joskus olis viel tyttöjen nimille tarvetta ja löydettiin nuo kaksi ihanaa toista nimeä,muttei osattu valita niihin sopivia etunimiä... :D Mua nauratti sillon,ku kirjotin,et ihan satavarma joku tuttu näkee ton mun kyselyn ja hämääntyy totaalisesti,että onko niille muka jo kaksostytöt tiedossa :DD



Muutoin täällä elo sujuu ihan mukavasti,kiirusta vaan riittää,niin ettei tuu niin usein enää kirjoteltua,lukemassa kyllä käynyt muitten kuulumisia :)



Sammaksen hoitoon oon täältä lukenut joskus vinkin antaa pölysokeria hiukan kielen päälle,tehosta en omakohtaisesti tiedä!



Nyt en muuta sit muistakaan,imetysdementia iski heti odotusajan dementian perään ;)

Hönttä ja pikkumies n.8vko

tai täällä ollaan valvottu koko yö lasten nuhien ja yskien kanssa ja kaikenlisäksi keskimmäisellä on esinahan tulehdus, joten vessassa käynnitkin sujuvat huudolla! aaaargh! pitää vaan yrittää jaksaa....



Eilen sain iloisen ja samalla surullisenkin uutisen, nimittäin ystäväni oli saanut lapsen joka painoi alle kilon!!! On nyt teholla, mutta voi hyvin. =/ en oikein tiennyt olisiko pitänyt onnitella vai mitä?



Näissä tunnelmissa pitsapohjan tekoon....



*tiitiäinen ja pikkumiehet*

Miisalle: Ei se vauvan pylly välttämättä siitä kosteuspyyhkeiden käyttämisestä rikki mene. Syynä voi olla tosiaan vaippamerkki, niinkuin joku sanoi tai sitten yksinkertaisesti väkevä kakka. Meillä oli aluksi kakkaa joka vaipassa ja pylly ruvella, mutta sinkkivoidetta käyttämällä parani - suosittelen. Itsekin käytän todella paljon kosteuspyyhkeitä (hajuttomia), koska ovat niin käteviä. Ja vaikka vettäkin käytän, silti pyyhin ensin kosteuspyyhkeellä.



Meillä oli eilen 1 kk neuvola, jossa poitsulla pituutta jo 60,4 cm ja painoa 5960 g! On ollut ruoka-aikaan kotona! Oli pakko käydä taas itsekin neuvolan vaa' alla ja melkein pari kiloa oli jälleen lähtenyt. Ihanaa! Ehkä sellaiset 3-4 kg on vielä ylimääräistä. Ensimmäiset farkut jo mahtuivat jalkaan, muut eivät vielä. Täytyy kyllä ihmetellä tätä vauhtia, millä paino on lähtenyt. Ei se aikaisemmilla kerroilla näin äkkiä hävinnyt. Nautin, kun voi pitää tavallisia vaatteita.



Olo on huojentunut, kun nimiäisasia alkaa olla reilassa. Kummit hankittu, tarjottavat tilattu (en tee itse), kummikirjat puolivalmiit ja ohjelmaakin mietitty (lapset laulavat, poika lukee runon ja ilmoittaa nimen, ehkä kohotetaan maljat). Nimiäisvaatteetkin löytyvät kaapista, eli ei tarvitse sen vuoksi ostoksille lähteä. Poitsullekin taitaa asu olla valmiina, täytyy vain vielä kokeilla, että varmasti mahtuu, kun tämä on ensimmäistä poikaani isompi.



Ja taas alkoi ähinä, joten palataan astialle...



fullmoon + poitsu 1 kk

Ajatelkaas, meidän poika nukahti itsekseen puuhamaton alle, on siinä koisinut jo tunnin! Tänään ollaan oltu enkeleitä, eilisilta olikin sitten eri asia... Koko ajan tissillä tai huutamassa, lopulta itkivät sekä poika että äiti.



Neuvola oli eilen, pituutta oli jo 57,5 cm (syntymäpituus 50,5) ja painoa 4482 g (2945 g), joten kotona ollaan täälläkin oltu ruoka-aikana! Kokeilkaapas itse kasvaa 7 cm 5 viikossa ;)



Kilot: Mulla on noin 4-5 kiloa lähtöpainoon (mitattuna ilman vaatteita ennen aamiaista), iltaisin sitä on mulla helposti kilokin enemmän. Kokeilin tänään läpi kaikkia housujani, menivät jalkaan, mutta vetoketju/nappi ei mennyt kiinni useimmista. Onneksi sain parit varahousut ystävältäni, joka on myös ollut raskaana! Pitäisi siis tuo lölly vatsasta saada pois, vaan miten? Jumppaan on kai mentävä, vaikka mulla on hieman ongelmaa selän ja polvien kanssa. Pitäisi etsiä hypytön ja kyykytön laji. Kävelylenkillä olen vaunujen kanssa ollut kyllä joka ikinen päivä, vaikka on tullut vettäkin taivaalta. Toivottavasti saan jatkettua samaa linjaa. Asiassa auttaa paljon naapurini, joka sai myös pojan 10 päivää meidän pojan perään, joten on ihanaa käydä ulkona sellaisen ihmisen kanssa, joka on täysin samassa elämäntilanteessa. Juttua riittää!



Sammas: Äitini kertoi, että kun minä olin vauva, sammasta hoidettiin niin, että tutti kastettiin sitruuna- tai puolukkamehuun ja sit tutti suuhun vauvalle. Kannattaa kokeilla!



No nyt menen hetkeksi vielä rentoutumaan ennen kuin alkaa taas syöttöpuuhat. Mukavaa viikonloppua! Mies lupailikin mulle huomenna vapaapäivää, eli hän hoitaisi vauvaa koko päivän. Ajattelin käväistä shoppailemassa ja kirjamessuilla, kun sain ilmaislipun. Pakastimessa on maitoa kyllä (ja tokihan mun pitää sit jossain pumpata...)



Terkuin

Rizzu & poika 5 vk 5 pv

Pitkästä aikaa ajattelin pinoutua. Jokseenkin vain tuo aika pienen miehen kanssa rientää ja tänään hän onkin jo tasan 4vkoa nuori:)



Meille kuuluu hyvää! Synnytyksestäni voisin senverran kertoa, että näin ensisynnyttäjänä se meni niin pahasti pieleen, ei minun vaan kätilöiden ja kovan kiireen vuoksi. Sinä yönä 1.10, syntyi todella monta vauvaa ja sairaalassa oli ihan sika kiire..



klo.12.00 alkoi kotona poltot 10 min.välein siis,menin svo.lleklo.19.00 ja saliin päästiin vasta puoli yhdeltätoista ja olin jo 4cm auki...sitä ennen odoteltiin salin vapautumista svo.lla kovissa kivuissa ja kaikenlisäksi minua vielä istutettiin siinä salin oven ulkopuolella rottinkituolissa odottamassa kun sali vapautuu....en ehtinyt saada epiduraaliakaan, että sitten ihan pelkällä ilokaasulla mentiin ja kätilökään ei ehtinyt olla huoneessa juuri lainkaan..synnytys eteni nopeesti ja poika oli maailmassa jo klo.02.00! vähän petyin sairaalan/kätilön toimintaan,vaikkakin älysin, että on kiire yö.Silti jäi paha mieli siitä,että ei oikeen apua/kivunlievitykstä saanut..



noh,nämä päättivät sitten antaa mulle spinaalin tuntia ennen synnytystä...sitähän ei yleensä anneta ensisynnyttäjille, kun lähtee ponnistuksen tunne ja no niin läksi kaikki muutkin tunnot!! poika otettiin imukupilla täten maailmaan,vaikka oisin sen itsekin saanut hyvin ponnistettua ulos...niin ja taisin niin myös tehdä ja täten imukuppikin oli aika turha..ponnistusvaiheen alkaessa saliin rynnisti 6 ihmistä..jo alkoi löytyä siinävaiheessa henkilökuntaa paikalle...siellä ne alkoivat keskustelemaan sektiosta,koska en tunne ponnistaa ja vauvan sydänäänet laski....siinvaihees olin jo ihan pirun väsynyt ja suoraan sanottuna ketutti niitten toiminta....no onneksi ei mennyt sektioon,vaan ponnistin niin maan pirusti mitään tuntematta pojun pihalle!!



Onni painoi 2920g ja oli 49cm pitkä, että pieni mies ja mulla on oikeen synnyttäjän lonkat, että poju ois ollu pihalla siis ilman imukuppiakin!



Onneksi tuo kokemus unohtui sen siliäntien ja syntymästä saakka onni on katsellut maailmaa suurilla sinisillä silmillään ja imi hyvin jo heti salissa:) siis imetys meiltä sujuu ja poika kasvaa hyvin. sairaalasta lähdettyä poika painoi vain 2730g, mut heti 5pvän päästä jo sen 3030g :D



synnytyksestä ei jäänyt traumoja,koska tiedän että se voi olla ihan " mukavaakin" puuhaa, kunhan saa kivunlievitystä ja varsinkin oikeeta ja ajoissa!!!niin ja seuraavalla kerralla menemme synnyttämään naapuri sairaalaan,koska ei ne ihmetyksen aiheet ihan tuohon synnyttämiseen jääneet...sairaalan toiminta kaikilta osin jäi kaivelemaan..siel sattu kaikennäköstä jopa ihan kotiutumisvaiheeseen saakka!!saatiin lastenlääärin tarkISTUKSEN JÄLKEEN AAMU 10.00 LUPA KOTIUTUA,niin oltiin poika siinä puettu ja olin syöttänyt hänet ja mies nosti turvakaukaloon,kun tultiin sanoon ettei me päästäkään vielä kotiin lähteen,koska pitää tarkkailla pojan pissaamista......!!!!heillä ei ollut koneellaan pojan pissamerkintöjä, vaikka hän pissii sen 5-6 vaippaa ja enemmänin pvän aikana!!minä ensisynnyttäjänä kun en tiennyt oliko kuinka pissinyt juuri sinäpvänä, kun vaippa oli niin täynnä kakkaa, etten pissiä sieltä erottanut/edes hoksannut ajatella kyttääväni..kun ei minulle oltu sellsesta mitään sanottu/neuvottu ja en ollut ikinä ennen vastasyntynyttä hoitanut!!



siispä itkuhan siin sit tuli(sairaalas olon aikana nukuin yhteensä 7h kolmessapvässä)..ja miehellä paloi totaalisesti jo siinvaihees käämi kätilöjen toimintaan...ajatella et juuri kun ollaan laittamas vauvaa turvakaukaloon niin tullaan sanoon tollasta...vaikkakin vauvan takia sitä nyt jäisi vaikka kuukaudeksi sairaalaan jos ois pakko ja hän ei olisi terve! mut meitin poika pienuuteensa nähden on täysin terve ja jäntevä,virkeä ja lisäksi imee hyvin..siis ihan näin syntymästään saakka..kotiin päästiin sitten vasta ilta kuudelta ihan sika väsyneinä kaikki..kätilöt eivät edes koskaan ottaneet poikaa edes 2h sinne hoitoon, jotta oisin itse saanut nukkua univelkojani pois..muitten vauvoja heillä siellä oli aina....kysyinkin asiasta, mutta sanottiin heti että ei se nyt oikeen kyllä käy.....et silleeeee...niitten tiedoissa kun luki,että hyvin pärjää sekä äiti että poika,poika imee hyvin ja on jäntevä ja virkeä.....siksi siis oikeen kukaan näistä 15 eri kätilöstä joita minulla ehti siinä 4 pvän aikana pyöriä huoneessa aina kun ehtivät, niin eivät ikinää tulleet kyseleen mitään pissoista sun muista jutuista..me kun pärjättiin niin hyvin...joo o!synnytyskertomustakaan ei käyty läpi kunnolla..





sorry, tuli hieman vali valia kirjoiteltuu, mutta otti vaan niin päähän tuo koko juttu..ja se kohtelu mitä saatiin synnytyksestä saakka kotiin lähtöön...



Kotona ensimmäiset viikot oli yhtä opettelua ihan vaipanvaihdosta eri itkuihin.Mies oli vain viikon isyyslomalla, että tämän mamman oli vaan pärjättävä yksin pojun kanssa..nyt näin neljänviikon jälkeen tuntuu kuin ois aina pientä hoitanut.



Älyttömän onnellista aikaa tämä on ollut ja en ikuna vaihtaisi kotiäitiyttä mihinkään muuhun tällähetkellä! välillä todella rankkaakin aikaa tietysti, mutta onni poika on niin kiltti mies. ainoastaan meillä itketään/huudetaan, kun kakkaa junnataan...siihen auttaa äidin lämmin syli, silittely ja tietenkin se tissi:)



Onnin eka neuvola oli 25.10. Mitat olivat 51cm ja 3560g :D päänympärysin jo huimat 37cm!!



yöt meillä nukutaan omassa pinniksessä ja mennään yleensä yhdellä/kahdella yösyötöllä. Yleensä tuossa kolmen maissa vasta, riippuen nukkumaan meno ajasta. yleensä poika nukahtaa jo kymmenen yhdentoista aikaan ja sitten syö jo siinä yhden/kahden maissa..



ihanaa kun hän on alkanut vastaamaan jo hymyyn.Tietysti osittain sekin vielä sitä refleksimäistä hymyä, mutta silti on sulattanut äidin sytämmen!Nyt on alkanut lisäksi viihtymään sylissä enemmän..kokoajan pitää saada olla äitissä kiinni..ja tissikin maistuis jos vaan kokoajan itse jaksas antaa..pvisin jos ei nuku niin vääntää kakkaa ja haluu tissii joka sekuntti:)) olen harkinnut kantoliinan ostoo, mutta kun tuo kasvaa niin huimaa vauhtia, että pian jo saan hänet rintarepussa pysymään..tai siis silleen että pää pysyy siellä takana tuessa kiinni, eikä äitin rintaa vasten heijaile..nytkin poju viihtynyt sylissä aamu kuudesta lähtien...kaikkine vaipanvaihtoineen jne..



ristiäiset on meillä vasta 19.11:) aika hassu tuo luca/luka nimi..mun kaverin poika saa tuon nimen myös,hänkin syntyi 1.10 :) meidän poju saa kolmenimeä, toinen nimi tulee isän papan mukaan..hän kuoli viimekesänä..



MINJUSKA: mun miehen mummu tulee karjalasta ja tuo sinun kirjoittamasi rotinakulttuuri tuli tääläkin tutuksi heti pojun syntymän jälkeen..saatiin niin paljon ruokaa ettei mitään järkee..karjalanpiiraita ja rotinakukkoa!!



Taisinpas kirjoitella romaanin..noh lukee ken jaksaa :)



vielä haluisin tässä onnitella teitä muita loppukuun keijuja, syksynmarjatar ja muut ,ihanista vauvoistanne!kun en ole ehtinyt kirjoitella aiemmin..mukava oli lukee tsempityksistä ja onnitteluistanne,kiitos! olen myös käynyt lukemassa täällä teitin kuulumisianne.



manta ja " onni" poju 4vkoa

En ole ehtinyt tällä viikolla pinoon kirjoitella, aika moista hulabaloota täällä kotona. Eniten aikaa ja henkisiä voimavaroja on viennyt maidonpumppaaminen, lopetin alkuviikosta yöpumppaukset oman jaksamisen takia ja maidontulo siitä väheni ihan ratkaisevasti, yritin kasvattaa määrää vielä epätoivoisesti pumppaamalla useammin päiväaikaan vaikka samalla pakkasmaitoa meni n 2dl päivässä. Tänään aamulla huomasin, että pumppaamani maito on ihan lirua ja Onni hamuaa lisää koko ajan, joten otin ja annoin ensimmäistä kertaa sitä pelkäämääni korviketta. Ainakin poika nukahti heti tyytyväisenä. Enää en jaksa murehtia asiaa, täytyy vaan aikuisen ihmisen nyt hyväksyä että maito ei riitä ja vauva tarvii täyttävämpää ravintoa.



MANTA kiva lukea teidän kuulumisia. Ikävää että synnärillä meni niin moni asia pieleen. Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia esikoisen synnytyksestä, kun oli myös ruuhkayö synnyttää ja kätilöä ei juurikaan näkynyt, kivunlievitys ei vastannut tarpeita jne. Seuraavan kohdalla meni jo paremmin kun sain kunnolla kivunlievitystä. En muista missä sinä synnytit, mutta tuo kyseinen viikonloppu oli ainakin Kätilöopistolla myös ruuhkaisa, Onni syntyi perjantaina ja paikat vuodeosastolla oli tosi vähissä ja lauantaina oli sitten sulku eli synnyttäjät ohjattiin alueen muihin sairaaloihin. Kätilöt siitä vitsailivat,että nyt syntyy joululoma- ja uudenvuodenvauvat kun on koko loppukuu ollut niin ruuhkaa.



UHMAA on täälläkin 4v isoveljellä, onneksi on nyt hieman tasaantunut pahin koska toissaviikkolla olin täysin valmis laittamaan pojan kokopäivähoitoon kun ei oma pää kestä hänen hölmöilyjään. Tykkään tosi paljon olla kotona, töihin en kaipaa ollenkaan edes pahimman alla vaan enemmin miestä kotiin avuksi :) Mies onkin tosi avulias tai siis hoitaa enemmän kuin oman osuutensa lastenhoidosta iltaisin ja viikonloppuisin. Lähtivät nyt isompien kanssa mökille että saan levätä, Onnihan on niin helppo vauva täällä kotona kahdestaan ettei ongelmia tule *koputtaa puuta*



YÖRYTMI meillä on pysynyt ihan kivana eli Onni käy vaihtelevasti yöunille klo 22 kieppeillä, eilen tosin jo 20.30. En vaan tajunnut heti että alkoi jo vedellä pidempiä sikeitä vaan luulin hänen ottavan torkut, joten en itse pitänyt kiirettä nukkumaan menon kanssa ja heti kun kävin nukkumaan heräsi poika vielä syömään hetkeksi. Yöllä poika syö suunnilleen klo 1-2 ja toisen kerran 5-6 aikaan ja aamulla herää viimeistään kahdeksalta. Masuvaivat eivät onneksi vaivaa öisin, vaikka aamupäivisin ja illasta ne vähän kiukuttaa. Annetaan Rela-tippoja ja Cuplatonia, mistä selvästi apua.



KILOJA on jälellä vähän punnitusajasta riippuen 2-4kg. Liian vähälle on jäännyt liikunta ja herkut maistuu. Eiköhän nuo tuosta katoa, alan taas käydä uimassa kunhan jälkivuoto kokonaan loppuu ja kävelylenkkejä vaunujen kanssa voisi alkaa harrastaa useammin.



PUHDISTUSLIINOISTA Onnin peppu alkaa punoittaa jos liiaksi käyttää, mutta reissunpäällä kun pyyhkäisee niin ei tule punoitusta. Jossain vaiheessa pyyhin aina täällä kotonakin ja alkoi jo selvästi oireilla, joten nyt pesen ihan vedellä. Voihan tuo johtua MIISA vaipoistakin,meillä ei niistä mitään ongelmia, käytössä kestovaipat ja ohessa Liberot.



Mayella ja Onni 1kk